Lue keskustelun säännöt.
Onko edes olemassa miehiä, jotka pidemmässä suhteessa haluaa viettää aikaa naisensa kanssa?
09.03.2021 |
Itselelläni takana 3, 18 ja 2 vuotta kestäneet suhteet. Kaikissa on käynyt niin, että jossain vaiheessa mies viihtyy enemmän itsekseen tai kavereidensa kanssa, kuin minun kanssani. Onko niin, että miehet ei yleensäkään kaipaa samanlaista yhdessäoloa?
Kaipaan siis että syödään yhdessä, saunotaan yhdessä, harrastetaan edes jotain yhdessä, kyläillään yhdessä, mutta toki omiakin juttuja on. Sekin sapetti, kun lasten isä liukeni perheen yhteisistä ulkoiluista ja ruokailuista.
Kommentit (129)
On olemassa, minullakin sellainen. Kuten moni muukin on todennut, niin avain on se että viihdytään hyvin yhdessä myös ystävinä ja meillä on hauskaa toinen toistemme seurassa. Kun siitä pitää kiinni myös arjen pyörityksessä ja ottaa riittävästi aikaa kivaan yhdessäoloon niin hyvin tuo on jo kestänyt kohta 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuman jälkeen mies tajuaa mihin liemeen on itsensä laittanut.
Juuri tämä, mies päätyy suhteeseen aivan muista syistä kuin nainen kuvittelee.
Selittäkääpä nyt tarkemmin. Eli mennään suhteeseen, siis oikein päädytään (ilmeisrsti vahingossa) ja pysytään siinä vastoin omaa tahtoa? Vissiin jotai u l imiesten pähkäilyä?
No naisen mielenkiintoiset keskustelut ei ole pääasia kun mies alkaa suhteeseen, enemmän fyysinen puoli. Muuten sitä voisi olla yhtä hyvin miesten kanssa.
Itselläni ollut pitkän avioliiton aikana välillä samanlaisia kokemuksia. Yksi mikä on toiminut loistavasti on tietoinen etääntyminen. Kun siis etäännyn miehestäni ja haluan viettää aikaa hänestä erillään riittävän pitkään, enkä juuri ole kiinnostunut hänen tekemisistään saatikka ole vaatimassa hänen aikaansa, alkaa miestä yllätteän kiinnostaa saada sitä mun aikaa ja lopulta oikein tunkee rinnalle. Näin tämä kuvio näyttää ainakin meillä luonnostaan menevän. Olen sitä mieltä, että pieni salaperäisyys pitää myös pitkässä liittossa yllä mielenkiintoa.
Nainen haluaa aina tehdä kaiken yhdessä, kun taas minä haluan säännöllisesti nähdä omia kavereita ja ylläpitää ihmissuhteita myös parisuhteen ulkopuolella. On se hienoa nähdä sitten jossain välissä, että sulla muuten ei enää ole muita ihmisiä elämässä kuin akkasi. Ei se ole sama asia pyytää kaveri pullakahville, kun oma emäntä on läsnä, kuin että viettää kaverin kanssa tuopin ääressä aikaa ilman hameväkeä saaden rauhassa puhua miesten juttuja. Samaa toivoisin naiseltakin, että näkisi kavereitaan. Ei minulle ole mikään ongelma viettää koti-iltaa tai vaikka kokonaista viikonloppua yksinään, kun nainen olisi omilla menoillaan.
Ei parisuhde tietenkään toimi, jos näin toimittaisiin koko ajan, mutta vähintään kerran kuukaudessa pitäisi toiselle antaa vapaata siitä ns. orjallisesta parisuhteesta. Siinä on se ongelma, että nainen ei osaa nauttia siitä omasta ajasta, vaan hänelle se on pikemminkin ahdistus. Usein olen miettinyt, että miten naiset pärjää sinkkuna, kun tuntuu että ne ei osaa parisuhteessa olla ollenkaan yksin.
