Oletko kateellinen useimmiten henkisistä vai fyysisistä ominaisuuksista?
Miten on, pisteleekö kateus useammin toisen upeista hiuksista vai ällisyttävästä älykkyydestä? Vai viittaatko kintaalla täydelliselle kasvojen luustolle, mutta hänen autonsa saa sinut vihreäksi kateudesta?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Velalla ostettu uusi auto saa lähinnä hymyn huulille. Koska silloinhan omistajana on pankki.
Miksi se hymyilyttää?
Olen kateellinen älystä. Omanikaan ei ole huono, mutta olisi enemmälle silti käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mistään ja tämä on fakta. Kyse ei ole siitä, ettenkö tiedostaisi ja myöntäisi olevani kateellinen. Ei, minä vaan en aidosti kadehdi muita yhtään mistään tai mieti, että olisipa minulla noin tai jotain tuollaista. Ilmeisen harvinaista tällainen kai on, mutta en usko, että voisin olla ainoa. Onko täällä ketään muuta, joka ei kadehdi? Ja tämä ei ollut itsekehu. Muistutus vain, että väite ainaisesta kateudesta ei ole aina totta. Olenkin loputtoman kyllästynyt ikuiseen kateus-korttiin, kun sitä ei voi ainakaan sen sanojan mielestä muka kumota oikein millään.
Vaikka et itse tuntisi kateutta, huomaatko kuitenkin tilanteita joissa jonkun muun käytös voisi selittyä kateudella?
Toki. Kyllä jonkinlainen kateus on varmaan aika yleistä. Kohteet ja vahvuus vaihtelevat varmasti paljonkin.
Lakukissa kirjoitti:
En ole mistään kateellinen.
Sama juttu. Ihme oletus, että pitäisi olla kateellinen.
Kun ap.lle kertyy vuosia ja toivottavasti myös viisautta, hän ehkä hoksaa että jokainen elää omaa elämäänsä.
Kun sille pystyy tekemään aika paljon, jotta siitä tulee mieleinen.
Vielä kun tajuaa, että
- elämä ei ole reilua
- kukaan muu ei sinun elämääsi korjaa, vaan teet sen itse
- kaikilla on vaikeuksia, mitä kelläkin
niin ehkä kateus helpottaa.
Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Terveydestä. Varsinkin fyysisestä. Krooninen kipu tekee hulluksi. Vaikka toimii se toisinkin päin, jos henkisellä puolella on ongelmia, voi tulla fyysisiäkin oireita, kuten minulla. Ensin on vammasta johtuva krooninen kipu, joka alentaa stressinsietokykyä, ja stressi sitten laukaisee lisää fyysisiä oireita.
Mutta pyrin olemaan positiivisesti kateellinen, eli olen iloinen, ettei jollain toisella ole terveys yhtä huono kuin minulla, mutta kyllä se ajatus jatkuu voi kun itsekin olisin terve.
Täysin samat ajatukset nykyään. Ennen urheiluvamman tuomaa kroonista kipua, olin kateellinen esim. ulkonäöstä/menestyksestä/materialistisista asioista, mutta nykyään ei vois vähempää kiinnnostaa. Ainoa mitä kadehdin, on kun näen ihmisten kävelevän/juoksevan ikkunan ohitse kivuttomasti ja helposti. Vedessä olen kyllä peto, ja uinti on suurin henkireikäni.
Minä olen kateellinen rahasta. Miksi joillakin on sellainen omaisuus että ei pysty mihinkään järkevään sitä tuhlaamaan vaikka olisi monta elinikää ja minä joudun tekemään p*skaduunia pankin orjana vaikka eläisin elämäni onnellisena loppuun jos saisin jostain vaivaiset 1,5 miljoonaa.
Tällä hetkellä ainoa asia, mistä olen kenellekään kateellinen, on hyvä palkka. No joo ja isot talot ja lähinnä niiden puutarhat.
Kenenkään ominaisuuksia en ole kadehtinut. Olen ihan hyvä.
Henkisistä. Kauneus on katoavaista, mutta henkiset ominaisuudet pysyy ja vahvat ja älykkäät saavuttavat elämässään paljon hyviä asioita ja saavat paremman vanhuuden. Itse olen heikko ja tyhmä luuseripaska, joka ei tule koskaan saavuttamaan mitään ja olen vielä vanhanakin yhtä köyhä ja kipeä. Mutta voisihan sitä huonomminkin mennä. Aina voi. Joten pitää vaan olla kiitollinen kaikesta vähästäkin.
