Lue keskustelun säännöt.
Tajusin juuri, ettei mua auta kukaan vanhana
08.03.2021 |
Toinen lapseni on kehitysvammainen, toinen lähti Helsinkiin opiskelemaan, ja tuskin muuttaa kotopaikkakunnalle koskaan takaisin.
Itse autan lähellä asuvaa lähes 80v äitiäni viikottain, esim tietokoneasioissa, kuskaamisessa, jne. Hänen ei itse tarvinnut auttaa vanhempiaan, kuolivat suht nuorena, kuten suvun miehetkin.
Kaikki apu kun ei ole sellaista, että voi ostaa palveluna, vähän alkoi mietityttää.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatavilla oleva apu rohkaisee heittäytymään avuttomaksi.
Tekniikka muuttuu kokoajan, ja oppimiskyky heikkenee. Samoin fyysiset voimat.
Itse asiassa oppimiskyky ei heikkene, sitä on tutkittu. Ihminen vain tulee laiskemmaksi, kyky oppia ei katoa. Fyysiset voimat heikkenee, mutta sitten elämäntyyli täytyy sopeuttaa siihen. Astioita ei enää säilytetä ylähyllyllä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatavilla oleva apu rohkaisee heittäytymään avuttomaksi.
Tekniikka muuttuu kokoajan, ja oppimiskyky heikkenee. Samoin fyysiset voimat.
Itse asiassa oppimiskyky ei heikkene, sitä on tutkittu. Ihminen vain tulee laiskemmaksi, kyky oppia ei katoa. Fyysiset voimat heikkenee, mutta sitten elämäntyyli täytyy sopeuttaa siihen. Astioita ei enää säilytetä ylähyllyllä jne.
Niin oppimiskyy hidastuu vaan. Menee vaan hieman aikasempaa kauemmin ja pitää olla kärsivällinen.
Vierailija kirjoitti:
Niin, toivottavasti tulevaisuudessa voi ostaa sellaista pienten asioitten apua. Joku joka käy 1-2h joka viikko ja auttaa etsimään kadonneet sakset, vaihtaa jouluverhot jne.
Nykyiset vanhukset ei palveluista suostu maksamaan, tulevaisuudessa ehkä toisin.
Nykyään on jo totuttu ostaaan palveluita. Tilataan ruuat kotiinkuljetuksella, ostetaan siivous- ja handymanpalveluita jne... Varmasti täysin normaalia ostaa ne palvelut vanhempanakin, jos vain varaa on.
Meillä pari lukioikäistä. Ihan normisti menee heidän kanssa jne. Mutta kyllähän sitä miettii, että tulevaisuudessa he lienevät lähes ainoa vanhuuden turva. En tiedä missä tulevat asumaan ja miten paljon pystyvät auttamaan. Mutta fakta on se, että lapsettomilla vanhuksilla tulee olemaan todella yksinäistä ja vaikeaa.
Mun 75v äiti ei halua enää opetella mitään uutta, vihaa kaikkea tietotekniikkaan liittyvää ja suuttuu, jos joku asia muuttuu, esim viimeksi verkkopankki muuttui erinäköiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä pari lukioikäistä. Ihan normisti menee heidän kanssa jne. Mutta kyllähän sitä miettii, että tulevaisuudessa he lienevät lähes ainoa vanhuuden turva. En tiedä missä tulevat asumaan ja miten paljon pystyvät auttamaan. Mutta fakta on se, että lapsettomilla vanhuksilla tulee olemaan todella yksinäistä ja vaikeaa.
Valittajilla tulee olemaan vaikeaa. Tunnen 2-kymppisiä joille kaikki on vaikeaa. Ja tunnen 9-kymppisiä jotka ovat innostuneita googlesta.
En kyllä ymmärrä, miten lapsen asuminen toisella paikkakunnalla estäisi häntä auttamasta sinua. Kaikki nuo nettiajanvaraukset yms. pystyy ihan helposti hoitamaan puhelimella tai netissä etänä vaikka toiselta puolelta maailmaa. Muuhun apuun voi sitten ostaa palveluja.
