Lue keskustelun säännöt.
Mitä te tekisitte tilanteessani?
Olen ollut muutaman vuoden riitaisassa parisuhteessa. Suhde on minulle ensimmäinen. Ongelmat johtuvat pääosin vain minusta ja huonosta itsetunnostani.
Mieheni on ainoa ihmissuhteeni ellei lasketa lapsuudenperheitämme.
Olen todella väsynyt tilanteeseen ja suhteemme ongelmien ajattelu saa minut voimaan pahoin. Mies ei halua erota ja minä en uskalla. Mies on kaikesta huolimatta paras ystäväni ja meillä on välillä oikein mukavaa yhdessä.
Olen erittäin yksinäinen ja epätoinen.
Miten voisin lähteä parantamaan elämääni/mahdollisesti pelastaa parisuhteemme?
Tähän mennessä olen aloittanut terapian, olen jatkanut opintojani pitkän tauon jälkeen ja valmistun pian. Koulussa olen turvavälien rajoissa yrittänyt olla sosiaalinen ja puhua muille. Ajoittain lamaannuttava epätoivo valtaa mieleni, mutta en ole vielä täysin luovuttanut. Tuntuu että olen pahinta saastaa mitä tämä maa kantaa.
Kommentit (487)
Tänään yritän vain ehdottoman minimin. Muuten aion vain olla ja pysyä jotenkuten kasassa. Kunhan saan opiskeltua yhden koulukirjan loppuun ja huolehdittua terveydestäni sen verran että syön hyvin ja käyn ajoissa nukkumaan olen onnistunut omalla mittapuullani.
Tuntuu että nuoruus (no ehken enää nuori ole, mutta fyysisesti parhaat elinvuodet) menee täysin ohi. Tämä on varmasti someajan ilmiö, että kokee muiden elämän täyttä elämää ja itse toistaa vain arkirutiineja.
Pitäisi muuttaa jotakin, mutta onko sekin vain vääjäämättömän välttelyä. Muuttuuko ihminen henkisesti vanhaksi tajuttuaan että lopulta kaikki on vain vanhan toistoa, vuodenajat, juhlat, sosiaaliset tilanteet, elämän kiertokulku..
Katkeroituuko sitä väkisinkin, kun huomaa että nuoruuden idealismi on vain vaihe siinä missä muutkin. Joku mainitsi jotakin kirjoittamisesta. Hieno ajatus kieltämättä, mutta en usko että olisin kovinkaan hyvä kirjailija. Raapustaisin paperille niitä aivan samoja ideoita ja ajatuksia kuin kaikki muutkin miljoonat oman elämänsä huipputaiteilijat ennen minua. En halua mukaan sitä stereotypiaa vahvistamaan. 😁
Aurinkoisia ajatuksia tähän päivään! 🌻
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 v. ei todellakaan ole vanha opiskelemaan!! Itse löysin alani vasta 30-vuotiaana ja 55-vuotiaana valmistuin siihen rinnalle toiseen ammattiini. Usea kaverini on opiskellut 50 v. jälkeen ja useimmilla on jo monta ammattia. Ja on päässyt töihin vielä tässä iässä. Itse olen freelancer/yrittäjä ja töitä on ihan kivasti - ja mitä rahassa häviää sen tyytyväisyydessä töihinsä voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos erittäin paljon asiallisesta kommentista!
Minulla on tunteiden säätelyyn liittyviä ongelmia joita työstän käyttäytymistetapiassa. Olen myös puhunut suhteeseen liittyvistä asioista siellä jonkin verran sekä olemme mieheni kanssa käyneet yhdessä terapiakäynnilläni.
Terapia kuitenkin keskittyy enemmän priorisoimaan henkeä/terveyttä uhkaavan käytöksen käsittelyn ensimmäiseksi ja sitten vasta mietitään keinoja parantaa elämänlaatua/muita ongelmia. Kyllä, olen ehta aito mt-tapaus..
En ole varma siitä lasketaanko minua enää nuoreksi. Olen kumminkin yli parikymppinen (täytän tänä vuonna 25). Mieleni ei ehkä ihan vastaa ikätasoani?
Tunteisiini liittyvien ongelmien takia en osaa sanoa onko suhteessa tällä hetkellä enemmän plussia kuin miinuksia.
