Lue keskustelun säännöt.
Jos joku valittaa tekemisen puutetta korona-aikana, miksi av-mammat ehdottavat pelkästään lenkkeilyä?
11.03.2021 |
Voi sitä korona-aikana tehdä muutakin. Voi käydä salilla, jos yrittää välttää ruuhkaisia aikoja. Voi myös alkaa harrastaan tennistä tms, jossa pystyy pitämään turvavälejä.
Ja kavereitakin voi tavata jonkun kotona, jos nyt kovin suurella porukalla ei kokoonnu.
Jos on sinkku, treffeilläkin voi käydä, mutta voi käydä vaikka kävelyllä treffikumppanin kanssa.
Lenkkeily ei ole vastaus kaikkeen.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Palstalla on jo opittu, että kun joku kysyy vinkkejä johonkin, mikään vinkki ei kelpaa. Ei kelpaa pyöräily, koska ei ole pyörää. Ei kelpaa kuntosali, koska ei ole rahaa kuntosalikorttiin. Ei kelpaa retkeily, kun ei asu retkeilymaastojen läheisyydessä. Ei kelpaa edes raitiovaunulla ajelu, koska ei ole matkalippua. Eli jos jotain ehdottaa, sen pitää olla ilmaista, siihen ei tarvita mitään erityisiä välineitä eikä sen vuoksi tarvitse ensin siirtyä paikasta A paikkaan B. Siksi lenkkeily on hyvä ehdotus.
Entäs jos on jo vuosikausia lenkkeillyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla on jo opittu, että kun joku kysyy vinkkejä johonkin, mikään vinkki ei kelpaa. Ei kelpaa pyöräily, koska ei ole pyörää. Ei kelpaa kuntosali, koska ei ole rahaa kuntosalikorttiin. Ei kelpaa retkeily, kun ei asu retkeilymaastojen läheisyydessä. Ei kelpaa edes raitiovaunulla ajelu, koska ei ole matkalippua. Eli jos jotain ehdottaa, sen pitää olla ilmaista, siihen ei tarvita mitään erityisiä välineitä eikä sen vuoksi tarvitse ensin siirtyä paikasta A paikkaan B. Siksi lenkkeily on hyvä ehdotus.
Entäs jos on jo vuosikausia lenkkeillyt?
Ehkei se vinkki sitten ole sulle. Miksi oletatte, että vieraat ihmiset tietävät teistä kaiken?
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelen. Erittäin oivallinen aika saada CV:n täytteeksi ja itsensä iloksi opintoja. Kotona joutuu nyt jumimaan enemmän kuin ennen, joten otan siitä kaiken hyödyn irti.
Opinnoista on aina hyötyä. Tällä tavoin varmistetaan työuran jatkuvuus 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai ylipäätään vastaukseksi ehdotetaan ihan normaaleja juttuja joita on tehty muutenkin koko ajan, ns ”nyt sinulla on aikaa leipoa, neuloa, maalata, lukea, jne”. En minä tiedä muista mutta kaikkea mitä olen halunnut harrastaa, olen harrastanut ennenkin, kyllä jos jotain oikeasti haluaa tehdä niin sille aikaa on järjästänyt.
Niiden LISÄKSI elämään kun on kuulunut paljon muutakin mikä nyt on poissa, eikä ole nyt millään vastaavalla korvattavissa.
Niin en minä oikeastaan keksi mitään mistä jotain lisää ammentaa, puolet on otettu pois.Tämäpä juuri. Noita asioita olen tehnyt "aina". Olen esimerkiksi ulkoillut säällä kuin säällä kohta kymmenen vuotta useita kertoja päivässä, koska meillä on koira. Itse asiassa nykyään leivon vähemmän, kun ei voi mitään juhliakaan pitää niin turha niitä on tehdä vain omalle perheelle. Esimerkiksi kakut ovat sellaisia, ettei niitä voi tehdä tarpeeksi pientä määrää. Mielestäni nuo kaikki liittyvät osaltaan sen perusarjen pyörittämiseen, jonka lisäksi on sitten harrastettu, käyty teatterissa ja milloin missäkin. Jos ei ole muuta keksitty niin ollaan huvikseen käyty ajelemassa naapurikaupungissa ja syömässä. Nuo olivat sellaista pientä arjen luksusta, jonka voimin jaksoi sitä tavallista arkea.
