Vanhenevan puolison (46v) ulkonäkö ja jutut inhottaa

Vierailija kirjoitti:

Eihän nämä eronneet kahden lapsen isät mitään lisää lapsia yleensä halua. He ovat monesti lähteneet pakoon lapsiperheen kiirettä ja kaaosta. Se on käynyt kätevästi ottamalla uusi nainen. Jännä juttu että käykin sitten näin. No miehille on yleensä ottajia siitä omasta ikäluokasta loppupeleissä kuitenkin. Nainen vaatimuksineen jää helpommin yksin ja lapsettomaksi jos ei pidä kiirettä. Miehen lapset on ihan eri asia kuin oma lapsi. Miehen lapsilla on yleensä äiti pl. leskimiehet.

Mun mies on kahden lapsen isä, ja se perhe-elämä mitä hän vietti ei todellakaan ollut sitä mitä hän oli naiiviuksissaan kuvitellut. Ero tuli kuitenkin naisen aloitteesta, ja me tapasimme vasta 3v eron jälkeen toisemme. Mieheni lapset on ihania. Tosin ovat jo iällä. Omanikin on asunut omillaan jo vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Ap näen sulla ihanan tulevaisuuden kesämökillä, jossa jammaat viisikymppisten tunika&legginssit-mummojen kanssa Dr.Albanin tahtiin!

Tunika leggins mummot harvemmin jammailee lastensa ikäisten tyttöjen kanssa joilla on isänsä ikäinen puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten on vielä musiikkimaku, vähäpätöinen mutta jatkuvia riitoja aiheuttava asia. Mies ei kuuntele juuri mitään muuta, kuin 80-90-luvun musiikkia, jota en voi sietää. Vihaan sitä yli kaiken. Ap

Ei meilläkään mun miehen kanssa ole samanlainen musamaku, mutta en ole koskaan ajatellut että se olisi suhteen kannalta oleellinen. Kuuntelen haluamaani musiikkia kuulokkeista lenkillä tai siivotessani saatan luukuttaa ämyreistä lujaakin oli mies maisemissa tai ei. Kävin konserteissa joissa halusin ilman miestä ja niissä joissa musamaku kohtaa, yhdessä miehen kanssa. Kuitenkin meillä on 90 % eri maku, ei se ole meitä haitannut. Ei kaikkea tarvi kaksin tehdä. Meillä tilanne on toisinpäin, mies on mua nuorempi ja kuuntelee mun mielestä vitsillä sanottuna "vanhojen" musiikkia, tosin mulla on laaja musamaku ja riippuu isosti fiiliksestä mitä kuuntelen.

Nuoremmallekin miehelle voi kertyä ylipainoa parisuhteessa. Ei se että vaihdat nuorempaan takaa sitä, että saat kaiken mitä haluat. Meillä on oikein hyvä ja taas-arvoinen parisuhde. Ei mulla ole pienintäkään tarvetta vaihtaa toiseen. Joskus ärsyttää kaikki, useimmiten ei juuri mikään.

Lähipiirissä on muuten pariskunta samalla ikäerolla kuin te. Parisuhde alkanut kun molemmilla yksi parisuhde kariutunut ja yhä edelleen ovat onnellisia vaikka toinen on jo vanhus. Rouva on saanut opetella miesten töitä kun puoliso ei niitä hanskaa, mutta sanoo että edellinen parisuhde opetti sen että ei ne kädentaidot kaikkea ratkaise, on ollut onnellisempi tämän miehen kanssa vaikka hällä peukalo onkin keskellä kämmentä.

Kannattaa miettiä tarkkaan mitkä on ne asiat jotka hiertää, oisko niille tehtävissä jotain. Itselläni oli kriisi n 35 ikäisenä ja tuntui että mikään ei ole hyvin. Nyt kiitän järkeäni, etten tehnyt hätiköityjä päätöksiä vaan saatiin asiat miehen kanssa käsiteltyä. En usko että olisin onnellisempi nyt eronneena kuin tällä hetkellä olen. Hyviä asioita on niin paljon ja ne tahtovat kriisin keskellä jäädä pimentoon.