Pelkään välillä etten ole suhteessa oikeista syistä. Yksinäisyyden pelko on raastava. Toisaalta eivätkö ihmiset ole yhdessä juuri sen vuoksi että saisivat jakaa elämäänsä toisen kanssa?
Koen että annan parisuhteessamme seuraa, keskustelutoverin, harrastuskaverin, huomiota, kosketusta ja rakkautta. Saan näitä asioita myös itse.
Huonoina puolina ovat häpeä itsestäni jota en kokenut ennen suhdetta (lähinnä kehooni liittyvä, mutta myös henkiset ominaisuuteni tuottavat minulle tuskallisia tunteita) sekä mustasukkaisuus ja riittämättömyyden tunne. En myöskään pidä siitä että minua yritetään rajoittaa rakkauden varjolla. (Esim. Pukeutumista)
Ap
Olet todella fiksu ikäiseksesi ja hyvin nuori, aivot ovat valmiit vasta 28v. Olet ottanut isosti vastuuta jo, itse en antaisi anteeksi pornoriippuvuutta noin. Se on niin monin tavoin väheksyvää puolisoa kohtaan. Se on vaikuttanut sinun itsetuntoosi. Ymmärrän että ero on iso juttu ja nyt keskellä kriisiaikaa moni asia ikäänkuin tiivistyy. Asumisero voisi olla ihan hyvä vaihtoehto. Miehelläsi on iso osa siihen miltä sinusta tuntuu tekojensa kautta, se nyt on vaan niin. Olet ollut valmis ottamaan vastuun tunteitasi mutta onko mies? Tietenkään hän ei halua erota. En satsaisi suhteeseen enempää. Sinulla on koko elämä edessä. Tsemppiä
Vierailija kirjoitti:
Tänään ei ole lähtenyt päivä kovin hyvin käyntiin. Vastailen kommentteihin kunhan tästä vähän rauhoitun.
Mielessä pyörii rikottu itsetuntoni ja vellon itseinhossa. Minun pitäisi keskittyä vain itseeni, mutta mietin myös sitä että tarvitsen yhteyttä muihin ihmisiin, haluan rakkautta ja olen seksuaalinen olento. En halua vain voimaantua yksin ja erakoitua muista vahvana itsenäisenä naisena.
Seksi, seksuaalisuus, sukupuolielimet, kaikki tuntuu niin nololta ja pahalta. Kasvatukseni ja ensimmäisen parisuhteeni yhdistelmä on tuhonnut seksuaalisen itsetuntoni täysin. Inhoan omaa kehoani ja inhoan ajatuksiani. Haluaisin olla ilman mitään tarpeita.
Kenties pitkään sairastamani syömishäiriö liittyy myös näihin tunteisiin ja tarpeeseen kieltää itseltä kaikki hyvä. Kaikki pitää ansaita.
Tuntuu että olen huono ja kamala, vaikka olen saanut paljon päinvastaisia kommentteja ja rohkaisua. Ajattelen että jos en olisi niin hirveä kuin olen niin kai elämäni olisi mennyt eri tavoin.
Vihaan tätä itsesäälin syleilyyn upottautumista myös. En saa hetken rauhaa itseltäni, kaikki mitä teen, en tee, sanon, jätän sanomatta, ajattelen tai en ajattele on väärin. Koko olemukseni on väärin.
Pelkään olevani erilläni muista ja etten kykene muodostamaan yhteyttä kenenkään kanssa. Joskus toivon että en olisi syntynyt näin individualistiseen kulttuuriin, en pärjää täällä.
Ap
Sinun kaltaisia on niin paljon lisää. Ongelma on tässä kulttuurissa ei sinussa. Suomalainen on asunut kovin vähän aikaa kaupungissa ja geeneissä on tarve tehdä työtä jolla on tarkoitus.
Ei ihmiselle riitä tällainen kulttuuri, siksi se on sitä tuhoamassa ja haluaa hakeutua lähelle luontoa. Ihminen on vain yksi eläin muiden joukossa. Hyvinvointi oli oleellista kun perhe asui lähempänä toisiaan pienessä heimoyhteisössä.
Tämä on tällaista teeskentelevää aikaa ja diagnooseja halutaan antaa "terveille ja normaaleille" jotka eivät sopeudu neonvaloiseen yhteiskuntaan.
Eliitti pärjää toisten työllä, niin kauan kun ihmiset eivät herää. Aiemmin jokainen piti huolen omasta sukukunnastaan. Nykyisin mahdotonta.
