Te joilla on kotona aina siistiä, siivoatteko joka päivä?

Asumme isossa 4h+k vuokra asunnossa, ja täällä siivoan joka päivä. Kolme lasta josta kuopus 2,5v ja mies, mutta onneksi mieheni on aika siisti, eikä sotke, vain laittaa aina takasin paikoilleen, mutta lapset huh huh he rakastavat sotkemista, että saa olla koko ajan heidän perässä ja neuvomassa että laita takasin, ei älä vie sitä vessaan jne. Mutta kun lapset päiväkodissa ja koulussa ja mies töissä(itse olen tällä hetkellä työtön) niin rakastan olla yksin ja siivoa ihan rauhassa. Se tunne kun koti on puhdas on minusta ihanaa. Olen huomannut tässä asunnossa sen että tänne kertyy aivan järkyttävän määrä pölyä, en tiedä mistä johtuu, mutta jopa vessoissa on pölyä jos en pyyhki kahden päivän välein. Ja kerran kuussa pitää siirtää sohvat, sängyt, kaapit, koska huomaan että kotona on jotenkin tunkkainen olo vaikka pyyhki tasoista pölyä, mutta sitä jää noihin paikkoihin joten myös pitää imuroida melkein päivittäin. Sitten on näitä isoja projekteja esim kaapien siivous, keittiössä jääkaapin pesu tai käytävän ison kaapin raivaus, kyllä siivous hullu keksii tekemistä :)

Mulla ei ole koskaan ollut sotkuista. Nytkin masentuneena sairauslomalla ja kämppä samanlainen kuin aina. Olen minimalisti joten turhaa rojua ei ole. Tiskaan kerran päivässä, imuroin kerran kahdessa viikossa. Vaatteet laitan aina kaappiin enkä jätä lojumaan tuolille/lattialle tms. Pölyt pyyhin sitä mukaan kun sitä kertyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni vastaaja ei vaikuta pitävän "saman tien jälkien korjaamista" siivoamisena.

Minä ajattelen niin, että murujen pyyhkiminen pöydältä rätillä on yksi siivoustoimenpide. Likaisten astioiden huuhtaisu ja laittaminen tiskikoneeseen syömisen jälkeen on toinen siivoustoimenpide. Tasojen pyyhkiminen kostealla rätillä on kolmas. Pyykkien lajittelu ja laittaminen pyykkikoriin /koneeseen on neljäs jne. Se siis on siivoamista, vaikka tapahtuisi muun tekemisen lomassa.

Minun mielestä se ei ole. Se on vain normaalia hygieniaa. Sama kuin automaattisesti pyyhkii p-seensä vessassa käynnin jälkeen. Toivoisin että joku joskus selittäisi minulle, miksi roskat pitää jättää olkkarin pöydälle tai hammastahnat pyyhkäsemättä peilistä, vaikka ihan selvästi näkee että ne on siinä.

Ei pidäkään jättää. Mutta se on siivoamista. Siivoamista ei ole vain lauantaisin tapahtuva viikkosiivous, mikä on joidenkin tyyli, vaan se että joka päivä siivoat murut, pyyhit peilin, lakaiset lattiaa, peset tiskit - se on jokapäiväistä siivoamista.

Vastaus kysymykseen "miten teillä on aina näin siistiä?" ei siis ole "en siivoa koskaan", vaan "siivoan joka päivä". En tajua miksi peilin peseminen olisi siivoamista vain jos sen tekee kerran viikossa, mutta joka päivä tehtynä se ei ole? t. eri

Jos siivoamista on mm. tiskikoneen käyttäminen, pyykin peseminen ja imurointi, niin silloinhan käytännössä jokaisessa lapsiperheessä "siivotaan joka päivä" oli kotona siistiä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole koskaan ollut sotkuista. Nytkin masentuneena sairauslomalla ja kämppä samanlainen kuin aina. Olen minimalisti joten turhaa rojua ei ole. Tiskaan kerran päivässä, imuroin kerran kahdessa viikossa. Vaatteet laitan aina kaappiin enkä jätä lojumaan tuolille/lattialle tms. Pölyt pyyhin sitä mukaan kun sitä kertyy.

