Opinnäytetyö - ohjaaja antaa palautetta tosi ilkeään sävyyn :(

Jos viet ensimmäistä luonnosta ohjaajalle katsottavaksi niin oletus on, että se on vasta alkuversio jostain, joka tulee muokkautumaan vielä paljon matkan varrella. Ohjaaja on todennäköisesti nähnyt paljon opinnäytetöitä ja tällä hetkellä sinun työ on ilmeisesti aika kaukana siitä, mihin tulisi pyrkiä. Tärkeää olisi pyrkiää ottamaan tämä palaute asiallisesti, vaikka se sinua tunnetasolla loukkaakin. Palautteen vastaanottaminen on yksi vaikeimmista asioista, mutta tarkoitus on johdatella sinua tuon kirjoitusprosessin läpi, tarkastella asioita sinä, mitä ne ovat - ei sinun persoonasi kautta. Sinä olet eri asia kuin tuo työ, jota kirjoitat. Ohjaajilla ja opettajilla on kuitenkin paha taipumus olla virhekeskeisiä ja jättää positiivinen mainitsematta, mutta parempi ongelmakohdat on tiedostaa jo työn alkuvaiheessa kuin se, että ne jäävät siihen viimeiseen versioon, jonka tiedekuntaan jätät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli ongelmia kandiohjaajan kanssa joka oli pisteliäs, kyseenalaisti älykkyyttäni ja vattuili yleisissä ryhmätapaamisissa henkilökohtaisesti. Olin tosi epävarma osaamisestani ja tekemisistäni joten tuo oli omiaan viemään loputkin itsetunnon rippeet mitä hommaan tuli.

Ohjaajien tehtävä on antaa palautetta, mutta sen voi tehdä rakentavasti tai lyttäävästi. Jälkimmäinen ei palvele ketään.

Kaikki eivät vain sovellu opetustyöhön, eivät mitenkään. Ja yliopiston laitoksilla aika harvalla on mitään pedagogista osaamista ja koulutusta, esim. oppareiden ohjausta tehdään muun tutkimustyön ohella.

Jep, samaa näkee muun muassa eri taideoppilaitoksissa ja -kursseilla, kun iso osa muusikoista, kirjailijoista ja kuvataiteilijoista joutuu tekemään opetuskeikkaa varsinaisen työnsä ohella. Osalla ei ole mitään pedagogisia valmiuksia, ei edes perustason vuorovaikutustaitoja ja ne ovat tietysti opiskelijat sekä kurssilaiset, jotka siitä kärsivät. Etenkin aloittelijoihin ärsyynnytään avoimesti, kokeneempia saatetaan "haastaa" ja jotkut ovat muuten vain kujalla siitä, miten ihmisten kanssa ylipäätään toimitaan. Ilmeisesti tällaista opetus- ja ohjaustyötä on pitkään pidetty vähän kakkosluokan puuhasteluna, jolloin ei myöskään ole seulottu ajatuksen kanssa sitä, millainen tyyppi niihin tehtäviin oikein soveltuu. Onneksi kaikki eivät tosiaan ole tällaisia, vaikka kurjaa totta kai on, jos omalle kohdalle osuu epämotivoitunut tai hommaan soveltumaton ohjaaja/opettaja.

Minulla on taidealan koulutus. Joillakin opettajilla istuu vielä syvässä ns. nöyryyttävä opetusmalli, joka perustuu kiusaamiseen niin, että oppilaan pitää itse tajuta missä on vika ja mitä tapahtuu. Venäläiseen taideakateemian opetukseen kuuluu tämä ja se on tavallaan ns. klassisen taiteen vattumainen opetusmuoto.

Yksi omista opettajistani kertoi omista opintoajoistaan, johon kuului oppilaiden nöyryyttäminen. Alastonmallin kurssilla, jossa maalaattiin koko päivä luonnon valossa, opettaja kiersi oppilaalta toiselle sanomassa "Väärin, väärin! Korjaa!"

"Mikä on väärin?"

"No kato sitä nyt ite!! Korjaa, väärin!"

Ei ollut mitenkään outoja, että oppilaat itkivät tunneilla. Oman opettajani mielestäni tämä oli hieno opetusmenetelmä, koska tarkoituksena oli saada oppilaat ymmärtämään, että he eivät mitenkään voi saada alastonmallin maalausta luonnonvalossa oikein, koska valo liikkuu ja muuttuu päivän mukaan. Kun aloitat maalaamaan klo 10 maalausta, se on klo 15 mennessä väärin, koska valo on vaihtunut ja se pitää korjata klo 15 väri- ja valomaailmaan - ja seuraavana päivänä klo 8, kun aloitat, klo 15 väri- ja valomaailma on väärin ja pitää aloittaa taas sama työ alusta.

Opettajani mielestä tämä opetti erinomaisesti oppilaita tarkkailemaan valoa. Tosin kukaan ei kertonut heille, että tässä opetellaan nyt tätä ja tämä on opetusmalli.

Minusta tuo oli ihan puhdasta sadistista kiusaamista, jolla revitään viimeisetkin taiteen ilot tulevilta tekijöiltä.

Tällaista nöyryyttämistä ja oppipoikamenetelmää, jossa ylempiä ei kyseenalaisteta, on kaikilla taidealoilla. Kun ammattilaiset ja opettajat eivät oman opiskeluaikansa kanssa saaneet kyseenalaistaa heidän ylempiarvoisia ammattilaisia ja opettajia, nyt he jatkavat samaa mallia omille oppilailleen.