Me alettiin miehen kanssa seurustella tosi nuorena, ja siinä välissä opiskeluvuodet oli semmoista aikaa että molemmat meni aika paljon omia menojaan. Välillä tietysti biletettiin yhdessäkin, mutta pääasiassa niissä omissa kaveriporukoissa. Tästä tuli joskus riitaakin, kun tuntui ettei mies koskaan sano ei kavereilleen vaan on mieluummin heidän kanssaan kuin kotona. Mutta toisaalta saatiin molemmat elää semmoista villiä nuoruutta parisuhteesta huolimatta :)
Sitten opinnot loppui, kaveriporukat hajosi ja opiskeluajan vapaus muuttui hiljalleen työelämäksi. Elämä alkoi pyöriä paljon enemmän kotona ja vähemmän kavereiden kanssa. Tuli koira ja sitten lapsia. Miehellä on edelleen harrastuksia ja tykkää viettää aikaa niiden parissa, mutta hyvin viihtyy kotonakin ja tekee mielellään juttuja yhdessä perheenä tai kahden minun kanssani. Haaveillaan siitä, että lasten kasvaessa on enemmän yhteistä aikaa, sitä osaa arvostaa enemmän kun siitä on pula. Seksiäkin on edelleen säännöllisesti, ei tietenkään yhtä usein kuin silloin 15 vuotta sitten, mutta toisaalta laatu on parempaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtuu yleensä seksielämän kustannuksella. Miehen testosteronitasot laskevat, jos tämä on jatkuvasti yhden naisen seurassa. Tasot puolestaan alkavat nousta jo viikossa, jos mies on naisesta erossa. Siksi kannattaa välillä antaa miehen mennä omia menojaan (ei tarkoita toisiin naisiin, vaikka usein miehet, jotka eivät ymmärrä testosteronisykliä saattavat tuhlata sen vieraaseen naiseen). Ihmisen biologia ei ole muuttunut paljoakaan niistä ajoista, kun elimme savanneilla ja miehet olivat keskenään metsästysreissuilla päiväkausia, tulivat sieltä saaliin kanssa naisensa luokse ja sitten naitiin monta päivää putkeen. Naisten kannattaisi täyttää läheisyydentarpeensa jollain muulla kuin miehellään, jos haluaa tämän olevan mies.
Puhut potaskaa. Pitkissä ja onnellisissa suhteissa on paljon seksiä ja läheisyyttä eikä läheisyydentarve ole vain naisille ominaista. Pitkissä 25+ suhteissa jotka ovat onnellisia harrastetaan eniten seksiäkin (huomattavasti enemmän kuin nuorten parisuhteissa), tästä on olemassa suomalainen tutkimus, josta tehtiin popularisoitu kirjakin. Etsin sen kirjan nimen, jos joku haluaa tutustua.
Kerro ihmeessä mikä kirja, kiinnostaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen haluaa aina tehdä kaiken yhdessä, kun taas minä haluan säännöllisesti nähdä omia kavereita ja ylläpitää ihmissuhteita myös parisuhteen ulkopuolella. On se hienoa nähdä sitten jossain välissä, että sulla muuten ei enää ole muita ihmisiä elämässä kuin akkasi. Ei se ole sama asia pyytää kaveri pullakahville, kun oma emäntä on läsnä, kuin että viettää kaverin kanssa tuopin ääressä aikaa ilman hameväkeä saaden rauhassa puhua miesten juttuja. Samaa toivoisin naiseltakin, että näkisi kavereitaan. Ei minulle ole mikään ongelma viettää koti-iltaa tai vaikka kokonaista viikonloppua yksinään, kun nainen olisi omilla menoillaan.
Ei parisuhde tietenkään toimi, jos näin toimittaisiin koko ajan, mutta vähintään kerran kuukaudessa pitäisi toiselle antaa vapaata siitä ns. orjallisesta parisuhteesta. Siinä on se ongelma, että nainen ei osaa nauttia siitä omasta ajasta, vaan hänelle se on pikemminkin ahdistus. Usein olen miettinyt, että miten naiset pärjää sinkkuna, kun tuntuu että ne ei osaa parisuhteessa olla ollenkaan yksin.
Älä yleistä oman naisystäväsi käytöstä meihin muihin naisiin.
Meillä miehelle taitaa yhteinen aika olla vielä tärkeämpää kuin minulle. Vaikka itsekin kyllä nautin kovasti yhteisestä ajasta. Mies on vain aktiivisempi kyselemään lähdettäisiinkö kävelylle, mentäisiinkö yhdessä kauppaan tai vaikka metsätöihin. Saunottaisiinko jne.
Viimeisen parin vuorokauden aikana ollaan käyty yhdessä pitkällä kävelyllä, 4 tuntia yhdessä metsässä tosin siellä pystyttiin juttelemaan vain tauoilla ja matkoilla, saunottu yhdessä 2 tuntia ja pötkötelty yhdessä sängyllä aamulla höpöttelemässä tunti. Lisäksi syöty neljä kertaa päivässä yhdessä.
Parisuhdetta takana noin 21 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kolmenlaisia miehiä: niitä, joiden aika menee töissä ja niitä, joiden aika menee harrastuksissa ja niitä, joiden aika menee baareissa. Yhteistä näille miehille on se, että yksikään ei viihdy kotona.
No, tämä oli nyt kärkkäästi sanottu ja varmasti muunkinlaisia miehiä löytyy. Itse olen vain nähnyt näitä kolmenlaisia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen haluaa aina tehdä kaiken yhdessä, kun taas minä haluan säännöllisesti nähdä omia kavereita ja ylläpitää ihmissuhteita myös parisuhteen ulkopuolella. On se hienoa nähdä sitten jossain välissä, että sulla muuten ei enää ole muita ihmisiä elämässä kuin akkasi. Ei se ole sama asia pyytää kaveri pullakahville, kun oma emäntä on läsnä, kuin että viettää kaverin kanssa tuopin ääressä aikaa ilman hameväkeä saaden rauhassa puhua miesten juttuja. Samaa toivoisin naiseltakin, että näkisi kavereitaan. Ei minulle ole mikään ongelma viettää koti-iltaa tai vaikka kokonaista viikonloppua yksinään, kun nainen olisi omilla menoillaan.
