Lue keskustelun säännöt.
Jos äitini agenda oli, että kenenkään mieltä ei saa pahoittaa, niin miksi sai pahoittaa minun mieleni?
18.03.2021 |
Kun pahoitti sen vielä ”suojellakseen” muiden mieltä pahoittumasta, vaikka minä olen sitä mieltä, että se vastuu on niillä muilla olla pahoittamatta mieltään kaikesta.
Kommentit (72)
Tuota sanotaan kasvattamiseksi. Jokaisen vanhemman tulisi opettaa lapselleen, ettei toisten tunteita tule tarpeettomasti loukata. Kuuluu yleisiin käytöstapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
quote=Vierailija]Ei kyse ole muiden tunteiden suojelusta vaan siitä, että äitisi joko käytti manipulointikeinoa, tai ei erottanut sinua itsestään eli käytti välineenä, yrittäessään hallita omia tunteitaan "muiden mielen kautta" (psykoosinomaisesti).
Äidin velvollisuus on ajatella suoraan lapsensa hyvinvointia, mutta se voi olla vaikeaa, jos äidillä on luonnevika.[/quote]
Tätä mäkin ajattelen, en mä lapsena nähnyt, että äidilläni on luonnevika. Eivätkä sitä nähneet ulkopuoliset aikuisetkaan, asuin äitini kanssa kaksistaan. Se oli todella tuhoisaa mun mielenterveydelle. Siis että miten ajan omia asioitani, oman elämäni hyvää ja pidän puoliani ja olen onnellinen.
Ap
Millainen suhde isään? Onko äiti ollut kateellinen isä-suhteesta?
Okei, kokeillaan tätä.
Ap, oletko harkinnut sitä, että annat vaan olla ja jatkat elämääsi? Vatvot tätä samaa asiaa vuodesta toiseen. Huomaatko, että tätä menoa huomaat kuolinvuoteellasi, että käytit koko elämäsi äitisi haukkumiseen?
On paljon ihmisiä, jotka ovat antaneet anteeksi jopa kiduttajilleen tai lapsensa murhanneille. Jos sellainen onnistuu, kyllä sinunkin pitäisi onnistua. JOS haluat.
Vierailija kirjoitti:
Oletko AP koskaan kuullut sisäisestä puheesta. Siitä miten ihmiset puhuvat itselleen.
Tutkimuksen mukaan vanhemmilla on taipumusta puhua lapsilleen samalla tavalla kuin he puhuvat itselleen. Siinä on yksi hyvä syy opetella puhumaan itselleen ystävällisesti ja olemaan armollinen itseään kohtaan.
Tämän asian ymmärtäminen saattaakin myös tuoda ymmärrystä vanhempia kohtaan.
Ehkä sun, AP kannattaisi puhua äidillesi siitä millä tavalla hän kohtelee itseään. Jos hän oppii löytämään siihen ystävällisyyttä ja armollisuutta, se todennäköisesti näkyy myös sinun suuntaasi.
Sitä ei voi muuttaa mitä lapsuudessasi tapahtui. Siitä kannattaa yrittää päästää irti. Ihan oman hyvinvointisi tähden.
Ei hän koe kohtelevansa itseään huonosti. Ja siis luuletko, että jos hän ei ole jo herännyt siihen, että on loukannut ja satuttanut omaa lastaan syvästi, että hän pystyisi sen sitten ymmärtämään, kun mä sanoisin hänelle, että hänkin on kärsinyt elämässään paljon? En mä ole sitä koskaan kiistänyt. Mitä se hyödyttää, kun hän ei mielestään omaa mitään jälkiä siitä, että hänellä on ollut vaikeaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Okei, kokeillaan tätä.
Ap, oletko harkinnut sitä, että annat vaan olla ja jatkat elämääsi? Vatvot tätä samaa asiaa vuodesta toiseen. Huomaatko, että tätä menoa huomaat kuolinvuoteellasi, että käytit koko elämäsi äitisi haukkumiseen?
