Mitä vikaa on naisessa, joka on periaatteessa ihan keskivertotasoa äkkikatsomalta?
Jos olen siististi meikattu ja suihkunraikas, näytän todennäköisesti suunnilleen keskiverrolta tietääkseni (tosin hitusen keskivertoa huonommalta ehkä). Olen hoikka ja ihan sopusuhtainen, kasvonpiirteeni hieman lipsuvat siitä perusstandardista. Pukeudin hyvin tavallisesti ja neutraalisti sekä peittävästi.
Suomessahan keho on suuren osan vuodesta peitetty ja jos hiuksetkin ovat hyväkuntoiset ja luonnolliset, niin ongelma rajautuukin kasvoihin ja kasvonpiirteisiin. Ihokin on ihan ok ja hampaat valkoiset, silmät ihan ok. Ei ole tatuointeja tai lävistyksiä. Periaatteessa piirteet ovat ihan suomalaista standardia, tosin poikkeavat hieman keskiverrosta.
Mikä kasvoissani siis aiheuttaa sen, että seurustelukumppanin saaminen on käytännössä täysin mahdotonta?
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sosiaalinen? Paljon tapaat uusia ihmisiä (miehiä) vuodessa? Käytätkö deittisovelluksia ja millaisia kokemuksia niistä on?
Ok, vaatauksia tässä:
-en ole kovin sosiaalinen, vaan kotona viihtyvä (tosin muuten liikunnallinen) introvertti
-en tapaa uusia ihmisiä juurikaan (missä edes tapaisin?)
-en käytä deittisovelluksia; en ole koskaan edes kokeillut niitäT. Ap
Ja johtopäätöksesi tästä oli että vian pitää olla kasvoissasi?
Kyllä. Sillä tarpeeksi kiinnostunut mies tekisi aloitteen arjessa, pyytäisi treffeille ja jaksaisi sitkeästi viedä agendaansa pariutumisesta eteenpäin, vaikka aluksi olisinkin vähän kaino ja jopa vastahankainen.
T. Ap
Kuules pikku provoliisa, maailma ei ole harlekiinipokkari. Miehet ei ole tuollaisia, ainakaan Suomessa. Täällä ihmiset kasvatetaan vaatimattomiksi ja nöyriksi, ja miehet ovat sellaisia myös pariutumisessa. Oma mieheni kertoi, että oli aivan lääpällään minuun, mutta ajatteli että "ei tuollainen nainen hänestä kumminkaan perusta" eikä siksi tehnyt mitään. Onneksi minä sitten pyysin hänen puhelinnumeroaan.
Kannattaa myös kysyä itseltään, että mikä sinussa olisi niin ihmeellistä, että mies tahtoisi nähdä hirveästi vaivaa saadakseen sinut parisuhteeseen, vaikka olet ilmeisen vastahankainen? Kai tajuat, että sellainen mies ei ole ensinkään mieleltään terve, joka painostaisi naista suhteeseen vaikka nainen painaa jatkuvasti jarrua?
Kaino saa olla ja himmailla seksin aloittamisen suhteen, mutta miehelle täytyy ilmaista, että pidät siitä ja olet kiinnostunut. Ei ne mitään koneita ole, niilläkin on tunteet ja epävarmuuksia. Ei mieskään tule itsevarmaksi ilman myönteistä palautetta, kuten ei kukaan ihminen.
Kysyn sinulta ap samaa kuin palstan miehiltä näiden valittaessa samaan tapaan:
Mitä henkistä annettavaa sinulla on toiselle? Miksi miehen pitäisi kiinnostua juuri sinusta? Kuka sinä olet, mikä on intohimosi?
Kuulostat täsmälleen samalta kuin palstamiehet, jotka vinkuvat naisten kohtuuttomia ulkonäkövaatimuksia vaikka perimmäinen syy on siinä, että ihminen on kuin harmaa villasukka henkisesti. Hädin tuskin elossa.
Miehet ei oikeasti hirveästi naisen naamaa katso, kunhan on normaalin rajoissa. Minä esimerkiksi näytän melko kiusallisessa määrin Sergei Lukjanenkolta (ilman viiksiä sentään), ja silti miehet ovat aina pitäneet minusta. Enkä ole edes mukava ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikoina kaverini ylipuhui minut mukaansa ravintolaan. Olin ollut edellisenä päivänä luomen leikkauksessa enkä ollut käynyt suihkussa ettei haava kastu, hiuksetkin oli vähän niin ja näin. Jostain kumman syystä minua tanssitettiin huomattavasti enemmän kuin tavallisesti 😳
Minä myös olen huomannut että minusta tekee suomalaisille miehille erityisen lähestyttävän mm:
- päivä jolloin kaikki kiukuttaa
- finninaamaisena esiintyminen
- umpijurrissa pelleily
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin mahdotonta?
Mene ulos, kysy 50 ensimmäiseltä vastaantulevalta mieheltä puhelinnumeroa ja olet hyvin varmasti jo ensi viikonloppuna parisuhteessa miehen kanssa.
Ei naisen tehtävä ole tehdä aloitteita. Siis missään nimessä. Nainen tekee itsestään halvan tyrkyn ja vaikuttaa epätoivoiselta, jos tekee aloitteita. Eivät miehet halua "helppoa" naista. Olen lukenut parisuhde- ja deittioppaita teini-iästä lähtien, joten tiedän nämä asiat yleisellä tasolla.
T. Ap
Mensan tasoinen älykkyys ei ilmeisesti ole opettanut sinulle kuitenkaan ilmeisesti lainkaan lähdekritiikkiä?
Olen lähdekriittinen, mutta käsittääkseni pariutumisasioissa ihmiset toimivat melko primitiivisten viettien pohjalta. Lisäksi olen lukenut aiheesta useista lähteistä muutenkin. Tiedän, että niissä oppaissa rajoitteena oli tietty kulttuurillinen ympäristö, sillä ne oli kirjoitettu anglosaksisten maiden "pariutumissääntöjen" perusteella, ei Suomessa vallitsevien käytäntöjen mukaan. Päätin kuitenkin paremman puutteessa toimia niiden mukaisesti.
T. Ap
Olet oikeilla jäljillä kun hahmotat ihmisen primitiivisyyden, tosin ei se pariutumiseen rajoitu vaikkakin ilmenee siinä hyvin vahvasti. Mutta esimerkiksi myös politiikka kiihottaa ihmisen tunnelohkoja voimakkaasti ja aasien vivahde-eroista jaksetaan vääntää kuin lapset suosikki karamelleista. Sisältö samaa paskaa, kääreet vain erit.
