Raskaana työhaastattelussa
Taas tämä ikuisuuskysymys, mutta: olin tänään työhaastattelussa ja sain työn. Raskaus on alullaan, ei hirveästi näy, joten pitäisikö tuntea huonoa omaatuntoa, kun en siitä kertonut? Työssä on puolen vuoden koeaika, jolloin äitiyslomanikin sitten alkaisi. Itseäni ei nyt hirveästi haittaa, jos työ jääkin tuohon koeaikaan, ei ole vakivirka, mutta olisiko pitänyt silti asiasta mainita?
Kommentit (44)
Nyt saavat työntekijän hetkeksi mutta joutuvat heti hakemaan äitiyslomasijaista tai mahdollisesti pidemmäksi aikaa sijaista (hoitovapaa)
Mielestäni tuo on törkeää. Puolessa vuodessa pääsee sisään työhön ja työyhteisöön ja sitten heti jäät pois. Eri asia on mennä johonkin oikeasti määräaikaiseen työhön puoleksi vuodeksi ja jäädä siitä sitten pois.
ja itse joutuisin kituuttamaan hoitovapaarahoilla seuraavaan äitiypäivärahaan. Pakko saada rahaa.
Koituuhan tuosta jo muutenkin kustannuksia. Tuskin kuitenkaan kukaan uskaltaisi kertoa raskaudesta työhaastattelussa kun pelkäisi ettei saisi työtä.
Voithan sitten sanoa, jos ihmettelevät, ettet kertonut, että pelkäsit keskenmenoa tai ettet ollut vielä itse varma raskaudesta tms...
jos on kyse tosi pienestä firmasta niin huono mieli tulisi, mutta jos iso firma niin kyllä niillä sinuun varaa on.
naisen palkatessaan työnentaja ottaa aina riskin että ä-loma alkaa. ja eikös sulla ole kymmeniä työvuosia vielä edessä?
vielä muistutuksena että koeajallakaan ei saa irtisanoa ilman kunnollista perusteltua syytä. mikäli koeajalla irtisanotaan raskaanaoleva eikä työnantaja pysty osoittamaan pätevääs syytä purkuun niin korvaukset saat..
iloisiakin yllätyksiä on- itse olin samassa tilanteessa keväällä ja pomon reaktio oli onnittelu.
Sinuna olisin joko kertonut raskaudesta ja siitä, että olet jäämässä puolen vuoden päästä kotiin äitiyslomalle TAI olisin etsinyt määräaikaisen työn, minkä ei tänä päivänä luulisi olevan mikään ongelma.
Turha selitys myös, että yritys on iso, ei se muuta sitä tosiasiaa, että olet toiminut väärin.
Kannattaa ajatella itseäänkin, eikä vaan työnantajia. Se työ usein nimittäin jää siitä raskaudesta kiinni, vaikka olisi kuinka paras kyseiseen työhön.
Otsikosta tulee mieleen oma raskausaika, olin itekin työhaastattelussa monta kertaa, tosin haastattelijana - ja välillä oli pakko syöksyä vessaan oksentamaan kesken haastatteluiden. Enkä ollut vielä kertonut työpaikalla raskaudestani...
Ei, ennen kuin vasta 2kk ennen äitiysloman alkua!
Eikä tarvitse kertoa, vaikka massu näkyisi jo erittäin hyvin, ei, vaikka siitä haastattelussa kysyttäisiin!!
ELI EI OLE MILLÄÄN LAILLA TÖRKEÄÄ JÄTTÄÄ KERTOMATTA!!!!
Ajattele, jos joku kertoo raskaudestaan rv 12 haastattelussa. Ja tästä syystä ei tulisi valituksi (ei tätä kukaan työnantaja myöntäisi tietenkään syyksi), sitten tulisikin perään keskenmeno. Ei olisi työtä, eikä enää vauvaakaan.
Tämän takia nuoret naiset ei ole kovin kysyttyjä työntekijöitä, kun vakipaikkoja jaellaan.
