Lue keskustelun säännöt.
Michelin-ravintolassa työskennellyt kokki älähti suomalaisten nirsoilusta.
Nämä superinnokkaat trendiluulotautiset kuvittelevat allergiaksi ainesosia, joista vaan ei oikeasti tykätä.
Tämmöiset pyynnöt, että ei näkyvää sipulia, ei näkyvää porkkanaa, mutta sienikastiketta saa olla, jos se on siivilöitynä. Jos sipulipihvi pyydetään ilman näkyvää sipulia, niin mikä se sitten on?
päänsärkyä aiheuttaa myös asiakkaiden tilaukset. Hänen mukaansa asiakkaat eivät osaa kertoa tilauksiensa yhteydessä allergioistaan. Hän toivookin, että asiakkaat ilmoittaisivat allergioistaan jo pöytävarausta tehdessään.
Myöskin isoja ryhmämenuja on entistä vaikeampi tehdä.
– Viime viikolla minulla oli 42 henkilön ryhmä syömässä. Alkupalaksi oli 40 henkilölle skagenit ja kahdelle kanttarellikeittoa. Kun olin saanut nostettua 40 skagenia pöytään, tulikin tieto, että kanttarellikeittoja haluttaisiinkin kahden sijaan kuusi, sillä gluteeniallergioita alkoi tulemaan lisää esiin
Ei minulla ole oikeasti allergisia ihmisiä mitään vastaan, mutta se luulotauti.
Kommentit (544)
Vierailija kirjoitti:
Kokki älähti, kun kalikka kalahti. Älkää käykö ravintoloissa, ihmiset, kun ette osaa mitään ja teette kaiken väärin. Kyllä se ravintola saa jotain elinkeinotukea verorahoista, että pystyssä pysyy, ei se mitään asiakkaita tartte.
Vielä kun jokin muukin ravintolan asiakaspalvelusta jyrähtäisi oikein kunnolla, niin saavat kokit ja asiakaspalvelut tehdä vihdoinkin vain toisilleen ruokaa ja arvostaa sitä oikein silleen todella.
Kyllä asiakkaat on perkeleestä ja ikuinen riesa.
Samahan se on joka paikassa, VTV:lläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs työskentelee vaativien asiakkaiden parissa se ei sovi kaikille. Etenkin suomalaiset ovat maailman huonoimmin asiakaspalvelutyöhön soveltuvia. Se ilmenee jatkuvana valituksena mediassa mikä on kiusallista. Ei ole kaupan kassan tai lentoemännän tehtävä arvostella ihmisiä.
En ole kokki enkä muu mutta olen ketjuun arvostellut nirsoilijoita, koska olen ollut tilanteissa. Toivottavasti ei ole vahingoittanut oikeita kokkeja jos sellaiseksi oletettu. Ei asiakaspalvelijat yleensä itse ihmisiä arvostelekaan, vaan sitä kun joskus tuottavat kiperiä tilanteita tarkasti määrättyyn palveluketjuun. Kyllä nämä asiakkaat ärsyyntyvät omassa työssäänkin yllättävistä häiriöistä.
Vierailija kirjoitti:
Ai "suomalaiset"..just just.. Asun Espanjassa enkä ole kuunaa Suomessa nähnyt niin pilkuntarkkoja asiakkaita. Sanotaan yksitellen mitä saa ja ei saa olla. Annos palautetaan niin monta kertaa keittiöön, että se kans on oikein. Ja se on tarjoilijoiden ylpeys, että saivat asian hoidettua kuntoon. Kyllä vaan Espanjassa osataan tarjoilla ja kokata.
Onhan siellä lungimpi meininki niin keittiössä kuin salissakin. Aikaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi etikaton-alkoholiton-sokeriton-suolaton-sipuliton asiakas jäi varsinkin mieleen, ja teimme hänelle aina alusta asti parhaamme mukaan kolmen ruokalajin aterian. Lähes kaikissa esivalmisteluissa kuten kastikkeissa ja lisukkeissa ym oli näitä perusmakuja, joten joku meistä todella suunnitteli ja ahersi hänelle menun kasaan. Hän oli aina tosi kiva asiakas.
