Lue keskustelun säännöt.
Miksi Game of Thrones loppuratkaisu oli niin huono? Voiko joku selittää?
14.03.2021 |
Harkitsen tämän sarjan katsomista, kun sitä on niin kovasti kehuttu. Tiedän että olen pahasti jäljessä, mutta en ole vielä nähnyt yhtään kokonaista jaksoa.
IMDb:ssä sarja saanut arvosanaksi +9 ja keskimäärin jaksot 8-9. Finaalijakso kuitenkin vain 4 ja ihmiset arvosteluissa kirjoittaa, että vika tuotantokausi ja viimeinen jakso pilasi koko sarjan. Osa jopa, että sarjan katsomiseen käytetty aika meni ihan hukkaan, kun oli lopulta niin valtava pettymys.
Mikä siinä siis oikein mättää? Ja onko sarja kokonaisuudessaan katsomisen arvoinen?
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Liian nopeasti päätettiin ja parissa hassussa jaksossa päätettiin kaikkien kohtalo. Näistä olisi saanut helposti vielä yhden kauden. Henkilökohtaisesti tykkäsin kyllä Jon Snow:n lopusta. Hän sai sitä mitä halusikin.
Minä olin vähän surullinen Jonin puolesta. Hän olisi halunnut rakkautta, mutta sitä ei herunut kuin tipoittain matkan varrella ja molemmat naiset kuolivat. Parasta lopussa oli, kun hän kohtasi valkoisen susihukkansa Muurilla, siinä tuli tippa linssiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TV-sarjan kohtaloksi koitui, että hahmoista yritettiin luoda hohdokkaita sankareita varsin raadollisista hahmoista. Erityisesti tämä koskee naishahmoja (Cersei, Daenerys, Sansa, Brienne jne). Kirjoissa sankareita ei ollut oikeastaan missään vaiheessa, vaan hahmojen yksiulotteisuus, traumaattisuus ja suoranainen typeryys ovat koko ajan läsnä. Jos jotain sankaruutta pitää hakea, niin ehkä Jonista ja Aryasta sitä löytyy pieni ripaus. Lisätään tähän päälle kiirehditty tarinankerronta viimeisellä kaudella ja eihän tuossa voinut käydä hyvin.
Ymmärrän tavallaan tuotannon ratkaisun. Katsoja haluavat hahmoja, joita fanittaa, rakastaa ja heille vastustajia, joita vihata.
Ihan hyvä loppuratkaisu se oli. Targaryenien suvussa on mielenvikaisuutta, joten Danaerysin hulluuntuminen sopi tähän hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Koska sarjan tekijät, ne kaksi heppua, halusivat kiireesti muiden projektien kimppuun eivätkä olleet enää kiinnostuneita panostamaan viimeiseen kauteen ja useampaan jaksoon.
Minustakin yksi perusvirhe 7. ja 8. kauden osalta oli luopua siitä 6 ensimmäisen kauden 10 jaksoa per kausi rytmityksestä. Jostain syystä ne tuottajat halusivat tehdä harvempia mutta pidempiä jaksoa sekä 7. kaudelle (7 jaksoa) että 8. kaudelle (6 jaksoa). Kaipa siinä oli ideana luoda pidempiä taistelukohtauksia, jolloin henkilöhahmojen kehityskaaren seuraaminen jäi väistämättä vähemmälle huomiolle. Niinpä siitä juonen kehittelystä tuli turhan suoraviivaista samalla kun kaikki keskeiset hahmot alkoivat olla samaan aikaan samassa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä loppuratkaisu se oli. Targaryenien suvussa on mielenvikaisuutta, joten Danaerysin hulluuntuminen sopi tähän hyvin.
Jos on lukenut kirjat, niin orastava suuruudenhulluus ei tule yllätyksenä. Sarja ei koskaan tuonut esiin pientä, naiivia, taikauskoista pikkutyttöä, jolla nyt sattui olemaan muutama lohhari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kyennyt maksamaan sähkölaskua?
