Lue keskustelun säännöt.
lopetaanko vegetatiivisessa tilassa olevan ihmisen hoidot? (Suomessa?)
08.03.2021 |
Tilanne: Ihminen hengittää itse, mutta muuten vegetatiivinen (toimintaa aivorungossa, mutta ei muualla aivoissa).
Kysymys: irrotetaanko tällaiselta ihmiseltä ruokaletku? (ja lopetetaan suonensisäinen nesteytys?)
Miten Suomessa toimitaan?
Kommentit (46)
Olen kieltänyt itseltäni elvytyksen, jos isojen aivojen pahaa vaurioitumista voi pitää todennäköisenä. Hoitotahtoon on kaikki kirjattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kieltänyt itseltäni elvytyksen, jos isojen aivojen pahaa vaurioitumista voi pitää todennäköisenä. Hoitotahtoon on kaikki kirjattu.
Suosittelen lämpimästi lisäämään sinne muitakin hoitoa rajaavaa ohjeistusta. Nimittäin pelkkä elvytyskielto ei auta tilanteessa jossa et ole ikinä mennyt elottomaksi asti vaan saat esim massiivisen aivoinfarktin. Voin luvata että hoidetaan. Ja hoidetaan. Ja hoidetaan. Laitetaan hengityskoneeseen, annetaan antibiootit, ruokitaan, pidetään hengissä.
Ja kertomaan tästä toiveesta omaisille sekä valtuuttamaan jonkun valvomaan myös elvytyskiellon toteutumista sekä hoidon rajaamista.
Lääkäreille on nimittäin kovin kovin vaikeaa luopua nuoren ihmisen hoidosta... ja ihmisten hoitotahtoa rikotaan myös usein.
Sisareni kuoli leukemiaan. Pari viikkoa ennen sitä omaisille kerrottiin, että hoidoista luovutaan, enempää ei voi tehdä.
Muistaakseni viimeisen vuorokauden aikana irrotettiin hengitysletku, en muista kuinka pitkään jaksoi hengittää itse. Loppuaikana keskityttiin lähinnä pumppaamaan kipulääkettä ja rauhoittavaa, oli vielä viimeisenä yönä hetken hereillä ja tajuissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
irrotetaanko ruokaletku, vaikka ihminen avaakin silmänsä ym.?
(kysymyksessä nuorehko ihminen, kammiovärinästä elvytetty. Valitettavasti hapenpuute on aiheuttanut vaurioita aivoihin.)
No aina noista käydään hoitoneuvottelut ja lähtökohta on että hoitoa kevennetään vähän kerrallaan eikä uusiin hoitohin enää lähdetä.
Tilaa siis seurataan pitkään jos ihminen ei menehdy muutamissa kuukausissa tuon tapahtuman jälkeen.
Silmien avaaminen on aivorunkotason toiminto. Kyyneleitä voi tulla kipuvasteena. Mutta aivokuoren ja isojen aivojen vaurioiduttua se ihminen jonka tunsit, on jo mennyt pois. Se mikä teki hänestä sen ihmisen jonka tunsit, on tuhoutunut. Jäljellä ovat vain ne kaikkein yksinkertaisimmat, elossa pysymistä säätelevät toiminnot. Tilanne on hirveän surullinen ja omaisille äärettömän raju.
Hoidan itse tämän kaltaisia potilaita, syystä tai toisesta pahan vaurion aivoihinsa saaneita. Jos kyse olisi minun omaisestani, olisin vaatinut kaikkien hoitojen lopettamista saman tien ja saattohoitoon siirtymistä. Tai palliatiiviseen hoitoon, riippuen siitä mikä ihmisen kunto on. Kokemuksesta tiedän että vaikka henkilökunta tekee kaikkensa ja hoitaa niin hyvin kuin osaa, tuollainen tila on ihmiselle kärsimys. Vaikka se elämä itsessään on kuinka arvokas.
