Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä sinusta niin outoa käytöstä, että huomauttaisitte?
16.03.2021 |
Käyn välillä kaverini kanssa luontoretkillä, viimeksi joulun alla. Minulla ei ole autoa eikä ajokorttia, joten yleensä teemme niin, että matkustan 5 tunnin matkan hänen kotikuntaansa bussilla ja siitä menen kaverini kyytiin.
Homma on se, että kaverini ei koskaan hae minua asemalta tai edes koukkaa minua vastaan puolimatkaan. Minun pitää aina mennä häntä vastaan hänen ajoreittinsä varrelle, usein uudella bussilla yli puolikin tuntia tai sitten kävellä. Palatessa hän ei edes halua jättää minua tienvarteen lyhentämiseen minun kävelyäni asemalla, jos se tarkoittaa että hänen pitää yhtään poiketa isolta tieltä. Vaikka minulla olisi kiire bussiin.
Juuri tuolla joulunalusreissulla esimerkiksi jouduin kävelemään vielä ylimääräiset 45 min bussissa istumisen perään. Ulkona satoi vettä.
En ole viitsinyt valittaa, koska hänenhän autonsa se on eikä minun, ja olen mielissäni että pääsen ylipäätään retkille, autottomana tulisi tuskin käytyä omin päin näin usein. Bensarahoja makselen hänelle myös.
Sitten taas toisaalta minä olen se jolla on vaihtokamppeet ja kaikki retkikamppeet eli raskas kuorma selässä, ja 10 min koukkaus autolla olisi paljon pienempi ponnistus häneltä kuin 45 min kävelylenkki minulta.
Mitä olette mieltä, onko tämä outoa käytöstä?
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa on, että sinä jatkat tuollaisen pellen kanssa retkeilyä.
Ehkä tämä taas on multa vähäsen tunnekylmää, mutta hän on ainoa kavereistani joka on retkeilystä innostunut, omistaa auton ja asuu edes suoran yhteyden päästä. Nyt kohta on oma elämäntilanteeni sellainen, että pystyn vihdoin ajamaan sen ajokortin. Ja tokihan somen kautta löytää vaikka järjestettyjä retkiä.
Ap
Eli et olisi tuon kaverin kanssa, jos sinulla olisi oma auto? Tuohan kertookin jo asenteesi ihmistä kohtaan. Ehkä hänkin on jo aistinut sen, että lähdet hänen kanssaan vain siksi, koska hänellä on se auto ja kortti.
Olimme kavereita jo muutamia vuosia ennen kuin retkeily astui kuvioon. Tulimme aina hyvin juttuun varsinkin, kun tosiaan lähinnä kävimme kahvilla tai kylässä eikä tarvinnut ns. elää arkea yhdessä :D
Mutta tämä kyytihomma on alkanut kallistaa vaakakuppia toiseen suuntaan. Olen alkanut epäillä, välittääkö hän oikeasti minusta, kun ei huomioi tiettyjä perusjuttuja. Se on sitten alkanut syödä omaa innostusta ja kiinnostusta pikkuhiljaa. Varsinkin tuo hänen nihkeä vastauksensa, kun lopulta kysyin, voisiko hän ajaa vähän vastaan, kun kävelen painavat kamat selässä.Ap
Voisitko ehdottaa tätä uudelleen niin, että pyydät asiaa reilusti etukäteen? Kerro, milloin olet suunnilleen pysäkillä ja lupaa soittaa varmistussoitto, kun kaverin pitää lähteä ajamaan vastaan. Olisin itsekin todennäköisesti ollut yhtä tökerö, jos en olisi saanut valmistautua henkisesti moiseen suunnitelmanmuutokseen.
Oli myös yksi toinen kerta, kun paluumatkalle lähtiessäni laskin, että tulee kiire bussiin. Ehdotin jo siinä lähtiessämme hyvissä ajoin, että voiko hän jättää johonkin matkan varrelle, koska tällä kertaa reitti oli sellainen, että se olisi lyhentänyt kävelyäni merkittävästi.
