Mitä vikaa on naisessa, joka on periaatteessa ihan keskivertotasoa äkkikatsomalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko siitä että vaikutat vähän oudolta?

En tiedä. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään sen suuntaista. Millä tavalla oudolta voisin vaikuttaa? Tai yleisellä tasolla: miten sellainen henkilö käyttäytyisi, joka vaikuttaisi niin oudolta, ettei kukaan mies tekisi aloitetta livenä koskaan. Kiinnostaisi tietää kyllä.

T. Ap

Oletko isonenäinen trolli?

Ei kellekään sanota suoraan, että olet outo.

Ei minullekaan sanottu, sain sen selville kiertotietä.

Usein ihmisestä myös tulee outo sen myötä, ettei ole saanut parisuhdetta yrityksistä huolimatta.

Muuten: kerroit lähestyneesi miestä kolme kertaa ja yhdeltä tuli pakit. Entäs ne kaksi muuta miestä?

Mitä tarkoittaa tuo "outous"? Mulle kelpaisi "outo" ja vähän vajavainen mieskin, joka kuitenkin olisi sopivan kiinnostava ja persoonallisen komea. Ei siis tarvitse olla Cary Grantin näköinen laatikkoleukalentäjäkirurgi. Vai onko niin, että naisten pitää olla standarditäydellisiä ja pullantuoksuisia tarvinaisia ja perustytteleitä ja miehet saavat olla omia itsejään kaikenkarvaisine vajavaisuuksineen?

T. Ap

Ei ole niin. Miehissä on aivan yhtä paljon outoja kuin naisissakin, ja esimerkiksi oma mieheni ei näe perustytteleissä mitään kiinnostavaa. Useimmat kuitenkin haluavat tulla ymmärretyiksi parisuhteessa ja etsivätkin siksi samanhenkistä ihmistä.

Kunpa sinäkin löytäisit toisen samankaltaisen outolinnun rinnallesi. On mullistavaa tajuta, että joku toinen on ihan yhtä vinksahtanut kuin itsekin. Ja juuri sillä oikealla tavalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, vaikutat oppikirjaesimerkiltä apergerista näiden kirjoitusten pohjalta aivan täysin. Sinut pitäisi tietysti tavata ja havainnoida käytöstäsi sosiaalisissa tilanteissa ja tehdä kysely, mutta todella assilta käyttäytymisesi kuulostaa. Yths:llä kukaan ei ole kiinnostunut mahdollisesta assiudestasi, koska resurssit ovat niin vähäiset. Eivät he siellä seulo adhd:ta tai add:täkään, vaikka olisi todella selkeät viitteet kyseisiin oireyhtymiin. Käskevät menemään yksityiselle tai eivät lotkauta korvaansa ollenkaan. Kaikki edellisissä viesteissä kuvailemasi vaikeudet kuuluvat aspergeriin. Kirjoitustyylistäsi myös pystyy näkemään viitteitä siihen. Jos olet assi niin totta kai sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita ja kumppanin löytäminen on vaikeaa kun et pysty lukemaan ihmisiä ja hahmotat maailman eri tavalla.

T. Assien kanssa työskentelevä erityisopettaja

Ei hän välttämättä ole asperger, mutta jos on ollut paljon yksin niin ihminen voi muuttua erilaiseksi kuin muut ja itsetunto voi mennä heikoksi. Jos kukaan ei ole antanut positiivista palautetta ulkonäöstä niin näin voi käydä. Toisaalta media vahvistaa koko ajan ulkonäön tärkeyttä. Älykkyys jo automaattisesti tekee sosiaaliset tilanteet vaikeiksi, toiset eivät ymmärrä, mitä tällainen henkilö puhuu ja voi olla vaikea kiinnostua yksinkertaisista mustavalkoisista ihmisistä.

Tämä. Olen jo kypsässä keski-issä ja alkanut ihmetellä, olenko assi.

No en ole. Olen vain liian kauan ollut yksin, eikä kukaan ole osoittanut ainakaan positiivista huomiota

As-tyyppinen käyttäytyminen ei tosiaan automaattisesti tarkoita sitä, että henkilö olisi autismin kirjolla. Suppea elinpiiri ja kehittymättömät sosiaaliset taidot, sosiaalisten tilanteiden pelko tai PTSD näin esimerkiksi oireilevat usein tavoilla, jotka on helppo sekoittaa autisminkirjon häiriöön. Sille on syynsä, miksi diagnoosia hakiessa suljetaan ensin pois muut mielenterveyden häiriöt sekä päihderiippuvuus. Toki olipa syy mikä hyvänsä, niin jos omat käytösmallit haittaavat elämää ja vuorovaikutusta muiden kanssa, niin apua kannattaa hakea. Oikeastaan ihannetilanne olisikin sellainen, että apua saadakseen ei koskaan tarvitsisi omaksua tai hankkia mitään virallista diagnoosia, vaan sitä olisi aina saatavilla tarpeen ja tilanteen mukaan. Eikä sitä tarvitsisi häpeillä tai pitää merkkinä luuseriudesta vaan terveestä itsereflektiosta ja motivaatiosta oman elämänlaadun parantamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko siitä että vaikutat vähän oudolta?

En tiedä. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään sen suuntaista. Millä tavalla oudolta voisin vaikuttaa? Tai yleisellä tasolla: miten sellainen henkilö käyttäytyisi, joka vaikuttaisi niin oudolta, ettei kukaan mies tekisi aloitetta livenä koskaan. Kiinnostaisi tietää kyllä.

T. Ap

Oletko isonenäinen trolli?

Ei kellekään sanota suoraan, että olet outo.

Ei minullekaan sanottu, sain sen selville kiertotietä.

Usein ihmisestä myös tulee outo sen myötä, ettei ole saanut parisuhdetta yrityksistä huolimatta.

Muuten: kerroit lähestyneesi miestä kolme kertaa ja yhdeltä tuli pakit. Entäs ne kaksi muuta miestä?

Mitä tarkoittaa tuo "outous"? Mulle kelpaisi "outo" ja vähän vajavainen mieskin, joka kuitenkin olisi sopivan kiinnostava ja persoonallisen komea. Ei siis tarvitse olla Cary Grantin näköinen laatikkoleukalentäjäkirurgi. Vai onko niin, että naisten pitää olla standarditäydellisiä ja pullantuoksuisia tarvinaisia ja perustytteleitä ja miehet saavat olla omia itsejään kaikenkarvaisine vajavaisuuksineen?

T. Ap

Oletkohan lukenut liikaa tasoteoriatrollien aivoituksia, kun sinulla on tuo termistö laatikkoleukalentäjäkirurgeineen noin hyvin hallussa? Tuo sinua aspergeriksi veikannut eritysopettaja lienee oikeilla jäljillä, koska ajattelusi vaikuttaa tässä asiassa hyvin kaavamaiselta, joustamattomalta ja ehdottomalta ja käsityksesi ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, etenkin romanttisesta sellaisesta, vaikuttavat hyvin erikoisilta. Esimerkiksi tuo parisuhteessa olevan yliopistoprofessorin lähestyminen oli melkoinen moka mutta tunnut olevan harmistunut vain siitä, että "jouduit" naisena lähestymään miestä. Etkö tosiaan hahmota, mikä tuossa tilanteessa oli se oikeasti epäsopiva elementti? Sinun ei välttämättä tarvitse lähteä hankkimaan virallista diagnoosia mutta esim. kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta voisit hyötyä.

