Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni ei osoita empatiaa ulosoton aikana
07.03.2021 |
Eikä ole kyse ihan pikkuveloista, vaan ylivelkaannuin henkisten vaikeuksieni vuoksi niin, että kokonaissaldo oli noin 25 000 e. Nyt onneksi noin 3 300 e, eli jaksan vielä jotta pääsen kuiville. Eli noin 4,5 vuotta ulosottoa takana sitten kun velat maksettu.
Ystäväni reaktio kun puin asiaa ennen ulosottoon joutumista, oli välinpitämätön: "Meillä kaikilla on omat vaikeutemme." Ja hän on itse elänyt varsin suojattua elämää. Häntä enemmän tienaava miehensä kuulemma maksaa vesilaskunkin, eikä ystäväni oikein tiennyt paljon lasku on, kun "miehensä maksaa sen".
Eikä ystäväni näytä tajuavan että uo kestänyt jo yli 4 vuotta. Luulisi hänen jo tuon perusteella tajuavan, että pikkujutusta ei ole kyse. Vaan ei mitään kysymystä miten jaksan, joko kohta helpottaa tms.
Kommentit (116)
No tuohan on itse aiheutettu ongelma, mutta hyvä ystävä olisi tukena silti. Tai ainakin minä olisin. Minä sairastuin vakavaan sairauteen kroonisesti vuonna 2016 jolloin olin teini-ikäinen enkä saanut laisinkaan tukea eikä edes omaa perhettä kiinnostanut saatika lapsuudenkavereita. Siinä vaiheessa tajuaa omien läheisten oikeat värit. Sen, kuka on aidosti hyvä ihminen ja kuka on vain teennäinen. Arvostakaa niitä hyviä ihmisiä, jotka ovat tukenanne aina. Minulla niitä ei ole elämässäni, mutta toivoa on, että joskus vielä sellaisen/sellaisia löydän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi aikuinen elää niin umpiossa ettei ole kiinnostunut oman perheensä kuluista? 😮
Nämä ja vastaavat henkilöt ovat juuri niitä, jotka saavat niskajarvani nousemaan pystyyn. Muita kyllä kiusataan ja haukutaan, ollaan niin juiden yläpuolella että, mutta itse ovat kuin pikkulapsia, en tiedä mitä on vesilasku, sähkölasku jne.
Oletteko jotenkin holhouksenalaisia vai miten se on mahdollista?
Aikuisen ihmisen pitäisi hiukan seurata asioita ja olla selvillä, esimerkiksi juuri sähkön ja sähkönsiirron hinnasta.
No mikä on oma vesilaskusi tai sähkölaskusi?
Itse tiedän omat sähkö- ja vesilaskuni noin suunnilleen, mutten eurolleen. Sähköön menee vuodessa jotain parisataa. Josta suurin osa siirtoyhtiön perusmaksuun, meni jo silloin, kun laskuttajana oli kotimainen Fortum oyj.
Vettä kuluu alle 20 euron edestä kuukaudessa, tasauslaskuissa on aina jokunen euro palautusta. Kuten näet, nuo ovat oikeasti pikkusummia, ei niiden tarkasta tietämisestä ole mitään hyötyä. Olennaisempaa on tietää se kuukaudessa käyttöön jäävä rahamäärä, joka ei mene välttämättömiin menoihin, vaan jonka voi laittaa säästöön. Tai joilla voi ostaa jotain turhaa.
eri
Ei ole kiva ystävä, en tiedä kaikkea muuta ystävästä ja teidän asioista, joten voi ollakin kivempi miltä vaikuttaa tuon perusteella.
Eli tuon perusteella...
Ei se vain ole kiva, ystävät on mielestäni tukeakseen molemmin puolin toisiaan vaikeina aikoina ja vaikeissa asioissa.
Ja tietysti pitääkseen hauskaa yhdessä. Hauskaa voi monikin haluta pitää, siinä on ero ystävänä olemiseen, että ystävä on lohduttamassa hölmöissäkin suruissa ja ihan erityisesti suurissa suruissa!
Ystävä ei vähättele ja ystävä jättää tuomarin roolin jollekin muulle, ellei juuri sitten tuomarointia tarvitakin. Tuomarit me yleensä saadaan muualta ihan kysymättä. Ystävä vierellä katsoo asioita meidän kanssa samalta suunnalta. Ellei juuri uutta näkökulmaa kaivata, mutta senkin hyvä ystävä tuo ymmärtäen ja hellästi esiin.
Sitä aina haluaa (ainakin osa meistä) ajatella ihanasti ystävistä, perheestä ja tuttavista.
Kaikki ei edes yritä ajatella hyvää. Itsekin olen "oppinut" sen tosiasian melko myöhään, vasta kolmekymppisenä.