Toki, jos lapsia ei ole ja niitä haluat, vaatii se kunnon miettimisen ja selkeän päätöksen. Tehkää se yhdessä, oli ratkaisu mikä tahansa (lapsi, ei lapsia lainkaan , ei lapsia tässä parisuhteessa, ero jne)

Helppo on suhteesta nuoremman miehen kanssa huokailla että onneksi ei tehty hätiköityjä päätöksiä :D. Ap:llä on kuitekin pikkusen isommista jutuista kyse kuin yleensä parisuhteen kriiseissä. Harvemmassa parisuhteessa on siitä kiinni että toinen osapuoli joutuu luopumaan ihan jäätävistä perusasioista toisen hyväksi.

Se luopuminen voi olla edessä parisuhteessa kuin parisuhteessa iästä riippumatta. Ikinä et voi tietää mitä eteen tulee. Ei se nuoruus takaa sitä että terveys ongelmia ei tule. Niitä voi tulla ihan kenelle vaan ja ihan milloin vain.

Kokemusta on ja siinä on tärkeä huomata se kuka rinnalla pysyy ja kuka ei. Eivät aina pysy nekään joita olet tärkeiksi ystäviksesi luullut eikä puoliso jonka kanssa on vannottu niin myötä- kuin vastamäetkin.

Onneksi sellainen on löytynyt omalle rinnalleni ja olen rinnalla pysynyt. Emmekä ole edes 50 v vielä ja nämä asiat on tulleet kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 16 vuotta nuorempi ja alkanut haaveilla omanikäisestä, tai ehkä itseäni nuoremmasta miehestä.

Ap

Miksi otit niin vanhan ukon?

Olin jo alle 20-vuotiaana kiinnostunut ihan eri asioista kuin samanikäiset silloin. Mulle oli esim. tärkeää säästää ja tulla toimeen omillaan. Enkä käynyt juhlimassa. Vaikutin varmaan enemmän keski-ikäiseltä silloin, kun nuorisolta, mutta NYT kolmekymppisenä haluan olla vielä sittenkin nuori, enkä kuin viisikymppiset. Vaikeaa selittää, saman kokeneet varmasti ymmärtää. Ap

Ymmärrän. 

Itsekin tajusin kolmekymppisenä olevani vielä nuori ja tajusin myös viettäneeni parhaat nuoruusvuoteni itseäni 15 vuotta vanhemman miehen kanssa, eläen myös sen mukaista elämää. Tuntui että olin itsekin jo ihan keski-ikäinen.

Eron jälkeen tuntui kun uusi maailma olisi auennut, nuorenin silmissä ja aloin viettää aikaa taas omanikäisten kanssa, juhlin, reissasin, otin tavallaan sitä nuoruutta takaisin. Parin vuoden päästä sitten tapasinkin samanikäisen miehen ja nyt ollaan naimisissa.

Aika ihana tarina. Jollain tavalla tunnen joka päivä, että oikea elämäni on vasta edessä ja jonkun toisen kanssa. Ap

Kiitos. 

Tuota vaistoa kannattaa kuunnella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten on vielä musiikkimaku, vähäpätöinen mutta jatkuvia riitoja aiheuttava asia. Mies ei kuuntele juuri mitään muuta, kuin 80-90-luvun musiikkia, jota en voi sietää. Vihaan sitä yli kaiken. Ap

Ei meilläkään mun miehen kanssa ole samanlainen musamaku, mutta en ole koskaan ajatellut että se olisi suhteen kannalta oleellinen. Kuuntelen haluamaani musiikkia kuulokkeista lenkillä tai siivotessani saatan luukuttaa ämyreistä lujaakin oli mies maisemissa tai ei. Kävin konserteissa joissa halusin ilman miestä ja niissä joissa musamaku kohtaa, yhdessä miehen kanssa. Kuitenkin meillä on 90 % eri maku, ei se ole meitä haitannut. Ei kaikkea tarvi kaksin tehdä. Meillä tilanne on toisinpäin, mies on mua nuorempi ja kuuntelee mun mielestä vitsillä sanottuna "vanhojen" musiikkia, tosin mulla on laaja musamaku ja riippuu isosti fiiliksestä mitä kuuntelen.

