Haluan kuulla pettymyksistä omaan lemmikkiin ja miten olette sen kanssa kasvaneet?
Oletteko ikinä katuneet lemmikin hankintaa? Me hankittiin kissanpentu ja luonne on ihan erilainen mitä odotin. Ylienerginen, stressiherkkä yhden ihmisen kissa. Minun on olut vaikea hyväksyä tätä ja päivittäin mietin että mitä hyvää kissassa on. Ei tule edes luokse, ei ole hellyydenkipeä, puree ja raapii. Ikää on nyt yli 7 kk.
Voi olla että aika parantaa tai sitten ei. On onneksi hyvässä hoidossa jne. mutta en tiedä pystynkö kehittämään siihen mitään tunnesidettä. Aika erikoista, olen aina luullut että kiinnyn helposti eläimiin. Nyt tuosta rääpäleestä on vain harmia, hyppii pöydille, on rauhaton mouruaja, metelöi aikaisin aamulla. Oma ruoka ei juurikaan kiinnosta mutta meidän syömät ruuat kyllä. Leikittää pitäisi päivässä ainakin tuntikausia vaikka joskus sitä ei edes sekään kiinnosta. Eniten rassaa juuri tuo pureminen, hädin tuskin edes kosken sitä kun puree kivuliaasti :(
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Siis en minä pahoinpitele kissaa vaan annan kurinpalautusta siitä kun hyökkii käteen kiinni. Siis en tietenkään silloin kun on nätisti. Kehun aina kun näyttää hellyyttään, esimerkiksi joskus lipaisee minua nenästä ym. mutta vielä pitää työstää sitä että antaa koskettaa ja ollaan edistyttykin niin että antaa vähän silittää rinnasta ym. ja ei lapsikaan ole ollut sen kanssa mikään hellantelttu vaan heittänyt esim. peiton päälle ja huutaa kun käy mahdottomaksi ym. ei se tietenkään hyvä tapa ole mutta jotain täytyy tehdä ettei se pääse vielä meidän niskan päälle :(
Emme hanki kissakaveria ainakaan vielä ja en tiedä onko kannattavaakaan osaako enää toimia toisten kissojen kanssa kun tälle ei sovi kissakaveriksi ihan mikä tahansa. Ap
Ai tsiisus teidän touhuja. Vika on teissä ihan varmasti. Eläin on persoona ja tykkää varmasti myös ihmisistä jos ei ole muuhun aihetta. Odotitte että se on tahdoton pehmolelu jonka mieltä ei tarvitse ymmärtää. Jotain on mennyt vikaan.
Miten ihmeessä kissaan voi pettyä? Jos kissa on terve ja hänestä pidetään huolta, hän osaa kyllä sopeutua monenlaisiin elämäntilanteisiin. Toki kissat eivät yleensä tykkää suurista ja nopeista muutoksista, ja saattavat olla jopa mustasukkaisia esim. uusia kumppaneita ja perheenjäseniä kohtaan.
Yksi nykyisistä kissoistani tuli ensimmäisen kerran syliin vasta 4-vuotiaana, ensimmäinen kissani taas ei tullut kertaakaan syliin vaikka oli muuten todella sosiaalinen myös vieraille. Kissat ovat omituisia ja kiehtovia olentoja 🥰
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kastraatio /sterilisaatio heti jos ei ole vielä tehty, se rauhoittaa eläimen käytöstä.
Kun mieheni pisti ojennukseen kissan se rauhoittui kummasti sen jälkeen eikä enää purrut enää häntä edes silitysten aikana. Minä olen varmaan sitten se aika alistuva tapaus mutta olen minäkin ottanut niskasta kiinni sitä muttei se auta, se vain kiihtyy siitä entisestään. Olen alkanut jopa pelkäämään sitä vähän :( ap
Ihmekkös kissa käyttäytyy noin. Kissaraasu. On luultavasti ollut ihan normaalia pennun hulinaa koska monet kissat on pentuina tsi meneviä ja te menette ja "pistätte sen ojennukseen" nyt mukana saattaa olla pelkoa teitä kohtaan.
