Lue keskustelun säännöt.
Miten kannustaa aikuista lasta muuttamaan kotoa?
Ja nyt en kaipaa kiitos ilkeilyä tai syyllistämistä, vaan kysyn aivan asiallisesti kokemuksia vanhemmilta, joilla on ollut haasteita oman lapsen itsenäisen elämän aloituksen kanssa.
Totta kai lapseni saa asua omassa lapsuudenkodissaan niin pitkään kuin haluaa. Hän on rakas, mutta juuri siksi toivoisin hänen iloisena ja itsevarmana muuttavan omaan kotiin - mutta mielenterveyden ongelmat ja koronapandemia ovat aikaansaaneet sen, että hän empii ja ahdistuu.
Miten tukea itsenäistymistä? Mielelläni siis toisaalta pitäisin hänet kotonakin, mutta hänen itsensä kannalta olisi tärkeää kerätä rohkeutta muuttoon.
Käytännön asiat eivät ole kynnyskysymys, autanme niissä ja tuemme taloudellisesti. Kohtalontovereita?
Kommentit (296)
Vierailija kirjoitti:
Vaihda oven lukko.
Sitten käytän yleisavainta "sorkkarautaa" pärkkele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä rasauttava ketju.
Itse teen kaikkeni, että kodin ilmapiiri olisi niin hyvä, ettei tyttäreni halua muuttaa omilleen ennen kuin se on taloudellisesti järkevää ja jonkinlaista aikuistumista tapahtunut.
Eli joskus 20+.En käsitä tällaista mentaliteettia, että tehdään lapsia ja sitten halutaan niistä eroon heti kun ne tulee täysi-ikäisiksi ja työnnetään ne elämään tuilla johonkin luukkuun.
Olin 24v eikä yksinhuoltaja äitini olisi päästänyt kotoa pois vaikka olin jo kaksi vuotta asunut mieheni luona ja tiesi että lähden mutta kaikki tavarat vielä kotona ja kamala itku kun sitten lähdin lopullisesti. Äidilläni tuli niin kamala kriisi että tuli työpaikallenikin itkemään kuinka on niin kamala ikävä. Hänelle oli järkyttävän vaikeaa jäädä yksin kun koskaan ei ollut elänyt yksin lähdettyään lapsuudenkodistaan.
Vierailija kirjoitti:
Sano pojallesi että hänestä tulee "mammanpoika" tai "peräkammarin poika" jollei ala pakata kamppeitaan.
Sellasia naiset haluaa! Käyttämätöntä jalopuista mulukkua!
Hassua, itse olen 28v ja asunut kohta 10v omillani, mutta nyt äskettäin eronnut "terve" ja työssäkäyvä äitini haluaisi muuttaa kanssani yhteen, koska ei kestä yksinoloa... Ennen oli niin häätämässä pois kotoa uuden rakkaan alkoholistimiehensä takia, vaikka olin itse todella yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä rasauttava ketju.
Itse teen kaikkeni, että kodin ilmapiiri olisi niin hyvä, ettei tyttäreni halua muuttaa omilleen ennen kuin se on taloudellisesti järkevää ja jonkinlaista aikuistumista tapahtunut.
Eli joskus 20+.En käsitä tällaista mentaliteettia, että tehdään lapsia ja sitten halutaan niistä eroon heti kun ne tulee täysi-ikäisiksi ja työnnetään ne elämään tuilla johonkin luukkuun.
Olin 24v eikä yksinhuoltaja äitini olisi päästänyt kotoa pois vaikka olin jo kaksi vuotta asunut mieheni luona ja tiesi että lähden mutta kaikki tavarat vielä kotona ja kamala itku kun sitten lähdin lopullisesti. Äidilläni tuli niin kamala kriisi että tuli työpaikallenikin itkemään kuinka on niin kamala ikävä. Hänelle oli järkyttävän vaikeaa jäädä yksin kun koskaan ei ollut elänyt yksin lähdettyään lapsuudenkodistaan.
Niin, ei minunkaan isäni olisi halunnut päästää aikuista veljeäni muuttamaan omilleen, ja minuakin yritti saada muuttamaan takaisin kotiin.