Luulen myös, että "sotkuisuus" korreloi tavaramäärän kanssa, ei sen, kuinka usein leivänmurut pyyhitään tai tiskikone käy.

Itse pidän iltaisin n. 30 min siistimishetken, jos on tarve. Etenkin normiaikoina saatan töiden jälkeen vain käväistä kotona syömässä ja vaihtamassa vaatteet ja jatkaa sitten muihin menoihin. Muutenkin olen vähän sellainen, että jätän tavaroita levälleen enkä ns heti laita paikalleen. Kiva kuitenkin mennä nukkumaan ja herätä siistiin kotiin.

Varsinaista siivousta harrastan kerran pari viikossa, tai tarpeen mukaan. Robotti-imuri huolehtii lattioista, pölyt pyyhin viikottain. Kylppäri/wc pestään viikottain tai useammin jos on tarve.

Tärkeintä on ollut valita taistelunsa, sekä miettiminen mahdollisimman helpot tavat siisteyden ylläpitämiseen. Leivänmuruja ei tule pöydille kun käyttää leivän alla lautasta. Kun ei sotke, ei tarvitse siivota, eli hellalla tehdään ruokaa maltilla eikä holvata tomaattikastiketta ympäri seiniä ja kattoa. Tavaroille joita käytetään jatkuvasti on hyvä olla oma paikka, esim kengille helppo teline, ei mitään kilometrin päähän maakuoppaan viemistä. Avaimille ja muille taskuissa kulkeville oma kippo eteiseen. Tavarat pois lattioilta, esim. meillä kielisoittimet on seinällä eikä lattioilla. Matot helppohoitoiset, huonekalut liikkuvat pyörillä, tai esim sohva riittävän korkea että alta mahtuu hyvin imuroimaan. Kiettiöön kaikki olennainen käden ulottuville, se vähentää sotkun määrää, kun ei taikinakäsin, kastikekauhoin pyöritä ympäri keittiönkaappeja ja kaiveta joka päivä käytettävää tavaraa jostain syvän alakaapin perukoilta. Vaatteiden kanssa olen ottanut  tyylin että jos se on niin likainen ettei sitä voi kaappiin laittaa, se menee pesuun. Imuroin noin joka 4. päivä, ja välipäivinä tarvittaessa pyyhin lattialta kuivalla levymopilla roskat pois, niin on jatkuvasti puhda lattia.

Siivoan joka päivä. Tiskit ja keittiön tasojen pyyhkimiset, pyykit (tulee paljon, koska miehen työvaatteet), imuroin keittiön ja eteisen.

Näihin menee päivässä max tunti ja hoidan asian ihan käden käänteessä. Ei mulla iltaisin ole kotona muutakaan tekemistä, joten ei tuo aika ole mistään pois.

Enemmän aikaa menee ruoanlaittoon. Teen joka ilta lämpimän ruuan ja seuraavan päivän lounaat, eli siinä on jonkun verran hommaa.

Viikonloppuna teen sitten isomman siivouksen vessan pesuineen ja pyyhin lattiat ym.

En koe kotihommia raskaana, vaan hyvänä vastapainona istumatyölle.

EI TARVII SIIVOO JOKA PÄIVÄ KUN EI OO PASKASIA KOIRIA JA VAUVOJA LATTIOILLA

Tästä ketjusta olen oppinut eron minun (sotkupetteri) ja luontaisesti siistien ihmisten välillä:

Luontaisesti siistit siivoavat paljonkin päivittäin ja vähän joka välissä, mutteivät miellä sitä siivoamiseksi, koska se tulee heille luonnostaan ja helposti.

