Lue keskustelun säännöt.
Miten kannustaa aikuista lasta muuttamaan kotoa?
Ja nyt en kaipaa kiitos ilkeilyä tai syyllistämistä, vaan kysyn aivan asiallisesti kokemuksia vanhemmilta, joilla on ollut haasteita oman lapsen itsenäisen elämän aloituksen kanssa.
Totta kai lapseni saa asua omassa lapsuudenkodissaan niin pitkään kuin haluaa. Hän on rakas, mutta juuri siksi toivoisin hänen iloisena ja itsevarmana muuttavan omaan kotiin - mutta mielenterveyden ongelmat ja koronapandemia ovat aikaansaaneet sen, että hän empii ja ahdistuu.
Miten tukea itsenäistymistä? Mielelläni siis toisaalta pitäisin hänet kotonakin, mutta hänen itsensä kannalta olisi tärkeää kerätä rohkeutta muuttoon.
Käytännön asiat eivät ole kynnyskysymys, autanme niissä ja tuemme taloudellisesti. Kohtalontovereita?
Kommentit (296)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen pitää oppia elämään yksin, itsenäistyä vähintään pari vuotta ja hoitamaan omat asiat ennen kuin alkaa parisuhteeseen. Vanhemmat tekevät hallaa lapselleen jos jättää kotiinsa asumaan eikä lapsi ala itsenäistymään. Kaikilla tuntemillani jotka ovat kotisohvalta lähteneet parisuhteeseen niin ne ovat epäonnistuneet.
Voi voi, kun ihmiset eivät ole kaikki samanlaisia, hyväksy se.
Vierailija kirjoitti:
Lisää sen lapsen itsenäisyyttä. Ja pettymyksensietokykyä.
Että jos hän ei hae ruokia kaupasta ja tee ruokaa, niin hänelle tulee nälkä.
Jos hän ei muista maksaa puhelinlaskua nettipankissa, niin hänelle tulee maksumuistutus.
Jne.
Moni vanhempi siloittelee lapsensa elämää huomaamattaan - ja yleensä aivan liikaa. Ei se lapsi uskalla muuttaa omilleen, jos hän pelkää kuollakseen kauppareissun unohtamista tai häpeää jo valmiiksimaksumuistutuksen riskiä. Näillä muksuilla on ajatusmaailma, jossa pitää olla täydellinen, ennen kuin voi hakea jonnekin tai pyrkiä johonkin. Jos äiti sanoittaa jatkuvasti peruselintoimintoja, lapsi luulee olevansa kyvytön kunnes pystyy suoriutumaan vähintään äitinsä veroisesti - mutta eihän parikymppinen voi olla koskaan yhtä kyvykäs ja varma taloudenhoitaja kuin vuosikymmeniä vanhempi aikuinen! Ainakaan, jos perheessä on kaikki OK.
Meillä muksut ovat saaneet opetella yksinoloa suhteellisen nuoresta asti. Aluksi pari tuntia kerrallaan ja myöhemmin viikonlopun tai vaikka viikonkin verran. Lapset ovat itse saaneet päättää, syövätkö nuudeleita vai kotiruokaa - ei lapsi mene pilalle, vaikkei olisikaan täydellinen ocd-ortorektikko heti omillaan ollessaan.
Olen itse niin "hallitseva" aikuinen, että lapset on ollut pakko opettaa itsenäiseksi nimenomaan yksinoloharjoituksilla :D Jos olen itse kotona, niin luotsaan perhettä huomaamattani.
Moni kyllä haluaa lähteä mahdollisimman aikaisin hallitsevan luotsaajan luota, jotta saa tilaa hengittää.
Muuten kyllä osa tästä ketjusta paljastaa hyvin, että ollaan maailman välttelevimmin kiintynyt kansakunta.
Ei ne kaikki aina lähde. Tiedän viisikymppisen ihmisen, joka on aina asunut vanhemmillaan. Mielenterveyden ongelmia on varmasti, mutta enemmän persoonallisuushäiriön puolella, ei älyllisesti kehitysvammainen. Ihan tavallisessa työssä kyllä käy, mutta eipä ole koskaan lähtenyt kotoa. Jotenkaan hän ei edes liity tavalliseen tapaan omaan ikäluokkaansa, kun on tietysti niin monet kehitysvaiheet jääneet kokematta. Tavallaan hän on jossain mielessä kuin murrosikäinen edelleen (kiukuttelee vanhemmilleen, esim.), mikä joskus välittyy sivullisillekin. No, kukin tietenkin saa elää kuten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika heikko esitys myös vanhemmilta jos lapsi aikuisiällä asuu vielä vanhempiensa luona.
Olisihan sen voinut opettaa itsenäiseksi jo peruskoulun yläasteella.
