Lue keskustelun säännöt.
Miksi Game of Thrones loppuratkaisu oli niin huono? Voiko joku selittää?
14.03.2021 |
Harkitsen tämän sarjan katsomista, kun sitä on niin kovasti kehuttu. Tiedän että olen pahasti jäljessä, mutta en ole vielä nähnyt yhtään kokonaista jaksoa.
IMDb:ssä sarja saanut arvosanaksi +9 ja keskimäärin jaksot 8-9. Finaalijakso kuitenkin vain 4 ja ihmiset arvosteluissa kirjoittaa, että vika tuotantokausi ja viimeinen jakso pilasi koko sarjan. Osa jopa, että sarjan katsomiseen käytetty aika meni ihan hukkaan, kun oli lopulta niin valtava pettymys.
Mikä siinä siis oikein mättää? Ja onko sarja kokonaisuudessaan katsomisen arvoinen?
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä loppuratkaisu se oli. Targaryenien suvussa on mielenvikaisuutta, joten Danaerysin hulluuntuminen sopi tähän hyvin.
Mielestäni tämä oli ideana hyvä ja tosiaan perusteltukin ottaen huomioon Targarynien historian. Ongelma vain oli, että tekijät olivat tähän mennessä rakentaneet Daenerysista yksiselitteistä sankarihahmoa, ja sitten kun käännös tuli lopussa, se tuli liian nopeasti ja epäuskottavasti. Itse kirjassa Daenerys on alusta alkaen hieman epävakaa hahmo, joten voin kuvitella, että siinä ratkaisu toimisi paljon paremmin.
Ei se ihan noin mennyt. Kyllä se Danyn hulluus tuli sarjassa esille jo aikaisemmassakin vaiheessa esim. aikomuksenaan polttaa kokonaisia kaupunkeja ja se massaristiinnaulitseminen yms yms. julmia teloituksia jne. Se sankarihahmo oli katsojan silmässä, vaikka myönnettäköön ettei Danynkään hahmo ollut mustavalkoinen - vaikka ihan hyvin toimi minusta sellaisena kuin mitä oli joka tapauksessa; monella tapaa traaginen, mutta myös sankarillinen että toisaalta fanaattisuudessaan verenhimoisuuksiin yltävä (eikö vain tulekin mieleen historiasta vastaavia aatteen paloisia? "hyvän asian takia") iso palavasieluinen persoona.
Hallitsija tai johtaja, joka ei kestä yhtään omien mielipiteidensä vastaisia kommentteja tai risteäviä ehdotuksia edes neuvonantajiltaan, on aika paska hallitsija. Dany oli juuri tälläinen ehdoton typerys. Kuvitteli olevansa maailman pelastaja ja oikeasti oli typerä itsekäs minä-minä -pikkutyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TV-sarjan kohtaloksi koitui, että hahmoista yritettiin luoda hohdokkaita sankareita varsin raadollisista hahmoista. Erityisesti tämä koskee naishahmoja (Cersei, Daenerys, Sansa, Brienne jne). Kirjoissa sankareita ei ollut oikeastaan missään vaiheessa, vaan hahmojen yksiulotteisuus, traumaattisuus ja suoranainen typeryys ovat koko ajan läsnä. Jos jotain sankaruutta pitää hakea, niin ehkä Jonista ja Aryasta sitä löytyy pieni ripaus. Lisätään tähän päälle kiirehditty tarinankerronta viimeisellä kaudella ja eihän tuossa voinut käydä hyvin.
Ymmärrän tavallaan tuotannon ratkaisun. Katsoja haluavat hahmoja, joita fanittaa, rakastaa ja heille vastustajia, joita vihata.
Minä pidän kyllä enemmän henkilöhahmoista, jotka eivät ole yksioikoisen hyviä tai pahoja, vaan heillä on omat motiivinsa toiminnalleen. Ei edes sen mahdollisen pääpahiksen pitäisi toimia omien todellisten etujensa vastaisesti vaan pikemminkin laskelmoidusti ja esiintyä tilanteen mukaisesti. Jotkut ovat myös sillä harmaalla vyöhykkeelle, jotka saattavat valita puolensa vasta viime hetkellä eikä omia uskollisia tukijoita ja apureita pitäisi turhaa tapattaa.
