Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa minulle hyvä ja innostava esimerkki siitä mitä tapahtuu kun laittaa korkin viimeisen kerran kiinni?
14.03.2021 |
Taas heräsin krapulassa. V1tutus on suunnaton, kuten itseinhokin. Suussa maistuu pahalle ja vatsassa velloo. Peiliin uskalla edes vilkaista, koska siellä näkyy pöhöttynyt surullinen naama, jossa eiliset meikit oksentamisesta levinneenä. Silmät jotka vielä eilen illalla olivat nauravaiset ja täynnä elämää näyttää nyt vaan lannistuneilta ja elämänilo on sammunut.
Ennestään tiedän jo miten tämä homma menee. Tänään piehtaroidaan inhossa ja itsesäälissä. Huomenna tunnen häpeää. Tiistaisin alkaa se uusi elämä kun päätän jälleen kerran ottaa itseäni niskasta kiinni. Keskiviikkona on jo neutraali olo. Torstaina vanha kunnon "suussa napsuu"-fiilis alkaa lähestyä. Perjantaina työkavereiden kanssa fiilistellään tulevasta viikonlopusta ja kukin kertoo että ottaa ainakin lasillisen viiniä tai saunaoluen. Sallin siis myös itselleni sen, koska olenhan ansainnut raskaan työviikon jälkeen. Perjantaina pullo viiniä ja lauantaina myös + monta muuta juomaa. Oravanpyöräni on valmis.
Tästä tavasta kun pääsisi eroon. Vaikka tiedostan sen, niin mieleni alkaa temppuilla aina loppuviikosta ja "unohtaa" sunnuntain morkkiksen.
Haluaisin lukea kokemuksia siitä miten alkoholin jättäminen on vaikuttanut?
Kommentit (40)
Samoin. Itse olen nyt siirtynyt siihen, että sallin itselleni pari lasia viiniä torstai-iltana ja fiilistelen silloin tulevaa vkloppua. Perjantaina en ota pisaraakaan, koska lauantaina haluan olla iskussa koko päivän ja teen megalenkin koiran kanssa heti aamusta. Lauantaina sallin itselleni muutaman lasin viiniä ja olen vaihtanut punaviinin mahdollisimman mietoon valkkariin. Pyrin menemään lauantainakin ajoissa nukkumaan ja aina naamapesun kautta. Enää ei ole sunnuntaimorkkiksia. Tein vuosia kuten sinäkin (+sorruin usein viikollakin) ja vasta huonontuneet maksa-arvot pysäyttivät. Tämä toimii nyt minulla, mutta jos homma alkaa taas livetä käsistä, tiedostan kyllä, että korkki täytyy laittaa lopullisesti kiinni. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue Arttu Wiskari -juttu Iltiksestä.
Itse otin viimeisen hörpyn 2018. Sillä hetkellä en tehnyt mitään lopullisia päätöksiä ja vaikka olinkin kovassa krapulassa niin päätöstä ei vielä siinäkään syntynyt. Se tuli pikkuhiljaa. Seuraavana viikonloppuna en vaan avannutkaan tölkkiä. Juomaa olin taas hommannut jääkaapin täyteen mut perjantaina ajattelin että no jos sit vasta huomenna. Lauantaina pohdin, että haluanko ihan oikeasti tätä ja onhan niitä tuleviakin viikonloppuja. Viikko siitä siirsin juomat kaappiin pois kylmästä että sain ruokaa mahtumaan paremmin. En tiedä miksi tai mitä tapahtui mutta sen jälkeen ei ole tehnyt mieli. Painohan siinä mukavasti tippui ja kasvon piirteet terävöityi. Näytän nyt ikäistäni nuoremmalta. En sano että kaikille se kävisi näin mutta mieti vasta ensi perjantaina että mitä jos joisitkin viinin sijasta jotain alkoholitonta.
Helvetilliset kankkuset loppuu. Koko yön kestävä yrjöäminen vessanpönttöä halaten loppuu.
Siinä on ihan riittävät syyt lopettaa itsensä myrkyttäminen.
t. 35 vuotta ilman viinaa ja hyvin menee.