Paholainen saapuu Moskovaan on nähtävissä etänä. Teatterikin pystyy siirtymään nykyaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai ylipäätään vastaukseksi ehdotetaan ihan normaaleja juttuja joita on tehty muutenkin koko ajan, ns ”nyt sinulla on aikaa leipoa, neuloa, maalata, lukea, jne”. En minä tiedä muista mutta kaikkea mitä olen halunnut harrastaa, olen harrastanut ennenkin, kyllä jos jotain oikeasti haluaa tehdä niin sille aikaa on järjästänyt.
Niiden LISÄKSI elämään kun on kuulunut paljon muutakin mikä nyt on poissa, eikä ole nyt millään vastaavalla korvattavissa.
Niin en minä oikeastaan keksi mitään mistä jotain lisää ammentaa, puolet on otettu pois.Tämäpä juuri. Noita asioita olen tehnyt "aina". Olen esimerkiksi ulkoillut säällä kuin säällä kohta kymmenen vuotta useita kertoja päivässä, koska meillä on koira. Itse asiassa nykyään leivon vähemmän, kun ei voi mitään juhliakaan pitää niin turha niitä on tehdä vain omalle perheelle. Esimerkiksi kakut ovat sellaisia, ettei niitä voi tehdä tarpeeksi pientä määrää. Mielestäni nuo kaikki liittyvät osaltaan sen perusarjen pyörittämiseen, jonka lisäksi on sitten harrastettu, käyty teatterissa ja milloin missäkin. Jos ei ole muuta keksitty niin ollaan huvikseen käyty ajelemassa naapurikaupungissa ja syömässä. Nuo olivat sellaista pientä arjen luksusta, jonka voimin jaksoi sitä tavallista arkea.
Mutta selittäkää nyt, miksi nuo vinkit pitää ottaa jotenkin henkilökohtaisesti. Kun esim. luen tässä keskustelussa olevia ehdotuksia, ei mulle tule erityistä tunnetta siitä, että mun pitää ottaa jotenkin henkilökohtaisesti kantaa niihin. Ihmiset antavat neuvoja omista lähtökohdistaan, ja mä voin joko hyväksyä tai hylätä neuvon, mutta ilman sen erikoisempaa tunnereaktiota.
Lähinnä noista neuvoista tulee sellainen vaikutelma ettei neuvoja ole kovinkaan aktiivista elämää koskaan elänyt. Joissain ketjuissa myös paheksutaan sitä, että on harmissaan esimerkiksi siitä, että on etäopetusta tai harrastukset ovat suljettu. Pitäisi olla niin kiitollinen siitä, että voi mennä lenkille tai paistaa pullaa pakkaset täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkkejähän annetaan omista lähtökohdista. Vaikka niistä ei olisi kysyjälle mitään hyötyä, voi olla jollekin ketjua lukevalle. Ennen pandemiaa mulla olisi ollut vaikka kuinka paljon kotona tekemistä. Mutta ikinä ei ollut aikaa eikä rehellisesti sanottuna kamalasti kiinnostustakaan. Tai sitten ne tekemiset olivat sellaisia, että ei viitsiyt aloittaa, kun ei ollut riittävästi aikaa viedä projektia loppuunkaan
Ihmisillä on hyvin erilaisia elämäntilanteita. Mun lapseni muuttivat parin viime vuoden aikana omilleen. Eivät vieneet kaikkia tavaroitaan mennessään. Nyt on ollut hyvin aikaa käydä läpi ylimääräiset tavarat ja laittaa kiertoon ne, mitkä jollekin kelpaavat, ja roskiin ne, mitkä ei kelpaa. Samalla olen tehnyt eräänlaista kuolinsiivousta. Yksin asuvana en esimerkiksi tarvitse enää isoja ruuanvalmistusastioita. Vaatteita ja liinavaatteitakin on niin paljon, että vaikka vähensin niitä, silti riittävät koko loppuelämäkseni. Nyt mulla on myös aikaa remontoida kotiani, kun ei ole enää vapaa-ajalle mitään muitakaan menoja. Tietokoneella on kymmeniätuhansia valokuvia, jotka pitää käydä läpi. Ja säästää vain ne, mitkä haluan. ja kun olen vauhtiin päässyt, päätin vaihtaa keittössä huonekalujenkin väriä. Maalit on jo ostettu, maalausurakka alkaa viikonloppuna.