Sama tuli mieleen. Olen tuntenut naisihmisen, joka kuvitteli toisinaan jonkun ihastuneen häneen. Esim. karateopettajansa. Sitten hän tuijotteli miestä silmiin ja lähetti viestejä, joissa kertoi 'tietävänsä että heillä on kemiaa'. Tämä karatevalmentaja oli onnellisesti naimisissa, mutta tuttuni stalkkasi vaimoa ja esitti syitä, miksi mies ei voinut olla naisen kanssa oikeista syistä eikä varsinkaan rakastanut tätä. Kas, heillä kahdella olisi ollut intohimoa, muka. Huh huh.

Tällä tutullani ei ollut diagnoosia, mutta tiedän olleen ankaran militaari-isän kasvattama.

Olin aika viaton 18-19-vuotias juuri opinnot aloittanut fuksi tuolloin. En tiennyt proffan siviilisäädystä, mutta kävi ilmi, ettei ollut naimisissa, vaan seurusteli (kertoi itse). En kuvitellut, että hän olisi minuun ihastunut, vaan olin itse ihastunut häneen ja vein muutamia lahjoja ym. hänelle toisinaan. Lopulta luovutin, kun kävi ilmi, ettei tunne ollut molemminpuolinen.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko siitä että vaikutat vähän oudolta?

En tiedä. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään sen suuntaista. Millä tavalla oudolta voisin vaikuttaa? Tai yleisellä tasolla: miten sellainen henkilö käyttäytyisi, joka vaikuttaisi niin oudolta, ettei kukaan mies tekisi aloitetta livenä koskaan. Kiinnostaisi tietää kyllä.

T. Ap

Oletko isonenäinen trolli?

Ei kellekään sanota suoraan, että olet outo.

Ei minullekaan sanottu, sain sen selville kiertotietä.

Usein ihmisestä myös tulee outo sen myötä, ettei ole saanut parisuhdetta yrityksistä huolimatta.

Muuten: kerroit lähestyneesi miestä kolme kertaa ja yhdeltä tuli pakit. Entäs ne kaksi muuta miestä?

Mitä tarkoittaa tuo "outous"? Mulle kelpaisi "outo" ja vähän vajavainen mieskin, joka kuitenkin olisi sopivan kiinnostava ja persoonallisen komea. Ei siis tarvitse olla Cary Grantin näköinen laatikkoleukalentäjäkirurgi. Vai onko niin, että naisten pitää olla standarditäydellisiä ja pullantuoksuisia tarvinaisia ja perustytteleitä ja miehet saavat olla omia itsejään kaikenkarvaisine vajavaisuuksineen?

T. Ap

Juuri näin. Mies saa olla outo ja erilainen. Nainen ei. Nainen ei saa edes olla hauska vitsinvääntäjä.

Kertomasi perusteella kuulut juuri siihen outojen naisten ryhmään, josta miehet eivät kiinnostu. Joku vanha pappa voisi huolia. Ei-nii -täydelliknen ulkonäkö voi siinä mielessä suojatakin outoa naista, ettei tule jätetyksi toinen toisensa jälkeen. Sillä kun outous käy ilmeiseksi, ei hyvällä ulkonäölläkään enää jatketa suhdetta.

Nimim. kokemus puhuu

Siinä tapauksessa täytyy selvitellä, miten muuttuisin mahdollisimman tavalliseksi ja keskiverroksi tai miten oppisin uskottavasti teeskentelemään sellaista menettämättä silti omaa identiteettiäni liikaa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko siitä että vaikutat vähän oudolta?

En tiedä. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään sen suuntaista. Millä tavalla oudolta voisin vaikuttaa? Tai yleisellä tasolla: miten sellainen henkilö käyttäytyisi, joka vaikuttaisi niin oudolta, ettei kukaan mies tekisi aloitetta livenä koskaan. Kiinnostaisi tietää kyllä.

T. Ap

Oletko isonenäinen trolli?

Ei kellekään sanota suoraan, että olet outo.

Ei minullekaan sanottu, sain sen selville kiertotietä.

Usein ihmisestä myös tulee outo sen myötä, ettei ole saanut parisuhdetta yrityksistä huolimatta.

Muuten: kerroit lähestyneesi miestä kolme kertaa ja yhdeltä tuli pakit. Entäs ne kaksi muuta miestä?

Mitä tarkoittaa tuo "outous"? Mulle kelpaisi "outo" ja vähän vajavainen mieskin, joka kuitenkin olisi sopivan kiinnostava ja persoonallisen komea. Ei siis tarvitse olla Cary Grantin näköinen laatikkoleukalentäjäkirurgi. Vai onko niin, että naisten pitää olla standarditäydellisiä ja pullantuoksuisia tarvinaisia ja perustytteleitä ja miehet saavat olla omia itsejään kaikenkarvaisine vajavaisuuksineen?

T. Ap

Oletkohan lukenut liikaa tasoteoriatrollien aivoituksia, kun sinulla on tuo termistö laatikkoleukalentäjäkirurgeineen noin hyvin hallussa? Tuo sinua aspergeriksi veikannut eritysopettaja lienee oikeilla jäljillä, koska ajattelusi vaikuttaa tässä asiassa hyvin kaavamaiselta, joustamattomalta ja ehdottomalta ja käsityksesi ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, etenkin romanttisesta sellaisesta, vaikuttavat hyvin erikoisilta. Esimerkiksi tuo parisuhteessa olevan yliopistoprofessorin lähestyminen oli melkoinen moka mutta tunnut olevan harmistunut vain siitä, että "jouduit" naisena lähestymään miestä. Etkö tosiaan hahmota, mikä tuossa tilanteessa oli se oikeasti epäsopiva elementti? Sinun ei välttämättä tarvitse lähteä hankkimaan virallista diagnoosia mutta esim. kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta voisit hyötyä.

Sama tuli mieleen. Olen tuntenut naisihmisen, joka kuvitteli toisinaan jonkun ihastuneen häneen. Esim. karateopettajansa. Sitten hän tuijotteli miestä silmiin ja lähetti viestejä, joissa kertoi 'tietävänsä että heillä on kemiaa'. Tämä karatevalmentaja oli onnellisesti naimisissa, mutta tuttuni stalkkasi vaimoa ja esitti syitä, miksi mies ei voinut olla naisen kanssa oikeista syistä eikä varsinkaan rakastanut tätä. Kas, heillä kahdella olisi ollut intohimoa, muka. Huh huh.

Tällä tutullani ei ollut diagnoosia, mutta tiedän olleen ankaran militaari-isän kasvattama.