Pariutumisen voi ajatella todennäköisyyksinä primitiivisyyden vuoksi. Ulkoisesti hyvin viehättävä ihminen saa vastapuolen kiinnostumaan hyvin suurella todennäköisyydellä, kun taas hyvin epäviehättävä ei juuri mitenkään. Toisaalta ajan kanssa nämä hyvin epäviehättävät kuitenkin lopultq pariutuvat kohtalontoverin kanssa, koska ihminen primitiivisenä ja laumasieluisena otuksena pelkää yksinäisyyttä suuresti.
Voit kuitenkin hieman huokaista, koska olet nainen ja sinulla lienee hallissasi vagina, mikä on kuin jokeri korttipelissä. Ei sillä yksistään mitään voiteta, mutta sen turvin on kädessä sentään jotakin. Ja kerta tiedostat olevasi keskitason alapuolta, niin et ole yhtä narsistinen kuin keskivertonainen, joten omaat hyvää henkistä kapasiteettia parisuhteeseen. Sinun vain täytyy valjastaa vahvuutesi oikein ja alkaa takomaan pientä todennäköisyyttä keskiverron alapuolta oleville miehille. Jo ensimmäisellä kertaa voi tärpä kun lasket nyt rimaa, muttei tuo välttämättä toteudu, joten varaudu noin sataan kokeiluun, kuten tavismiehet keskimäärin tekevät löytääkseen jonkun tinderlingosta tipahtaneen haihattelijan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet trolli ja/tai tyhmä. 0/5
Olen läpäissyt Mensan pääsyrajan, joten en ole tyhmä. En myöskään trollaa ainakaan tässä ketjussa, vaan ihan rehellisesti kysyn.
T. Ap
Ja silti perustat elämäsi tärkeimmän asian joillekin self help- oppaille, joita kirjoittelee random tavikset joilla on parhaimmillaan psykologin paperit kirjeopistosta? Jotka eivät perustu millään tavalla tieteelle? Mitään tieteellistä näyttöä ei ole siitä, että nainen ei voisi tehdä aloitetta. On vain erittäin epätieteellistä kuvitelmaa miehistä saalistajina ja naisista saaliina -mikä ei perustu minkään eläinlajin biologiaan. Urokset kilpailee toisiaan vastaan, ei metsästä naarasta.
Fiksu ihminen ymmärtäisi, että tämänhetkinen strategiasi on selvästi väärä, koska et ole parisuhteessa. Ja kokeilisi jotain muuta.
Tässä on sellainen sivujuonne, että olen *erittäin* kömpelö ja todennäköisesti melkeinpä sokea sosiaalisesti. En osaa flirttailla, en osaa oikein "lukea" ihmisten tarkoitusperiä, en huomaa mitään hienovaraisia vihjauksia tai möhlin ne ja hetken päästä (liian myöhään) huomaan sen vasta itse.
Nuorempana jokut kaverini väittivät, että joku mies muka vaikutti kiinnostuneelta minusta, mutten koskaan huomannut itse mitään, enkä edes huomannut, ketä he tarkoittivat, kun en osaa oikein havainnoida sosiaalisia tilanteita kovin hyvin. Miehen pitäisi olla todella suoraviivainen ja melkeinpä tökerön aloitteellinen sekä viedä tilannetta eteenpäin, mutta sellaista (muuten fiksun oloista) henkilöä en ole kohdannut.
Juuri sksi olenkin parisuhdeasioissa toiminut hyvinkin kirjaimellisesti niiden oppaiden mukaan. En tiedä, miten voisin treenata sosiaalisia taitojani (olisiko siihen joku tietokoneohjelma tms.?).
T. Ap
Sosiaalisia taitoja opitaan olemalla ihmisten kanssa. Ei mitenkään muuten. Olethan sinä varmasti työelämässäkin ja pärjäät siellä ihmisten kanssa, myös miesten. Ei se sen kummempaa ole.
Ei tarvitse lukea mitään vihjeitä. Miehet ei isommin harrasta sellaista. Jos et tiedä, mitä ihminen tarkoittaa tai haluaa, kysy. Toimii hirveän hyvin.
Itselläni on Aspergerin oireyhtymä, ja minä kysyn ihan suoraan esim. "Oliko tuo nyt vitsi, vai otanko kirjaimellisesti?" jos minulla herää epäilys. Ei kukaan pidä sitä minään, eivät edes ihmiset jotka eivä diagnoosistani tiedä.
Ylipäänsä ihmisten kanssa pärjää kun on peruskäytöstavat kunnossa. Peruskäytöstapojen ydin on se, että yritä tehdä toisille mahdollisimman mukavan ja vaivattoman olon. Nuo sinun lapselliset "mies vikisee ja minä olen riippa" -fantasiasi siis sotivat alkeellisimpia käytöstapoja vastaan, koska tahdot kaataa sosiaalisen tilanteen kaiken vastuun ja taakan toisen niskaan. Ei, sinun täytyy vetää omasi painosi kuten kaikkien muidenkin.
Ja jos olet epävarma, kuuntele ja hymyile. Miehiä ei käytännössä koskaan kuunnella kunnolla, joten ne ovat sulaa vahaa edessäsi jos annat niiden puhua. Eikä tarvitse edes niin tarkkaan kuunnella, olen huomannut että miehet ei huomaa jos ajattelet välillä omiasi. Naiset huomaa, mikä on hyvin kuormittavaa.
Joku muuten väitti kolmossivulla että autismi olisi haaste parisuhdemarkkinoilla. Ei se naisille ole. Miehille on, mutta ainakin naisassit ovat haluttua tavaraa. Koska meidän kanssa suhteessa olo on vähän kuin olisi parhaan kaverinsa kanssa mutta sillä on tissit.
Niin joo, ei tarvitse olla kovin nätti. En minäkään ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet trolli ja/tai tyhmä. 0/5
Olen läpäissyt Mensan pääsyrajan, joten en ole tyhmä. En myöskään trollaa ainakaan tässä ketjussa, vaan ihan rehellisesti kysyn.
T. Ap
Ja silti perustat elämäsi tärkeimmän asian joillekin self help- oppaille, joita kirjoittelee random tavikset joilla on parhaimmillaan psykologin paperit kirjeopistosta? Jotka eivät perustu millään tavalla tieteelle? Mitään tieteellistä näyttöä ei ole siitä, että nainen ei voisi tehdä aloitetta. On vain erittäin epätieteellistä kuvitelmaa miehistä saalistajina ja naisista saaliina -mikä ei perustu minkään eläinlajin biologiaan. Urokset kilpailee toisiaan vastaan, ei metsästä naarasta.
Fiksu ihminen ymmärtäisi, että tämänhetkinen strategiasi on selvästi väärä, koska et ole parisuhteessa. Ja kokeilisi jotain muuta.
