Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko kateellinen useimmiten henkisistä vai fyysisistä ominaisuuksista?
13.03.2021 |
Miten on, pisteleekö kateus useammin toisen upeista hiuksista vai ällisyttävästä älykkyydestä? Vai viittaatko kintaalla täydelliselle kasvojen luustolle, mutta hänen autonsa saa sinut vihreäksi kateudesta?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko näitä, jotka sanovat, etteivät koskaan tunne kateutta. Ei sellaista ihmistä ole. Kateus on inhimillinen tunne, eikä se ole aina myrkyllinen, vaan oikein kanavoituna voi viedä ihmistä eteen päin.
Itse tunnen kateutta toisten terveydestä, kun itse olen sairaseläkkeellä. En toki ole kateellinen niin, että se näkyisi minussa ilkeytenä, vaan haluaisin itsekin vaan kovasti olla terve. Ei kateus tarkoita sitä, että olisi välttämättä inhottava toisille. Itse ainakin toivon toisille hyvää, vaikka tuntisinkin kateutta. Ei se, että muut olisivat sairaita, tee minua yhtään terveemmäksi.
Eivät kaikki ihmiset tunne kaikkia tunteita. Osa ei tunne tunteita lainkaan. Nämä on ihan tutkittujakin juttuja. Tämä asia ei siis ole sinun uskomuksistasi kiinni etkä sinä voi sanoa muiden puolesta mikä on totta ja mikä ei.
En usko, että on ihmistä, joka ei tuntisi mitään tunnetta koskaan. Tietysti on psykopaatteja, joilla normaali tunne-elämä on häiriintyr, mutta hekin tuntevat jotain tunteita. Jos ei tuntisi mitään tunteita, aivojen yhteyksien pitäisi olla täysin poikki ja/tai limbisen järjestelmän puuttua kokonaan.
En oikeasti usko, että on ihmistä, joka ei olisi edes hetken tuntenut kateutta, jos joku vaikka teki jonkun paremmin ja itse epäonnistui. Kateus on usein vaan niin häpeällinen tunne, että se on vaikea huomata ja myöntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kade mistään ulkoisesta materiasta, ulkonäöstä tai henkisistä ominaisuuksista, ne eivät hetkauta ja niiden suhteen omakin elämäni on ihan riittävän hyvää. Sen sijaan olen aivan korventavan kateellinen kaikille, joilla on (ollut) rakastavat vanhemmat. Itse tulin kaikin tavoin lapsuudessa laiminlyödyksi, enkä ole koskaan tuntenut että kukaan rakastaisi minua. Kun kuulen/näen jonkun vanhemnan kutsuvan lastaan kullaksi tai rakkaaksi, halaavan tai hoivaavan tai olevan ylpeä lapsestaan, voin fyysisesti pahoin. Koska olen niin järjettömän kateellinen ja tuollainen rakkaus on aina ollut niin valtava puute sisälläni. Tämä kateus syö minut sisätlä enkä tiedä miten siitä voisi ikinä päästä eroon, koska historiaani en voi muuttaa enkä oikein ole saanut mitään korjaaviakaan kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen löytänyt sisäisen onnellisuuteni enkä ole kateellinen enää mistään.
💖Hyvä!!
Miten sä onnistuit? Oliko sulla pahoja haasteita ennen?
Ei tietty tartte kertoa jos et halua.
Mutta voisit ehkä auttaa muita sanoillasi.
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko näitä, jotka sanovat, etteivät koskaan tunne kateutta. Ei sellaista ihmistä ole. Kateus on inhimillinen tunne, eikä se ole aina myrkyllinen, vaan oikein kanavoituna voi viedä ihmistä eteen päin.
Itse tunnen kateutta toisten terveydestä, kun itse olen sairaseläkkeellä. En toki ole kateellinen niin, että se näkyisi minussa ilkeytenä, vaan haluaisin itsekin vaan kovasti olla terve. Ei kateus tarkoita sitä, että olisi välttämättä inhottava toisille. Itse ainakin toivon toisille hyvää, vaikka tuntisinkin kateutta. Ei se, että muut olisivat sairaita, tee minua yhtään terveemmäksi.
Kateellinen on kateellinen jonkun toisen omasta. Hän siis vertailee.
En vertaile, minulla on omat tavoitteet joista tulen onnelliseksi.
Parempi vaan uskoa, kaikki ei ole kateellisia.
Minun äidin paras perintö on että ei saa kadehtia ketään. Köyhistä oloista lähtenyt ja rakentanut hyvän elämän itselleni. Kiitän äitiä ja Luojaa tästä.