Ja nyt ennen kuin kukaan tulee huutelemaan mitään murhaajista ja teurastajista, totean että niin kauan hoidetaan kunnes on asiasta muuta sovittu. Niin hyvin kuin osataan ja kaikki tehdään mitä voidaan. Mutta omalle omaiselle en totisesti sellaista toivo.
T: sh neurolta
Osaatko sanoa, miten erotetaan ”vihanneksesta” ns. locked-in syndrooma, jolloin ihminen on täysin tajuissaan, mutta vankina halvaantuneen ruumiinsa sisällä. Ehkä kykenee räpyttämään silmiään ja kommunikoimaan sillä tavoin. Mutta entäs jos ei sitäkään? Voiko olla, että tällainen tila jää huomaamatta?
- Eri (asiaa joskus pohtinut.....)
En ole alalla, mutta olen miljoona prosenttisen varma, että Suomessa hoidot lopetetaan aina tälläisessä tilanteessa. Oletetaan, ettei henkilön elämällä ole mitään arvoa, että on muka "armeliaampaa" antaa hänen "nukkua pois."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
irrotetaanko ruokaletku, vaikka ihminen avaakin silmänsä ym.?
(kysymyksessä nuorehko ihminen, kammiovärinästä elvytetty. Valitettavasti hapenpuute on aiheuttanut vaurioita aivoihin.)
No aina noista käydään hoitoneuvottelut ja lähtökohta on että hoitoa kevennetään vähän kerrallaan eikä uusiin hoitohin enää lähdetä.
Tilaa siis seurataan pitkään jos ihminen ei menehdy muutamissa kuukausissa tuon tapahtuman jälkeen.
Silmien avaaminen on aivorunkotason toiminto. Kyyneleitä voi tulla kipuvasteena. Mutta aivokuoren ja isojen aivojen vaurioiduttua se ihminen jonka tunsit, on jo mennyt pois. Se mikä teki hänestä sen ihmisen jonka tunsit, on tuhoutunut. Jäljellä ovat vain ne kaikkein yksinkertaisimmat, elossa pysymistä säätelevät toiminnot. Tilanne on hirveän surullinen ja omaisille äärettömän raju.
Hoidan itse tämän kaltaisia potilaita, syystä tai toisesta pahan vaurion aivoihinsa saaneita. Jos kyse olisi minun omaisestani, olisin vaatinut kaikkien hoitojen lopettamista saman tien ja saattohoitoon siirtymistä. Tai palliatiiviseen hoitoon, riippuen siitä mikä ihmisen kunto on. Kokemuksesta tiedän että vaikka henkilökunta tekee kaikkensa ja hoitaa niin hyvin kuin osaa, tuollainen tila on ihmiselle kärsimys. Vaikka se elämä itsessään on kuinka arvokas.
Ja nyt ennen kuin kukaan tulee huutelemaan mitään murhaajista ja teurastajista, totean että niin kauan hoidetaan kunnes on asiasta muuta sovittu. Niin hyvin kuin osataan ja kaikki tehdään mitä voidaan. Mutta omalle omaiselle en totisesti sellaista toivo.
T: sh neurolta
Osaatko sanoa, miten erotetaan ”vihanneksesta” ns. locked-in syndrooma, jolloin ihminen on täysin tajuissaan, mutta vankina halvaantuneen ruumiinsa sisällä. Ehkä kykenee räpyttämään silmiään ja kommunikoimaan sillä tavoin. Mutta entäs jos ei sitäkään? Voiko olla, että tällainen tila jää huomaamatta?
- Eri (asiaa joskus pohtinut.....)
Eikös sen huomaa aivokäyrästä tms. että toimintaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
irrotetaanko ruokaletku, vaikka ihminen avaakin silmänsä ym.?
(kysymyksessä nuorehko ihminen, kammiovärinästä elvytetty. Valitettavasti hapenpuute on aiheuttanut vaurioita aivoihin.)
No aina noista käydään hoitoneuvottelut ja lähtökohta on että hoitoa kevennetään vähän kerrallaan eikä uusiin hoitohin enää lähdetä.
Tilaa siis seurataan pitkään jos ihminen ei menehdy muutamissa kuukausissa tuon tapahtuman jälkeen.