Vierailija kirjoitti:
TV-sarjan kohtaloksi koitui, että hahmoista yritettiin luoda hohdokkaita sankareita varsin raadollisista hahmoista. Erityisesti tämä koskee naishahmoja (Cersei, Daenerys, Sansa, Brienne jne). Kirjoissa sankareita ei ollut oikeastaan missään vaiheessa, vaan hahmojen yksiulotteisuus, traumaattisuus ja suoranainen typeryys ovat koko ajan läsnä. Jos jotain sankaruutta pitää hakea, niin ehkä Jonista ja Aryasta sitä löytyy pieni ripaus. Lisätään tähän päälle kiirehditty tarinankerronta viimeisellä kaudella ja eihän tuossa voinut käydä hyvin.
Ymmärrän tavallaan tuotannon ratkaisun. Katsoja haluavat hahmoja, joita fanittaa, rakastaa ja heille vastustajia, joita vihata.
Minä pidän kyllä enemmän henkilöhahmoista, jotka eivät ole yksioikoisen hyviä tai pahoja, vaan heillä on omat motiivinsa toiminnalleen. Ei edes sen mahdollisen pääpahiksen pitäisi toimia omien todellisten etujensa vastaisesti vaan pikemminkin laskelmoidusti ja esiintyä tilanteen mukaisesti. Jotkut ovat myös sillä harmaalla vyöhykkeelle, jotka saattavat valita puolensa vasta viime hetkellä eikä omia uskollisia tukijoita ja apureita pitäisi turhaa tapattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TV-sarjan kohtaloksi koitui, että hahmoista yritettiin luoda hohdokkaita sankareita varsin raadollisista hahmoista. Erityisesti tämä koskee naishahmoja (Cersei, Daenerys, Sansa, Brienne jne). Kirjoissa sankareita ei ollut oikeastaan missään vaiheessa, vaan hahmojen yksiulotteisuus, traumaattisuus ja suoranainen typeryys ovat koko ajan läsnä. Jos jotain sankaruutta pitää hakea, niin ehkä Jonista ja Aryasta sitä löytyy pieni ripaus. Lisätään tähän päälle kiirehditty tarinankerronta viimeisellä kaudella ja eihän tuossa voinut käydä hyvin.
Ymmärrän tavallaan tuotannon ratkaisun. Katsoja haluavat hahmoja, joita fanittaa, rakastaa ja heille vastustajia, joita vihata.
Minä pidän kyllä enemmän henkilöhahmoista, jotka eivät ole yksioikoisen hyviä tai pahoja, vaan heillä on omat motiivinsa toiminnalleen. Ei edes sen mahdollisen pääpahiksen pitäisi toimia omien todellisten etujensa vastaisesti vaan pikemminkin laskelmoidusti ja esiintyä tilanteen mukaisesti. Jotkut ovat myös sillä harmaalla vyöhykkeelle, jotka saattavat valita puolensa vasta viime hetkellä eikä omia uskollisia tukijoita ja apureita pitäisi turhaa tapattaa.
Ei kyse ole pahuudesta, mutta esimerkiksi Jaime on kirjoissa täysin murskana Cersein petollisuudesta (jonka Tyrion paljastaa). Tyrion on itse palasina isänsä vuoksi. Daenerys on täysin vainoharhainen, eikä tiedä oikein mitä pitäisi tehdä.
Hyvinhän se päättyi, loppukaudella oli muutama kaikkien aikojen hienoimmista TV-sarjojen jaksoista of all time.
Kaksi kauttahan siinä toki oli runnottu ja tiivistetty yhteen, se siinä varmaan hiukan otti itselläkin omaan silmään, mutta muuten loistavaa viihdettä ja hieno lopetus sarjalle.
Useimmat, jotka eivät viimeisistä kausista pitäneet edustavat yleensä vasemman laidan kollektiivia. Siellähän ollaan yhtä ja samaa mieltä asioista, koska niin oikeamielisessä kollektiivissa kuuluu tehdä. Targaryen edusti vassarivallankumousta ja hän osoittautuikin hulluksi fanaatikoksi (josta sarjassa annettiin jo toki aikaisemminkin selviä vinkkejä) ja sehän punikkiwokeltajia keljutti oikein urakalla.
Hyvin tehty, ideoitu ja hyvin kässäröity loppuun saakka. Vinkujat vinkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TV-sarjan kohtaloksi koitui, että hahmoista yritettiin luoda hohdokkaita sankareita varsin raadollisista hahmoista. Erityisesti tämä koskee naishahmoja (Cersei, Daenerys, Sansa, Brienne jne). Kirjoissa sankareita ei ollut oikeastaan missään vaiheessa, vaan hahmojen yksiulotteisuus, traumaattisuus ja suoranainen typeryys ovat koko ajan läsnä. Jos jotain sankaruutta pitää hakea, niin ehkä Jonista ja Aryasta sitä löytyy pieni ripaus. Lisätään tähän päälle kiirehditty tarinankerronta viimeisellä kaudella ja eihän tuossa voinut käydä hyvin.