Itse koen saaneeni erittäin hyvät henkiset ominaisuudet, silloin tällöin kadehdin toisten fyysisiä ominaisuuksia. En silti vaihtaisi, vaikka saisin.
Siitä ku yhdellä ei ole enää alle kouluikäisiä hoidettavia. Helpolla pääsee.
En usko näitä, jotka sanovat, etteivät koskaan tunne kateutta. Ei sellaista ihmistä ole. Kateus on inhimillinen tunne, eikä se ole aina myrkyllinen, vaan oikein kanavoituna voi viedä ihmistä eteen päin.
Itse tunnen kateutta toisten terveydestä, kun itse olen sairaseläkkeellä. En toki ole kateellinen niin, että se näkyisi minussa ilkeytenä, vaan haluaisin itsekin vaan kovasti olla terve. Ei kateus tarkoita sitä, että olisi välttämättä inhottava toisille. Itse ainakin toivon toisille hyvää, vaikka tuntisinkin kateutta. Ei se, että muut olisivat sairaita, tee minua yhtään terveemmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveydestä. Varsinkin fyysisestä. Krooninen kipu tekee hulluksi. Vaikka toimii se toisinkin päin, jos henkisellä puolella on ongelmia, voi tulla fyysisiäkin oireita, kuten minulla. Ensin on vammasta johtuva krooninen kipu, joka alentaa stressinsietokykyä, ja stressi sitten laukaisee lisää fyysisiä oireita.
Mutta pyrin olemaan positiivisesti kateellinen, eli olen iloinen, ettei jollain toisella ole terveys yhtä huono kuin minulla, mutta kyllä se ajatus jatkuu voi kun itsekin olisin terve.
Täysin samat ajatukset nykyään. Ennen urheiluvamman tuomaa kroonista kipua, olin kateellinen esim. ulkonäöstä/menestyksestä/materialistisista asioista, mutta nykyään ei vois vähempää kiinnnostaa. Ainoa mitä kadehdin, on kun näen ihmisten kävelevän/juoksevan ikkunan ohitse kivuttomasti ja helposti. Vedessä olen kyllä peto, ja uinti on suurin henkireikäni.
Mä olen niin pahoillani teidän kipukroonikoiden puolesta. On varmasti raskasta. Onko kivun hoito nykyään millä mallilla? Saatteko hyvin ja riittävää apua? Tässä on kai aiemmin ollut monin paikoin melkoisiakin puutteita, mutta toivottavasti asiat on nykyään paremmin.
Oon kateellinen sellaisille taiteellisesti lahjakkaille ihmisille jotka pystyvät elättämään itsensä taiteellaan. Puhun visuaalisesta taiteesta. Mulla olis ollut luomisvimmaa mutta ei ehkä kuitenkaan teknisiä taitoja luoda sitä mitä haluan.
Tai oikeastaan todellisia lahjakkuuksia en kadehdi vaan ihailen. Kadehdin niitä jotka ovat keskinkertaisuuksia kuten minä mutta joilla on ollut rohkeutta lähteä luovaan työhön vaikka ei ole taitoa ja näkemystä.
Vierailija kirjoitti:
En usko näitä, jotka sanovat, etteivät koskaan tunne kateutta. Ei sellaista ihmistä ole. Kateus on inhimillinen tunne, eikä se ole aina myrkyllinen, vaan oikein kanavoituna voi viedä ihmistä eteen päin.
Itse tunnen kateutta toisten terveydestä, kun itse olen sairaseläkkeellä. En toki ole kateellinen niin, että se näkyisi minussa ilkeytenä, vaan haluaisin itsekin vaan kovasti olla terve. Ei kateus tarkoita sitä, että olisi välttämättä inhottava toisille. Itse ainakin toivon toisille hyvää, vaikka tuntisinkin kateutta. Ei se, että muut olisivat sairaita, tee minua yhtään terveemmäksi.
Eivät kaikki ihmiset tunne kaikkia tunteita. Osa ei tunne tunteita lainkaan. Nämä on ihan tutkittujakin juttuja. Tämä asia ei siis ole sinun uskomuksistasi kiinni etkä sinä voi sanoa muiden puolesta mikä on totta ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
En ole mistään kateellinen.
Sama juttu. Ihme oletus, että pitäisi olla kateellinen.
Kun ap.lle kertyy vuosia ja toivottavasti myös viisautta, hän ehkä hoksaa että jokainen elää omaa elämäänsä.
