Mies on tietoinen alkoholismistani, mutta kahden viikon putken jälkeen kieltäytyy ”antamasta anteeksi”
Kerroin jo tapailuvaiheessa alkoholismistani. Se oli tarpeellista, koska olin tuolloin raivoraitis, ja halusin antaa rehellisen selityksen viinistä kieltäytymiselle. Lisäksi aistin jo alkumetreillä, että tälle miehelle voin olla täysin rehellinen.
Olen ollut juomatta koko suhteemme ajan, eli nelisen vuotta. Mies ei juo juuri lainkaan, joskus saunakaljan, eikä saunakalja ole minua haitannut.
Raittiina oleminen on siis ollut minulle helppoa.
KUNNES noin muutama viikko sitten minua kohtasi elämäni ensimmäinen suuri suru. Ja pysyin selvänä aika tarkalleen seitsemän päivää.
Ja sitten ratkesin. Olen juonut pari viikkoa non-stop. Olen sairaslomalla.
Mies ei käsitä, enkä ihmettele. Hän on (oli) jo täysin tottunut leppoisaan olemiseen, yhteiseen tekemiseen, hyvään ruokaan ja Netflixiin.
Eikä voi sietää. Kertakaikkiaan kieltäytyy käsittelemästä asiaa. Kotona on täysi kaaos, mies lukittautuu huoneeseen ja minä jätän syömättä ja juon vaan. Jos kokisi, että on valtuuksia heittää minut ulos kodistani, olisi kuulemma jo tehnyt sen. Uhkailee siis, sanojen tasolla. Ei oikeasti tekisi/haluaisi tehdä sitä.
Olen ehdottanut, että menisin vaikka veljeni luo, ettei miehen tarvitsisi lähteä evakkoon, koska sitä (sanojen tasolla) haluaa. Ristiriitaista on se, että ”kieltää” lähtemästä, koska pelkää turvallisuuteni ja mahdollisen harkitsemattomuuteni puolesta.
Ainoa oikea ratkaisu olisi yksinkertaisesti lopettaa juominen. Mutta kun en pysty. En vaan pysty. (Okei. En vaan halua.)
Kun teidän kumppanillanne on lähtenyt juominen käsistä, kuinka olette ratkaisseet asian? Mielellään siis kun kyseessä on samankaltainen _retkahtaminen_.
Ja tietenkin myös toisin päin.
Ja toki kuukausia tai vuosia kestäneen ryyppäämisen seuraukset kiinnostavat myös.
Onko erolla uhkailu auttanut? Evakko? Säikyttely, kiristäminen, uhkailu? Ero?
Ym. kokemuksia?
Kommentit (83)
Ap, mies varmaan voisi antaa anteeksi tuon menneen kaksi viikkoa, jos se juominen loppuu tänään. Mutta jokainen päivä lisää vähentää todennäköisyyttä millekään anteeksiannolle sekä sille, etteikö sinun elämäsi ole menossa ihan päin mäntyä totaalisesti.
Ryhdistäydy ja etsi itsestäsi se halu sulkea korkki jo tänään tai hakeudu hoitoon. Tee se siitä huolimatta, että et tahdo tehdä sitä. Tai voithan sinä etsiä jonkun toisen juopon seuraksesi, kun puolisosi ottaa pitkät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap.tä, koska suruun ei ole mitään varsinaista lääkettä.
Alkoholi ei millään tavoin poista surua tuo vain lisää ongelmia.
Miksi sitä surua niin paljon pelätään? Jotkut lietsovat pelkoa sitä vastaan. Omassa elämässäni on ollut paljon surua ja luopumista ja välillä mielenterveyskin ollut koetuksella. Ehdottomasti terveellisintä on vain ollut ottaa se suru vastaan ja surra se ja tuntea kaikki se kipu ja tuska ja jopa viha ja pettymys ja avuttomuus ja yksinäisyys ja kaikki mahdollinen, vain niin on voinut aidosti päästä siitä yli ja eteen päin ilman että se hankaa jatkuvasti mukana jonain epämääräisenä kivirekenä.
Voi ristus notta, nuan yksinkertaastako se on. Kaikki ihmiset eivät voi käsitellä suurta surua noin järjestelmällisesti.
Tuosta tekstistä puuttuu vielä: päästä irti.
Korkki auki ei ole mitään surun käsittelyä vaan vaikeuksien lisäämistä.
Voimaantunutta toimintaa. Jätä se sika ja jatka dokaamista. Sen vikahan tämä on.
Mene lääkäriltä hakemaan apua. Antabus-hoito tai katko tai molemmat. Et voi olla noin tyhmä! Keksit vain uuden tekosyyn juomisellesi suuresta surustasi! ...et ole vielä kohdannut sitä suurinta suruasi, mutta jos jatkat juomistasi niin se voi olla hyvinkin edessäsi. Hoitoon ja heti!
Hei kaikki!
Löysin ketjun sittenkin. Se olikin vaikeaa, koska minulla ei enää ollut kunnon hajuaistia oikeille hakusanoille.
Menin eilen aamupäivällä päivystykseen, ja iltapäivällä olinkin katkolla. Ensimmäinen yö takana, ja nyt heiluu sormet ja jalat.
Olette oikeassa, kenenkään ei tarvitse alkoholin kanssa edes yrittää opetella elämään, ja siksi panin pelin poikki. Ei tarvitse katsoa vaikeaa toipumisani, saati mahdollista ratkeamistani joskus tulevaisuudessa. Vähintään pelko siitä rikkoo lopulta miehen, eikä sitä ansaitse.