Juju tässä on se, että jos hän jälkiruuan kohdalla olisi ilmoittanut että (kuvitteellinen annos) viskillä liekitetty karamellisoitu sipuli-marenkipiiras pikkelöidyllä ruohosipulilla, keittiössä olisi kyllä kattilat lentäneet seinään. Se yksinkertaiseti pilaa kokin päivän, jos on ajatuksella suunnitellut poikkeavan menun ja esivalmistellut siihen pieteetillä kaikki komponentit erikseen!
Ymmärrän, että tuollainen harmittaa. Kyse on kuitenkin joskus myös siitä, että et ehkä itse ymmärrä ruokavalion rajoituksia, eikä asiakas ole sinulle velvollinen omia terveysongelmiaan selittämään. Esimerkiksi oma läheiseni kärsii vakavasta munuaissairaudesta, ja se pidetään kurissa äärimmäisen rasittavalla ja rajatulla ruokavaliolla. Periaatteessa melkein kaikkea voi kuitenkin syödä ihan vähän ja todella harvoin, mikään ei sellaisenaan heti häntä tapa. Jos hän menisi ravintolaan, hän todennäköisesti haluaisi nautiskella kaikista lempiruoistaan, ja hänen pitäisi voida luottaa siihen, että esimerkiksi pääruoka on ehdottomasti maidoton. Siitä huolimatta hän saattaisi tilata jälkkärin, joka sisältää maitotuotetta. Tämä siksi, että hänen elimistönsä kyllä sietää niitä "kiellettyjä" aineita, mutta vain hyvin vähän. Kysymys on nimenomaan määristä, ja hän itse kontrolloi sitä, minkä verran tai milloin jotakin tiettyä voi syödä ja milloin ei. Arvaa käykö hän ravintoloissa? No ei tosiaan, vuodikausiin ei ole käynyt. Hän tietää, että tuollainen asenne siellä jollain arvovaltaisella kokilla kuitenkin on, eikä hän halua mennä sinne kellekään avautumaan omista kaliumarvoistaan ja dialyysin mahdollisuudesta. Kyse ei ole allergiasta, mutta ei todellakaan myöskään luulotaudista tai itsekseen keksitystä ongelmasta. Silti sille kieltäytymiselle ja rajaamiselle on erityisen painavat syyt.
Juuri tämä oli aiheena. Olemme empaattisia ihmisiä, ja ruuan ammattilaisia. Emme vaadi mitään diagnoosia vaan ihan ruuan vaatimuksia. Pahoittelut, jos se on raskasta ystävällesi. Osaamme kyllä arvioida asian jopa jos ihminen tarvitsee lähes sairaalatason erityisvalmisteista ruokaa. Miksi kokeista on ketjussa niin negatiivinen kuva?
Kokeista on negatiivinen kuva näitten julkisesti älähtelevien takia. Niistä paistaa ylimielisyys ja ylenkatse, ei suinkaan ymmärrystä. Itsekin kerroit, että kattilat lentelisivät, jos jälkkäriksi tilattaisiin jotain mitä pääruoassa ei saisi olla. Sille nyt vaan voi olla ihan aito syy, ei halu kyykyttää.
Turhautumisesta. Emme koskaan tekisi mitään asiakkaan edessä. Sanoin jo ylempänä, että mitä paremmin erityistarpeet kommunikoidaan, sen paremmin ne osataan ottaa huomioon. Ihan ammattilaisena. Eikö sinua harmittaisi jos tulisi päivittäin olo, että osaamistasi ei arvosteta?
Mutta eihän tässä olisi kyse siitä, ettei osaamistasi arvosteta, vaan siitä, että asiakas itse tietää mitä ruokaa voi syödä minkäkin verran ja tekee tilauksen juuri sen mukaan. Tämä nimenomaan on se erityistarve, jonka asiakas haluaa huomioitavan, ja siinähän sitä osaamista juuri kaivattaisiin, että saisi kerrankin syödä herkullista ruokaa jonkun muun valmistamana. Ei siitä tarvitse turhautua edes keittiön suojissa. Mitä kommunikointia siihen vielä lisää tarvittaisiin? Pitäisikö siis kuitenkin avautua omista terveysongelmista saadakseen ymmärrystä ja sellaista ruokaa jota voi huoletta syödä? Pitääkö asiakkaan suojella kokin tunteita, usein vielä kertomalla nämä asiat ensin tarjoilijalle? Arvostus tulee nimenomaan sillä, että saa tilata itselleen sopivaa ruokaa ilman selityksiä, eikä tarvitse samalla miettiä, että nyt joku paiskoo kattiloita, kun en kertonut munuaisvaurioistani riittävän tarkasti. Ymmärrän tuon ihan alkuperäisen viestin ajatuksen siitä, että ensin tilataan jotain, ja se ei sitten kelpaakaan, mutta sinä kerroit kuvitteellisen esimerkin tiukasti rajatusta tilauksesta, joka kuvitteellisen jälkiruokatilauksen takia sitten turhauttaisi kokkia. Nimenomaan sinulle kerroin esimerkin siitä, miksi ihan se tilaus voi olla epäloogisen, ja ilmeisesti myös ärsyttävän, kuuloinen.