Veli lähti sitten kuitenkin 24-vuotiaana ja kaikki meni hyvin, isäkin tottui.
Minä ja toinen veljeni muutettiin omilleen jo alle parikymppisenä - liian nuorena, ja meillä onkin ollut vaikeaa.
Tuolla 24-vuotiaana omilleen muuttaneella veljellä on mennyt mukavammin ja hän on meistä myös se, jolla on eniten rahaa (luonnollisesti, kun asui vanhemmilla pidempään).
Itse teen tosiaan kaikkeni, että lapsellani olisi hyvä olla kotona, eikä tarvisi lähteä liian nuorena omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitää elättää 21v saakka jos nuori opiskelee ja suurimmalta osalta vanhemmista tulee sellaista jälkipolvea jota työntekeminen ei kiinnosta ollenkaan muuta kuin lorviminen ja puoleen päivään asti nukkuminen. Veronmaksajia ei kohta ole ja kamala paniikki saada niitä ulkomailta että suomen lorvit saataisiin elättää jotenkuten. Tyttöjä ei kiinnosta työ ollenkaan muuta kun pukata näille kakara tai pari ja alkaa nostelemaan elatusmaksuja sillä niillä elättää itsensä ilman työssä käymistä ainakin 18 vuotta.
Höpö höpö :D
"Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan loppuu, kun tämä täyttää 18 vuotta. Toisin sanoen vanhemman elatusvelvollisuus loppuu, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Vanhemmat voivat jatkaa lapsen elättämistä tämän jälkeen, kuten monesti tapahtuukin.
Poikkeus pääsääntöön, jonka mukaan elatusvelvollisuus loppuu, kun elätettävä täyttää 18 vuotta, on lapsen oikeus saada koulutusavustusta lukion tai ammattikoulun (tai näiden tasoisten oppilaitoksen) loppuun saattamiseksi. Edellytyksenä on, että vanhemman on kyettävä suorittamaan koulutusavustusta."
Eli 18 jälkeen, morjens! Tai vaihtoehtoisesti ostaa kouluun kirjat ja tekee makaroonilaatikkoa. Nuori voi myös tehdä itsekin jotain, ihan vaikka hankkia osa aikaisen työpaikan - Jees!
Vaikea sanoa, ei ollut vaihtoehtoja, kumpikin lapsi muutti opiskelemaan satojen kilometrien päähän 19-vuotiaana.
Samoin itse aikanani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitää elättää 21v saakka jos nuori opiskelee ja suurimmalta osalta vanhemmista tulee sellaista jälkipolvea jota työntekeminen ei kiinnosta ollenkaan muuta kuin lorviminen ja puoleen päivään asti nukkuminen. Veronmaksajia ei kohta ole ja kamala paniikki saada niitä ulkomailta että suomen lorvit saataisiin elättää jotenkuten. Tyttöjä ei kiinnosta työ ollenkaan muuta kun pukata näille kakara tai pari ja alkaa nostelemaan elatusmaksuja sillä niillä elättää itsensä ilman työssä käymistä ainakin 18 vuotta.
Höpö höpö :D
"Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan loppuu, kun tämä täyttää 18 vuotta. Toisin sanoen vanhemman elatusvelvollisuus loppuu, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Vanhemmat voivat jatkaa lapsen elättämistä tämän jälkeen, kuten monesti tapahtuukin.
Poikkeus pääsääntöön, jonka mukaan elatusvelvollisuus loppuu, kun elätettävä täyttää 18 vuotta, on lapsen oikeus saada koulutusavustusta lukion tai ammattikoulun (tai näiden tasoisten oppilaitoksen) loppuun saattamiseksi. Edellytyksenä on, että vanhemman on kyettävä suorittamaan koulutusavustusta."
Eli 18 jälkeen, morjens! Tai vaihtoehtoisesti ostaa kouluun kirjat ja tekee makaroonilaatikkoa. Nuori voi myös tehdä itsekin jotain, ihan vaikka hankkia osa aikaisen työpaikan - Jees!
Niin ja elatusmaksut loppuu ihan saman tien, jos lapsi pystyy "elättämään itsensä".
