Lue keskustelun säännöt.
Tajusin juuri, ettei mua auta kukaan vanhana
08.03.2021 |
Toinen lapseni on kehitysvammainen, toinen lähti Helsinkiin opiskelemaan, ja tuskin muuttaa kotopaikkakunnalle koskaan takaisin.
Itse autan lähellä asuvaa lähes 80v äitiäni viikottain, esim tietokoneasioissa, kuskaamisessa, jne. Hänen ei itse tarvinnut auttaa vanhempiaan, kuolivat suht nuorena, kuten suvun miehetkin.
Kaikki apu kun ei ole sellaista, että voi ostaa palveluna, vähän alkoi mietityttää.
Kommentit (371)
Pysyy pää terävänä kun hoitaa asiat itse ja pysyy ajantasalla maailman menosta. Jossakin vaiheessa sitten hoivakotiin jos pakko, tai jos Suomi suvaitsee eutanasian niin taksilla energiajätteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, toivottavasti tulevaisuudessa voi ostaa sellaista pienten asioitten apua. Joku joka käy 1-2h joka viikko ja auttaa etsimään kadonneet sakset, vaihtaa jouluverhot jne.
Nykyiset vanhukset ei palveluista suostu maksamaan, tulevaisuudessa ehkä toisin.Nykyään on jo totuttu ostaaan palveluita. Tilataan ruuat kotiinkuljetuksella, ostetaan siivous- ja handymanpalveluita jne... Varmasti täysin normaalia ostaa ne palvelut vanhempanakin, jos vain varaa on.
Mistä voi ostaa välittämistä? Mistä voi ostaa 75 v juhliin lähimmäisiä? Mistä voi ostaa jouluna kyläileviä lapsia ja lastenlapsia? Mistä voi ostaa aitoa huolenpitoa, joka ei katso kelloa? Mistä voi ostaa palvelua, jonka kanssa muistellaan yhteisiä lomareissuja 40 vuoden takaa?
Entä jos ei ole varaa edes siivouspalveluun, niin miten hoidetaan nämä em. vanhuksille tärkeät asiat?
Kannattaa muistaa sellainen asia, että voi olla miniöistäsi/vävyistäsi kiinni, kyläilevätkö lapsesi ja lapsenlapsesi jouluisin luonasi vai eivät.
Tässä maassa ei olekaan kotihoitoa eikä sairaalapalveluita.
Älä suotta kanna murhetta tulevaisuudesta. Voi olla, ettei sitä tulekaan. Kuolee jo sitä muistisairautta ennen tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, toivottavasti tulevaisuudessa voi ostaa sellaista pienten asioitten apua. Joku joka käy 1-2h joka viikko ja auttaa etsimään kadonneet sakset, vaihtaa jouluverhot jne.
Nykyiset vanhukset ei palveluista suostu maksamaan, tulevaisuudessa ehkä toisin.Nykyään on jo totuttu ostaaan palveluita. Tilataan ruuat kotiinkuljetuksella, ostetaan siivous- ja handymanpalveluita jne... Varmasti täysin normaalia ostaa ne palvelut vanhempanakin, jos vain varaa on.
Mistä voi ostaa välittämistä? Mistä voi ostaa 75 v juhliin lähimmäisiä? Mistä voi ostaa jouluna kyläileviä lapsia ja lastenlapsia? Mistä voi ostaa aitoa huolenpitoa, joka ei katso kelloa? Mistä voi ostaa palvelua, jonka kanssa muistellaan yhteisiä lomareissuja 40 vuoden takaa?
Entä jos ei ole varaa edes siivouspalveluun, niin miten hoidetaan nämä em. vanhuksille tärkeät asiat?
No monille hyvät ystävät ovat niitä läheisiä. Olen lapseton, mutta kyllä minulla on paljonkin ystäviä ja ollaan reissattu yhdessä ja varmasti vanhana niitä reissuja muistellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa.