Vastaus: no kun tämä on sellaista isoa tietä että ei siinä pysty oikein mihinkään jättämään.
Eli koukkaus isolta tieltä pois sivutielle ja takaisin oli myös liikaa.
En usko, että ehdotus asemalle/asemalta heittämisestä olisi saanut sen suopeampaa vastaanottoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa on, että sinä jatkat tuollaisen pellen kanssa retkeilyä.
Ehkä tämä taas on multa vähäsen tunnekylmää, mutta hän on ainoa kavereistani joka on retkeilystä innostunut, omistaa auton ja asuu edes suoran yhteyden päästä. Nyt kohta on oma elämäntilanteeni sellainen, että pystyn vihdoin ajamaan sen ajokortin. Ja tokihan somen kautta löytää vaikka järjestettyjä retkiä.
Ap
Eli et olisi tuon kaverin kanssa, jos sinulla olisi oma auto? Tuohan kertookin jo asenteesi ihmistä kohtaan. Ehkä hänkin on jo aistinut sen, että lähdet hänen kanssaan vain siksi, koska hänellä on se auto ja kortti.
Olimme kavereita jo muutamia vuosia ennen kuin retkeily astui kuvioon. Tulimme aina hyvin juttuun varsinkin, kun tosiaan lähinnä kävimme kahvilla tai kylässä eikä tarvinnut ns. elää arkea yhdessä :D
Mutta tämä kyytihomma on alkanut kallistaa vaakakuppia toiseen suuntaan. Olen alkanut epäillä, välittääkö hän oikeasti minusta, kun ei huomioi tiettyjä perusjuttuja. Se on sitten alkanut syödä omaa innostusta ja kiinnostusta pikkuhiljaa. Varsinkin tuo hänen nihkeä vastauksensa, kun lopulta kysyin, voisiko hän ajaa vähän vastaan, kun kävelen painavat kamat selässä.Ap
Rivien välistä lukien veikkaan, että kyseessä on siis mahdollisesti ollut ainakin ap:n taholta hieman romanttistakin kiinnostusta.
Ja jos toinen tosiaan on asperger(?), niin normi sosiaaliset "itsestäänselvät" pelisäännöt pätee vähän huonosti..
Vierailija kirjoitti:
Naisten välinen ystävyys on upeaa.
Naisten? Millä perusteella ovat naisia?
Vierailija kirjoitti:
tuossa saattaa olla mukana jotain tarvetta vetää omat rajat, ettei toiset hyväksikäytä, mutta ehkä hän ei ajattele sitä, että on jo liian itsekäs.
Tämä on toinen asia, jonka aistin taustalta hyvin vahvasti. Sekin on osasyy siihen, miksi en niin herkästi ala "puhdistaa ilmaa".
Olen tuntenut aiemmin yhden toisenkin ihmisen, joka selitti ihan minkä tahansa töykeimmänkin töksäytyksen, että no kun opettelen nyt sanomaan suoraan ja kuuntelemaan omia tarpeitani. Tarkoitus on hyvä ja tärkeä, tasapainoilu kahden ääripään välillä vaatii vielä hiomista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen kaveri. Välillä tarjoaa kyydin, mutta jättää pois kyydistä niin, että joudun kävelemään kotiin monta kilometriä. Aina tapaaminen sovitaan hänen luokseen tai sinne mihin hänen on helppo jättää auto ja minä joudun kävelemään autottomana monta kilometriä, kun bussiin ei ole rahaa (olen opiskelija).