Tässä on sellainen sivujuonne, että olen *erittäin* kömpelö ja todennäköisesti melkeinpä sokea sosiaalisesti. En osaa flirttailla, en osaa oikein "lukea" ihmisten tarkoitusperiä, en huomaa mitään hienovaraisia vihjauksia tai möhlin ne ja hetken päästä (liian myöhään) huomaan sen vasta itse.
Nuorempana jokut kaverini väittivät, että joku mies muka vaikutti kiinnostuneelta minusta, mutten koskaan huomannut itse mitään, enkä edes huomannut, ketä he tarkoittivat, kun en osaa oikein havainnoida sosiaalisia tilanteita kovin hyvin. Miehen pitäisi olla todella suoraviivainen ja melkeinpä tökerön aloitteellinen sekä viedä tilannetta eteenpäin, mutta sellaista (muuten fiksun oloista) henkilöä en ole kohdannut.
Juuri sksi olenkin parisuhdeasioissa toiminut hyvinkin kirjaimellisesti niiden oppaiden mukaan. En tiedä, miten voisin treenata sosiaalisia taitojani (olisiko siihen joku tietokoneohjelma tms.?).
T. Ap
Niin koska sait asperger diagnoosin?
100-3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin mahdotonta?
Mene ulos, kysy 50 ensimmäiseltä vastaantulevalta mieheltä puhelinnumeroa ja olet hyvin varmasti jo ensi viikonloppuna parisuhteessa miehen kanssa.
Ei naisen tehtävä ole tehdä aloitteita. Siis missään nimessä. Nainen tekee itsestään halvan tyrkyn ja vaikuttaa epätoivoiselta, jos tekee aloitteita. Eivät miehet halua "helppoa" naista. Olen lukenut parisuhde- ja deittioppaita teini-iästä lähtien, joten tiedän nämä asiat yleisellä tasolla.
T. Ap
Mensan tasoinen älykkyys ei ilmeisesti ole opettanut sinulle kuitenkaan ilmeisesti lainkaan lähdekritiikkiä?
Olen lähdekriittinen, mutta käsittääkseni pariutumisasioissa ihmiset toimivat melko primitiivisten viettien pohjalta. Lisäksi olen lukenut aiheesta useista lähteistä muutenkin. Tiedän, että niissä oppaissa rajoitteena oli tietty kulttuurillinen ympäristö, sillä ne oli kirjoitettu anglosaksisten maiden "pariutumissääntöjen" perusteella, ei Suomessa vallitsevien käytäntöjen mukaan. Päätin kuitenkin paremman puutteessa toimia niiden mukaisesti.
T. Ap
Olet oikeilla jäljillä kun hahmotat ihmisen primitiivisyyden, tosin ei se pariutumiseen rajoitu vaikkakin ilmenee siinä hyvin vahvasti. Mutta esimerkiksi myös politiikka kiihottaa ihmisen tunnelohkoja voimakkaasti ja aasien vivahde-eroista jaksetaan vääntää kuin lapset suosikki karamelleista. Sisältö samaa paskaa, kääreet vain erit.
Pariutumisen voi ajatella todennäköisyyksinä primitiivisyyden vuoksi. Ulkoisesti hyvin viehättävä ihminen saa vastapuolen kiinnostumaan hyvin suurella todennäköisyydellä, kun taas hyvin epäviehättävä ei juuri mitenkään. Toisaalta ajan kanssa nämä hyvin epäviehättävät kuitenkin lopultq pariutuvat kohtalontoverin kanssa, koska ihminen primitiivisenä ja laumasieluisena otuksena pelkää yksinäisyyttä suuresti.
Voit kuitenkin hieman huokaista, koska olet nainen ja sinulla lienee hallissasi vagina, mikä on kuin jokeri korttipelissä. Ei sillä yksistään mitään voiteta, mutta sen turvin on kädessä sentään jotakin. Ja kerta tiedostat olevasi keskitason alapuolta, niin et ole yhtä narsistinen kuin keskivertonainen, joten omaat hyvää henkistä kapasiteettia parisuhteeseen. Sinun vain täytyy valjastaa vahvuutesi oikein ja alkaa takomaan pientä todennäköisyyttä keskiverron alapuolta oleville miehille. Jo ensimmäisellä kertaa voi tärpä kun lasket nyt rimaa, muttei tuo välttämättä toteudu, joten varaudu noin sataan kokeiluun, kuten tavismiehet keskimäärin tekevät löytääkseen jonkun tinderlingosta tipahtaneen haihattelijan.
Ajattelet vähän samaan tapaan kuin itsekin, mutta viimeisen kappaleen osalta tuli mieleeni muutama soraääni. Siis olen jo laskenut rimaani moneen otteeseen, mutta silti toki haluaisin löytää sellaisen puolison, jota kohtaan tuntisin aidosti kiinnostusta (en haluaisi päätyä tyytynään johonkin paremman puutteessa, ja se toinenkin vain tyytyisi minuun). Tuo on lohdullinen pointti, että realistinen käsitys itsestäni voi olla positiivinenkin asia parisuhteen kannalta.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet trolli ja/tai tyhmä. 0/5
Olen läpäissyt Mensan pääsyrajan, joten en ole tyhmä. En myöskään trollaa ainakaan tässä ketjussa, vaan ihan rehellisesti kysyn.
T. Ap
Ja silti perustat elämäsi tärkeimmän asian joillekin self help- oppaille, joita kirjoittelee random tavikset joilla on parhaimmillaan psykologin paperit kirjeopistosta? Jotka eivät perustu millään tavalla tieteelle? Mitään tieteellistä näyttöä ei ole siitä, että nainen ei voisi tehdä aloitetta. On vain erittäin epätieteellistä kuvitelmaa miehistä saalistajina ja naisista saaliina -mikä ei perustu minkään eläinlajin biologiaan. Urokset kilpailee toisiaan vastaan, ei metsästä naarasta.
Fiksu ihminen ymmärtäisi, että tämänhetkinen strategiasi on selvästi väärä, koska et ole parisuhteessa. Ja kokeilisi jotain muuta.
Tässä on sellainen sivujuonne, että olen *erittäin* kömpelö ja todennäköisesti melkeinpä sokea sosiaalisesti. En osaa flirttailla, en osaa oikein "lukea" ihmisten tarkoitusperiä, en huomaa mitään hienovaraisia vihjauksia tai möhlin ne ja hetken päästä (liian myöhään) huomaan sen vasta itse.
Nuorempana jokut kaverini väittivät, että joku mies muka vaikutti kiinnostuneelta minusta, mutten koskaan huomannut itse mitään, enkä edes huomannut, ketä he tarkoittivat, kun en osaa oikein havainnoida sosiaalisia tilanteita kovin hyvin. Miehen pitäisi olla todella suoraviivainen ja melkeinpä tökerön aloitteellinen sekä viedä tilannetta eteenpäin, mutta sellaista (muuten fiksun oloista) henkilöä en ole kohdannut.