Olen itse hoitanut vanhan äitini asioita ulkomailta käsin, ei se niin vaikeaa ole. Äitini on antanut minulle sitä varten sähköpostinsa salasanan. Nettipankkia hän osaa käyttää itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitä nyt tarvitsee enää oppia vanhana jos ei halua. Tietotekniikasta kitisevät mutta sehän ei ole vaikeaa ja siihenkin saa apua pienellä korvauksella. Olen tietenkin jäävi tietotekniikasta puhumaan koska olen tehnyt työurani asentamalla ja ohjelmoimalla tietokoneita 40 vuoden ajan.
75-vuotias vanhus
Vierailija kirjoitti:
Ette varmaan ihan tajunneet pointtia mutta kun niitä pikkujuttuja riittää joka viikoksi. Seuraavaksi pitää varata aika koronarokukseen netin kautta, soitot ei mene läpi. Toiksekseen ei tykkää hoitaa virallisia asoita puhelimessa, koska kuulo huonontunut. Lisäksi, se että käyn vähintään kerran viikossa, näen koko ajan onko kaikki ok. Tai jos äitini ei vastaa puhelimeen, olen vartissa siellä katsomassa onko joku hätänä.
Onneksi sentään tajusi luopua omakotitalosta, siinä tavaroiden läpikäymisessä meni vuosi, ei ikinä olis tullut valmista ilman mun apua.
Ap
Ap, mä ymmärrän sinua. Olen samassa tilanteessa, vaikka minulla on kolme aikuista lasta. Kukaan ei ole avuliasta sorttia, Luulen, että kyse on myös siitä, etteivät kestä/osaa suhtautua äitiin, jonka kunto alkaa heiketä ja tarvis apua siellä sun täällä. Ovat siis pitkälti jättäneet minut pärjäämään keskenäni. Toitotukset toivotellaan ja pientä apuakin kysellään (siis minulta!), mutta minulle ei tarjota apua saati kysellä elämästäni.
Omat tarpeeni ovat samantapaisia pikku juttuja, mitä kuvailit. Ei semmoisia palveluja ole tarjollavarsinkaan nyt korona-aikana. Esim. työväenopiston ja amk:n tietokoneapu on tauolla. Pienehkö kodinkone/laite pitäisi viedä huoltoon, mutta autottomana en saa sitä tehtyä. Tulisipa takuuhuollolle hintaa, jos taksilla lähden viemään. Nuoremmat naapurit kerrostalossa eivät edes tervehdi, joten ei heiltä kannata kysyä. Minäkin muutin oktalosta kaupungin keskustaan, kaksioon, ja ajattelin että elämä helpottuu. No, joitain osin kyllä, mutta maalla naapureilta voi aina kysyä jelppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatavilla oleva apu rohkaisee heittäytymään avuttomaksi.
Tekniikka muuttuu kokoajan, ja oppimiskyky heikkenee. Samoin fyysiset voimat.
Itse asiassa oppimiskyky ei heikkene, sitä on tutkittu. Ihminen vain tulee laiskemmaksi, kyky oppia ei katoa. Fyysiset voimat heikkenee, mutta sitten elämäntyyli täytyy sopeuttaa siihen. Astioita ei enää säilytetä ylähyllyllä jne.
Niin oppimiskyy hidastuu vaan. Menee vaan hieman aikasempaa kauemmin ja pitää olla kärsivällinen.
Tuossa tutkimuksessa kyllä väitettiin että ainut merkittävä muutos on asenteessa. Harmi kun en muista mistä sen luin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä pari lukioikäistä. Ihan normisti menee heidän kanssa jne. Mutta kyllähän sitä miettii, että tulevaisuudessa he lienevät lähes ainoa vanhuuden turva. En tiedä missä tulevat asumaan ja miten paljon pystyvät auttamaan. Mutta fakta on se, että lapsettomilla vanhuksilla tulee olemaan todella yksinäistä ja vaikeaa.