Vierailija kirjoitti:
En usko näitä, jotka sanovat, etteivät koskaan tunne kateutta. Ei sellaista ihmistä ole. Kateus on inhimillinen tunne, eikä se ole aina myrkyllinen, vaan oikein kanavoituna voi viedä ihmistä eteen päin.
Itse tunnen kateutta toisten terveydestä, kun itse olen sairaseläkkeellä. En toki ole kateellinen niin, että se näkyisi minussa ilkeytenä, vaan haluaisin itsekin vaan kovasti olla terve. Ei kateus tarkoita sitä, että olisi välttämättä inhottava toisille. Itse ainakin toivon toisille hyvää, vaikka tuntisinkin kateutta. Ei se, että muut olisivat sairaita, tee minua yhtään terveemmäksi.
Minustakin sitä on vaikea uskoa, mutta toisaalta kuten joku jo sanoi ei kaikki ihmiset tunne kaikkia tunteita. Eihän kaikki tunne empatiaakaan ja sekin on vaikea käsittää. Moni ei suostu millään uskomaan sitä ja luulee kykenevänsä muuttamaan empatiakyvyttömän ihmisen omalla rakkaudellaan.
Tuossa kateudessa on sekin, että jos on hyvä itsetunto, ei vertaile itseään muihin mikä on se kateuden tunteen vaatima tekijä. Huonoitsetuntoinen taas vertailee itseään muihin jatkuvasti ja se voi aiheuttaa niin pahaa kateutta, että ihminen muuttuu jopa täysin toimintakyvyttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko näitä, jotka sanovat, etteivät koskaan tunne kateutta. Ei sellaista ihmistä ole. Kateus on inhimillinen tunne, eikä se ole aina myrkyllinen, vaan oikein kanavoituna voi viedä ihmistä eteen päin.
Itse tunnen kateutta toisten terveydestä, kun itse olen sairaseläkkeellä. En toki ole kateellinen niin, että se näkyisi minussa ilkeytenä, vaan haluaisin itsekin vaan kovasti olla terve. Ei kateus tarkoita sitä, että olisi välttämättä inhottava toisille. Itse ainakin toivon toisille hyvää, vaikka tuntisinkin kateutta. Ei se, että muut olisivat sairaita, tee minua yhtään terveemmäksi.
Eivät kaikki ihmiset tunne kaikkia tunteita. Osa ei tunne tunteita lainkaan. Nämä on ihan tutkittujakin juttuja. Tämä asia ei siis ole sinun uskomuksistasi kiinni etkä sinä voi sanoa muiden puolesta mikä on totta ja mikä ei.
Ei kyse ole omista uskomuksistani, vaan psykologisesti tutkituista asioista. Kateus normaali tunne, joka kuuluu ihmisen kehitykseen.
https://aromilehti.fi/artikkelit/kateuteen-ei-kuole-ja-sen-myontaminen-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
En ole mistään kateellinen.
Sama juttu. Ihme oletus, että pitäisi olla kateellinen.
Kun ap.lle kertyy vuosia ja toivottavasti myös viisautta, hän ehkä hoksaa että jokainen elää omaa elämäänsä.
Kun sille pystyy tekemään aika paljon, jotta siitä tulee mieleinen.Vielä kun tajuaa, että
- elämä ei ole reilua
- kukaan muu ei sinun elämääsi korjaa, vaan teet sen itse
- kaikilla on vaikeuksia, mitä kelläkinniin ehkä kateus helpottaa.
Tsemppiä.Muuten hyvä, mutta kaikkia ongelmia ei vain pysty itse korjaamaan. Ei voi esimerkiksi kouluttautua korkeammalle jos ei kertakaikkiaan pää pysty siihen. Itse olen aina ollut huono koulussa, vaikka yritin tosissani. En tiedä onko minulla sitten joku keskittymis/oppimishäiriö tai jotain, mutta oikeasti yritin parhaani. Sen takia ärsyttää kun jotkut sanoo, että mitäs et kouluttautunut paremmin. Ihan kuin se kaikilta onnistuisi noin vain.
En sanonut että kaiken voi korjata.
Lue tarkemmin.
Mulla on krooninen sairaus, joka aiheuttaa päivittäin epämukavuutta, välillä kipuja, tai sairaalakeikan.
Mulla on osittain invaliditeetti. Se tuli onnettomuudessa. Sopeutumiseen meni monta vuotta. Krooninen sairauteni ja sen lääkintä lisää erään vakavan syövän todennäköisyyttä moninkertaiseksi. Käyn loppuikäni sen takia kontrolleissa, eikä tulosten odottamisen pelkoon totu koskaan.