Sinulla ei ole rahaa bussiin, mutta kitiset ilmeisesti ilmaisesta autokyydistä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä olet ehkä liian epäitsekäs. En itse laittaisi kaveria kyllä kävelemään, jos voisin pienellä koukkauksella heittää hänet autolla. Sitä paitsi sehän olet sinä, joka näkee enemmän vaivaa, kun matkustat ensin julkisilla monta tuntia hänen kotikuntaansa ja kyllähän nekin matkat maksavat sinulle. Sitten pitäisi vielä kävellä pitkän matkan jälkeen/ennen sateessa melkein tunnin painavien kamojen kanssa. Kuulostaa nöyryyttävältä. Olisi ihan reilua, että kaverisi voisi edes bussille sinut heittää ilman mitään bensarahoja. Entä jos kutsut hänet seuraavan kerran sinun lähellesi luontoretkelle, kun hänellä kerran on autokin ja pääsisi helpommin? Suomessa luulisi olevan kaikkialla suht lähellä mahdollisuus retkeilyyn. Itse en ehkä kyllä jaksaisi olla tuollaisen ihmisen kaveri, jollei mitään selitystä löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuossa saattaa olla mukana jotain tarvetta vetää omat rajat, ettei toiset hyväksikäytä, mutta ehkä hän ei ajattele sitä, että on jo liian itsekäs.
Tämä on toinen asia, jonka aistin taustalta hyvin vahvasti. Sekin on osasyy siihen, miksi en niin herkästi ala "puhdistaa ilmaa".
Olen tuntenut aiemmin yhden toisenkin ihmisen, joka selitti ihan minkä tahansa töykeimmänkin töksäytyksen, että no kun opettelen nyt sanomaan suoraan ja kuuntelemaan omia tarpeitani. Tarkoitus on hyvä ja tärkeä, tasapainoilu kahden ääripään välillä vaatii vielä hiomista.
Ap
Ja edit jatkoa edelliseen: tälle toiselle henkilölle sanoin lopulta suoraan, että omien rajojen hakeminen on tärkeää ja tiedän sen, koska itse olen painiskellut aiemmin ihan saman asian kanssa - mutta ei se oikeuta olemaan töykeä.
Hän loukkaantui verisesti. Tuon konfliktin jälkeen välimme eivät olleet koskaan entisellään. Lopetimme myöhemmin yhteydenpidon. Tämä huono kokemus opetti, että kannattaa harkita tarkkaan, kenen ihmisen kohdalla kannattaa käydä "kehityskeskustelua".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaverin pitäisi huolehtia sinun liikkumisestasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa on, että sinä jatkat tuollaisen pellen kanssa retkeilyä.
Ehkä tämä taas on multa vähäsen tunnekylmää, mutta hän on ainoa kavereistani joka on retkeilystä innostunut, omistaa auton ja asuu edes suoran yhteyden päästä. Nyt kohta on oma elämäntilanteeni sellainen, että pystyn vihdoin ajamaan sen ajokortin. Ja tokihan somen kautta löytää vaikka järjestettyjä retkiä.
Ap
Eli et olisi tuon kaverin kanssa, jos sinulla olisi oma auto? Tuohan kertookin jo asenteesi ihmistä kohtaan. Ehkä hänkin on jo aistinut sen, että lähdet hänen kanssaan vain siksi, koska hänellä on se auto ja kortti.
Olimme kavereita jo muutamia vuosia ennen kuin retkeily astui kuvioon. Tulimme aina hyvin juttuun varsinkin, kun tosiaan lähinnä kävimme kahvilla tai kylässä eikä tarvinnut ns. elää arkea yhdessä :D
Mutta tämä kyytihomma on alkanut kallistaa vaakakuppia toiseen suuntaan. Olen alkanut epäillä, välittääkö hän oikeasti minusta, kun ei huomioi tiettyjä perusjuttuja. Se on sitten alkanut syödä omaa innostusta ja kiinnostusta pikkuhiljaa. Varsinkin tuo hänen nihkeä vastauksensa, kun lopulta kysyin, voisiko hän ajaa vähän vastaan, kun kävelen painavat kamat selässä.Ap
Voisitko ehdottaa tätä uudelleen niin, että pyydät asiaa reilusti etukäteen? Kerro, milloin olet suunnilleen pysäkillä ja lupaa soittaa varmistussoitto, kun kaverin pitää lähteä ajamaan vastaan. Olisin itsekin todennäköisesti ollut yhtä tökerö, jos en olisi saanut valmistautua henkisesti moiseen suunnitelmanmuutokseen.