Etsikää sille uusi koti älkääkä enää ikinä ottako uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurinpalautusta kissalle? Voi kissa parkaa. Varmasti saatte stressaantuneen kissan, joka alkaa vielä tekemään tarpeitaankin väärin paikkoihin stressinsä vuoksi.
Tunnetteko yhtään kissojen sielunelämää? Oletteko tutustuneet kissojen tarpeisiin ja tapoihin ilmaista itseään?
Kissoille on luontaista hyppiä pöydille. Järjestäkää kotiin paljon tasoja, joissa kissa saa olla. Kissa haluaa olla paljon maan pinnan yläpuolella. Kissa tarvitsee myös piilopaikkoja ja paikkoja, joissa se saa olla ihan rauhassa. Onko kissalla turvallista ulkoilumahdollisuutta? Ulkoilusitaus, johon kissa pääsee vapaasti kulkemaan esimerkisi tuuletusikkunaan asennetusta luukusta, antaa kissalle virikkeitä, valinnanmahdollisuuksia ja poistaa siten stressiä.
Kissa on sekä saalistaja että saaliseläin. Siksi se tarvitsee paljon virikkeitä, mahdollisuuden purkaa energiaa, tasoja, joilta tarkkailla ympäristöään korkeammalta ja myös piilopaikkoja, joissa se saa olla rauhassa. Usein kissoja kannattaa ottaa kerralla kaksi ja paras ratkaisu on yleensä sukulaiset emo ja pentu tai sisarukset. Yhdessä kissat saavat purkaa energiaa painimalla, takaa ajamalla ja vaanimalla toisiaan ja ihminenkin pääsee tällöin vähän vähemmällä virikkeiden jätjestämisessä.
Tottakai tiedän kissan sielunelämästä mutta en luultavasti tarpeeksi kun tämä kissa osaa koetella meidän hermoja toden teolla. Kaikki olisi luultavasti hyvin jos sen luonne muuttuisi toisenlaiseksi. En voi tietenkään sitä vaatia. En ole pettynyt pelkästään kissaan vaan myös itseeni kun en tiedä mitä teen sen kanssa. Emoa emme voineet ottaa kun kasvattaja halusi pitää sen itsellään. Ainoana pentuna ei ole myöskään sisaruksia.
Pentu vaan stressaantuu tosi herkästi, on vielä tosi hajuherkkä ja reagoi voimakkaasti siihen, esim. jos meille tulee vieraita niin ei voi taata että jättää ne rauhaan ja että saattaa purra (etenkin kun silittää). Kerron kyllä tästä heti vieraille ja se ei ole kovin kivaa kun jotkut sitten voivat pelätä kissaa kun mainitsen siitä, eivät voi olla rennosti ym.
Ja en kurinpalautusta haluaisi mielellään tehdä kissalle mutta en löydä muuta keinoa (olen oikeasti käyttänyt kaikkia keinoja mutta tulos on sama). Kissa kiihtyy kun sitä kieltää, ilmaisee että sattuu tai että korottaa ääntään. Hyökkäys tulee olemaan paljon rajumpi. Jos se nyt on jo tällaista, millaista se on sitten kun on aikuinen? Ap
Kissalle ei anneta kurinpalautuksia. Eikä muillekaan eläimille. Anna sille vapaus lähestyä jos tykkää, ei pakkosilityksiä. Anna liikkua eri tasoilla, jos se on pöydillä ei siihen kuole. Et tainnut tietää kissoista paljonkaan kun otit, niiden tarpeista ja toiveista. Voit vetää kätesi pois jos se puraisee, kissa ei käy mitään valtakamppailua kanssasi, vaan tulkitsee että olet edes jotenkin järkevä ja luotettava. Ennenpitkää havaitset miten viehättävä ja mukava eläin se onkaan. Noilla toimenpitellä joita selostit saat sen vain mielisairaaksi.