Ymmärrän tavallaan tuotannon ratkaisun. Katsoja haluavat hahmoja, joita fanittaa, rakastaa ja heille vastustajia, joita vihata.
Minä pidän kyllä enemmän henkilöhahmoista, jotka eivät ole yksioikoisen hyviä tai pahoja, vaan heillä on omat motiivinsa toiminnalleen. Ei edes sen mahdollisen pääpahiksen pitäisi toimia omien todellisten etujensa vastaisesti vaan pikemminkin laskelmoidusti ja esiintyä tilanteen mukaisesti. Jotkut ovat myös sillä harmaalla vyöhykkeelle, jotka saattavat valita puolensa vasta viime hetkellä eikä omia uskollisia tukijoita ja apureita pitäisi turhaa tapattaa.
Ei kyse ole pahuudesta, mutta esimerkiksi Jaime on kirjoissa täysin murskana Cersein petollisuudesta (jonka Tyrion paljastaa). Tyrion on itse palasina isänsä vuoksi. Daenerys on täysin vainoharhainen, eikä tiedä oikein mitä pitäisi tehdä.
Itse en aio edes lukea kirjoja, minulle riittää kaikkien aikojen yksi hienoimmista TV-sarjoista, enkä halua pilata sen muistoa.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekat kaudet tosi hyvä sarja, sitten alkoi vähän hyydyttää mutta vielä kiinnosti. Viimeinen kausi otti päähän todella paljon. Epäuskottavia käänteitä toisensa perään. Oikeastaan vain Hurtan tarina sai sopivan lopun.
Mä niin toivoin, että Hurtta ja Sansa saisivat toisensa...
Mä taas toivoin, että Littlefinger ja Sansa olisivat päätyneet yhteen :D
En voi käsittää. Littlefinger oli vastenmielinen nilkki, joka sai paremman lopun kuin ansaitsi. Sansa ansaitsee parempaa kuin tuollaisen... Yyh.
Petyr oli pettynyt pieni mies. Incel, joka ei saanut tavoittelemaansa Catelynia ja katkeroitui tästä.
Petyr oli kyllä niin kaukana incelistä kuin olla ja voi, hänen valtansa prostituoituihinsa oli melkein absoluuttinen - samoin manipulaatiokykynsä ilmiömäinen. Valta oli hänelle kaikki kaikessa, edes Catelyn ei siinä painanut vertailussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä loppuratkaisu se oli. Targaryenien suvussa on mielenvikaisuutta, joten Danaerysin hulluuntuminen sopi tähän hyvin.
Mielestäni tämä oli ideana hyvä ja tosiaan perusteltukin ottaen huomioon Targarynien historian. Ongelma vain oli, että tekijät olivat tähän mennessä rakentaneet Daenerysista yksiselitteistä sankarihahmoa, ja sitten kun käännös tuli lopussa, se tuli liian nopeasti ja epäuskottavasti. Itse kirjassa Daenerys on alusta alkaen hieman epävakaa hahmo, joten voin kuvitella, että siinä ratkaisu toimisi paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä loppuratkaisu se oli. Targaryenien suvussa on mielenvikaisuutta, joten Danaerysin hulluuntuminen sopi tähän hyvin.
Elokuvan tyydyttävimmät hetket olivat Cersein ja Daenerysin kuolemat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekat kaudet tosi hyvä sarja, sitten alkoi vähän hyydyttää mutta vielä kiinnosti. Viimeinen kausi otti päähän todella paljon. Epäuskottavia käänteitä toisensa perään. Oikeastaan vain Hurtan tarina sai sopivan lopun.
Mä niin toivoin, että Hurtta ja Sansa saisivat toisensa...
Mä taas toivoin, että Littlefinger ja Sansa olisivat päätyneet yhteen :D
En voi käsittää. Littlefinger oli vastenmielinen nilkki, joka sai paremman lopun kuin ansaitsi. Sansa ansaitsee parempaa kuin tuollaisen... Yyh.