Nuoremmallekin miehelle voi kertyä ylipainoa parisuhteessa. Ei se että vaihdat nuorempaan takaa sitä, että saat kaiken mitä haluat. Meillä on oikein hyvä ja taas-arvoinen parisuhde. Ei mulla ole pienintäkään tarvetta vaihtaa toiseen. Joskus ärsyttää kaikki, useimmiten ei juuri mikään.

Lähipiirissä on muuten pariskunta samalla ikäerolla kuin te. Parisuhde alkanut kun molemmilla yksi parisuhde kariutunut ja yhä edelleen ovat onnellisia vaikka toinen on jo vanhus. Rouva on saanut opetella miesten töitä kun puoliso ei niitä hanskaa, mutta sanoo että edellinen parisuhde opetti sen että ei ne kädentaidot kaikkea ratkaise, on ollut onnellisempi tämän miehen kanssa vaikka hällä peukalo onkin keskellä kämmentä.

Kannattaa miettiä tarkkaan mitkä on ne asiat jotka hiertää, oisko niille tehtävissä jotain. Itselläni oli kriisi n 35 ikäisenä ja tuntui että mikään ei ole hyvin. Nyt kiitän järkeäni, etten tehnyt hätiköityjä päätöksiä vaan saatiin asiat miehen kanssa käsiteltyä. En usko että olisin onnellisempi nyt eronneena kuin tällä hetkellä olen. Hyviä asioita on niin paljon ja ne tahtovat kriisin keskellä jäädä pimentoon.

Toki, jos lapsia ei ole ja niitä haluat, vaatii se kunnon miettimisen ja selkeän päätöksen. Tehkää se yhdessä, oli ratkaisu mikä tahansa (lapsi, ei lapsia lainkaan , ei lapsia tässä parisuhteessa, ero jne)

Helppo on suhteesta nuoremman miehen kanssa huokailla että onneksi ei tehty hätiköityjä päätöksiä :D. Ap:llä on kuitekin pikkusen isommista jutuista kyse kuin yleensä parisuhteen kriiseissä. Harvemmassa parisuhteessa on siitä kiinni että toinen osapuoli joutuu luopumaan ihan jäätävistä perusasioista toisen hyväksi.

Se luopuminen voi olla edessä parisuhteessa kuin parisuhteessa iästä riippumatta. Ikinä et voi tietää mitä eteen tulee. Ei se nuoruus takaa sitä että terveys ongelmia ei tule. Niitä voi tulla ihan kenelle vaan ja ihan milloin vain.

Kokemusta on ja siinä on tärkeä huomata se kuka rinnalla pysyy ja kuka ei. Eivät aina pysy nekään joita olet tärkeiksi ystäviksesi luullut eikä puoliso jonka kanssa on vannottu niin myötä- kuin vastamäetkin.

Onneksi sellainen on löytynyt omalle rinnalleni ja olen rinnalla pysynyt. Emmekä ole edes 50 v vielä ja nämä asiat on tulleet kohdalle.

Tottakai voi. Mutta ei sen takia kannata heti sitä asennetta ottaa ettei mitään kannata ikinä yrittää kun uusi kumppani voi vaikka neliraajahalvaantua ekana päivänä. Että parempi nyt sitten vaan katkeroitua epäonnisen elämänvalinna kanssa jo kolmekymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaveilla saa nuoresta miehestä, eri asia on, onko ap:llä siihen mahdollisuuksia. Ap näyttää mummolta nuorte miesten silmissä.

Mammojen räikeä ja typerä kaksinaamaisuus näkyy peukutuksissa.

Peukut kääntyisi jos kommentti olisi miehelle.

Olette hämmentävän tyhmiä.

Mitenkäs ne sun peukut jos tosiaan kommentti olisi miehelle? Vai onko sinun pukuttamiset parempaa peukuttamista? Teillä palstamiehillä ei ihan oikeasti ole varaa uikuttaa kun kerrankin näin päin ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 16 vuotta nuorempi ja alkanut haaveilla omanikäisestä, tai ehkä itseäni nuoremmasta miehestä.

Ap

Eikö tullut mieleen, kun tapasit ukkosi, että se oli jo sinuun verrattuna vanha? Se ikäero näkyy kaikessa mitä enemmän tulee ikää.

