Tajusin juuri, ettei mua auta kukaan vanhana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 75v äiti ei halua enää opetella mitään uutta, vihaa kaikkea tietotekniikkaan liittyvää ja suuttuu, jos joku asia muuttuu, esim viimeksi verkkopankki muuttui erinäköiseksi.

Vihaa ja suuttuu. Kai ymmärrät miksi? Koska hän kokee sen ylivoimaiseksi ja stressaavaksi tilanteessa, jossa oma riittämättömyys on muutenkin jo päivänselvää.

Minäkin ahdistun joka kerta, kun huomaan, että tutussa kaupassa tavaroiden paikat on yllättäen muutettu.

Minäkään en ole vielä neljääkymmentä, mutta ärsyttää ja turhauttaa aina kun joku nettipalvelu päivittyy erilaiseksi, voin vain kuvitella millaista se on silloin kun muutenkin kokee että maailma muuttuu ympärillä eikä itse enää oikein pysy perässä, voi olla jo alkavia muistihäiriöitä tai muuten vaan väsyttää muutokset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette varmaan ihan tajunneet pointtia mutta kun niitä pikkujuttuja riittää joka viikoksi. Seuraavaksi pitää varata aika koronarokukseen netin kautta, soitot ei mene läpi. Toiksekseen ei tykkää hoitaa virallisia asoita puhelimessa, koska kuulo huonontunut. Lisäksi, se että käyn vähintään kerran viikossa, näen koko ajan onko kaikki ok. Tai jos äitini ei vastaa puhelimeen, olen vartissa siellä katsomassa onko joku hätänä.

Onneksi sentään tajusi luopua omakotitalosta, siinä tavaroiden läpikäymisessä meni vuosi, ei ikinä olis tullut valmista ilman mun apua.

Ap

Ap, mä ymmärrän sinua. Olen samassa tilanteessa, vaikka minulla on kolme aikuista lasta. Kukaan ei ole avuliasta sorttia, Luulen, että kyse on myös siitä, etteivät kestä/osaa suhtautua äitiin, jonka kunto alkaa heiketä ja tarvis apua siellä sun täällä. Ovat siis pitkälti jättäneet minut pärjäämään keskenäni. Toitotukset toivotellaan ja pientä apuakin kysellään (siis minulta!), mutta minulle ei tarjota apua saati kysellä elämästäni.

Omat tarpeeni ovat samantapaisia pikku juttuja, mitä kuvailit. Ei semmoisia palveluja ole tarjollavarsinkaan nyt korona-aikana. Esim. työväenopiston ja amk:n tietokoneapu on tauolla. Pienehkö kodinkone/laite pitäisi viedä huoltoon, mutta autottomana en saa sitä tehtyä. Tulisipa takuuhuollolle hintaa, jos taksilla lähden viemään. Nuoremmat naapurit kerrostalossa eivät edes tervehdi, joten ei heiltä kannata kysyä. Minäkin muutin oktalosta kaupungin keskustaan, kaksioon, ja ajattelin että elämä helpottuu. No, joitain osin kyllä, mutta maalla naapureilta voi aina kysyä jelppiä.

No eipä sitä autollista apua ole välttämättä tarjolla nuoremmillakaan. Itse olen kolmekymppinen sinkku, ja jos tarvitsee viedä joku kodinkone huoltoon, niin käytän taksia. Ei kenelläkään ole velvollisuutta toimia toisen juoksupoikana, vaikka olisikin sukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 75v äiti ei halua enää opetella mitään uutta, vihaa kaikkea tietotekniikkaan liittyvää ja suuttuu, jos joku asia muuttuu, esim viimeksi verkkopankki muuttui erinäköiseksi.

Sama täällä :D 73- vuotias äitini epäilee heti hakkereita tms. jos joku verkkopankin systeemi muuttuu, tai hän saa uuden puhelimen tai pitää hommata uusi tietokone. Hän ei uskalla edes kokeilla, koska pelkää tietokoneen menevän rikki tai sekaisin. Tekee mieluummin vaikeamman mutta tutun kautta, koska ei halua oppia uusia juttuja ”kun ei niitä enää muista”.