Oletko tarkistuttanut kissaa eläinlääkärissä?
Vierailija kirjoitti:
Siis en minä pahoinpitele kissaa vaan annan kurinpalautusta siitä kun hyökkii käteen kiinni. Siis en tietenkään silloin kun on nätisti. Kehun aina kun näyttää hellyyttään, esimerkiksi joskus lipaisee minua nenästä ym. mutta vielä pitää työstää sitä että antaa koskettaa ja ollaan edistyttykin niin että antaa vähän silittää rinnasta ym. ja ei lapsikaan ole ollut sen kanssa mikään hellantelttu vaan heittänyt esim. peiton päälle ja huutaa kun käy mahdottomaksi ym. ei se tietenkään hyvä tapa ole mutta jotain täytyy tehdä ettei se pääse vielä meidän niskan päälle :(
Emme hanki kissakaveria ainakaan vielä ja en tiedä onko kannattavaakaan osaako enää toimia toisten kissojen kanssa kun tälle ei sovi kissakaveriksi ihan mikä tahansa. Ap
Antakaa se parempaan kotiin jossa ymmärretään kissoja ja niiden sielunelämää, se kärsii kanssanne koska te olette tuollaisia.
Ps. Kissa ei todellakaan yritä päästä niskan päälle. Jessus sentään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurinpalautusta kissalle? Voi kissa parkaa. Varmasti saatte stressaantuneen kissan, joka alkaa vielä tekemään tarpeitaankin väärin paikkoihin stressinsä vuoksi.
Tunnetteko yhtään kissojen sielunelämää? Oletteko tutustuneet kissojen tarpeisiin ja tapoihin ilmaista itseään?
Kissoille on luontaista hyppiä pöydille. Järjestäkää kotiin paljon tasoja, joissa kissa saa olla. Kissa haluaa olla paljon maan pinnan yläpuolella. Kissa tarvitsee myös piilopaikkoja ja paikkoja, joissa se saa olla ihan rauhassa. Onko kissalla turvallista ulkoilumahdollisuutta? Ulkoilusitaus, johon kissa pääsee vapaasti kulkemaan esimerkisi tuuletusikkunaan asennetusta luukusta, antaa kissalle virikkeitä, valinnanmahdollisuuksia ja poistaa siten stressiä.
Kissa on sekä saalistaja että saaliseläin. Siksi se tarvitsee paljon virikkeitä, mahdollisuuden purkaa energiaa, tasoja, joilta tarkkailla ympäristöään korkeammalta ja myös piilopaikkoja, joissa se saa olla rauhassa. Usein kissoja kannattaa ottaa kerralla kaksi ja paras ratkaisu on yleensä sukulaiset emo ja pentu tai sisarukset. Yhdessä kissat saavat purkaa energiaa painimalla, takaa ajamalla ja vaanimalla toisiaan ja ihminenkin pääsee tällöin vähän vähemmällä virikkeiden jätjestämisessä.
Tottakai tiedän kissan sielunelämästä mutta en luultavasti tarpeeksi kun tämä kissa osaa koetella meidän hermoja toden teolla. Kaikki olisi luultavasti hyvin jos sen luonne muuttuisi toisenlaiseksi. En voi tietenkään sitä vaatia. En ole pettynyt pelkästään kissaan vaan myös itseeni kun en tiedä mitä teen sen kanssa. Emoa emme voineet ottaa kun kasvattaja halusi pitää sen itsellään. Ainoana pentuna ei ole myöskään sisaruksia.
Pentu vaan stressaantuu tosi herkästi, on vielä tosi hajuherkkä ja reagoi voimakkaasti siihen, esim. jos meille tulee vieraita niin ei voi taata että jättää ne rauhaan ja että saattaa purra (etenkin kun silittää). Kerron kyllä tästä heti vieraille ja se ei ole kovin kivaa kun jotkut sitten voivat pelätä kissaa kun mainitsen siitä, eivät voi olla rennosti ym.