On paljon ihmisiä, jotka ovat antaneet anteeksi jopa kiduttajilleen tai lapsensa murhanneille. Jos sellainen onnistuu, kyllä sinunkin pitäisi onnistua. JOS haluat.
Jatkan elämääni? Se ei voi olla hyvää, ellen tiedä, miksi minua kohdeltiin näin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi joko 1. ei ymmärtänyt pahoittavansa teoillaan mielesi tai 2. ei välittänyt pahasta mielestäsi. Tai 3. olit itse oikeasti hankala lapsi, etkä vain osaa tarkastella tapahtunutta neutraalisti.
No 1. ja 2. en tietenkään ole KOSKAAN halunnut tuottaa pahaa mieltä yhtään kellekään! Se ei tarkoita sitä, että antaisin muiden sanella mulle, millainen minun pitää olla. Äitini halusi juuri sitä, eli itse sanella sen ja yritti toisten avulla saada muitakin sanelemaan mulle sen, millainen mun pitää olla, vaikka minusta mun pitää saada itse miettiä, häiritseekö jonkun mielipha minua, vaiko ei. Ihmisillä on itsellään aika paljon vikoja ja ongelmia, minkä takia heillä pahoittuu mieli, koska eivät mene terapiaan, en katso, että se on mun ongelmani. Mä olen terapiani käynyt.
Ap”Olet terapiasi käynyt”, mutta onko siitä ollut mitään apua? Miksi veisaat samaa vanhaa virttä palstalla vuodesta toiseen? Terapian tarkoitus on tervehtyä ja päästä elämässä eteenpäin.
Jos sulla ei ole kokemusta loukkaavasta vanhemmasta, joka kieltää sua pahoittamasta muiden mieliä, kun et todellakaan yrittänytkään pahoittaa, niin miksi osallistut koko keskusteluun?
Ap
Osallistun keskusteluun, koska olet jo vuosia tehnyt vastaavia aloituksia äidistäsi, joihin ystävälliset ensikertalaiset ovat tulleet antamaan neuvoja – jotka ohitat joka kerta vain tehdäksesi toisen samanmoisen keskustelun päivää, viikkoa tai kuukautta myöhemmin. Ja jos joku sattuukin olemaan kanssasi 100% samaa mieltä, heiltä alat tivaamaan korjausta vuosikymmenien takaisiin vääryyksiin.
Yhtä lailla kuin äitisi ei ymmärrä tekojensa vääryyttä, et sinäkään saa tapahtunutta tekemättömäksi vaikka kuinka hakkaat päätä seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyse ole muiden tunteiden suojelusta vaan siitä, että äitisi joko käytti manipulointikeinoa, tai ei erottanut sinua itsestään eli käytti välineenä, yrittäessään hallita omia tunteitaan "muiden mielen kautta" (psykoosinomaisesti).
Äidin velvollisuus on ajatella suoraan lapsensa hyvinvointia, mutta se voi olla vaikeaa, jos äidillä on luonnevika.
Pystytkö kuvaamaan tuollaista toimintaa tarkemmin? Minua on satuttanut erityisen paljon se, että muut vaikuttivat aina menevän minun edelleni. Olen miettynyt, että se on siksi, että äitini ajatteli minussa olevan pelkkää vikaa.
ApEn pysty kuvailemaan, näillä tiedoilla.
Tulee vain sellainen vaikutelma, että äiti kokee sinut uhkana sille, kuinka paljon hänestä pidetään. Eli jotain ongelmaa erillisyyden kokemisessa ja vastuun ottamisessa.
Varmaan jotain tällaista. Hirveää kateutta. Mutta sitä en ymmärrä, että miksi ei ota kateudestaan vastuuta ja siitä, mitä on mulle sillä tehnyt?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, kokeillaan tätä.
Ap, oletko harkinnut sitä, että annat vaan olla ja jatkat elämääsi? Vatvot tätä samaa asiaa vuodesta toiseen. Huomaatko, että tätä menoa huomaat kuolinvuoteellasi, että käytit koko elämäsi äitisi haukkumiseen?