Ei kyse ole pahuudesta, mutta esimerkiksi Jaime on kirjoissa täysin murskana Cersein petollisuudesta (jonka Tyrion paljastaa). Tyrion on itse palasina isänsä vuoksi. Daenerys on täysin vainoharhainen, eikä tiedä oikein mitä pitäisi tehdä.
Minä ihmettelen miten Jaime oli niin tiiviisti ja uskollisesti Cersein pimperon lumoissa. Jaimelle olisi tarjoutunut hyviä tilaisuuksia haistattaa huilut King's Landingille ja aloittaa ihan uusi elämä muualla, mutta ei... hän jopa raahautui kuolemaan rutsapimppinsä kanssa kivivyöryn alle linnan kellarikatakombiin. En voi käsittää ja en pidä Jaimen hahmosta yhtään. Olen siis katsonut vain TV-sarjan, en ole lukenut kirjoja.
Kirjoissahan tuota selitettiin mm. heidän lapsuutensa kautta, olivat käytännössä toistensa ainoa tuki ja turva äitinsä kuoltua + kaikki se narsistinen soppa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä loppuratkaisu se oli. Targaryenien suvussa on mielenvikaisuutta, joten Danaerysin hulluuntuminen sopi tähän hyvin.
Mielestäni tämä oli ideana hyvä ja tosiaan perusteltukin ottaen huomioon Targarynien historian. Ongelma vain oli, että tekijät olivat tähän mennessä rakentaneet Daenerysista yksiselitteistä sankarihahmoa, ja sitten kun käännös tuli lopussa, se tuli liian nopeasti ja epäuskottavasti. Itse kirjassa Daenerys on alusta alkaen hieman epävakaa hahmo, joten voin kuvitella, että siinä ratkaisu toimisi paljon paremmin.
Ei se ihan noin mennyt. Kyllä se Danyn hulluus tuli sarjassa esille jo aikaisemmassakin vaiheessa esim. aikomuksenaan polttaa kokonaisia kaupunkeja ja se massaristiinnaulitseminen yms yms. julmia teloituksia jne. Se sankarihahmo oli katsojan silmässä, vaikka myönnettäköön ettei Danynkään hahmo ollut mustavalkoinen - vaikka ihan hyvin toimi minusta sellaisena kuin mitä oli joka tapauksessa; monella tapaa traaginen, mutta myös sankarillinen että toisaalta fanaattisuudessaan verenhimoisuuksiin yltävä (eikö vain tulekin mieleen historiasta vastaavia aatteen paloisia? "hyvän asian takia") iso palavasieluinen persoona.
Hallitsija tai johtaja, joka ei kestä yhtään omien mielipiteidensä vastaisia kommentteja tai risteäviä ehdotuksia edes neuvonantajiltaan, on aika paska hallitsija. Dany oli juuri tälläinen ehdoton typerys. Kuvitteli olevansa maailman pelastaja ja oikeasti oli typerä itsekäs minä-minä -pikkutyttö.
Ihan kuin Sanna Marin tai Sofia Virta tosielämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TV-sarjan kohtaloksi koitui, että hahmoista yritettiin luoda hohdokkaita sankareita varsin raadollisista hahmoista. Erityisesti tämä koskee naishahmoja (Cersei, Daenerys, Sansa, Brienne jne). Kirjoissa sankareita ei ollut oikeastaan missään vaiheessa, vaan hahmojen yksiulotteisuus, traumaattisuus ja suoranainen typeryys ovat koko ajan läsnä. Jos jotain sankaruutta pitää hakea, niin ehkä Jonista ja Aryasta sitä löytyy pieni ripaus. Lisätään tähän päälle kiirehditty tarinankerronta viimeisellä kaudella ja eihän tuossa voinut käydä hyvin.
Ymmärrän tavallaan tuotannon ratkaisun. Katsoja haluavat hahmoja, joita fanittaa, rakastaa ja heille vastustajia, joita vihata.
