Kerronko vahingossa tapahtuneesta hairahduksesta miehelle?
Meillä on ollut alusta saakka selvät säännöt pettämisestä. Jos eksyy vieraan petiin, on kerrottava heti ja avioero laitetaan myös heti vireille. Noh noh, tammikuun lopussa pääsin pois sairaalasta ja yövyin yhden yön ystävän asunnolla, joka piti olla tyhjillään. Sain avaimet ystäväni perhetutulta mieheltä ja päädyttiin viettämään iltaa yhdessä. Sanoin miehelle että olen onnellisesti naimisissa ja kieltäydyin monta kertaa ruoista ja juomista, mutta lopulta join puoli pulloa punaviinia ja siideriä ja olin humalassa. En juurikaan juo alkoholia eikä käytä oma miehenikään. Toinen mies suuteli ensin poskelle ja siirtyi alemmas kaulalleni ja suutelin miestä takaisin poskelle tajutessani mitä teen repäisin itseni irti miehen syleilystä ja sanoin etten halua. Mies jäi yksin hämärään olohuoneeseen ja lähdin suoraan omaan kotiini.
Asia painaa niin paljon ja oma mies epäilee masennusta. Alun alkujaankaan ei olisi pitänyt jäädä asunnolle vieraan miehen kanssa eikä ikinä juoda alkoholia. Vaikkei seksiin asti päädytty niin häpeän suutelemista. En halua erota ja rakastan omaa aviomiestä todella paljon. En tiedä pystynkö elämään valheessa mutta en haluaisi loukata toista. En halua erota.
Kommentit (55)
Voi hyvänen aika mitä pyhimyksiä täällä.
Ei tietenkään tarvitse kertoa. Pusu poskelle ei ole edes pettämistä. Aikuiset ihmiset, miten lapsellisia, " tietysti täytyy kertoa". Miksi kiusata toista k8ska alkaa kuitenkin miettiä pahempaa kuin on tapahtunut.
Jos moisista tapahtumista tulisi ero ja kaikki pikkujutut kerrottaisiin niin montaa pariskuntaa ei olisi yhdessä.
Ainoastaan ne jotka ovat sikarumia tai tosi kökköjä sosiaalisesti eli kiusaukset olisivat tosi harvinaisia tai jopa mahdotonta tapahtua.
Normaalia elämää, oletteko olleet koskaan Lapissa, firman pikkujouluissa tai risteilyllä kuin silloin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Provo, mutta vastaan silti:
Sinä, ap, olet ainoa tässä tarinassa, joka toimi väärin. Sinun tehtäväsi on siis myös kantaa seuraukset eli henkinen pahoinvointi. Ei miehesi.
Vastaan provoilevaan vastaukseen silti. En ole purkamassa pahaa oloani mieheen, mies on syytön ja minä tein väärin. Pelkään mieheni reaktiota.
Outo juttu, mutta jos on totta, niin neuvoisin, että et kerro.
Riittää, että itse kärsit. Ei ole tarpeen aiheuttaa miehellekin kärsimystä.
Olen sinkku, mutta ikinä ei vieraat miehet tupsahda yllättäen kotiini ja lomakotiini ja vielä viinipullon kanssa. Teille naimisissa oleville tapahtuu kaikkea jännää. Pitääkö mun mennä naimisiin? Vai kehittää yhtä hyvä mielikuvitus aviotylsyyden helpottamiseksi?
Hohhoijaa taas tätä sepittelyä!
Sairaalasta ystävän miehen kanssa iltaa viettämään ja viinin ym. kera. Mikset mennyt suoraan kotiin? Miksi menet tuntemattoman miehen kanssa viininlipittelyn kautta ihokontaktiin?
Eikö miehesi soittanut sinulle tai sinä illan aikana? Mitä selittelit hänelle, missä oot, mitä teet, kenen kanssa?
Tämä on huono trolli tai sitten sulta leikattiin siellä sairaalassa muutakin kuin umpisuoli.
Veikkaan lobotomiaa.
Tyhmä oot, tyhmä kuin saapas. Joudat kyllä paljastua ja miehesi löytää aivot omaavan naisen.
Toivittavasti paljastut. Muka aviosopimus, hah!
Taisit pyyhkiä avioliittopaperilla just takapuoles.
Pettäminen on ihanaa voimaantumista, jos sen tekee nainen. Sikahan se mies on.
Ihme kommentointia. Jos pitää aloittajaa provona, niin olkaa vastaamatta.
Minun mielestä voi vaikka kertoa, jos kerran asia vaivaa Tuskin kukaan mies tuon yhden pusun takia suuttuu ja lähtee. Vaikea uskoa. Ja teit oikein kun lähdit tilanteesta
Itse kuitenkin olisin kertomatta. En pidä yhtä poskipusua minään.
Mutta meitä on tietysti erilaisia.
Älä kerro. Älä myöskään kanna huonoa omaatuntoa asiasta turhaan. Huonon fiiliksen tossa asiassa tekee sinulle varmaan se, että olit humalassa kun asiat tapahtu. Unohtaisin sinuna koko tapauksen.
Kyse on sinun ja omantuntosi välisestä asiasta. Sinun pitää ratkaista oletko omasta mielestäsi syyllistynyt pettämiseen vai et. Kukaan muu ei voi tehdä päätöstä kuin sinä. Koska kuitenkin täällä kysyit yleistä mielipidettä asiaan, niin luultavasti uskot niin tehneesi.
Ja silloin jos mielestäsi olet näin tehnyt, ainoa mitä voit tehdä, on kertoa miehellesi. Koska olette näin sopineet. Asian salaaminen on yhtä väärin kuin sen tekeminen, ja teet vain itsellesi lisää syyllisyyttä kun et edes kerro. On miehesi tehtävä antaa sinulle anteeksi tai ei. Jos antaa, niin hyvä. Mutta jos ei, niin ainakaan syyllisyys ei kalva sielusi loppuelämääsi. Ja pelko että miehesi saa joskus, ehkä vuosienkin päästä, asian selville.
Kysy itseltäsi, luottaisitko sinä enää silloin henkilöön joka on valehdellut sinulle vuosia?
Miksi täällä kyselet, jos et ole mielestäsi pettänyt??
Miksi juot vieraan miehen kanssa viiniä? Siis aivan randomin kanssa? Eikö sulla ole mitään itsesuojeluvaistoa? Mitä jos sinut olisi rais_kat_ tu??
Petos on jo tapahtunut. Sinä syyllinen. Miehesi saa tietää varmasti - joko sinun kertomana tai muuten.
Provo, mutta vastaan silti:
Sinä, ap, olet ainoa tässä tarinassa, joka toimi väärin. Sinun tehtäväsi on siis myös kantaa seuraukset eli henkinen pahoinvointi. Ei miehesi.