Silmien avaaminen on aivorunkotason toiminto. Kyyneleitä voi tulla kipuvasteena. Mutta aivokuoren ja isojen aivojen vaurioiduttua se ihminen jonka tunsit, on jo mennyt pois. Se mikä teki hänestä sen ihmisen jonka tunsit, on tuhoutunut. Jäljellä ovat vain ne kaikkein yksinkertaisimmat, elossa pysymistä säätelevät toiminnot. Tilanne on hirveän surullinen ja omaisille äärettömän raju.
Hoidan itse tämän kaltaisia potilaita, syystä tai toisesta pahan vaurion aivoihinsa saaneita. Jos kyse olisi minun omaisestani, olisin vaatinut kaikkien hoitojen lopettamista saman tien ja saattohoitoon siirtymistä. Tai palliatiiviseen hoitoon, riippuen siitä mikä ihmisen kunto on. Kokemuksesta tiedän että vaikka henkilökunta tekee kaikkensa ja hoitaa niin hyvin kuin osaa, tuollainen tila on ihmiselle kärsimys. Vaikka se elämä itsessään on kuinka arvokas.
Ja nyt ennen kuin kukaan tulee huutelemaan mitään murhaajista ja teurastajista, totean että niin kauan hoidetaan kunnes on asiasta muuta sovittu. Niin hyvin kuin osataan ja kaikki tehdään mitä voidaan. Mutta omalle omaiselle en totisesti sellaista toivo.
T: sh neurolta
No kaikkea en enää usko. Lääkäri meillä totesi jo lapsen, "kuolleeksi". Ei pitänyt sitä ihmistä enää olla ja pysty ikinä mihinkään. Kuntoutui täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole alalla, mutta olen miljoona prosenttisen varma, että Suomessa hoidot lopetetaan aina tälläisessä tilanteessa. Oletetaan, ettei henkilön elämällä ole mitään arvoa, että on muka "armeliaampaa" antaa hänen "nukkua pois."
Ei lopeteta aina, riippuu monesta tekijästä. Suomen pitkäaikaishoitolaitolsissa on pilvin pimein potilaita joiden olis ollut parempi antaa hiipua pois. Elämänlaatu on niin huono.
Vierailija kirjoitti:
Minkä verran elintoimintoja pitää olla, että hoitoa ei lopeteta?
Pitää silmiä auki, toisinaan tulee kyyneleitä. Pupillit reagoivat, lihaksissa on nykimistä. Miten pitkään tällaisessa tapauksessa odotetaan? Kuukausi? Vuosi?
No tiedän tapauksen, jossa potilas oli yrittänyt itsemurhaa, mutta omaiset ehti väliin. Oli ollut 15 vuotta sängyssä vegetatiivisessa tilassa ja ruokinta letkulla annettiin ravintoa. Eli välttämättä hoitoa ei lopeteta, kuolee vanhuuteen tai jos antibiootit ei enää tehoa. Tästä aikaa useita vuosia, ties vaikka olisi vieläkin hengissä, oli niin nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Julkisella puolella aivokuolleeksi luokiteltu (eli ei toivoa koskaan herätä enää) irrotetaan letkuista. Yksityisellä kai riippuu siitä miten kauan löytyy maksajaa helvetin kalliille hoidolle.
Yksityinen ei järjestä tuollaista hoitoa ja vaikka järjestäisi, ei riippuisi siitä.
Michael Schumacher on ehkä kuuluisin tällainen pitkään vegetatiivisessa tilassa ollut, nykykunnostaan ei tiedetä mutta sillä vammalla elämänlaatu tuskin hääppöinen on caikka hoitonsa laatu on hyvä. Vaikeasta aivomma sta ei kaikki kuntoudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko kuoli influenssaan nuorena. Hoito lopetettiin, koska hän ei olisi enää hyötynyt hoidosta ja tarvittiin tehohoitopaikkoja muille influenssaan sairastuneille. Sairaalassa oli ruuhkaa silloin. Lääkäri soitti ja keskusteli mun vanhempien kanssa. Ei saatu mennä osastolle, influenssapotilaat olivat eristyksessä. Varmasti siellä tehtiin kaikki mahdollinen, koska kyseessä oli perusterve reilu 20-vuotias. Mut tästä on jo aikaa monta vuotta, ehkä on voinut muuttua ja vanhoilla ihmisillä asia on eri.