Nyt oli puoli talvea hätä, kun iskä meni sekoittamaan tietsikan ruudun näkymän räpeltämällä siellä jotakin. Kun uskalsin käydä maski yllä katsomassa, niin siellä oli pantu päälle vahingossa tablettinäkymä :’D Noo, ehkä itsekin olen sitten hukassa 2050-luvun laitteiden kanssa ja lapsi saa autella. Teini itse asiassa on paljon minua näppärämpi jo nyt monissa tietoteknisissä asioissa.

Meidän suvun mummo bloggaa ja on kaikista asioista perillä ja edelleen haluaa oppia uutta. 

Vierailija kirjoitti:

Hienoa.

Nyt voitkin alkaa varautumaan siihen. Otat selvää, mistä apua saa, mitä maksaa jne, onko jotain apuvälineitä, milloin kunta on velvollinen auttamaan, missä voi tutustua ihmisiin, mitä kaikkea kivaa voi harrastaa itsekseen kotona jne. Niin me muutkin tehdään.

Kaikkein isoimmassa liemessä ovat kroonista puheripulia potevat ekstrovertit joiden pitäisi saada kaikki ilmaiseksi ja hetipaikalla. Niin kuin tuo yksi joka ei voi viedä kodinkonettaan takuuhuoltoon taksilla koska taksi maksaa. No niin maksaa juu, mutta huolto ei edelleenkään maksa, ja kone tulee kuntoon, eli ongelma poistuu päiväjärjestyksestä taksimatkan hinnalla. Ei se lasten apukaan lopulta ilmaista ole, niitä pitää syöttää, vipata rahaa, olla ilmaisena lastenhoitoapuna jne.

Säälittää vanhemmat jotka ovat laskeneet lastensa avuliaisuuden varaan, mutta lapset ovatkin päättäneet elää omaa elämäänsä, mihin heillä onkin täysi oikeus.

Olen nyt 75 vuotias, viisi vuotta sitten hakeuduin vapaaehtoistyöhön vanhuksien pariin. Muutaman vuoden tein työtä aktiivisesti, sinä aikana vanhusten elämä ja ongelmat avautuivat, opin mistä saa apua, kävin useissa hoitokedeissa, hyodyllistä oppia kun minusta tulee vanhus joskus 90 vuotiaana.

75-vuotias vanhus

Minä haluaisin auttaa äitiäni, voisin käydä esim siivoamassa, mutta vain jos tavaraa karsitaan 90%. Koko kämppä on niin täynnä romua, ettei kunnolla mahdu kävelemään. Ei ihme että tavarat on hukassa, kun on niin sotkuista. Mutta kun mitään ei saa heittää pois, niin olkoot.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa.

Nyt voitkin alkaa varautumaan siihen. Otat selvää, mistä apua saa, mitä maksaa jne, onko jotain apuvälineitä, milloin kunta on velvollinen auttamaan, missä voi tutustua ihmisiin, mitä kaikkea kivaa voi harrastaa itsekseen kotona jne. Niin me muutkin tehdään.

Kaikkein isoimmassa liemessä ovat kroonista puheripulia potevat ekstrovertit joiden pitäisi saada kaikki ilmaiseksi ja hetipaikalla. Niin kuin tuo yksi joka ei voi viedä kodinkonettaan takuuhuoltoon taksilla koska taksi maksaa. No niin maksaa juu, mutta huolto ei edelleenkään maksa, ja kone tulee kuntoon, eli ongelma poistuu päiväjärjestyksestä taksimatkan hinnalla. Ei se lasten apukaan lopulta ilmaista ole, niitä pitää syöttää, vipata rahaa, olla ilmaisena lastenhoitoapuna jne.

Säälittää vanhemmat jotka ovat laskeneet lastensa avuliaisuuden varaan, mutta lapset ovatkin päättäneet elää omaa elämäänsä, mihin heillä onkin täysi oikeus.

Vähän kylmä maailmankuva sinulla. Oletkohan niitä isovanhempia, jotka ilmoittavat, että ovat omat lapsensa aikoinaan hoitaneet eivätkä halua lapsenlapsia ottaa hoitoonsa. Yksin täällä pitää pärjätä jne.

Totta kai lapset saa elää omaa elämäänsä, mutta yleensä hyvän lapsuuden kokeneet auttavat mielellään. Vähän niin kuin kiitokseksi kivasta lapsuudesta ja hyvästä hoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, toivottavasti tulevaisuudessa voi ostaa sellaista pienten asioitten apua. Joku joka käy 1-2h joka viikko ja auttaa etsimään kadonneet sakset, vaihtaa jouluverhot jne.