Petyr oli pettynyt pieni mies. Incel, joka ei saanut tavoittelemaansa Catelynia ja katkeroitui tästä.
Petyr oli kyllä niin kaukana incelistä kuin olla ja voi, hänen valtansa prostituoituihinsa oli melkein absoluuttinen - samoin manipulaatiokykynsä ilmiömäinen. Valta oli hänelle kaikki kaikessa, edes Catelyn ei siinä painanut vertailussa.
Hän kehitti "valtansa" vasta sen jälkeen, kun Catelyniltä tuli lemput eli Ned Stark vei hänen unelmiensa naisen. Helppokos ilotyttöjä on pompottaa ja käskyttää ja bordellista käsin avautuu mahikset kiristää korkeampiakin setiä, jotka käyvät pussejaan tyhjentämässä. Katkeruudesta tuo kaikki kumpusi. Hän olisi heittänyt kaiken menemään, jos olisi saanut Catelynin itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä loppuratkaisu se oli. Targaryenien suvussa on mielenvikaisuutta, joten Danaerysin hulluuntuminen sopi tähän hyvin.
Mielestäni tämä oli ideana hyvä ja tosiaan perusteltukin ottaen huomioon Targarynien historian. Ongelma vain oli, että tekijät olivat tähän mennessä rakentaneet Daenerysista yksiselitteistä sankarihahmoa, ja sitten kun käännös tuli lopussa, se tuli liian nopeasti ja epäuskottavasti. Itse kirjassa Daenerys on alusta alkaen hieman epävakaa hahmo, joten voin kuvitella, että siinä ratkaisu toimisi paljon paremmin.
Ei se ihan noin mennyt. Kyllä se Danyn hulluus tuli sarjassa esille jo aikaisemmassakin vaiheessa esim. aikomuksenaan polttaa kokonaisia kaupunkeja ja se massaristiinnaulitseminen yms yms. julmia teloituksia jne. Se sankarihahmo oli katsojan silmässä, vaikka myönnettäköön ettei Danynkään hahmo ollut mustavalkoinen - vaikka ihan hyvin toimi minusta sellaisena kuin mitä oli joka tapauksessa; monella tapaa traaginen, mutta myös sankarillinen että toisaalta fanaattisuudessaan verenhimoisuuksiin yltävä (eikö vain tulekin mieleen historiasta vastaavia aatteen paloisia? "hyvän asian takia") iso palavasieluinen persoona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TV-sarjan kohtaloksi koitui, että hahmoista yritettiin luoda hohdokkaita sankareita varsin raadollisista hahmoista. Erityisesti tämä koskee naishahmoja (Cersei, Daenerys, Sansa, Brienne jne). Kirjoissa sankareita ei ollut oikeastaan missään vaiheessa, vaan hahmojen yksiulotteisuus, traumaattisuus ja suoranainen typeryys ovat koko ajan läsnä. Jos jotain sankaruutta pitää hakea, niin ehkä Jonista ja Aryasta sitä löytyy pieni ripaus. Lisätään tähän päälle kiirehditty tarinankerronta viimeisellä kaudella ja eihän tuossa voinut käydä hyvin.
Ymmärrän tavallaan tuotannon ratkaisun. Katsoja haluavat hahmoja, joita fanittaa, rakastaa ja heille vastustajia, joita vihata.
Minä pidän kyllä enemmän henkilöhahmoista, jotka eivät ole yksioikoisen hyviä tai pahoja, vaan heillä on omat motiivinsa toiminnalleen. Ei edes sen mahdollisen pääpahiksen pitäisi toimia omien todellisten etujensa vastaisesti vaan pikemminkin laskelmoidusti ja esiintyä tilanteen mukaisesti. Jotkut ovat myös sillä harmaalla vyöhykkeelle, jotka saattavat valita puolensa vasta viime hetkellä eikä omia uskollisia tukijoita ja apureita pitäisi turhaa tapattaa.
