Ystäväni ei osoita empatiaa ulosoton aikana

Olen talouden ainoa aikuinen ja en osaisi vesilaskukeskustelussa sanoa mitä se maksaa. Laskutusväli on muistaakseni 2-3kk, mutta en ole siitäkään varma, niin en osaisi verrata. En myöskään muista ystävieni velkoja niin en tajuaisi tuossa tilanteessa varoa sanomisiani, silti pahaa tarkoittamatta. Tämä asia ei myöskään poista muita murheitani, mitä en nyt sen enempää selitä, harva niistä tietää. Eli ei ystävälläsi välttämättä silti niin helppoa ole, mihin viittaa tuo "kaikilla meillä on murheemme" (kysyitkö mitä tarkoittaa?). Toki kommentti on vähän tökerö vastaus toisen ongelmiin.

Ja sitten vielä näkökulma pienyrittäjän entisenä puolisona. Ne maksamattomat laskut tarkoittaa toiselle sitä, että ei saa rahojaan. En tiedä mistä omissa veloissasi on kyse, mutta jos vaikka ostat jonkun palvelun ja jätät maksamatta niin tuo toinen ihminen on käyttänyt omaa aikaansa (minkä olisi voinut käyttää myös maksavaan asiakkaaseen) ja ehkä materiaalejaan. Hän sillä työllä maksaa oman (ja mahdollisesti lastensa) elämisen. Maksamaton lasku ei ole ihan vaan sen ongelma jolle lasku tulee joten kyllä mullakin olis vaikeuksia empatian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja Ap poistui taas, kun hänet tunnistettiin.

?

Täällä olen yhä. Enkä ymmärrä noita teidän sisäpiirijuttujanne, tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan tänne tästä aiheesta. 

Ap

Aivan, ensimmäinen kerta, kun kirjoitat Tästä Aiheesta. Mutta tyylisi on liian tunnistettava, ja tapasi alapeukuttaa kaikki vastaukset.

Täällä on aika monta alapeukkua nähtävillä... Laitat sitten nekin minun syyksi. Enkä ole täällä edes mistään jankannut. Enkä todellakaan ymmärrä yhtään kenestä palstahullusta puhutte. Kai te vakikirjoittajat tiedätte. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ystävä ei ole hänelle mitään velkaa, ja ymmärrän että aloitusteksti koettiin ärsyttäväksi. Olen siltikin yllättynyt, miten kylmästi suhtaudutaan velkakierteeseen ja ulosottoon joutumiseen. Totta kai omista veloista on kannettava vastuu, mutta niinhän ap on tehnyt? Ei kai kukaan pahuuttaan tai tahallaan joudu siihen tilanteeseen, että on ulosotossa vuosia.

Ei pahuuttaan tai tahallaan? Voi voi, voisit yllättyä jos tietäisit. En usko, että ap kuitenkaan on syyllistynyt kumpaankaan. Samoin voisin sanoa näille, jotka kehuvat, ettei heidän lähipiiriinsä kuulu velkaantuneita. Voi voi, voisivat yllättyä jos tietäisivät.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ystävä ei ole hänelle mitään velkaa, ja ymmärrän että aloitusteksti koettiin ärsyttäväksi. Olen siltikin yllättynyt, miten kylmästi suhtaudutaan velkakierteeseen ja ulosottoon joutumiseen. Totta kai omista veloista on kannettava vastuu, mutta niinhän ap on tehnyt? Ei kai kukaan pahuuttaan tai tahallaan joudu siihen tilanteeseen, että on ulosotossa vuosia.

Ymmärrän ulosottoon joutuneita tiettyyn rajaan saakka ja joissakin tapauksissa, mutta kaikkea ei voi ymmärtää.

Olisi mielenkiintoista nähdä ihan tarkalleen minkälainen tilanne esimerkiksi ap:lla on aikanaan ollut, mihin hän on rahansa hassannut ja miten toiminut yleensäkin elämänsä kanssa.

