Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaisilla on sisustamisessa niin heikko patinan sietokyky? Laadutonta ikearoskaa kodit täynnä :(
14.03.2021 |
Tarkoitan tällä sitä, että Suomessa on totuttu arvostamaan sellaista mahdollisimman steriiliä korkeakiiltoista kalustelevypintaa, laminaattia jne.
Euroopassa arvostuksen kohteita ovat aidot materiaalit. Patina on ennemminkin plussa kuin miinus.
Johtuuko tämä historiattomuus ja kulttuurinen ohuus siitä, että Suomi on niin nuori maa? Ei oikein itsekään tiedetä, mitä halutaan, ja vaihdetaan tyyliä viiden vuoden välein. Laatu on vain sitä samaa eli ikearoskaa. Ikearoskalla en tarkoita välttämättä kaikkea kyseisestä puljusta hankittua vaan yleensä halpaa ja mautonta.
Kommentit (105)
En ajattele että erityisesti suomalaiset tässä asiassa olisivat jotenkin erityisen esillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 1800-luvun piironki. Laatikoihin voisi laittaa vaikka tiiliskiviä, eivät notku eivätkä hajoa. Ikean vetolaatikot hajoilevat heti jos laitat jotain sukkia painavampaa.
Muualla laminaattia käytetään lähinnä hampaissa. Suomessa sillä on vuorattu talot lattiasta kattoon ja yleensä kaikki huonekalupinnat päälle.
Suomen nimen voisi muutta Lamilandiaksi.
Vierailija kirjoitti:
Muualla laminaattia käytetään lähinnä hampaissa. Suomessa sillä on vuorattu talot lattiasta kattoon ja yleensä kaikki huonekalupinnat päälle.
Suomen nimen voisi muutta Lamilandiaksi.
Käy joskus venäläisissä keskiluokan kodeissa.
Omat syyni ovat seuraavat:
- en uskalla ostaa mitä tahansa käytettyä sisustustavaraa tuholaisten pelossa. Vain sellaista, jonka saa pakastettua tai jossa ei ole mitään materiaalia, johon tuholaiset saisivat kaivauduttua.
- vanhasta tavarasta pyydetään kirppareilla kauheaa hintaa, vaikka eivät olisi edes laadukkaita. Siksi opiskeluaikoina piti sisustus koota ikeasta ja sotkasta. Nuo tavarat ovat kestäneet siitä saakka, enkä ole nähnyt järkeväksi uusia siistejä, kestäviä tavaroita.
- kun suurin osa sisustusta on simppeliä ikeaa, olisi aika hassua heittää joku barokkituoli keskelle kaikkea.
- vanhassa tavarassa on käytetty rumia värejä, esimerkiksi kirsikkapuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä ihmeen Euroopassa? Suomi kuuluu kyllä Eurooppaan.
Ei ole kovin monella suomalaisella mitään satoja vuosia vanhoja huonekaluja ym sukukalleuksia. Vanhat lipastot jne. ovat lisäksi painavia, ihmiset arvostavat keveitä helposti siirrettäviä huonekaluja. Skandinaavinen tyyli vaikuttaa myös, siihen ei sovi oikein mitkään barokkituolit. Ja mitäpä se haittaa että on halpaa kamaa, sen voikin sitten kierrättää eikä jättää perillisille riippakiveksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin tyhmyyksissäni Jyskin lipaston lukiolaiselle. Laatikoihin ei voinut laittaa oppikirjoja, liitokset repeili.
Meidän sisustus on 50-60 luvun skandinaavista huippudesignia. Jos niistä jotain patinaa löytyy, se saa olla.
IKEAn tuotteet on valitettavasti paljon laadukkaampia, kuin vastaavan hintaiset kotimaiset. Nimim. 3 IKEAn keittiötä asentanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antiikki on tällä hetkellä halpaa. Mä ostan tori.fistä ja maaseudun antiikkikaupoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat syyni ovat seuraavat:
- en uskalla ostaa mitä tahansa käytettyä sisustustavaraa tuholaisten pelossa. Vain sellaista, jonka saa pakastettua tai jossa ei ole mitään materiaalia, johon tuholaiset saisivat kaivauduttua.
