Miksi suomalaisilla on sisustamisessa niin heikko patinan sietokyky? Laadutonta ikearoskaa kodit täynnä :(
Tarkoitan tällä sitä, että Suomessa on totuttu arvostamaan sellaista mahdollisimman steriiliä korkeakiiltoista kalustelevypintaa, laminaattia jne.
Euroopassa arvostuksen kohteita ovat aidot materiaalit. Patina on ennemminkin plussa kuin miinus.
Johtuuko tämä historiattomuus ja kulttuurinen ohuus siitä, että Suomi on niin nuori maa? Ei oikein itsekään tiedetä, mitä halutaan, ja vaihdetaan tyyliä viiden vuoden välein. Laatu on vain sitä samaa eli ikearoskaa. Ikearoskalla en tarkoita välttämättä kaikkea kyseisestä puljusta hankittua vaan yleensä halpaa ja mautonta.
Kommentit (105)
Meillä on huonekaluja antiikista 1990-luvulle, sen jälkeen ei ole uutena ostettu. Joitain kivoja käytettyjä esim. ostettu Ruotsista ihan hintapoliittisista syistä. Käsittämättömiä hintoja pyydetään täällä esim. talonpoikaishuonekaluista, jotka on "entisöity" täysin pilalle. :( Hinnat Ruotsissa ja Tanskassa käyttö- ja varsinkin design-huonekaluista ovat varsin kohtuulliset ja tarjonta on parempaa, paljon löytöjäkin. Suosittelen. Suomen Tori.fi:ta vastaa esim. Ruotsissa www.Tradera.com
Tarjontaa antiikkihuonekaluosastolla: https://www.tradera.com/mobler-c3_341174
Vierailija kirjoitti:
Ap, suomalaiset ovat olleet niin pitkään köyhää kansaa, että hyvin harvalla on sukuperintönä kauniita vanhoja huonekaluja. Minullakaan ei ole, vaikka ihan keskiluokkaisesta kodista olen kotoisin. Miehellä vielä vähemmän, evakkokarjalaisen kodin pojalla.
Toki antiikkia voisi ostaa, mutta senkin tarjontaa kaventaa edellä mainittu asia.
Ja kun vielä tykkää enemmän pelkistetystä tyylistä, niin ei voi mitään. Huonekalut on ostettava uusina. Toki pyrin välttämään halvimmat ja heikkorakenteisimmat, mutta siinäkin voi olla yllätyksiä: aikonani ostin vaipanvaihtopöydäksi Ikeasta halvimman mahdollisen pöydän, mutta sepä olikin massiivikoivua. Päällislakkaus hilseili nopeasti, jolloin hioin pöydän ja käsittelin huonekaluvahalla. Ny ko. halpispöytä on palvellut ansiokkaasti jo 20 vuotta keittiön ruokapöytänä, ostin siihen sopivat koivuiset massiivipuutuolit.
Vaipanvaihtopöytä ruokapöydäksi???! 🤣🤣🤣🤣🤣🤢🤢🤢🤢
Mä väitän, että laatu ei välttämättä ole niin kallista kuin uskotaan. Osittain se johtuu siitä, ettei ns. tavallisilla ihmisillä ole kovinkaan hyvä maku ts. he eivät hahmota, mikä on laadukasta. Uutena hyvälaatuiset huonekalut ovat tietysti kalliita.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on tosiaan melko nuori maa. Valtaosa taloista ja ihmisten kodeista on 1950-2020 -lukujen tuotantoa. Pieniä huoneita, matalaa huonekorkeutta ja pieniä ikkunoita. On rakennettu aikakauden tyylillä ja ilmaston ehdoilla.
Semmoiseen tilaan, jos laittaa tätä hehkutettua Keski-Eurooppan tyyliä: raskaita tummia verhoja, kirjavia tapetteja, antiikkia, ajan patinaa, suuria kattokruunuja, se näyttää vain nuhjuiselta, ahtaalta ja sekavalta. Ammattitaitoinen sisustaja sisustaa tilan ehdoilla. Toki joihinkin moderneihin koteihin nämäkin voivat taidokkaasti sijoitettuna toimia. Eikä kodin pointti muutenkaan ole miellyttää jonkun ulkopuolisen silmää.
Se on jännä, että olipa olohuone kuinka pieni tahansa, sinne saa kyllä mahtumaan harmaan tai mustan laatikkodivaanisohvan, mutta kaikki persoonallisuus on mahdotonta toteuttaa.