Nykyiset vanhukset ei palveluista suostu maksamaan, tulevaisuudessa ehkä toisin.

Nykyään on jo totuttu ostaaan palveluita. Tilataan ruuat kotiinkuljetuksella, ostetaan siivous- ja handymanpalveluita jne...  Varmasti täysin normaalia ostaa ne palvelut vanhempanakin, jos vain varaa on. 

Mistä voi ostaa välittämistä? Mistä voi ostaa 75 v juhliin lähimmäisiä? Mistä voi ostaa jouluna kyläileviä lapsia ja lastenlapsia? Mistä voi ostaa aitoa huolenpitoa, joka ei katso kelloa? Mistä voi ostaa palvelua, jonka kanssa muistellaan yhteisiä lomareissuja 40 vuoden takaa?

Entä jos ei ole varaa edes siivouspalveluun, niin miten hoidetaan nämä em. vanhuksille tärkeät asiat?

No mistä sa nuo hankit silloinkaan, jos lapsesi muuttavat toiselle puolelle maapalloa asumaan?

Huomattavasti suurempi mahdollisuus, kuin jos ei ole omia lapsia. Puhelimet ja netit on keksitty. Lentämällä pääsee joulun viettoon. Tulevaisuudessa huoltosuhde on yhä heikompi. Ja se tarkoittaa yhä vähempää huolenpitoa yhteiskunnalta. Joten vääjäämättä ollaan menossa siihen, että omat sukulaiset huolehtii omista läheisistään. Kuka huolehtii, jos itse ei jaksa hankkia palvelua?

Tuttavan aikuinen tytär pitää vanhaan äitiinsä yhteyttä liki päivittäin, vaikka asuu Keski-Euroopassa. Hän käy Suomessa 3-4 kertaa vuodessa. Kesäisin ja jouluna 2-3 viikkoa kerrallaan. Tällä äidillä on pitkäkestoinen sairaus ja ilman tytärtään, hän olisi todella pulassa.

Nämä eivät ole sellaisia kysymyksiä, jotka hoituu sormia napsauttamalla, ja ostettu apu saapuu heti paikalle. Aidosti välittävä läheinen on vanhuksen paras turva. Yhteiskunnalle vanhus on vain kuluerä, joka hoidetaan mahdollisimman halvalla. Siis hoidetaan, mutta ei juuri välitetä.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin auttaa äitiäni, voisin käydä esim siivoamassa, mutta vain jos tavaraa karsitaan 90%. Koko kämppä on niin täynnä romua, ettei kunnolla mahdu kävelemään. Ei ihme että tavarat on hukassa, kun on niin sotkuista. Mutta kun mitään ei saa heittää pois, niin olkoot.

Et siis auta häntä, koska hän ei toimi sinun mielesi mukaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 75v äiti ei halua enää opetella mitään uutta, vihaa kaikkea tietotekniikkaan liittyvää ja suuttuu, jos joku asia muuttuu, esim viimeksi verkkopankki muuttui erinäköiseksi.

Sama täällä :D 73- vuotias äitini epäilee heti hakkereita tms. jos joku verkkopankin systeemi muuttuu, tai hän saa uuden puhelimen tai pitää hommata uusi tietokone. Hän ei uskalla edes kokeilla, koska pelkää tietokoneen menevän rikki tai sekaisin. Tekee mieluummin vaikeamman mutta tutun kautta, koska ei halua oppia uusia juttuja ”kun ei niitä enää muista”.

Nyt oli puoli talvea hätä, kun iskä meni sekoittamaan tietsikan ruudun näkymän räpeltämällä siellä jotakin. Kun uskalsin käydä maski yllä katsomassa, niin siellä oli pantu päälle vahingossa tablettinäkymä :’D Noo, ehkä itsekin olen sitten hukassa 2050-luvun laitteiden kanssa ja lapsi saa autella. Teini itse asiassa on paljon minua näppärämpi jo nyt monissa tietoteknisissä asioissa.

Meidän suvun mummo bloggaa ja on kaikista asioista perillä ja edelleen haluaa oppia uutta. 