- vanhasta tavarasta pyydetään kirppareilla kauheaa hintaa, vaikka eivät olisi edes laadukkaita. Siksi opiskeluaikoina piti sisustus koota ikeasta ja sotkasta. Nuo tavarat ovat kestäneet siitä saakka, enkä ole nähnyt järkeväksi uusia siistejä, kestäviä tavaroita.
- kun suurin osa sisustusta on simppeliä ikeaa, olisi aika hassua heittää joku barokkituoli keskelle kaikkea.
- vanhassa tavarassa on käytetty rumia värejä, esimerkiksi kirsikkapuuta.
Harvoin puutavarassa on tuholaisia, enemmän sohvissa tai patjoissa voi piillä luteita.
Sehän on sisustusintoilijan merkki että modernia sekoitetaan vanhaan:)
Minulla on kotona 90-luvun Ikeaa paljon, alkaa olla aika patinoitunutta. Naarmuinen parketti löytyy onneksi. Olen lapseton, irtaimiston ei tarvitse kestää sukupolvelta toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 40- 70-luvun kalusteita.
Yksi ikean hyllykkö oli vähän aikaa mutta vaihdettiin kokopuiseen. Omaan silmään paremman näköistä.
Puhut siis kaikista kodeista samalla. Okei, hienoa, kun olet asiantuntija. Käyn työni takia tavallisissa kodeissa ja voin sanoa, että yleistää ei todellakaan voi. Kodeista löytyy ihan kaikkea ja kaikki kodit ovat ihania asujansa näköisiä persoonallisia koteja. Joissakin on patinaa, joissakin ei, mutta ei muiden kotien tarvitsekaan olla minun silmääni miellyttäviä.
Eikä sinun armas ap. Sinunkaan kotisi ei välttämättä olisi monen muun mieleen, mutta harva sitä viitsii ääneen sanoa, koska ei tarvitse. Yritäpä ap siis päästä tästä Ikeafobiastasi ja huonekaluahdistuksestasi. Jaxuhaleja ja pusuja!
Ostaisin oikein mielelläni antiikkia ja laatua, mutta tuo raha tippaa olemaan aika ratkaiseva ongelma.
Joten mennään edullisemmilla vaihtoehdoilla.
Opiskelijana ostaisin tai ottaisin vastaan antiikkihuonekaluja ilolla, mutta niitä ei ole sukuun siunaantunut. Laatu maksaa myös käytettynä.
Kuinka monta aloitusta olet ap tehnyt asiasta? Ei kai sinulla ole joku pakkomielle asiaan? Sinuna olisin hieman huolestunut asiasta jo...
Ap, suomalaiset ovat olleet niin pitkään köyhää kansaa, että hyvin harvalla on sukuperintönä kauniita vanhoja huonekaluja. Minullakaan ei ole, vaikka ihan keskiluokkaisesta kodista olen kotoisin. Miehellä vielä vähemmän, evakkokarjalaisen kodin pojalla.
Toki antiikkia voisi ostaa, mutta senkin tarjontaa kaventaa edellä mainittu asia.
Ja kun vielä tykkää enemmän pelkistetystä tyylistä, niin ei voi mitään. Huonekalut on ostettava uusina. Toki pyrin välttämään halvimmat ja heikkorakenteisimmat, mutta siinäkin voi olla yllätyksiä: aikonani ostin vaipanvaihtopöydäksi Ikeasta halvimman mahdollisen pöydän, mutta sepä olikin massiivikoivua. Päällislakkaus hilseili nopeasti, jolloin hioin pöydän ja käsittelin huonekaluvahalla. Ny ko. halpispöytä on palvellut ansiokkaasti jo 20 vuotta keittiön ruokapöytänä, ostin siihen sopivat koivuiset massiivipuutuolit.
Olen elänyt kodissa missä ei muuta ollutkaan kuin virttynyttä ja patinaa. Likaisen näköistä ja nuhjuista siistinäkin. Ei kiitos.