Minä pidän kyllä enemmän henkilöhahmoista, jotka eivät ole yksioikoisen hyviä tai pahoja, vaan heillä on omat motiivinsa toiminnalleen. Ei edes sen mahdollisen pääpahiksen pitäisi toimia omien todellisten etujensa vastaisesti vaan pikemminkin laskelmoidusti ja esiintyä tilanteen mukaisesti. Jotkut ovat myös sillä harmaalla vyöhykkeelle, jotka saattavat valita puolensa vasta viime hetkellä eikä omia uskollisia tukijoita ja apureita pitäisi turhaa tapattaa.
On myös virhe olettaa, että kaikki pitäisivät samoista hahmoista. Itseäni hiersi koko ajan Aryan nostaminen jalustalle. Minulla on lapsuudesta niin paljon huonoja kokemuksia tuonkaltaisista tytöistä, koska sellaiset kiusasivat minua eikä kukaan puuttunut siihen, koska nuo tytöt olivat pienikokoisia.
MInustakin Arya oli rasittava, mutta mietin mahtaako se johtua näyttelijävalinnasta. Mollosilmäinen Maisie Williams ei ehkä herätä niin sympatioita kuin jos näyttelijä olisi ollut joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä loppuratkaisu se oli. Targaryenien suvussa on mielenvikaisuutta, joten Danaerysin hulluuntuminen sopi tähän hyvin.
Mielestäni tämä oli ideana hyvä ja tosiaan perusteltukin ottaen huomioon Targarynien historian. Ongelma vain oli, että tekijät olivat tähän mennessä rakentaneet Daenerysista yksiselitteistä sankarihahmoa, ja sitten kun käännös tuli lopussa, se tuli liian nopeasti ja epäuskottavasti. Itse kirjassa Daenerys on alusta alkaen hieman epävakaa hahmo, joten voin kuvitella, että siinä ratkaisu toimisi paljon paremmin.
Ei se ihan noin mennyt. Kyllä se Danyn hulluus tuli sarjassa esille jo aikaisemmassakin vaiheessa esim. aikomuksenaan polttaa kokonaisia kaupunkeja ja se massaristiinnaulitseminen yms yms. julmia teloituksia jne. Se sankarihahmo oli katsojan silmässä, vaikka myönnettäköön ettei Danynkään hahmo ollut mustavalkoinen - vaikka ihan hyvin toimi minusta sellaisena kuin mitä oli joka tapauksessa; monella tapaa traaginen, mutta myös sankarillinen että toisaalta fanaattisuudessaan verenhimoisuuksiin yltävä (eikö vain tulekin mieleen historiasta vastaavia aatteen paloisia? "hyvän asian takia") iso palavasieluinen persoona.
Hallitsija tai johtaja, joka ei kestä yhtään omien mielipiteidensä vastaisia kommentteja tai risteäviä ehdotuksia edes neuvonantajiltaan, on aika paska hallitsija. Dany oli juuri tälläinen ehdoton typerys. Kuvitteli olevansa maailman pelastaja ja oikeasti oli typerä itsekäs minä-minä -pikkutyttö.
Ihan kuin Sanna Marin tai Sofia Virta tosielämässä.
Näit ä löyty y pel ott avan pal jon kaik kialta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TV-sarjan kohtaloksi koitui, että hahmoista yritettiin luoda hohdokkaita sankareita varsin raadollisista hahmoista. Erityisesti tämä koskee naishahmoja (Cersei, Daenerys, Sansa, Brienne jne). Kirjoissa sankareita ei ollut oikeastaan missään vaiheessa, vaan hahmojen yksiulotteisuus, traumaattisuus ja suoranainen typeryys ovat koko ajan läsnä. Jos jotain sankaruutta pitää hakea, niin ehkä Jonista ja Aryasta sitä löytyy pieni ripaus. Lisätään tähän päälle kiirehditty tarinankerronta viimeisellä kaudella ja eihän tuossa voinut käydä hyvin.
