Nykyään vanhojapiikoja, anteeksi, vastentahtoisia sinkkuja on enemmän kuin koskaan ennen vaikka on kaikenmaailman deittisevellukset. Vielä 70-luvullakin ruminkin yleensä pääsi naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyihminen ei kestä mitään... ei lemmikkejä, ei lapsia, ei edes toisia ihmisiä. Elämme hermoheikossa yhteiskunnassa. 

Nuista on vain harmia. Parempi olla yksin.

Eihän me olla luotu elämään yksin mutta kun sitä sopivaa ei löydy ...Kyllä me kaikki haluaisimme tavata jonkun joka vastaa toivomuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma naisilla: miehet eivät ole heille tarpeeksi hyviä.

Joko vaatimustaso on noussut tai sitten miehet ovat taantuneet.

Veikkaan ensimmäistä, eikä siinä mitään pahaa ole. Turha vain valittaa ettei miehet ole riittävän hyviä

Aika monelle miehelle on näyttänyt olevan naisen ulkonäkö tärkeintä. Miesten profiileista voi lukea useimmiten, että haussa on hoikka nainen. Jos on lähettänyt nettideitille kuvan, siihen juttu onkin yleensä tyrehtynyt, miehestä ei enää kuulu mitään. Aika epäkohteliasta myös, ettei voida sanoa edes kiitos ei. Varmasti fiksujakin ystävällisiä miehiä on, mutta eriasia on, mistä sellaisen löytää.

Miksi et laihduta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma naisilla: miehet eivät ole heille tarpeeksi hyviä.

Joko vaatimustaso on noussut tai sitten miehet ovat taantuneet.

Veikkaan ensimmäistä, eikä siinä mitään pahaa ole. Turha vain valittaa ettei miehet ole riittävän hyviä

Aika monelle miehelle on näyttänyt olevan naisen ulkonäkö tärkeintä. Miesten profiileista voi lukea useimmiten, että haussa on hoikka nainen. Jos on lähettänyt nettideitille kuvan, siihen juttu onkin yleensä tyrehtynyt, miehestä ei enää kuulu mitään. Aika epäkohteliasta myös, ettei voida sanoa edes kiitos ei. Varmasti fiksujakin ystävällisiä miehiä on, mutta eriasia on, mistä sellaisen löytää.

Samaa voisin sanoa naisista, jotka kaikki ghostaavat jossain vaiheessa, jos edes yhteyksiin asti sattuu pääsemään kun en edes normaalivartaloisena ihan normaalin näköisenä miehenä täytä heidän ulkonäkövaatimuksiaan. Kuvattomana yritin pannukakussa deittailua ja jännästi se viestittely tyrehtyi aina pian naisen puolelta kuvien paljastuksen jälkeen. Joten eipä taida olla kumpikaan osapuoli parempi tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma naisilla: miehet eivät ole heille tarpeeksi hyviä.

Joko vaatimustaso on noussut tai sitten miehet ovat taantuneet.

Veikkaan ensimmäistä, eikä siinä mitään pahaa ole. Turha vain valittaa ettei miehet ole riittävän hyviä

Aika monelle miehelle on näyttänyt olevan naisen ulkonäkö tärkeintä. Miesten profiileista voi lukea useimmiten, että haussa on hoikka nainen. Jos on lähettänyt nettideitille kuvan, siihen juttu onkin yleensä tyrehtynyt, miehestä ei enää kuulu mitään. Aika epäkohteliasta myös, ettei voida sanoa edes kiitos ei. Varmasti fiksujakin ystävällisiä miehiä on, mutta eriasia on, mistä sellaisen löytää.

Samaa voisin sanoa naisista, jotka kaikki ghostaavat jossain vaiheessa, jos edes yhteyksiin asti sattuu pääsemään kun en edes normaalivartaloisena ihan normaalin näköisenä miehenä täytä heidän ulkonäkövaatimuksiaan. Kuvattomana yritin pannukakussa deittailua ja jännästi se viestittely tyrehtyi aina pian naisen puolelta kuvien paljastuksen jälkeen. Joten eipä taida olla kumpikaan osapuoli parempi tässä asiassa.