Juuri sksi olenkin parisuhdeasioissa toiminut hyvinkin kirjaimellisesti niiden oppaiden mukaan. En tiedä, miten voisin treenata sosiaalisia taitojani (olisiko siihen joku tietokoneohjelma tms.?).
T. Ap
Niin koska sait asperger diagnoosin?
Ei ole Asperger-diagnoosia. Joskus parikymppisenä ihan mielenkiinnosta selvittelin asiaa, mutta kukaan opiskelijaterveydenhuollossa ei ottanut aihetta vakavasti. Oletan, etten siis ole kovinkaan koulukirjamainen tapaus tms.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos olet keskiverto, niin ongelma on se, ettei toisen sukupuolen keskiverto vastaa sinun ulkonäköäsi. Sama kuin se, että keskiverto saksofonisti on aika paljon parempi kuin keskiverto kitaristi. Olet paljon paremman näköinen keskivertonaisena, kuin vastaava mies.
V* ttu mitä paskaa...
Vierailija kirjoitti:
100-3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin mahdotonta?
Mene ulos, kysy 50 ensimmäiseltä vastaantulevalta mieheltä puhelinnumeroa ja olet hyvin varmasti jo ensi viikonloppuna parisuhteessa miehen kanssa.
Ei naisen tehtävä ole tehdä aloitteita. Siis missään nimessä. Nainen tekee itsestään halvan tyrkyn ja vaikuttaa epätoivoiselta, jos tekee aloitteita. Eivät miehet halua "helppoa" naista. Olen lukenut parisuhde- ja deittioppaita teini-iästä lähtien, joten tiedän nämä asiat yleisellä tasolla.
T. Ap
Mensan tasoinen älykkyys ei ilmeisesti ole opettanut sinulle kuitenkaan ilmeisesti lainkaan lähdekritiikkiä?
Olen lähdekriittinen, mutta käsittääkseni pariutumisasioissa ihmiset toimivat melko primitiivisten viettien pohjalta. Lisäksi olen lukenut aiheesta useista lähteistä muutenkin. Tiedän, että niissä oppaissa rajoitteena oli tietty kulttuurillinen ympäristö, sillä ne oli kirjoitettu anglosaksisten maiden "pariutumissääntöjen" perusteella, ei Suomessa vallitsevien käytäntöjen mukaan. Päätin kuitenkin paremman puutteessa toimia niiden mukaisesti.
T. Ap
Olet oikeilla jäljillä kun hahmotat ihmisen primitiivisyyden, tosin ei se pariutumiseen rajoitu vaikkakin ilmenee siinä hyvin vahvasti. Mutta esimerkiksi myös politiikka kiihottaa ihmisen tunnelohkoja voimakkaasti ja aasien vivahde-eroista jaksetaan vääntää kuin lapset suosikki karamelleista. Sisältö samaa paskaa, kääreet vain erit.
Pariutumisen voi ajatella todennäköisyyksinä primitiivisyyden vuoksi. Ulkoisesti hyvin viehättävä ihminen saa vastapuolen kiinnostumaan hyvin suurella todennäköisyydellä, kun taas hyvin epäviehättävä ei juuri mitenkään. Toisaalta ajan kanssa nämä hyvin epäviehättävät kuitenkin lopultq pariutuvat kohtalontoverin kanssa, koska ihminen primitiivisenä ja laumasieluisena otuksena pelkää yksinäisyyttä suuresti.
Voit kuitenkin hieman huokaista, koska olet nainen ja sinulla lienee hallissasi vagina, mikä on kuin jokeri korttipelissä. Ei sillä yksistään mitään voiteta, mutta sen turvin on kädessä sentään jotakin. Ja kerta tiedostat olevasi keskitason alapuolta, niin et ole yhtä narsistinen kuin keskivertonainen, joten omaat hyvää henkistä kapasiteettia parisuhteeseen. Sinun vain täytyy valjastaa vahvuutesi oikein ja alkaa takomaan pientä todennäköisyyttä keskiverron alapuolta oleville miehille. Jo ensimmäisellä kertaa voi tärpä kun lasket nyt rimaa, muttei tuo välttämättä toteudu, joten varaudu noin sataan kokeiluun, kuten tavismiehet keskimäärin tekevät löytääkseen jonkun tinderlingosta tipahtaneen haihattelijan.
Ajattelet vähän samaan tapaan kuin itsekin, mutta viimeisen kappaleen osalta tuli mieleeni muutama soraääni. Siis olen jo laskenut rimaani moneen otteeseen, mutta silti toki haluaisin löytää sellaisen puolison, jota kohtaan tuntisin aidosti kiinnostusta (en haluaisi päätyä tyytynään johonkin paremman puutteessa, ja se toinenkin vain tyytyisi minuun). Tuo on lohdullinen pointti, että realistinen käsitys itsestäni voi olla positiivinenkin asia parisuhteen kannalta.
T. Ap
Kerrotko, miten tämä rima laskeminen käytännössä ilmenee, kun et kuitenkaan tee aloitteita, eikä ilmeisesti kukaan tee aloitteita sinulle, niin että voisit hyväksyä tai hylätä?
Tällä hetkellä sinulla ei ole rimaa, koska ei ole mitään kontaktejakaan vastakkaiseen sukupuoleen. Se rima ilmenee siinä vaiheessa, kun olet valintatilanteessa ja joko hyväksyt tai hylkäät.
Suurin ongelmasi ei edelleenkään ole naamasi. Hoikka ja pitkähiuksinen nainen on miesten mielestä lähes järjestään hyvännäköinen, jos on normaalin rajoissa -ei siis esim. fas-piirteitä tai arpia tms. Hiuksiasi et kyllä tainnut kuvailla, mutta äkkiä ne kasvaa.
Ongelmasi on, että ei ne miehet sinua tule kotoa hakemaan ja meidän kulttuurissamme on äärimmäisen epätodennäköistä, että mies tulisi kadulla iskemään. Eikä missään kulttuurissa tulla iskemään naista, joka viestii tahtovansa leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa. Naisen täytyy olla helposti lähestyttävä, jos tahtoo miehen aloitteita odottaa. Miksi ihmeessä kukaan kiinnostuisi jostain myrkyn nielleestä, joka ei edes pidä itseään viehättävänä?
Suomessa perinteisesti on pariuduttu kaveri/opiskelu/harrastusporukan sisällä. Tai sitten on löydetty baarista joku. Meidän kulttuuriin ei kuulua hakea naisia väkisin kotoa, tai iskeä kadulla.
Joko meni jakeluun?
Vierailija kirjoitti:
100-3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin mahdotonta?