Mitä nämä "en keksi korvaavaa" - harrastukset ovat olleet?
Ihmetyttää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai ylipäätään vastaukseksi ehdotetaan ihan normaaleja juttuja joita on tehty muutenkin koko ajan, ns ”nyt sinulla on aikaa leipoa, neuloa, maalata, lukea, jne”. En minä tiedä muista mutta kaikkea mitä olen halunnut harrastaa, olen harrastanut ennenkin, kyllä jos jotain oikeasti haluaa tehdä niin sille aikaa on järjästänyt.
Niiden LISÄKSI elämään kun on kuulunut paljon muutakin mikä nyt on poissa, eikä ole nyt millään vastaavalla korvattavissa.
Niin en minä oikeastaan keksi mitään mistä jotain lisää ammentaa, puolet on otettu pois.Tämäpä juuri. Noita asioita olen tehnyt "aina". Olen esimerkiksi ulkoillut säällä kuin säällä kohta kymmenen vuotta useita kertoja päivässä, koska meillä on koira. Itse asiassa nykyään leivon vähemmän, kun ei voi mitään juhliakaan pitää niin turha niitä on tehdä vain omalle perheelle. Esimerkiksi kakut ovat sellaisia, ettei niitä voi tehdä tarpeeksi pientä määrää. Mielestäni nuo kaikki liittyvät osaltaan sen perusarjen pyörittämiseen, jonka lisäksi on sitten harrastettu, käyty teatterissa ja milloin missäkin. Jos ei ole muuta keksitty niin ollaan huvikseen käyty ajelemassa naapurikaupungissa ja syömässä. Nuo olivat sellaista pientä arjen luksusta, jonka voimin jaksoi sitä tavallista arkea.
Mutta selittäkää nyt, miksi nuo vinkit pitää ottaa jotenkin henkilökohtaisesti. Kun esim. luen tässä keskustelussa olevia ehdotuksia, ei mulle tule erityistä tunnetta siitä, että mun pitää ottaa jotenkin henkilökohtaisesti kantaa niihin. Ihmiset antavat neuvoja omista lähtökohdistaan, ja mä voin joko hyväksyä tai hylätä neuvon, mutta ilman sen erikoisempaa tunnereaktiota.
Lähinnä noista neuvoista tulee sellainen vaikutelma ettei neuvoja ole kovinkaan aktiivista elämää koskaan elänyt. Joissain ketjuissa myös paheksutaan sitä, että on harmissaan esimerkiksi siitä, että on etäopetusta tai harrastukset ovat suljettu. Pitäisi olla niin kiitollinen siitä, että voi mennä lenkille tai paistaa pullaa pakkaset täyteen.
No, ei voi tietää. Toiset ihmiset myös saattavat olla sellaisia, että löytävät uusia tasoja joistain asioista, tai sitten vaikka sen entisen aktiivisen elämän sijaan just opettelevat käsitöitä tai leipomista.
Nämä koronan tuomat rajoitukset eivät nyt kuitenkaan muuksi muutu, oli kenenkin entinen elämä millainen hyvänsä. On ihan ok surra sitä, ettei saa tehdä sitä, mitä haluaisi, mutta jos tekemistä haluaa, niin ei voi olettaa, että neuvot olisivat juuri sinua varten valikoituja. Voihan sitä tietenkin kertoa jo heti avauksessa, millainen ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai ylipäätään vastaukseksi ehdotetaan ihan normaaleja juttuja joita on tehty muutenkin koko ajan, ns ”nyt sinulla on aikaa leipoa, neuloa, maalata, lukea, jne”. En minä tiedä muista mutta kaikkea mitä olen halunnut harrastaa, olen harrastanut ennenkin, kyllä jos jotain oikeasti haluaa tehdä niin sille aikaa on järjästänyt.