Suurin osa ihmisistä olisi osannut pistää stopin järjettömälle rahankäytölle heti alkuun, mutta jos sitä on vain jatkanut aina ap:n kertomaan summaan asti, niin meno on ollut oikeasti todella vastuutonta. Se on ollut valitettavasti vain ja ainoastaan ap:n oma syy. Ymmärrystä ei voi antaa, jos kunnon veloista huolimatta ap on vain jatkanut ja jatkanut touhuansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä empatiaa tuossa tulisi osoittaa? Aika harvassa on ne joilla summa pääsee kertymään tuollaiseksi ilman että se on omaa syytä...

No toivottavasti sinulle tulee joskus henkisiä vaikeuksia elämässä. Mutta minäpä selviän tästä loppuun asti. 

Ap

Minäpä en elä yli varojen missään tilanteessa, ellei piippu osoita otsaan - tai annan vaikka pamahtaa. Minäpä en kuitenkaan tienaa kovin hyvin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja Ap poistui taas, kun hänet tunnistettiin.

?

Täällä olen yhä. Enkä ymmärrä noita teidän sisäpiirijuttujanne, tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan tänne tästä aiheesta. 

Ap

Aivan, ensimmäinen kerta, kun kirjoitat Tästä Aiheesta. Mutta tyylisi on liian tunnistettava, ja tapasi alapeukuttaa kaikki vastaukset.

Täällä on aika monta alapeukkua nähtävillä... Laitat sitten nekin minun syyksi. Enkä ole täällä edes mistään jankannut. Enkä todellakaan ymmärrä yhtään kenestä palstahullusta puhutte. Kai te vakikirjoittajat tiedätte. 

Ap

En, mutta jokaisessa vähintään yksi,se sun laittama. Lisäksi sut tunnustaa tästä, että vastaat jokaiseen vastaukseen, ja alat jankuttaa ja riidellä kaikkien kanssa. Ja ketjuun tulee tunnissa monta sivua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ystävä ei ole hänelle mitään velkaa, ja ymmärrän että aloitusteksti koettiin ärsyttäväksi. Olen siltikin yllättynyt, miten kylmästi suhtaudutaan velkakierteeseen ja ulosottoon joutumiseen. Totta kai omista veloista on kannettava vastuu, mutta niinhän ap on tehnyt? Ei kai kukaan pahuuttaan tai tahallaan joudu siihen tilanteeseen, että on ulosotossa vuosia.

Ei pahuuttaan tai tahallaan? Voi voi, voisit yllättyä jos tietäisit. En usko, että ap kuitenkaan on syyllistynyt kumpaankaan. Samoin voisin sanoa näille, jotka kehuvat, ettei heidän lähipiiriinsä kuulu velkaantuneita. Voi voi, voisivat yllättyä jos tietäisivät.

Se ei olisi ensi asia millä leveillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on kylmiä ja tunteettomia ihmisiä tässä ketjussa. Tsemppiä ap, ymmärrän täysin mitä tarkoitat! Toivottavasti näitäkään ei kukaan tue kun joutuvat vaikeuksiin toki usealla "pappa betalar" ...

Jepjep. Ihan normaalia, että aikuiset osaavat pitää huolen raha-asioistaan. Ei tarvitse olla ”pappa betalar” tilannetta. Jos on 25 tonnia hassannu taivaan tuuliin niin kyllä se taitoa vaatii. Ei riitä mun empatiat tuollaiseen.

Kai tajuat, että vippikierre syntyy usein vuosien kuluessa, kun yrittää maksaa velkaa uudella velalla? Ei siis välttämättä velkaantunut kertaheitolla nosta eri firmoista niin paljon vippejä, että loppusaldo on kymppitonneja.  

Olen ottanut sen asenteen, että aina ja joka tilanteessa olen ystäväni puolella ja tukena. Vaikka itse asiasta saattaisin olla eri mieltä.

Jos kyseessä on ystäväni, seison hänen rinnallaan.

Ja tämän olen oppinut kantapään kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on kylmiä ja tunteettomia ihmisiä tässä ketjussa. Tsemppiä ap, ymmärrän täysin mitä tarkoitat! Toivottavasti näitäkään ei kukaan tue kun joutuvat vaikeuksiin toki usealla "pappa betalar" ...

Jepjep. Ihan normaalia, että aikuiset osaavat pitää huolen raha-asioistaan. Ei tarvitse olla ”pappa betalar” tilannetta. Jos on 25 tonnia hassannu taivaan tuuliin niin kyllä se taitoa vaatii. Ei riitä mun empatiat tuollaiseen.