Ymmärrän tavallaan tuotannon ratkaisun. Katsoja haluavat hahmoja, joita fanittaa, rakastaa ja heille vastustajia, joita vihata.
Minä pidän kyllä enemmän henkilöhahmoista, jotka eivät ole yksioikoisen hyviä tai pahoja, vaan heillä on omat motiivinsa toiminnalleen. Ei edes sen mahdollisen pääpahiksen pitäisi toimia omien todellisten etujensa vastaisesti vaan pikemminkin laskelmoidusti ja esiintyä tilanteen mukaisesti. Jotkut ovat myös sillä harmaalla vyöhykkeelle, jotka saattavat valita puolensa vasta viime hetkellä eikä omia uskollisia tukijoita ja apureita pitäisi turhaa tapattaa.
Ei kyse ole pahuudesta, mutta esimerkiksi Jaime on kirjoissa täysin murskana Cersein petollisuudesta (jonka Tyrion paljastaa). Tyrion on itse palasina isänsä vuoksi. Daenerys on täysin vainoharhainen, eikä tiedä oikein mitä pitäisi tehdä.
Minä ihmettelen miten Jaime oli niin tiiviisti ja uskollisesti Cersein pimperon lumoissa. Jaimelle olisi tarjoutunut hyviä tilaisuuksia haistattaa huilut King's Landingille ja aloittaa ihan uusi elämä muualla, mutta ei... hän jopa raahautui kuolemaan rutsapimppinsä kanssa kivivyöryn alle linnan kellarikatakombiin. En voi käsittää ja en pidä Jaimen hahmosta yhtään. Olen siis katsonut vain TV-sarjan, en ole lukenut kirjoja.
Emme tiedä miten kirjoissa tulee käymään. Voi olla että Cerseillä on Jaimeen ote tai sitten ei. Joka tapauksessa Jaime jää tilanteeseen, missä hän pyörittelee jatkuvasti päässään että Cersei on paneskellut Kettelbackin veljeksiä ja puolta Kings Landingia. Sarjassa tämä ohitetaan täysin.
Vierailija kirjoitti:
Sarjan tahtihan alkoi kiristymään heti parin ensimmäisen kauden jälkeen, ja jo puolessa välissä meno oli melkoista juosten kusemista. Sitten kun otetaan huomioon muut kaupallisista syistä tehdyt muutokset (henkilöhahmojen karsiminen, hahmojen taustoituksen unohtaminen, erilaiset tiivistämiseksi/ajanmukaistamiseksi tehdyt juonimuutokset ym.) niin ei ihme että reisille menee. Kirjoissa monia asioita (Danyn impulsiivisuus, mahtisukujen perhedynamiikat, monet kulttuuriset seikat, ym.) kuvattiin paljon huolellisemmin ja fiksummin, jolloin kokonaisuus tuntui järkevältä eikä samalla tavalla käsittämättömältä reuhaamiselta kuin sarjassa.
Kai se "kuseminen" on kanssa ihan katsojan omassa silmässä, minusta se oli ihan solid kokonaisuus, vaikka ihan kaikkia lankoja ei keritty sitomaan yhteen. Mutta eipä tuo haittaa. Kirjoja en edes aio lukea, enkä tiedä kaikkea mitä niissä on eikä edes oikeastaan kiinnosta - joidenkin lukemieni kirjan kuvausten perusteella jotkut sarjan ratkaisuista toimivat ainakin sarjassa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TV-sarjan kohtaloksi koitui, että hahmoista yritettiin luoda hohdokkaita sankareita varsin raadollisista hahmoista. Erityisesti tämä koskee naishahmoja (Cersei, Daenerys, Sansa, Brienne jne). Kirjoissa sankareita ei ollut oikeastaan missään vaiheessa, vaan hahmojen yksiulotteisuus, traumaattisuus ja suoranainen typeryys ovat koko ajan läsnä. Jos jotain sankaruutta pitää hakea, niin ehkä Jonista ja Aryasta sitä löytyy pieni ripaus. Lisätään tähän päälle kiirehditty tarinankerronta viimeisellä kaudella ja eihän tuossa voinut käydä hyvin.