Olin aika viaton 18-19-vuotias juuri opinnot aloittanut fuksi tuolloin. En tiennyt proffan siviilisäädystä, mutta kävi ilmi, ettei ollut naimisissa, vaan seurusteli (kertoi itse). En kuvitellut, että hän olisi minuun ihastunut, vaan olin itse ihastunut häneen ja vein muutamia lahjoja ym. hänelle toisinaan. Lopulta luovutin, kun kävi ilmi, ettei tunne ollut molemminpuolinen.

T. Ap

Siis proffa kertoi seurustelevansa etkä sanojesi mukaan kuvitellut, että hän olisi sinuun ihastunut? Siitä huolimatta veit hänelle lahjoja ja muutenkin ilmaisit olevasi kiinnostunut hänestä romanttisessa mielessä? Hyvä toki, että ymmärsit lopulta luovuttaa proffan liehittelyn mutta...18-19-vuotias on kyllä nuori eikä arvostelukyky ole siinä iässä vielä täysin kehittynyt. Silti useimmat meistä oppivat viimeistään yläkoulun alkaessa, että seurusteleva ihminen jätetään rauhaan, vaikka olisi itse tästä kiinnostunut.

Näetkö nyt aikuisiällä mitään ongelmaa tuossa toiminnassasi vai harmitteletko edelleen vain sitä, että jouduit naisena lähestymään miestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko siitä että vaikutat vähän oudolta?

En tiedä. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään sen suuntaista. Millä tavalla oudolta voisin vaikuttaa? Tai yleisellä tasolla: miten sellainen henkilö käyttäytyisi, joka vaikuttaisi niin oudolta, ettei kukaan mies tekisi aloitetta livenä koskaan. Kiinnostaisi tietää kyllä.

T. Ap

Oletko isonenäinen trolli?

Ei kellekään sanota suoraan, että olet outo.

Ei minullekaan sanottu, sain sen selville kiertotietä.

Usein ihmisestä myös tulee outo sen myötä, ettei ole saanut parisuhdetta yrityksistä huolimatta.

Muuten: kerroit lähestyneesi miestä kolme kertaa ja yhdeltä tuli pakit. Entäs ne kaksi muuta miestä?

Mitä tarkoittaa tuo "outous"? Mulle kelpaisi "outo" ja vähän vajavainen mieskin, joka kuitenkin olisi sopivan kiinnostava ja persoonallisen komea. Ei siis tarvitse olla Cary Grantin näköinen laatikkoleukalentäjäkirurgi. Vai onko niin, että naisten pitää olla standarditäydellisiä ja pullantuoksuisia tarvinaisia ja perustytteleitä ja miehet saavat olla omia itsejään kaikenkarvaisine vajavaisuuksineen?

T. Ap

Ei ole niin. Miehissä on aivan yhtä paljon outoja kuin naisissakin, ja esimerkiksi oma mieheni ei näe perustytteleissä mitään kiinnostavaa. Useimmat kuitenkin haluavat tulla ymmärretyiksi parisuhteessa ja etsivätkin siksi samanhenkistä ihmistä.

Kunpa sinäkin löytäisit toisen samankaltaisen outolinnun rinnallesi. On mullistavaa tajuta, että joku toinen on ihan yhtä vinksahtanut kuin itsekin. Ja juuri sillä oikealla tavalla...

Tässä on vain sellainen juttu, että itse tykkään persoonallisesti ja omaperäisesti ajattelevista ihmisistä. En siis pidä sellaista "vinksahtaneisuutena", vaan positiivisena piirteenä, kunhan ihminen on muuten tasapainoinen ja mukava. Ne äärisovinnaiset ja tässä ketjussakin arvostetut piirteet ovat mielestäni usein liian sovinnaisia, kaikessa toiminnassaan liiankin ennalta-arvattavia ja tylsiä.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko siitä että vaikutat vähän oudolta?

En tiedä. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään sen suuntaista. Millä tavalla oudolta voisin vaikuttaa? Tai yleisellä tasolla: miten sellainen henkilö käyttäytyisi, joka vaikuttaisi niin oudolta, ettei kukaan mies tekisi aloitetta livenä koskaan. Kiinnostaisi tietää kyllä.

T. Ap

Oletko isonenäinen trolli?

Ei kellekään sanota suoraan, että olet outo.

Ei minullekaan sanottu, sain sen selville kiertotietä.

Usein ihmisestä myös tulee outo sen myötä, ettei ole saanut parisuhdetta yrityksistä huolimatta.

Muuten: kerroit lähestyneesi miestä kolme kertaa ja yhdeltä tuli pakit. Entäs ne kaksi muuta miestä?

Mitä tarkoittaa tuo "outous"? Mulle kelpaisi "outo" ja vähän vajavainen mieskin, joka kuitenkin olisi sopivan kiinnostava ja persoonallisen komea. Ei siis tarvitse olla Cary Grantin näköinen laatikkoleukalentäjäkirurgi. Vai onko niin, että naisten pitää olla standarditäydellisiä ja pullantuoksuisia tarvinaisia ja perustytteleitä ja miehet saavat olla omia itsejään kaikenkarvaisine vajavaisuuksineen?

T. Ap

Oletkohan lukenut liikaa tasoteoriatrollien aivoituksia, kun sinulla on tuo termistö laatikkoleukalentäjäkirurgeineen noin hyvin hallussa? Tuo sinua aspergeriksi veikannut eritysopettaja lienee oikeilla jäljillä, koska ajattelusi vaikuttaa tässä asiassa hyvin kaavamaiselta, joustamattomalta ja ehdottomalta ja käsityksesi ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, etenkin romanttisesta sellaisesta, vaikuttavat hyvin erikoisilta. Esimerkiksi tuo parisuhteessa olevan yliopistoprofessorin lähestyminen oli melkoinen moka mutta tunnut olevan harmistunut vain siitä, että "jouduit" naisena lähestymään miestä. Etkö tosiaan hahmota, mikä tuossa tilanteessa oli se oikeasti epäsopiva elementti? Sinun ei välttämättä tarvitse lähteä hankkimaan virallista diagnoosia mutta esim. kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta voisit hyötyä.

Sama tuli mieleen. Olen tuntenut naisihmisen, joka kuvitteli toisinaan jonkun ihastuneen häneen. Esim. karateopettajansa. Sitten hän tuijotteli miestä silmiin ja lähetti viestejä, joissa kertoi 'tietävänsä että heillä on kemiaa'. Tämä karatevalmentaja oli onnellisesti naimisissa, mutta tuttuni stalkkasi vaimoa ja esitti syitä, miksi mies ei voinut olla naisen kanssa oikeista syistä eikä varsinkaan rakastanut tätä. Kas, heillä kahdella olisi ollut intohimoa, muka. Huh huh.

Tällä tutullani ei ollut diagnoosia, mutta tiedän olleen ankaran militaari-isän kasvattama.