Olet normaali nuori ajatteleva yksilö.
Tulin minäkin taas lueskelemaan tätä ketjua, terve vaan eiliseltä.
Olen ihan häkeltynyt suorastaan siitä, miten samanlaiset fiilikset itsellä on/on ollut, kuin sinulla AP.
Melkein kaiken tuon olisin voinut kirjoittaa itse, varsinkin, kun olin sinun ikäinen. Nyt pari vuotta vanhempi.
Voisin lohduttaa sen verran, että jo pelkkä iän karttuminen auttaa oikeasti jo paljon noihin tänäänkin listaamiisi asioihin. Meitä on on oikeasti täällä, muita herkkiä ja ailahtelevaisia, jotka eivät koe sopivansa yhteiskuntaan. Olen itse saanut viimeisen vuoden aikana (eron jälkeen) nähdä sellaisen valonpilkahduksen, että en ole oikeasti ainoa, joka kokee asiat näin.
Olen lisäksi asunut koko ikäni pienellä paikkakunnalla, missä erilaisuutta on katsottu vinoon ja kovuus ja kyynärpäätaktiikka on ihailtavaa. Kun menin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, näin siellä enemmän itseni kaltaisia. Olen pikkuhiljaa kuntoutunut niin, että tunnen jo oikeasti vähän kontaktia muihin ihmisiin.
Tämä ketju on tuonut minulle oikein valonheittimen kanssa valaistusta tähän asiaan, meitä siis tosiaankin on, emme ole yksin.
Kirjoitit jossain viestissä käymästäsi terapiasta. Voin kertoa kokemuksesta, että se auttaa, etenkin paljon ajattelevalla ja itsereflektioon kykenevällä ihmisellä.
Minulla näihin juttuihin on alkanut auttaa sellainen itsemyötätuntoharjoitus, mikä ainakin jossain kulkee esim. nimellä myötätuntoinen käsi. Tässä on linkki siihen: https://oivamieli.fi/myotatuntoinen_kasi.php
Tsemiä tähän päivään AP:lle ja muillekin kamppailijoille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin viestin 18 ja olet ikävä kyllä henkisesti väkivaltaisessa suhteessa. Todellakin mies voi pilata tuntonsa jatkuvasti runkkaamalla itseään tiukassa nyrkissä. Ei ole sinun anatomiastasi kiinni. Muistuupa mieleen bordellissa työskennellyt nainen, jonka asiakkaaksi tuli mies, joka oli vain pannut sohvaansa ja sitten syytti naista, kun ei pystynytkään yhdyntään. Nainen sitten sanoi, ettei voi muuttua sohvaksi. Todella monet miehet saavat orgasmin vain itsetyydytyksessä, mutta sitä ei voi vierittää kumppanin niskoille. Älä ajaudu ”cool girl” loukkoon, jossa tyttöystävän tai vaimon täytyy sietää miehen katselua muiden naisten perään, strippibaareissa käymistä tms., jos se sinua loukkaa. Monet miehet koettavat murskata naisensa itsetunnon. Milla Jovovich kuuli parisuhteessaan, kuinka on ruma, vaikka tuli juuri kuvauskeikalta.
Älä huolehdi, vielä löydät paikkasi maailmassa.
Oletko miettinyt miten voisit hyödyntää tota erityisherkkyyttä? Nimittäin se voi olla vahvuus joissakin asioissa. Missä olet erityisen hyvä? Se voisi viedä ajatuksia välillä muualle ja samalla ehkä löydät uusia näkökulmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huom. addiktit usein sairastuttavat lähipiirinsäkin ja kaikki addiktit kuulevat AA- NA- ym. kerhoissa, että heidän on hyväksyttävä se, että ovat käytöksellään voineet ajaa jotkut ihmiset elämästään lopullisesti. Jokaisella on oikeus suojella itseään eikä olla sylkykuppina niin kuin sinä olet ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa ihmissuhdeko. Jos pystyt muodostamaan ihmissuhteita, et ole riippuvainen yhdestä. Nykyinen suhde myös ahdistaa, se on syy erota. Tee se tutkinto ja hanki väljemmät olosuhteet elää. Ymmärrät varmaan että tunteesi omasta kelvottomuudesta on ylimitoitettu. Miten miehesi suhtautuu, on hänen asiansa.