Ymmärrän tavallaan tuotannon ratkaisun. Katsoja haluavat hahmoja, joita fanittaa, rakastaa ja heille vastustajia, joita vihata.
Minä pidän kyllä enemmän henkilöhahmoista, jotka eivät ole yksioikoisen hyviä tai pahoja, vaan heillä on omat motiivinsa toiminnalleen. Ei edes sen mahdollisen pääpahiksen pitäisi toimia omien todellisten etujensa vastaisesti vaan pikemminkin laskelmoidusti ja esiintyä tilanteen mukaisesti. Jotkut ovat myös sillä harmaalla vyöhykkeelle, jotka saattavat valita puolensa vasta viime hetkellä eikä omia uskollisia tukijoita ja apureita pitäisi turhaa tapattaa.
Ei kyse ole pahuudesta, mutta esimerkiksi Jaime on kirjoissa täysin murskana Cersein petollisuudesta (jonka Tyrion paljastaa). Tyrion on itse palasina isänsä vuoksi. Daenerys on täysin vainoharhainen, eikä tiedä oikein mitä pitäisi tehdä.
Minä ihmettelen miten Jaime oli niin tiiviisti ja uskollisesti Cersein pimperon lumoissa. Jaimelle olisi tarjoutunut hyviä tilaisuuksia haistattaa huilut King's Landingille ja aloittaa ihan uusi elämä muualla, mutta ei... hän jopa raahautui kuolemaan rutsapimppinsä kanssa kivivyöryn alle linnan kellarikatakombiin. En voi käsittää ja en pidä Jaimen hahmosta yhtään. Olen siis katsonut vain TV-sarjan, en ole lukenut kirjoja.
Onneksi sentään Brien neä kohteli inhi millisesti. Brienne taisi olla harvoja suo raselkäisiä, usko llisia ja sydäm eltään jalo ja hah moja koko sar jassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TV-sarjan kohtaloksi koitui, että hahmoista yritettiin luoda hohdokkaita sankareita varsin raadollisista hahmoista. Erityisesti tämä koskee naishahmoja (Cersei, Daenerys, Sansa, Brienne jne). Kirjoissa sankareita ei ollut oikeastaan missään vaiheessa, vaan hahmojen yksiulotteisuus, traumaattisuus ja suoranainen typeryys ovat koko ajan läsnä. Jos jotain sankaruutta pitää hakea, niin ehkä Jonista ja Aryasta sitä löytyy pieni ripaus. Lisätään tähän päälle kiirehditty tarinankerronta viimeisellä kaudella ja eihän tuossa voinut käydä hyvin.
Ymmärrän tavallaan tuotannon ratkaisun. Katsoja haluavat hahmoja, joita fanittaa, rakastaa ja heille vastustajia, joita vihata.
Minä pidän kyllä enemmän henkilöhahmoista, jotka eivät ole yksioikoisen hyviä tai pahoja, vaan heillä on omat motiivinsa toiminnalleen. Ei edes sen mahdollisen pääpahiksen pitäisi toimia omien todellisten etujensa vastaisesti vaan pikemminkin laskelmoidusti ja esiintyä tilanteen mukaisesti. Jotkut ovat myös sillä harmaalla vyöhykkeelle, jotka saattavat valita puolensa vasta viime hetkellä eikä omia uskollisia tukijoita ja apureita pitäisi turhaa tapattaa.
Ei kyse ole pahuudesta, mutta esimerkiksi Jaime on kirjoissa täysin murskana Cersein petollisuudesta (jonka Tyrion paljastaa). Tyrion on itse palasina isänsä vuoksi. Daenerys on täysin vainoharhainen, eikä tiedä oikein mitä pitäisi tehdä.
Minä ihmettelen miten Jaime oli niin tiiviisti ja uskollisesti Cersein pimperon lumoissa. Jaimelle olisi tarjoutunut hyviä tilaisuuksia haistattaa huilut King's Landingille ja aloittaa ihan uusi elämä muualla, mutta ei... hän jopa raahautui kuolemaan rutsapimppinsä kanssa kivivyöryn alle linnan kellarikatakombiin. En voi käsittää ja en pidä Jaimen hahmosta yhtään. Olen siis katsonut vain TV-sarjan, en ole lukenut kirjoja.