Näin tapahtuu esim silloin, kun nuori saa vankilatuomion 16-17 vuotiaana.
Tällöin siis etävanhempi ei enää maksa lähivanhemmalle euroja :D
Juotuu siis ihan itse ostaan siiderit...
Vierailija kirjoitti:
Hassua, itse olen 28v ja asunut kohta 10v omillani, mutta nyt äskettäin eronnut "terve" ja työssäkäyvä äitini haluaisi muuttaa kanssani yhteen, koska ei kestä yksinoloa... Ennen oli niin häätämässä pois kotoa uuden rakkaan alkoholistimiehensä takia, vaikka olin itse todella yksinäinen.
Sanoisin äidille näin: "hassua, en halua muuta kuin asua itsekseni" "morjens"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen pitää oppia elämään yksin, itsenäistyä vähintään pari vuotta ja hoitamaan omat asiat ennen kuin alkaa parisuhteeseen. Vanhemmat tekevät hallaa lapselleen jos jättää kotiinsa asumaan eikä lapsi ala itsenäistymään. Kaikilla tuntemillani jotka ovat kotisohvalta lähteneet parisuhteeseen niin ne ovat epäonnistuneet.
Voi voi, kun ihmiset eivät ole kaikki samanlaisia, hyväksy se.
Perustele väittämäsi ja montako tunnet kotisohvalta lähteneitä ilman itsenäistymisvaihetta joilla on onnistunut suhde elämänsä loppuun asti ilman ettei kumppania ole vaihdettu kuin kalsareita. En tunne yhtäkään sellaista ja tuskin sinäkään.
Ihme vänkääjä olet. Olen siis eri kuin kelle kommentoit, mutta esimerkin vuoksi voin mainit sen yhden ketä kaipaat eli itseni — suoraan kotoa poikakaverin kanssa yhteen. Vieläkin onnellisesti yhdessä, yhteenkasvaneena ja esikoista odotetaan. Voisin väittää myös toisin päin, kaikki ketkä ovat eläneet omatoimista sinkkuelämää ensimmäiset vuodet, ovat kasvaneet niiiin itsenäisiksi että muiden tavat ei omaan elämään enää sovi ja kumppaneitakin on kiva vaihtaa kuin kalsareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä rasauttava ketju.
Itse teen kaikkeni, että kodin ilmapiiri olisi niin hyvä, ettei tyttäreni halua muuttaa omilleen ennen kuin se on taloudellisesti järkevää ja jonkinlaista aikuistumista tapahtunut.
Eli joskus 20+.En käsitä tällaista mentaliteettia, että tehdään lapsia ja sitten halutaan niistä eroon heti kun ne tulee täysi-ikäisiksi ja työnnetään ne elämään tuilla johonkin luukkuun.
Olen niin täysin samaa mieltä.
Olen aivan eri mieltä.
Eihän siinä mikään muu muutu kuin osoite. Edelleenkin elämään saa ohjeita ja neuvoja, jos niitä kysyy.
Edelleenkin lapselle voi soittaa ja lapsikin voi soittaa kuulumisiaan.
Mutta ennen muuttoa kannattaa ne perusasiat hoitaa yhdessä lapsen kanssa muuttoilmoituksesta sähkösopimukseen sekä ehkäpä kertoa tosiasia, että vuorralaskusi on elämäsi kannalta tärkein lasku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MST kirjoitti:
Ei ne kaikki aina lähde. Tiedän viisikymppisen ihmisen, joka on aina asunut vanhemmillaan. Mielenterveyden ongelmia on varmasti, mutta enemmän persoonallisuushäiriön puolella, ei älyllisesti kehitysvammainen. Ihan tavallisessa työssä kyllä käy, mutta eipä ole koskaan lähtenyt kotoa. Jotenkaan hän ei edes liity tavalliseen tapaan omaan ikäluokkaansa, kun on tietysti niin monet kehitysvaiheet jääneet kokematta. Tavallaan hän on jossain mielessä kuin murrosikäinen edelleen (kiukuttelee vanhemmilleen, esim.), mikä joskus välittyy sivullisillekin. No, kukin tietenkin saa elää kuten haluaa.