Naisille se miehen naama on kaikista tärkein juttu. Unohda puheet hyvästä luonteesta kun naama on se mikä on dealbreaker ja siihen ei voi vaikuttaa toisin kuin hoikkuuteen.

"En haluaisi kuulostaa pinnalliselta mutta..." sanoo nainen kun antaa naamapakit.

Vierailija kirjoitti:

Kitkerille miehille tiedoksianto: voitte aivan vapaasti ostaa vaimon. Älkää kuitenkaan soittaako suutanne ahneesta vaimosta.

Kerrotko mistä sitten tulee se hokema, että kun nainen vihdoin on löytänyt sopivan miehen, niin nainen kehuu kavereilleen, että olin aivan myyty, kun tapasin tuon miehen? Onko kaikki naiset lopulta vain kauppatavaraa ja miksi kuitenkin viimeisen myyntipäivän jo aikoja sitten ohittaneet naiset varsinkin höpöttävät ostovaimoista vain aasialaisten kohdalla?

Vierailija kirjoitti:

Nykyihminen ei kestä mitään... ei lemmikkejä, ei lapsia, ei edes toisia ihmisiä. Elämme hermoheikossa yhteiskunnassa. 

Ymmärrät väärin. Kyllä nykyihminen kestää mainitut asiat, mutta nykyihminen ei halua suhdetta, joka on pelkkää "kestämistä" eli sietämistä ja kärvistelyä. Nykyihminen haluaa toimivan suhteen, jossa on hyvä olla. Entisaikaan ehkä oltiin valmiit kestämään sellaisiakin olosuhteita, joissa ei itsellä ollut hyvä olla. Nykyisin ei siihen ole oikeastaan mitään syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma naisilla: miehet eivät ole heille tarpeeksi hyviä.

Joko vaatimustaso on noussut tai sitten miehet ovat taantuneet.

Veikkaan ensimmäistä, eikä siinä mitään pahaa ole. Turha vain valittaa ettei miehet ole riittävän hyviä

Ainakin oma isäni jäisi ikisinkuksi ja lapsettomaksi nykyaikana, on jäänyt ns mieslapsen tasolle henkisesti, itsekeskeinen ja vastuuton luonne eikä ole koskaan osannut esim. siivota. Nykynaiset harvemmin enää jaksaa puolisoaan passata kuin pikkulasta.

Samasta syystä naisia on jäänyt miehettömiksi yhä enemmän. Siksi minäkin etsin vaimoni aasiasta, koska siellä on naisellisia naisia, jotka osaavat laittaa hyvää ruokaa, sekä pitää miehen, itsensä ja kodin kunnossa. Suomalaisista naisista vain harvat kykenevät samaan.

Jännä juttu, kun suomalaiset naiset eivät halua miehen käyttöesineeksi, jonka ainoa tehtävä maailmassa on miellyttää miestä. Ikävää näille aasialaisille naisille, että joutuivat elantonsa hankkimaan naamalla länsimaalaisia sovinistisikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma naisilla: miehet eivät ole heille tarpeeksi hyviä.

Joko vaatimustaso on noussut tai sitten miehet ovat taantuneet.

Veikkaan ensimmäistä, eikä siinä mitään pahaa ole. Turha vain valittaa ettei miehet ole riittävän hyviä

Aika monelle miehelle on näyttänyt olevan naisen ulkonäkö tärkeintä. Miesten profiileista voi lukea useimmiten, että haussa on hoikka nainen. Jos on lähettänyt nettideitille kuvan, siihen juttu onkin yleensä tyrehtynyt, miehestä ei enää kuulu mitään. Aika epäkohteliasta myös, ettei voida sanoa edes kiitos ei. Varmasti fiksujakin ystävällisiä miehiä on, mutta eriasia on, mistä sellaisen löytää.

Miksi naisille on niin vaikeaa olla edes hoikkia? Nyt kun tiedät hoikkuuden olevan pakollista niin mikä tai kuka pakottaa sinua ahtamaan liikaa ruokaa ja juomaa suusta alas?