Huonoja ystäviä ja tuttavia voi jättää pois. Huono perhesuhdekin voi olla hyvä jättää pois.
En kannusta jättämään ystävää pelkän tuon takia pois, mutta ihan oikeutetusti voi olla aika ajatella onko ystävä todella hyvä ystävä?
Joskus me myös möläytellään, eikä tarkoiteta sitä niin pahasti, miten se vahingossa silti tehtiin, ajattelemattomina.
Hyvän ystävän kanssa voi puhua tuostakin. Voi kysyä ymmärsitkö vai etkö välitä, kun minulle tuli olo, että et välitä siitä, kun minulla on vaikeaa ja kaipaisin nyt tukea. Jos ystävä "peruu" sanansa, niin sen hyväksyminen auttaa jo paljon. Sitten voi jatkaa juttelemalla niin, että molemmat yrittää ymmärtää mitä toinen oikeasti tahtoo sanoa.
--- Kysyy suoraan
- ja kertoo miltä ystävän sanat tuntui
- ja kertoo mitä kaipaa ja miksi siis kysyy
- ja kertoo arvostavansa ystävää
- ja haluavansa olla hyvä ystävä itsekin vaikeuksien keskelläkin. ---
Hyvät ystävät on harvinaisuus maailmassamme. Pidetään niistä kiinni. Vaikka jonkun muun kanssa olisi joskus hauskempaakin, niin hyvä ystävä on kultaa arvokkaampi vastoinkäymisiä kohdatessamme.
Jos ystävä ei välitä, niin ystävyys on ehkä loppunut ja syynä on se, että toinen on muuttunut, molemmat ovat muuttuneet tai olosuhteet ovat muuttuneet paljastaen ystävyyden pinnallisuuden.
Syvää ystävyyttä ei olosuhteet hajota.
Kuitenkin myös pinnallisemmat ystävyydet voi olla ystävyyden jatkamisen arvoisia, jos niistä ei odota liian paljon, ei kumpikaan loukkaa toista, eikä yritä saada niitä väkisin syvemmiksi. Omalla painollaan pinnalliset suhteet voi joskus muuttua syvemmiksi, samalla lailla kuin ystävyys voi hälvetäkin, eli toisen tai molempien muuttuessa tai olosuhteiden muuttuessa.
Maailma muuttuu ystävä kerrallaan. <3
Tässä mun vastaus.
Mulla ei riitä empatiaa äideille, jotka ovat tupakoineet raskauden aikana ja sitten ovat marttyyreja, kun lapsi onkin yllättäen erityislapsi. On keskittymisongelmia, refluksia, koliikkia, autistisia piirteitä..
Vähän niin kuin alkoholistiäiti ihmettelisi, miten hänen lapsellaan on FAS.
Mitä. Joku itkee kun ystävä ei ollut neljä vuotta sitten tarpeeksi empaattinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä. Joku itkee kun ystävä ei ollut neljä vuotta sitten tarpeeksi empaattinen?
Ulosottoa on jatkunut yhtäjaksoisesti yli neljä vuotta jo, joten olisi voinut osoittaa empatiaa tänä aikanakin...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä empatiaa tuossa tulisi osoittaa? Aika harvassa on ne joilla summa pääsee kertymään tuollaiseksi ilman että se on omaa syytä...
No toivottavasti sinulle tulee joskus henkisiä vaikeuksia elämässä. Mutta minäpä selviän tästä loppuun asti.
Ap
Mulla on paljonkin ”henkisiä” ongelmia, mielenterveysongelmiksi myös kutsutaan, mutta ikinä en ole velaksi ostanut tai pikavippejä ottanut. Tuollainen velkaantuminen osoittaa jo jonkinlaista tyhmyyttä.
Ja sinun henkiset ongelmasi ovat ainoat mahdolliset tässä maailmassa? Kokeilepa maniaa niin lakkaat ehkä jeesustelemasta.
Terveisin: Bipo, joka teki ensimmäisellä maniajaksollaan 15 000 € velkaa.
Haha :D Psykoottisen manian olen kokenut montakin kertaa. En silti ole kussut raha-asioitani.
Terv. Ykköstyypin bipo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä empatiaa tuossa tulisi osoittaa? Aika harvassa on ne joilla summa pääsee kertymään tuollaiseksi ilman että se on omaa syytä...
No toivottavasti sinulle tulee joskus henkisiä vaikeuksia elämässä. Mutta minäpä selviän tästä loppuun asti.
Ap
Mulla on paljonkin ”henkisiä” ongelmia, mielenterveysongelmiksi myös kutsutaan, mutta ikinä en ole velaksi ostanut tai pikavippejä ottanut. Tuollainen velkaantuminen osoittaa jo jonkinlaista tyhmyyttä.