Läaske irti. Numero 1 syylistät itsesi.Eli miehesi riidoissanne syytää sinua? Olet menetänyt omai arvon tunteesi.Jos on vaikea läheteä heti ja siitäkin syylistät itsesi,jos lähdet.Avioliito nevoltat on joka kunnassa ja ilasia,kun hakee julkinen sektori.Ulkopuolisen avustuksella,näet,näette lähelle.Mikään maailman loppu ei ole avioero ja itsenäistyä,oppia seisomaan omin jaloin ja arvostaa itseään.mitä se muille kuuluu,jos eroatte? Kahden kauppa kolmanen korvapuusti.Rakkaus on ikuista,mutta kohde voi muutua,normi juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä kyllä ap kirjoitat aivan kadehdittavan hyvin omista ajatuksistasi ja tunteistasi! Sinulla tosiaan on sana hallussa. En ollenkaan usko ettet olisi hyvä kirjailija, jos haluaisit. Mielestäni sinulla on myös paljon annettavaa muille kokemustesi pohjalta, ja oletkin auttanut meitä monia täällä aloittamalla tämän ketjun ja kertomalla kokemuksistasi.
Kiitos paljon kehuista. Ne lämmittävät mieltä ja palaan usein lukemaan kannustavia sanoja minusta kun tuntuu epävarmalle.
En ole koskaan mieltänyt itseäni hyväksi kirjoittajaksi ja olen todella ilahtunut kyseisistä kommenteista. Yleensä olen ajatellut että teksteistäni paistaa se, että yritän liikaa tai että en vaikuta aidolta jäsennellessäni kaikkia ajatuksiani uuteen kuosiin uudelleen ja uudelleen, kun en osaa olla tyytyväinen oikein mihinkään tuotokseen joka on minusta lähtöisin.
Tänään olen pohtinut paljon koulutuksen ja työelämän lisäksi ikää ja ulkonäköä. Ulkonäöstä lähinnä painoa ja naiseutta. Ehkä palaan näihin aiheisiin huomenna hyvin nukutun yön päätteeksi. (Sopiihan sitä toivoa kun unet ovat olleet vähän niin ja näin)
Hyvää yötä ja rauhallisia ajatuksia kaikille. Huomista kohti!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap
Todellakin sinussa on halutessasi kykyä kirjailijaksi.
Itse olen opiskellut luovaa kirjoittamista yliopistossa ja kirjoitan työkseni, joten jonkinlaista perspektiiviä löytyy. Olen rehellisesti sitä mieltä, että tekstejäsi on kirjallisestakin näkökulmasta erittäin mielenkiintoista ja antoisaa lukea.
Usko itseesi!
Hyvää pääsiäistä!
Oletko Ap vielä linjoilla, miten menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei AP, mitä sinulle nyt kuuluu?
Toivottavasti olet päässyt eroamaan tuosta suhteesta, ap. Mukavaa syksyä sinulle jos luet tämän.
Vierailija kirjoitti:
Tänään yritän vain ehdottoman minimin. Muuten aion vain olla ja pysyä jotenkuten kasassa. Kunhan saan opiskeltua yhden koulukirjan loppuun ja huolehdittua terveydestäni sen verran että syön hyvin ja käyn ajoissa nukkumaan olen onnistunut omalla mittapuullani.
Tuntuu että nuoruus (no ehken enää nuori ole, mutta fyysisesti parhaat elinvuodet) menee täysin ohi. Tämä on varmasti someajan ilmiö, että kokee muiden elämän täyttä elämää ja itse toistaa vain arkirutiineja.
Pitäisi muuttaa jotakin, mutta onko sekin vain vääjäämättömän välttelyä. Muuttuuko ihminen henkisesti vanhaksi tajuttuaan että lopulta kaikki on vain vanhan toistoa, vuodenajat, juhlat, sosiaaliset tilanteet, elämän kiertokulku..