Ja en kurinpalautusta haluaisi mielellään tehdä kissalle mutta en löydä muuta keinoa (olen oikeasti käyttänyt kaikkia keinoja mutta tulos on sama). Kissa kiihtyy kun sitä kieltää, ilmaisee että sattuu tai että korottaa ääntään. Hyökkäys tulee olemaan paljon rajumpi. Jos se nyt on jo tällaista, millaista se on sitten kun on aikuinen? Ap
Kissa on älykäs ja huomasi että nyt joutui ihan ääliöitten seuraan.
Kissa ei ymmärrä rangaistuksia, joten kurinpalautuksenne vain pahentavat käytöstä. Kissojen kanssa tarvitaan tietynlaista herkkyyttä.
Onko yhtä aggressiivinen kaikkia perheenjäseniä kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Siis en minä pahoinpitele kissaa vaan annan kurinpalautusta siitä kun hyökkii käteen kiinni. Siis en tietenkään silloin kun on nätisti. Kehun aina kun näyttää hellyyttään, esimerkiksi joskus lipaisee minua nenästä ym. mutta vielä pitää työstää sitä että antaa koskettaa ja ollaan edistyttykin niin että antaa vähän silittää rinnasta ym. ja ei lapsikaan ole ollut sen kanssa mikään hellantelttu vaan heittänyt esim. peiton päälle ja huutaa kun käy mahdottomaksi ym. ei se tietenkään hyvä tapa ole mutta jotain täytyy tehdä ettei se pääse vielä meidän niskan päälle :(
Emme hanki kissakaveria ainakaan vielä ja en tiedä onko kannattavaakaan osaako enää toimia toisten kissojen kanssa kun tälle ei sovi kissakaveriksi ihan mikä tahansa. Ap
Niin mikä se teidän kurinpalautus on? Kissalle huutaminen? Sen retuuttaminen? Ei ihme, jos pelkää teitä. Kissaa ei kouluteta huutamalla, herranjestas sentään. Aiheutatte sille vaan epäluottamusta, pelkoa ja lisää ongelmakäyttäytymistä.
Kehutteko ja palkitsetteko kissaa, kun se tekee oikein? Jos ette, tehkää niin. Sanokaa tiukasti ei, jos tekee tuhojaan. Aktivoikaa ja leikkikää. Älkää silittäkö väkisin, vaan kissan ehdoilla. Älkää ottako syliin, jos kissa ei halua. Kissa lähestyy omilla ehdoillaan. Ja nyt ottakaa yhteys asiantuntijaan. Noin ei kissaa kouluteta.
Onko leikattu edes? Se yleensä rauhoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurinpalautusta kissalle? Voi kissa parkaa. Varmasti saatte stressaantuneen kissan, joka alkaa vielä tekemään tarpeitaankin väärin paikkoihin stressinsä vuoksi.
Tunnetteko yhtään kissojen sielunelämää? Oletteko tutustuneet kissojen tarpeisiin ja tapoihin ilmaista itseään?
Kissoille on luontaista hyppiä pöydille. Järjestäkää kotiin paljon tasoja, joissa kissa saa olla. Kissa haluaa olla paljon maan pinnan yläpuolella. Kissa tarvitsee myös piilopaikkoja ja paikkoja, joissa se saa olla ihan rauhassa. Onko kissalla turvallista ulkoilumahdollisuutta? Ulkoilusitaus, johon kissa pääsee vapaasti kulkemaan esimerkisi tuuletusikkunaan asennetusta luukusta, antaa kissalle virikkeitä, valinnanmahdollisuuksia ja poistaa siten stressiä.