Ja sinun henkiset ongelmasi ovat ainoat mahdolliset tässä maailmassa? Kokeilepa maniaa niin lakkaat ehkä jeesustelemasta.
Terveisin: Bipo, joka teki ensimmäisellä maniajaksollaan 15 000 € velkaa.
Haha :D Psykoottisen manian olen kokenut montakin kertaa. En silti ole kussut raha-asioitani.
Terv. Ykköstyypin bipo
Sulla taitaa olla jonkin sortin psykoosi päällä nytkin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kuulostan aika paljon kaveriltasi. Tulee nyt ekana pari casea mieleen, jotka voi tai voi olla avaamatta kaverisi logiikkaa:
- Paras ystäväni kertoi, että on masentunut ja joutunut osastolle, koska ei ole syönyt päiviin. En osannut vastata tuohon mitään, koska a) tämä oli ensimmöinen masennustapaus, mihin törmäsin, b) en ymmärtänyt, mitä osastolle joutuminen on lääkärin tapaamisen lisäksi. En siis tiennyt, miten reagoida, koska en ymmärtänyt toisen tilannetta.
- Ystäväni sai toisen lapsen. Kun kävin vierailulla, en osannut sanoa mitään lasta ensimmäisen kerran nähdessäni (esim. onnea tai onpa suloinen). Hän oli ensimmäinen raskaana ollut ystäväni, enkä ole vauvojen kanssa ollut kuin minimaalisesti tekemisissä. En siis osannut ilmaista itseäni, koska en tiennyt, mitä tuolloin tavallisesti sanotaan.
- Isäni sanoi auttaneensa naisystäväänsä rahallisesti velkajärjestelyiden hoitamisessa. En osannut koskaan kysyä isältä, että no mites se nainen on jaksellut, koska en tiennyt entuudestaan ketään ulosotettua. Enkä koskaan sitten kysynyt siltä naiselta itseltään, että kuinkas hurisee, koska hän ei sitä koskaan ottanut itse esille ja vaikutti päällepäin yleisesti iloiselta yksilöltä.Tämän tarinatuokion pointti: Ehkä ystäväsi ei vain ole ymmärtänyt tai sisäistänyt, mitä ulosotto käytännössä tarkoittaa. Jos olisit kertonut tästä minulle, niin olisit joutunut ihan oma-aloitteisesti kertomaan lisää, jotta olisin asiaan takertunut mitenkään. Olisin ajatellut, että kiva kun uskallat kertoa mulle vaikeista asioista, mutta tapoihini ei kuulu kysellä ja kaivella tämmöisistä yksityisasioista yhtään enempää, kuin henkilö itse siitä kertoo, koska ne ovat nimenomaan vaikeita asioita itse henkilölle. Olisin mielelläni kyllä kuuntelevana korvana, mutta olen yhtä valmis sivuuttamaan asian, jottei sinulle tulisi oloa, että nyt pääsit yllätyskuulustelupenkkiin. Ehkä puhut enemmän sitten, kun olet valmis. En odottaisi, että loukkaantuisit siitä, etten sohikaan yksityisasioitasi.
Ei millään pahalla, mutta kuulostat vähän siltä että sosiaalisissa taidoissasi olisi kehittämisen varaa. Paljon.
Kuka aikuinen ihminen ei tiedä mitä tarkoittaa masennus tai ulosotto? Ja ei edes osaa sanoa olevansa pahoillaan tmv vaikeuksista kärsivän ystävän puolesta???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä empatiaa tuossa tulisi osoittaa? Aika harvassa on ne joilla summa pääsee kertymään tuollaiseksi ilman että se on omaa syytä...
No toivottavasti sinulle tulee joskus henkisiä vaikeuksia elämässä. Mutta minäpä selviän tästä loppuun asti.
Ap
Mulla on paljonkin ”henkisiä” ongelmia, mielenterveysongelmiksi myös kutsutaan, mutta ikinä en ole velaksi ostanut tai pikavippejä ottanut. Tuollainen velkaantuminen osoittaa jo jonkinlaista tyhmyyttä.
Ja sinun henkiset ongelmasi ovat ainoat mahdolliset tässä maailmassa? Kokeilepa maniaa niin lakkaat ehkä jeesustelemasta.
Terveisin: Bipo, joka teki ensimmäisellä maniajaksollaan 15 000 € velkaa.
Haha :D Psykoottisen manian olen kokenut montakin kertaa. En silti ole kussut raha-asioitani.