Tuttu pyörä, nuoruudesta saakka.
Minä kuitenkin joudun rehellisesti sanomaan, että en vuodenkaan raittiuden jälkeen koe suuria muutoksia, joista aina puhutaan. Olen niin koukussa nousuhumalaan, että energisyys tarkoittaa minulle sitä. Se, että jaksan lähteä kävelylle pelkäämättä ihmisiäkin ympärilläni, ei riitä minulle. Olen täydellisen ja totaalisen koukussa.
Mutta taas se, mikä minua raittiudessa koukuttaa, on ajattelun selkeys ja tasapaino sekä jäsentyvyys. Kun olen kauan raitis, huomaan että en ole vietävissä. Minulla itselläni on valta ja voima päättää, mitä päivälläni ja seuraavalla aamulla teen.
Pullo ei määrää ja puhu puolestani.
Se on kivaa. Ei kivempaa kuin nousuhumala, mutta elämä ja oma päätösvalta siitä on silti tärkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä parasta oli että pää lopetti huutamasta mielitekoaan. Join siis "normaaleja" määriä viikossa. Paino putosi, vatsa pieneni. Mutta ykkösenä mielenrauha. Vuosi juomatta.
Tuun seuraamaan. Mulla on tullut tavaksi juoda joka ilta, 4-6 isoa keskiolutta. Voin olla illan tai pari ilman mutta todella usein en pysty olemaan hakematta niitä kaupasta. Juon viikossa useampana päivänä kuin en juo.
Olen yrittänyt aloittaa urheilua mutta se on tauon jälkeen vaikeaa. Lisäksi näinä tahmeina päivinä ulkoilua ei tee mieli. En varsinaisesti loivenna pahaa oloa juomalla vaan etsin nousuhumalan tunnetta. Olen riippuvainen siitä ja nousuhumalassa saan esim töitä tehtyä (nyt ei ole työpaikkaa eikä työsuhdetta mutta edistän omia projekteja) ja tunnen suurta onnea, toivoa ja iloa. Herätessä olo on kamala, noustuani juon vettä ja keitän kahvia, puuhastelen kissan kanssa ja iltapäivällä teen pikku kävelyn ja käyn kaupassa ja taas mennään. En ole huomisen jälkeen pahalla tuulella enkä ikinä oksenna tai sammu, mutta väsyttää ja olen surkean näköinen. Paino ei ole juuri noussut koska juomisen lisäksi en syö kovin paljoa, mutta turvottaa toki ja on nuhju olo.
Oon muuttamassa siksi että saisin mun arjen kierteen katki. Toivon todella että saisin tän loppumaan niin että joisin enää yhtenä päivänä viikossa.
En halua sen paremmin jutella tilanteestani koska tiedän kyllä kaikki riskit ja ymmärrän että tämä on vakavaa, ymmärrän että juon koska elämäni ja arkeni on tyhjää ja olen tämän kaiken lisäksi ollut masentunut yli 20v mutta haluaisin myös kuulla muiden tarinoita siitä miten elämä on muuttunut paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole laittanut korkkia kiinni kokonaan, mutta täysin ilman alkoholia oon ollut nyt 7 kk, sitä edelsi kesälomalla 1 lasi punkkua ja 1 siideri, jotka olivat siis viime vuoden ainoat alkoholijuomat.
Olen ollut alkoholin suurkuluttaja ihan tosi nuoresta asti ja odotin jotain hyvinradikaalia muutosta, kun lopetin juomisen. No ei sellaista tullut. En laihtunut hurjasti tai saanut superpaljon energiaa lisää. Jos tuollaisia odottaa, niin pettyy varmasti tai ainakin minä petyin, ensin.
Sen sijaan voin vilpittömästi todeta, että olen onnellisempi nykyään, todella paljon. Mieli on tasainen, ei morkkiksia, keskivaikea masennus katosi pikkuhiljaa tyystin, olo on seesteinen ja voi kuinka ihanaa on, kun voi oikeasti kontrolloida sanomisiaan ja tekemisiään. Ei tarvitse hävetä ja katua juovuspäissä riideltyjä riitoja tai lipsautettuja salaisuuksia.