Tiedostatteko naiset miten onnekkaita olette kun tarvitsee olla vain hoikka?

Jaa, mulla ei ole miestä juuri siksi, etten ikinä perustaisi jonkun kanssa perhettä siksi että hän haluaa minut, koska olen hoikka. Ihan sama olisi asua minkä tahansa randomin henkilön kanssa yhdessä.

Vanhapiika on vain sellainen joka ei ole ollut koskaan miehen kanssa, muut ovat sinkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän ongelma on juurikin nettideittailu ja hypergamia.

Naisilla on hirveästi vaihtoehtoja, mutta kukaan ei ole tarpeeksi hyvä. Nykyään todella moni on ns. alpha widow, koska joku reilusti parempitasoinen mies on joskus käyttänyt naista irtoseksiin ja sen jälkeen naisella on "kipinää" ja "kemiaa" vain tuon tasoisten miesten kanssa joiden kanssa ei oma taso riitä parisuhteeseen asti.

Kaikille omantasoisille miehille nainen antaa "ei kipinää" pakit. Ja seuraavaksi valitaan taas olla álfan kullíkarusellissa samalla ulisten että "miksi miehet eivät halua sitoutua :("

Mulle on käynyt vähän näin. Nuorena yöelämässä pyöriessä toki vietit veti niiden komeiden alfojen perään. En silloin vakavia suhteita miettinytkään vaan seikkailua ja yhden yön kuumaa huumaa. Vähän sitäkin että kaverit kadehtii jos saan sen muidenkin ihaileman kuumiksen.

No, opintojen jälkeen ja työelämän alettua ei enää yöelämä ja yhden yön jutut kiinnostaneet. Halusin parisuhteen jossa myöhemmin voisi tulla lapsiakin. Mutta miesmakuni oli edelleen ne itsevarmat, menevät, komeat alfamiehet. Eihän niistä suhteista onnellisia tullut. Kaverini joskus huomauttikin siitä että etsin miehiä jotka ei ole alunperinkään yhtään isämatskua, että miksen katselisi niitä kilttejä taviksia välillä. Mutta kun en vaan pysty tuntemaan niitä kohtaan mitään seksuaalista vetovoimaa.

Miksi muka vain kiltti tavis olisi isämatskua? En tiedä, mitä alfalla tarkoitat, mutta itse olen kyllä aina tuntenut vetoa hyvännäköisiin, itsevarmoihin miehiin, jotka osaavat olla sosiaalisissa tilanteissa (saavat olla meneviä tai vähemmän meneviä). Ja kyllä minä ainakin perustin perheen sellaisen suositun, hyvännäköisen miehen kanssa. En tiedä, mitä tarkoitat kiltillä, mutta jos se tarkoittaa jotain mukautuvaa, sovinnaista, kuuliaista, niin sitten mieheni ei ole sellainen. Ystävällinen, kohtelias ja hyvät eettiset arvot omaava kyllä, mutta en kutsuisi häntä ehkä "kiltiksi", kuten en itseänikään. Mieheni on aika kaukana taviksesta, pikemminkin sellainen vaihtoehtoihminen ja vähän marginaalissa elävä. Ihan hyvää isämatskua hän minusta on - jaksoi valvoa vauvan koliikkiyöt, jakoi kanssani perhevapaat, on hoitanut vauvoja, vienyt ulkoilemaan ja hiihtämään lapsia, rakennellut majoja olkkariin ja valvonut tarvittaessa vaikka koko yön sairastuneen lapsen takia. En ihan äkkiä keksi, miksi olisi pitänyt valita joku "kiltti tavis".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän ongelma on juurikin nettideittailu ja hypergamia.

Naisilla on hirveästi vaihtoehtoja, mutta kukaan ei ole tarpeeksi hyvä. Nykyään todella moni on ns. alpha widow, koska joku reilusti parempitasoinen mies on joskus käyttänyt naista irtoseksiin ja sen jälkeen naisella on "kipinää" ja "kemiaa" vain tuon tasoisten miesten kanssa joiden kanssa ei oma taso riitä parisuhteeseen asti.