Mun lähiomaiset on kuolleet, moni dementoivaan sairauteen.
Mulla ei ole paljon rahaa.
Olen välillä pahasti masentunut.
Tämmösiä on mun haasteet, tai osa niistä.
Toisilla ihmisillä on muuta.
Olen kiitollinen niistä asioista jotka on hyvin.
Sä et tietenkään usko sitä, mutta se ei vaikuta mun elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne jotka mainostaa ”en ole ikinä kateellinen” on tosiasiassa niitä kaikista kateellisempia ja vielä ihan naurettavista asioista. Eivät vaan pysty sitä itselleen myöntämään tai eivät sitä näe.
Minulla on terve itsetunto ja voin myöntää, että jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämäänsä kateellinen. Se joka jotain muuta väittää puhuu paskaa ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen löytänyt sisäisen onnellisuuteni enkä ole kateellinen enää mistään.
💖Hyvä!!
Miten sä onnistuit? Oliko sulla pahoja haasteita ennen?
Ei tietty tartte kertoa jos et halua.Mutta voisit ehkä auttaa muita sanoillasi.
Elämä on opettanut, näin kliseisesti sanottuna ja olen lukenut myös self-help kirjallisuutta aiheesta.
Omalla kohdalla on toiminut hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun oma elämä on aika hyvällä mallilla niin enpä ole kateellinen juuri mistään. Joistakin asioista tulee tunne että hitsi olisipa kiva kun itselläkin olisi noin ( esim olisi kiva viettää muutama vuosi matkustellen ympäri maailmaa) mutta lähtökohtaisesti hyvin harva asia aiheuttaa enää kateutta. Nuorempana asua oli toisin.
Henkisistä ehdottomasti. Fyysisiin ominaisuuksiini olen tyytyväinen ja niihin voi helposti vaikuttaa. Enkä oikeastaan tiedä onko kyse kateudesta vai ihailusta - äimistyn positiivisesti monesti työpaikalla työkavereiden hermoista ja lempeydestä. Kyvystä olla ärsyyntymättä (tai ainakaan niin että se näkyisi ulospäin). Itse en yllä heidän tasolleen vaikka toki haluaisin 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko näitä, jotka sanovat, etteivät koskaan tunne kateutta. Ei sellaista ihmistä ole. Kateus on inhimillinen tunne, eikä se ole aina myrkyllinen, vaan oikein kanavoituna voi viedä ihmistä eteen päin.
Itse tunnen kateutta toisten terveydestä, kun itse olen sairaseläkkeellä. En toki ole kateellinen niin, että se näkyisi minussa ilkeytenä, vaan haluaisin itsekin vaan kovasti olla terve. Ei kateus tarkoita sitä, että olisi välttämättä inhottava toisille. Itse ainakin toivon toisille hyvää, vaikka tuntisinkin kateutta. Ei se, että muut olisivat sairaita, tee minua yhtään terveemmäksi.
Minustakin sitä on vaikea uskoa, mutta toisaalta kuten joku jo sanoi ei kaikki ihmiset tunne kaikkia tunteita. Eihän kaikki tunne empatiaakaan ja sekin on vaikea käsittää. Moni ei suostu millään uskomaan sitä ja luulee kykenevänsä muuttamaan empatiakyvyttömän ihmisen omalla rakkaudellaan.
Tuossa kateudessa on sekin, että jos on hyvä itsetunto, ei vertaile itseään muihin mikä on se kateuden tunteen vaatima tekijä. Huonoitsetuntoinen taas vertailee itseään muihin jatkuvasti ja se voi aiheuttaa niin pahaa kateutta, että ihminen muuttuu jopa täysin toimintakyvyttömäksi.
Empatia ei ole tunne, vaan ominaisuus ja kyky. Se on taito olla tietoinen toisen tunteista ja tarpeista. Tunteet syntyvät ihmisellä aivojen limbisessä järjestelmässä, ja ovat automaattisia ja tahdosta riippumattomia. Normaali ihminen tuntee kaikkia olemassa olevia tunteita edes joskus. Psykopaatit ovat sitten erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko näitä, jotka sanovat, etteivät koskaan tunne kateutta. Ei sellaista ihmistä ole. Kateus on inhimillinen tunne, eikä se ole aina myrkyllinen, vaan oikein kanavoituna voi viedä ihmistä eteen päin.
Itse tunnen kateutta toisten terveydestä, kun itse olen sairaseläkkeellä. En toki ole kateellinen niin, että se näkyisi minussa ilkeytenä, vaan haluaisin itsekin vaan kovasti olla terve. Ei kateus tarkoita sitä, että olisi välttämättä inhottava toisille. Itse ainakin toivon toisille hyvää, vaikka tuntisinkin kateutta. Ei se, että muut olisivat sairaita, tee minua yhtään terveemmäksi.