Valitettavasti minä olin jo pitkään työelämässä ollut aikuinen, kun aloitin taideopinnot, enkä sietänyt opettajien perseilyä ketään kohtaan. Opeta, älä nöyryytä. Rehtori muistaa nimeni varmaan vieläkin kaikkien niiden kanteluiden ja valitusten jälkeen.

Minä koin samaa aikoinani Britanniassa opettajankoulutuksessa. Opiskelimme kymmenen hengen ryhmissä, ja jokainen piti yhden oppitunnin joka toinen päivä. Tunteja seurasi 1-3 ohjaavaa opettajaa, joiden tapa antaa palautetta oli lähes kokonaan negatiivinen: oppitunnin pitäjä käytännössä revittiin riekaleiksi sen jälkeen, kun oppilaat olivat poistuneet.

Kerran ohjaaja tuskastui, kun oppilaat (nuoria ja aikuisia) eivät ymmärtäneet hyvin hankalaa asiaa, nousi ylös, työnsi harjoittelijan tieltään ja näytti itse, miten asia opetetaan. Hänen opetustekniikkansa oli olevinaan "oivaltamisen kautta oppiin", mutta se ei sopinut tilanteeseen ollenkaan. Oppilaat eivät nytkään ymmärtäneet, mutta lopulta vakuuttelivat yhteen ääneen ymmärtävänsä, koska eivät kestäneet enää katsoa harjoittelijan nöyryyttämistä. Tunnin jälkeen ohjaaja arvosteli tavan mukaan harjoittelijan opetustaidon puutteen, äänenkäytön, kehonkielen ja ulkonäön. Hyvin yleinen tuomio oli "rubbish!", eikä puolustautuminen ollut sallittua. Hyvin harvoin kukaan sai positiivista palautetta, ja sekin oli upotettu runsaaseen negatiiviseen vyöryyn.

Tutkinto oli yleinen, mutta oppilaitos hyvin kallis, joten omaa kuvettaan kaivaneet opiskelijat eivät tohtineet arvostella opetusmenetelmää opettajien kuullen. Minä ja muutama muu, jotka olimme paikalla joko apurahalla tai työnantajan piikkiin, annoimme palautetta, mutta meidät huudettiin hiljaisiksi. Kirjaimellisesti huudettiin. Tuntien ulkopuolella opettajat olivat ihan normaaleja ja jopa mukavia seuranpitäjiä, mutta harjoittelutuntien aikana heistä kuoriutui päällekäyviä sadisteja. En tiedä, uskoivatko he itse nöyryyttämällä opettamiseen, mutta vakuuttavasti he sitä harjoittivat.

Vierailija kirjoitti:

Jos viet ensimmäistä luonnosta ohjaajalle katsottavaksi niin oletus on, että se on vasta alkuversio jostain, joka tulee muokkautumaan vielä paljon matkan varrella. Ohjaaja on todennäköisesti nähnyt paljon opinnäytetöitä ja tällä hetkellä sinun työ on ilmeisesti aika kaukana siitä, mihin tulisi pyrkiä. Tärkeää olisi pyrkiää ottamaan tämä palaute asiallisesti, vaikka se sinua tunnetasolla loukkaakin. Palautteen vastaanottaminen on yksi vaikeimmista asioista, mutta tarkoitus on johdatella sinua tuon kirjoitusprosessin läpi, tarkastella asioita sinä, mitä ne ovat - ei sinun persoonasi kautta. Sinä olet eri asia kuin tuo työ, jota kirjoitat. Ohjaajilla ja opettajilla on kuitenkin paha taipumus olla virhekeskeisiä ja jättää positiivinen mainitsematta, mutta parempi ongelmakohdat on tiedostaa jo työn alkuvaiheessa kuin se, että ne jäävät siihen viimeiseen versioon, jonka tiedekuntaan jätät.

Miksi ihmeessä luetuttaa kaukana valmiista olevia luonnoksia?

Tietääkö hän että sinulla on lukihäiriö? 

Itsellä ihan hyvät kokemukset yliopiston ohjauksesta. Käytännössä en tarvinnut kauheasti ohjausta, ehkä pari kertaa tapasin ohjaajan ja sitten palautin lopullisen työn. Ohjaaja oli myös hyvä siinä ettei liikaa puuttunut, mutta vihjasi vähän oikeaan suuntaan alussa ja kyllä siitä oli toki apua.

Kerran oli sitten myös muuten mukava opettaja, mutta en menestynyt yhdessä kurssissa ollenkaan hyvin, ja hän ihmetteli koevastauksiani (olin arvaillut jotain että pääsen läpi). Itkin hänen kommenteistaan, hän oli niin ällistynyt ettei ollut koskaan nähnyt tuollaista jne. En vaan pystynyt kertomaan hänelle että okei, olen juuri muuttanut vieraalle paikkakunnalle kaukaa tänne asumaan yksin, poikaystäväni oli juuri jättänyt minut jne enkä vaan ollut jaksanut lukea tenttiin kunnolla. Aihe ei muutenkaan ollut kiinnostavin, aika vaikeakin. Sama opettaja möläytti myöhemmin kun sain toisesta eri aiheen tentistä hyvän numeron, että ei olisi uskonut sitä minusta. Sanotaan nyt näin että muistan vielä nuo kommentit, ei tuollaista saisi sanoa oppilaalle ääneen. Hän oli muuten siis ihan mukava, mutta tuossa mielestäni mokasi. Valmistuin hyvin arvosanoin, ilmeisesti yhdin kurssin takia vaikutin sitten retardilta? Kiitoksia vaan.