Vai onko aloittaja niitä äitejä jotka töihin tullessaan soitti lapselle kotiin, että "muista sitten syödä aamupuuro ja jääkaapissa on leivät valmiina"
Ja kun lapsi on tullut koulusta kotiin hän on joutunut ilmoittautumaan kotiin saapumisestaan ja taas on äiti paaponut että tee läksyt ja muista syödä.
Täällä palstalla (ja varmaan suomessa yleisesti) vallitsee joku 60-luvun ajatus, että jos pidät huolta lapsestä niin hän jää ikuisesti helmoihin kiinni. Eikö juuri lapset, joita on hoivattu ja varmistettu, että aamupalat on syöty ja läksyt hoidetaan ajallaan lähde maailmaan terveinä ja järkevinä. He luottavat itseensä juuri sen terveen itsetunnon kautta, että he ovat saaneet hoivaa. Tietty voi tulla ongelmia vaikka kuinka näin olisi yrittänyt toimia mutta näin pääsääntöisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen pitää oppia elämään yksin, itsenäistyä vähintään pari vuotta ja hoitamaan omat asiat ennen kuin alkaa parisuhteeseen. Vanhemmat tekevät hallaa lapselleen jos jättää kotiinsa asumaan eikä lapsi ala itsenäistymään. Kaikilla tuntemillani jotka ovat kotisohvalta lähteneet parisuhteeseen niin ne ovat epäonnistuneet.
Voi voi, kun ihmiset eivät ole kaikki samanlaisia, hyväksy se.
Kyllä vain ovat ja hyväksy se!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika heikko esitys myös vanhemmilta jos lapsi aikuisiällä asuu vielä vanhempiensa luona.
Olisihan sen voinut opettaa itsenäiseksi jo peruskoulun yläasteella.
Vai onko aloittaja niitä äitejä jotka töihin tullessaan soitti lapselle kotiin, että "muista sitten syödä aamupuuro ja jääkaapissa on leivät valmiina"
Ja kun lapsi on tullut koulusta kotiin hän on joutunut ilmoittautumaan kotiin saapumisestaan ja taas on äiti paaponut että tee läksyt ja muista syödä.
Täällä palstalla (ja varmaan suomessa yleisesti) vallitsee joku 60-luvun ajatus, että jos pidät huolta lapsestä niin hän jää ikuisesti helmoihin kiinni. Eikö juuri lapset, joita on hoivattu ja varmistettu, että aamupalat on syöty ja läksyt hoidetaan ajallaan lähde maailmaan terveinä ja järkevinä. He luottavat itseensä juuri sen terveen itsetunnon kautta, että he ovat saaneet hoivaa. Tietty voi tulla ongelmia vaikka kuinka näin olisi yrittänyt toimia mutta näin pääsääntöisesti.
Vielä 70-luvulla karaisu aloitettiin jo heti vauvana. Tästä on jo vähän päästy eteen päin, mutta edelleen on työsarkaa jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen pitää oppia elämään yksin, itsenäistyä vähintään pari vuotta ja hoitamaan omat asiat ennen kuin alkaa parisuhteeseen. Vanhemmat tekevät hallaa lapselleen jos jättää kotiinsa asumaan eikä lapsi ala itsenäistymään. Kaikilla tuntemillani jotka ovat kotisohvalta lähteneet parisuhteeseen niin ne ovat epäonnistuneet.
Voi voi, kun ihmiset eivät ole kaikki samanlaisia, hyväksy se.
Perustele väittämäsi ja montako tunnet kotisohvalta lähteneitä ilman itsenäistymisvaihetta joilla on onnistunut suhde elämänsä loppuun asti ilman ettei kumppania ole vaihdettu kuin kalsareita. En tunne yhtäkään sellaista ja tuskin sinäkään.
On kyllä rasauttava ketju.
Itse teen kaikkeni, että kodin ilmapiiri olisi niin hyvä, ettei tyttäreni halua muuttaa omilleen ennen kuin se on taloudellisesti järkevää ja jonkinlaista aikuistumista tapahtunut.
Eli joskus 20+.
En käsitä tällaista mentaliteettia, että tehdään lapsia ja sitten halutaan niistä eroon heti kun ne tulee täysi-ikäisiksi ja työnnetään ne elämään tuilla johonkin luukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen pitää oppia elämään yksin, itsenäistyä vähintään pari vuotta ja hoitamaan omat asiat ennen kuin alkaa parisuhteeseen. Vanhemmat tekevät hallaa lapselleen jos jättää kotiinsa asumaan eikä lapsi ala itsenäistymään. Kaikilla tuntemillani jotka ovat kotisohvalta lähteneet parisuhteeseen niin ne ovat epäonnistuneet.
Voi voi, kun ihmiset eivät ole kaikki samanlaisia, hyväksy se.