Kai tajuat, että vippikierre syntyy usein vuosien kuluessa, kun yrittää maksaa velkaa uudella velalla? Ei siis välttämättä velkaantunut kertaheitolla nosta eri firmoista niin paljon vippejä, että loppusaldo on kymppitonneja.  

Mutta kun tilanne olisi ollut täysin selkeä hyvin monelle ihmiselle paljon ennen kuin velka on kasvanut tuollaisiin summiin. Itseäni alkaisi hirvittää viimeistään jo siinä vaiheessa, kun velkaa olisi nelinumeroinen summa ja maksukykyä ei olisi. Silloin koko juttu pitäisi osata pistää poikki ja hakea apua, jos ei itse osaa enää. Ap ei niin tehnyt ja se ei ole ystävien vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä empatiaa tuossa tulisi osoittaa? Aika harvassa on ne joilla summa pääsee kertymään tuollaiseksi ilman että se on omaa syytä...

No toivottavasti sinulle tulee joskus henkisiä vaikeuksia elämässä. Mutta minäpä selviän tästä loppuun asti. 

Ap

Mulla on paljonkin ”henkisiä” ongelmia, mielenterveysongelmiksi myös kutsutaan, mutta ikinä en ole velaksi ostanut tai pikavippejä ottanut. Tuollainen velkaantuminen osoittaa jo jonkinlaista tyhmyyttä.

En ole ap, mutta millaisia henkisiä ongelmia? Masennusta tai ahdistusta ehkä? Aloittajan tapauksessa isompi mania saattaa ihan hyvin aiheuttaa tuollaista, samoin psykoosi jossa tarvitaan rahaa hulluihin suunnitelmiin tai tietyllä tapaa oireileva ad(h)d ilman lääkitystä. Päihde- ja peliriippuvuuskin ovat vaihtoehtoja. Tai ehkä ap on suunnitellut itsemurhaa ja ottanut sitä varten velkaa, josta "ei selviä", jotta suunnitelma olisi helpompi toteuttaa.

Vähän voisit nyt empatiaa kokeilla, kun varmasti itsekin tiedät (tai ainakin osaat kuvitella), miltä tuntuu kun on vaikeaa mutta ympärillä vain syyllistetään.

Vierailija kirjoitti:

Ystävällä voi olla vaikka syöpä.

Samaistuin tähän tarinaan. Pitkäaikainen ystävyyteni päättyi, kun ykskaks sairastuin vatsaontelon syöpään. Kertoessani hänelle siitä, että en tiedä kuinka itselle käy, onko levinnyt tms., hän vastasi minulle: "no, yhdellä on yhtä ja toisella toista.... Olin muuten eilen teatterissa, menen myös ensi viikolla..."

Tyrmistyin. "Ystävälläni" ei ollut edes aikaa tarjota apuaan... No, siitä on vajaat pari vuotta aikaa, hän otti yhteyttä, kun erosi. Otsikkona oli, että;  "asun osoitteessa X nyt, minulla on nykyään aikaa.." Eipä siitä mitään tullut, ei edes ymmärtänyt, kun yritin selittää miltä minusta asia tuntui. 

Huomasin, että on parempi siivota jotkut "ystävät" pois, tein oikean liikkeen. Vieläkin elossa, raskaiden aikojen jälkeen.

Minäpä kuulostan aika paljon kaveriltasi. Tulee nyt ekana pari casea mieleen, jotka voi tai voi olla avaamatta kaverisi logiikkaa:

- Paras ystäväni kertoi, että on masentunut ja joutunut osastolle, koska ei ole syönyt päiviin. En osannut vastata tuohon mitään, koska a) tämä oli ensimmöinen masennustapaus, mihin törmäsin, b) en ymmärtänyt, mitä osastolle joutuminen on lääkärin tapaamisen lisäksi. En siis tiennyt, miten reagoida, koska en ymmärtänyt toisen tilannetta.

- Ystäväni sai toisen lapsen. Kun kävin vierailulla, en osannut sanoa mitään lasta ensimmäisen kerran nähdessäni (esim. onnea tai onpa suloinen). Hän oli ensimmäinen raskaana ollut ystäväni, enkä ole vauvojen kanssa ollut kuin minimaalisesti tekemisissä. En siis osannut ilmaista itseäni, koska en tiennyt, mitä tuolloin tavallisesti sanotaan.