Eli tämä on se syy, miksi läheiseni ei käy ravintolassa. Hän ei yksinkertaisesti luota siihen, että saa omiin tarpeisiinsa sopivaa ruokaa, koska aina joku temperamenttinen älähtäjä tietää vain allergiat eikä osaa edes kuvitella muiden sairauksien olemassaoloa. Joku selvästikin aina loukkaantuu ja turhautuu siellä kattiloiden välissä hänen tilauksestaan. Hänen oma päivänsä on pilalla siitä, että jollekulle täytyisi aina erikseen kertoa miksi jotakin ei saa olla pääruoassa, mutta jälkiruoassa saa. Jos ei kerro, joku oman elämänsä huippukokki kirkuu twitterissä, että muotiallergikko kävi taas vaatimassa jotakin naurettavaa. Helpommalla pääsee, kun ei mene ollenkaan. Ja usko pois, kyllä se munuaispotilaan rajattu ruokavalio turhauttaa sitä asiakasta paljon enemmän kuin ketään ravintolan henkilökunnasta.
Bisnesidea. Sairaalaruokiin erikoistunut ravinteli.
Minä olen niin väsynyt kaiken maailman erikoisruokavalioihin. Olen joutunut nyt jo kolme kertaa (kolmen eri henkilön kohdalla) tilanteeseen, kun olen hiki hatussa vääntänyt kotiini tulevalle vieraalle gluteenittomat tarjoilut, ja seuraavalla kerralla tavatessamme tämä ”gluteeniton” onkin syönyt hyvällä ruokahalulla mm. samoja Arnoldsin donitseja kuin muutkin.
En kutsu enää kylään yhtäkään erikoisruokavalioista. Sorry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt alkaa pikkujoulutulausten nirsoilu! Arg.
Kohta alkaa pikkujoulujen tilausten nyrppäily. Jo 30 hengen ryhmässä voi olla kymmenkunta erilaista yhdistelmää ei-tätä-eikä-tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nirsoilua varmasti on, mutta ihmettelen kun kokki puhuu vain allergioista. Onhan niitä muitakin sairauksia, jotka rajoittavat ruokavaliota. Itselläni on lievä munuaissairaus, puolisolla kihti (ei ole juoppo), lapsilla allergioita.
Kihdillä ei ole kyllä juoppouden kanssa mitään tekemistä. Alkoholijuomistakin kihtisairaalle ovat kiellettyjä ainoastaan olut.
Olutjuoppo? Kai niitäkin on.
53 vuotta olen täällä tallennut, enkä ole allerginen yhtään millekään ruualle.
Ainoa on että mitään todella kovaa en voi syödä suuria määriä, nämä vähät muovihampaat ja ikenet eivät kestä.
Näkkäriä en voi enää syödä, tai vastaavaa. Liikaa paistetun pizzan reunat ovat pahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin väsynyt kaiken maailman erikoisruokavalioihin. Olen joutunut nyt jo kolme kertaa (kolmen eri henkilön kohdalla) tilanteeseen, kun olen hiki hatussa vääntänyt kotiini tulevalle vieraalle gluteenittomat tarjoilut, ja seuraavalla kerralla tavatessamme tämä gluteeniton onkin syönyt hyvällä ruokahalulla mm. samoja Arnoldsin donitseja kuin muutkin.
En kutsu enää kylään yhtäkään erikoisruokavalioista. Sorry.
Kysy seuraavan kerran, että milloin keliakia on todettu.
Itse tosin keliaakikkona välttelen kaikkia ruoka-tilaisuuksia, kun en voi tietää onko ruoka miljoonavarmasti gluteenitonta. Eikä ole olemassa niin herkullisen näköistä gluteenidonitsia, että olisi sen suolistonukkatuhon ja näkyvien oireiden (raju ripuli ja oksentelu) arvoinen.