Kaikille omantasoisille miehille nainen antaa "ei kipinää" pakit. Ja seuraavaksi valitaan taas olla álfan kullíkarusellissa samalla ulisten että "miksi miehet eivät halua sitoutua :("

Mulle on käynyt vähän näin. Nuorena yöelämässä pyöriessä toki vietit veti niiden komeiden alfojen perään. En silloin vakavia suhteita miettinytkään vaan seikkailua ja yhden yön kuumaa huumaa. Vähän sitäkin että kaverit kadehtii jos saan sen muidenkin ihaileman kuumiksen.

No, opintojen jälkeen ja työelämän alettua ei enää yöelämä ja yhden yön jutut kiinnostaneet. Halusin parisuhteen jossa myöhemmin voisi tulla lapsiakin. Mutta miesmakuni oli edelleen ne itsevarmat, menevät, komeat alfamiehet. Eihän niistä suhteista onnellisia tullut. Kaverini joskus huomauttikin siitä että etsin miehiä jotka ei ole alunperinkään yhtään isämatskua, että miksen katselisi niitä kilttejä taviksia välillä. Mutta kun en vaan pysty tuntemaan niitä kohtaan mitään seksuaalista vetovoimaa.

Minulle on miehenä käynyt aivan samoin. Koko elämän ajan kun on tottunut siihen, että naiset ovat olleet kauniita ja seksikkäitä, niin ei mitenkään pystynyt venymään siihen, että ottaisi jonkun tavallisen pottunokan vaimokseen. Oli viisaampi hakea hottisvaimo aasiasta. Ei näytä rupsahtavankaan kuten suomalaiset naiset, vaikka on jo pari lastakin meille tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän ongelma on juurikin nettideittailu ja hypergamia.

Naisilla on hirveästi vaihtoehtoja, mutta kukaan ei ole tarpeeksi hyvä. Nykyään todella moni on ns. alpha widow, koska joku reilusti parempitasoinen mies on joskus käyttänyt naista irtoseksiin ja sen jälkeen naisella on "kipinää" ja "kemiaa" vain tuon tasoisten miesten kanssa joiden kanssa ei oma taso riitä parisuhteeseen asti.

Kaikille omantasoisille miehille nainen antaa "ei kipinää" pakit. Ja seuraavaksi valitaan taas olla álfan kullíkarusellissa samalla ulisten että "miksi miehet eivät halua sitoutua :("

Jep, on valinnanvaraa jos haluat jonkun täysin satunnaisen dippaamaan kikkeliään sinuun. Hyvistä parisuhdemiehistä taas on pulaa.

Riippuu siitä mikä on hyvän käsite, onko se pinnallisesti hyvä? Eli pitkä top10% komea statusmies?

Koska hyviä parisuhdemiehiä on paljon tarjolla, he eivät vaan kelpaa koska pinnalliset kipinät.

Hyvä parisuhdemies on yleensä tylsän näköinen ja geneerisen naaman omaava, jonka kanssa harvoin syntyy sitä ns. kemiaa eli fyysistä kiimaa jonka taas sytyttää se ulkonäkö. Siksi niitä parisuhdemiehiä ei tunnu löytyvän, kun ne kemialliset laatikkoleukakirurgitkin on kaikki aina pelkän seksin perään.

Se on varmaan makuasia, syntyykö hyvä parisuhde silloin, kun ei ole kemiaa ja kiimaa. Minusta ei, koska minulle seksi ja seksuaalinen vetovoima ja yhteensopivuus on parisuhteessa ihan yhtä tärkeää kuin henkinenkin yhteensopivuus.

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Eihän me olla luotu elämään yksin mutta kun sitä sopivaa ei löydy ...Kyllä me kaikki haluaisimme tavata jonkun joka vastaa toivomuksia. 

Ihminen on aina lopulta yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma naisilla: miehet eivät ole heille tarpeeksi hyviä.

Joko vaatimustaso on noussut tai sitten miehet ovat taantuneet.