En ajatellut. Jälkeenpäin ajatellen olen kasvanut ja muuttunut tosi paljon niistä ajoista. Sille joka jankuttaa m i e sv ihasta, en minä vihaa miehiä tai miestäni. En vaan enää tunne samoin kuin nuorena, enkä enää valitsisi samoin kuin nuorena. Onko se teille kuitenkin ok, jos miestä alkaa inhottaa vanheneva nainen? Olen ihan eri sukupolvea kuin mieheni. Ei se sillon näkynyt, kun hän oli vielä melko nuori. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaveilla saa nuoresta miehestä, eri asia on, onko ap:llä siihen mahdollisuuksia. Ap näyttää mummolta nuorte miesten silmissä.

Mammojen räikeä ja typerä kaksinaamaisuus näkyy peukutuksissa.

Peukut kääntyisi jos kommentti olisi miehelle.

Olette hämmentävän tyhmiä.

Ul i m iehet haukkuu keski-ikäiset naiset joka päivä. Nyt kun asetelma on toisinpäin, alkaa itkupotkuraivarit. Olette hämmentävän tyhmiä 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaveilla saa nuoresta miehestä, eri asia on, onko ap:llä siihen mahdollisuuksia. Ap näyttää mummolta nuorte miesten silmissä.

Mammojen räikeä ja typerä kaksinaamaisuus näkyy peukutuksissa.

Peukut kääntyisi jos kommentti olisi miehelle.

Olette hämmentävän tyhmiä.

Ul i m iehet haukkuu keski-ikäiset naiset joka päivä. Nyt kun asetelma on toisinpäin, alkaa itkupotkuraivarit. Olette hämmentävän tyhmiä 😅

Just näin. Ja vielä kehtaa itkeä kaksinaamaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaveilla saa nuoresta miehestä, eri asia on, onko ap:llä siihen mahdollisuuksia. Ap näyttää mummolta nuorte miesten silmissä.

Mammojen räikeä ja typerä kaksinaamaisuus näkyy peukutuksissa.

Peukut kääntyisi jos kommentti olisi miehelle.

Olette hämmentävän tyhmiä.

Mitenkäs ne sun peukut jos tosiaan kommentti olisi miehelle? Vai onko sinun pukuttamiset parempaa peukuttamista? Teillä palstamiehillä ei ihan oikeasti ole varaa uikuttaa kun kerrankin näin päin ketju.

Kerrankin näin päin? Tarkoitit kai tuhatta kertaa?

Täällähän solvataan 40v miehiä tauotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten on vielä musiikkimaku, vähäpätöinen mutta jatkuvia riitoja aiheuttava asia. Mies ei kuuntele juuri mitään muuta, kuin 80-90-luvun musiikkia, jota en voi sietää. Vihaan sitä yli kaiken. Ap

Ei meilläkään mun miehen kanssa ole samanlainen musamaku, mutta en ole koskaan ajatellut että se olisi suhteen kannalta oleellinen. Kuuntelen haluamaani musiikkia kuulokkeista lenkillä tai siivotessani saatan luukuttaa ämyreistä lujaakin oli mies maisemissa tai ei. Kävin konserteissa joissa halusin ilman miestä ja niissä joissa musamaku kohtaa, yhdessä miehen kanssa. Kuitenkin meillä on 90 % eri maku, ei se ole meitä haitannut. Ei kaikkea tarvi kaksin tehdä. Meillä tilanne on toisinpäin, mies on mua nuorempi ja kuuntelee mun mielestä vitsillä sanottuna "vanhojen" musiikkia, tosin mulla on laaja musamaku ja riippuu isosti fiiliksestä mitä kuuntelen.

Nuoremmallekin miehelle voi kertyä ylipainoa parisuhteessa. Ei se että vaihdat nuorempaan takaa sitä, että saat kaiken mitä haluat. Meillä on oikein hyvä ja taas-arvoinen parisuhde. Ei mulla ole pienintäkään tarvetta vaihtaa toiseen. Joskus ärsyttää kaikki, useimmiten ei juuri mikään.