Kirjoissahan tuota selitettiin mm. heidän lapsuutensa kautta, olivat käytännössä toistensa ainoa tuki ja turva äitinsä kuoltua + kaikki se narsistinen soppa.
Selitetäänköhän kirjoissa miksi Jaime ja Cersei päätyvät panemaan toisiaan? Aika epätervettä... ja luulisi, että heillä olisi vara valita muualtakin kenet tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin kanssa, mikä järki oli polttaa kaupunkia? Jos pointti oli kostaa Cerseille, niin eihän Cersei ainakaan sarjan mukaan välittänyt alamaisistaan, eli miksi grillata ne tavalliset ihmiset kaupungissa? Ja jos halusi valtaistuimelle ja oli sinne pääsemässä, niin miksi polttaa "omaa" kaupunkiaan ja sen kansalaisia?
Dany kilahti täysin, kun hänen rakas Missandeinsa tapettiin. Sen jälkeen hänellä sumeni eikä järki enää päätä pakotellut.
Kirjoissa Briennen ÄO on noin 60. Vaikea nähdä miten hän koskaan voisi päätyä kuninkaanvartioston komentajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkupään kausilla hahmoja kuoli yllättäen ja oli avoimempi kuvio, että kuka oikeasti selviää. Sitten homma kääntyi perushollywoodiksi eli oli nipou päähahmoja, joille piti kirjoittaa tiukkoja tilanteita, joista he kuitenkin selviävät, uudestaan ja uudestaan vailla päätätai häntää. Vastaava kuvio kuin vaikka LOTR 2:ssa, kun Aragorn putoaa jyrkänteeltä alas. Teennäinen kohtaus ja jokainen tietää kuvion. Näitä alkoi tulemaan GoT:iin ihan liikaa.
LOTR 2 oli silti onnistunut elokuva eikä se kohtaus niin vaivaannuttava ollut.
Se kohtaus pilasi koko elokuvan. Tolkien olisi kääntynyt haudassaan, jos olisi nähnyt kohtauksen.
GoT 2 viimeistä kautta olivat huonoja. Finaali ei ollut itselleni pettymys. Samanlaista roskaa kuin aikaisemmatkin jaksot
Yön kuningas olisi ollut hieno nähdä jossain seksikohtauksessa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä loppuratkaisu se oli. Targaryenien suvussa on mielenvikaisuutta, joten Danaerysin hulluuntuminen sopi tähän hyvin.
Mielestäni tämä oli ideana hyvä ja tosiaan perusteltukin ottaen huomioon Targarynien historian. Ongelma vain oli, että tekijät olivat tähän mennessä rakentaneet Daenerysista yksiselitteistä sankarihahmoa, ja sitten kun käännös tuli lopussa, se tuli liian nopeasti ja epäuskottavasti. Itse kirjassa Daenerys on alusta alkaen hieman epävakaa hahmo, joten voin kuvitella, että siinä ratkaisu toimisi paljon paremmin.
Ei se ihan noin mennyt. Kyllä se Danyn hulluus tuli sarjassa esille jo aikaisemmassakin vaiheessa esim. aikomuksenaan polttaa kokonaisia kaupunkeja ja se massaristiinnaulitseminen yms yms. julmia teloituksia jne. Se sankarihahmo oli katsojan silmässä, vaikka myönnettäköön ettei Danynkään hahmo ollut mustavalkoinen - vaikka ihan hyvin toimi minusta sellaisena kuin mitä oli joka tapauksessa; monella tapaa traaginen, mutta myös sankarillinen että toisaalta fanaattisuudessaan verenhimoisuuksiin yltävä (eikö vain tulekin mieleen historiasta vastaavia aatteen paloisia? "hyvän asian takia") iso palavasieluinen persoona.