Hys! Ei saa sanoa että influenssaan kuolee ja sairaalassa ruuhkaa.
Olen pahoillani, että siskosi kuoli. Oikeesti hirveää kuulla.
Aivoja voidaan tutkia ja selvittää hyvinkin tarkasti onko siellä vielä joku kotona vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Potilas itse päättää, siis hoitotahdossa määrää, pidetäänkö yllä elintoimintoja keinotekoisesti vai ei ja elvytetäänkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
irrotetaanko ruokaletku, vaikka ihminen avaakin silmänsä ym.?
(kysymyksessä nuorehko ihminen, kammiovärinästä elvytetty. Valitettavasti hapenpuute on aiheuttanut vaurioita aivoihin.)
No aina noista käydään hoitoneuvottelut ja lähtökohta on että hoitoa kevennetään vähän kerrallaan eikä uusiin hoitohin enää lähdetä.
Tilaa siis seurataan pitkään jos ihminen ei menehdy muutamissa kuukausissa tuon tapahtuman jälkeen.
Silmien avaaminen on aivorunkotason toiminto. Kyyneleitä voi tulla kipuvasteena. Mutta aivokuoren ja isojen aivojen vaurioiduttua se ihminen jonka tunsit, on jo mennyt pois. Se mikä teki hänestä sen ihmisen jonka tunsit, on tuhoutunut. Jäljellä ovat vain ne kaikkein yksinkertaisimmat, elossa pysymistä säätelevät toiminnot. Tilanne on hirveän surullinen ja omaisille äärettömän raju.
Hoidan itse tämän kaltaisia potilaita, syystä tai toisesta pahan vaurion aivoihinsa saaneita. Jos kyse olisi minun omaisestani, olisin vaatinut kaikkien hoitojen lopettamista saman tien ja saattohoitoon siirtymistä. Tai palliatiiviseen hoitoon, riippuen siitä mikä ihmisen kunto on. Kokemuksesta tiedän että vaikka henkilökunta tekee kaikkensa ja hoitaa niin hyvin kuin osaa, tuollainen tila on ihmiselle kärsimys. Vaikka se elämä itsessään on kuinka arvokas.
Ja nyt ennen kuin kukaan tulee huutelemaan mitään murhaajista ja teurastajista, totean että niin kauan hoidetaan kunnes on asiasta muuta sovittu. Niin hyvin kuin osataan ja kaikki tehdään mitä voidaan. Mutta omalle omaiselle en totisesti sellaista toivo.
T: sh neurolta
Osaatko sanoa, miten erotetaan ”vihanneksesta” ns. locked-in syndrooma, jolloin ihminen on täysin tajuissaan, mutta vankina halvaantuneen ruumiinsa sisällä. Ehkä kykenee räpyttämään silmiään ja kommunikoimaan sillä tavoin. Mutta entäs jos ei sitäkään? Voiko olla, että tällainen tila jää huomaamatta?
- Eri (asiaa joskus pohtinut.....)
Vegetatiivisen tilan ja locked-in-syndrooman erottaa toisistaan varsin yksinkertaisesti. Vauriot niihin liittyen sijaitsevat aivan täysin eri osissa aivoja ja se näkyy kuvauksissa selkeästi.
Locked-in-syndroomainen potilas pystyy räpyttelemään silmiään pyynnöstä ja kääntelemään katsettaan pyydettyihin suuntiin. Hän siis noudattaa kehoituksia. Vegetatiivisessa tilassa ihminen ei noudata kehoituksia eli ei avaa eikä sulje silmiä pyynnöstä vaan ne räpsyvät omia aikojaan. Hän ei myöskään kääntele katsettaan pyydettäessä.
