Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko seurustella ihmisen kanssa joka änkyttää, jolla silmä karsastaa ym. pikku vikoja?
13.03.2021 |
En tiedä olenko nyt pinnallinen ja kauhea ihminen mutta en uskalla lähestyä näitä treffisivulla kun avoimesti kertovat jostain pikkuviasta. En tiedä, pelkään kai että mitä jos tuo häiritsee, mitä muut ajattelisi jne. En haluaisi olla pinnallinen mutta en voi mitään..
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein kaikilla on joku "pikkuvika". Viisaampi katsoa kokonaisuutta.
No nämä kyllä ei ole mitään " pikkuvikoja". Ihmiset vaan esittää parempaa kuin ovatkaan ja näihin kysymyksiin " kuuluu" vastata ettei haittaa. Jos rehellisiä ollaan niin kyllä haittaa.
Toi sun kammottava luonne ei ainakaan ole mikään pikkuvika.
Minä arvostan rehellisyyttä puolin ja toisin, enkä valehtele vaikuttaakseni "paremmalta" ihmiseltä
Se, että joku ulkonäköjuttu on sun mielestä tosi iso ja vakava juttu kertoo kyllä että olet pinnallinen ja vastenmielinen ihminen luonteeltasi. Mun mielestä oikeasti vakavia juttuja on väkivaltaisuus, ilkeys, välinpitämättömyys jne. Mutta sua ei kai haittaisi kunhan näyttää täydelliseltä?
Ulkonäkö on se ensimmäinen rima, joka on ylitettävä. Toki sen jälkeen täytyy olla muutenkin kelvollinen.
Tottakai, mutta suurin osa ihmisistä on kuitenkin taviksia ja taviksilla on parisuhteita. Muuten kukaan meistä ei olisi nyt tässä. Vai monenko teidän vanhemmat ovat edes nuorena olleet jotain hottiksia?
Äitini sanoi (seitsenkymppinen), että kaikki nuoret ihmiset ovat kauniita. Näin viisissäkymmenissä tajuan mitä hän tarkoittaa: nuori ihminen ei itse ymmärrä viehättävyyttään joka tulee ihan vain nuoruudesta. Eikä tarkoita etteikö ihminen voisi olla minkä ikäisenä tahansa kaunis, ikääntyminen vain muuttaa väistämättä tiettyjä piirteitä.
Toisaalta kyllä se heroin chic/narkkari look on nuorella aika turn off ainakin omaan silmääni. Toiset on tietysti laihoja luontaisesti. Tai pulleampia. Ei siinä mitään vikaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen karsastanut aina. Minulle on lapsuudessa tehty myös silmäleikkaus, mutta vaiva ei sillä poistunut täysin. En ole ulkonäöltäni muutenkaan mikään kaunotar, joten en lukeudu suosituimpiin naisiin, mutta miehiä on kuitenkin aina riittänyt. Nytkin olen pitkässä parisuhteessa.
Yhdellä eksällä on paha r-vika. Hänellä on nimessään useita r-kirjaimia, joten asia tulee heti ilmi esittelytilanteissa. Arjessa outoon ääntämiseen tottui niin, ettei siihen kiinnittänyt enää huomiota. Mies on komea, joten se varmaan kompensoi, mutta ei hänelläkään ole ollut koskaan vaikeuksia löytää naisseuraa.
Itsellä kanssa tuota karsastusta toisessa silmässä. Ja minua on ihan nuoresta asti huvittanut se ihmiskirjo, joka asiasta on tehnyt pilkkaa ja kyseisten ihmisten tarkka havainnointi (ei kommentointi) on myös kehittänyt asian suhteen ihan normaalin itsetunnon.
Tyttö, joka koulussa minua asiasta pilkkasi oli todella lihava pontso. Poika, joka verbaalisesti näykki minua koulussa oli taas poikkeuksellisen lyhyt. Kummallekaan en kuitenkaan asiasta maininnut. Riitti, kun ymmärsi. No, aikuiselämässä, jos joku nyt erehtyisi asiaa kommentoimaan, mitä ei juuri koskaan tapahdu, koska asiaa ei yleensä huomaa ja ihmiset ovat aikuisia, katson puhujaa samoin: hyvin, hyvin tarkkaan. Hymyilen ja hykertelen mielessäni. Voin todeta, että mitään täydellisyyksiä kommentoijat eivät ole. Joskus jos kommentoija on tarpeeksi ilkeä, hymyilen takaisinkin suunnaten kasvoni havaittuihin piirteisiin.
Eli oletko vähän pyöreä? Tissiliivit uppoavat läskien sisään ja kainaloiden alla on kantokassit omasta takaa, kiilteleekö alkava tai jo kunnolla edennyt kalju, oletko lyhyt, pottunokkainen, onko sulla karsea iso luomi naamassa kuin noita-akalla vai kenties sinulla on tökerön luonnottoman näköiset muovikuoret hampaissa? Lista on loputon. Jos luulette olevanne jotain täydellisyyksiä, epäilen Vahvasti. Ei kenelläkään tosiaan yhtään alkavaa kaljua, naisilla ei läskiä missään ja olette kaikki tietenkin vähintään missin mitoissa, ette missään nimessä mitään lyllertäviä maatuska matameja.