Eipä tuo pidä paikkaansa. Suomi on täynnä yhdistyksiä joista saa apua ja ystäviä vanhuuteen. Nuorilla on oma elämä, omat perheet, itse täytyy pitää yllä elämisen taitoja.
75-vuotias vanhus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pari lukioikäistä. Ihan normisti menee heidän kanssa jne. Mutta kyllähän sitä miettii, että tulevaisuudessa he lienevät lähes ainoa vanhuuden turva. En tiedä missä tulevat asumaan ja miten paljon pystyvät auttamaan. Mutta fakta on se, että lapsettomilla vanhuksilla tulee olemaan todella yksinäistä ja vaikeaa.
Valittajilla tulee olemaan vaikeaa. Tunnen 2-kymppisiä joille kaikki on vaikeaa. Ja tunnen 9-kymppisiä jotka ovat innostuneita googlesta.
Tämä on niin totta! Oma mummuni innostui, kun meille ostettiin tietokone. Olisi halunnut omankin, mutta ei enää ehtinyt sitä saada. Aika jätti mummusta vain puoli vuotta tuon jälkeen. Elettiin vuotta 1996 ja mummu oli 84-vuotias.
Tulipas yhtäkkiä ikävä.
Ei kai kyse ole siitä saako rahalla apua?
Kun on läheinen, johon voi luottaa voi soittaa vaikka keskellä yötä ilman byrokratiaa. Vähän eri onko joku, jota rakastaa ja tämä sinua kuin rahalla tuleva henkilö.
Ja ei kaikilla ole edes niin paljon rahaa, että joka käänteessä pikku tietsikkajutussa on varaa tilata henkilöpaikalle. Kyllä siinä sataset viuhuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 luvunlapsi kirjoitti:
Mitä sitä nyt tarvitsee enää oppia vanhana jos ei halua. Tietotekniikasta kitisevät mutta sehän ei ole vaikeaa ja siihenkin saa apua pienellä korvauksella. Olen tietenkin jäävi tietotekniikasta puhumaan koska olen tehnyt työurani asentamalla ja ohjelmoimalla tietokoneita 40 vuoden ajan.
75-vuotias vanhus
Niin kauan, kun nuppi toimii ja näkee, tuskin tulee ongelmia tietotekniikan kanssa. Tarkoitan nyt tässä yhteydessä erilaisten verkkopalveluiden käyttöä. Vaikka joku sovellus visuaalisesti muuttuukin, vanhana on aikaa opetella. Mutta jos näkökyky menee, sitten on vähän hankalampi juttu. Tosin nythän on jo softia, jotka lukevat ääneen näytöllä olevan tekstin. Lisäksi tullaan varmasti kehittämään yhä enemmän puheentunnistuksella olevia sovelluksia. Esimerkiksi verkkopankki, jossa tietokone ilmoittaa tyyliin "Olet laskujen maksussa. Jos haluat tehdä uuden maksun, valitse "Uusi maksu"" ja sitten käyttäjä sanoo "Uusi maksu". Sen jälkeen sovellus kertoo, mitä pitää tehdä. Ja äänikomennoilla toimitaan.
Voisitko itse muuttaa lähemmäs lastasi? Meillä myös lapset ovat lähteneet muualle opiskelemaan ja suunnittelemme, että muutamme itse perässä. Miehen vanhemmat ja isäni ovat jo kuolleet, autoimme heidän hoidossaan vuosien ajan. Äitini on hoivakodissa, häntä hoidin niin kauan kun hän kotonaan pärjäsi. En odota, että omat lapseni minua hoitavat, mutta toivon, että haluavat kuitenkin joissain asioissa auttaa ja käydä ainakin katsomassa. Vanhusten asioita paljon hoitaneena huomasin, miten vaikea mitään palveluita on saada. Miten ihmeessä selviävät ne, joilla ei ole ketään läheisiä auttamassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, toivottavasti tulevaisuudessa voi ostaa sellaista pienten asioitten apua. Joku joka käy 1-2h joka viikko ja auttaa etsimään kadonneet sakset, vaihtaa jouluverhot jne.