Nyt voitkin alkaa varautumaan siihen. Otat selvää, mistä apua saa, mitä maksaa jne, onko jotain apuvälineitä, milloin kunta on velvollinen auttamaan, missä voi tutustua ihmisiin, mitä kaikkea kivaa voi harrastaa itsekseen kotona jne. Niin me muutkin tehdään.
Kaikkein isoimmassa liemessä ovat kroonista puheripulia potevat ekstrovertit joiden pitäisi saada kaikki ilmaiseksi ja hetipaikalla. Niin kuin tuo yksi joka ei voi viedä kodinkonettaan takuuhuoltoon taksilla koska taksi maksaa. No niin maksaa juu, mutta huolto ei edelleenkään maksa, ja kone tulee kuntoon, eli ongelma poistuu päiväjärjestyksestä taksimatkan hinnalla. Ei se lasten apukaan lopulta ilmaista ole, niitä pitää syöttää, vipata rahaa, olla ilmaisena lastenhoitoapuna jne.
Säälittää vanhemmat jotka ovat laskeneet lastensa avuliaisuuden varaan, mutta lapset ovatkin päättäneet elää omaa elämäänsä, mihin heillä onkin täysi oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä apua ei voi ostaa palveluna?
Mistä ostaisit esim avun, jos on hölmöyttään tilannut puhelinmyyjältä ET-lehden, muttei haluakaan sitä, eikä osaa netissä sitä perua?
Saahan sen peruttua soittamalla asiakaspalveluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen takia muutetaan kaupunkeihin lähelle palveluja ettei jäädä mihinkään auringonlaskun syrjäkylään avuttomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä apua ei voi ostaa palveluna?
Mistä ostaisit esim avun, jos on hölmöyttään tilannut puhelinmyyjältä ET-lehden, muttei haluakaan sitä, eikä osaa netissä sitä perua?
Kysyinkin asiaa sen vuoksi, että tulevaisuudessa täytyy ihan takuulla kehittää erilaisia palveluita. Varsinkin sellaisia, joita nyt ei vielä ole. Tarvittaisiin siis ainakin jonkinlainen virallista edunvalvojaa lievempi asioidenhoitajapalvelu.
No tulevaisuudessa ihmiset tarvitsevat uusia töitä kun koneet vievät ihmisiltä työt., nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on usein länkytetty ikäeropareista ja naisia on peloteltu, että jos mies on vanhempi, niin onpa hauskaa olla omaishoitajana kun itse parhaassa iässä. Minulle tulee todella kauhea mielikuva tuollaisista täysin empatiakyvyttömistä naisista. Tulevaisuudessa tuskin on niin hyviä palveluita vanhuksille, joten on paljon järkevämpää hoitaa asia jo ennakolta kuntoon. Eli miesten kannattaa ottaa sen verran nuorempi vaimo, ettei joudu mihinkään laitokseen, vaan oma rakas vaimo on tukena ja turvana viimeiseen saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, toivottavasti tulevaisuudessa voi ostaa sellaista pienten asioitten apua. Joku joka käy 1-2h joka viikko ja auttaa etsimään kadonneet sakset, vaihtaa jouluverhot jne.
Nykyiset vanhukset ei palveluista suostu maksamaan, tulevaisuudessa ehkä toisin.Nykyään on jo totuttu ostaaan palveluita. Tilataan ruuat kotiinkuljetuksella, ostetaan siivous- ja handymanpalveluita jne... Varmasti täysin normaalia ostaa ne palvelut vanhempanakin, jos vain varaa on.
Mistä voi ostaa välittämistä? Mistä voi ostaa 75 v juhliin lähimmäisiä? Mistä voi ostaa jouluna kyläileviä lapsia ja lastenlapsia? Mistä voi ostaa aitoa huolenpitoa, joka ei katso kelloa? Mistä voi ostaa palvelua, jonka kanssa muistellaan yhteisiä lomareissuja 40 vuoden takaa?
Entä jos ei ole varaa edes siivouspalveluun, niin miten hoidetaan nämä em. vanhuksille tärkeät asiat?