Oli myös yksi toinen kerta, kun paluumatkalle lähtiessäni laskin, että tulee kiire bussiin. Ehdotin jo siinä lähtiessämme hyvissä ajoin, että voiko hän jättää johonkin matkan varrelle, koska tällä kertaa reitti oli sellainen, että se olisi lyhentänyt kävelyäni merkittävästi.
Vastaus: no kun tämä on sellaista isoa tietä että ei siinä pysty oikein mihinkään jättämään.
Eli koukkaus isolta tieltä pois sivutielle ja takaisin oli myös liikaa.
En usko, että ehdotus asemalle/asemalta heittämisestä olisi saanut sen suopeampaa vastaanottoa.Ap
Joillekkin se koukkaus pois isolta tieltä ja takaisin voi tosiaan olla liikaa.
Kaikkien ei sitä edes oleteta ymmärtävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaverin pitäisi huolehtia sinun liikkumisestasi?
Tämä on koko kysymykseni pointti.
Aloitusviestissä puntaroin nämä molemmat puolet:
Auto on hänen, ja siksi retkikin on tavallaan hänen, joten tarvitseeko hänen tosiaan huolehtia minun liikkumisestani, kun kerran selviydyn perille ja itse tähän järjestelyyn suostun?
Toisaalta minulla on ne painavat kamat selässä ja bussimatka alla ja hän istuu lämpöisessä autossa. Vaiva olisi hänelle pienempi. Joten olisiko perushuomaavaisuutta edes kysyä, että jaksatko kävellä? Varsinkin, kun tulee ihan rättipoikkiväsyneenä kolmen tai neljänkin yön vaellukselta.
Ap
Jos kaveri ei uskalla ajaa muuta kuin tuttua ajoreittiään? Ei uskalla poiketa sivuteille? (Syynä paniikkihäiriö, jokin fobia tai vastaava......) Tunnen tällaisen ihmisen, eikä siinä ole kyse tunnekylmyydestä. Kiusallinen asia hänelle, mutta olin kiitollinen kuultuani häneltä vihdoin totuuden siitä miksei hän voi ajaa kuin paria tuttua ajotietä.
En tietysti tiedä mistä kaverisi tapauksessa on kyse. Suosittelen puhumaan asiasta ihan suoraan hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa on, että sinä jatkat tuollaisen pellen kanssa retkeilyä.
Ehkä tämä taas on multa vähäsen tunnekylmää, mutta hän on ainoa kavereistani joka on retkeilystä innostunut, omistaa auton ja asuu edes suoran yhteyden päästä. Nyt kohta on oma elämäntilanteeni sellainen, että pystyn vihdoin ajamaan sen ajokortin. Ja tokihan somen kautta löytää vaikka järjestettyjä retkiä.
Ap
Eli et olisi tuon kaverin kanssa, jos sinulla olisi oma auto? Tuohan kertookin jo asenteesi ihmistä kohtaan. Ehkä hänkin on jo aistinut sen, että lähdet hänen kanssaan vain siksi, koska hänellä on se auto ja kortti.
Olimme kavereita jo muutamia vuosia ennen kuin retkeily astui kuvioon. Tulimme aina hyvin juttuun varsinkin, kun tosiaan lähinnä kävimme kahvilla tai kylässä eikä tarvinnut ns. elää arkea yhdessä :D
Mutta tämä kyytihomma on alkanut kallistaa vaakakuppia toiseen suuntaan. Olen alkanut epäillä, välittääkö hän oikeasti minusta, kun ei huomioi tiettyjä perusjuttuja. Se on sitten alkanut syödä omaa innostusta ja kiinnostusta pikkuhiljaa. Varsinkin tuo hänen nihkeä vastauksensa, kun lopulta kysyin, voisiko hän ajaa vähän vastaan, kun kävelen painavat kamat selässä.Ap
Voisitko ehdottaa tätä uudelleen niin, että pyydät asiaa reilusti etukäteen? Kerro, milloin olet suunnilleen pysäkillä ja lupaa soittaa varmistussoitto, kun kaverin pitää lähteä ajamaan vastaan. Olisin itsekin todennäköisesti ollut yhtä tökerö, jos en olisi saanut valmistautua henkisesti moiseen suunnitelmanmuutokseen.