Olin aika viaton 18-19-vuotias juuri opinnot aloittanut fuksi tuolloin. En tiennyt proffan siviilisäädystä, mutta kävi ilmi, ettei ollut naimisissa, vaan seurusteli (kertoi itse). En kuvitellut, että hän olisi minuun ihastunut, vaan olin itse ihastunut häneen ja vein muutamia lahjoja ym. hänelle toisinaan. Lopulta luovutin, kun kävi ilmi, ettei tunne ollut molemminpuolinen.

T. Ap

Siis proffa kertoi seurustelevansa etkä sanojesi mukaan kuvitellut, että hän olisi sinuun ihastunut? Siitä huolimatta veit hänelle lahjoja ja muutenkin ilmaisit olevasi kiinnostunut hänestä romanttisessa mielessä? Hyvä toki, että ymmärsit lopulta luovuttaa proffan liehittelyn mutta...18-19-vuotias on kyllä nuori eikä arvostelukyky ole siinä iässä vielä täysin kehittynyt. Silti useimmat meistä oppivat viimeistään yläkoulun alkaessa, että seurusteleva ihminen jätetään rauhaan, vaikka olisi itse tästä kiinnostunut.

Näetkö nyt aikuisiällä mitään ongelmaa tuossa toiminnassasi vai harmitteletko edelleen vain sitä, että jouduit naisena lähestymään miestä?

En ollut koskaan seurustellut tai tapaillut ketään koskaan aiemmin teininä, joten tuo oli ensimmäinen kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen romanttisessa mielessä. Minulle olisi kelvannut ihan kaveruus tai ystävyyskin hänen kanssaan, jos seurustelu ei olisi onnistunut. Mutta sekään ei sitten ollut oikein sopivaa ilmeisesti tai olin itse liian epäkiinnostava henkilö hänen mielestään. Ei minua haitannut se aloitteen teko tuolloin; myöhemmillä kerroilla harmitti hieman.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko siitä että vaikutat vähän oudolta?

En tiedä. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään sen suuntaista. Millä tavalla oudolta voisin vaikuttaa? Tai yleisellä tasolla: miten sellainen henkilö käyttäytyisi, joka vaikuttaisi niin oudolta, ettei kukaan mies tekisi aloitetta livenä koskaan. Kiinnostaisi tietää kyllä.

T. Ap

Oletko isonenäinen trolli?

Ei kellekään sanota suoraan, että olet outo.

Ei minullekaan sanottu, sain sen selville kiertotietä.

Usein ihmisestä myös tulee outo sen myötä, ettei ole saanut parisuhdetta yrityksistä huolimatta.

Muuten: kerroit lähestyneesi miestä kolme kertaa ja yhdeltä tuli pakit. Entäs ne kaksi muuta miestä?

Mitä tarkoittaa tuo "outous"? Mulle kelpaisi "outo" ja vähän vajavainen mieskin, joka kuitenkin olisi sopivan kiinnostava ja persoonallisen komea. Ei siis tarvitse olla Cary Grantin näköinen laatikkoleukalentäjäkirurgi. Vai onko niin, että naisten pitää olla standarditäydellisiä ja pullantuoksuisia tarvinaisia ja perustytteleitä ja miehet saavat olla omia itsejään kaikenkarvaisine vajavaisuuksineen?

T. Ap

Juuri näin. Mies saa olla outo ja erilainen. Nainen ei. Nainen ei saa edes olla hauska vitsinvääntäjä.

Kertomasi perusteella kuulut juuri siihen outojen naisten ryhmään, josta miehet eivät kiinnostu. Joku vanha pappa voisi huolia. Ei-nii -täydelliknen ulkonäkö voi siinä mielessä suojatakin outoa naista, ettei tule jätetyksi toinen toisensa jälkeen. Sillä kun outous käy ilmeiseksi, ei hyvällä ulkonäölläkään enää jatketa suhdetta.

Nimim. kokemus puhuu

Siinä tapauksessa täytyy selvitellä, miten muuttuisin mahdollisimman tavalliseksi ja keskiverroksi tai miten oppisin uskottavasti teeskentelemään sellaista menettämättä silti omaa identiteettiäni liikaa.

T. Ap

Teeskentelyn ja persoonan muuttamisen tielle ei kannata lähteä. Sen sijaan hyötyisit sosiaalisten taitojesi ja ihmisymmärryksesi harjaannuttamisesta. Opettele myös kyseenalaistamaan omia ajatuksiasi ja deittioppaista omaksumiasi "totuuksia", nyt olet ajattelussasi epärealistisen joustamaton ja mustavalkoinen. Ihminen voi olla erikoinen, omalaatuinen, persoonallinen SEKÄ sosiaalisesti taitavaa ja miellyttävää seuraa. Ei tämä ole mikään joko/tai -asia, parhaissa tyypeissä yhdistyvät nämä molemmat puolet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko siitä että vaikutat vähän oudolta?

En tiedä. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään sen suuntaista. Millä tavalla oudolta voisin vaikuttaa? Tai yleisellä tasolla: miten sellainen henkilö käyttäytyisi, joka vaikuttaisi niin oudolta, ettei kukaan mies tekisi aloitetta livenä koskaan. Kiinnostaisi tietää kyllä.

T. Ap

Oletko isonenäinen trolli?

Ei kellekään sanota suoraan, että olet outo.

Ei minullekaan sanottu, sain sen selville kiertotietä.

Usein ihmisestä myös tulee outo sen myötä, ettei ole saanut parisuhdetta yrityksistä huolimatta.

Muuten: kerroit lähestyneesi miestä kolme kertaa ja yhdeltä tuli pakit. Entäs ne kaksi muuta miestä?

Mitä tarkoittaa tuo "outous"? Mulle kelpaisi "outo" ja vähän vajavainen mieskin, joka kuitenkin olisi sopivan kiinnostava ja persoonallisen komea. Ei siis tarvitse olla Cary Grantin näköinen laatikkoleukalentäjäkirurgi. Vai onko niin, että naisten pitää olla standarditäydellisiä ja pullantuoksuisia tarvinaisia ja perustytteleitä ja miehet saavat olla omia itsejään kaikenkarvaisine vajavaisuuksineen?

T. Ap

Oletkohan lukenut liikaa tasoteoriatrollien aivoituksia, kun sinulla on tuo termistö laatikkoleukalentäjäkirurgeineen noin hyvin hallussa? Tuo sinua aspergeriksi veikannut eritysopettaja lienee oikeilla jäljillä, koska ajattelusi vaikuttaa tässä asiassa hyvin kaavamaiselta, joustamattomalta ja ehdottomalta ja käsityksesi ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, etenkin romanttisesta sellaisesta, vaikuttavat hyvin erikoisilta. Esimerkiksi tuo parisuhteessa olevan yliopistoprofessorin lähestyminen oli melkoinen moka mutta tunnut olevan harmistunut vain siitä, että "jouduit" naisena lähestymään miestä. Etkö tosiaan hahmota, mikä tuossa tilanteessa oli se oikeasti epäsopiva elementti? Sinun ei välttämättä tarvitse lähteä hankkimaan virallista diagnoosia mutta esim. kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta voisit hyötyä.