Terv. Ykköstyypin bipoSulla taitaa olla jonkin sortin psykoosi päällä nytkin :D
Ei ole. Lääkitys kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velkaantuminen on usein monisyinen asia. Itsellä velkaantuminen alkoi siitä, kun työnantaja jätti kolmen kuukauden palkat maksamatta ja jouduin palkkaturvaan ja työkkärin selvitykset kestivät kauan, koska tarvittiin työantajan selvitys, koska itse purin työsopimukseni ja siinä kesti todella kauan, että ansiosidonnainen tuli maksuun. Palkkaturvan käsittely vei 9 kuukautta. Sossun päätökset olivat aivan ihmeellisiä ja niissä syyllistettiin minua "nuoreksi tulottomaksi naiseksi" ja silti en saanut sieltä mitään, koska hekin halusivat nähdä entisen työnantajan allekirjoitukset papereissa, vaikka näkivät, ettei tilille palkkaa tullut. Elin useamman kuukauden lainoilla ja elätin kahta lasta. Tästä on aikaa vuosikausia, mutta vieläkin tuo aika ja sen aiheuttama masennus, uupuminen ja muut ongelmat tulevat silloin tällöin mieleen.
Miksi ihmeessä purit työsopimuksen, kun siitä sitten tulee se karenssi? Ja odotitko 3 kuukautta ilman palkkaa ennen kuin veit asian eteenpäin?
En odottanut ja työsuhteen PURKAMINEN on eri asia kuin työsuhteen IRTISANOMINEN.
Karenssi kuitenkin tuli, eikö niin? Ja olen itsekin joutunut palkkaturvasta hakemaan, ei se 3 kuukautta kestä.
Ei tullut karenssia, koska työsuhteen purkamisen edellytykset täyttyivät ja työkkärin selvitysten perusteella lailliset oikeudet purkamiseen täyttyivät, koska työnantaja oli rikkonut räikeästi työsopimusta ja palkanmaksuvelvoitetta ja en joutunut sille kolmen kuukauden karenssille. Kyllä palkkaturvan käsittely vei 9 kuukautta siitä hetkestä, kun minä olin sen laittanut vireille. Vuosi oli 2012.
Onneksi olkoon , olet jo lähes kuivilla. Itellä vielä 17 000 maksamatta eikä ole juuri töitä ollut. Oma syyni ei ole aivan kokonaan, koska yritys kusi kintuille ja sitten tuli tämä korona. En ole myöskään saanut mitään sympatiaa ystävältä mikä on hyvässä asemassa ja hyvä eläke. Ei sitä toisen rahoja kaipaa vaan sitä pientä ymmärtämystä, että elämä voi olla tosi julmaa ja kovaa eikä ystävän kylmä suhtautuminen sitä paranna ainakaan. Tsemppiä sulle! Olet hyvä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli tuo inisemäsi empatia pitää sisällään jatkuvaa velvollisuutta kuunnella sitä vinkunaa, ja kitinää tilanteestaan, kannustavia, ja lämpimiä sanoja lausuen, roska-astian virkaa hoitaen, sekä kentien taloudellisesti tukien, niin ymmärrän empatian rajallisuuden .. Ei ole kenelläkään pohjaton kaivo ..
Sinun sotkusi, ja solmusi. Selvitä ne, ja selviä niistä, ja ihan ilman jatkuvaa kitinää ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi toisten pitäisi sinua kehua itse aiheutetusta ongelmasta.
Ainakin pitäisi kehua siitä että on jaksanut selvitä tämän(kin) läpi yksinäisenä ja jaksanut käydä töissä maksaakseni velkani pois.
Ap
Lässyn lässyn. Olen sohvassa makaava ihrakasa, mutta vaadin että minua kehutaan kauniiksi. Olen omalla tavallani arvokas.
Alue: Aihe vapaa
Miten voi aikuinen elää niin umpiossa ettei ole kiinnostunut oman perheensä kuluista? 😮
Nämä ja vastaavat henkilöt ovat juuri niitä, jotka saavat niskajarvani nousemaan pystyyn. Muita kyllä kiusataan ja haukutaan, ollaan niin juiden yläpuolella että, mutta itse ovat kuin pikkulapsia, en tiedä mitä on vesilasku, sähkölasku jne.
Oletteko jotenkin holhouksenalaisia vai miten se on mahdollista?
Aikuisen ihmisen pitäisi hiukan seurata asioita ja olla selvillä, esimerkiksi juuri sähkön ja sähkönsiirron hinnasta.
Ihan oman sivistyksensä vuoksi.
No, sivistys on sellainen asia joka paistaa poissaolollaan monella, kommenteista päätellen.
Aloittajalle nostan hattua kun on yksin maksanut velkaansa.
Suurimmalle osalle se olisi mahdotonta kun on se meidän mies makselemassa laskuja niin, että ne ovat muuttuneet näkymättömiksi tai haihtuneet olemattomiin.
Helppoa on siinä olla pollea ja kehua taloustaitojaan.
Ja irvistellä muille, usein juuri niille joilla on yksin koko vastuu elämisestään.
Itku tulisi monelle jos itsellä olisi niin.