(Niin, ja joku tulee kuitenkin väittämään, että ”ei katkolla saa olla puhelinta”. Olen terveyskeskuksessa, eikä täällä oteta kännykkää pois.)
Jatko selviää ensi viikolla, mutta olen pyytänyt avohoitoa. Se onnistuu toivottavan varmasti.
Kiitos asiallisesta ketjusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hei kaikki!
Löysin ketjun sittenkin. Se olikin vaikeaa, koska minulla ei enää ollut kunnon hajuaistia oikeille hakusanoille.
Menin eilen aamupäivällä päivystykseen, ja iltapäivällä olinkin katkolla. Ensimmäinen yö takana, ja nyt heiluu sormet ja jalat.
Olette oikeassa, kenenkään ei tarvitse alkoholin kanssa edes yrittää opetella elämään, ja siksi panin pelin poikki. Ei tarvitse katsoa vaikeaa toipumisani, saati mahdollista ratkeamistani joskus tulevaisuudessa. Vähintään pelko siitä rikkoo lopulta miehen, eikä sitä ansaitse.
(Niin, ja joku tulee kuitenkin väittämään, että ”ei katkolla saa olla puhelinta”. Olen terveyskeskuksessa, eikä täällä oteta kännykkää pois.)
Jatko selviää ensi viikolla, mutta olen pyytänyt avohoitoa. Se onnistuu toivottavan varmasti.
Kiitos asiallisesta ketjusta.
Ap
Upeaa, että pystyit tuohon! Paljon voimia toipumiseen ja toivottavasti saatte suhteenne kuntoon, kun pääset taas jaloillesi.
Pyykkinaru, treenaa solmua netistä ja riittävä korkeus. Kylä lähtee!
Kukaan ei halua elää loppuelämäänsä peläten että onko tämä päivä se känniputkipäivä.
JSMAP
Fiksu mies, ei halua pilata elämäänsä veitsi kurkulla. Toivottavasti et ole sikiöitä pukannut.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei halua elää loppuelämäänsä peläten että onko tämä päivä se känniputkipäivä.
JSMAP
Mitä tarkoittaa JSAMP?
Ap
Hienoa ap! Upeaa vastuun ottamista omasta elämästä ja hyvinvoinnista. Mitä mies tuumasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei halua elää loppuelämäänsä peläten että onko tämä päivä se känniputkipäivä.
JSMAP
Mitä tarkoittaa JSAMP?
Ap
Jättäydy sika! Miehesi ansaitsee paremman.
Tsemppiä ap!! Hyvä kun menit katkolle.
t. 3 vuotta juomatta
No jos miehelle ei kelpaa mikään sun esittämä vaihtoehto, esim. että menisit vähäksi aikaa muualle, veljellesi vai kenelle se oli, niin saa mies itseäänkin syyttää jos ei missään suostu joustamaan vähäksi aikaa.
Ja täällä kaikille "korkki kii" huutelijoille, niin kuinka monen juomisen olette saaneet loppumaan huutamalla, sättimällä ja uhkailemalla? Kysyn vaan. Taitaa tuo haukkuminen ja mollaaminen vai olla mukavaa ajankulua itselle eikä aikomustakaan toivoa toiselle raittiimpaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kaikki!
Löysin ketjun sittenkin. Se olikin vaikeaa, koska minulla ei enää ollut kunnon hajuaistia oikeille hakusanoille.
Menin eilen aamupäivällä päivystykseen, ja iltapäivällä olinkin katkolla. Ensimmäinen yö takana, ja nyt heiluu sormet ja jalat.
Olette oikeassa, kenenkään ei tarvitse alkoholin kanssa edes yrittää opetella elämään, ja siksi panin pelin poikki. Ei tarvitse katsoa vaikeaa toipumisani, saati mahdollista ratkeamistani joskus tulevaisuudessa. Vähintään pelko siitä rikkoo lopulta miehen, eikä sitä ansaitse.
(Niin, ja joku tulee kuitenkin väittämään, että ”ei katkolla saa olla puhelinta”. Olen terveyskeskuksessa, eikä täällä oteta kännykkää pois.)
Jatko selviää ensi viikolla, mutta olen pyytänyt avohoitoa. Se onnistuu toivottavan varmasti.
Kiitos asiallisesta ketjusta.
Ap
Upeaa, että pystyit tuohon! Paljon voimia toipumiseen ja toivottavasti saatte suhteenne kuntoon, kun pääset taas jaloillesi.
Tuhannesti kiitoksia.
Mutta suhde on ohi. Palaan tietenkin vielä, mutta vain kunnes olemme järjestäneet elämämme uudestaan. Eri teillä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hienoa ap! Upeaa vastuun ottamista omasta elämästä ja hyvinvoinnista. Mitä mies tuumasi?
Kiitos!!
Mies oli aivan hajalla. Mutta se on ymmärrettävää. Tällainen tilanne on varmasti täynnä niin ristiriitaisia tunteita, ettei perässä pysy itsekään.
Mutta näin on parempi.
Ap
Harmi, ettet vieläkään aio raittiiksi, sen on sun ainoa pelastus.
Kuulehan nyt. Kokemusta on, ja juuri siksi lähtisin heti, ja neuvon jokaista muutakin lähtemään heti. Jos toinen raitistuu (monen vuoden ja retkahduksen jälkeen), sittenhän voi kokeilla uudestaan, jos rakkautta piisaa. Eikä ole menettänyt muuta kuin paljon tuskaa ja itkua tässä välissä.