OK, ehkä hän oppi käyttämään konetta työelämässä ollessaan? Minun vanhempani eivät käyttäneet työssään tietokonetta ja hankkivat ekan tietokoneen vasta v. 2005, koska laskujenmaksu :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä pari lukioikäistä. Ihan normisti menee heidän kanssa jne. Mutta kyllähän sitä miettii, että tulevaisuudessa he lienevät lähes ainoa vanhuuden turva. En tiedä missä tulevat asumaan ja miten paljon pystyvät auttamaan. Mutta fakta on se, että lapsettomilla vanhuksilla tulee olemaan todella yksinäistä ja vaikeaa.

Olen töissä vanhainkodissa, ja eipä sillä näytä olevan väliä että onko hankkinut lapsia vai ei, sillä todella harvalla vanhuksella kävi lapsia tai muita vieraita kylässä ennen tätä korona-aikaakaan. Vanhuudenturvaa ei todellakaan voi ja kannata laskea lasten varaan.

Mielenkiintoista. Suomessa ei taida nimittäin olla enää yhtään vanhainkotia.

Esim. Tampereelta löytyy Koukkuniemen vanhainkoti, oma sukulaiseni on siellä hoidossa. Ja onhan noita muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä pari lukioikäistä. Ihan normisti menee heidän kanssa jne. Mutta kyllähän sitä miettii, että tulevaisuudessa he lienevät lähes ainoa vanhuuden turva. En tiedä missä tulevat asumaan ja miten paljon pystyvät auttamaan. Mutta fakta on se, että lapsettomilla vanhuksilla tulee olemaan todella yksinäistä ja vaikeaa.

Ei välttämättä.Voihan heillä olla sukulaisten tai ystävien lapsia auttamassa tai jos tuntevat jonkun naapurin,voivat joskus pyytää pientä apua.Isompiin juttuihin esim.muutto,remontti ,kauppapalvelut,saa maksullista apua.Ei ne omat lapset ole ainoa mahdollisuus apuun vaikkakin ehkä yleisin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä pari lukioikäistä. Ihan normisti menee heidän kanssa jne. Mutta kyllähän sitä miettii, että tulevaisuudessa he lienevät lähes ainoa vanhuuden turva. En tiedä missä tulevat asumaan ja miten paljon pystyvät auttamaan. Mutta fakta on se, että lapsettomilla vanhuksilla tulee olemaan todella yksinäistä ja vaikeaa.

Pötyä. Fakta on se että "vanhukset" OSTAVAT palveluita kotiin , ruokatilaukset tehdään netissä tai puhelimella ja ei tarvitse olla TAAKKANA sukulaisille. Näin minä teen jo nyt t. 65- vuotias "vanhus".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä pari lukioikäistä. Ihan normisti menee heidän kanssa jne. Mutta kyllähän sitä miettii, että tulevaisuudessa he lienevät lähes ainoa vanhuuden turva. En tiedä missä tulevat asumaan ja miten paljon pystyvät auttamaan. Mutta fakta on se, että lapsettomilla vanhuksilla tulee olemaan todella yksinäistä ja vaikeaa.

Olen töissä vanhainkodissa, ja eipä sillä näytä olevan väliä että onko hankkinut lapsia vai ei, sillä todella harvalla vanhuksella kävi lapsia tai muita vieraita kylässä ennen tätä korona-aikaakaan. Vanhuudenturvaa ei todellakaan voi ja kannata laskea lasten varaan.

Mielenkiintoista. Suomessa ei taida nimittäin olla enää yhtään vanhainkotia.

Esim. Tampereelta löytyy Koukkuniemen vanhainkoti, oma sukulaiseni on siellä hoidossa. Ja onhan noita muitakin.

Totta, erehdyin. Koukkuniemi on vielä vanhainkoti. Mutta ei niitä monta enää ole. Muut ovat palveluasumista, tehostettua palveluasumista, hoivakoteja tai ryhmäkoteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 75v äiti ei halua enää opetella mitään uutta, vihaa kaikkea tietotekniikkaan liittyvää ja suuttuu, jos joku asia muuttuu, esim viimeksi verkkopankki muuttui erinäköiseksi.