Mene ulos, kysy 50 ensimmäiseltä vastaantulevalta mieheltä puhelinnumeroa ja olet hyvin varmasti jo ensi viikonloppuna parisuhteessa miehen kanssa.
Ei naisen tehtävä ole tehdä aloitteita. Siis missään nimessä. Nainen tekee itsestään halvan tyrkyn ja vaikuttaa epätoivoiselta, jos tekee aloitteita. Eivät miehet halua "helppoa" naista. Olen lukenut parisuhde- ja deittioppaita teini-iästä lähtien, joten tiedän nämä asiat yleisellä tasolla.
T. Ap
Mensan tasoinen älykkyys ei ilmeisesti ole opettanut sinulle kuitenkaan ilmeisesti lainkaan lähdekritiikkiä?
Olen lähdekriittinen, mutta käsittääkseni pariutumisasioissa ihmiset toimivat melko primitiivisten viettien pohjalta. Lisäksi olen lukenut aiheesta useista lähteistä muutenkin. Tiedän, että niissä oppaissa rajoitteena oli tietty kulttuurillinen ympäristö, sillä ne oli kirjoitettu anglosaksisten maiden "pariutumissääntöjen" perusteella, ei Suomessa vallitsevien käytäntöjen mukaan. Päätin kuitenkin paremman puutteessa toimia niiden mukaisesti.
T. Ap
Olet oikeilla jäljillä kun hahmotat ihmisen primitiivisyyden, tosin ei se pariutumiseen rajoitu vaikkakin ilmenee siinä hyvin vahvasti. Mutta esimerkiksi myös politiikka kiihottaa ihmisen tunnelohkoja voimakkaasti ja aasien vivahde-eroista jaksetaan vääntää kuin lapset suosikki karamelleista. Sisältö samaa paskaa, kääreet vain erit.
Pariutumisen voi ajatella todennäköisyyksinä primitiivisyyden vuoksi. Ulkoisesti hyvin viehättävä ihminen saa vastapuolen kiinnostumaan hyvin suurella todennäköisyydellä, kun taas hyvin epäviehättävä ei juuri mitenkään. Toisaalta ajan kanssa nämä hyvin epäviehättävät kuitenkin lopultq pariutuvat kohtalontoverin kanssa, koska ihminen primitiivisenä ja laumasieluisena otuksena pelkää yksinäisyyttä suuresti.
Voit kuitenkin hieman huokaista, koska olet nainen ja sinulla lienee hallissasi vagina, mikä on kuin jokeri korttipelissä. Ei sillä yksistään mitään voiteta, mutta sen turvin on kädessä sentään jotakin. Ja kerta tiedostat olevasi keskitason alapuolta, niin et ole yhtä narsistinen kuin keskivertonainen, joten omaat hyvää henkistä kapasiteettia parisuhteeseen. Sinun vain täytyy valjastaa vahvuutesi oikein ja alkaa takomaan pientä todennäköisyyttä keskiverron alapuolta oleville miehille. Jo ensimmäisellä kertaa voi tärpä kun lasket nyt rimaa, muttei tuo välttämättä toteudu, joten varaudu noin sataan kokeiluun, kuten tavismiehet keskimäärin tekevät löytääkseen jonkun tinderlingosta tipahtaneen haihattelijan.
Ajattelet vähän samaan tapaan kuin itsekin, mutta viimeisen kappaleen osalta tuli mieleeni muutama soraääni. Siis olen jo laskenut rimaani moneen otteeseen, mutta silti toki haluaisin löytää sellaisen puolison, jota kohtaan tuntisin aidosti kiinnostusta (en haluaisi päätyä tyytynään johonkin paremman puutteessa, ja se toinenkin vain tyytyisi minuun). Tuo on lohdullinen pointti, että realistinen käsitys itsestäni voi olla positiivinenkin asia parisuhteen kannalta.
T. Ap
Tartut selvästi koko ajan kommentteihin, jotka vahvistavat virheellisiä ajatusmallejasi. Tuo kommentoija on ihan yhtä ulalla kuin sinäkin, ja juuri siksi hänelläkään ole parisuhdetta.
Kannattaisiko tosiaan alkaa ottaa opiksi niiltä, jotka ovat onnistuneet löytämään sopivan kumppanin? Miksi luotat omiin käsityksiisi, kun ne eivät todistetusti johda haluamaasi lopputulokseen?
Moni meistä onnellisessa parisuhteessa olevistakin on joskus ollut samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä nyt. Siksi meillä on myös näkemystä siitä, miten tilanteen voisi saada muuttumaan.
Siis ap toi oli sun oma käsitys susta ja se voi kovastikin poiketa katsojan kannasta. Et sä voi tietää mitä se sua katsova mies miettii joten ihan turha ihmetellä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet trolli ja/tai tyhmä. 0/5
Olen läpäissyt Mensan pääsyrajan, joten en ole tyhmä. En myöskään trollaa ainakaan tässä ketjussa, vaan ihan rehellisesti kysyn.
T. Ap
Ja silti perustat elämäsi tärkeimmän asian joillekin self help- oppaille, joita kirjoittelee random tavikset joilla on parhaimmillaan psykologin paperit kirjeopistosta? Jotka eivät perustu millään tavalla tieteelle? Mitään tieteellistä näyttöä ei ole siitä, että nainen ei voisi tehdä aloitetta. On vain erittäin epätieteellistä kuvitelmaa miehistä saalistajina ja naisista saaliina -mikä ei perustu minkään eläinlajin biologiaan. Urokset kilpailee toisiaan vastaan, ei metsästä naarasta.
Fiksu ihminen ymmärtäisi, että tämänhetkinen strategiasi on selvästi väärä, koska et ole parisuhteessa. Ja kokeilisi jotain muuta.
Tässä on sellainen sivujuonne, että olen *erittäin* kömpelö ja todennäköisesti melkeinpä sokea sosiaalisesti. En osaa flirttailla, en osaa oikein "lukea" ihmisten tarkoitusperiä, en huomaa mitään hienovaraisia vihjauksia tai möhlin ne ja hetken päästä (liian myöhään) huomaan sen vasta itse.
Nuorempana jokut kaverini väittivät, että joku mies muka vaikutti kiinnostuneelta minusta, mutten koskaan huomannut itse mitään, enkä edes huomannut, ketä he tarkoittivat, kun en osaa oikein havainnoida sosiaalisia tilanteita kovin hyvin. Miehen pitäisi olla todella suoraviivainen ja melkeinpä tökerön aloitteellinen sekä viedä tilannetta eteenpäin, mutta sellaista (muuten fiksun oloista) henkilöä en ole kohdannut.
Juuri sksi olenkin parisuhdeasioissa toiminut hyvinkin kirjaimellisesti niiden oppaiden mukaan. En tiedä, miten voisin treenata sosiaalisia taitojani (olisiko siihen joku tietokoneohjelma tms.?).
