Lue keskustelun säännöt.
Kun vanhemmat vaikenevat kaikesta
15.03.2021 |
Miten olette oppineet hyväksymään sen, että vanhemmat vaikenevat kaikesta? Ongelmista ei puhuta, asioita ei selvitetä, kysymyksiin ei vastata, jne. Jos otan jonkin aiheen esille, niin se vain vaietaan tiukasti.
Kommentit (6)
Ei tuohon ole koskaan ollut vaikea sopeutua. Katson tietyllä tavalla se olevan heidän oma asiansa käsittelevätkö asioita vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinä oikein haluat? Mitkä ne ongelmat ovat, jotka pitää selvittää ja joista pitää keskustella? Jos he kokevat, että mitään ongelmaa ei ole, eikä selvitettävää. Jos he tykkäävät, että asioita on turha märehtiä, ja on parempi elää katse suunnattuna tulevaan, kuin jatkuvasti analysoida menneitä.
No vaikkapa mun lapsuuden terveystiedoista valehtelu on ollut sellaista, millä on johdettu harhaan.
Ap
Jos on varhaislapsuudesta astitottunut vaikenemisen kulttuuriin, niin ei sitä välttämättä osaa edes odottaa tai vaatia muuta, ei ainakaan lapsena. Kun elinpiiri sitten laajenee ja tapaa erilaisia ihmisiä, niin kyllähän se alkaa kummastuttaa, kun kotoisen maton alla on mahtavat kasat ongelmia ym. Meidän suvussa vallitsi myös tuo vaikenemisen kulttuuri. Nyt vanhapolvi on jo poistunut. Serkkuni kanssa olemme viime vuosina peranneet monesti asioita, joista vaiettiin laosuudessamme ja nuoruudessamme. Nämä keskustelut ovat olleet todella hyödyllisiä, kun olemme saaneet ampua alas monia luuloja ja uskomuksia.
Itse en ole samanlainen vaikenija. On vaikeaa ja turhauttavaa, että kaikki lakaistaan maton alle, vaikka ne voitaisi keskustella läpi.
Ap