Sama täällä :D 73- vuotias äitini epäilee heti hakkereita tms. jos joku verkkopankin systeemi muuttuu, tai hän saa uuden puhelimen tai pitää hommata uusi tietokone. Hän ei uskalla edes kokeilla, koska pelkää tietokoneen menevän rikki tai sekaisin. Tekee mieluummin vaikeamman mutta tutun kautta, koska ei halua oppia uusia juttuja ”kun ei niitä enää muista”.

Nyt oli puoli talvea hätä, kun iskä meni sekoittamaan tietsikan ruudun näkymän räpeltämällä siellä jotakin. Kun uskalsin käydä maski yllä katsomassa, niin siellä oli pantu päälle vahingossa tablettinäkymä :’D Noo, ehkä itsekin olen sitten hukassa 2050-luvun laitteiden kanssa ja lapsi saa autella. Teini itse asiassa on paljon minua näppärämpi jo nyt monissa tietoteknisissä asioissa.

Meidän suvun mummo bloggaa ja on kaikista asioista perillä ja edelleen haluaa oppia uutta. 

OK, ehkä hän oppi käyttämään konetta työelämässä ollessaan? Minun vanhempani eivät käyttäneet työssään tietokonetta ja hankkivat ekan tietokoneen vasta v. 2005, koska laskujenmaksu :D

Ei ole ollut missään tekemisissä tietokoneiden kanssa työelämässä. Hänellä on sellainen into opiskella kaikkea uutta. Sen on vaan sanonut, että vanhemmiten siihen menee vain kauemmin aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on usein länkytetty ikäeropareista ja naisia on peloteltu, että jos mies on vanhempi, niin onpa hauskaa olla omaishoitajana kun itse parhaassa iässä. Minulle tulee todella kauhea mielikuva tuollaisista täysin empatiakyvyttömistä naisista. Tulevaisuudessa tuskin on niin hyviä palveluita vanhuksille, joten on paljon järkevämpää hoitaa asia jo ennakolta kuntoon. Eli miesten kannattaa ottaa sen verran nuorempi vaimo, ettei joudu mihinkään laitokseen, vaan oma rakas vaimo on tukena ja turvana viimeiseen saakka.

Sairaudet eivät katso ikäjärjestystä,sikäli huono konsti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatavilla oleva apu rohkaisee heittäytymään avuttomaksi.

Tekniikka muuttuu kokoajan, ja oppimiskyky heikkenee. Samoin fyysiset voimat.

Aika on muuttunut. Kärjistetysti sanoen aikoinaan riitti, että kerran jotain opittuaan vain oli. Puhelin oli aina puhelin, ei muuta. Jos puhelin pysyy nyt samana pari vuotta, niin sen voi jo mieltää pitkäikäiseksi. Asenne uuden omaksumista kohtaan on ihan toista tätänykyä. Sen vuoksi en itse ole yhtään huolissani tulevaisuuden vanhuksista. Eivätköhän he puuhaile kaikkenlaista robottien kanssa, pelaile videopelejä ja someta sormet kuumina aikaa tappaakseen.

Vierailija kirjoitti:

Ette varmaan ihan tajunneet pointtia mutta kun niitä pikkujuttuja riittää joka viikoksi. Seuraavaksi pitää varata aika koronarokukseen netin kautta, soitot ei mene läpi. Toiksekseen ei tykkää hoitaa virallisia asoita puhelimessa, koska kuulo huonontunut. Lisäksi, se että käyn vähintään kerran viikossa, näen koko ajan onko kaikki ok. Tai jos äitini ei vastaa puhelimeen, olen vartissa siellä katsomassa onko joku hätänä.

Onneksi sentään tajusi luopua omakotitalosta, siinä tavaroiden läpikäymisessä meni vuosi, ei ikinä olis tullut valmista ilman mun apua.

Ap

Noinhan se menee, asioita on paljon hoidettavana ja kenelle esim on turvallista luovuttaa pankkitunnuksensa? Kenelle voi ilman kynnystä kertoa, että joku asia on nyt liian vaikea tai ei pysty tätä enää oppimaan. Kotipalvelujen työntekijät ovat vaihtuvia, ei sieltä tule se sama henkilö  joka kerta.

Itse ainakin luotan siihen, että kun ikäännyn ja toimintatasoni heikkenee, niin lapseni tulevat apuun. Olemme autelleet paljon lastemme perheitä nyt eläkeläisinä ja uskon, että saamme heiltä apua vastavuoroisesti.