Tarkentavina tutkimuksina voidaan käyttää esim. Aivosähkökäyrää joka on siis locked-in-potilaalla normaali koska hänen isoaivonsa eivät ole vaurioituneet.
T: sh neurolta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
irrotetaanko ruokaletku, vaikka ihminen avaakin silmänsä ym.?
(kysymyksessä nuorehko ihminen, kammiovärinästä elvytetty. Valitettavasti hapenpuute on aiheuttanut vaurioita aivoihin.)
No aina noista käydään hoitoneuvottelut ja lähtökohta on että hoitoa kevennetään vähän kerrallaan eikä uusiin hoitohin enää lähdetä.
Tilaa siis seurataan pitkään jos ihminen ei menehdy muutamissa kuukausissa tuon tapahtuman jälkeen.
Silmien avaaminen on aivorunkotason toiminto. Kyyneleitä voi tulla kipuvasteena. Mutta aivokuoren ja isojen aivojen vaurioiduttua se ihminen jonka tunsit, on jo mennyt pois. Se mikä teki hänestä sen ihmisen jonka tunsit, on tuhoutunut. Jäljellä ovat vain ne kaikkein yksinkertaisimmat, elossa pysymistä säätelevät toiminnot. Tilanne on hirveän surullinen ja omaisille äärettömän raju.
Hoidan itse tämän kaltaisia potilaita, syystä tai toisesta pahan vaurion aivoihinsa saaneita. Jos kyse olisi minun omaisestani, olisin vaatinut kaikkien hoitojen lopettamista saman tien ja saattohoitoon siirtymistä. Tai palliatiiviseen hoitoon, riippuen siitä mikä ihmisen kunto on. Kokemuksesta tiedän että vaikka henkilökunta tekee kaikkensa ja hoitaa niin hyvin kuin osaa, tuollainen tila on ihmiselle kärsimys. Vaikka se elämä itsessään on kuinka arvokas.
Ja nyt ennen kuin kukaan tulee huutelemaan mitään murhaajista ja teurastajista, totean että niin kauan hoidetaan kunnes on asiasta muuta sovittu. Niin hyvin kuin osataan ja kaikki tehdään mitä voidaan. Mutta omalle omaiselle en totisesti sellaista toivo.
T: sh neurolta
No kaikkea en enää usko. Lääkäri meillä totesi jo lapsen, "kuolleeksi". Ei pitänyt sitä ihmistä enää olla ja pysty ikinä mihinkään. Kuntoutui täysin.
Olen itse ollut todistamassa samankaltaisia tapauksia. Useita vieläpä. Itse ollut vaatimassa lääkäriltä potilaalle aktiivisia kuntoutusmääräyksiä ja asianmukaisia lääkityksiä. Siksi noita hoitoja ei yleensä lopeteta kuin seinään (muuten kuin hyvin iäkkäillä ja jos potilaalla on tiedossa oleva hoitotahto). Koska sitä toipumista voi yllättäen tapahtua. Lapset ja nuoret ovat vielä asia erikseen koska heidän toipumiskapasiteetti on ihan eri luokkaa iäkkääseen ja monisairaaseen verrattuna. Lääkäreiden on kuitenkin pakko olla realistisia sen suhteen että lopputulos voi olla huono ja johtaa elinikäiseen vammautumiseen tai kuolemaan.
Olen pahoillani että lapsesi on joutunut läpi käymään noin vaikean sairastumisen mutta myös iloinen siitä että hän on toipunut.
T: sh neurolta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
irrotetaanko ruokaletku, vaikka ihminen avaakin silmänsä ym.?
(kysymyksessä nuorehko ihminen, kammiovärinästä elvytetty. Valitettavasti hapenpuute on aiheuttanut vaurioita aivoihin.)
No aina noista käydään hoitoneuvottelut ja lähtökohta on että hoitoa kevennetään vähän kerrallaan eikä uusiin hoitohin enää lähdetä.
Tilaa siis seurataan pitkään jos ihminen ei menehdy muutamissa kuukausissa tuon tapahtuman jälkeen.