Ei kukaan "järkevä" halua muuttaa itsestään täyttyvän jääkaapin luota asuntoon, jossa sellaista ei ole, vaan joutuu ihan itse sen täyttämään raahaamalla kaupasta tavaraa ja kaiken lisäksi vielä maksamaan ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP.n on hyvä muistaa, että mielenterveysongelmista kärsivä lapsi on sairas. Samoin kuin emme voi odottaa fyysisesti sairaalta samanlaisia suorituksia kuin fyysisesti terveeltä, emme voi odottaa samanlaisia suorituksia mielellisesti sairaalta kuin mielellisesti terveeltä. Väsymys on ainakin todella, todella yleinen juttu mielenterveysongelmissa, jolloin terveille ihmisille ihan normaaleilta vaikuttavat asiat, jopa pikkujutut, ovat sairastuneelle todella isoja, vaativia ja raskaita. Sama tietysti fyysisten sairauksien kanssa. Lapsesi etenee eri tahtiin terveisiin lapsiin verrattuna ja vaatii erilaisia resursseja teiltä kuin terveiden lasten vanhemmilta.
Tiedän mistä puhun, sillä minulla oli nuorena traumapohjaisia mielenterveysongelmia ja elämä meni lähinnä nukkuessa, jotta jaksoin. Nyt keski-ikäisenä on kroonisia fyysisiä sairauksia, todennäköisesti traumasta aiheutuneen stressin laukaisemia. En pysty samoihin suorituksiin kuin normaalit ihmiset, mutta pärjään omillani ja olen helpottanut arkeani niin paljon kuin mahdollista.
Netissä mielenterveyspotilaat ja kroonisesti sairaat puhuvat Lusikkateoriasta. Henkilöllä on päivittäin käytössä tietty määrä resursseja eli lusikoita. Sanotaan vaikka 6 lusikkaa. Tiskaaminen vie 2 lusikkaa, suihku 1 lusikan, kaupassa käyminen 3 lusikkaa ja hups, tälle päivälle ei olekaan enää lusikoita. Pitää siirtää jotain huomiseen ja levätä loppu päivä. Joskus joku asia vie kaikki 6 lusikkaa kerralla. Joskus on helpompia päiviä, jolloin lusikoita kuluukin vain 2. Joku päivä suihku voi viedä 3 lusikkaa, toisena päivänä kaupassa käynti kuluttikin vain 1 lusikan. Lusikoita ei saa lisää, vaan on pelattava niillä määrillä, mitä on. Resurssit ovat rajalliset.
Pohtiminen, asioiden järjestäminen, miettiminen, suunnittelu ja organisointi vievät myös lusikoita. Lapsellasi, ap, on sairauden takia rajalliset resurssit. Terapia, hoito jne. auttavat saamaan lisää voimia ja resursseja, mutta se voi viedä aikaa. On mahdollista, että hän ei koskaan parane ns. normaaliksi, vaan joutuu elämään tätä lusikka-elämää, jossa on osattava suunnitella se, mihin resurssit riittävät kunakin päivänä.
Ehkä lapsesi voisi saada apua tällaisesta Lusikkateoriasta. Montako lusikkaa hänellä on? 10 voisi olla hyvä luku. Montako lusikkaa mikäkin asia ja tekeminen vie? Tämä auttaa lastasi hallitsemaan elämäänsä ja samaan onnistumisen kokemuksia, joita ahdistuneet tarvitsevat muita enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pitää nuori kotona mieluummin kuin sysätä yhteiskunnan tuilla jossain narkkiyksiössä.
Töihin pitää toki patistaa. Lisäksi käske häntä säästää asp-tilillle tai osakkeisiin puolet palkasta. Mikäli rahat menee humputteluun, niin ala vaatia vuokraa ja kerro, että vuokra laskee 0 euroon heti, kun palkasta menee 50% säästöön.
Toimitte näin pari vuotta, mikä on tosi lyhyt aika ja sitten nuorella on varaa ostaa oma omistuskämppä. Lähtökohdat oikeaan itsenäiseen elämään on 1000x paremmat kuin 16 vuotiaana yhteiskunnan maksemaan yksiöön ja yhteiskunnan tuiden varassa lähteneellä nuorella.