- Isäni sanoi auttaneensa naisystäväänsä rahallisesti velkajärjestelyiden hoitamisessa. En osannut koskaan kysyä isältä, että no mites se nainen on jaksellut, koska en tiennyt entuudestaan ketään ulosotettua. Enkä koskaan sitten kysynyt siltä naiselta itseltään, että kuinkas hurisee, koska hän ei sitä koskaan ottanut itse esille ja vaikutti päällepäin yleisesti iloiselta yksilöltä.

Tämän tarinatuokion pointti: Ehkä ystäväsi ei vain ole ymmärtänyt tai sisäistänyt, mitä ulosotto käytännössä tarkoittaa. Jos olisit kertonut tästä minulle, niin olisit joutunut ihan oma-aloitteisesti kertomaan lisää, jotta olisin asiaan takertunut mitenkään. Olisin ajatellut, että kiva kun uskallat kertoa mulle vaikeista asioista, mutta tapoihini ei kuulu kysellä ja kaivella tämmöisistä yksityisasioista yhtään enempää, kuin henkilö itse siitä kertoo, koska ne ovat nimenomaan vaikeita asioita itse henkilölle. Olisin mielelläni kyllä kuuntelevana korvana, mutta olen yhtä valmis sivuuttamaan asian, jottei sinulle tulisi oloa, että nyt pääsit yllätyskuulustelupenkkiin. Ehkä puhut enemmän sitten, kun olet valmis. En odottaisi, että loukkaantuisit siitä, etten sohikaan yksityisasioitasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velkaantuminen on usein monisyinen asia. Itsellä velkaantuminen alkoi siitä, kun työnantaja jätti kolmen kuukauden palkat maksamatta ja jouduin palkkaturvaan ja työkkärin selvitykset kestivät kauan, koska tarvittiin työantajan selvitys, koska itse purin työsopimukseni ja siinä kesti todella kauan, että ansiosidonnainen tuli maksuun. Palkkaturvan käsittely vei 9 kuukautta. Sossun päätökset olivat aivan ihmeellisiä ja niissä syyllistettiin minua "nuoreksi tulottomaksi naiseksi" ja silti en saanut sieltä mitään, koska hekin halusivat nähdä entisen työnantajan allekirjoitukset papereissa, vaikka näkivät, ettei tilille palkkaa tullut. Elin useamman kuukauden lainoilla ja elätin kahta lasta. Tästä on aikaa vuosikausia, mutta vieläkin tuo aika ja sen aiheuttama masennus, uupuminen ja muut ongelmat tulevat silloin tällöin mieleen.

Miksi ihmeessä purit työsopimuksen, kun siitä sitten tulee se karenssi? Ja odotitko 3 kuukautta ilman palkkaa ennen kuin veit asian eteenpäin?

En odottanut ja työsuhteen PURKAMINEN on eri asia kuin työsuhteen IRTISANOMINEN.

up

Vierailija kirjoitti:

Provohan tämä on, mutta itse olet kussut asiasi, miksi sinun pitäisi saada symbatioita osaksesi?

Tätä mä ihmettelen ihan tosissani, tätä ettei nykyihmiset kykene enään minkäänlaiseen empatiaan. Mitä väliä vaikka itse olisi asiansa sotkenut, useinhan se on juuri niin - raha,rakkaus ja muissakin jutuissa.  Kyllä ihmiset on outoja ja kylmiä. Juuri tuollaisia, että ,kun yksi jo melkein makaa maassa niin eikun puukkoa vähän lisää ja syvemmälle. Siitä sai ! Mitäs kusit juttus ! Häpeä !

Mä nostan hattua pitkän ulosoton rämpineelle, se ei ole helppoa, mutta ainoa oikea tapa on maksaa joka centti jonka on lainannutkin. I`ve been there. Kymmenen vuotta. Joskus se loppuu, tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä empatiaa tuossa tulisi osoittaa? Aika harvassa on ne joilla summa pääsee kertymään tuollaiseksi ilman että se on omaa syytä...