Toivoisin valkoista rakastavien tyytyvän siihen ikeaan, niin loppuisi kauniiden vanhojen kalusteiden tuhoaminen kalkkimaalilla.
En käsitä tätä, että Ikeaa pidetään jonain huonon maun, persoonattomuuden ja köyhyyden symbolina. AP:kin tuntuu ajattelevan ainoastaan yhtä Ikean mallistoa, vaikka mallistoja on vaikka kuinka paljon ja valinnanvaraa on. Kotonani on paljon Ikean tavaraa, mitään ei ole tarvinnut koskaan palauttaa eikä mikään ole mennyt hajalle. Ikealta löytyy myös melko neutraaleja huonekaluja: valkoisia puuhyllyjä, harmaita sohvia, mustia tv-tasoja, jotka sopivat hyvin toisiinsa ja niiden rinnalle voi sitten hankkia jotain persoonallisempaa, eikä yhdistelmä varmasti satu silmään.
Voisin ostaa suomalaistakin designia, mutta ne muutamat huonekalut, mitä olen ostanut, on jo pitänyt heittää pois jonkun ongelman takia, ja ovat vielä maksaneetkin moninkertaisesti Ikeaan verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
En ajattele että erityisesti suomalaiset tässä asiassa olisivat jotenkin erityisen esillä.
Niinpä. Tänne tuodaan jatkuvasti halvalla vanhaa roinaa Skandinaviassa ja Keski-Euroopasta. Tuskin sitä riittäisi, mikäli ihan kaikkialla muualla sitä niin kovasti arvostettäisiin. Siellä sitä on Suomea edullisemmin kirpparilla ja secondhand ja "antiikkiliikkeissä" tarjolla.
Miksi ap:ta jurppii miten muut haluavat sisustaa oman asumuksensa? En ymmärrä, keskity omaan luukkusi, älä muiden.
Minulla sisutamisesssa määrää kaikista eniten hinta, ei ole kertakaikkiiaan parempaan varaa mutta hemmetin hyvin ovat meikäläisen lastulevymööpelit kestäneet, jo vuosikymmeniä. Enkä halua tunkea joka nurkkaan ylimääräistä tavaraa, kodin pitää olla helposti siivottava. Jos tämä esim ap:n tyyppistä ihmistä häiritsee niin omapa on ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä tätä, että Ikeaa pidetään jonain huonon maun, persoonattomuuden ja köyhyyden symbolina. AP:kin tuntuu ajattelevan ainoastaan yhtä Ikean mallistoa, vaikka mallistoja on vaikka kuinka paljon ja valinnanvaraa on. Kotonani on paljon Ikean tavaraa, mitään ei ole tarvinnut koskaan palauttaa eikä mikään ole mennyt hajalle. Ikealta löytyy myös melko neutraaleja huonekaluja: valkoisia puuhyllyjä, harmaita sohvia, mustia tv-tasoja, jotka sopivat hyvin toisiinsa ja niiden rinnalle voi sitten hankkia jotain persoonallisempaa, eikä yhdistelmä varmasti satu silmään.
Voisin ostaa suomalaistakin designia, mutta ne muutamat huonekalut, mitä olen ostanut, on jo pitänyt heittää pois jonkun ongelman takia, ja ovat vielä maksaneetkin moninkertaisesti Ikeaan verrattuna.
Ikeassa tosiaan on jokaiselle jotakin. Löytyy halpaa suht kertakäyttöistä kalustettu ja sitten kalliimpaa ja kestävämpää. Ihan niin kuin muistakin kalusteliikkeistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on tosiaan melko nuori maa. Valtaosa taloista ja ihmisten kodeista on 1950-2020 -lukujen tuotantoa. Pieniä huoneita, matalaa huonekorkeutta ja pieniä ikkunoita. On rakennettu aikakauden tyylillä ja ilmaston ehdoilla.
