Oletko kateellinen useimmiten henkisistä vai fyysisistä ominaisuuksista?

Oon kateellinen kaikille jääkiekkoilijoille.

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka mainostaa ”en ole ikinä kateellinen” on tosiasiassa niitä kaikista kateellisempia ja vielä ihan naurettavista asioista. Eivät vaan pysty sitä itselleen myöntämään tai eivät sitä näe.

Minulla on terve itsetunto ja voin myöntää, että jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämäänsä kateellinen. Se joka jotain muuta väittää puhuu paskaa ja piste.

Asun loistokkaasti. Kotini on erittäin kaunis. Olen siiistin näköinen.Omistan kauniita esineitä, tauluja ym jotta viihdyn hyvin  asunnossani. 

Omistan auton. Teen ulkomaan reissuja kun mieli tekee.

Asun yksin. Ketä kadehtisin ? Ja miksi ? 

Lähinnä ihailen muiden henkisiä ominaisuuksia. Tykkään fiksuista tai hauskoista tai älykkäistä ihmisistä.

Kauneudesta olen usein ollut kateellinen. Nolottaa se oma tunne, en haluaisi ajatella niin, mutta aika helposti se nousee pintaan. En ole koskaan ollut kaunis, eikä minusta koskaan sellaista tule, ja jostain syystä se on aihe jota en ole onnistunut olankohautuksella ohittamaan.

Auto on materiaalista omaisuutta, en tiedä mitä se tekee joukossa. En välitä autoista, mutta olisin kyllä tyytyväinen jos olisin upporikas.

Useimmiten kadehdin toisten fyysisiä ominaisuuksia. Omiin henkisiin ominaisuuksiin olen yleensä aika tyytyväinen, vaikka ei ehkä pitäisi. Joskus kyllä mietin, millaista olisi olla tosi positiivinen, onnellisuuteen taipuvainen ihminen. Tuntuu, että se älykkyyden taso ja luonne mikä minulla on, on aika epäkäytännöllinen elämän kannalta. Olen sen verran älykäs, että monet satunnaisesti tapaamani ihmiset ovat juuri ja juuri liian yksinkertaisia kanssani pari- tai ystävyyssuhteeseen. Toisaalta jostain syystä en ole ikinä sujahtanut sellaiseen paikkaan elämässäni, että olisin altistunut samanlaiselle seuralle esimerkiksi hakeutumalla yliopistoon jollekin tietylle alalle. Olen myös sen verran älykäs ja pohtiva, että panen merkille ja analysoin asioiden raadollisuutta, enkä pysty ns. pitämään vaaleanpunaisia silmälaseja. Jos olisin tyhmempi, se olisi helppoa. Mutta jos olisin älykkäämpi tai persoonallisuuteni olisi toisenlainen, olisin ehkä menestynyt paremmin elämässä, tehnyt parempia päätöksiä ja saanut enemmän rahaa.

Jos saisin valita, ottaisin enemmän kauneutta ja fyysistä suorituskykyä kuin älyä. Mutta jos pitäisi jotain nyt olemassaolevaa antaa pois, se olisi vaikea paikka. Pelkään, että vielä tyhmempänä kävisi huonosti tosi nopeasti enkä oikeasti olisi kuitenkaan välttämättä onnellisempi, vaan kärsisin.

Lisä-äly saattaisi tuoda lisää huolia, mutta lisää materiaalista hyvinvointia, joten hyöty olisi haittaa suurempi.

En nyt jaksanut punnita muita henkisiä ominaisuuksia kuten luonteenpiirteitä.