Lue keskustelun säännöt.
Onko edes olemassa miehiä, jotka pidemmässä suhteessa haluaa viettää aikaa naisensa kanssa?
09.03.2021 |
Itselelläni takana 3, 18 ja 2 vuotta kestäneet suhteet. Kaikissa on käynyt niin, että jossain vaiheessa mies viihtyy enemmän itsekseen tai kavereidensa kanssa, kuin minun kanssani. Onko niin, että miehet ei yleensäkään kaipaa samanlaista yhdessäoloa?
Kaipaan siis että syödään yhdessä, saunotaan yhdessä, harrastetaan edes jotain yhdessä, kyläillään yhdessä, mutta toki omiakin juttuja on. Sekin sapetti, kun lasten isä liukeni perheen yhteisistä ulkoiluista ja ruokailuista.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Valitse mies jolla ei ole kavereita.
Mulla on mies jolla ei ole kavereita, mutta ei silti halua viettää aikaa kanssani tai perheen kesken
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä niitä vaimon seura kiinnosta. Yhteinen aika on just se nussiminen. Muuten et tiedä mitään asunnossasi olevan miehen elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Eli mulle on sattunut kohdalle epäsopivia miehiä. Mutta miten tämänkin asian selvittää etukäteen. Ensimmäinen vuosi menee kyllä tiiviisti yhdessä, sitten alkaa omiin juttuihin liukeneminen. Alan siis vaihtaa miestä vuoden välein?
Ap.
Vaihda pelistrategiaa. Olet huomannut houkuttelevasi epäsopivia kumppaniehdokkaita. Hyvä! Nyt pystyt kääntämään kelkan alkaen miettimään onko noissa kaikissa ollut jotain yhdistävää tekijää.
Mieti ihan rauhassa ja käytä apuna listausta mihin listaat edeltävien miesten plussat sekä miinukset. Kiinnitä erityistä huomiota miinuksiin.
Sinuna kokeilisin laajentaa Tinder hakua itsellesi sopivalla etäisyydellä oleviin maihin/kuntiin. Sallit tällä tavoin useimpien potentiaalisten miesten tulla likelle. Koronan takia tavatkaa videopuheluiden välityksellä.
Täällä pitää aina kaikki vääntää ratakiskosta ja silti se käännetään nurinpäin. Muistan vielä ajan kun täällä pystyi keskustelemaan ja sai vielä kivojakin vastauksia eikä kaikki olleet niin pahansuopia toisilleen. Mitä teille on tapahtunut?
Vierailija kirjoitti:
Valitse mies jolla ei ole kavereita.
Ei se tarkoita sitä, että se haluaisi koko ajan olla naisen kanssa. Ehkä sillä ei ole kavereita, koska se viihtyy yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"naisensa"
Yh yök....
No niin, asiaan: Olen ollut kohta 10v ihmisen kanssa, ja ollaan toistemme parhaat ystävät ja ensisijaiset ihmiset miltei kaikkeen tekemiseen. Molemmilla omia harrastuksia ja kavereita, mutta elämän suunnittelemme yhteiseksi.
Tiedän yhden tällaisen pariskunnan jossa vaimo aina puhuttelee mieheni etunimi sukunimi ja kertoo jonkun muka hauskan jutun. Mies käy harrastuksissa ja töissä. Ja on pettänyt vuosikaudet. Nainen ilmeisesti luulee olevansa onnellisessakin parisuhteessa miehen kanssa kahdestaan. En ole vielä keksinyt miten kertoisin asian todellisen laidan ilman että minua suolataan pystyyn. Nainen on suttuessaan täysin kestämätön ja kohtuuton mikä tietysti selittyy olosuhteilla osin, ei missään nimessä täysin.
Aloittajan kysymykseen vastaus, ei taida siis olla.
Eli tiedät yhden pariskunnan ja sen perusteella sanot, ettei ketkään halua viettää aikaa yhdessä?
Ööh.
Aiemmat vastaukset, omat kokemukset. Tämä pariskunta joiden parisuhdetta itse pidin ns tavoiteltavan tyyppisenä kunnes totuus valkeni. Tämä ja muutamat muut kokemukset kun ihmisiin tutustunut yhtään lähemmin vie uskon ihmisiin ja yhtään mihinkään. Pahoittelut pessimismistäni. Olin todella järkyttynyt edellä mainitusta.
Aiemmissa vastauksissa puhutaan kyllä tosi paljon siitä, että vietetään paljon aikaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaisin läheisyyttä, mutta vaimoa ajatellessa päällimmäisenä mieleen tulee ne miljoonat nalkutukset. Pyrin siis keksimään muuta tekemistä kaukana nalkuttajasta.
Naisilla on kyllä ärsyttävä tapa jatkuvasti olla analysoimassa sitä suhteen tilaa ja jos yritetään viettää vaikka laatuaikaa yhdessä televisiota katsellen, eiköhän se ala pälättämään jostain suhteen epäkohdasta. Koskaan ei tunnu asiat olevan suhteessa hyvin naisen mielestä. Joo ja se vika on tietenkin minussa, kun en ole täydellinen vaan kukapa on.