Katkeroituuko sitä väkisinkin, kun huomaa että nuoruuden idealismi on vain vaihe siinä missä muutkin. Joku mainitsi jotakin kirjoittamisesta. Hieno ajatus kieltämättä, mutta en usko että olisin kovinkaan hyvä kirjailija. Raapustaisin paperille niitä aivan samoja ideoita ja ajatuksia kuin kaikki muutkin miljoonat oman elämänsä huipputaiteilijat ennen minua. En halua mukaan sitä stereotypiaa vahvistamaan. 😁
Aurinkoisia ajatuksia tähän päivään! 🌻
Ap
Tuosta kirjoittamisesta. Se on erittäin hyvä terapiamuoto , tuskin täällä monikaan on oikea kirjoittaja , mutta kirjoitettuna asiat jäsentyvät ja voit lukea ja miettiä kirjoituksia kaikessa rauhassa. Paperi ja kynä esille , kirjoita ensin vaikka mieleesi tulleita sanoja , sitten lauseita. Tsemppiä elämääsi!
Gongreettisesti sanoisin ei derabiat auta, on liian hapokasta jou.
Vierailija kirjoitti:
Konkreettisena ongelmana suhteesaamme on seksi. Mies on ollut tavatessamme erittäin pakonomaisesti addiktoitunut pornoon ja itsetyydytykseen (myös hänen omien sanojensa mukaan). Hän ei ole kyennyt yhdistämään minua/parisuhdettamme seksiin ja on kokenut tarpeelliseksi arvostella kehoani.
Tästä kaikesta minulle on jäänyt riittämätön olo ja ahdistun kovin kaikesta läheisyydestä, mikä taas aiheuttaa riitoja ja mielipahaa suhteessamme.
Mies on muuttanut käytöstään, mutta minusta on tullut sulkeutunut ja ahdistunut.
Muita ongelmia ovat mustasukkaisuus ja ajoittaiset komminikointivaikeudet.
Ap
Sulla on koulu, saat opiskelija kämpän tai soluhuoneen helposti. Hae oma kämppä vaikka solusta, koska silloin väkisinkin joudut ihmiskontakteihin. Mene opiskelija tapahtumiin ja vietä ja juhli nuoruuttasi. Et ole tyhmä, vaan kumppaniksi loukkaukset ja haluttomuus s eksiin kanssasi on painanut itsetuntosi alas. Mulla on ja oli sama juttu. Valitettavasti mun elämä ei tosin vieläkään ole ruusuilla tanssimista, mutta yritän pikkuhiljaa toipua kaikesta ja saada uskoa takaisin itseeni. Ei ole helppoa. Mutta mieluummin kuolen vaikka yksin ruti köyhänä kuin joudun takaisin s eksittömään suhteeseen jossa paras saamani kehu on, kukkii se perunakin...
Varmasti olet oikeasti kaunis ja haluttava, mutta olet saanut kumppaniksi ties minkä piilo ihmishirviön..
Juokse!
Tänään ei ole lähtenyt päivä kovin hyvin käyntiin. Vastailen kommentteihin kunhan tästä vähän rauhoitun.
Mielessä pyörii rikottu itsetuntoni ja vellon itseinhossa. Minun pitäisi keskittyä vain itseeni, mutta mietin myös sitä että tarvitsen yhteyttä muihin ihmisiin, haluan rakkautta ja olen seksuaalinen olento. En halua vain voimaantua yksin ja erakoitua muista vahvana itsenäisenä naisena.
Seksi, seksuaalisuus, sukupuolielimet, kaikki tuntuu niin nololta ja pahalta. Kasvatukseni ja ensimmäisen parisuhteeni yhdistelmä on tuhonnut seksuaalisen itsetuntoni täysin. Inhoan omaa kehoani ja inhoan ajatuksiani. Haluaisin olla ilman mitään tarpeita.
Kenties pitkään sairastamani syömishäiriö liittyy myös näihin tunteisiin ja tarpeeseen kieltää itseltä kaikki hyvä. Kaikki pitää ansaita.
Tuntuu että olen huono ja kamala, vaikka olen saanut paljon päinvastaisia kommentteja ja rohkaisua. Ajattelen että jos en olisi niin hirveä kuin olen niin kai elämäni olisi mennyt eri tavoin.
Vihaan tätä itsesäälin syleilyyn upottautumista myös. En saa hetken rauhaa itseltäni, kaikki mitä teen, en tee, sanon, jätän sanomatta, ajattelen tai en ajattele on väärin. Koko olemukseni on väärin.
Pelkään olevani erilläni muista ja etten kykene muodostamaan yhteyttä kenenkään kanssa. Joskus toivon että en olisi syntynyt näin individualistiseen kulttuuriin, en pärjää täällä.
Ap