Hallitsija tai johtaja, joka ei kestä yhtään omien mielipiteidensä vastaisia kommentteja tai risteäviä ehdotuksia edes neuvonantajiltaan, on aika paska hallitsija. Dany oli juuri tälläinen ehdoton typerys. Kuvitteli olevansa maailman pelastaja ja oikeasti oli typerä itsekäs minä-minä -pikkutyttö.
Tuollaiset hallitsijat eivät historiassa ole todellakaan mikään poikkeus, ehkä enemmänkin jopa sääntö; heidän edessään ei juurikaan pullikoida ja heitä myös puhutellaan asiallisesti ja monesti myös persettä nuollen. Mikä tietenkin on joskus johtanut myös näiden johtajien omia etuja vastaan sotiviin lopputuloksiin monillakin tavoin.
Niin kuin minä sen näen, niin Dany oli kovia kokenut traaginen hahmo, joka kulki omaa polkuansa, omien ihanteidensa mukaisesti - ja välillä se temperamentti ja harkintakyky pettivät pahasti vastoinkäymisten edessä ja silloin esiin astui se hyytävä julmuus, jolta Jon Snow sitten maailman traagisella tavalla pelasti. Ei pelkästään mustavalkoista, mutta yhtä kaikki vahvaa dramatiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoissa Briennen ÄO on noin 60. Vaikea nähdä miten hän koskaan voisi päätyä kuninkaanvartioston komentajaksi.
Oho... ja TV-sarjassa aivan päin vastoin - hän vaikutti olevan yksi järkevimmistä hahmoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä loppuratkaisu se oli. Targaryenien suvussa on mielenvikaisuutta, joten Danaerysin hulluuntuminen sopi tähän hyvin.
Mielestäni tämä oli ideana hyvä ja tosiaan perusteltukin ottaen huomioon Targarynien historian. Ongelma vain oli, että tekijät olivat tähän mennessä rakentaneet Daenerysista yksiselitteistä sankarihahmoa, ja sitten kun käännös tuli lopussa, se tuli liian nopeasti ja epäuskottavasti. Itse kirjassa Daenerys on alusta alkaen hieman epävakaa hahmo, joten voin kuvitella, että siinä ratkaisu toimisi paljon paremmin.
Ei se ihan noin mennyt. Kyllä se Danyn hulluus tuli sarjassa esille jo aikaisemmassakin vaiheessa esim. aikomuksenaan polttaa kokonaisia kaupunkeja ja se massaristiinnaulitseminen yms yms. julmia teloituksia jne. Se sankarihahmo oli katsojan silmässä, vaikka myönnettäköön ettei Danynkään hahmo ollut mustavalkoinen - vaikka ihan hyvin toimi minusta sellaisena kuin mitä oli joka tapauksessa; monella tapaa traaginen, mutta myös sankarillinen että toisaalta fanaattisuudessaan verenhimoisuuksiin yltävä (eikö vain tulekin mieleen historiasta vastaavia aatteen paloisia? "hyvän asian takia") iso palavasieluinen persoona.
Hallitsija tai johtaja, joka ei kestä yhtään omien mielipiteidensä vastaisia kommentteja tai risteäviä ehdotuksia edes neuvonantajiltaan, on aika paska hallitsija. Dany oli juuri tälläinen ehdoton typerys. Kuvitteli olevansa maailman pelastaja ja oikeasti oli typerä itsekäs minä-minä -pikkutyttö.
Tuollaiset hallitsijat eivät historiassa ole todellakaan mikään poikkeus, ehkä enemmänkin jopa sääntö; heidän edessään ei juurikaan pullikoida ja heitä myös puhutellaan asiallisesti ja monesti myös persettä nuollen. Mikä tietenkin on joskus johtanut myös näiden johtajien omia etuja vastaan sotiviin lopputuloksiin monillakin tavoin.
Niin kuin minä sen näen, niin Dany oli kovia kokenut traaginen hahmo, joka kulki omaa polkuansa, omien ihanteidensa mukaisesti - ja välillä se temperamentti ja harkintakyky pettivät pahasti vastoinkäymisten edessä ja silloin esiin astui se hyytävä julmuus, jolta Jon Snow sitten maailman traagisella tavalla pelasti. Ei pelkästään mustavalkoista, mutta yhtä kaikki vahvaa dramatiikkaa.