Silmien avaaminen on aivorunkotason toiminto. Kyyneleitä voi tulla kipuvasteena. Mutta aivokuoren ja isojen aivojen vaurioiduttua se ihminen jonka tunsit, on jo mennyt pois. Se mikä teki hänestä sen ihmisen jonka tunsit, on tuhoutunut. Jäljellä ovat vain ne kaikkein yksinkertaisimmat, elossa pysymistä säätelevät toiminnot. Tilanne on hirveän surullinen ja omaisille äärettömän raju.
Hoidan itse tämän kaltaisia potilaita, syystä tai toisesta pahan vaurion aivoihinsa saaneita. Jos kyse olisi minun omaisestani, olisin vaatinut kaikkien hoitojen lopettamista saman tien ja saattohoitoon siirtymistä. Tai palliatiiviseen hoitoon, riippuen siitä mikä ihmisen kunto on. Kokemuksesta tiedän että vaikka henkilökunta tekee kaikkensa ja hoitaa niin hyvin kuin osaa, tuollainen tila on ihmiselle kärsimys. Vaikka se elämä itsessään on kuinka arvokas.
Ja nyt ennen kuin kukaan tulee huutelemaan mitään murhaajista ja teurastajista, totean että niin kauan hoidetaan kunnes on asiasta muuta sovittu. Niin hyvin kuin osataan ja kaikki tehdään mitä voidaan. Mutta omalle omaiselle en totisesti sellaista toivo.
T: sh neurolta
Osaatko sanoa, miten erotetaan ”vihanneksesta” ns. locked-in syndrooma, jolloin ihminen on täysin tajuissaan, mutta vankina halvaantuneen ruumiinsa sisällä. Ehkä kykenee räpyttämään silmiään ja kommunikoimaan sillä tavoin. Mutta entäs jos ei sitäkään? Voiko olla, että tällainen tila jää huomaamatta?
- Eri (asiaa joskus pohtinut.....)
Vegetatiivisen tilan ja locked-in-syndrooman erottaa toisistaan varsin yksinkertaisesti. Vauriot niihin liittyen sijaitsevat aivan täysin eri osissa aivoja ja se näkyy kuvauksissa selkeästi.
Locked-in-syndroomainen potilas pystyy räpyttelemään silmiään pyynnöstä ja kääntelemään katsettaan pyydettyihin suuntiin. Hän siis noudattaa kehoituksia. Vegetatiivisessa tilassa ihminen ei noudata kehoituksia eli ei avaa eikä sulje silmiä pyynnöstä vaan ne räpsyvät omia aikojaan. Hän ei myöskään kääntele katsettaan pyydettäessä.
Tarkentavina tutkimuksina voidaan käyttää esim. Aivosähkökäyrää joka on siis locked-in-potilaalla normaali koska hänen isoaivonsa eivät ole vaurioituneet.T: sh neurolta
Muistan Perhonen lasikuvussa -nimisessä kirjassa tilannettaan kuvanneen (locked-in) henkilön kertoneen, ettei pystynyt liikuttamaan kuin toista silmäänsä. Se toinen, jota ei pystynyt liikuttamaan, ommeltiin kiinni.
Kertoi olleensa aivan kauhuissaan siitä, että ompelisivat kiinni senkin, jota pystyi liikuttamaan, ainoan kommunikaation välineen.
Tästä tuli mieleen, että voiko olla niinkin, ettei pysty liikuttamaan silmiä.
-sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
irrotetaanko ruokaletku, vaikka ihminen avaakin silmänsä ym.?
(kysymyksessä nuorehko ihminen, kammiovärinästä elvytetty. Valitettavasti hapenpuute on aiheuttanut vaurioita aivoihin.)
No aina noista käydään hoitoneuvottelut ja lähtökohta on että hoitoa kevennetään vähän kerrallaan eikä uusiin hoitohin enää lähdetä.
Tilaa siis seurataan pitkään jos ihminen ei menehdy muutamissa kuukausissa tuon tapahtuman jälkeen.