Veikkaan ensimmäistä, eikä siinä mitään pahaa ole. Turha vain valittaa ettei miehet ole riittävän hyviä

Aika monelle miehelle on näyttänyt olevan naisen ulkonäkö tärkeintä. Miesten profiileista voi lukea useimmiten, että haussa on hoikka nainen. Jos on lähettänyt nettideitille kuvan, siihen juttu onkin yleensä tyrehtynyt, miehestä ei enää kuulu mitään. Aika epäkohteliasta myös, ettei voida sanoa edes kiitos ei. Varmasti fiksujakin ystävällisiä miehiä on, mutta eriasia on, mistä sellaisen löytää.

Miksi et laihduta?

Laihdutin kylläkin terveyden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset jotka nirsoilee ihan typeristä syistä ovat joko sitoutumiskammoisia, tai niin haluttuja että heillä on varaa vaatia vaikka kuu taivaalta.

Kaikki eivät kuitenkaan ole sinkkuja näistä syistä vaan siksi ettei kukaan vaan kiinnostu itsestä. Ei kaikki ihmiset ole haluttuja, se on ikävä tosiasia. Eikä nykyaikana mennä yhteen taloudellisen pärjäämisen takia, joten olisi oltava haluttu. Jos ei kukaan sinua halua, jäät yksin.

Haluamisella tarkoitan nimenomaan parisuhdetta.

Tai sitten on sinkku, koska nyt vaan sattuu olemaan. Kuinka usein muuten kuulet muilta sanavalintoja että Tiina pariutui koska on niin läheisriippuvainen tai eivät vaadi juuri muuta kuin hengittämisen, koska ovat niin huonotasoisia?

Ihminen voi olla yksin myös siksi, että ei ole löytänyt sopivaa kumppania eikä siksi ettei "joku" häntä haluaisi. Ei suhteeseen kannata mennä sen takia, että joku sattuu haluamaan. Onko täällä ihan järjetöntä porukkaa?

Mun lähipiiri koostuu 23-30 -vuotiaista naisista ja kyllä täällä on useampi, joka kuin paniikissa etsii kumppania baareista, töistä, Tinderistä ja sitten itse saa kaverina kuunnella niitä itkuisia ääniviestejä, kun yksikään sen hetkisestä neljästä miehestä ei ollutkaan täydellinen. Jäädään yksin kun ei sitä unelmaprinssiä olekaan olemassa. 

Jos itse sen suhteen haluaa niin pitäisikö ne omat kriteerinsä tarkistaa edes silloin tällöin? On täysin absurdia, että esim. 25-vuotiaalta miesehdokkaalta vaaditaan korkeaa älyä, suuria säästöjä, neitsyyttä, blondeja hiuksia, tietynlaista tatuointia, sentilleen oikeaa pituutta ja vielä oikeaa horoskooppia, jotta hän voisi kelvata.

Sinulla on joko omituisia kavereita tai sitten sinä et kuuntele aidosti, mitä sinun kaverisi kertovat. Itse olen nelikymppinen eikä kaveripiirissäni ole koskaan ollut naisia, jotka paniikissa etsivät kumppania liian korkeilla kriteereillä. Yleensä se itkut ovat johtuneet vain oikeasti k*sipäisistä miehistä eikä siitä, että täydellistä ei mistään löydy. Nuorena on kuitenkin ihan normaalia, että perhettä ei perusteta sen ensimmäisen vastaantulijan kanssa, joten pakosti siinä tulee niitä pettymyksiä ja itkujakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän ongelma on juurikin nettideittailu ja hypergamia.

Naisilla on hirveästi vaihtoehtoja, mutta kukaan ei ole tarpeeksi hyvä. Nykyään todella moni on ns. alpha widow, koska joku reilusti parempitasoinen mies on joskus käyttänyt naista irtoseksiin ja sen jälkeen naisella on "kipinää" ja "kemiaa" vain tuon tasoisten miesten kanssa joiden kanssa ei oma taso riitä parisuhteeseen asti.