Ei parisuhde tietenkään toimi, jos näin toimittaisiin koko ajan, mutta vähintään kerran kuukaudessa pitäisi toiselle antaa vapaata siitä ns. orjallisesta parisuhteesta. Siinä on se ongelma, että nainen ei osaa nauttia siitä omasta ajasta, vaan hänelle se on pikemminkin ahdistus. Usein olen miettinyt, että miten naiset pärjää sinkkuna, kun tuntuu että ne ei osaa parisuhteessa olla ollenkaan yksin.
Älä yleistä oman naisystäväsi käytöstä meihin muihin naisiin.
Kyllä yleistän, koska käytän vertailupohjana myös kavereiden parisuhteita. Sielläkään usein ukko ei pääse omille menoilleen, kun nainen rupeaa asiasta uikuttamaan. Ukko saa mennä vain, jos akallakin on jotain sovittua omaa menoa ja nekin ovat sellaisia menoja, että mies ei saa olla illanvietossa yhtään kauempaa kuin akkakaan, vaan kotona pitää olla samoihin aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on, minun mies ainakin haluaa käydä esim yhdessä saunassa useamman kerran viikossa, käydään yhdessä lenkillä ja retkeilemässä. Joskus katsotaan jotain leffaa yhdessä. On hänellä paljon omia menoja ja harrastuksiakin, mutta nykyään on usein valmis jättämään oman kalareissun väliin ja tekemään jotain perheenä tai varsinkin kahdestaan minun kanssani. Suhteen alkuaikoina oli enemmänkin sitä, että omat menot tahtoi mennä kaiken edelle, mutta silloin oltiin nuoria ja meneviä.
Kiinnostaisi kuulla Silpun/Pekun/Varjossa/JenniA/EmiliaK:n mielipide asiaan myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sitä mies tekisi naisen kanssa yhdessä vaikka mitä. Valitettavasti tämä ”vaiika mitä” ei kata niitä käsittämättömiä juttuja, jotka naisen mielestä olis just hyviä yhteisiksi puuhiksi.
Antakaa niiden miestenkin joskus valita.
Justhan sitä oltiin yhdessä 8 tuntia sängyssä viime yönä. Kolmasosa elämästä.
Jep. Mun mies tekee kalareissutkin mun kanssani, ei kuulemma lähtisi enää kuin päiväreissulle muiden kanssa. 16 vuotta ollaan reissattu yhdessä, edelleen parasta seuraa.
Pitäisi olla yhteisiä ja omia harrastuksia. Omat harrastukseni yksinään tai kavereiden kanssa esim. kuntosali ja pallopelit. Vaimon kanssa ulkoilu, reissut, shoppailut.
Me ollaan oltu yhdessä 30 vuotta ja se on niinpäin, että minä kaipaisin enemmän omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaisin läheisyyttä, mutta vaimoa ajatellessa päällimmäisenä mieleen tulee ne miljoonat nalkutukset. Pyrin siis keksimään muuta tekemistä kaukana nalkuttajasta.
Naisilla on kyllä ärsyttävä tapa jatkuvasti olla analysoimassa sitä suhteen tilaa ja jos yritetään viettää vaikka laatuaikaa yhdessä televisiota katsellen, eiköhän se ala pälättämään jostain suhteen epäkohdasta. Koskaan ei tunnu asiat olevan suhteessa hyvin naisen mielestä. Joo ja se vika on tietenkin minussa, kun en ole täydellinen vaan kukapa on.
Olette väärässä seurassa. Terveessä suhteessa ei ole tarvetta käydä jatkuvia kehityskeskusteluita. Oma valinta jäädä tuollaisen kanssa.
Vähän turhan mustavalkoista. Tai toki riippuu siitä, miten määrittelet terveen suhteen.
Itse koen, että tyytymättömyys jossain asiassa puolisoon ja nalkutus sen seurauksena on seurausta ennemminkin kypsymättömyydestä kuin siitä, et suhde olis läpeensä sairas. Ja aika moni meistä on nuorempana ollut kypsymätön. Vai väitättekö, että osasitte jo silloin 21-vuotiaana käyttäytyä parisuhteessa kuin kokenut, kypsä aikuinen?
Tietenkin jos kyseessä on kaksi läheisriippuvaista voi suhde/liitto ollakin terve. Muussa tapauksessa ei
Vähän turhan mustavalkoista. Tai toki riippuu siitä, miten määrittelet terveen suhteen.
Itse koen, että tyytymättömyys jossain asiassa puolisoon ja nalkutus sen seurauksena on seurausta ennemminkin kypsymättömyydestä kuin siitä, et suhde olis läpeensä sairas. Ja aika moni meistä on nuorempana ollut kypsymätön. Vai väitättekö, että osasitte jo silloin 21-vuotiaana käyttäytyä parisuhteessa kuin kokenut, kypsä aikuinen?