Silmien avaaminen on aivorunkotason toiminto. Kyyneleitä voi tulla kipuvasteena. Mutta aivokuoren ja isojen aivojen vaurioiduttua se ihminen jonka tunsit, on jo mennyt pois. Se mikä teki hänestä sen ihmisen jonka tunsit, on tuhoutunut. Jäljellä ovat vain ne kaikkein yksinkertaisimmat, elossa pysymistä säätelevät toiminnot. Tilanne on hirveän surullinen ja omaisille äärettömän raju.
Hoidan itse tämän kaltaisia potilaita, syystä tai toisesta pahan vaurion aivoihinsa saaneita. Jos kyse olisi minun omaisestani, olisin vaatinut kaikkien hoitojen lopettamista saman tien ja saattohoitoon siirtymistä. Tai palliatiiviseen hoitoon, riippuen siitä mikä ihmisen kunto on. Kokemuksesta tiedän että vaikka henkilökunta tekee kaikkensa ja hoitaa niin hyvin kuin osaa, tuollainen tila on ihmiselle kärsimys. Vaikka se elämä itsessään on kuinka arvokas.
Ja nyt ennen kuin kukaan tulee huutelemaan mitään murhaajista ja teurastajista, totean että niin kauan hoidetaan kunnes on asiasta muuta sovittu. Niin hyvin kuin osataan ja kaikki tehdään mitä voidaan. Mutta omalle omaiselle en totisesti sellaista toivo.
T: sh neurolta
Osaatko sanoa, miten erotetaan ”vihanneksesta” ns. locked-in syndrooma, jolloin ihminen on täysin tajuissaan, mutta vankina halvaantuneen ruumiinsa sisällä. Ehkä kykenee räpyttämään silmiään ja kommunikoimaan sillä tavoin. Mutta entäs jos ei sitäkään? Voiko olla, että tällainen tila jää huomaamatta?
- Eri (asiaa joskus pohtinut.....)
Vegetatiivisen tilan ja locked-in-syndrooman erottaa toisistaan varsin yksinkertaisesti. Vauriot niihin liittyen sijaitsevat aivan täysin eri osissa aivoja ja se näkyy kuvauksissa selkeästi.
Locked-in-syndroomainen potilas pystyy räpyttelemään silmiään pyynnöstä ja kääntelemään katsettaan pyydettyihin suuntiin. Hän siis noudattaa kehoituksia. Vegetatiivisessa tilassa ihminen ei noudata kehoituksia eli ei avaa eikä sulje silmiä pyynnöstä vaan ne räpsyvät omia aikojaan. Hän ei myöskään kääntele katsettaan pyydettäessä.
Tarkentavina tutkimuksina voidaan käyttää esim. Aivosähkökäyrää joka on siis locked-in-potilaalla normaali koska hänen isoaivonsa eivät ole vaurioituneet.T: sh neurolta
Muistan Perhonen lasikuvussa -nimisessä kirjassa tilannettaan kuvanneen (locked-in) henkilön kertoneen, ettei pystynyt liikuttamaan kuin toista silmäänsä. Se toinen, jota ei pystynyt liikuttamaan, ommeltiin kiinni.
Kertoi olleensa aivan kauhuissaan siitä, että ompelisivat kiinni senkin, jota pystyi liikuttamaan, ainoan kommunikaation välineen.
Tästä tuli mieleen, että voiko olla niinkin, ettei pysty liikuttamaan silmiä.
-sama
Siis kumpaakaan.
Ja kiitos vastauksista!
Tarkennetaan, että näistä yksi oli alta kolmikymppinen mies, joka oli vetänyt huumeannoksen ja sen takia oli tuossa tilassa. Omaiset kävivät koko ajan katsomassa, rukoilivat ja uskoivat kovasti, että mies herää. Ei tullut selitystä sille, miksi mies lopulta heräsi, oli kuitenkin melko nuori vielä ja elämää jäljellä, joten hyvä hänelle. Mutta muut dokumentin tapaukset olivat sellaisia, että heitä oli pidetty hengissä jo vuosia ja tilanne ei vaikuttanut toiveikkaalta.