Kissa on sekä saalistaja että saaliseläin. Siksi se tarvitsee paljon virikkeitä, mahdollisuuden purkaa energiaa, tasoja, joilta tarkkailla ympäristöään korkeammalta ja myös piilopaikkoja, joissa se saa olla rauhassa. Usein kissoja kannattaa ottaa kerralla kaksi ja paras ratkaisu on yleensä sukulaiset emo ja pentu tai sisarukset. Yhdessä kissat saavat purkaa energiaa painimalla, takaa ajamalla ja vaanimalla toisiaan ja ihminenkin pääsee tällöin vähän vähemmällä virikkeiden jätjestämisessä.
Tottakai tiedän kissan sielunelämästä mutta en luultavasti tarpeeksi kun tämä kissa osaa koetella meidän hermoja toden teolla. Kaikki olisi luultavasti hyvin jos sen luonne muuttuisi toisenlaiseksi. En voi tietenkään sitä vaatia. En ole pettynyt pelkästään kissaan vaan myös itseeni kun en tiedä mitä teen sen kanssa. Emoa emme voineet ottaa kun kasvattaja halusi pitää sen itsellään. Ainoana pentuna ei ole myöskään sisaruksia.
Pentu vaan stressaantuu tosi herkästi, on vielä tosi hajuherkkä ja reagoi voimakkaasti siihen, esim. jos meille tulee vieraita niin ei voi taata että jättää ne rauhaan ja että saattaa purra (etenkin kun silittää). Kerron kyllä tästä heti vieraille ja se ei ole kovin kivaa kun jotkut sitten voivat pelätä kissaa kun mainitsen siitä, eivät voi olla rennosti ym.
Ja en kurinpalautusta haluaisi mielellään tehdä kissalle mutta en löydä muuta keinoa (olen oikeasti käyttänyt kaikkia keinoja mutta tulos on sama). Kissa kiihtyy kun sitä kieltää, ilmaisee että sattuu tai että korottaa ääntään. Hyökkäys tulee olemaan paljon rajumpi. Jos se nyt on jo tällaista, millaista se on sitten kun on aikuinen? Ap
Kissa on älykäs ja huomasi että nyt joutui ihan ääliöitten seuraan.
Voi kiitos, tämän halusinkin kuulla :) ap
Vierailija kirjoitti:
Onko leikattu edes? Se yleensä rauhoittaa.
On leikattu. Olen antanut olla omassa rauhassaan ja hyvin on mennyt nyt. Kunhan en vain koske. Ap
30 jatkaa vielä: jos ette ole valmiita muuttamaan täysin omaa suhtautumistanne, antakaa kissa parempaan kotiin. Kissa pelkää teitä ja kärsii. On täysin normaalia, että kissa näykkäisee, jos sitä silittää vastentahtoisesti tai sen mielestä liian kauan.
Vierailija kirjoitti:
30 jatkaa vielä: jos ette ole valmiita muuttamaan täysin omaa suhtautumistanne, antakaa kissa parempaan kotiin. Kissa pelkää teitä ja kärsii. On täysin normaalia, että kissa näykkäisee, jos sitä silittää vastentahtoisesti tai sen mielestä liian kauan.
No se on kyllä mielessä käynyt että tämä kissa ei ole valinnut meitä... me valitsimme sen. En tiedä mikä tulee olemaan sen kohtalo. Tykkään kyllä siitä kovasti kun on nyt ollut meillä puolitoista vuotta. On tässä ollut kasvamista puolin ja toisin. Saatan olla sitten kissoista tietämätön ääliö mutta en ainakaan pahoinpitele sitä mitä jotkut tekee. Saa aina laadukasta ruokaa, on leluja, leikittäjiä, kiipeilypuita, tarha ym. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 jatkaa vielä: jos ette ole valmiita muuttamaan täysin omaa suhtautumistanne, antakaa kissa parempaan kotiin. Kissa pelkää teitä ja kärsii. On täysin normaalia, että kissa näykkäisee, jos sitä silittää vastentahtoisesti tai sen mielestä liian kauan.