Lähipiirissä on muuten pariskunta samalla ikäerolla kuin te. Parisuhde alkanut kun molemmilla yksi parisuhde kariutunut ja yhä edelleen ovat onnellisia vaikka toinen on jo vanhus. Rouva on saanut opetella miesten töitä kun puoliso ei niitä hanskaa, mutta sanoo että edellinen parisuhde opetti sen että ei ne kädentaidot kaikkea ratkaise, on ollut onnellisempi tämän miehen kanssa vaikka hällä peukalo onkin keskellä kämmentä.

Kannattaa miettiä tarkkaan mitkä on ne asiat jotka hiertää, oisko niille tehtävissä jotain. Itselläni oli kriisi n 35 ikäisenä ja tuntui että mikään ei ole hyvin. Nyt kiitän järkeäni, etten tehnyt hätiköityjä päätöksiä vaan saatiin asiat miehen kanssa käsiteltyä. En usko että olisin onnellisempi nyt eronneena kuin tällä hetkellä olen. Hyviä asioita on niin paljon ja ne tahtovat kriisin keskellä jäädä pimentoon.

Toki, jos lapsia ei ole ja niitä haluat, vaatii se kunnon miettimisen ja selkeän päätöksen. Tehkää se yhdessä, oli ratkaisu mikä tahansa (lapsi, ei lapsia lainkaan , ei lapsia tässä parisuhteessa, ero jne)

Helppo on suhteesta nuoremman miehen kanssa huokailla että onneksi ei tehty hätiköityjä päätöksiä :D. Ap:llä on kuitekin pikkusen isommista jutuista kyse kuin yleensä parisuhteen kriiseissä. Harvemmassa parisuhteessa on siitä kiinni että toinen osapuoli joutuu luopumaan ihan jäätävistä perusasioista toisen hyväksi.

Se luopuminen voi olla edessä parisuhteessa kuin parisuhteessa iästä riippumatta. Ikinä et voi tietää mitä eteen tulee. Ei se nuoruus takaa sitä että terveys ongelmia ei tule. Niitä voi tulla ihan kenelle vaan ja ihan milloin vain.

Kokemusta on ja siinä on tärkeä huomata se kuka rinnalla pysyy ja kuka ei. Eivät aina pysy nekään joita olet tärkeiksi ystäviksesi luullut eikä puoliso jonka kanssa on vannottu niin myötä- kuin vastamäetkin.

Onneksi sellainen on löytynyt omalle rinnalleni ja olen rinnalla pysynyt. Emmekä ole edes 50 v vielä ja nämä asiat on tulleet kohdalle.

Tottakai voi. Mutta ei sen takia kannata heti sitä asennetta ottaa ettei mitään kannata ikinä yrittää kun uusi kumppani voi vaikka neliraajahalvaantua ekana päivänä. Että parempi nyt sitten vaan katkeroitua epäonnisen elämänvalinna kanssa jo kolmekymppisenä.

Tätähän mä just tarkoitinkin...

Oisko kuitenkin mitään, että keskustelisi niistä parisuhteen ongelmista ihan sen oman puolison kanssa, selvittäisi ne mitä voi ja jos ei voi niin sitten ero. Ap tuntuu pohtivan tätä nyt ihan yksin ja puoliso on kuin ulkopuolinen jonka voi nakata sivuun kun nyt just ei tunnukaan hyvältä ja nuorempaa uutta tilalle vaan.

No, kukin tavallaan ei se minulta pois ole, tahtoo vaan samat asiat toistua uusissakin parisuhteissa kun ei niitä ongelmakohtia käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaveilla saa nuoresta miehestä, eri asia on, onko ap:llä siihen mahdollisuuksia. Ap näyttää mummolta nuorte miesten silmissä.

Mammojen räikeä ja typerä kaksinaamaisuus näkyy peukutuksissa.

Peukut kääntyisi jos kommentti olisi miehelle.

Olette hämmentävän tyhmiä.

Mitenkäs ne sun peukut jos tosiaan kommentti olisi miehelle? Vai onko sinun pukuttamiset parempaa peukuttamista? Teillä palstamiehillä ei ihan oikeasti ole varaa uikuttaa kun kerrankin näin päin ketju.

Kerrankin näin päin? Tarkoitit kai tuhatta kertaa?