T. Ap
Sosiaalisia taitoja opitaan olemalla ihmisten kanssa. Ei mitenkään muuten. Olethan sinä varmasti työelämässäkin ja pärjäät siellä ihmisten kanssa, myös miesten. Ei se sen kummempaa ole.
Ei tarvitse lukea mitään vihjeitä. Miehet ei isommin harrasta sellaista. Jos et tiedä, mitä ihminen tarkoittaa tai haluaa, kysy. Toimii hirveän hyvin.
Itselläni on Aspergerin oireyhtymä, ja minä kysyn ihan suoraan esim. "Oliko tuo nyt vitsi, vai otanko kirjaimellisesti?" jos minulla herää epäilys. Ei kukaan pidä sitä minään, eivät edes ihmiset jotka eivä diagnoosistani tiedä.
Ylipäänsä ihmisten kanssa pärjää kun on peruskäytöstavat kunnossa. Peruskäytöstapojen ydin on se, että yritä tehdä toisille mahdollisimman mukavan ja vaivattoman olon. Nuo sinun lapselliset "mies vikisee ja minä olen riippa" -fantasiasi siis sotivat alkeellisimpia käytöstapoja vastaan, koska tahdot kaataa sosiaalisen tilanteen kaiken vastuun ja taakan toisen niskaan. Ei, sinun täytyy vetää omasi painosi kuten kaikkien muidenkin.
Ja jos olet epävarma, kuuntele ja hymyile. Miehiä ei käytännössä koskaan kuunnella kunnolla, joten ne ovat sulaa vahaa edessäsi jos annat niiden puhua. Eikä tarvitse edes niin tarkkaan kuunnella, olen huomannut että miehet ei huomaa jos ajattelet välillä omiasi. Naiset huomaa, mikä on hyvin kuormittavaa.
Joku muuten väitti kolmossivulla että autismi olisi haaste parisuhdemarkkinoilla. Ei se naisille ole. Miehille on, mutta ainakin naisassit ovat haluttua tavaraa. Koska meidän kanssa suhteessa olo on vähän kuin olisi parhaan kaverinsa kanssa mutta sillä on tissit.
Niin joo, ei tarvitse olla kovin nätti. En minäkään ole.
Asiapitoisissa ja virallisissa tilanteissa pärjäänkin, koska niissä on niin selkeä työrooli ja "protokolla" ja tykkään keskustella asiapitoisista jutuista. Mutta kaikki vapaa keskustelu meneekin sitten sellaiseksi, että en enää tiedäkään, mitä sanoa.
Itse en tunne ketään Aspergerin syndroomaista. Vaikka hyvä kaverini on saanut sen suuntaisen diagnoosin, niin epäilen, että on saanut sen liian heppoisesti (eli siis diagnoosi voisi olla virjeellinen), sillä hän on äärimmäisen taitava sosiaalisesti esim. minuun verrattuna ja yleisestikin. Hänellä ei ole koskaan ollut myöskään vaikeuksia tutustua ihmisiin tai löytää kumppaneita. Itse olen ei-asiapitoisissa yhteyksissä aivan helisemässä.
Tarvitsisin ehkäpä jonkun tosi selkeän oppaan, miten toimia, enkä todellakaan osaa tutustua miehiin tai huomaa, jos joku on muuten kuin kaverimielessä mukava. Mulle ainakin miehen pitäisi sanoa siis todella yksiselitteisesti, että on kiinnostunut "siinä mielessä" ja haluaa nimenomaan parisuhteeseen. Jos joku juttelee niitä näitä, niin en huomaa rivien välistä mitään mahdollista muuta kiinnostusta.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis ap toi oli sun oma käsitys susta ja se voi kovastikin poiketa katsojan kannasta. Et sä voi tietää mitä se sua katsova mies miettii joten ihan turha ihmetellä täällä.
Vihjaisetko, että olen paljon pahempi fyysisesti kuin mitä aloituksessani kuvailen, ja siis se selittäå puolisottomuuteni? Missä voisin selvittää, mikä minussa mättää fyysisessä mielessä?
T. Ap
Ihmisessä on muutakin kuin ulkonäkö. Esimerkiksi luonne.
Heti tuli mieleen eräs vaatimattoman näköinen mutta huomattavan mukava ja fiksu nainen, josta en ihmettele yhtään, että löysi eron jälkeen heti uuden. On oikea kultakimpale ihmisenä. :)
Ja täytyy muuten sanoa, että tiedän ainakin kaksi tai kolme korkeintaan keskiverron näköistä naista, joilla ei ole juuri keskivertoa parempi luonnekaan, mutta jotka sekä löytävät että saavat pidettyä miehiä, koska ovat sängyssä hyviä ja innokkaita. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
100-3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin mahdotonta?
Mene ulos, kysy 50 ensimmäiseltä vastaantulevalta mieheltä puhelinnumeroa ja olet hyvin varmasti jo ensi viikonloppuna parisuhteessa miehen kanssa.
Ei naisen tehtävä ole tehdä aloitteita. Siis missään nimessä. Nainen tekee itsestään halvan tyrkyn ja vaikuttaa epätoivoiselta, jos tekee aloitteita. Eivät miehet halua "helppoa" naista. Olen lukenut parisuhde- ja deittioppaita teini-iästä lähtien, joten tiedän nämä asiat yleisellä tasolla.
T. Ap
Mensan tasoinen älykkyys ei ilmeisesti ole opettanut sinulle kuitenkaan ilmeisesti lainkaan lähdekritiikkiä?
Olen lähdekriittinen, mutta käsittääkseni pariutumisasioissa ihmiset toimivat melko primitiivisten viettien pohjalta. Lisäksi olen lukenut aiheesta useista lähteistä muutenkin. Tiedän, että niissä oppaissa rajoitteena oli tietty kulttuurillinen ympäristö, sillä ne oli kirjoitettu anglosaksisten maiden "pariutumissääntöjen" perusteella, ei Suomessa vallitsevien käytäntöjen mukaan. Päätin kuitenkin paremman puutteessa toimia niiden mukaisesti.
T. Ap
Olet oikeilla jäljillä kun hahmotat ihmisen primitiivisyyden, tosin ei se pariutumiseen rajoitu vaikkakin ilmenee siinä hyvin vahvasti. Mutta esimerkiksi myös politiikka kiihottaa ihmisen tunnelohkoja voimakkaasti ja aasien vivahde-eroista jaksetaan vääntää kuin lapset suosikki karamelleista. Sisältö samaa paskaa, kääreet vain erit.