Olette väärässä seurassa. Terveessä suhteessa ei ole tarvetta käydä jatkuvia kehityskeskusteluita. Oma valinta jäädä tuollaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasketko nussimisen ajan viettämiseksi yhdessä? Jos, niin kyllä sellasia miehiä on.
Joo, tämä! Jos mies saa pesää niin silloin ollaan yhdessä - se kolme minuuttia. Muuten mies huitelee missä milloinkin, ei ainakaan perheen kanssa.
Huono parinvalinta kyseessä. Ei tollasten miesten kanssa kannata pariutua eikä varsinkaan lisääntyä. Ja kyllä se käytös on näkyvissä aika pian suhteen alettua.
Vierailija kirjoitti:
Täällä pitää aina kaikki vääntää ratakiskosta ja silti se käännetään nurinpäin. Muistan vielä ajan kun täällä pystyi keskustelemaan ja sai vielä kivojakin vastauksia eikä kaikki olleet niin pahansuopia toisilleen. Mitä teille on tapahtunut?
Jonnet ja katkerat ukot. Kova ääni, vaikka substanssi on nolla.
Me tehdään paljon yhdessä, ihan vapaaehtoisesti. 10 v yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tää ole millään tavalla sukupuoli- vaan persoonakysymys.
Me olemme mieheni kanssa olleet aviossa 15 vuotta, ja koko tämän ajan eläneet tiivistä perhe-elämää. Monet ovat ihmetelleet miksi vietämme niin paljon aikaa yhdessä, tai lähdemme mieluummin reissuun kahdestaan kuin kavereiden kanssa.
Kumpikin on täysin vapaa tekemään mitä haluaa, mutta olemme puolisoiden lisäksi myös parhaat ystävät, ja viihdymme yhdessä. Tähän ei ole tullut mitään muutosta vuosien saatossa, päinvastoin.
Meillä on samanlainen, persoonallinen huumorintaju, ja ymmärrämme toisiamme jo puolesta sanasta.
Tarvitsemme paljon yhteistä aikaa jotta suurperhearkemme pyörii, mikä tarkoittaa sitä että joka ilta otamme hetken kahdestaan jolloin syömme iltapalaa, juttelemme, katsomme sarjoja tai pelaamme vaikka lautapelejä. Käymme myös säännöllisesti yhdessä lenkillä, tai pienillä treffeillä esim. kahvilassa tai lounaalla. Silloin jos meillä on imeväisikäinen vauva, hän kulkee mukana ja nautimme "lähes" lapsivapaasta ajasta.
Parisuhteen vuoksi olemme opettaneet kaikki lapset viimeistään vuoden iässä nukkumaan täysiä öitä sekä nukahtamaan omaan sänkyyn itsekseen, jotta saamme taattua yhteisen ajan ja pakko myöntää että myös riittävän säännöllisen seksielämän.
Vierailija kirjoitti:
"naisensa"
Yh yök....
No niin, asiaan: Olen ollut kohta 10v ihmisen kanssa, ja ollaan toistemme parhaat ystävät ja ensisijaiset ihmiset miltei kaikkeen tekemiseen. Molemmilla omia harrastuksia ja kavereita, mutta elämän suunnittelemme yhteiseksi.
Miksei "miehensä" ole yhtä hirveää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisessa suhteessa olen ollut 35 vuotta 24/7. Olimme opiskelutoverit, ystävät ovat yhteisiä ja työskentelemme perheyrityksessä. Harrastukset ovat yhteiset. Tähän tottuu kyllä.
On kaikenlaisia erilaisia ihmisiä. Läheisriippuvaisia miehiäkin on. Tietenkin jos he ovat suht ok ja jotenkin löydettävissä, niin ovat ehkä jo suhteessa. Moniin miehiin ei voi saada kontaktia missään luontevasti. Treffimarkkinoilta vetäytyneitä naisia saatetaan tulla kosimaan treffeille jopa kadulla, mutta miehiä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me olemme kuin paita ja peppu:) Viihdymme hyvin yhdessä ja tekemistä riittää.
Olemme olleet jo vuosia kotitoimistolla (mies täysin, minä osan aikaa) 24/7 eikä vieläkään toisen naama kyllästytä. Ehkä siksi että olemme toistemme parhaat ystävät myös.
Rakastamme matkustamista kaksistaan tai perheen kanssa, työmatkat on haikeita kun niissä näkee ja kokee kaikenlaista eikä voi jakaa. Soitellaan päivittäin ja lähetellään kuvia. Minä olen reissannut ystävieni kanssa mutta minullakin aina tulee tunne että harmi kun emme saa kokea tätä yhdessä vaikka kivaa onkin. Miehen kaverit on samanlaisia kotona viihtyviä (koska kaikilla paljon työmatkoja yms) joten heitä joutuu todella patistamaan tapaamisiin. Yleensä ollaan sitten 3 paria yhdessä tapaamisissa ja reissuissa.