Olen teille kateellinen. :)

Voisin varmasti jollain ilveellä opetella joka välissä siivoamisen taidon, mutten tiedä, voisinko  mitenkään oppia sellaiseksi, ettei se tuntuisi siivoamiselta ja työltä. Ja TÄMÄ on se ero.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on ollut valita taistelunsa, sekä miettiminen mahdollisimman helpot tavat siisteyden ylläpitämiseen. Leivänmuruja ei tule pöydille kun käyttää leivän alla lautasta. Kun ei sotke, ei tarvitse siivota, eli hellalla tehdään ruokaa maltilla eikä holvata tomaattikastiketta ympäri seiniä ja kattoa. Tavaroille joita käytetään jatkuvasti on hyvä olla oma paikka, esim kengille helppo teline, ei mitään kilometrin päähän maakuoppaan viemistä. Avaimille ja muille taskuissa kulkeville oma kippo eteiseen. Tavarat pois lattioilta, esim. meillä kielisoittimet on seinällä eikä lattioilla. Matot helppohoitoiset, huonekalut liikkuvat pyörillä, tai esim sohva riittävän korkea että alta mahtuu hyvin imuroimaan. Kiettiöön kaikki olennainen käden ulottuville, se vähentää sotkun määrää, kun ei taikinakäsin, kastikekauhoin pyöritä ympäri keittiönkaappeja ja kaiveta joka päivä käytettävää tavaraa jostain syvän alakaapin perukoilta. Vaatteiden kanssa olen ottanut  tyylin että jos se on niin likainen ettei sitä voi kaappiin laittaa, se menee pesuun. Imuroin noin joka 4. päivä, ja välipäivinä tarvittaessa pyyhin lattialta kuivalla levymopilla roskat pois, niin on jatkuvasti puhda lattia.

Komppaan!! Mulla vaan pulmana on se, että mies erityisesti ja teinit eivät elä näiden mukaisesti: moes länttää juuri pyyhkimälleni keittiön tummalle tasolle ruispalat ja jauhopilvi pöllähtää; mies ja teinit jättää laittamatta kenkönsä kenkähyllyyn (vaikka tilavaa kenkähyllyö on meidän isossa tuulikaapissa noin 15 m (!) verran. Mies ja teinit suihkusta tullessaan jättää pyyhkeensä ihan mihin sattuu, vaikka pyyhkeille on naulat kylpyhuoneessa. Mies ja teinit jättää astiansa ihan minne sattuu, tai sitten keittiön tasolle, vaikka kone löytyy 10 cm päästä tason alta. Mies avaa postinsa, jättää tyhjän kuoren / muovikääreen keskelle parasta ruokasalin pöytää.

Kukaan heistä ei saa vietyä kodinhoitohuoneesta puhtaita pyykkipinojaan pyytämättä tai pyydettäessä omiin kaappeihinsa.

Joten luovuttanut olen. Hassuinta tässä on se, että mies väittää minua sotkuiseksi. Koen kuitenkin ihan tarpeeksi olevan jo siinä, että hoidan yksinäni vauvaa ja 7 veetä, siivoan kun ehdin, eli koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on ollut valita taistelunsa, sekä miettiminen mahdollisimman helpot tavat siisteyden ylläpitämiseen. Leivänmuruja ei tule pöydille kun käyttää leivän alla lautasta. Kun ei sotke, ei tarvitse siivota, eli hellalla tehdään ruokaa maltilla eikä holvata tomaattikastiketta ympäri seiniä ja kattoa. Tavaroille joita käytetään jatkuvasti on hyvä olla oma paikka, esim kengille helppo teline, ei mitään kilometrin päähän maakuoppaan viemistä. Avaimille ja muille taskuissa kulkeville oma kippo eteiseen. Tavarat pois lattioilta, esim. meillä kielisoittimet on seinällä eikä lattioilla. Matot helppohoitoiset, huonekalut liikkuvat pyörillä, tai esim sohva riittävän korkea että alta mahtuu hyvin imuroimaan. Kiettiöön kaikki olennainen käden ulottuville, se vähentää sotkun määrää, kun ei taikinakäsin, kastikekauhoin pyöritä ympäri keittiönkaappeja ja kaiveta joka päivä käytettävää tavaraa jostain syvän alakaapin perukoilta. Vaatteiden kanssa olen ottanut  tyylin että jos se on niin likainen ettei sitä voi kaappiin laittaa, se menee pesuun. Imuroin noin joka 4. päivä, ja välipäivinä tarvittaessa pyyhin lattialta kuivalla levymopilla roskat pois, niin on jatkuvasti puhda lattia.