Ei ne lasten ja lastenlasten joulu-tai muut kyläilyt aina välttämättä ole mitään aitoa välittämistä vaan lähinnä pakkopullaa, samoin kuin samojen 40 vuotta sitten tapahtuneiden asioiden alituinen kertaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne kuin ap'lla, mutta mitä sitten?
Huolehdin etten tarvi apua eli huolehdin kunnostani ja terveydestäni. Jos ei onnistu, niin mitä sitten - sitten kuollaan pois. En aio muutenkaan jättäytyä mm yhteiskunnan holhokikisi - en luota THL johtoiseen terveydenhuoltojärjestelmään, en tule saamaan asiallista ravintoa enkä asiallista huolenpitoa, on parempi kuolla pois heti kun omat kyvyt pettävät. Ikää nyt 60++ ja tavoitteena vielä reilut parikymmentä vuotta ilman ulkopuolista apua.
Sama tilanne kuin AP:lla. Olen nähnyt mitä vanhuus tuo tullessaan. Itse en aio jäädä vanhainkodin kidutettavaksi. Hoidan asian muulla menettelyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä pari lukioikäistä. Ihan normisti menee heidän kanssa jne. Mutta kyllähän sitä miettii, että tulevaisuudessa he lienevät lähes ainoa vanhuuden turva. En tiedä missä tulevat asumaan ja miten paljon pystyvät auttamaan. Mutta fakta on se, että lapsettomilla vanhuksilla tulee olemaan todella yksinäistä ja vaikeaa.
Olen töissä vanhainkodissa, ja eipä sillä näytä olevan väliä että onko hankkinut lapsia vai ei, sillä todella harvalla vanhuksella kävi lapsia tai muita vieraita kylässä ennen tätä korona-aikaakaan. Vanhuudenturvaa ei todellakaan voi ja kannata laskea lasten varaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap luulen, että pystyt kyllä itse hoitamaan asiasi vanhanakin kun nytkin niitä hoitelet toisenkin puolesta. Avuttomia vanhuksia ovat yleensä ne, joilla aina puoliso tai aikuiset lapset ovat hoitaneet kaikki asiat eikä ole itse tarvinnut opetella tai vaivautua.
Tilanne on tietysti eri jos tulee esim. muistisairaus. Silloin ei jossain kohtaa pysty enää asumaan yksin ja hoitamaan asioitaan. Palvelutaloon sitten siinä vaiheessa.
Hoivakotiin/ryhmäkotiin ei mennä "siinä vaiheessa" ihan tuosta vaan. Sinne jonotetaan ja jonoon pääsee kun täyttää tiukat kriteerit, mm. ettei neljä kotipalvelukäyntiä vuorokaudessa enää riitä ja/tai on vaaraksi itselleen tai ympäristölleen. Esim. pelkästään se, että lähtee ulos eikä muista missä asuu ja minne oli menossa eikä siis osaa palata takaisin, ei riitä. Ei myöskään se, että putoaa yöllä sängystä ja kotihoito löytää aamulla lattialta. Pitää täyttyä useita kriteerejä. Kunta- tai nykyisin pikemminkin sote-aluekohtaista tietysti, miten paljon on hoitopaikkoja, mutta sitäkin suuremmalla syyllä kannattaa kysyä siltä omalta kuntavaaliehdokkaalta nimenomaan näistä asioista.
Ystäväni äiti on sen verran dementoitunut, ettei osaa enää laittaa ruokaa. Isänsä on täysin terve ja järjissään, mutta ei osaa, eikä halua opetella kokkaamista. Edes einesten ostaminen ei käy. Ystäväni käy sitten tekemässä siellä pari kertaa viikossa ruokaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pari lukioikäistä. Ihan normisti menee heidän kanssa jne. Mutta kyllähän sitä miettii, että tulevaisuudessa he lienevät lähes ainoa vanhuuden turva. En tiedä missä tulevat asumaan ja miten paljon pystyvät auttamaan. Mutta fakta on se, että lapsettomilla vanhuksilla tulee olemaan todella yksinäistä ja vaikeaa.