Hah. Minä ainakin nirsoilen juuri niin paljon kuin huvittaa. Inhoan mereneläviä yli kaiken. En pistä suuhuni katkarapua, en simpukkaa enkä muutakaan nilviäistä. Olkoon mikä tahansa skagen, katkarapua en syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokavammaisten ei kannata mennä syömään muiden tekemiä pöperöitä.
Meillä on sellainen noin 10 hengen ystäväporukka, ja illastamme silloin tällöin porukalla. Kaikki olemme yli 60 v ja kenelläkään meistä ei ole yhtään mitään allergiaa eikä erikoisruokavaliota. Samoin kaikki minun muutkin yli 60 vuotiaat ystäväni syövät "kaikkea". Keliaatikot ymmärrän hyvin ja jotkin vaikeat allergiat, mutta kyllä tämä ylenpalttinen nirsoilu on tämän uuden maailman ongelma ennen kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monen ravintolan kokit ovat narsisteja, sosiopaatteja tai psykopaatteja. He nauttivat siitä, että saavat räyhätä keittiössä, haukkua tarjoilijoita ja haukkua asiakkaita.
Pahimmat hullut (Gordon Ramsey) saavat jatkuvasti julkisuutta sillä, että raivoavat kuin mielipuolet. Ei se ruoka paremmalta maistu, vaikka kokki on jatkuvasti raivon partaalla. Huutaminen, haukkuminen, simputus. Monen ravintolan keittiössä vallitsee edelleen 1950-luvun asennemaailma.
Ihan sama maailma myös metalli- ja puualalla. Telakan ja varastoduunien tilannetta en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on keskimääräistä enemmän autoimmuunitaipumusta, johon allergiatkin kuuluu. Perimä. Se on yksi syy.
Miksi allergioiden määrä lähti nousuun vasta 1960-luvulla? Miksi allergiageenit eivät aiheuttaneet vakavia autoimmuunikohtauksia jo aiemmin eli karsineet huonoja geenejä kantavia pois jo esivanhemmistamme?
1970-luvulla tuli puolivalmisteet. 80-luvulta eteenpäin syntyneet ovat kaikki einesteollisuuden koekaniineja. Ja ei hyvältä näytä.
Mitä sillä on merkitystä, sanooko asiakas syyksi allergian vai ettei vaan tykkää? Ei yhtään mitään. Lapsellinen kokki.
Vierailija kirjoitti:
Hah. Minä ainakin nirsoilen juuri niin paljon kuin huvittaa. Inhoan mereneläviä yli kaiken. En pistä suuhuni katkarapua, en simpukkaa enkä muutakaan nilviäistä. Olkoon mikä tahansa skagen, katkarapua en syö.
Eikä paremman ravintolan vaativa asiakkuus tarkoita, että saa olla typerällä tavalla vaativa. Alkaa sähläillä siinä, pilaa tunnelman ja panee keittiön sekaisin. Ravinteli ja asiakas ei ole samaa tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Hah. Minä ainakin nirsoilen juuri niin paljon kuin huvittaa. Inhoan mereneläviä yli kaiken. En pistä suuhuni katkarapua, en simpukkaa enkä muutakaan nilviäistä. Olkoon mikä tahansa skagen, katkarapua en syö.
No älä sitten tilaa mereneläviä niin ei ole ongelmaa. Sillä ei ole mitään merkitystä jos et pidä jostain tietystä ruoka-aineesta. Et yksinkertaisesti syö niitä. Eihän ravintolat pakota syömään jotain tiettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on keskimääräistä enemmän autoimmuunitaipumusta, johon allergiatkin kuuluu. Perimä. Se on yksi syy.
Miksi allergioiden määrä lähti nousuun vasta 1960-luvulla? Miksi allergiageenit eivät aiheuttaneet vakavia autoimmuunikohtauksia jo aiemmin eli karsineet huonoja geenejä kantavia pois jo esivanhemmistamme?
Koska toissavuosisadalla syötiin puhdasta ruokaa luonnosta. Ei ollut mitään muita kemikaaleja käytössä kuin paska pelloilla.
Miksi allergioiden määrä lähti nousuun vasta 1960-luvulla? Miksi allergiageenit eivät aiheuttaneet vakavia autoimmuunikohtauksia jo aiemmin eli karsineet huonoja geenejä kantavia pois jo esivanhemmistamme?