Silti olemme tosi itsenäisiä ja riippumattomia toisistamme esim taloudellisesti. Kummallakin omat (voimakkaat) mielipiteet asioista. Mutta on vaan ihana touhuta yhdessä, nyt on lastenlapsiakin jotka on vaan onnessaan kun meillä on aina aikaa heille.
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuman jälkeen mies tajuaa mihin liemeen on itsensä laittanut.
Juuri tämä, mies päätyy suhteeseen aivan muista syistä kuin nainen kuvittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaisin läheisyyttä, mutta vaimoa ajatellessa päällimmäisenä mieleen tulee ne miljoonat nalkutukset. Pyrin siis keksimään muuta tekemistä kaukana nalkuttajasta.
Naisilla on kyllä ärsyttävä tapa jatkuvasti olla analysoimassa sitä suhteen tilaa ja jos yritetään viettää vaikka laatuaikaa yhdessä televisiota katsellen, eiköhän se ala pälättämään jostain suhteen epäkohdasta. Koskaan ei tunnu asiat olevan suhteessa hyvin naisen mielestä. Joo ja se vika on tietenkin minussa, kun en ole täydellinen vaan kukapa on.
Olette väärässä seurassa. Terveessä suhteessa ei ole tarvetta käydä jatkuvia kehityskeskusteluita. Oma valinta jäädä tuollaisen kanssa.
Juuri näin. Jos suhde ei toimi, ei se toimi jatkuvan keskustelunkaan avulla. Sitä voi tietysti analysoida miksi ko. keskustelija on kerta toisensa jälkeen samassa tilanteessa ja pitää kaikkia naisia samanlaisina omien kokemustensa perusteella. Kiintymyssuhdemalli selittää paljon sitä miksi kerta toisensa jälkeen valitsee epäsopivan kumppanin. Naiset sitä tai miehet tätä - ajatusmalli perustuu varmaankin pitkälti siihen, että valitsee aina väärin tiedostamattomien asioiden perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuman jälkeen mies tajuaa mihin liemeen on itsensä laittanut.
Juuri tämä, mies päätyy suhteeseen aivan muista syistä kuin nainen kuvittelee.
Selittäkääpä nyt tarkemmin. Eli mennään suhteeseen, siis oikein päädytään (ilmeisrsti vahingossa) ja pysytään siinä vastoin omaa tahtoa? Vissiin jotai u l imiesten pähkäilyä?
Vierailija kirjoitti:
No me olemme kuin paita ja peppu:) Viihdymme hyvin yhdessä ja tekemistä riittää.
Olemme olleet jo vuosia kotitoimistolla (mies täysin, minä osan aikaa) 24/7 eikä vieläkään toisen naama kyllästytä. Ehkä siksi että olemme toistemme parhaat ystävät myös.
Rakastamme matkustamista kaksistaan tai perheen kanssa, työmatkat on haikeita kun niissä näkee ja kokee kaikenlaista eikä voi jakaa. Soitellaan päivittäin ja lähetellään kuvia. Minä olen reissannut ystävieni kanssa mutta minullakin aina tulee tunne että harmi kun emme saa kokea tätä yhdessä vaikka kivaa onkin. Miehen kaverit on samanlaisia kotona viihtyviä (koska kaikilla paljon työmatkoja yms) joten heitä joutuu todella patistamaan tapaamisiin. Yleensä ollaan sitten 3 paria yhdessä tapaamisissa ja reissuissa.
Silti olemme tosi itsenäisiä ja riippumattomia toisistamme esim taloudellisesti. Kummallakin omat (voimakkaat) mielipiteet asioista. Mutta on vaan ihana touhuta yhdessä, nyt on lastenlapsiakin jotka on vaan onnessaan kun meillä on aina aikaa heille.
Hyvin samantyyppisesti olemme mekin eläneet, molemmilla on matkatöitä ja ikävä on silloin kova. Tuossa aiemmin mainitussa kirjassa on tutkimustietoakin siitä, että onnellisissa pareissa on paljon samaa. Tuttavapiirimmekin on täynnä tällaisia pariskuntia, joiden kanssa vietämme vapaa-aikaa ja matkustammekin joskus yhdessä.
Ainakin oma isäni. Olivat äitini kanssa samassa työpaikassasi ja kuin paita ja peppu edelleen, kohta 80v. Ja siis ovat aina olleet. Minusta liikaa yhdessä, tai siis itse olen itsenäisempi ja mieheni myös.
Tehdään silti myös joitain asioita yhdessä (seksin lisäksi ;), mm. ruokaillaan.
Naisilla on kyllä ärsyttävä tapa jatkuvasti olla analysoimassa sitä suhteen tilaa ja jos yritetään viettää vaikka laatuaikaa yhdessä televisiota katsellen, eiköhän se ala pälättämään jostain suhteen epäkohdasta. Koskaan ei tunnu asiat olevan suhteessa hyvin naisen mielestä. Joo ja se vika on tietenkin minussa, kun en ole täydellinen vaan kukapa on.