On paljon ihmisiä, jotka ovat antaneet anteeksi jopa kiduttajilleen tai lapsensa murhanneille. Jos sellainen onnistuu, kyllä sinunkin pitäisi onnistua. JOS haluat.
Jatkan elämääni? Se ei voi olla hyvää, ellen tiedä, miksi minua kohdeltiin näin.
Ap
Okei, tässä vastaus: sinua kohdeltiin noin, koska olit omasta mielestäsi ansainnut tuollaisen kohtelun. Todellisuudessa kaikki kertomasi on omaa kokemustasi, olet itse halunnut itsellesi pahaa ja siksi kokenut kaiken äitisi tekemän pahuutena, vaikka todellisuudessa mitään loukkaamista ei koskaan tapahtunut. Sinä vain halusit kokea olevasi loukattu, koska se aiheutti sinulle mielihyvää voidessasi syyttää siitä muita.
No niin, nyt voit jatkaa omaa elämääsi, kun tiedät syyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi joko 1. ei ymmärtänyt pahoittavansa teoillaan mielesi tai 2. ei välittänyt pahasta mielestäsi. Tai 3. olit itse oikeasti hankala lapsi, etkä vain osaa tarkastella tapahtunutta neutraalisti.
No 1. ja 2. en tietenkään ole KOSKAAN halunnut tuottaa pahaa mieltä yhtään kellekään! Se ei tarkoita sitä, että antaisin muiden sanella mulle, millainen minun pitää olla. Äitini halusi juuri sitä, eli itse sanella sen ja yritti toisten avulla saada muitakin sanelemaan mulle sen, millainen mun pitää olla, vaikka minusta mun pitää saada itse miettiä, häiritseekö jonkun mielipha minua, vaiko ei. Ihmisillä on itsellään aika paljon vikoja ja ongelmia, minkä takia heillä pahoittuu mieli, koska eivät mene terapiaan, en katso, että se on mun ongelmani. Mä olen terapiani käynyt.
Ap”Olet terapiasi käynyt”, mutta onko siitä ollut mitään apua? Miksi veisaat samaa vanhaa virttä palstalla vuodesta toiseen? Terapian tarkoitus on tervehtyä ja päästä elämässä eteenpäin.
Jos sulla ei ole kokemusta loukkaavasta vanhemmasta, joka kieltää sua pahoittamasta muiden mieliä, kun et todellakaan yrittänytkään pahoittaa, niin miksi osallistut koko keskusteluun?
ApOsallistun keskusteluun, koska olet jo vuosia tehnyt vastaavia aloituksia äidistäsi, joihin ystävälliset ensikertalaiset ovat tulleet antamaan neuvoja – jotka ohitat joka kerta vain tehdäksesi toisen samanmoisen keskustelun päivää, viikkoa tai kuukautta myöhemmin. Ja jos joku sattuukin olemaan kanssasi 100% samaa mieltä, heiltä alat tivaamaan korjausta vuosikymmenien takaisiin vääryyksiin.
Yhtä lailla kuin äitisi ei ymmärrä tekojensa vääryyttä, et sinäkään saa tapahtunutta tekemättömäksi vaikka kuinka hakkaat päätä seinään.
Eihän tässä tapahtumia yritetä peruuttaa. Vaan haluan tietää, miksi hän on loukannut minua ja selkeästikin oikeuttaa sen. Haluan tietää, miksi. Koska se on väärin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, kokeillaan tätä.
Ap, oletko harkinnut sitä, että annat vaan olla ja jatkat elämääsi? Vatvot tätä samaa asiaa vuodesta toiseen. Huomaatko, että tätä menoa huomaat kuolinvuoteellasi, että käytit koko elämäsi äitisi haukkumiseen?
On paljon ihmisiä, jotka ovat antaneet anteeksi jopa kiduttajilleen tai lapsensa murhanneille. Jos sellainen onnistuu, kyllä sinunkin pitäisi onnistua. JOS haluat.