Perustele väittämäsi ja montako tunnet kotisohvalta lähteneitä ilman itsenäistymisvaihetta joilla on onnistunut suhde elämänsä loppuun asti ilman ettei kumppania ole vaihdettu kuin kalsareita. En tunne yhtäkään sellaista ja tuskin sinäkään.
Itse tunnen tuollaisia vaikka kuinka paljon, mukaanlukien omat vanhempani.
Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen pitää oppia elämään yksin, itsenäistyä vähintään pari vuotta ja hoitamaan omat asiat ennen kuin alkaa parisuhteeseen. Vanhemmat tekevät hallaa lapselleen jos jättää kotiinsa asumaan eikä lapsi ala itsenäistymään. Kaikilla tuntemillani jotka ovat kotisohvalta lähteneet parisuhteeseen niin ne ovat epäonnistuneet.
Mielestäni taas kaikki 16-vuotiaana himasta työnnetyt vaikuttavat sössivän kaikki ihmissuhteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika heikko esitys myös vanhemmilta jos lapsi aikuisiällä asuu vielä vanhempiensa luona.
Olisihan sen voinut opettaa itsenäiseksi jo peruskoulun yläasteella.
Vai onko aloittaja niitä äitejä jotka töihin tullessaan soitti lapselle kotiin, että "muista sitten syödä aamupuuro ja jääkaapissa on leivät valmiina"
Ja kun lapsi on tullut koulusta kotiin hän on joutunut ilmoittautumaan kotiin saapumisestaan ja taas on äiti paaponut että tee läksyt ja muista syödä.
Täällä palstalla (ja varmaan suomessa yleisesti) vallitsee joku 60-luvun ajatus, että jos pidät huolta lapsestä niin hän jää ikuisesti helmoihin kiinni. Eikö juuri lapset, joita on hoivattu ja varmistettu, että aamupalat on syöty ja läksyt hoidetaan ajallaan lähde maailmaan terveinä ja järkevinä. He luottavat itseensä juuri sen terveen itsetunnon kautta, että he ovat saaneet hoivaa. Tietty voi tulla ongelmia vaikka kuinka näin olisi yrittänyt toimia mutta näin pääsääntöisesti.
Mielestäsi tervettä itsetuntoa kasvattaa se, että koko ajan joku muu huolehtii/muistuttaa puuronsyönnistä ja läksyjenteosta? Kun se huolehtija ei usko lapsensa vastuuntuntoon ja omaan ajatteluun?
Salli minun olla eri mieltä, tuo ylihuolehtiminen lapsen kehitystasoon nähden nimenomaan musertaa lapsen itsetuntoa ja vaikeuttaa ikäkauteen norm. kuuluvien tehtävien selviytymisestä.
"Minuun ei luoteta, että osaan/muistan..."
Menikö sanattomaksi ja ei mikään ihme sillä jos ihminen ei ole itsenäistynyt kotoaan lähdettyä niin se hakee usein sitä itsenäistymis vaihdetta myöhemmin kun jotain jää elämättä. Sama jos ei ole elänyt nuoruutta vaan heti pallo jalkaan niin sitä kadonnutta nuoruutta koitetaan sitten myöhemmin hakea vaikka pukeutumalla teinien vaatteisiin ja elää sitä teini-ikää uudelleen eikä välitetä vaikka näyttäisi naurettavalta kunhan saa vain elää elämätöntä elämää uudelleen jossain vaiheessa ennen kuin vetelee aivan viimeisiään. Kun oli pallo jalassa kuin vankilassa niin ei välitetä vaikka näyttäisi vähän naurettavalta kun vanha akka alkaa irrottelemaan. Mies on jo lähtenyt ajat sitten irrottelemaan ja kenties elänyt täysillä sen ajan kun se ämmä on ollut vauvakuumeisena kiinni kakaroissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä rasauttava ketju.
Itse teen kaikkeni, että kodin ilmapiiri olisi niin hyvä, ettei tyttäreni halua muuttaa omilleen ennen kuin se on taloudellisesti järkevää ja jonkinlaista aikuistumista tapahtunut.
Eli joskus 20+.En käsitä tällaista mentaliteettia, että tehdään lapsia ja sitten halutaan niistä eroon heti kun ne tulee täysi-ikäisiksi ja työnnetään ne elämään tuilla johonkin luukkuun.