Semmoiseen tilaan, jos laittaa tätä hehkutettua Keski-Eurooppan tyyliä: raskaita tummia verhoja, kirjavia tapetteja, antiikkia, ajan patinaa, suuria kattokruunuja, se näyttää vain nuhjuiselta, ahtaalta ja sekavalta. Ammattitaitoinen sisustaja sisustaa tilan ehdoilla. Toki joihinkin moderneihin koteihin nämäkin voivat taidokkaasti sijoitettuna toimia. Eikä kodin pointti muutenkaan ole miellyttää jonkun ulkopuolisen silmää.Se on jännä, että olipa olohuone kuinka pieni tahansa, sinne saa kyllä mahtumaan harmaan tai mustan laatikkodivaanisohvan, mutta kaikki persoonallisuus on mahdotonta toteuttaa.
Miksi et tee olohuoneestasi persoonallisemman? Älä tyydy siihen mustaan laatikkodivaaniin. Toisten ihmisten makua on turha arvostella.
Isoisovanhempani asuivat maalattiaisissa savupirteissä lapsuutensa. Isovanhempani olivat sukujensa ensimmäiset opistotasolla koulutetut ihmiset, vanhempani ensimmäiset korkeakoulutetut. On se jännä, että köyhän suvun vesana nurkissa ei pyöri täyspuisia perintöhuonekaluja. Mielelläni ostaisin massiivipuisia huonekaluja, mutta niiden hinnat ovat saavuttamattomissa parin tonnin kuukausipalkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on tosiaan melko nuori maa. Valtaosa taloista ja ihmisten kodeista on 1950-2020 -lukujen tuotantoa. Pieniä huoneita, matalaa huonekorkeutta ja pieniä ikkunoita. On rakennettu aikakauden tyylillä ja ilmaston ehdoilla.
Semmoiseen tilaan, jos laittaa tätä hehkutettua Keski-Eurooppan tyyliä: raskaita tummia verhoja, kirjavia tapetteja, antiikkia, ajan patinaa, suuria kattokruunuja, se näyttää vain nuhjuiselta, ahtaalta ja sekavalta. Ammattitaitoinen sisustaja sisustaa tilan ehdoilla. Toki joihinkin moderneihin koteihin nämäkin voivat taidokkaasti sijoitettuna toimia. Eikä kodin pointti muutenkaan ole miellyttää jonkun ulkopuolisen silmää.Se on jännä, että olipa olohuone kuinka pieni tahansa, sinne saa kyllä mahtumaan harmaan tai mustan laatikkodivaanisohvan, mutta kaikki persoonallisuus on mahdotonta toteuttaa.
Tällainen sohva käytännöllinen ja halpa. Usein siinä on vuodemekanismi joten se toimii näppärästi vierasvuoteena. Sinänsä en tajua sen ulospäin sojottavan osan funktiota, mielestäni se haaskaa tilaa ihan turhaa. Yksi tällainen kuitenkin meiltäkin löytyy ihan kustannus- ja käytännöllisyys syistä. Toki meillä löytyy eri tiloista viisi muuta sohvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on pääsääntöisesti hirveän huono ja kolkko maku. Tällä tarkoitan nyt sellaista askeettista mustaa, valkoista ja harmaata yhdistelmää. Joku harmaa tehosteseinä, harmaa laminaatti ehkä pari takavuosien hittinä ollutta hay tuolia kun ei todelliseen luksusdesignklassikkoon ollut varaa... Jos vielä joku mietelause seinällä ja heiniä maljakossa niin.... Pidän itsekkin designtuotteista, mutta ne ei ole mikään tyylikkyyden tae. Usein näyttää siltä kun olisi väkisin yritetty vaikka mitään makua ja omaa tyyliä ei ole.
Ihanaa että joku muukin on samaa mieltä!!
Asumme uudella okt alueella ja täällä talot on ihan toistensa kopioita - mustia seiniä, lattioita ja keittiöitä vaaleimmillaankin harmaata. Huonekalut harmaata tai valkoista. Kaikilla samat tuplakuplat ja lokki-valaisimet. Laminaattia lattioissa tai mustaa laattaa. Samat kipot kupit, koriste-esineet, kirjaimet seinillä, huonekalut jne. Juuri sellaisia väkisin väännettyjä muka-design-tyylikkäitä asuntoja. Ei mitään persoonallista.
Meillä on vaaleaa (ei mitään maalarinvalkoista), paljon värejä, aitoja materiaaleja, antiikkia. Designia joka miellyttää omaa silmää mutta ei löydy jokaisen sisustuslehden sivuilta, aitoa taidetta. Pehmeyttä ja kodikkuutta.