Raskaus ei saa vaikuttaa valintaan, mutta käytännössä vaikuttaa. Ja koska vain naiset tulevat raskaaksi, naiset kärsivät väärinkäytöksistä. Jos tasa-arvo ikinä halutaan saavuttaa, naisten on tuomittava syrjintä.
siihenhän se haastattelija sanoi jotain että ethän varmaankaan ole ja kuittasi sen sillä. Itse mielessäni kävi jo että mitäs jos olisikin vahingossa ollut raskaana, niin minkäs sille olisi mahtanut. Niin kyllä se todellisuudessa on työnantajalle tärkeä tieto, ajattevat ettei sellaista sopisi salata. Voihan siinä myöhemmin raskauden takia sitten joutua huonoon valoon. Itsekin jouduin vaikka olin ollut jo useita vuosia töissä samassa yrityksessä.
Ei miehenkään tarvitse miettiä työhaastattelussa sitä, kertoako tulevasta perheenlisäyksestä. Juuri tällaisia asioita varten tasa-arvodirektiivit ovat olemassa.
eivätkä esim. ensimmäisen lapsen hoidosta - lapsen olemassaolo on kuitenkin cv:ssä kerrottu. Tästä raskaudesta ei koidu kyllä menoja työnantajalle, eikä työpaikalle, ei ole minkäänlainen firma, jonka pussista raha jotenkin lähtisi. Ja varmasti uusi tekijä löytyy myös minun jälkeeni.
Edellisen raskauden aikana kävi niin, että äitisyloman jälkeen en enää saanut työtäni takaisin, joten en tunne sympatioita työantajaa kohtaan. Ei siis ole kyllä mikään kostokaan, mutta pakko ajatella itseään.
Ja määräaikaista työtä ei todellakaan nyt ollut tarjolla, hain myös moneen sellaiseen.
Mikä ihme teitä naisia vaivaa??
Miehet on saaneet tämänkin ajatuklsen naisten päähän! Siis tämän, että se olisi moraalisesti väärin.. EI OLE!!
Se olisi silloin moraalisesti väärin, jos lakikin sanoisi että se olisi väärin.
Laki sanoo, että täytyy kertoa vasta kun äitiysloman alkuun on aikaa 2kk.
Tämä laiki turvaa sen, ettei ketään SYRJITTÄISI alkaneen raskauden takia!!!
t. en muista numeroani, mutta se, joka ekana muistuttikin siitä, että tarvitsee kertoa vasta kun aikaa on 2kk ä-loman alkuun
tämä nyt kirjoittamani vastaus on siis tälle vastaajalle, joka kirjoitti heti minun perääni näin:
Vierailija:
Tämän takia nuoret naiset ei ole kovin kysyttyjä työntekijöitä, kun vakipaikkoja jaellaan.
Tuskinpa työnantaja (hakiessaan vakituista työntekijää) haluaa palkata ihmistä, joka jää puolen vuoden päästä vuodeksi - kolmeksi vuodeksi pois työstä! Jos yritys etsii puoleksi vuodeksi työntekijää niin hän hakee määräaikaista työntekijää!
Mielestäni alkuperäisen kirjoittajan tekstistä tulee ilmi, että raskaus on jo pidemmällä kuin aivan alussa.
Uuden työntekijän palkkaaminen vaatii paljon työtä ja rahaa ja tälläisessä tapauksessa koko panostus menee hukkaan.
Pitääkö lapsen saadessaan olla opiskelija, työtön tai määräaikainen? Jos on opiskelija tai työtön, parutaan että pitäisi olla edes vastuuta omasta toimeentulostaan. Jos on määräaikainen, aika harva pystyy ajoittamaan äitiysloman alkua viimeiseen työpäivään, tämä ihan tiedoksesi.
Vakituinen työsuhde ei tarkoita sitä, että ihminen ei saa saada moraalisin perustein lapsia.
Etenkin, jos kyseessä on pienempi firma.