Komppaan!! Mulla vaan pulmana on se, että mies erityisesti ja teinit eivät elä näiden mukaisesti: moes länttää juuri pyyhkimälleni keittiön tummalle tasolle ruispalat ja jauhopilvi pöllähtää; mies ja teinit jättää laittamatta kenkönsä kenkähyllyyn (vaikka tilavaa kenkähyllyö on meidän isossa tuulikaapissa noin 15 m (!) verran. Mies ja teinit suihkusta tullessaan jättää pyyhkeensä ihan mihin sattuu, vaikka pyyhkeille on naulat kylpyhuoneessa. Mies ja teinit jättää astiansa ihan minne sattuu, tai sitten keittiön tasolle, vaikka kone löytyy 10 cm päästä tason alta. Mies avaa postinsa, jättää tyhjän kuoren / muovikääreen keskelle parasta ruokasalin pöytää.

Kukaan heistä ei saa vietyä kodinhoitohuoneesta puhtaita pyykkipinojaan pyytämättä tai pyydettäessä omiin kaappeihinsa.

Joten luovuttanut olen. Hassuinta tässä on se, että mies väittää minua sotkuiseksi. Koen kuitenkin ihan tarpeeksi olevan jo siinä, että hoidan yksinäni vauvaa ja 7 veetä, siivoan kun ehdin, eli koko ajan.

Mullakin oli teinit silloin joskus, ja tottakai sotkua tulee enemmän, eikä kukaan siivoa :) Toisaalta ei ehkä kannata yrittää väkisin pitää yllä mahdotonta siisteystasoa jos perheessä on 6 henkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta olen oppinut eron minun (sotkupetteri) ja luontaisesti siistien ihmisten välillä:

Luontaisesti siistit siivoavat paljonkin päivittäin ja vähän joka välissä, mutteivät miellä sitä siivoamiseksi, koska se tulee heille luonnostaan ja helposti.

Olen teille kateellinen. :)

Voisin varmasti jollain ilveellä opetella joka välissä siivoamisen taidon, mutten tiedä, voisinko  mitenkään oppia sellaiseksi, ettei se tuntuisi siivoamiselta ja työltä. Ja TÄMÄ on se ero.

Siivoaminen on sotkun poistamista/järjestämistä. Se ettei sotke, ei varsinaisesti ole siivoamista. Esim jos asunto on täysin siisti, ja sen jälkeen siellä ei käy kukaan kuukauteen, ei siisteystaso ole pysynyt yllä koska pölyä on kertynyt, vaikkei kukaan olisi asunnossa käynyt. Lautasen ottaminen leivän alle murustelun estämiseksi, tai tavaran laittaminen sille kuulevalle paikalle ei vielä ole siivoamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta olen oppinut eron minun (sotkupetteri) ja luontaisesti siistien ihmisten välillä:

Luontaisesti siistit siivoavat paljonkin päivittäin ja vähän joka välissä, mutteivät miellä sitä siivoamiseksi, koska se tulee heille luonnostaan ja helposti.

Olen teille kateellinen. :)

Voisin varmasti jollain ilveellä opetella joka välissä siivoamisen taidon, mutten tiedä, voisinko  mitenkään oppia sellaiseksi, ettei se tuntuisi siivoamiselta ja työltä. Ja TÄMÄ on se ero.

Siivoaminen on sotkun poistamista/järjestämistä. Se ettei sotke, ei varsinaisesti ole siivoamista. Esim jos asunto on täysin siisti, ja sen jälkeen siellä ei käy kukaan kuukauteen, ei siisteystaso ole pysynyt yllä koska pölyä on kertynyt, vaikkei kukaan olisi asunnossa käynyt. Lautasen ottaminen leivän alle murustelun estämiseksi, tai tavaran laittaminen sille kuulevalle paikalle ei vielä ole siivoamista.