Sama tuli mieleen. Olen tuntenut naisihmisen, joka kuvitteli toisinaan jonkun ihastuneen häneen. Esim. karateopettajansa. Sitten hän tuijotteli miestä silmiin ja lähetti viestejä, joissa kertoi 'tietävänsä että heillä on kemiaa'. Tämä karatevalmentaja oli onnellisesti naimisissa, mutta tuttuni stalkkasi vaimoa ja esitti syitä, miksi mies ei voinut olla naisen kanssa oikeista syistä eikä varsinkaan rakastanut tätä. Kas, heillä kahdella olisi ollut intohimoa, muka. Huh huh.

Tällä tutullani ei ollut diagnoosia, mutta tiedän olleen ankaran militaari-isän kasvattama.

Olin aika viaton 18-19-vuotias juuri opinnot aloittanut fuksi tuolloin. En tiennyt proffan siviilisäädystä, mutta kävi ilmi, ettei ollut naimisissa, vaan seurusteli (kertoi itse). En kuvitellut, että hän olisi minuun ihastunut, vaan olin itse ihastunut häneen ja vein muutamia lahjoja ym. hänelle toisinaan. Lopulta luovutin, kun kävi ilmi, ettei tunne ollut molemminpuolinen.

T. Ap

Siis proffa kertoi seurustelevansa etkä sanojesi mukaan kuvitellut, että hän olisi sinuun ihastunut? Siitä huolimatta veit hänelle lahjoja ja muutenkin ilmaisit olevasi kiinnostunut hänestä romanttisessa mielessä? Hyvä toki, että ymmärsit lopulta luovuttaa proffan liehittelyn mutta...18-19-vuotias on kyllä nuori eikä arvostelukyky ole siinä iässä vielä täysin kehittynyt. Silti useimmat meistä oppivat viimeistään yläkoulun alkaessa, että seurusteleva ihminen jätetään rauhaan, vaikka olisi itse tästä kiinnostunut.

Näetkö nyt aikuisiällä mitään ongelmaa tuossa toiminnassasi vai harmitteletko edelleen vain sitä, että jouduit naisena lähestymään miestä?

En ollut koskaan seurustellut tai tapaillut ketään koskaan aiemmin teininä, joten tuo oli ensimmäinen kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen romanttisessa mielessä. Minulle olisi kelvannut ihan kaveruus tai ystävyyskin hänen kanssaan, jos seurustelu ei olisi onnistunut. Mutta sekään ei sitten ollut oikein sopivaa ilmeisesti tai olin itse liian epäkiinnostava henkilö hänen mielestään. Ei minua haitannut se aloitteen teko tuolloin; myöhemmillä kerroilla harmitti hieman.

T. Ap

Hän ei halunnut ystävyyttä kanssasi siksi, koska oli opettajasi. Opettaja-oppilassuhde on aina valtasuhde ja ystävyys kanssasi olisi vaarantanut hänen puolueettomuutensa. Hän olisi voinut saada myös hyväksikäyttäjän ja sinä erikoiskohtelua saavan lellikin maineen. Lisäksi hän ei varmasti halunnut lietsoa ihastumisen tunteitasi lisää ja halusi senkin vuoksi pitää etäisyyttä sinuun.

Kyse ei siis ollut siitä, että olisit ollut epäkiinnostava persoona vaan siitä, että kaikki tekijät huomioon ottaen ystävyytenne olisi ollut eettisesti arveluttava. Ei lääkärikään saa kaveerata potilaansa kanssa tai poliisin tutkinnanjohtaja tutkimansa rikoksesta epäillyn kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko siitä että vaikutat vähän oudolta?

En tiedä. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään sen suuntaista. Millä tavalla oudolta voisin vaikuttaa? Tai yleisellä tasolla: miten sellainen henkilö käyttäytyisi, joka vaikuttaisi niin oudolta, ettei kukaan mies tekisi aloitetta livenä koskaan. Kiinnostaisi tietää kyllä.

T. Ap

Oletko isonenäinen trolli?

Ei kellekään sanota suoraan, että olet outo.

Ei minullekaan sanottu, sain sen selville kiertotietä.

Usein ihmisestä myös tulee outo sen myötä, ettei ole saanut parisuhdetta yrityksistä huolimatta.

Muuten: kerroit lähestyneesi miestä kolme kertaa ja yhdeltä tuli pakit. Entäs ne kaksi muuta miestä?

Mitä tarkoittaa tuo "outous"? Mulle kelpaisi "outo" ja vähän vajavainen mieskin, joka kuitenkin olisi sopivan kiinnostava ja persoonallisen komea. Ei siis tarvitse olla Cary Grantin näköinen laatikkoleukalentäjäkirurgi. Vai onko niin, että naisten pitää olla standarditäydellisiä ja pullantuoksuisia tarvinaisia ja perustytteleitä ja miehet saavat olla omia itsejään kaikenkarvaisine vajavaisuuksineen?

T. Ap

Juuri näin. Mies saa olla outo ja erilainen. Nainen ei. Nainen ei saa edes olla hauska vitsinvääntäjä.

Kertomasi perusteella kuulut juuri siihen outojen naisten ryhmään, josta miehet eivät kiinnostu. Joku vanha pappa voisi huolia. Ei-nii -täydelliknen ulkonäkö voi siinä mielessä suojatakin outoa naista, ettei tule jätetyksi toinen toisensa jälkeen. Sillä kun outous käy ilmeiseksi, ei hyvällä ulkonäölläkään enää jatketa suhdetta.

Nimim. kokemus puhuu

Siinä tapauksessa täytyy selvitellä, miten muuttuisin mahdollisimman tavalliseksi ja keskiverroksi tai miten oppisin uskottavasti teeskentelemään sellaista menettämättä silti omaa identiteettiäni liikaa.

T. Ap

Ei ole mahdollista. Eikä siitä mitään hyvää seuraisi. Ihmisen on paras hyväksyä oa persoonansa ja mennä sillä eteenpäin. Teeskentelyn ja näyttelemisen tielle ei pidä lähteä. Älykäs ihminen oppii sosiaalisia rooleja ja pystyy käyttäytymään kuinnkala vedessä eri yhteyksissä. Mutta läheisissä ihmissuhteissa ei kannata feikata, siinä kadottaa itsensä ja pitkän päälle seuraa vain pahoinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko siitä että vaikutat vähän oudolta?

En tiedä. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään sen suuntaista. Millä tavalla oudolta voisin vaikuttaa? Tai yleisellä tasolla: miten sellainen henkilö käyttäytyisi, joka vaikuttaisi niin oudolta, ettei kukaan mies tekisi aloitetta livenä koskaan. Kiinnostaisi tietää kyllä.

T. Ap

Oletko isonenäinen trolli?

Ei kellekään sanota suoraan, että olet outo.

Ei minullekaan sanottu, sain sen selville kiertotietä.

Usein ihmisestä myös tulee outo sen myötä, ettei ole saanut parisuhdetta yrityksistä huolimatta.

Muuten: kerroit lähestyneesi miestä kolme kertaa ja yhdeltä tuli pakit. Entäs ne kaksi muuta miestä?