Kaikille omantasoisille miehille nainen antaa "ei kipinää" pakit. Ja seuraavaksi valitaan taas olla álfan kullíkarusellissa samalla ulisten että "miksi miehet eivät halua sitoutua :("

Mulle on käynyt vähän näin. Nuorena yöelämässä pyöriessä toki vietit veti niiden komeiden alfojen perään. En silloin vakavia suhteita miettinytkään vaan seikkailua ja yhden yön kuumaa huumaa. Vähän sitäkin että kaverit kadehtii jos saan sen muidenkin ihaileman kuumiksen.

No, opintojen jälkeen ja työelämän alettua ei enää yöelämä ja yhden yön jutut kiinnostaneet. Halusin parisuhteen jossa myöhemmin voisi tulla lapsiakin. Mutta miesmakuni oli edelleen ne itsevarmat, menevät, komeat alfamiehet. Eihän niistä suhteista onnellisia tullut. Kaverini joskus huomauttikin siitä että etsin miehiä jotka ei ole alunperinkään yhtään isämatskua, että miksen katselisi niitä kilttejä taviksia välillä. Mutta kun en vaan pysty tuntemaan niitä kohtaan mitään seksuaalista vetovoimaa.

Minulle on miehenä käynyt aivan samoin. Koko elämän ajan kun on tottunut siihen, että naiset ovat olleet kauniita ja seksikkäitä, niin ei mitenkään pystynyt venymään siihen, että ottaisi jonkun tavallisen pottunokan vaimokseen. Oli viisaampi hakea hottisvaimo aasiasta. Ei näytä rupsahtavankaan kuten suomalaiset naiset, vaikka on jo pari lastakin meille tehnyt.

Hyvät sulle. Otit vaimon tyystin erilaisesta kulttuurista ja soimaatte suomalaisia naisia nirsoiksi. 4 real?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän ongelma on juurikin nettideittailu ja hypergamia.

Naisilla on hirveästi vaihtoehtoja, mutta kukaan ei ole tarpeeksi hyvä. Nykyään todella moni on ns. alpha widow, koska joku reilusti parempitasoinen mies on joskus käyttänyt naista irtoseksiin ja sen jälkeen naisella on "kipinää" ja "kemiaa" vain tuon tasoisten miesten kanssa joiden kanssa ei oma taso riitä parisuhteeseen asti.

Kaikille omantasoisille miehille nainen antaa "ei kipinää" pakit. Ja seuraavaksi valitaan taas olla álfan kullíkarusellissa samalla ulisten että "miksi miehet eivät halua sitoutua :("

Mulle on käynyt vähän näin. Nuorena yöelämässä pyöriessä toki vietit veti niiden komeiden alfojen perään. En silloin vakavia suhteita miettinytkään vaan seikkailua ja yhden yön kuumaa huumaa. Vähän sitäkin että kaverit kadehtii jos saan sen muidenkin ihaileman kuumiksen.

No, opintojen jälkeen ja työelämän alettua ei enää yöelämä ja yhden yön jutut kiinnostaneet. Halusin parisuhteen jossa myöhemmin voisi tulla lapsiakin. Mutta miesmakuni oli edelleen ne itsevarmat, menevät, komeat alfamiehet. Eihän niistä suhteista onnellisia tullut. Kaverini joskus huomauttikin siitä että etsin miehiä jotka ei ole alunperinkään yhtään isämatskua, että miksen katselisi niitä kilttejä taviksia välillä. Mutta kun en vaan pysty tuntemaan niitä kohtaan mitään seksuaalista vetovoimaa.

Minulle on miehenä käynyt aivan samoin. Koko elämän ajan kun on tottunut siihen, että naiset ovat olleet kauniita ja seksikkäitä, niin ei mitenkään pystynyt venymään siihen, että ottaisi jonkun tavallisen pottunokan vaimokseen. Oli viisaampi hakea hottisvaimo aasiasta. Ei näytä rupsahtavankaan kuten suomalaiset naiset, vaikka on jo pari lastakin meille tehnyt.