Hän ei ole töissä, vaan opiskelee. Stadissa ei yksiön hintaa saa kasaan mitenkään asp-säästöillä parissa vuodessa. Yksiöt maksavat pitkälle toista sataa tuhatta euroa.
Kyse ei kuitenkaan ole taloudellisesta puolesta, vaan henkisestä.
Ap
No vielä tyhmempää olisi opiskelija heittää yhteiskunnan elätiksi. Annat sen asua kotona opintojen loppuun saakka ainakin ja kannusta/ patista osa-aikatöihin.
Sitten, kun nuori pääsee ekaa kunnon duunii eli palkka on joku 1800-2000 nettona, niin pankista saa erittäin helposti lainaa, kun on joko säästöjä tai sitten rahat aspitilillä. Kotona asuvan nuoren pitäisi saada 2000 nettotuloista vähintää 1500 euroa kuukaudessa säästöö. Eli ei kauaa mene, että on kelpoinen hakemaa sitä lainaa siihen 200k kämppään.
Pelkkää pätkää on ollut parikymppisestä asti. Olen nyt kohta viisikymppinen ja mitään lainoja ei ole tullut pankeilta, kun on pätkätyötä.
Joten kaikki palkka on suurinpiirtein mennyt vuokraan. Täytän 50v kahden vuoden päästä ja menen suoraan eläkkeelle epävirallisesti sossun tuelle. Olen asian päättänyt jo ja yhtään työtä en enää ala tekemään tälle epäreilulle järjestelmällle. Ehkä joku nuori saa mun pätkähommat ja tyytyy niihin. Sääliksi ihan käy.
Miten viiskymppinen voi tehdä pätkätyötä kokoajan?
Eihän pätkää ole ollut aikoinaan niinku 40 vuotta sitten 80 luvulla.
Etkä sitten ole kouluttanut itseäs? Työn ohallakin voi kouluttautua. Olen itse opiskellut yhden ammattikoulututkinnon ja korkeakoulututkinnon ja ihan tässä 2000 luvulla, viimeksi valmistuin 2015.
Niin ja olen 57.
Asuin kotona 31 vuotiaaksi kunnes lähdin toiselle puolen suomea opiskelemaan. olin jo äitini tykönä yhden opiskellut, ollut töissä ja sairastellut vakavast tuohon ikään asti. Äiti ei silti olisi päästänyt mua vaikka olin jo opiskelukykyinen. Nykyään jos oon kuukauden siellä, niin se on jo hätistelemässä, mutta nyt koronan aikana se yritti, että olisin tullut kotio asumaan. kää siis kohta 40. :D
Onko hyvä idea muuttaa nyt koronan aikaan pois jos on masentunut? Yksin yksiössä masentuu helposti lisää. Kyllä nuorella on koko elämä aikaa asua yksin, mihin on niin kiire? Suomessa muutetaan nuorena omilleen ja se on yleensä pois veronmaksajien lompakosta.
Koronassa mt-potilaat ovat tehneet enemmän itsemurhia. En suosittelisi pakottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ikä?
20
Ap
Siis vasta 20-vuotias. Anna hänen asua vielä painostamatta kotona muutama vuosi, jos hän haluaa.
Harmittaa tässä se, että taidat antaa ymmärtää, että olisi hyvä muuttaa. Se ei ole hyvä juttu. Vaikea ymmärtää, miksi kiirehdit. Minun lähipiirissäni nuoret saavat asua kotona niin kauan kuin haluavat. Kyllä he sitten muuttavat, kun aika on oikea.
Mikään laki ei velvoita elättämään täysi ikäistä aikuista (18v.).
Edes elatusapua ei ole pakko maksaa 18 ikävuoden jälkeen, vaikka opiskelisi mitä.
Apu tämän jälkeen on vapaaehtoista aina.
Miksi? Siksi, että 18 vuotias pääsee jo töihinkin. Itse olin töissä jo 14 vuotiaana, mutta se oli ennen.
Nykyään työturvallisuus vaatii täysi ikäisyyden ennen kuin voi tehdä 8 h työpäivää.