Näin. siisti ihminen ei siivoa jatkuvasti, mutta sotkupetteri sotkee jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta olen oppinut eron minun (sotkupetteri) ja luontaisesti siistien ihmisten välillä:

Luontaisesti siistit siivoavat paljonkin päivittäin ja vähän joka välissä, mutteivät miellä sitä siivoamiseksi, koska se tulee heille luonnostaan ja helposti.

Olen teille kateellinen. :)

Voisin varmasti jollain ilveellä opetella joka välissä siivoamisen taidon, mutten tiedä, voisinko  mitenkään oppia sellaiseksi, ettei se tuntuisi siivoamiselta ja työltä. Ja TÄMÄ on se ero.

Tämä! Minä teen ruoan päivittäin ja samassa yhteydessä lajittelen roskat, laitan tiskit, tyhjään ja täytän koneen, siistin keittiön tasot, pesen koneellisen pyykkiä ja imuroin keittiön (kyllä, päivittäin lasten vuoksi) ja mielestäni olen siivonnut jo todella paljon. Jos tuohon päälle pesen vessat (kaksi kertaa viikossa) tai imuroin koko alakerran, viikkaan pyykit, vaihdan lakanat tai järjestelen paikkoja, minulla on tunne, että olan siivonnut ihan hullusti. Moni minua ahkerampi kokisi tuon vain pieneksi ylläpitosiistimiseksi, joka menee siinä arjen keskellä nopeasti. Vihaan siivoamista ja "pientä järjestelyä" :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on ollut valita taistelunsa, sekä miettiminen mahdollisimman helpot tavat siisteyden ylläpitämiseen. Leivänmuruja ei tule pöydille kun käyttää leivän alla lautasta. Kun ei sotke, ei tarvitse siivota, eli hellalla tehdään ruokaa maltilla eikä holvata tomaattikastiketta ympäri seiniä ja kattoa. Tavaroille joita käytetään jatkuvasti on hyvä olla oma paikka, esim kengille helppo teline, ei mitään kilometrin päähän maakuoppaan viemistä. Avaimille ja muille taskuissa kulkeville oma kippo eteiseen. Tavarat pois lattioilta, esim. meillä kielisoittimet on seinällä eikä lattioilla. Matot helppohoitoiset, huonekalut liikkuvat pyörillä, tai esim sohva riittävän korkea että alta mahtuu hyvin imuroimaan. Kiettiöön kaikki olennainen käden ulottuville, se vähentää sotkun määrää, kun ei taikinakäsin, kastikekauhoin pyöritä ympäri keittiönkaappeja ja kaiveta joka päivä käytettävää tavaraa jostain syvän alakaapin perukoilta. Vaatteiden kanssa olen ottanut  tyylin että jos se on niin likainen ettei sitä voi kaappiin laittaa, se menee pesuun. Imuroin noin joka 4. päivä, ja välipäivinä tarvittaessa pyyhin lattialta kuivalla levymopilla roskat pois, niin on jatkuvasti puhda lattia.

Komppaan!! Mulla vaan pulmana on se, että mies erityisesti ja teinit eivät elä näiden mukaisesti: moes länttää juuri pyyhkimälleni keittiön tummalle tasolle ruispalat ja jauhopilvi pöllähtää; mies ja teinit jättää laittamatta kenkönsä kenkähyllyyn (vaikka tilavaa kenkähyllyö on meidän isossa tuulikaapissa noin 15 m (!) verran. Mies ja teinit suihkusta tullessaan jättää pyyhkeensä ihan mihin sattuu, vaikka pyyhkeille on naulat kylpyhuoneessa. Mies ja teinit jättää astiansa ihan minne sattuu, tai sitten keittiön tasolle, vaikka kone löytyy 10 cm päästä tason alta. Mies avaa postinsa, jättää tyhjän kuoren / muovikääreen keskelle parasta ruokasalin pöytää.