Olen niin täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Menikö sanattomaksi ja ei mikään ihme sillä jos ihminen ei ole itsenäistynyt kotoaan lähdettyä niin se hakee usein sitä itsenäistymis vaihdetta myöhemmin kun jotain jää elämättä. Sama jos ei ole elänyt nuoruutta vaan heti pallo jalkaan niin sitä kadonnutta nuoruutta koitetaan sitten myöhemmin hakea vaikka pukeutumalla teinien vaatteisiin ja elää sitä teini-ikää uudelleen eikä välitetä vaikka näyttäisi naurettavalta kunhan saa vain elää elämätöntä elämää uudelleen jossain vaiheessa ennen kuin vetelee aivan viimeisiään. Kun oli pallo jalassa kuin vankilassa niin ei välitetä vaikka näyttäisi vähän naurettavalta kun vanha akka alkaa irrottelemaan. Mies on jo lähtenyt ajat sitten irrottelemaan ja kenties elänyt täysillä sen ajan kun se ämmä on ollut vauvakuumeisena kiinni kakaroissaan.
Kuka meni sanattomaksi? Et sinä näköjään ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika heikko esitys myös vanhemmilta jos lapsi aikuisiällä asuu vielä vanhempiensa luona.
Olisihan sen voinut opettaa itsenäiseksi jo peruskoulun yläasteella.
Vai onko aloittaja niitä äitejä jotka töihin tullessaan soitti lapselle kotiin, että "muista sitten syödä aamupuuro ja jääkaapissa on leivät valmiina"
Ja kun lapsi on tullut koulusta kotiin hän on joutunut ilmoittautumaan kotiin saapumisestaan ja taas on äiti paaponut että tee läksyt ja muista syödä.
Täällä palstalla (ja varmaan suomessa yleisesti) vallitsee joku 60-luvun ajatus, että jos pidät huolta lapsestä niin hän jää ikuisesti helmoihin kiinni. Eikö juuri lapset, joita on hoivattu ja varmistettu, että aamupalat on syöty ja läksyt hoidetaan ajallaan lähde maailmaan terveinä ja järkevinä. He luottavat itseensä juuri sen terveen itsetunnon kautta, että he ovat saaneet hoivaa. Tietty voi tulla ongelmia vaikka kuinka näin olisi yrittänyt toimia mutta näin pääsääntöisesti.
Mielestäsi tervettä itsetuntoa kasvattaa se, että koko ajan joku muu huolehtii/muistuttaa puuronsyönnistä ja läksyjenteosta? Kun se huolehtija ei usko lapsensa vastuuntuntoon ja omaan ajatteluun?
Salli minun olla eri mieltä, tuo ylihuolehtiminen lapsen kehitystasoon nähden nimenomaan musertaa lapsen itsetuntoa ja vaikeuttaa ikäkauteen norm. kuuluvien tehtävien selviytymisestä.
"Minuun ei luoteta, että osaan/muistan..."
Että asuu täysi-ikäisenä lapsuudenkodissa ei tarkoita että kukaa hyysää ja passaa.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä rasauttava ketju.
Itse teen kaikkeni, että kodin ilmapiiri olisi niin hyvä, ettei tyttäreni halua muuttaa omilleen ennen kuin se on taloudellisesti järkevää ja jonkinlaista aikuistumista tapahtunut.
Eli joskus 20+.En käsitä tällaista mentaliteettia, että tehdään lapsia ja sitten halutaan niistä eroon heti kun ne tulee täysi-ikäisiksi ja työnnetään ne elämään tuilla johonkin luukkuun.
20+ "mies" syö jääkaappisi sisällön, vaikka kuinka sitä täyttäisit.
Siksi hänen on parempi jo muuttaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen pitää oppia elämään yksin, itsenäistyä vähintään pari vuotta ja hoitamaan omat asiat ennen kuin alkaa parisuhteeseen. Vanhemmat tekevät hallaa lapselleen jos jättää kotiinsa asumaan eikä lapsi ala itsenäistymään. Kaikilla tuntemillani jotka ovat kotisohvalta lähteneet parisuhteeseen niin ne ovat epäonnistuneet.
Mielestäni taas kaikki 16-vuotiaana himasta työnnetyt vaikuttavat sössivän kaikki ihmissuhteensa.
Ei ole normaalia työntää 16v kotoa kun vanhempien elatusvelvollisuus on 21v asti. Huostassa olevat pääsevät 16v omilleen asumaan jotka ovat sossun valvonnassa mutta ei muut. 16v on alaikäinen. Normaalikodeista kukaan ei lähde noin nuorena.
16- vuotiaalla ei voi olla vielä mitään suhteita muuta kuin oman ikäisiään ystäviä.
Jotkut äiteet yrittää hankkia vuokra-asuntoa juopoille häirikköpojilleen.
Ihmisen pitää oppia elämään yksin, itsenäistyä vähintään pari vuotta ja hoitamaan omat asiat ennen kuin alkaa parisuhteeseen. Vanhemmat tekevät hallaa lapselleen jos jättää kotiinsa asumaan eikä lapsi ala itsenäistymään. Kaikilla tuntemillani jotka ovat kotisohvalta lähteneet parisuhteeseen niin ne ovat epäonnistuneet.