Missä vaiheessa sinulla sitten oli kauniita ja seksikkäitä naisia, jos vaimoksi olisi pitänyt ottaa pottunokka? vai olivatko ne maksullisia? 

Itsehän en ole koskaan kellekään kelvannut. Ainakaan parisuhteeseen asti. Joten olen sinkku ikäneito edelleen ja sinkkuna taidan pysyäkin.

Jos sopiva partneri vastaan kävelisi niin en pistäisi vastaan. Toki mulla on vaatimuksia partnerin suhteen mutta noin ylipäätänsä kohtuullisen täyspäinen, itsensä työllään elättävä ja asiansa hoitava mies ilman alko-ongelmaa täyttää suurimman osan vaatimuksista. Arvomaailma toki olisi suotavaa olla suunnilleen sama. Yhteistalouteen en kuitenkaan enää lähtisi eli omat osoitteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän ongelma on juurikin nettideittailu ja hypergamia.

Naisilla on hirveästi vaihtoehtoja, mutta kukaan ei ole tarpeeksi hyvä. Nykyään todella moni on ns. alpha widow, koska joku reilusti parempitasoinen mies on joskus käyttänyt naista irtoseksiin ja sen jälkeen naisella on "kipinää" ja "kemiaa" vain tuon tasoisten miesten kanssa joiden kanssa ei oma taso riitä parisuhteeseen asti.

Kaikille omantasoisille miehille nainen antaa "ei kipinää" pakit. Ja seuraavaksi valitaan taas olla álfan kullíkarusellissa samalla ulisten että "miksi miehet eivät halua sitoutua :("

Mulle on käynyt vähän näin. Nuorena yöelämässä pyöriessä toki vietit veti niiden komeiden alfojen perään. En silloin vakavia suhteita miettinytkään vaan seikkailua ja yhden yön kuumaa huumaa. Vähän sitäkin että kaverit kadehtii jos saan sen muidenkin ihaileman kuumiksen.

No, opintojen jälkeen ja työelämän alettua ei enää yöelämä ja yhden yön jutut kiinnostaneet. Halusin parisuhteen jossa myöhemmin voisi tulla lapsiakin. Mutta miesmakuni oli edelleen ne itsevarmat, menevät, komeat alfamiehet. Eihän niistä suhteista onnellisia tullut. Kaverini joskus huomauttikin siitä että etsin miehiä jotka ei ole alunperinkään yhtään isämatskua, että miksen katselisi niitä kilttejä taviksia välillä. Mutta kun en vaan pysty tuntemaan niitä kohtaan mitään seksuaalista vetovoimaa.

Miksi muka vain kiltti tavis olisi isämatskua? En tiedä, mitä alfalla tarkoitat, mutta itse olen kyllä aina tuntenut vetoa hyvännäköisiin, itsevarmoihin miehiin, jotka osaavat olla sosiaalisissa tilanteissa (saavat olla meneviä tai vähemmän meneviä). Ja kyllä minä ainakin perustin perheen sellaisen suositun, hyvännäköisen miehen kanssa. En tiedä, mitä tarkoitat kiltillä, mutta jos se tarkoittaa jotain mukautuvaa, sovinnaista, kuuliaista, niin sitten mieheni ei ole sellainen. Ystävällinen, kohtelias ja hyvät eettiset arvot omaava kyllä, mutta en kutsuisi häntä ehkä "kiltiksi", kuten en itseänikään. Mieheni on aika kaukana taviksesta, pikemminkin sellainen vaihtoehtoihminen ja vähän marginaalissa elävä. Ihan hyvää isämatskua hän minusta on - jaksoi valvoa vauvan koliikkiyöt, jakoi kanssani perhevapaat, on hoitanut vauvoja, vienyt ulkoilemaan ja hiihtämään lapsia, rakennellut majoja olkkariin ja valvonut tarvittaessa vaikka koko yön sairastuneen lapsen takia. En ihan äkkiä keksi, miksi olisi pitänyt valita joku "kiltti tavis".

Sama meillä, mies on enemmän sellainen boheemi seikkailija, mutta todella hyväsydäminen ja loistava isä.