Te joilla on kotona aina siistiä, siivoatteko joka päivä?

Siivous rauhoittaa. Saa nähdä kättensä työn jäljet samalla kun ajattelee muuta. Tai kun ei voi keskittyä ajattelemaan paperityötä. Siistissä kodissa, puhtaissa lakanoissa suihkun raikkaana on ihana alkaa tai lopettaa päivä. Se saa hyvälle tuulelle. 

Kyllä minä siivoan joka päivä jotain. Teen ajatustyötä ja sen lomassa kun teen käsilläni jotain, ne ajatukset järjestyy aivoissa itsekseen.

En siivoa, koska en sotkekaan. Jos jotain putoaa ja tai jättää jälkiä, pyyhin se heti pois. Tavarat vien käytön jälkeen heti paikoilleen.

Meillä on aina sillä tavoin siistiä, että ei haittaisi, jos joku sinne yllättäen ilmaantuisi. Ei meillä muuten siivota kuin kerran viikossa imuroidaan, joskus pyyhitään pölyjä ja aina välillä lattioita. Mutta tavaroita ei jätetä lojumaan, vaan ne on paikallaan, tiskit hoidetaan illalla siten, että pöydät on tyhjinä aamulla jne. 

Kyllä. Joka päivä teen samat rutiinit ja myös joka kk tehosiivoan tietyn osan kotia.

Olemme melko minimalistisia, siivoaminen on nopeaa.

Esim tässä kuussa siivottiin krittiö ja olohuone.

Huonekalut siirrettiin, katto ns putsattiin, seinät kävin, pesin lattian, vaha päälle ja oltiin viikko poissa.

Huonekalut takaisin. Kaikkeen meni aikaa max 5 h.

Miesystävän lapset joka kerta huomaa jotain ja vaikka ennen oli siistiä, nyt on todella siistiä

Laitan tavarat aina paikoilleen kaappiin ja laatikoon. Pysyy siistinä ja sama vaiva kuin viedä lojumaan johonkin pöydälle. Siivoan noin 5 päivän välein.

Vierailija kirjoitti:

Laitan tavarat aina paikoilleen kaappiin ja laatikoon. Pysyy siistinä ja sama vaiva kuin viedä lojumaan johonkin pöydälle. Siivoan noin 5 päivän välein.

Siivoaminen on kyllä paljon muutakin kuin tavaroiden järjestämistä

Minusta koti on elämistä varten ja siellä saa näkyä elämisen jäljet, kunhan se ei ole likainen, joka voi vaarantaa terveyden. Ihan samalla tavalla kuin työpaikoilla, että siellä tehdään töitä.

Meillä usein koti hujanhajan, lehtiä ja kirjoja pöytien päällä ja lattioilla, käsitöitäni, vaatteita tuolilla jne. Lapset eivät asu kotona, mutta kun kolme lasta olivat pieniä, koti oli kuin pommin jäljiltä.

Minusta kodin siisteys on yliarvostettu ja estää usein luovuuden ja tekemisen, erityisesti lapsilta.

Paikka kaikelle ja kaikki paikalleen. Tahrat ja muruset pois heti kun niitä tulee. Robotti imuri ajelee päivittäin, muutaman kerran vuodessa tarkempi imurointi tavallisella imurilla ja nihkeä pyyhintä.

Minä ja yksi kissa, emme paljon sotke.

Kalusteet, koti ja muut tavarat kunnossa joten kodin ilme on aina viihtyisä.

Kun lapset (3) olivat pieniä, opeteltiin iltaisin laittamaan lelut lattioilta paikoilleen. Syömisten kanssa ei ravattu pitkin huushollia vaan syötiin keittiössä.

Lisäksi samaa mitä muutkin tällä palstalla, tiskit koneeseen/tiskataan käsin heti, pyyhkäistään sotkut samantien ja laitetaan tavarat/vaatteet paikoilleen. Pölyt, lattiat ja vessa kerran viikossa, pesukone lauloi tarvittaessa vaikka joka päivä.

Silti ehti ulkoilla, harrastaa ja käydä töissä.

Nyt on helppoa kun asun jo yksin, lapset lentäneet pesästä ja miehenkin pistin kiertoon vuosia sitten. Kaksi kissaa teettää vähän enemmän siivoamista, niitäkin harjataan ja kissanhiekat imuroidaan varsi-imurilla joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

En siivoa, koska en sotkekaan. Jos jotain putoaa ja tai jättää jälkiä, pyyhin se heti pois. Tavarat vien käytön jälkeen heti paikoilleen.

Sama. Muruset keittiössä ovat ikuisuusongelma. Joudun niitä kahden edestä siivoamaan, koska toinen on juntti eikä sitä tee vaikka kuinka pyytää. Mutta joo, koti pysyy siistinä kun kaikille tavaroille on paikkansa jonne ne palauttaa heti käytön jälkeen.

Ja murusten, pölyn ja muun lian siivoaminen mahdollisimman pian kun on sotkenut. Usein vain harjaan keittiötä, koska juuri nuo muruset pesivät joka nurkassa ja pöydän allakin. Ei aina  tarvita imuria siihen.

Vierailija kirjoitti:

Itse seurasin erään siistin ihmisen elämää pari viikkoa.

Hän siivosi kokoajan vähän. Aina kun jotain teki niin siivosi heti.

Jos teki ruokaa niin siivoiluun meni sitten lisää aikaa.