Kaikesta huolimatta kehotan ihmisiä elämään, täysillä, ja siinä sivussa sopii antaa muidenkin elää. Yleensä sille, että näkee niin kovasti pikku vikoja muissa, on joku syy. Yleensä se on oman viallisuuden kompensaatiota. Tosin osalla toki ihan älyttömyyttäkin, kun ei ensin älytä katsoa peiliin, ennen kuin kommentoidaan muita. Ja jos sinua taas kovasti kurmuutetaan ulkonäöstäsi, älä vetäydy kuoreesi, vaan katso näykkijääsi tarkkaan, ja huomaat, ah, miten epätäydellinen maailma onkaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kanssa tuota karsastusta toisessa silmässä. Ja minua on ihan nuoresta asti huvittanut se ihmiskirjo, joka asiasta on tehnyt pilkkaa ja kyseisten ihmisten tarkka havainnointi (ei kommentointi) on myös kehittänyt asian suhteen ihan normaalin itsetunnon.
Tyttö, joka koulussa minua asiasta pilkkasi oli todella lihava pontso. Poika, joka verbaalisesti näykki minua koulussa oli taas poikkeuksellisen lyhyt. Kummallekaan en kuitenkaan asiasta maininnut. Riitti, kun ymmärsi. No, aikuiselämässä, jos joku nyt erehtyisi asiaa kommentoimaan, mitä ei juuri koskaan tapahdu, koska asiaa ei yleensä huomaa ja ihmiset ovat aikuisia, katson puhujaa samoin: hyvin, hyvin tarkkaan. Hymyilen ja hykertelen mielessäni. Voin todeta, että mitään täydellisyyksiä kommentoijat eivät ole. Joskus jos kommentoija on tarpeeksi ilkeä, hymyilen takaisinkin suunnaten kasvoni havaittuihin piirteisiin.
Eli oletko vähän pyöreä? Tissiliivit uppoavat läskien sisään ja kainaloiden alla on kantokassit omasta takaa, kiilteleekö alkava tai jo kunnolla edennyt kalju, oletko lyhyt, pottunokkainen, onko sulla karsea iso luomi naamassa kuin noita-akalla vai kenties sinulla on tökerön luonnottoman näköiset muovikuoret hampaissa? Lista on loputon. Jos luulette olevanne jotain täydellisyyksiä, epäilen Vahvasti. Ei kenelläkään tosiaan yhtään alkavaa kaljua, naisilla ei läskiä missään ja olette kaikki tietenkin vähintään missin mitoissa, ette missään nimessä mitään lyllertäviä maatuska matameja.
Kaikesta huolimatta kehotan ihmisiä elämään, täysillä, ja siinä sivussa sopii antaa muidenkin elää. Yleensä sille, että näkee niin kovasti pikku vikoja muissa, on joku syy. Yleensä se on oman viallisuuden kompensaatiota. Tosin osalla toki ihan älyttömyyttäkin, kun ei ensin älytä katsoa peiliin, ennen kuin kommentoidaan muita. Ja jos sinua taas kovasti kurmuutetaan ulkonäöstäsi, älä vetäydy kuoreesi, vaan katso näykkijääsi tarkkaan, ja huomaat, ah, miten epätäydellinen maailma onkaan. :)
Kuulostat katkeralta. Yritä päästä jo yli.
Voisko kukaan nainen seurustella Tourette-miehen kanssa? Mulla on ajoittain pahojakin ticksejä sekä myös ääniä ja huudahdelen kirosanoja kun innostun jostain tai olen jännittynyt. Toi on ollu liian suuri este kaikille naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat katkeralta. Yritä päästä jo yli.
Muista, että jonkin asian kuulostaminen joltakin on oma tulkintasi, joka kumpuaa omista tarpeistasi. Viestini näköjään jotenkin osui ja upposi sinuun. Muista, että ainakin kuvaukseni olivat vain esimerkkejä. :)
Itse asiassa kouluajalta ainakaan minulle ei ole jäänyt mitään katkeruutta, jos siihen kuvitelmallasi viittaat. Minua ei erityisemmin kiusattu, ja silmistä kuulin vain muutaman kommentin.
Mutta vielä samalla voisi palata tuohon aloitukseen, että varmaan Tinderin kaltaisissa sovelluksissa ongelma on, että ensin nähdään vain kuva, jota sitten ylianalysoidaan. Livenä ihmisen näkee ja aistii kokonaisvaltaisemmin. Esiin nousevat luonne, huumori, ja se miltä näyttää luonnossa. Näin voisi kuvitella, että oikeat tyypit eivät välttämättä kohtaa. Ja yleensäkin sellaisen ihmisen kanssa on kiva olla, joka on sinut itsensä kanssa. Huono itsetunto, muiden alentaminen, trollaaminen aikuisena yms. on kyllä kaikkea muuta kuin houkuttelevaa.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen ihan eri vastaaja ja olen sun kanssa (yllä oleva) samaa mieltä. Aina täällä sanotaan ettei pikkuviat tai hieman suuremmatkaan estä pariutumista, kun "se oikea tulee vastaan", mutta omalla kohdallani viat ovat esteenä miehen löytämiselle.
Mulla on aina ollut todella huono iho ja kaikki konstit kokeiltu ihon parantamiseen, mutta kun geenit on paskat niin ei mikään ole auttanut. Joten kun kasvojen iho on täynnä aknearpia, näppylää, punoitusta, välillä paiseita jne..., niin eihän se kaunista ole, ymmärrän. Muuten olen ihan ok-näköinen keski-ikäinen nainen, hieman pulska, silmälasit, luonne ja käytös 10 (vaikka itse sanonkin), hiukset pitkät ja paksut, mutta kun on tuo iho joka loistaa olemassaolollaan, niin oikeasti pariutuminen on vaikeaa. Ei ole miehiä jonossa IRL, eikä deittisovelluksissakaan (vuoden jo pyörinyt noissa). Kuvat on mahdollisimman realistiset juuri tästä syystä, että heti miehet näkisivät etten ole lähellekään "täydellinen". Hylkyä vaan tulee. Enkä todellakaan itse yritä kymppimiehiä, vaan niitä tavallisempia, mutta en kelpaa heillekään.