Pariutumisen voi ajatella todennäköisyyksinä primitiivisyyden vuoksi. Ulkoisesti hyvin viehättävä ihminen saa vastapuolen kiinnostumaan hyvin suurella todennäköisyydellä, kun taas hyvin epäviehättävä ei juuri mitenkään. Toisaalta ajan kanssa nämä hyvin epäviehättävät kuitenkin lopultq pariutuvat kohtalontoverin kanssa, koska ihminen primitiivisenä ja laumasieluisena otuksena pelkää yksinäisyyttä suuresti.
Voit kuitenkin hieman huokaista, koska olet nainen ja sinulla lienee hallissasi vagina, mikä on kuin jokeri korttipelissä. Ei sillä yksistään mitään voiteta, mutta sen turvin on kädessä sentään jotakin. Ja kerta tiedostat olevasi keskitason alapuolta, niin et ole yhtä narsistinen kuin keskivertonainen, joten omaat hyvää henkistä kapasiteettia parisuhteeseen. Sinun vain täytyy valjastaa vahvuutesi oikein ja alkaa takomaan pientä todennäköisyyttä keskiverron alapuolta oleville miehille. Jo ensimmäisellä kertaa voi tärpä kun lasket nyt rimaa, muttei tuo välttämättä toteudu, joten varaudu noin sataan kokeiluun, kuten tavismiehet keskimäärin tekevät löytääkseen jonkun tinderlingosta tipahtaneen haihattelijan.
Ajattelet vähän samaan tapaan kuin itsekin, mutta viimeisen kappaleen osalta tuli mieleeni muutama soraääni. Siis olen jo laskenut rimaani moneen otteeseen, mutta silti toki haluaisin löytää sellaisen puolison, jota kohtaan tuntisin aidosti kiinnostusta (en haluaisi päätyä tyytynään johonkin paremman puutteessa, ja se toinenkin vain tyytyisi minuun). Tuo on lohdullinen pointti, että realistinen käsitys itsestäni voi olla positiivinenkin asia parisuhteen kannalta.
T. Ap
Tartut selvästi koko ajan kommentteihin, jotka vahvistavat virheellisiä ajatusmallejasi. Tuo kommentoija on ihan yhtä ulalla kuin sinäkin, ja juuri siksi hänelläkään ole parisuhdetta.
Kannattaisiko tosiaan alkaa ottaa opiksi niiltä, jotka ovat onnistuneet löytämään sopivan kumppanin? Miksi luotat omiin käsityksiisi, kun ne eivät todistetusti johda haluamaasi lopputulokseen?
Moni meistä onnellisessa parisuhteessa olevistakin on joskus ollut samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä nyt. Siksi meillä on myös näkemystä siitä, miten tilanteen voisi saada muuttumaan.
Kieltämättä on helpompaa samaistua ja kompata niitä kommentteja, jotka vastaavat omaa kokemusmaailmaani. Koko "parisuhdeskene" on vahvasti eoämukavuusalueellani, enkä tiedä, miten ne ensimmäiset varovaiset askeleet voisin ottaa sillä nöyrtymiseni polulla, jolla luovun niistä parosihdeoppaiden turvallisiksi kokemistani ohjenuorista.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet trolli ja/tai tyhmä. 0/5
Olen läpäissyt Mensan pääsyrajan, joten en ole tyhmä. En myöskään trollaa ainakaan tässä ketjussa, vaan ihan rehellisesti kysyn.
T. Ap
Ja silti perustat elämäsi tärkeimmän asian joillekin self help- oppaille, joita kirjoittelee random tavikset joilla on parhaimmillaan psykologin paperit kirjeopistosta? Jotka eivät perustu millään tavalla tieteelle? Mitään tieteellistä näyttöä ei ole siitä, että nainen ei voisi tehdä aloitetta. On vain erittäin epätieteellistä kuvitelmaa miehistä saalistajina ja naisista saaliina -mikä ei perustu minkään eläinlajin biologiaan. Urokset kilpailee toisiaan vastaan, ei metsästä naarasta.
Fiksu ihminen ymmärtäisi, että tämänhetkinen strategiasi on selvästi väärä, koska et ole parisuhteessa. Ja kokeilisi jotain muuta.
Tässä on sellainen sivujuonne, että olen *erittäin* kömpelö ja todennäköisesti melkeinpä sokea sosiaalisesti. En osaa flirttailla, en osaa oikein "lukea" ihmisten tarkoitusperiä, en huomaa mitään hienovaraisia vihjauksia tai möhlin ne ja hetken päästä (liian myöhään) huomaan sen vasta itse.
Nuorempana jokut kaverini väittivät, että joku mies muka vaikutti kiinnostuneelta minusta, mutten koskaan huomannut itse mitään, enkä edes huomannut, ketä he tarkoittivat, kun en osaa oikein havainnoida sosiaalisia tilanteita kovin hyvin. Miehen pitäisi olla todella suoraviivainen ja melkeinpä tökerön aloitteellinen sekä viedä tilannetta eteenpäin, mutta sellaista (muuten fiksun oloista) henkilöä en ole kohdannut.
Juuri sksi olenkin parisuhdeasioissa toiminut hyvinkin kirjaimellisesti niiden oppaiden mukaan. En tiedä, miten voisin treenata sosiaalisia taitojani (olisiko siihen joku tietokoneohjelma tms.?).
T. Ap
Sosiaalisia taitoja opitaan olemalla ihmisten kanssa. Ei mitenkään muuten. Olethan sinä varmasti työelämässäkin ja pärjäät siellä ihmisten kanssa, myös miesten. Ei se sen kummempaa ole.
Ei tarvitse lukea mitään vihjeitä. Miehet ei isommin harrasta sellaista. Jos et tiedä, mitä ihminen tarkoittaa tai haluaa, kysy. Toimii hirveän hyvin.
Itselläni on Aspergerin oireyhtymä, ja minä kysyn ihan suoraan esim. "Oliko tuo nyt vitsi, vai otanko kirjaimellisesti?" jos minulla herää epäilys. Ei kukaan pidä sitä minään, eivät edes ihmiset jotka eivä diagnoosistani tiedä.
Ylipäänsä ihmisten kanssa pärjää kun on peruskäytöstavat kunnossa. Peruskäytöstapojen ydin on se, että yritä tehdä toisille mahdollisimman mukavan ja vaivattoman olon. Nuo sinun lapselliset "mies vikisee ja minä olen riippa" -fantasiasi siis sotivat alkeellisimpia käytöstapoja vastaan, koska tahdot kaataa sosiaalisen tilanteen kaiken vastuun ja taakan toisen niskaan. Ei, sinun täytyy vetää omasi painosi kuten kaikkien muidenkin.