Huomasin että ei hänellä sinällään olisi jäänyt aikaa lenkkeilyyn tai kuntoiluun.

Siivoilen kerran viikossa urakalla kerralla. Jos jatkuvasti neuroottisesti siivoilisin, niin ei jäisi aikaa muuhun toimintaan. Haluan kuitenkin kehittyä fyysisesti ja henkisesti eri elämän osa-alueila.

Siivoiluun kyllä saisi joka päivä aikaa kulumaan, mutta en  ole siivooja.

Jaa, kyllä mulla jää aikaa paljon muuhunkin vaikka siivoankin aina jäljet heti pois esim ruoanvalmistuksen ja ruokailun jälkeen. Kyse ei ole neuroottisesta siivoamisesta vaan arjen hallitsemisesta. 

Normaalia ylläpitosiivousta niin ei tarvi kuluttaa koko päivä raivopäiseen siivoamiseen. Keittiö siistiksi ruokailun jälkeen. Vaatteet pyykkikoriin kun ne ovat likaisia. Pyykin jälkeen kuivat vaatteet viikattuna kaappiin jne.

Kaikelle on paikka ja kaikki laitetaan paikalleen kun sitä ei tarvita enää sillä kerralla. Ja aina jää paljon aikaa muuhunkin tekemiseen ja harrastamiseen.

Ja älytöntähän se on että jos olet töissä päivät ja jätät joka päivä tiskit tiskaamatta, pöydät pyyhkimättä, likaiset vaatteet mihin sattuu ja sitten kulutat viikonlopun vapaapäivät siihen, että saat kodin siistiksi. Pahimmillaanhan ihmiset asuu niin, etteivät koskaan siivoa ja koti on yhtä kaaosta.

Imuroin viikoittain.  Meni aikaa muutama viikko ennen kuin pyyhin lattian, on hankalaa kun ahdas asunto, joudun siirtämään tavaroita ja osa kerrallaan.  En ikinä jätä vaatteita lattialle.  Joka päivä tiskaus.

ei. ei todellakaan Tarvitse! siivota joka päivä, kun:

- ei ole pikkusenpossuilevaanaarasta sapiensia.

- ei ole pikkuseneläntarhan lemmikkejä.

- ei ole pikkusenkakarakatraan, jälkiä täällä. Ikinä siivottavana. Siksi pusuu puhtaana.

Siivous on mukavaa vaihtelua koneella kököttämiseen (työ, 8 tuntia päivässä). Saa samalla vähän liikettä itseensä, eikä tule maattua sitä aikaa sohvalla. Ja mikään ei voi voittaa siisteyttä, puhtautta, hyvää tuoksua, kiiltävyyttä ja sitä, että tavarat ovat järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitan tavarat aina paikoilleen kaappiin ja laatikoon. Pysyy siistinä ja sama vaiva kuin viedä lojumaan johonkin pöydälle. Siivoan noin 5 päivän välein.

Siivoaminen on kyllä paljon muutakin kuin tavaroiden järjestämistä

Öö niin on? Vien tavarat aina paikalleen ja lisäksi siivoan noin 5 päivän välein (siivoan=pölyt, imurointi, pinnat, kylppärin puhdistus).

Joka päivä teen perussiivouksen johon menee puoli h aikaa. En oikeastaan koskaan tee mitään suursiivousta tai viikkosiivousta. Normi perussiivouksen yhteydessä pyyhin mm kaapin ovia tai pölyt hyllyjen päältä. Näitä paikkoja vaihtelen tilanteen mukaan. Teen siis ennen töihin lähtöä. En vaan jaksa töiden jlk tehdä kun ruuan ja löhöä sohvalla. Inhoan silittämistä ja ikkunoiden pesua muuten tykkään siistiä oman kodin ja olen siinä nopea.

Joka päivä jotain. Keittiön parikin kertaa päivässä (tasot, tiskipöydän jne)

Kerran viikossa perussiivous - kamat paikoilleen jos on vaeltaneet väärään paikkaan, pölyjen pyyhkiminen, imurointi, lattian pyyhkiminen, vessat jne. 

Eilen pesin ikkunat sisäpuolelta kun ehdin pesemään ne kunnolla vasta toukokuussa ja lisäksi puunasin keittiökaappien ovet vähän paremmin. 

En ole koskaan tykännyt siivota, mutta kaikkein pahinta on siivoamisen aloittaminen. Kunhan pääsen vauhtiin, niin siivoaminen on yleensä ihan ok. Ongelmani on se, että jopa yhden astian laittaminen tiskikoneeseen tai vessan peilin pyyhkäisy tuntuu siivoamisen aloittamisesta. Se tuntuu siis todella ahdistavalta ja pahalta ja paljon mieluummin asun epäjärjestyksen keskellä, kuin väkisin altistan itseni tälle tunteelle monta kertaa päivässä. Voin hyvin sitten siivota kerran viikossa vaikka kuusi tuntia yhteen putkeen, koska siivouksen joutuu aloittamaan vain kerran. Tiskikonetta tosin joutuu pyörittämään joka päivä. Lisähaastetta tuo se, että meillä on pieniä lapsia. Yksi kantaa leluja ympäriinsä ja rakentelee sohvan tyynyistä majoja, pissii vahingossa vessan lattialle ja sylkee hammastahnansa minne sattuu. Pienempi taas opettelee syömään itse, mutta on keksinyt, että ruokaa on hauskempi heittää mahdollisimman pitkälle, kuin pistää suuhun.