Eivät kaikki ihmiset tunne kaikkia tunteita. Osa ei tunne tunteita lainkaan. Nämä on ihan tutkittujakin juttuja. Tämä asia ei siis ole sinun uskomuksistasi kiinni etkä sinä voi sanoa muiden puolesta mikä on totta ja mikä ei.
En usko, että on ihmistä, joka ei tuntisi mitään tunnetta koskaan. Tietysti on psykopaatteja, joilla normaali tunne-elämä on häiriintyr, mutta hekin tuntevat jotain tunteita. Jos ei tuntisi mitään tunteita, aivojen yhteyksien pitäisi olla täysin poikki ja/tai limbisen järjestelmän puuttua kokonaan.
En oikeasti usko, että on ihmistä, joka ei olisi edes hetken tuntenut kateutta, jos joku vaikka teki jonkun paremmin ja itse epäonnistui. Kateus on usein vaan niin häpeällinen tunne, että se on vaikea huomata ja myöntää.
Ehkä jotkut ei tunnista sitä itsessään, koska osaavat kääntää sen voimavaraksi? Kateus saattaa olla se syy minkä takia jaksaa yrittää niin paljon ja olla kilpailuhenkinen. Esimerkiksi urheilijat jaksaa treenata ja kilpailla vaikka aina ei voi voittaa. Jos he antaisivat kateuden halvaannuttaa itsensä, eivät he jaksaisi edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoista asioista tunnen kateutta kuin muutkin täällä.
Nuorena, silloin 2-kymppisenä, pitkäaikaisista kavereistani kuoriutui kaunottaria. En itsekään ole rumilus, mutta enemmän sellaista söpöä ”opettajatyyppiä”. Jäin baarissa aina seinäruusuksi kun näitä muita vietiin. Muutaman kerran olin ihastunut poikiin, ja aina ne kiinnostuivat kavereistani.
Se harmitti tosi paljon ja tunsin kateutta. En tiedä olinko kateellinen ulkonäöstä vai huomiosta. Ehkä siitä eniten, että he olivat jotakin ja minä en.
Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat varakkaista perheistä. Heille olen kateellinen huolettomuudesta. He voivat irtisanoutua jos pomo ärsyttää ja olla hoitovapaalla 3 vuotta putkeen. En ole kade rahasta vaan huolettomuudesta.
Mutta rikkaissakin on eroja. On niitä, jotka ovat kuin eivät olisikaan. Ja sitten on niitä, jotka ovat saaneet aiemmin kaiken ja kaikessa tekemisessä edelleen huokuu, että he haluavat saada jatkossakin kaiken. Heitä en kadehdi, he ovat pahimmillaan manipuloivia itsekeskeisiä aikuislapsia.
Fyysisistä ominaisuuksista kadehdin – tai pikemminkin toivoisin itsellänikin olevan todella hyvä terveys. En ole (ainakaan toivottavasti) vakavasti sairas, mutta huonoja päiviä on yhtä paljon, ellei enemmänkin, kuin hyviä. Olisi ihanaa jos lähes jokainen päivä olisi hyvä eli, että olisi kaikin puolin hyvinvoiva. Nyt tuntuu, että elämä menee osittain ohi.
Henkisistä ominaisuuksista toivoisin, että olisin huikean lahjakas matemaattisesti, sillä unelmieni alalla se olisi ehdottoman välttämätöntä. Toisaalta olen lahjakas taiteellisesti, mikä tuottaa paljon iloa, ja puolisoni on lähinnä nero matemaattisilta kyvyltään – hänen uransa on sentään näyttänyt minulle sen maailman johon olisin halunnut itsekin päästä.
Toivoisin myös, että voisin olla luontevammin muiden ihmisten seurassa. Toisaalta viihdyn kyllä paremmin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka mainostaa ”en ole ikinä kateellinen” on tosiasiassa niitä kaikista kateellisempia ja vielä ihan naurettavista asioista. Eivät vaan pysty sitä itselleen myöntämään tai eivät sitä näe.
Minulla on terve itsetunto ja voin myöntää, että jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämäänsä kateellinen. Se joka jotain muuta väittää puhuu paskaa ja piste.
Tämä. Minullakin on hyvä itsetunto, mutta toisinaan tunnen kateutta, esimerkiksi hienoista asunnoista, johon itselläni ei tällä hetkellä varaa.