Mitä tarkoittaa tuo "outous"? Mulle kelpaisi "outo" ja vähän vajavainen mieskin, joka kuitenkin olisi sopivan kiinnostava ja persoonallisen komea. Ei siis tarvitse olla Cary Grantin näköinen laatikkoleukalentäjäkirurgi. Vai onko niin, että naisten pitää olla standarditäydellisiä ja pullantuoksuisia tarvinaisia ja perustytteleitä ja miehet saavat olla omia itsejään kaikenkarvaisine vajavaisuuksineen?

T. Ap

Oletkohan lukenut liikaa tasoteoriatrollien aivoituksia, kun sinulla on tuo termistö laatikkoleukalentäjäkirurgeineen noin hyvin hallussa? Tuo sinua aspergeriksi veikannut eritysopettaja lienee oikeilla jäljillä, koska ajattelusi vaikuttaa tässä asiassa hyvin kaavamaiselta, joustamattomalta ja ehdottomalta ja käsityksesi ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, etenkin romanttisesta sellaisesta, vaikuttavat hyvin erikoisilta. Esimerkiksi tuo parisuhteessa olevan yliopistoprofessorin lähestyminen oli melkoinen moka mutta tunnut olevan harmistunut vain siitä, että "jouduit" naisena lähestymään miestä. Etkö tosiaan hahmota, mikä tuossa tilanteessa oli se oikeasti epäsopiva elementti? Sinun ei välttämättä tarvitse lähteä hankkimaan virallista diagnoosia mutta esim. kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta voisit hyötyä.

Sama tuli mieleen. Olen tuntenut naisihmisen, joka kuvitteli toisinaan jonkun ihastuneen häneen. Esim. karateopettajansa. Sitten hän tuijotteli miestä silmiin ja lähetti viestejä, joissa kertoi 'tietävänsä että heillä on kemiaa'. Tämä karatevalmentaja oli onnellisesti naimisissa, mutta tuttuni stalkkasi vaimoa ja esitti syitä, miksi mies ei voinut olla naisen kanssa oikeista syistä eikä varsinkaan rakastanut tätä. Kas, heillä kahdella olisi ollut intohimoa, muka. Huh huh.

Tällä tutullani ei ollut diagnoosia, mutta tiedän olleen ankaran militaari-isän kasvattama.

Olin aika viaton 18-19-vuotias juuri opinnot aloittanut fuksi tuolloin. En tiennyt proffan siviilisäädystä, mutta kävi ilmi, ettei ollut naimisissa, vaan seurusteli (kertoi itse). En kuvitellut, että hän olisi minuun ihastunut, vaan olin itse ihastunut häneen ja vein muutamia lahjoja ym. hänelle toisinaan. Lopulta luovutin, kun kävi ilmi, ettei tunne ollut molemminpuolinen.

T. Ap

Siis proffa kertoi seurustelevansa etkä sanojesi mukaan kuvitellut, että hän olisi sinuun ihastunut? Siitä huolimatta veit hänelle lahjoja ja muutenkin ilmaisit olevasi kiinnostunut hänestä romanttisessa mielessä? Hyvä toki, että ymmärsit lopulta luovuttaa proffan liehittelyn mutta...18-19-vuotias on kyllä nuori eikä arvostelukyky ole siinä iässä vielä täysin kehittynyt. Silti useimmat meistä oppivat viimeistään yläkoulun alkaessa, että seurusteleva ihminen jätetään rauhaan, vaikka olisi itse tästä kiinnostunut.

Näetkö nyt aikuisiällä mitään ongelmaa tuossa toiminnassasi vai harmitteletko edelleen vain sitä, että jouduit naisena lähestymään miestä?

En ollut koskaan seurustellut tai tapaillut ketään koskaan aiemmin teininä, joten tuo oli ensimmäinen kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen romanttisessa mielessä. Minulle olisi kelvannut ihan kaveruus tai ystävyyskin hänen kanssaan, jos seurustelu ei olisi onnistunut. Mutta sekään ei sitten ollut oikein sopivaa ilmeisesti tai olin itse liian epäkiinnostava henkilö hänen mielestään. Ei minua haitannut se aloitteen teko tuolloin; myöhemmillä kerroilla harmitti hieman.

T. Ap

Hän ei halunnut ystävyyttä kanssasi siksi, koska oli opettajasi. Opettaja-oppilassuhde on aina valtasuhde ja ystävyys kanssasi olisi vaarantanut hänen puolueettomuutensa. Hän olisi voinut saada myös hyväksikäyttäjän ja sinä erikoiskohtelua saavan lellikin maineen. Lisäksi hän ei varmasti halunnut lietsoa ihastumisen tunteitasi lisää ja halusi senkin vuoksi pitää etäisyyttä sinuun.

Kyse ei siis ollut siitä, että olisit ollut epäkiinnostava persoona vaan siitä, että kaikki tekijät huomioon ottaen ystävyytenne olisi ollut eettisesti arveluttava. Ei lääkärikään saa kaveerata potilaansa kanssa tai poliisin tutkinnanjohtaja tutkimansa rikoksesta epäillyn kanssa.

Opettaja-oppilas-suhteita ja avioliittoja on vaikka kuinka. Esim. Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila. Itsekin menin naimisiin opettajani kanssa, meillä on ikäeroa vuotta.

Omat esimerkkisi lääkärin ja potilaan välillä, tai poliisin ja tutkimansa rikollisen välillä ovat ihan eri maailmasta. Samoin olisi lukiotytön ja lukio-opettajan suhde.

Yliopistotasolla on aina rakastuttu puolin ja toisin. Ap kyllä oli aika naiivi tuon proffaihastuksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko siitä että vaikutat vähän oudolta?

En tiedä. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään sen suuntaista. Millä tavalla oudolta voisin vaikuttaa? Tai yleisellä tasolla: miten sellainen henkilö käyttäytyisi, joka vaikuttaisi niin oudolta, ettei kukaan mies tekisi aloitetta livenä koskaan. Kiinnostaisi tietää kyllä.

T. Ap

Oletko isonenäinen trolli?

Ei kellekään sanota suoraan, että olet outo.

Ei minullekaan sanottu, sain sen selville kiertotietä.

Usein ihmisestä myös tulee outo sen myötä, ettei ole saanut parisuhdetta yrityksistä huolimatta.

Muuten: kerroit lähestyneesi miestä kolme kertaa ja yhdeltä tuli pakit. Entäs ne kaksi muuta miestä?

Mitä tarkoittaa tuo "outous"? Mulle kelpaisi "outo" ja vähän vajavainen mieskin, joka kuitenkin olisi sopivan kiinnostava ja persoonallisen komea. Ei siis tarvitse olla Cary Grantin näköinen laatikkoleukalentäjäkirurgi. Vai onko niin, että naisten pitää olla standarditäydellisiä ja pullantuoksuisia tarvinaisia ja perustytteleitä ja miehet saavat olla omia itsejään kaikenkarvaisine vajavaisuuksineen?