Iho on heleä ja tasasävyinen, silmät kirkkaat. Paino ei tosiaan ole laskenut, mutta syön hirveän paljon enemmän kaikenlaista kuin juoma-aikoina. Viikonloppu tuntuu paljon pidemmältä, kun ei mene aikaa juomiseen, eikä varsinkaan siitä toipumiseen, eikä maanantait ahdista yhtään.
En usko, että koskaan palaan juomariksi. Olen päättänyt, että saan kyllä ottaa lasillisen tai ihan kunnon känninkin, jos yhtään siltä tuntuu. Ei ole tuntunut, ei vähäisimmässäkään määrin. Elämä raittiina on ihanaa!
Hei! Lue/kuuntele Allen Carrenin How To Control Alcohol tai jotain sinnepäin. Googlaa vaikka arvosteluja jos arveluttaa😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan jo se, että pääsee noista häpeäntunteista eroon on tarpeeksi syytä lopettaa kokonaan. Joo, joka illanviettoa ennen käyn itseni kanssa keskustelun että otanko vai enkö, mutta päätän aina olla ottamatta - ja seuraavana päivänä kiitän itseäni, kun herään iloisena kun muistan kaiken illasta ja on ollut hauskaa.
Kertokaa minkälaisista määristä on kyse, paljonko juotte/joitte kerralla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos huolehdit ettet koskaan voi enää rentoutua; kyllä voit, joka ikinen ilta. Viikonloppuna sit hyvää ruokaa, elokuvaa, maistuvaa (holitonta) juomaa, seksiä, jne.
En edes muista millaista on kun alkoholi vaikuttaa elämään. Ilman alkoholia puolestaan ajatus on kirkas, draamat ja masentelut ei kiinnosta, uni on palauttavaa, iho on hyvä, olemus freesi ja silmät kirkkaat, suolisto ja vatsa voi hyvin, päätä ei särje juuri koskaan, oma elämä on enemmän omissa käsissä. Ei tule oltua huonoille vaikutteille altis kun kukaan ei pääse hyödyntämään humalaa, krapulaa, tunnon tuskia tai ei tule itse törttöiltyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä oletko perheellinen. Ilmeisesti se ei ollut tärkeä asia mainita. Mutta lapset ainakin viihtyisivät sen jälkeen seurassasi.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa minkälaisista määristä on kyse, paljonko juotte/joitte kerralla?
Aiemmin join riskirajoilla per viikko. Vähensin ja lopulta join 5-6 annosta viikossa, mutta pää vaan jatkoi huutamistaan. Joka ilta teki mieli. H*lvetin rasittavaa. Olen alkoholistin lapsi. Itse uskon, että taipumus riippuvuuteen periytyy.
Ei tapahdu mitään muuta kuin ,että ei ole krapula ja elämä pitää aloittaa alusta kavereista lähtien.
Ei mennyt kaverit uusiksi. Ihan samalla tappaa lähden myös baariin mukaan; tanssimaan ja juon moctaileja
Aikanaan, kun join niin meni noin 3-4dl kirkkaita päivittäin. Sitten, kun lopetti niin ensinnäkin unenlaatu parani, paha olo katosi, rahaa jäi paremmin säästöön, ei tarvitse miettiä onko kunnossa ajaakseen. Sitten, jos tykkää treenata vaikka omaksi ilokseen niin ei tarvitse miettiä, että tulee takapakkia. Ja kyllä ne maksa arvotkin vain parani viite arvojen sisäpuolelle, kun juodessa ne oli kolme kertaa enemmän kuin pitäisi. Yli 4vuotta ollut nyt ilman.
Itselläni ei ole kauheasti muutosta paitsi rahaa jää muuhun enemmän. Joka aamu on silti krapulainen olo vaikka lopetin kaksi vuotta sitten alkoholin. Kai se johtuu etten juo vettä tarpeeksi.
Enemmän energiaa, enemmän aikaa, parempi fiilis henkisesti ja fyysisesti heti alkuviikosta lähtien.
En ole kokonaan laittanut korkkia kiinni, mutta pyrin vähentämään runsaasti, kuulostaa tutulta tuo kertomasi kaava.