Kukaan heistä ei saa vietyä kodinhoitohuoneesta puhtaita pyykkipinojaan pyytämättä tai pyydettäessä omiin kaappeihinsa.

Joten luovuttanut olen. Hassuinta tässä on se, että mies väittää minua sotkuiseksi. Koen kuitenkin ihan tarpeeksi olevan jo siinä, että hoidan yksinäni vauvaa ja 7 veetä, siivoan kun ehdin, eli koko ajan.

Mullakin oli teinit silloin joskus, ja tottakai sotkua tulee enemmän, eikä kukaan siivoa :) Toisaalta ei ehkä kannata yrittää väkisin pitää yllä mahdotonta siisteystasoa jos perheessä on 6 henkilöä.

Tässä ketjussa kuitenkin puhutaan ihmisistä, joilla on aina hyvin siistä oli lasten lukumäärä ja heidän ikänsä mikä tahansa. Siis ihmisistä, jotka osaavat organisoida arkensa niin, että koti säilyy siistinä lähes aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta olen oppinut eron minun (sotkupetteri) ja luontaisesti siistien ihmisten välillä:

Luontaisesti siistit siivoavat paljonkin päivittäin ja vähän joka välissä, mutteivät miellä sitä siivoamiseksi, koska se tulee heille luonnostaan ja helposti.

Olen teille kateellinen. :)

Voisin varmasti jollain ilveellä opetella joka välissä siivoamisen taidon, mutten tiedä, voisinko  mitenkään oppia sellaiseksi, ettei se tuntuisi siivoamiselta ja työltä. Ja TÄMÄ on se ero.

Tämä! Minä teen ruoan päivittäin ja samassa yhteydessä lajittelen roskat, laitan tiskit, tyhjään ja täytän koneen, siistin keittiön tasot, pesen koneellisen pyykkiä ja imuroin keittiön (kyllä, päivittäin lasten vuoksi) ja mielestäni olen siivonnut jo todella paljon. Jos tuohon päälle pesen vessat (kaksi kertaa viikossa) tai imuroin koko alakerran, viikkaan pyykit, vaihdan lakanat tai järjestelen paikkoja, minulla on tunne, että olan siivonnut ihan hullusti. Moni minua ahkerampi kokisi tuon vain pieneksi ylläpitosiistimiseksi, joka menee siinä arjen keskellä nopeasti. Vihaan siivoamista ja "pientä järjestelyä" :)

Hommaa robotti-imuri avuksi, jos päivittäin pitää imuroida. Se helpottaa jo kovasti, sillä itse ainakin inhoan imuroimista. 

Kyllä lapsiperheessä pitää siivota joka päivä.

Pyrin siivoamaan jäljet heti ja joka päivä pientä ekstraa. Ei siihen mene niin paljon aikaa, että olisi muusta pois.

Jossakin vaiheessa en juurikaan siivonnut arkena ja vihasin sitä kun viikonloppu piti aloittaa tunnin tai parin siivoamisella. Ihana vaan ottaa rennosti. Mielummin siis pikkuhiljaa ja säännöllisesti.

Sitäkin voi miettiä, että jos ei ole aikaa siivoamiseen, niin mihin se aika menee?

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta olen oppinut eron minun (sotkupetteri) ja luontaisesti siistien ihmisten välillä:

Luontaisesti siistit siivoavat paljonkin päivittäin ja vähän joka välissä, mutteivät miellä sitä siivoamiseksi, koska se tulee heille luonnostaan ja helposti.

Olen teille kateellinen. :)

Voisin varmasti jollain ilveellä opetella joka välissä siivoamisen taidon, mutten tiedä, voisinko  mitenkään oppia sellaiseksi, ettei se tuntuisi siivoamiselta ja työltä. Ja TÄMÄ on se ero.

Se on totta, että se tulee niin luonnostaan. Jos näen vaikka ovessa jotain likaa, niin pyyhin sen pois samantien, koska eihän siihen mene kuin yksi pieni hetki. Sitä tulee siivottua ihan ohimennen huomaamatta ja silti jää aikaan niin paljon kaikkeen muuhun.