Jatkan elämääni? Se ei voi olla hyvää, ellen tiedä, miksi minua kohdeltiin näin.
ApOkei, tässä vastaus: sinua kohdeltiin noin, koska olit omasta mielestäsi ansainnut tuollaisen kohtelun. Todellisuudessa kaikki kertomasi on omaa kokemustasi, olet itse halunnut itsellesi pahaa ja siksi kokenut kaiken äitisi tekemän pahuutena, vaikka todellisuudessa mitään loukkaamista ei koskaan tapahtunut. Sinä vain halusit kokea olevasi loukattu, koska se aiheutti sinulle mielihyvää voidessasi syyttää siitä muita.
No niin, nyt voit jatkaa omaa elämääsi, kun tiedät syyn.
En ollut omasta mielestäni ansainnut, todellakaaan. Tietenkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakatkaa nyt jo vastaamasta tälle vatipäälle.
DO NOT FEED THE TROLLS!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi joko 1. ei ymmärtänyt pahoittavansa teoillaan mielesi tai 2. ei välittänyt pahasta mielestäsi. Tai 3. olit itse oikeasti hankala lapsi, etkä vain osaa tarkastella tapahtunutta neutraalisti.
No 1. ja 2. en tietenkään ole KOSKAAN halunnut tuottaa pahaa mieltä yhtään kellekään! Se ei tarkoita sitä, että antaisin muiden sanella mulle, millainen minun pitää olla. Äitini halusi juuri sitä, eli itse sanella sen ja yritti toisten avulla saada muitakin sanelemaan mulle sen, millainen mun pitää olla, vaikka minusta mun pitää saada itse miettiä, häiritseekö jonkun mielipha minua, vaiko ei. Ihmisillä on itsellään aika paljon vikoja ja ongelmia, minkä takia heillä pahoittuu mieli, koska eivät mene terapiaan, en katso, että se on mun ongelmani. Mä olen terapiani käynyt.
Ap”Olet terapiasi käynyt”, mutta onko siitä ollut mitään apua? Miksi veisaat samaa vanhaa virttä palstalla vuodesta toiseen? Terapian tarkoitus on tervehtyä ja päästä elämässä eteenpäin.
Jos sulla ei ole kokemusta loukkaavasta vanhemmasta, joka kieltää sua pahoittamasta muiden mieliä, kun et todellakaan yrittänytkään pahoittaa, niin miksi osallistut koko keskusteluun?
ApOsallistun keskusteluun, koska olet jo vuosia tehnyt vastaavia aloituksia äidistäsi, joihin ystävälliset ensikertalaiset ovat tulleet antamaan neuvoja – jotka ohitat joka kerta vain tehdäksesi toisen samanmoisen keskustelun päivää, viikkoa tai kuukautta myöhemmin. Ja jos joku sattuukin olemaan kanssasi 100% samaa mieltä, heiltä alat tivaamaan korjausta vuosikymmenien takaisiin vääryyksiin.
Yhtä lailla kuin äitisi ei ymmärrä tekojensa vääryyttä, et sinäkään saa tapahtunutta tekemättömäksi vaikka kuinka hakkaat päätä seinään.
Eihän tässä tapahtumia yritetä peruuttaa. Vaan haluan tietää, miksi hän on loukannut minua ja selkeästikin oikeuttaa sen. Haluan tietää, miksi. Koska se on väärin.
Ap
Koska olit hankala, pilalle hemmoteltu nirppanokka, jonka pillin tahtiin olisi pitänyt tanssia. Äitisi laittoi sinut kuriin, ihan syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, kokeillaan tätä.
Ap, oletko harkinnut sitä, että annat vaan olla ja jatkat elämääsi? Vatvot tätä samaa asiaa vuodesta toiseen. Huomaatko, että tätä menoa huomaat kuolinvuoteellasi, että käytit koko elämäsi äitisi haukkumiseen?