Oli myös yksi toinen kerta, kun paluumatkalle lähtiessäni laskin, että tulee kiire bussiin. Ehdotin jo siinä lähtiessämme hyvissä ajoin, että voiko hän jättää johonkin matkan varrelle, koska tällä kertaa reitti oli sellainen, että se olisi lyhentänyt kävelyäni merkittävästi.
Vastaus: no kun tämä on sellaista isoa tietä että ei siinä pysty oikein mihinkään jättämään.
Eli koukkaus isolta tieltä pois sivutielle ja takaisin oli myös liikaa.
En usko, että ehdotus asemalle/asemalta heittämisestä olisi saanut sen suopeampaa vastaanottoa.Ap
Joillekkin se koukkaus pois isolta tieltä ja takaisin voi tosiaan olla liikaa.
Kaikkien ei sitä edes oleteta ymmärtävän.
Itse kun en autolla aja, mua rehellisesti kiinnostaa: mitkä on sellaisia syitä, joiden takia isolta tieltä koukkaaminen on liikaa?
Kaverini on osoittanut kykynsä ajaa varmasti ja ties minkälaisissa oloissa ja joskus ruuhkissakin. Voihan toki olla niin, että hänen kapasiteettinsa on jo koko menon ja pysäköintien ja paluun miettimisestä ihan äärirajoilla. Ja sitten hän ei kehtaa sanoa sitä suoraan, mikä on ihan ymmärrettävää.
Mutta esimerkiksi tuo eka ehdotukseni, että hän olisi ajanut vastaan, olisi vaatinut kirjaimellisesti yhden ja saman suoran tien ajamista suoraan eteenpäin noin viiden minuutin ajan suuntaansa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos kaveri ei uskalla ajaa muuta kuin tuttua ajoreittiään? Ei uskalla poiketa sivuteille? (Syynä paniikkihäiriö, jokin fobia tai vastaava......) Tunnen tällaisen ihmisen, eikä siinä ole kyse tunnekylmyydestä. Kiusallinen asia hänelle, mutta olin kiitollinen kuultuani häneltä vihdoin totuuden siitä miksei hän voi ajaa kuin paria tuttua ajotietä.
En tietysti tiedä mistä kaverisi tapauksessa on kyse. Suosittelen puhumaan asiasta ihan suoraan hänen kanssaan.
Olen joskus miettinyt tätä. Mutta toisaalta hän lähtee tosi herkästi uusiin retkeilykohteisiin ja on valmis vaihtamaan ajoreittiä määränpäähän myös lennosta. En pääse hänen päänsä sisään, mutta toisaalta ei äkkiseltään vaikuta pelkotilalta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo kaveri on. Meillä oli opiskeluaikoina saman tyyppinen. Oli vaan niin saita. Putosi nopeasti pois porukasta, ei jaksettu häntä.
En suostuisi tuollaiseen. Omassa kaveri/ystävä/sukulaispiireissä haetaan ja viedään asemalle.
Yksi samantyyppinen tuttava sattui myöhemmällä iällä vastaan. Oli samanikäiset lapset. Muutaman kerran katselin läpisormien lähinnä lasten ystävyyden takia. Sitten tuli niin härski juttu vastaan, että sanoin lapselle, että olit heillä viimeistä kertaa yötä.