No se on kyllä mielessä käynyt että tämä kissa ei ole valinnut meitä... me valitsimme sen. En tiedä mikä tulee olemaan sen kohtalo. Tykkään kyllä siitä kovasti kun on nyt ollut meillä puolitoista vuotta. On tässä ollut kasvamista puolin ja toisin. Saatan olla sitten kissoista tietämätön ääliö mutta en ainakaan pahoinpitele sitä mitä jotkut tekee. Saa aina laadukasta ruokaa, on leluja, leikittäjiä, kiipeilypuita, tarha ym. Ap
Se teidän kurinpalautuksenne on nimenomaan pahoinpitelyä.
Melko normaali pentu on. Sitä lähemmäksi ne tulee kun vanhenevat. Meillä kolme rotukissaa. Ne eivät hyökkineet varpaisiin eikä sormiin. Monet pennut tuota tekee ja kärsivällisesti opettaa ettei saa.
Kissanpentuja kiinnostaa vaan se leikki.
Jos on pelkästään sisällä, eikä pääse koskaan ulos, siinä yksi iso syy tarpeita purkavaan käytökseen. Alkakaa ulkoiluttaa kissaa, jos sitä ei voi päästää vapaasti ulkoilemaan seudullanne. Ostatte valjaat ja totuttamalla alatte ulkoiluttaa kissaa, tunti päivässä jne.
Energisyydessä ja vietikkyydessä on eroja. Meillä ei ollut kotona aikoinaan mitään ongelmia. Koska kissat oli sisällä ja ulkona. Ulkona oleminen oli niille elintärkeää. Kun kissa joutui pitämään kauluria eläinlääkärikäynnin jälkeen ja piti olla sisällä 3 päivää, kissa suoranaisesti raivosi pitkin seiniä. Tykkäsivät myös välillä olla sylissä.
Jos kissa on sisäkissa, virikkeitä tulee järjestää ja leikittämisiä. Ja edelleen sanoisin että ulkoiluttamisia valjaissa. Eläimen parhaaksi. Ei ole syntynyt elämään 4 seinän sisällä kuin laatikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 jatkaa vielä: jos ette ole valmiita muuttamaan täysin omaa suhtautumistanne, antakaa kissa parempaan kotiin. Kissa pelkää teitä ja kärsii. On täysin normaalia, että kissa näykkäisee, jos sitä silittää vastentahtoisesti tai sen mielestä liian kauan.
No se on kyllä mielessä käynyt että tämä kissa ei ole valinnut meitä... me valitsimme sen. En tiedä mikä tulee olemaan sen kohtalo. Tykkään kyllä siitä kovasti kun on nyt ollut meillä puolitoista vuotta. On tässä ollut kasvamista puolin ja toisin. Saatan olla sitten kissoista tietämätön ääliö mutta en ainakaan pahoinpitele sitä mitä jotkut tekee. Saa aina laadukasta ruokaa, on leluja, leikittäjiä, kiipeilypuita, tarha ym. Ap
Se teidän kurinpalautuksenne on nimenomaan pahoinpitelyä.
No siis eikai me nyt mitään seinää päin olla kissaa viskottu. Pieniä nippaisuja ja emme me enää tee niin. Kissa on selvästi hellempi otteissaan eikä tosissaan enää pure mitä teki ennen. Ap
Se oli jännä että kuinka kohtasin kaverin kissan (normaalin) se tuli luokseni ja kiehnäsi ja kun silitin sitä, tuli pelko ettei käy käteen kiinni... se ei sitä tehnyt. Se tuntui todella hyvältä ja tunsin pienen piston sydämessäni kun meidän kissa on oikea peto. Samoin eräs toinenkin kissa joka hyppäsi melkein heti syliini kun istahdin sohvalle, kehräsi ja oli ystävällinen. Nyt siitä on aika jättänyt.
Ja kyllä, kissa on käynyt eläinlääkärissä ja luojan kiitos lääkärillä oli suojahanskat koska kävi käteen voimalla kiinni niin että karvat pöllysivät. Kisu oli vihaa täynnä. Ap
Pettyminen omaan lemmikkiin???