On myös virhe olettaa, että kaikki pitäisivät samoista hahmoista. Itseäni hiersi koko ajan Aryan nostaminen jalustalle. Minulla on lapsuudesta niin paljon huonoja kokemuksia tuonkaltaisista tytöistä, koska sellaiset kiusasivat minua eikä kukaan puuttunut siihen, koska nuo tytöt olivat pienikokoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TV-sarjan kohtaloksi koitui, että hahmoista yritettiin luoda hohdokkaita sankareita varsin raadollisista hahmoista. Erityisesti tämä koskee naishahmoja (Cersei, Daenerys, Sansa, Brienne jne). Kirjoissa sankareita ei ollut oikeastaan missään vaiheessa, vaan hahmojen yksiulotteisuus, traumaattisuus ja suoranainen typeryys ovat koko ajan läsnä. Jos jotain sankaruutta pitää hakea, niin ehkä Jonista ja Aryasta sitä löytyy pieni ripaus. Lisätään tähän päälle kiirehditty tarinankerronta viimeisellä kaudella ja eihän tuossa voinut käydä hyvin.
Ymmärrän tavallaan tuotannon ratkaisun. Katsoja haluavat hahmoja, joita fanittaa, rakastaa ja heille vastustajia, joita vihata.
Minä pidän kyllä enemmän henkilöhahmoista, jotka eivät ole yksioikoisen hyviä tai pahoja, vaan heillä on omat motiivinsa toiminnalleen. Ei edes sen mahdollisen pääpahiksen pitäisi toimia omien todellisten etujensa vastaisesti vaan pikemminkin laskelmoidusti ja esiintyä tilanteen mukaisesti. Jotkut ovat myös sillä harmaalla vyöhykkeelle, jotka saattavat valita puolensa vasta viime hetkellä eikä omia uskollisia tukijoita ja apureita pitäisi turhaa tapattaa.
Ei kyse ole pahuudesta, mutta esimerkiksi Jaime on kirjoissa täysin murskana Cersein petollisuudesta (jonka Tyrion paljastaa). Tyrion on itse palasina isänsä vuoksi. Daenerys on täysin vainoharhainen, eikä tiedä oikein mitä pitäisi tehdä.
Minä ihmettelen miten Jaime oli niin tiiviisti ja uskollisesti Cersein pimperon lumoissa. Jaimelle olisi tarjoutunut hyviä tilaisuuksia haistattaa huilut King's Landingille ja aloittaa ihan uusi elämä muualla, mutta ei... hän jopa raahautui kuolemaan rutsapimppinsä kanssa kivivyöryn alle linnan kellarikatakombiin. En voi käsittää ja en pidä Jaimen hahmosta yhtään. Olen siis katsonut vain TV-sarjan, en ole lukenut kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä loppuratkaisu se oli. Targaryenien suvussa on mielenvikaisuutta, joten Danaerysin hulluuntuminen sopi tähän hyvin.
Mielestäni tämä oli ideana hyvä ja tosiaan perusteltukin ottaen huomioon Targarynien historian. Ongelma vain oli, että tekijät olivat tähän mennessä rakentaneet Daenerysista yksiselitteistä sankarihahmoa, ja sitten kun käännös tuli lopussa, se tuli liian nopeasti ja epäuskottavasti. Itse kirjassa Daenerys on alusta alkaen hieman epävakaa hahmo, joten voin kuvitella, että siinä ratkaisu toimisi paljon paremmin.
Sankaritarinoiden rakentaminen aloitettiin sarjassa jo varhain. Alkaen Robb Starkista. Kirjoissahan Robb erehtyi panemaan taistelun jälkeen "plain Janea" ja kunniansa vuoksi nai vähäisen Lannisterin vasallihuoneen tyttären, menetti omien vasalliensa kunnioituksen jne... Kaukana elämää suuremmasta rakkaudesta.
Sarjan tahtihan alkoi kiristymään heti parin ensimmäisen kauden jälkeen, ja jo puolessa välissä meno oli melkoista juosten kusemista. Sitten kun otetaan huomioon muut kaupallisista syistä tehdyt muutokset (henkilöhahmojen karsiminen, hahmojen taustoituksen unohtaminen, erilaiset tiivistämiseksi/ajanmukaistamiseksi tehdyt juonimuutokset ym.) niin ei ihme että reisille menee. Kirjoissa monia asioita (Danyn impulsiivisuus, mahtisukujen perhedynamiikat, monet kulttuuriset seikat, ym.) kuvattiin paljon huolellisemmin ja fiksummin, jolloin kokonaisuus tuntui järkevältä eikä samalla tavalla käsittämättömältä reuhaamiselta kuin sarjassa.
Petyr oli pettynyt pieni mies. Incel, joka ei saanut tavoittelemaansa Catelynia ja katkeroitui tästä.