Jos teillä on persoonallista, on sitä varmasti monella muullakin. Ihmiset pääsääntöisesti pitävät itseään aina erityisinä ja omia valintojaan fiksumpina kuin muilla. Onhan se mukava elää niin, mutta totta se tuskin on.
Vierailija kirjoitti:
Isoisovanhempani asuivat maalattiaisissa savupirteissä lapsuutensa. Isovanhempani olivat sukujensa ensimmäiset opistotasolla koulutetut ihmiset, vanhempani ensimmäiset korkeakoulutetut. On se jännä, että köyhän suvun vesana nurkissa ei pyöri täyspuisia perintöhuonekaluja. Mielelläni ostaisin massiivipuisia huonekaluja, mutta niiden hinnat ovat saavuttamattomissa parin tonnin kuukausipalkalla.
Huutonetissä, Tori.fi, kierrätyskeskusista, Kontista ja kirppareilta löytää joskus hyviä puisia huonekaluja muutaman kympin budjetilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on pääsääntöisesti hirveän huono ja kolkko maku. Tällä tarkoitan nyt sellaista askeettista mustaa, valkoista ja harmaata yhdistelmää. Joku harmaa tehosteseinä, harmaa laminaatti ehkä pari takavuosien hittinä ollutta hay tuolia kun ei todelliseen luksusdesignklassikkoon ollut varaa... Jos vielä joku mietelause seinällä ja heiniä maljakossa niin.... Pidän itsekkin designtuotteista, mutta ne ei ole mikään tyylikkyyden tae. Usein näyttää siltä kun olisi väkisin yritetty vaikka mitään makua ja omaa tyyliä ei ole.
Ihanaa että joku muukin on samaa mieltä!!
Asumme uudella okt alueella ja täällä talot on ihan toistensa kopioita - mustia seiniä, lattioita ja keittiöitä vaaleimmillaankin harmaata. Huonekalut harmaata tai valkoista. Kaikilla samat tuplakuplat ja lokki-valaisimet. Laminaattia lattioissa tai mustaa laattaa. Samat kipot kupit, koriste-esineet, kirjaimet seinillä, huonekalut jne. Juuri sellaisia väkisin väännettyjä muka-design-tyylikkäitä asuntoja. Ei mitään persoonallista.
Meillä on vaaleaa (ei mitään maalarinvalkoista), paljon värejä, aitoja materiaaleja, antiikkia. Designia joka miellyttää omaa silmää mutta ei löydy jokaisen sisustuslehden sivuilta, aitoa taidetta. Pehmeyttä ja kodikkuutta.
Jos teillä on persoonallista, on sitä varmasti monella muullakin. Ihmiset pääsääntöisesti pitävät itseään aina erityisinä ja omia valintojaan fiksumpina kuin muilla. Onhan se mukava elää niin, mutta totta se tuskin on.
Kun huonekalu ja sisustustavarat valinnat tehdään samasta tarjolla olevasta valikoimasta niin eihän siinä persoonallisuutta voi odottaa. Kun katselee sisustuslehtiä niin kyllä ne esittelee hyvin yhtä ja samaa. Valitset vaikkapa skandityylin tai bohotyylin ja kotisi muistuttaa geneeristä ko tyylin mallikämppää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on pääsääntöisesti hirveän huono ja kolkko maku. Tällä tarkoitan nyt sellaista askeettista mustaa, valkoista ja harmaata yhdistelmää. Joku harmaa tehosteseinä, harmaa laminaatti ehkä pari takavuosien hittinä ollutta hay tuolia kun ei todelliseen luksusdesignklassikkoon ollut varaa... Jos vielä joku mietelause seinällä ja heiniä maljakossa niin.... Pidän itsekkin designtuotteista, mutta ne ei ole mikään tyylikkyyden tae. Usein näyttää siltä kun olisi väkisin yritetty vaikka mitään makua ja omaa tyyliä ei ole.
Ihanaa että joku muukin on samaa mieltä!!
Asumme uudella okt alueella ja täällä talot on ihan toistensa kopioita - mustia seiniä, lattioita ja keittiöitä vaaleimmillaankin harmaata. Huonekalut harmaata tai valkoista. Kaikilla samat tuplakuplat ja lokki-valaisimet. Laminaattia lattioissa tai mustaa laattaa. Samat kipot kupit, koriste-esineet, kirjaimet seinillä, huonekalut jne. Juuri sellaisia väkisin väännettyjä muka-design-tyylikkäitä asuntoja. Ei mitään persoonallista.