En ole kuitenkaan kateuteni johdosta ilkeä tms, vaan pyrin kääntämään sen motivaatioksi.
Minusta on törkeää nämä jotka kommentoivat kuin kateutta tuntevat ihmiset olisivat jotenkin huonompia, kehittymättömiä tai kypsymättömiä! Kukaan ei ole toista ihmistä vähäpäitöisempi omien tunteidensa vuoksi.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee molempia tunteita. Joskus joku puhuu mun alan asioista niin upeasti, että herää suuri ihailu ja samalla kateus kun en itse ole niin lukenut ja sanavalmis.
Mutta paljon useammin olen kateellinen ulkoisista ominaisuuksista. Minäkin haluaisin olla kaunis!
Oletko miettinyt minkä takia haluaisit olla kaunis? Onko se esimerkiksi sen takia, että kauniina saisit enemmän huomiota ja parempaa kohtelua, vai sen takia, että voisit itse olla röyhkeämpi ja kaikki tykkäisivät sinusta silti? Itsekin ajattelin joskus, että haluaisin olla kaunis, mutta en enää. Koska en halua että saan erityiskohtelua ulkonäön takia. En myöskään halua, että kukaan mies kiinnostuisi minusta vain kauneuden takia luonteestani ja ongelmistani piittaamatta, mikä olisi hyvin todennäköistä jos olisin kaunotar. Parempi näin, että jos joku minusta kiinnostuu, se on todennäköisesti aitoa kiinnostusta minusta ihmisenä virheineni kaikkineni, eikä minään leuhkimisesineenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka mainostaa ”en ole ikinä kateellinen” on tosiasiassa niitä kaikista kateellisempia ja vielä ihan naurettavista asioista. Eivät vaan pysty sitä itselleen myöntämään tai eivät sitä näe.
Minulla on terve itsetunto ja voin myöntää, että jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämäänsä kateellinen. Se joka jotain muuta väittää puhuu paskaa ja piste.
Tämä. Minullakin on hyvä itsetunto, mutta toisinaan tunnen kateutta, esimerkiksi hienoista asunnoista, johon itselläni ei tällä hetkellä varaa.
En ole kuitenkaan kateuteni johdosta ilkeä tms, vaan pyrin kääntämään sen motivaatioksi.Minusta on törkeää nämä jotka kommentoivat kuin kateutta tuntevat ihmiset olisivat jotenkin huonompia, kehittymättömiä tai kypsymättömiä! Kukaan ei ole toista ihmistä vähäpäitöisempi omien tunteidensa vuoksi.
Ap.
Nämä ihmiset, jotka väittävät, etteivät ole koskaan tunteneet kateutta ja kritisoivat siitä toisia, eivät vaan tunnista sitä tunnetta, eivät halua myöntää olevansa kateellisia. Tai niin kuin psykologi tässä artikkelissa sanoo: he huijaavat itseään.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kateus-opettaa-meille-itsestamme#44bd…
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka mainostaa ”en ole ikinä kateellinen” on tosiasiassa niitä kaikista kateellisempia ja vielä ihan naurettavista asioista. Eivät vaan pysty sitä itselleen myöntämään tai eivät sitä näe.
Minulla on terve itsetunto ja voin myöntää, että jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämäänsä kateellinen. Se joka jotain muuta väittää puhuu paskaa ja piste.
Voi voi kun ei vaan ole. Et voi tulla väittämään että tiedät paremmin mitä joku toinen tuntee. Äärimmäisen itsekeskeistä ja kontrolloivaa.
Alue: Aihe vapaa
Hyvin harvoin olen kateellinen, se lähinnä kanavoituu tilanteissa epäreiluuden tunteeksi.
Esimerkiksi kun nuorena on ollut ihastunut johonkin poikaan, joka taas on ihastunut tai osoittaa suosiota sitä tyttöä kohtaan joka ei välitä tästä tippaakaan. Usein se ihastuksen kohde on se kaunotar jolle kaikki muutkin ovat lämmenneet. Sitten kun vaikka luokan kesken on tutustuttu paremmin, juttu luistaa tosi hyvin tämän pojan kanssa. Silläkään ei kuitenkaan ole väliä, koska et ole sen näköinen jota kehtaisi ylpeänä esitellä muille.
Työelämässä jos joku saa paljon vähemmillä näytöillä työpaikan, eli on vedellyt suhdenaruista hyvin. Tätä tosin olen oppinut tekemään itsekin.
Niille en ole kade joilla on rutkasti omaisuutta, sillä on paljon arvostettavampaa luoda itse omaisuutensa. Sen lisäksi omistaminen tuo mukanaan omistamisen tuskaa.