Kaverisihan on täysi k u s ..pää! Hänellä on auto, mutta sinä joudut kävelemään tai kulkemaan 45min bussilla hänen ajoreitilleen? No HUH huh! Miksi ihmeessä siedät tuollaista käytöstä? Minulle tuo olisi jo entinen kaveri.
” Tämä on koko kysymykseni pointti.
Aloitusviestissä puntaroin nämä molemmat puolet:
Auto on hänen, ja siksi retkikin on tavallaan hänen, joten tarvitseeko hänen tosiaan huolehtia minun liikkumisestani, kun kerran selviydyn perille ja itse tähän järjestelyyn suostun?
Toisaalta minulla on ne painavat kamat selässä ja bussimatka alla ja hän istuu lämpöisessä autossa. Vaiva olisi hänelle pienempi. Joten olisiko perushuomaavaisuutta edes kysyä, että jaksatko kävellä? Varsinkin, kun tulee ihan rättipoikkiväsyneenä kolmen tai neljänkin yön vaellukselta.
Ap”
Niin juuri.. Tämä on se pointti. Jos sinä itse löhdet jo nekin, niin oletko kaverisi vastuulla?
Ehkä hän ei oikeasti halua sinua tavata kun ei viitsi yhtään panostaa. Kai matkasta pitäisi tulla molemmille miellyttävä, kun kerran bensarahatkin maksat.
Tästä syystä oma auto on kyllä välttämätön, saa ajaa minne haluaa ja kyllä, kuskaan tarvittaessa ystävää.
Minä kysyisin suoraan miksi et voi hakea asemalta tai heittää sinne ja vähän perustelua itseltäsi perään kun nämä kamat painaa ihan kiitettävästi? Siis en vaatisi hakemaan vaan kysyisin syytä miksi ei joskus hakisi. Riippuu sitten syystä sitten jatkaisinko ystävyyttä. Mikäli asemalle menossa tai reitiltä poiketessa esim. hän ahdistuisi tms. niin olisi sekin sitten selvitetty ja luultavasti jatkaisitte toimintaa näin jatkossakin. Jos ei ole syytä tai itsekäs syy niin saisi retkeillä ilman seuraani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten välinen ystävyys on upeaa.
Jaa, autotyypistä tuli mieleen mies.
Mies hakisi ja veisi asemalle ihan kysymättä. Tässä on se pieni ero naisten ja miesten välillä.
Kyllä kummassakin sukupuolessa on nää outonsa.
Entinen miesystävä aina vaati maksun, kun hän haki mut ja heitti himaan. Maksoin kiltisti, vaikka julkisilla olisin päässyt halvemmalla. Hän halusi olla "herrasmies".
Sitten taas eräs tyttömerkkinen kaveri kyselee mua viikottain kauppaan kanssaan. Käytän hyödykseni tuon kutsun, että saan isomman satsin kerralla tuotua ruokakaupasta kotiin. Hän vaatii kuskauksestaan siideriä sixpäckin. Hän ei välttämättä edes itse osta mitään silloin.
Onhan näitä kohtaamisia tähän ikään kertynyt. En lähtisi sukupuolia tässä osoittelemaan, vaan persoonia.
Tyttömerkkisellä kaverillasi taitaa olla rahat lopussa ja saa silti haluamansa siiderit, kun kuskaa sinut kauppaan.
Jos tilanne ei ole mielestäsi win-win, niin tuo isompi ostossatsi jatkossa taksilla - ei oikeasti ole kovin kallista sekään.
Toinen vaihtoehto on verkkoruokakauppa isommille ostoksille - loistava keksintö!
Mulla on samanlainen kaveri. Välillä tarjoaa kyydin, mutta jättää pois kyydistä niin, että joudun kävelemään kotiin monta kilometriä. Aina tapaaminen sovitaan hänen luokseen tai sinne mihin hänen on helppo jättää auto ja minä joudun kävelemään autottomana monta kilometriä, kun bussiin ei ole rahaa (olen opiskelija).