Vierailija kirjoitti:

Pysyy pää terävänä kun hoitaa asiat itse ja pysyy ajantasalla maailman menosta. Jossakin vaiheessa sitten hoivakotiin jos pakko, tai jos Suomi suvaitsee eutanasian niin taksilla energiajätteeksi.

Ei pelkkä dementia ole ongelma vanhuudessa. Voit vaikka halvaantua puoliksi ja puhuminen sekä liikkuminen on hankalaa. Harva muuten pääsee (huom. Pääsee!) hoitokotiin, koska ei sinnekään kaikkia oteta.

50 luvunlapsi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50 luvunlapsi kirjoitti:

Mitä sitä nyt tarvitsee enää oppia vanhana jos ei halua. Tietotekniikasta kitisevät mutta sehän ei ole vaikeaa ja siihenkin saa apua pienellä korvauksella. Olen tietenkin jäävi tietotekniikasta puhumaan koska olen tehnyt työurani asentamalla ja ohjelmoimalla tietokoneita 40 vuoden ajan.

75-vuotias vanhus

Niin kauan, kun nuppi toimii ja näkee, tuskin tulee ongelmia tietotekniikan kanssa. Tarkoitan nyt tässä yhteydessä erilaisten verkkopalveluiden käyttöä. Vaikka joku sovellus visuaalisesti muuttuukin, vanhana on aikaa opetella. Mutta jos näkökyky menee, sitten on vähän hankalampi juttu. Tosin nythän on jo softia, jotka lukevat ääneen näytöllä olevan tekstin. Lisäksi tullaan varmasti kehittämään yhä enemmän puheentunnistuksella olevia sovelluksia. Esimerkiksi verkkopankki, jossa tietokone ilmoittaa tyyliin "Olet laskujen maksussa. Jos haluat tehdä uuden maksun, valitse "Uusi maksu"" ja sitten käyttäjä sanoo "Uusi maksu". Sen jälkeen sovellus kertoo, mitä pitää tehdä. Ja äänikomennoilla toimitaan. 

Laskuja joutuu maksamaan ehkä kerran pari kuukaudessa, jos tosiaan on niin ettei ketään tuttua löydy joka tulee ne maksamaan niin löytynee joku kotipalvelu yritys joka sen edullisesti tekee.

Tällanenkin voi olla todella epämiellyttävää. Antaa pankkitunnuksensa ja tilitietonsa jollekin randomille. 

Mutta jos muuta vaihtoehtoa ei ole, niin sitten näin.  

50 luvunlapsi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50 luvunlapsi kirjoitti:

Mitä sitä nyt tarvitsee enää oppia vanhana jos ei halua. Tietotekniikasta kitisevät mutta sehän ei ole vaikeaa ja siihenkin saa apua pienellä korvauksella. Olen tietenkin jäävi tietotekniikasta puhumaan koska olen tehnyt työurani asentamalla ja ohjelmoimalla tietokoneita 40 vuoden ajan.

75-vuotias vanhus

Niin kauan, kun nuppi toimii ja näkee, tuskin tulee ongelmia tietotekniikan kanssa. Tarkoitan nyt tässä yhteydessä erilaisten verkkopalveluiden käyttöä. Vaikka joku sovellus visuaalisesti muuttuukin, vanhana on aikaa opetella. Mutta jos näkökyky menee, sitten on vähän hankalampi juttu. Tosin nythän on jo softia, jotka lukevat ääneen näytöllä olevan tekstin. Lisäksi tullaan varmasti kehittämään yhä enemmän puheentunnistuksella olevia sovelluksia. Esimerkiksi verkkopankki, jossa tietokone ilmoittaa tyyliin "Olet laskujen maksussa. Jos haluat tehdä uuden maksun, valitse "Uusi maksu"" ja sitten käyttäjä sanoo "Uusi maksu". Sen jälkeen sovellus kertoo, mitä pitää tehdä. Ja äänikomennoilla toimitaan. 

Laskuja joutuu maksamaan ehkä kerran pari kuukaudessa, jos tosiaan on niin ettei ketään tuttua löydy joka tulee ne maksamaan niin löytynee joku kotipalvelu yritys joka sen edullisesti tekee.

Tai sopii oman pankin kanssa laskujen maksusta. Pankeilla on monenlaisia palveluita niistä kannattaa ottaa selvää.