On paljon ihmisiä, jotka ovat antaneet anteeksi jopa kiduttajilleen tai lapsensa murhanneille. Jos sellainen onnistuu, kyllä sinunkin pitäisi onnistua. JOS haluat.
Jatkan elämääni? Se ei voi olla hyvää, ellen tiedä, miksi minua kohdeltiin näin.
Ap
Olen eri kuin lainaamasi, mutta annan sinulle nyt onnellisen elämän avaimet: sinua kohdeltiin niin kuin kohdeltiin, koska äitisi on mieleltään sairas.
Voitko nyt viimein päästä yli?
Osa ihmisistä toimii väärin eikä se hetkauta heitä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, kokeillaan tätä.
Ap, oletko harkinnut sitä, että annat vaan olla ja jatkat elämääsi? Vatvot tätä samaa asiaa vuodesta toiseen. Huomaatko, että tätä menoa huomaat kuolinvuoteellasi, että käytit koko elämäsi äitisi haukkumiseen?
On paljon ihmisiä, jotka ovat antaneet anteeksi jopa kiduttajilleen tai lapsensa murhanneille. Jos sellainen onnistuu, kyllä sinunkin pitäisi onnistua. JOS haluat.
Jatkan elämääni? Se ei voi olla hyvää, ellen tiedä, miksi minua kohdeltiin näin.
ApOkei, tässä vastaus: sinua kohdeltiin noin, koska olit omasta mielestäsi ansainnut tuollaisen kohtelun. Todellisuudessa kaikki kertomasi on omaa kokemustasi, olet itse halunnut itsellesi pahaa ja siksi kokenut kaiken äitisi tekemän pahuutena, vaikka todellisuudessa mitään loukkaamista ei koskaan tapahtunut. Sinä vain halusit kokea olevasi loukattu, koska se aiheutti sinulle mielihyvää voidessasi syyttää siitä muita.
No niin, nyt voit jatkaa omaa elämääsi, kun tiedät syyn.
Juuri näin. Ap on päättänyt olla uhri ja paras syyllinen tähän on tietenkin oma äiti. Ja kun äiti kuolee, voi syyttää omia lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Millainen suhde isään? Onko äiti ollut kateellinen isä-suhteesta?
Oli hyvä suhde. Siis mulla isään ja isällä minuun. Mutta toisaalta äiti tiesi, että lapsen isäsuhdetta pitää vaalia ja teki sen. Eli siis erosi isästä kyllä, mutta hänestä isän ja minun kuului pitää yhteyksiä ja pidimmekin. Luulen, että syy on paljon syvemmällä, kuin siinä, ettei hänen suhteensa isääni ollut samanlainen tai edes sellainen, kuin hän oli toivonut.
Eli siis isäni oli paljon vapaampi ja toisaalta itsepäinen, äiti olisi halunnut alistuneen, kotiin rahaa kantavan miehen itselleen. Isällä oli kaikki perittynä, joten ei ollut kiinnostunut urasta jne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, kokeillaan tätä.
Ap, oletko harkinnut sitä, että annat vaan olla ja jatkat elämääsi? Vatvot tätä samaa asiaa vuodesta toiseen. Huomaatko, että tätä menoa huomaat kuolinvuoteellasi, että käytit koko elämäsi äitisi haukkumiseen?
On paljon ihmisiä, jotka ovat antaneet anteeksi jopa kiduttajilleen tai lapsensa murhanneille. Jos sellainen onnistuu, kyllä sinunkin pitäisi onnistua. JOS haluat.
Jatkan elämääni? Se ei voi olla hyvää, ellen tiedä, miksi minua kohdeltiin näin.
ApOlen eri kuin lainaamasi, mutta annan sinulle nyt onnellisen elämän avaimet: sinua kohdeltiin niin kuin kohdeltiin, koska äitisi on mieleltään sairas.
Voitko nyt viimein päästä yli?