No toivottavasti sinulle tulee joskus henkisiä vaikeuksia elämässä. Mutta minäpä selviän tästä loppuun asti. 

Ap

Mulla on paljonkin ”henkisiä” ongelmia, mielenterveysongelmiksi myös kutsutaan, mutta ikinä en ole velaksi ostanut tai pikavippejä ottanut. Tuollainen velkaantuminen osoittaa jo jonkinlaista tyhmyyttä.

Ja sinun henkiset ongelmasi ovat ainoat mahdolliset tässä maailmassa? Kokeilepa maniaa niin lakkaat ehkä jeesustelemasta.

Terveisin: Bipo, joka teki ensimmäisellä maniajaksollaan 15 000 € velkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velkaantuminen on usein monisyinen asia. Itsellä velkaantuminen alkoi siitä, kun työnantaja jätti kolmen kuukauden palkat maksamatta ja jouduin palkkaturvaan ja työkkärin selvitykset kestivät kauan, koska tarvittiin työantajan selvitys, koska itse purin työsopimukseni ja siinä kesti todella kauan, että ansiosidonnainen tuli maksuun. Palkkaturvan käsittely vei 9 kuukautta. Sossun päätökset olivat aivan ihmeellisiä ja niissä syyllistettiin minua "nuoreksi tulottomaksi naiseksi" ja silti en saanut sieltä mitään, koska hekin halusivat nähdä entisen työnantajan allekirjoitukset papereissa, vaikka näkivät, ettei tilille palkkaa tullut. Elin useamman kuukauden lainoilla ja elätin kahta lasta. Tästä on aikaa vuosikausia, mutta vieläkin tuo aika ja sen aiheuttama masennus, uupuminen ja muut ongelmat tulevat silloin tällöin mieleen.

Miksi ihmeessä purit työsopimuksen, kun siitä sitten tulee se karenssi? Ja odotitko 3 kuukautta ilman palkkaa ennen kuin veit asian eteenpäin?

En odottanut ja työsuhteen PURKAMINEN on eri asia kuin työsuhteen IRTISANOMINEN.

Karenssi kuitenkin tuli, eikö niin? Ja olen itsekin joutunut palkkaturvasta hakemaan, ei se 3 kuukautta kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisten pitäisi sinua kehua itse aiheutetusta ongelmasta.

Ainakin pitäisi kehua siitä että on jaksanut selvitä tämän(kin) läpi yksinäisenä ja jaksanut käydä töissä maksaakseni velkani pois.

Ap

Eli pitäisi ylistää sitä, että olet itse ajanut itsesi ongelmiin ja nyt yhteiskunnan avustuksella osaat vähitellen hoitaa taas asiasi normaalitolalle? Muistatko itse jumaloida niitä, jotka eivät koskaan ole sössineet raha-asioitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä empatiaa tuossa tulisi osoittaa? Aika harvassa on ne joilla summa pääsee kertymään tuollaiseksi ilman että se on omaa syytä...

No toivottavasti sinulle tulee joskus henkisiä vaikeuksia elämässä. Mutta minäpä selviän tästä loppuun asti. 

Ap

Mulla on paljonkin ”henkisiä” ongelmia, mielenterveysongelmiksi myös kutsutaan, mutta ikinä en ole velaksi ostanut tai pikavippejä ottanut. Tuollainen velkaantuminen osoittaa jo jonkinlaista tyhmyyttä.

Ja sinun henkiset ongelmasi ovat ainoat mahdolliset tässä maailmassa? Kokeilepa maniaa niin lakkaat ehkä jeesustelemasta.

Terveisin: Bipo, joka teki ensimmäisellä maniajaksollaan 15 000 € velkaa.

Ai, onko mania sellainen "sairaus", jota voi kokeilla? Ikäänkuin päättää, että nytpäs ryhdyn harrastamaan maniaa, otan kymmenen pikavippiä ja tuhlaan rahat käsilaukkuihin. Jotka parin päivän päästä laitan kolmasosan hinnalla facen roskalavalle myyntiin?

Ei, sairautta ei valita, eikä sitä voi kokeilla! Sen sijaan voi valita, päästääkö asiansa niin pahaksi, että lainanantajat joutuvat anelemaan omiaan takaisin ulosoton avulla!