Kun sille pystyy tekemään aika paljon, jotta siitä tulee mieleinen.Vielä kun tajuaa, että
- elämä ei ole reilua
- kukaan muu ei sinun elämääsi korjaa, vaan teet sen itse
- kaikilla on vaikeuksia, mitä kelläkinniin ehkä kateus helpottaa.
Tsemppiä.
Muuten hyvä, mutta kaikkia ongelmia ei vain pysty itse korjaamaan. Ei voi esimerkiksi kouluttautua korkeammalle jos ei kertakaikkiaan pää pysty siihen. Itse olen aina ollut huono koulussa, vaikka yritin tosissani. En tiedä onko minulla sitten joku keskittymis/oppimishäiriö tai jotain, mutta oikeasti yritin parhaani. Sen takia ärsyttää kun jotkut sanoo, että mitäs et kouluttautunut paremmin. Ihan kuin se kaikilta onnistuisi noin vain.
Miksi olisin kateellinen.Selvisin koronasta ja olen siistin näköinen, virkeä. Hyvä laittamaan ruokaa ja leipomaan. Surkea järjestämään kotia mutta itsehän siitä kärsin. Elämä on ollut hyvä minulle tähän asti. Valitsen vapauden itse, valitsen myös seurani .
Kiitollinen joka päivästä kun saan keittää aamukahvit ja huomaan että joka paikka toimii toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
En usko näitä, jotka sanovat, etteivät koskaan tunne kateutta. Ei sellaista ihmistä ole. Kateus on inhimillinen tunne, eikä se ole aina myrkyllinen, vaan oikein kanavoituna voi viedä ihmistä eteen päin.
Itse tunnen kateutta toisten terveydestä, kun itse olen sairaseläkkeellä. En toki ole kateellinen niin, että se näkyisi minussa ilkeytenä, vaan haluaisin itsekin vaan kovasti olla terve. Ei kateus tarkoita sitä, että olisi välttämättä inhottava toisille. Itse ainakin toivon toisille hyvää, vaikka tuntisinkin kateutta. Ei se, että muut olisivat sairaita, tee minua yhtään terveemmäksi.
Kateellinen on kateellinen jonkun toisen omasta. Hän siis vertailee.
En vertaile, minulla on omat tavoitteet joista tulen onnelliseksi.
Parempi vaan uskoa, kaikki ei ole kateellisia.
Kunnioitan sellaisia ihmisiä joilla ei ole tarvetta pullistella millään.
Kuten näitä rehvastelijoita ovat:
Lapsilla ja lapsenlapsilla pullistelijat niin että ne ovat muka muita parempia ihmisiä.
Kun muka ovat veronmaksajia tehneet mutta todellisuudessa niistä ei yksikään
käy töissä muuta kuin ovat veronkuluttajia. Eikä ole itsekkään maksanut veroja juuri ollenkaan
Päinvastoin maksatuttanut kaikki velkansa veronmaksajilla
Kun vaan tietäisitte kuinka paljon näitä on.Suurin osa ei ole päivääkään tehyt töitä ja joku jaksanut tehdä muutaman vuoden.
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kateellinen lähinnä siitä että joku on todella hyvä jossain. Koska itse en ole hyvä missään. Haluaisin että olisi edes yksi asia, jossa tuntisin olevani tosi hyvä. Ei leuhkimisen takia vaan oman itsetunnon takia. Toisaalta varmaan suurin osa ihmisistä on tällaisia keskinkertaisuuksia, joten turha sitä on liikaa murehtia.
Minusta kannattaa vain tehdä asioita, kainenlaisia.
Siinähän sitä oppii ja kehittyy.Muutimme juuri ja keittiö oli hieman huonokuntoinen. Sen sijaan että huokailisin muiden keittiöitä päätin rempata meidän keittiön itse. Työtä on, mutta lopputulos saa niin iloiseksi!
Sä olet kiva ja fiksu! Olisi mukavaa olla sun ystävä. Kylvät iloa ympärillesi, kun yrmeät kateelliset saavat mahan kipeäksi.
En ole koskaan osannut nauttia siitä että huomaan kateutta itseäni kohtaan. Mulle tulee vaivautunut olo, ja tuntuu että pitää vähätellä, ruveta keksimään huonoja puolia ja tietysti myös, että kateellinen on vahingoniloinen jos mun käy huonosti.
Pahimmassa tapauksessa kateellinen ei jää toivomaan pahaa, vaan aiheuttaa sitä.
Pysyn kaukana kateellisista.
Not at all.
Etuoikeutetuista kyllä kasvaa heloostimp ia aiksiä ja pi ssipäitä joten se on heidn karman sa.
Sama kitkeristä. Tyydy.