Niiden LISÄKSI elämään kun on kuulunut paljon muutakin mikä nyt on poissa, eikä ole nyt millään vastaavalla korvattavissa.
Niin en minä oikeastaan keksi mitään mistä jotain lisää ammentaa, puolet on otettu pois.Tämäpä juuri. Noita asioita olen tehnyt "aina". Olen esimerkiksi ulkoillut säällä kuin säällä kohta kymmenen vuotta useita kertoja päivässä, koska meillä on koira. Itse asiassa nykyään leivon vähemmän, kun ei voi mitään juhliakaan pitää niin turha niitä on tehdä vain omalle perheelle. Esimerkiksi kakut ovat sellaisia, ettei niitä voi tehdä tarpeeksi pientä määrää. Mielestäni nuo kaikki liittyvät osaltaan sen perusarjen pyörittämiseen, jonka lisäksi on sitten harrastettu, käyty teatterissa ja milloin missäkin. Jos ei ole muuta keksitty niin ollaan huvikseen käyty ajelemassa naapurikaupungissa ja syömässä. Nuo olivat sellaista pientä arjen luksusta, jonka voimin jaksoi sitä tavallista arkea.
Mikä estää nyt käymästä ajelulla naapurikaupungissa? Herkulliset eväät mukaan ja joku kiva paikka piknikille. Talvellakin voi. Mielikuvitus peliin ja asenne kuntoon. Eiku... Mistä sitten marisisi, kun on niin kurjaa ja elämä piloilla? Kun ei kakkujakaan voi leipoa, kun ei voi pitää juhlia. 😭
Oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä "en keksi korvaavaa" - harrastukset ovat olleet?
Ihmetyttää..
Esimerkiksi yläköysikiipeily, uinti. Ylipäänsä harrastukset, jotka vaativat kallista erikoisvälineistöä ja/tai tilaa. Harvalla on mahdollista kotioloissa järjestää. Kaikkia ei postimerkkeily ja sukan kutominen kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai ylipäätään vastaukseksi ehdotetaan ihan normaaleja juttuja joita on tehty muutenkin koko ajan, ns ”nyt sinulla on aikaa leipoa, neuloa, maalata, lukea, jne”. En minä tiedä muista mutta kaikkea mitä olen halunnut harrastaa, olen harrastanut ennenkin, kyllä jos jotain oikeasti haluaa tehdä niin sille aikaa on järjästänyt.
Niiden LISÄKSI elämään kun on kuulunut paljon muutakin mikä nyt on poissa, eikä ole nyt millään vastaavalla korvattavissa.
Niin en minä oikeastaan keksi mitään mistä jotain lisää ammentaa, puolet on otettu pois.Tämäpä juuri. Noita asioita olen tehnyt "aina". Olen esimerkiksi ulkoillut säällä kuin säällä kohta kymmenen vuotta useita kertoja päivässä, koska meillä on koira. Itse asiassa nykyään leivon vähemmän, kun ei voi mitään juhliakaan pitää niin turha niitä on tehdä vain omalle perheelle. Esimerkiksi kakut ovat sellaisia, ettei niitä voi tehdä tarpeeksi pientä määrää. Mielestäni nuo kaikki liittyvät osaltaan sen perusarjen pyörittämiseen, jonka lisäksi on sitten harrastettu, käyty teatterissa ja milloin missäkin. Jos ei ole muuta keksitty niin ollaan huvikseen käyty ajelemassa naapurikaupungissa ja syömässä. Nuo olivat sellaista pientä arjen luksusta, jonka voimin jaksoi sitä tavallista arkea.
Mutta selittäkää nyt, miksi nuo vinkit pitää ottaa jotenkin henkilökohtaisesti. Kun esim. luen tässä keskustelussa olevia ehdotuksia, ei mulle tule erityistä tunnetta siitä, että mun pitää ottaa jotenkin henkilökohtaisesti kantaa niihin. Ihmiset antavat neuvoja omista lähtökohdistaan, ja mä voin joko hyväksyä tai hylätä neuvon, mutta ilman sen erikoisempaa tunnereaktiota.