Olen töissä vanhainkodissa, ja eipä sillä näytä olevan väliä että onko hankkinut lapsia vai ei, sillä todella harvalla vanhuksella kävi lapsia tai muita vieraita kylässä ennen tätä korona-aikaakaan. Vanhuudenturvaa ei todellakaan voi ja kannata laskea lasten varaan.
Mielenkiintoista. Suomessa ei taida nimittäin olla enää yhtään vanhainkotia.
Vierailija kirjoitti:
Mun 75v äiti ei halua enää opetella mitään uutta, vihaa kaikkea tietotekniikkaan liittyvää ja suuttuu, jos joku asia muuttuu, esim viimeksi verkkopankki muuttui erinäköiseksi.
Sama täällä :D 73- vuotias äitini epäilee heti hakkereita tms. jos joku verkkopankin systeemi muuttuu, tai hän saa uuden puhelimen tai pitää hommata uusi tietokone. Hän ei uskalla edes kokeilla, koska pelkää tietokoneen menevän rikki tai sekaisin. Tekee mieluummin vaikeamman mutta tutun kautta, koska ei halua oppia uusia juttuja ”kun ei niitä enää muista”.
Nyt oli puoli talvea hätä, kun iskä meni sekoittamaan tietsikan ruudun näkymän räpeltämällä siellä jotakin. Kun uskalsin käydä maski yllä katsomassa, niin siellä oli pantu päälle vahingossa tablettinäkymä :’D Noo, ehkä itsekin olen sitten hukassa 2050-luvun laitteiden kanssa ja lapsi saa autella. Teini itse asiassa on paljon minua näppärämpi jo nyt monissa tietoteknisissä asioissa.
Kas näin:
-Niin kauan kuin kyseessä on vasta huoli eikä todellinen tilanne, on mahdollista varautua: säästää rahaa, ottaa selvää asioista, miettiä ratkaisuja.
-Arvon vanhus on hyvä ja ottaa yhteyttä pankkiin keinolla millä hyvänsä. Sitten voivat yhdessä miettiä, miten saadaan laskut maksamaan. Esim. toistuvat laskut voi laittaa suoraveloitukseen, eläketulo on kuitenkin säännöllinen tulo.
-Arvon vanhus vie kodinkoneensa huoltoon taksilla, tilaa tavarat kotiinkuljetuksella jne. Kyllä, ne maksavat, mutta maksaa se lasten kahvittaminenkin.
-Arvon vanhus ottaa yhteyttä järjestöön, liittyy kerhoon tai päivätoimintaan. Kaikki tietävät että vanhat ovat yksinäisiä, joten jos nuppi on siinä kunnossa että se haittaa, toimintaa, ystäväpalvelua ym. on saatavilla. Vain siinä tapauksessa on ongelma, jos ystävät eivät kelpaa vaan nimenomaan sen oman lapsen pitäisi raahautua seuraa pitämään ruuhkavuosiensa keskeltä.
-Arvon vanhus tilaa ammattijärjestäjän käymään, ja käy omaisuutensa sen kanssa läpi niin että pirtistä saa helposti siivottavan. Muuttaa tarvittaessa pienempään asuntoon (muuttofirman avustuksella) joka on helppo pitää siistinä. Ottaa yhteyttä kuntaa ja pyytää palvelutarpeen kartoitusta, muistuttaa sitkeästi että ei ole niitä omaisia ja kumminkaimoja, kunta ON pohjimmiltaan velvollinen auttamaan, vaikka koittaa vältellä sitä. Jos ei vanhuspalvelua saa, niin sitten yhteys aikuissosiaalityöhön. Jos vanhus jaksaisi juoruta nuorempien sukulaisten kanssa puhelimessa, se jaksaa myös soitella saadakseen apua.
Laskuja joutuu maksamaan ehkä kerran pari kuukaudessa, jos tosiaan on niin ettei ketään tuttua löydy joka tulee ne maksamaan niin löytynee joku kotipalvelu yritys joka sen edullisesti tekee.