T. Ap

Juuri näin. Mies saa olla outo ja erilainen. Nainen ei. Nainen ei saa edes olla hauska vitsinvääntäjä.

Kertomasi perusteella kuulut juuri siihen outojen naisten ryhmään, josta miehet eivät kiinnostu. Joku vanha pappa voisi huolia. Ei-nii -täydelliknen ulkonäkö voi siinä mielessä suojatakin outoa naista, ettei tule jätetyksi toinen toisensa jälkeen. Sillä kun outous käy ilmeiseksi, ei hyvällä ulkonäölläkään enää jatketa suhdetta.

Nimim. kokemus puhuu

Siinä tapauksessa täytyy selvitellä, miten muuttuisin mahdollisimman tavalliseksi ja keskiverroksi tai miten oppisin uskottavasti teeskentelemään sellaista menettämättä silti omaa identiteettiäni liikaa.

T. Ap

Teeskentelyn ja persoonan muuttamisen tielle ei kannata lähteä. Sen sijaan hyötyisit sosiaalisten taitojesi ja ihmisymmärryksesi harjaannuttamisesta. Opettele myös kyseenalaistamaan omia ajatuksiasi ja deittioppaista omaksumiasi "totuuksia", nyt olet ajattelussasi epärealistisen joustamaton ja mustavalkoinen. Ihminen voi olla erikoinen, omalaatuinen, persoonallinen SEKÄ sosiaalisesti taitavaa ja miellyttävää seuraa. Ei tämä ole mikään joko/tai -asia, parhaissa tyypeissä yhdistyvät nämä molemmat puolet.

Eri asia sitten on, haluaako epäsovinnainen, älykäs, oman tiensä kulkija viettää aikaansa seurassa, jota varten hänen pitäisi skarpata miellyttävämmäksi ja sosiaalisesti hyväksyttävämmäksi. Itse en ainakaan viitsisi. Pitäkööt tunkkinsa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisessä on muutakin kuin ulkonäkö. Esimerkiksi luonne.

Heti tuli mieleen eräs vaatimattoman näköinen mutta huomattavan mukava ja fiksu nainen, josta en ihmettele yhtään, että löysi eron jälkeen heti uuden. On oikea kultakimpale ihmisenä. :)

Ja täytyy muuten sanoa, että tiedän ainakin kaksi tai kolme korkeintaan keskiverron näköistä naista, joilla ei ole juuri keskivertoa parempi luonnekaan, mutta jotka sekä löytävät että saavat pidettyä miehiä, koska ovat sängyssä hyviä ja innokkaita. :D

Tässä kommentissa huomio kiinnittyi siihen, miten joku naisen (kaveri?)nainen voi tietää, millaisia ne hänen kaverinsa ovat petipuuhissa. "Hyviä ja innokkaita", mutta millä perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko siitä että vaikutat vähän oudolta?

En tiedä. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään sen suuntaista. Millä tavalla oudolta voisin vaikuttaa? Tai yleisellä tasolla: miten sellainen henkilö käyttäytyisi, joka vaikuttaisi niin oudolta, ettei kukaan mies tekisi aloitetta livenä koskaan. Kiinnostaisi tietää kyllä.

T. Ap

Oletko isonenäinen trolli?

Ei kellekään sanota suoraan, että olet outo.

Ei minullekaan sanottu, sain sen selville kiertotietä.

Usein ihmisestä myös tulee outo sen myötä, ettei ole saanut parisuhdetta yrityksistä huolimatta.

Muuten: kerroit lähestyneesi miestä kolme kertaa ja yhdeltä tuli pakit. Entäs ne kaksi muuta miestä?

Mitä tarkoittaa tuo "outous"? Mulle kelpaisi "outo" ja vähän vajavainen mieskin, joka kuitenkin olisi sopivan kiinnostava ja persoonallisen komea. Ei siis tarvitse olla Cary Grantin näköinen laatikkoleukalentäjäkirurgi. Vai onko niin, että naisten pitää olla standarditäydellisiä ja pullantuoksuisia tarvinaisia ja perustytteleitä ja miehet saavat olla omia itsejään kaikenkarvaisine vajavaisuuksineen?

T. Ap

Juuri näin. Mies saa olla outo ja erilainen. Nainen ei. Nainen ei saa edes olla hauska vitsinvääntäjä.

Kertomasi perusteella kuulut juuri siihen outojen naisten ryhmään, josta miehet eivät kiinnostu. Joku vanha pappa voisi huolia. Ei-nii -täydelliknen ulkonäkö voi siinä mielessä suojatakin outoa naista, ettei tule jätetyksi toinen toisensa jälkeen. Sillä kun outous käy ilmeiseksi, ei hyvällä ulkonäölläkään enää jatketa suhdetta.

Nimim. kokemus puhuu

Siinä tapauksessa täytyy selvitellä, miten muuttuisin mahdollisimman tavalliseksi ja keskiverroksi tai miten oppisin uskottavasti teeskentelemään sellaista menettämättä silti omaa identiteettiäni liikaa.

T. Ap

Teeskentelyn ja persoonan muuttamisen tielle ei kannata lähteä. Sen sijaan hyötyisit sosiaalisten taitojesi ja ihmisymmärryksesi harjaannuttamisesta. Opettele myös kyseenalaistamaan omia ajatuksiasi ja deittioppaista omaksumiasi "totuuksia", nyt olet ajattelussasi epärealistisen joustamaton ja mustavalkoinen. Ihminen voi olla erikoinen, omalaatuinen, persoonallinen SEKÄ sosiaalisesti taitavaa ja miellyttävää seuraa. Ei tämä ole mikään joko/tai -asia, parhaissa tyypeissä yhdistyvät nämä molemmat puolet.

Eri asia sitten on, haluaako epäsovinnainen, älykäs, oman tiensä kulkija viettää aikaansa seurassa, jota varten hänen pitäisi skarpata miellyttävämmäksi ja sosiaalisesti hyväksyttävämmäksi. Itse en ainakaan viitsisi. Pitäkööt tunkkinsa.

Se olkoon jokaisen oma valinta. Tuo linja on varmaan ihan hyvä siinä mielessä, että se ainakin karsii pois suuren osan porukkaa ja jäljelle jäävät vain ne taatusti samanhenkiset.

Minua on usein kuvailtu oman tien kulkijaksi ja sytyn vähän erikoisemmista persoonista. Valitettavasti juttu on yleensä jo alkumetreillä kaatunut toisen osapuolen huonoihin sosiaalisiin taitoihin sekä suoranaiseen ylpeyteen siitä, että on vähän veemäinen ja töksö. En ole kiinnostunut tutustumaan ihmiseen, jonka kommunikointi on lähinnä alituista sarkasmia, tuhahtelua, silmien pyörittelyä, aggressiivista haastamista väittelyyn tai monologeja omasta itsestään ja teorioistaan. Älyköt ja epäsovinnaiset vaikuttavat monesti kuvittelevan, että sosiaalisten taitojen kehittäminen on yhtä kuin teeskentely ja oman persoonan pakottaminen "normaaliksi". Ei heitä kukaan pakota hiomaan vuorovaikutustaitojaan mutta kun samat ihmiset ovat katkeria siitä, ettei heitä arvosteta eivätkä he löydä seuraa. Jos he eivät itse kykene arvostamaan muita, osoittamaan mielenkiintoa heitä kohtaan ja ennen kaikkea ilmaisemaan sitä ymmärrettävällä tavalla, niin eivät he voi saada vastakaikua muilta. Tässä ne kovin parjatut ja halveksitut sosiaaliset taidot tulisivat tarpeeseen mutta kuten sanottua, kenenkään ei niihin ole pakko satsata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin mahdotonta?