Ja jos olet epävarma, kuuntele ja hymyile. Miehiä ei käytännössä koskaan kuunnella kunnolla, joten ne ovat sulaa vahaa edessäsi jos annat niiden puhua. Eikä tarvitse edes niin tarkkaan kuunnella, olen huomannut että miehet ei huomaa jos ajattelet välillä omiasi. Naiset huomaa, mikä on hyvin kuormittavaa.
Joku muuten väitti kolmossivulla että autismi olisi haaste parisuhdemarkkinoilla. Ei se naisille ole. Miehille on, mutta ainakin naisassit ovat haluttua tavaraa. Koska meidän kanssa suhteessa olo on vähän kuin olisi parhaan kaverinsa kanssa mutta sillä on tissit.
Niin joo, ei tarvitse olla kovin nätti. En minäkään ole.
Asiapitoisissa ja virallisissa tilanteissa pärjäänkin, koska niissä on niin selkeä työrooli ja "protokolla" ja tykkään keskustella asiapitoisista jutuista. Mutta kaikki vapaa keskustelu meneekin sitten sellaiseksi, että en enää tiedäkään, mitä sanoa.
Itse en tunne ketään Aspergerin syndroomaista. Vaikka hyvä kaverini on saanut sen suuntaisen diagnoosin, niin epäilen, että on saanut sen liian heppoisesti (eli siis diagnoosi voisi olla virjeellinen), sillä hän on äärimmäisen taitava sosiaalisesti esim. minuun verrattuna ja yleisestikin. Hänellä ei ole koskaan ollut myöskään vaikeuksia tutustua ihmisiin tai löytää kumppaneita. Itse olen ei-asiapitoisissa yhteyksissä aivan helisemässä.
Tarvitsisin ehkäpä jonkun tosi selkeän oppaan, miten toimia, enkä todellakaan osaa tutustua miehiin tai huomaa, jos joku on muuten kuin kaverimielessä mukava. Mulle ainakin miehen pitäisi sanoa siis todella yksiselitteisesti, että on kiinnostunut "siinä mielessä" ja haluaa nimenomaan parisuhteeseen. Jos joku juttelee niitä näitä, niin en huomaa rivien välistä mitään mahdollista muuta kiinnostusta.
T. Ap
Naisassit ovat sosiaalisia kameleontteja, eikä meistä välttämättä ammattilaisetkaan huomaa mitään "vikaa", ellemme sitä tietoisesti valitse näyttää. Et selvästi tiedä Aspergerista juuri mitään, vaikka väitit aiheeseen perehtyneesi. Lisäksi olet aika huono ystävä, kun epäilet ystäväsi saaneen dg:n liian helpolla. Voin vakuuttaa, että Suomessa ei saa diagnooseja kovinkaan helposti.
Voit olla miesten kanssa vapaa-ajalla ihan samalla tavalla kuin töissäkin ja puhua asiapitoisista aiheista. Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, että sinun pitäisi olla "siviilissä" jotenkin eri tavalla?
Sinun kannattaisi ottaa pää pois perseestäsi, lakata obsessoimasta itseäsi ja ruveta kiinnittämään huomiota muihin ihmisiin. Sillä tavalla opit lukemaan niitä. Et kirjoista, etkä ajattelemalla koko ajan vain itseäsi ja kuviteltua rumaa naamaasi.
Se, että et huomaa miesten kiinnostusta, itse asiassa antaa ymmärtää että sitä ei ole. Kuulostat siltä, että ole todella lukossa itsesi kanssa ja silloin kukaan ei kiinnostu vaikka näyttäisit Grace Kellyltä. Ei ole mahdollista olla huomaamatta miesten kiinnostusta. Siinä ei tarvita edes mitään kehonkielen lukemistaitoa; eläin meissä tunnistaa, että "tuo uros tahtoisi paritella kanssani". Lienee joku feromonijuttu. Miehet ei jostain syystä tunnista tuota naisista, mutta naisten feromonitutka kai onkin herkempi, geneettisen vaihtelun takaamiseksi jälkeläisille.
Annan sinulle tehtävän. Suorita tämä sitten kun lockdown on ohi. Menet ostoskeskukseen ja otat siellä katsekontaktia joka ikiseen vastaantulevaan mieheen. Mieti, haluaisitko paritella sen kanssa ja ennen kaikkea, haluaisiko se paritella sinun kanssasi. Se on paitsi hirveän hauskaa, myös hyvin opettavaista, ja kun kuljet kaupungilla katsellen miehiä silmiin ja ajatellen seksiä niiden kanssa, voi hyvinkin käydä se ihme että suomalainen mies ottaa kontaktia kadulla.
-se assinainen-
Ap, vaikutat oppikirjaesimerkiltä apergerista näiden kirjoitusten pohjalta aivan täysin. Sinut pitäisi tietysti tavata ja havainnoida käytöstäsi sosiaalisissa tilanteissa ja tehdä kysely, mutta todella assilta käyttäytymisesi kuulostaa. Yths:llä kukaan ei ole kiinnostunut mahdollisesta assiudestasi, koska resurssit ovat niin vähäiset. Eivät he siellä seulo adhd:ta tai add:täkään, vaikka olisi todella selkeät viitteet kyseisiin oireyhtymiin. Käskevät menemään yksityiselle tai eivät lotkauta korvaansa ollenkaan. Kaikki edellisissä viesteissä kuvailemasi vaikeudet kuuluvat aspergeriin. Kirjoitustyylistäsi myös pystyy näkemään viitteitä siihen. Jos olet assi niin totta kai sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita ja kumppanin löytäminen on vaikeaa kun et pysty lukemaan ihmisiä ja hahmotat maailman eri tavalla.
T. Assien kanssa työskentelevä erityisopettaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet trolli ja/tai tyhmä. 0/5
Olen läpäissyt Mensan pääsyrajan, joten en ole tyhmä. En myöskään trollaa ainakaan tässä ketjussa, vaan ihan rehellisesti kysyn.
T. Ap
No niin, olet älykäs. Tällaisia miehet pelkäävät ihan hulluna. On käytännössä mahdotonta löytää miestä, jos on älykäs nainen. Miehelle tulee alemmuuskompleksi älykkäästä naisesta, eikä mies pääse pätemään tarpeeksi, kun osaat keskustella älykkäästi.
Just näin. Ei halutut miehet ryhdy ketään vainoamaan, paitsi jossain lapsellisissa elokuvissa. Naiset kyllä osaa hakeutua komean herrasmiehen luokse lirkuttelemaan, ja niistä se mies sitten valitsee sopivimman.
Mies ei VOI valita Ap:ta, jos ei edes tiedä koko Ap:n olemassaolosta. Mies ei kävele kaupungilla bongailemassa potentiaalisia kumppaneita, eikä viehättävän naisen näkeminen tarkoita, että mies lähtisi häntä yrittämään. Mieshän näkee koko ajan toinen toistaan kauniimpia naisia.