Tarvitsen tuon näkemyksen vastaantuloa paljon laajemmalla rintamalla ja monessa kokemuksessa, että vihdoin hänet asetetaan syyllisen penkille, eikä minua. Eikä vain siksi, että haluaisin hänelle pahaa vaan siksi, mitä hän on tehnyt. Hän ei ole tehnyt oikein. Hän on laittanut syyllisen penkille syyttömän, eli minut. Siksi hän kuuluu sinne, kaikkien suulla (tai ainakin ison osan ihmisiä).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi joko 1. ei ymmärtänyt pahoittavansa teoillaan mielesi tai 2. ei välittänyt pahasta mielestäsi. Tai 3. olit itse oikeasti hankala lapsi, etkä vain osaa tarkastella tapahtunutta neutraalisti.
No 1. ja 2. en tietenkään ole KOSKAAN halunnut tuottaa pahaa mieltä yhtään kellekään! Se ei tarkoita sitä, että antaisin muiden sanella mulle, millainen minun pitää olla. Äitini halusi juuri sitä, eli itse sanella sen ja yritti toisten avulla saada muitakin sanelemaan mulle sen, millainen mun pitää olla, vaikka minusta mun pitää saada itse miettiä, häiritseekö jonkun mielipha minua, vaiko ei. Ihmisillä on itsellään aika paljon vikoja ja ongelmia, minkä takia heillä pahoittuu mieli, koska eivät mene terapiaan, en katso, että se on mun ongelmani. Mä olen terapiani käynyt.
Ap”Olet terapiasi käynyt”, mutta onko siitä ollut mitään apua? Miksi veisaat samaa vanhaa virttä palstalla vuodesta toiseen? Terapian tarkoitus on tervehtyä ja päästä elämässä eteenpäin.
Jos sulla ei ole kokemusta loukkaavasta vanhemmasta, joka kieltää sua pahoittamasta muiden mieliä, kun et todellakaan yrittänytkään pahoittaa, niin miksi osallistut koko keskusteluun?
ApOsallistun keskusteluun, koska olet jo vuosia tehnyt vastaavia aloituksia äidistäsi, joihin ystävälliset ensikertalaiset ovat tulleet antamaan neuvoja – jotka ohitat joka kerta vain tehdäksesi toisen samanmoisen keskustelun päivää, viikkoa tai kuukautta myöhemmin. Ja jos joku sattuukin olemaan kanssasi 100% samaa mieltä, heiltä alat tivaamaan korjausta vuosikymmenien takaisiin vääryyksiin.
Yhtä lailla kuin äitisi ei ymmärrä tekojensa vääryyttä, et sinäkään saa tapahtunutta tekemättömäksi vaikka kuinka hakkaat päätä seinään.
Eihän tässä tapahtumia yritetä peruuttaa. Vaan haluan tietää, miksi hän on loukannut minua ja selkeästikin oikeuttaa sen. Haluan tietää, miksi. Koska se on väärin.
ApKoska olit hankala, pilalle hemmoteltu nirppanokka, jonka pillin tahtiin olisi pitänyt tanssia. Äitisi laittoi sinut kuriin, ihan syystä.
Puhutkohan nyt omasta kasvatuksestasi? ;)
Ap
Oletko AP koskaan kuullut sisäisestä puheesta. Siitä miten ihmiset puhuvat itselleen.
Tutkimuksen mukaan vanhemmilla on taipumusta puhua lapsilleen samalla tavalla kuin he puhuvat itselleen. Siinä on yksi hyvä syy opetella puhumaan itselleen ystävällisesti ja olemaan armollinen itseään kohtaan.
Tämän asian ymmärtäminen saattaakin myös tuoda ymmärrystä vanhempia kohtaan.
Ehkä sun, AP kannattaisi puhua äidillesi siitä millä tavalla hän kohtelee itseään. Jos hän oppii löytämään siihen ystävällisyyttä ja armollisuutta, se todennäköisesti näkyy myös sinun suuntaasi.
Sitä ei voi muuttaa mitä lapsuudessasi tapahtui. Siitä kannattaa yrittää päästää irti. Ihan oman hyvinvointisi tähden.