En usko että kysymys on siitä että ihmiset varsinaisesti ottaisivat aiheen henkilökohtaisesti vaan siitä että ihmiset eivät ehkä ole sisäistäneet sitä kuinka erilaiset käsitykset ihmisillä normiarjesta näköjään on.
Sellaisen ihmisen silmissä jolle nuo kotoiluharrasteet ovat juuri sitä normiarkea valmiiksi ja jotka kaipaavat *jotain* poikkeavaa siihen piristeeksi eivät paljon kostu kun kaikki ehdotukset ovat juurikin sitä normiarkea tavallisimmillaan. Me kaikki kyllä ymmärrän että harraste- ja kokoontumispaikat ovat nyt kiinni ja miksi niin on, ehkä emme osaa sanoittaa tarpeitamme oikein, ehkä kyse on siitä että kaipaamme jotain yllätyksellistä elementtiä arkeamme elävöittämään. Eikä sen tarvitse olla jotain laskuvarjohyppyä ilotulituksen sekaan vaan siihen riittäisi ihan vaan jonkun muun kuratoima taidenäyttely, livenä esitetty musiikki, jonkun muun vetämä tanssitunti tai kansalaisopiston kurssi.
Jos normiarjen piristyksi ehdotetaan lisää normiarkea niin on sama kuin ehdottaisi perunan mausteeksi lisää perunaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelen. Erittäin oivallinen aika saada CV:n täytteeksi ja itsensä iloksi opintoja. Kotona joutuu nyt jumimaan enemmän kuin ennen, joten otan siitä kaiken hyödyn irti.
Opinnoista on aina hyötyä. Tällä tavoin varmistetaan työuran jatkuvuus 👍
Opiskelu tekee hyvää myös aivoille, motivoitunut sellainen siis. Vaikka ne hedelmällisimmät tulokset odottavat jossain tulevaisuudessa niin elämänlaatu paranee jo tänään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai ylipäätään vastaukseksi ehdotetaan ihan normaaleja juttuja joita on tehty muutenkin koko ajan, ns ”nyt sinulla on aikaa leipoa, neuloa, maalata, lukea, jne”. En minä tiedä muista mutta kaikkea mitä olen halunnut harrastaa, olen harrastanut ennenkin, kyllä jos jotain oikeasti haluaa tehdä niin sille aikaa on järjästänyt.
Niiden LISÄKSI elämään kun on kuulunut paljon muutakin mikä nyt on poissa, eikä ole nyt millään vastaavalla korvattavissa.
Niin en minä oikeastaan keksi mitään mistä jotain lisää ammentaa, puolet on otettu pois.Tämäpä juuri. Noita asioita olen tehnyt "aina". Olen esimerkiksi ulkoillut säällä kuin säällä kohta kymmenen vuotta useita kertoja päivässä, koska meillä on koira. Itse asiassa nykyään leivon vähemmän, kun ei voi mitään juhliakaan pitää niin turha niitä on tehdä vain omalle perheelle. Esimerkiksi kakut ovat sellaisia, ettei niitä voi tehdä tarpeeksi pientä määrää. Mielestäni nuo kaikki liittyvät osaltaan sen perusarjen pyörittämiseen, jonka lisäksi on sitten harrastettu, käyty teatterissa ja milloin missäkin. Jos ei ole muuta keksitty niin ollaan huvikseen käyty ajelemassa naapurikaupungissa ja syömässä. Nuo olivat sellaista pientä arjen luksusta, jonka voimin jaksoi sitä tavallista arkea.
Paholainen saapuu Moskovaan on nähtävissä etänä. Teatterikin pystyy siirtymään nykyaikaan.
Oletko todella sitä mieltä että teatterin katsominen telkkariruudun kautta on edistystä ja kehityksen oikea suunta?
Mutta selittäkää nyt, miksi nuo vinkit pitää ottaa jotenkin henkilökohtaisesti. Kun esim. luen tässä keskustelussa olevia ehdotuksia, ei mulle tule erityistä tunnetta siitä, että mun pitää ottaa jotenkin henkilökohtaisesti kantaa niihin. Ihmiset antavat neuvoja omista lähtökohdistaan, ja mä voin joko hyväksyä tai hylätä neuvon, mutta ilman sen erikoisempaa tunnereaktiota.