Mene ulos, kysy 50 ensimmäiseltä vastaantulevalta mieheltä puhelinnumeroa ja olet hyvin varmasti jo ensi viikonloppuna parisuhteessa miehen kanssa.

Ei naisen tehtävä ole tehdä aloitteita. Siis missään nimessä. Nainen tekee itsestään halvan tyrkyn ja vaikuttaa epätoivoiselta, jos tekee aloitteita. Eivät miehet halua "helppoa" naista. Olen lukenut parisuhde- ja deittioppaita teini-iästä lähtien, joten tiedän nämä asiat yleisellä tasolla.

T. Ap

Selvästi ne oppaat ovat olleet oikeassa koska niiden ohjeita noudattamalla olet nyt onnellisessa parisuhteessa... eiku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko siitä että vaikutat vähän oudolta?

En tiedä. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään sen suuntaista. Millä tavalla oudolta voisin vaikuttaa? Tai yleisellä tasolla: miten sellainen henkilö käyttäytyisi, joka vaikuttaisi niin oudolta, ettei kukaan mies tekisi aloitetta livenä koskaan. Kiinnostaisi tietää kyllä.

T. Ap

Oletko isonenäinen trolli?

Ei kellekään sanota suoraan, että olet outo.

Ei minullekaan sanottu, sain sen selville kiertotietä.

Usein ihmisestä myös tulee outo sen myötä, ettei ole saanut parisuhdetta yrityksistä huolimatta.

Muuten: kerroit lähestyneesi miestä kolme kertaa ja yhdeltä tuli pakit. Entäs ne kaksi muuta miestä?

Mitä tarkoittaa tuo "outous"? Mulle kelpaisi "outo" ja vähän vajavainen mieskin, joka kuitenkin olisi sopivan kiinnostava ja persoonallisen komea. Ei siis tarvitse olla Cary Grantin näköinen laatikkoleukalentäjäkirurgi. Vai onko niin, että naisten pitää olla standarditäydellisiä ja pullantuoksuisia tarvinaisia ja perustytteleitä ja miehet saavat olla omia itsejään kaikenkarvaisine vajavaisuuksineen?

T. Ap

Ei ole niin. Miehissä on aivan yhtä paljon outoja kuin naisissakin, ja esimerkiksi oma mieheni ei näe perustytteleissä mitään kiinnostavaa. Useimmat kuitenkin haluavat tulla ymmärretyiksi parisuhteessa ja etsivätkin siksi samanhenkistä ihmistä.

Kunpa sinäkin löytäisit toisen samankaltaisen outolinnun rinnallesi. On mullistavaa tajuta, että joku toinen on ihan yhtä vinksahtanut kuin itsekin. Ja juuri sillä oikealla tavalla...

Tässä on vain sellainen juttu, että itse tykkään persoonallisesti ja omaperäisesti ajattelevista ihmisistä. En siis pidä sellaista "vinksahtaneisuutena", vaan positiivisena piirteenä, kunhan ihminen on muuten tasapainoinen ja mukava. Ne äärisovinnaiset ja tässä ketjussakin arvostetut piirteet ovat mielestäni usein liian sovinnaisia, kaikessa toiminnassaan liiankin ennalta-arvattavia ja tylsiä.

T. Ap

Haluat persoonallisesti ja omaperäisesti ajattelevan miehen, mutta silti haluat että he hyvinkin sovinnaisesti tekevät aloitteen koska niin nyt kuuluu vaan tehdä.

Olisiko kysymys siitä mitä sinulla on päänsisällä....tai ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko siitä että vaikutat vähän oudolta?

En tiedä. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään sen suuntaista. Millä tavalla oudolta voisin vaikuttaa? Tai yleisellä tasolla: miten sellainen henkilö käyttäytyisi, joka vaikuttaisi niin oudolta, ettei kukaan mies tekisi aloitetta livenä koskaan. Kiinnostaisi tietää kyllä.

T. Ap

Oletko isonenäinen trolli?

Ei kellekään sanota suoraan, että olet outo.

Ei minullekaan sanottu, sain sen selville kiertotietä.

Usein ihmisestä myös tulee outo sen myötä, ettei ole saanut parisuhdetta yrityksistä huolimatta.

Muuten: kerroit lähestyneesi miestä kolme kertaa ja yhdeltä tuli pakit. Entäs ne kaksi muuta miestä?

Heidän kanssaan oli huono, muutaman vuoden kestänyt suhde, jossa sain kuulla kommentteja siitä, miten huono korvike olen ideaalinaiselle, jota vailla he edelleen ovat. Eli ero tuli siis.

T. Ap

Olet saanut kaksi miestä kolmesta joita olet yrittänyt ja nyt itket täällä että et löydä ketään?

On ihan eri asia että olet valinnut miehiä väärin kuin että et saisi ketään eikä kukaan haluaisi sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko siitä että vaikutat vähän oudolta?

En tiedä. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään sen suuntaista. Millä tavalla oudolta voisin vaikuttaa? Tai yleisellä tasolla: miten sellainen henkilö käyttäytyisi, joka vaikuttaisi niin oudolta, ettei kukaan mies tekisi aloitetta livenä koskaan. Kiinnostaisi tietää kyllä.

T. Ap

Oletko isonenäinen trolli?

Ei kellekään sanota suoraan, että olet outo.

Ei minullekaan sanottu, sain sen selville kiertotietä.

Usein ihmisestä myös tulee outo sen myötä, ettei ole saanut parisuhdetta yrityksistä huolimatta.

Muuten: kerroit lähestyneesi miestä kolme kertaa ja yhdeltä tuli pakit. Entäs ne kaksi muuta miestä?

Heidän kanssaan oli huono, muutaman vuoden kestänyt suhde, jossa sain kuulla kommentteja siitä, miten huono korvike olen ideaalinaiselle, jota vailla he edelleen ovat. Eli ero tuli siis.

T. Ap

Olet saanut kaksi miestä kolmesta joita olet yrittänyt ja nyt itket täällä että et löydä ketään?

On ihan eri asia että olet valinnut miehiä väärin kuin että et saisi ketään eikä kukaan haluaisi sinua.

Aikajana on tässä tapauksessa pitkä, enkä ole viime aikoina onnistunut saamaan ketään. Hän, johon ihastuin muutamia vuosia sitten, oli varattu ja lisäksi oli toinenkin syy, joka vaikutti mahdollisuuksiini kielteisesti.