Nykyiset vanhukset ei palveluista suostu maksamaan, tulevaisuudessa ehkä toisin.Nykyään on jo totuttu ostaaan palveluita. Tilataan ruuat kotiinkuljetuksella, ostetaan siivous- ja handymanpalveluita jne... Varmasti täysin normaalia ostaa ne palvelut vanhempanakin, jos vain varaa on.
Mistä voi ostaa välittämistä? Mistä voi ostaa 75 v juhliin lähimmäisiä? Mistä voi ostaa jouluna kyläileviä lapsia ja lastenlapsia? Mistä voi ostaa aitoa huolenpitoa, joka ei katso kelloa? Mistä voi ostaa palvelua, jonka kanssa muistellaan yhteisiä lomareissuja 40 vuoden takaa?
Entä jos ei ole varaa edes siivouspalveluun, niin miten hoidetaan nämä em. vanhuksille tärkeät asiat?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kyse ole siitä saako rahalla apua?
Kun on läheinen, johon voi luottaa voi soittaa vaikka keskellä yötä ilman byrokratiaa. Vähän eri onko joku, jota rakastaa ja tämä sinua kuin rahalla tuleva henkilö.
Ja ei kaikilla ole edes niin paljon rahaa, että joka käänteessä pikku tietsikkajutussa on varaa tilata henkilöpaikalle. Kyllä siinä sataset viuhuvat.
Eihän tuokaan välttämättä toteudu, vaikka olisi lapsiakin. Se luotettava lapsi kun saattaa olla vuorotyössä, jossa ei voi vastata kesken työvuoron, kun äiti soittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, toivottavasti tulevaisuudessa voi ostaa sellaista pienten asioitten apua. Joku joka käy 1-2h joka viikko ja auttaa etsimään kadonneet sakset, vaihtaa jouluverhot jne.
Nykyiset vanhukset ei palveluista suostu maksamaan, tulevaisuudessa ehkä toisin.Nykyään on jo totuttu ostaaan palveluita. Tilataan ruuat kotiinkuljetuksella, ostetaan siivous- ja handymanpalveluita jne... Varmasti täysin normaalia ostaa ne palvelut vanhempanakin, jos vain varaa on.
Mistä voi ostaa välittämistä? Mistä voi ostaa 75 v juhliin lähimmäisiä? Mistä voi ostaa jouluna kyläileviä lapsia ja lastenlapsia? Mistä voi ostaa aitoa huolenpitoa, joka ei katso kelloa? Mistä voi ostaa palvelua, jonka kanssa muistellaan yhteisiä lomareissuja 40 vuoden takaa?
Entä jos ei ole varaa edes siivouspalveluun, niin miten hoidetaan nämä em. vanhuksille tärkeät asiat?
No mistä sa nuo hankit silloinkaan, jos lapsesi muuttavat toiselle puolelle maapalloa asumaan?
Vierailija kirjoitti:
Mun 75v äiti ei halua enää opetella mitään uutta, vihaa kaikkea tietotekniikkaan liittyvää ja suuttuu, jos joku asia muuttuu, esim viimeksi verkkopankki muuttui erinäköiseksi.
Vihaa ja suuttuu. Kai ymmärrät miksi? Koska hän kokee sen ylivoimaiseksi ja stressaavaksi tilanteessa, jossa oma riittämättömyys on muutenkin jo päivänselvää.
Minäkin ahdistun joka kerta, kun huomaan, että tutussa kaupassa tavaroiden paikat on yllättäen muutettu.
Vanhus ei halua maksaa palveluista koska hän haluaa olla rikkain hautausmaalla vaikka ei hautakiveen yleensä laiteta pankkitilin saldoa kuolinpäivänä.
75-vuotias vanhus