Meillä on vaaleaa (ei mitään maalarinvalkoista), paljon värejä, aitoja materiaaleja, antiikkia. Designia joka miellyttää omaa silmää mutta ei löydy jokaisen sisustuslehden sivuilta, aitoa taidetta. Pehmeyttä ja kodikkuutta.
Miksi haukut naapuriesi makua? Etkö voisi ajatella, että sinulla on erilainen maku kuin naapureillasi, ilman että haukut muita ja nostat itsesi heidän yläpuolelleen?
Taas joku Suomivihaaja. Mistä näitä oikein löytyy? Ja selkeästi ei olla asuttu missään muualla.
Newsflash: tavallisissa kodeissa on halvahkot kalusteet maasta riippumatta. Sillä parjatulla IKEAllakin on useita kauppoja maailmanlaajuisesti, ainakin kaikissa Euroopan maissa, USAssa, joissain Aasian maissa jne. Ja niissä myydään täysin samoja kalusteita kuin Suomen IKEAssa. Kun menet normikämppään missä tahansa maailmassa niin ne ovat nykyään melko samanlaisia. Mongoliasta Australiaan ja Brasiliaan. Rikkaiden ökyilykämpät sitten on erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Ostin tyhmyyksissäni Jyskin lipaston lukiolaiselle. Laatikoihin ei voinut laittaa oppikirjoja, liitokset repeili.
Näissä nykyajan laatikoissa on kovalevypohja mikä on aika heppoinen. Laatikon saa kestämään paremmin kun kasaamisen jälkeen kääntää sen ylösalaisin ja levittää puuliimaa reilusti levyn ja laatikon reunan saumaan kaikille neljälle sivulle, liima sitoo levyn paikalleen ja estää sitä taipumasta liikaa. Voisihan siihen vielä liimata jonkun lisävahvikkeen, jos tietää että on painavaa tavaraa menossa laatikkoon.
Yleensäkin ”ikea” lastulevykaman kanssa kannattaa käyttää puuliimaa saumoissa vaikka ohjeet eivät niin neuvokaan. Se tukevoittaa höskää. Toki sitten sitä ei voi enää purkaa osiin, mutta kuka hitto muutenkaan niin tekisi koska ei näitä ole oikeasti tehty niin että kestäisivät kokoamista/purkamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, suomalaiset ovat olleet niin pitkään köyhää kansaa, että hyvin harvalla on sukuperintönä kauniita vanhoja huonekaluja. Minullakaan ei ole, vaikka ihan keskiluokkaisesta kodista olen kotoisin. Miehellä vielä vähemmän, evakkokarjalaisen kodin pojalla.
Toki antiikkia voisi ostaa, mutta senkin tarjontaa kaventaa edellä mainittu asia.
Ja kun vielä tykkää enemmän pelkistetystä tyylistä, niin ei voi mitään. Huonekalut on ostettava uusina. Toki pyrin välttämään halvimmat ja heikkorakenteisimmat, mutta siinäkin voi olla yllätyksiä: aikonani ostin vaipanvaihtopöydäksi Ikeasta halvimman mahdollisen pöydän, mutta sepä olikin massiivikoivua. Päällislakkaus hilseili nopeasti, jolloin hioin pöydän ja käsittelin huonekaluvahalla. Ny ko. halpispöytä on palvellut ansiokkaasti jo 20 vuotta keittiön ruokapöytänä, ostin siihen sopivat koivuiset massiivipuutuolit.
Vaipanvaihtopöytä ruokapöydäksi???! 🤣🤣🤣🤣🤣🤢🤢🤢🤢
Sivusta. So what. Tuskin vauvan vaippoja paljaalla pöydällä vaihdetaan vaan käytössä on pehmustettu alusta. Ja joka tapauksessa on tehty uusi pintakäsittely. Mistä sinä tiedät mitä sinun kauniilla ja kestävällä vanhalla oatinoituneella pöydällä on aikojen saatossa tehty?
Mä vähän veikkaan, että tilanne on sama vähän ympäri maailmaa. Kreikalla on pitkä kulttuurihistoria, mutta en silti jaksa uskoa, että jokainen talous on sisustanut kotinsa juuri itselleen ominaisella tyylillä, vaan ihan samalla tavalla sieltä löytyy ne omat "perushuonekalut", jotka on joka kodissa.