Niin anteeksi jäikin mainitsematta, että Missandein kaulan katkaisun ohella Jon Snow:lta saadut pakit olivat Danylle liikaa. Kaikkien pitäisi tietysti langeta hunajaisen hopeatukan pauloihin. Jon:ille ropisi pisteitä tuossa kohtaa isosti!
Tuo Danyn SJW-tyylinen aatteellisuus, joka johti kommunismin joukkomurhia vastaavaan lopputulokseen on kai se asia mikä useimpia vasemman laidan katsojia ärsytti eniten. Vaikka kuten jo todettua, siitä hahmokehityksestä oli kyllä vahvoja viitteitä sarjassa jo aiemminkin, että näin saattaa käydä.
Miten kävi Jon:in henkilöllisyydelle? Jäikö hänen Targaryen:iytensä ikuisiksi ajoiksi unholaan vai mitä? Vaikea hyväksyä, että hän vain tyynesti palasi muurille ja jäi sinne hytisemään päiviensä päätökseen asti?!?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä loppuratkaisu se oli. Targaryenien suvussa on mielenvikaisuutta, joten Danaerysin hulluuntuminen sopi tähän hyvin.
Mielestäni tämä oli ideana hyvä ja tosiaan perusteltukin ottaen huomioon Targarynien historian. Ongelma vain oli, että tekijät olivat tähän mennessä rakentaneet Daenerysista yksiselitteistä sankarihahmoa, ja sitten kun käännös tuli lopussa, se tuli liian nopeasti ja epäuskottavasti. Itse kirjassa Daenerys on alusta alkaen hieman epävakaa hahmo, joten voin kuvitella, että siinä ratkaisu toimisi paljon paremmin.
Ei se ihan noin mennyt. Kyllä se Danyn hulluus tuli sarjassa esille jo aikaisemmassakin vaiheessa esim. aikomuksenaan polttaa kokonaisia kaupunkeja ja se massaristiinnaulitseminen yms yms. julmia teloituksia jne. Se sankarihahmo oli katsojan silmässä, vaikka myönnettäköön ettei Danynkään hahmo ollut mustavalkoinen - vaikka ihan hyvin toimi minusta sellaisena kuin mitä oli joka tapauksessa; monella tapaa traaginen, mutta myös sankarillinen että toisaalta fanaattisuudessaan verenhimoisuuksiin yltävä (eikö vain tulekin mieleen historiasta vastaavia aatteen paloisia? "hyvän asian takia") iso palavasieluinen persoona.
Hallitsija tai johtaja, joka ei kestä yhtään omien mielipiteidensä vastaisia kommentteja tai risteäviä ehdotuksia edes neuvonantajiltaan, on aika paska hallitsija. Dany oli juuri tälläinen ehdoton typerys. Kuvitteli olevansa maailman pelastaja ja oikeasti oli typerä itsekäs minä-minä -pikkutyttö.
Kirjoissa Dany pyörittelee jatkuvasti päässään Mirri Maz Duurin ennustusta ja miettii kuka hänet mahdollisesti myy ja pettää. Vainoharhaisus on koko ajan osa hänen persoonaansa. Lisäksi Meereenissä hän on täysin sormi suussa ja avuttoman oloinen.
Ilotyttöjen pompottaminen ja manipulointi ei tosiaankaan onnistuisi miltään inceliltä, ei kuule mitään pelkoa - siinä saa olla aika composed ja kylmä kaveri. Pikkusormi oli isoissa kuvioissa jo alusta lähtien, ja lonkeronsa tunnustelemassa joka puolella. Ja täytyy varmaan katsoa sarja taas uusiksi, mutta en kyllä muista, että se Catelyn olisi oikeasti ollut hänelle niin merkityksellinen asia elämässään. Valta oli se, josta tämä paasasi jatkuvasti ja jonka puolesta manipuloi tietänsä omaa ylöspäin "kaaoksen tikapuita pitkin".