Täällähän solvataan 40v miehiä tauotta.

Kyllä. Ketjuissa jotka 40v miehet aloittavat sovatakseen 40v naisia. Huomaatko kuvion?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten on vielä musiikkimaku, vähäpätöinen mutta jatkuvia riitoja aiheuttava asia. Mies ei kuuntele juuri mitään muuta, kuin 80-90-luvun musiikkia, jota en voi sietää. Vihaan sitä yli kaiken. Ap

Ei meilläkään mun miehen kanssa ole samanlainen musamaku, mutta en ole koskaan ajatellut että se olisi suhteen kannalta oleellinen. Kuuntelen haluamaani musiikkia kuulokkeista lenkillä tai siivotessani saatan luukuttaa ämyreistä lujaakin oli mies maisemissa tai ei. Kävin konserteissa joissa halusin ilman miestä ja niissä joissa musamaku kohtaa, yhdessä miehen kanssa. Kuitenkin meillä on 90 % eri maku, ei se ole meitä haitannut. Ei kaikkea tarvi kaksin tehdä. Meillä tilanne on toisinpäin, mies on mua nuorempi ja kuuntelee mun mielestä vitsillä sanottuna "vanhojen" musiikkia, tosin mulla on laaja musamaku ja riippuu isosti fiiliksestä mitä kuuntelen.

Nuoremmallekin miehelle voi kertyä ylipainoa parisuhteessa. Ei se että vaihdat nuorempaan takaa sitä, että saat kaiken mitä haluat. Meillä on oikein hyvä ja taas-arvoinen parisuhde. Ei mulla ole pienintäkään tarvetta vaihtaa toiseen. Joskus ärsyttää kaikki, useimmiten ei juuri mikään.

Lähipiirissä on muuten pariskunta samalla ikäerolla kuin te. Parisuhde alkanut kun molemmilla yksi parisuhde kariutunut ja yhä edelleen ovat onnellisia vaikka toinen on jo vanhus. Rouva on saanut opetella miesten töitä kun puoliso ei niitä hanskaa, mutta sanoo että edellinen parisuhde opetti sen että ei ne kädentaidot kaikkea ratkaise, on ollut onnellisempi tämän miehen kanssa vaikka hällä peukalo onkin keskellä kämmentä.

Kannattaa miettiä tarkkaan mitkä on ne asiat jotka hiertää, oisko niille tehtävissä jotain. Itselläni oli kriisi n 35 ikäisenä ja tuntui että mikään ei ole hyvin. Nyt kiitän järkeäni, etten tehnyt hätiköityjä päätöksiä vaan saatiin asiat miehen kanssa käsiteltyä. En usko että olisin onnellisempi nyt eronneena kuin tällä hetkellä olen. Hyviä asioita on niin paljon ja ne tahtovat kriisin keskellä jäädä pimentoon.

Toki, jos lapsia ei ole ja niitä haluat, vaatii se kunnon miettimisen ja selkeän päätöksen. Tehkää se yhdessä, oli ratkaisu mikä tahansa (lapsi, ei lapsia lainkaan , ei lapsia tässä parisuhteessa, ero jne)

Helppo on suhteesta nuoremman miehen kanssa huokailla että onneksi ei tehty hätiköityjä päätöksiä :D. Ap:llä on kuitekin pikkusen isommista jutuista kyse kuin yleensä parisuhteen kriiseissä. Harvemmassa parisuhteessa on siitä kiinni että toinen osapuoli joutuu luopumaan ihan jäätävistä perusasioista toisen hyväksi.

Se luopuminen voi olla edessä parisuhteessa kuin parisuhteessa iästä riippumatta. Ikinä et voi tietää mitä eteen tulee. Ei se nuoruus takaa sitä että terveys ongelmia ei tule. Niitä voi tulla ihan kenelle vaan ja ihan milloin vain.

Kokemusta on ja siinä on tärkeä huomata se kuka rinnalla pysyy ja kuka ei. Eivät aina pysy nekään joita olet tärkeiksi ystäviksesi luullut eikä puoliso jonka kanssa on vannottu niin myötä- kuin vastamäetkin.

Onneksi sellainen on löytynyt omalle rinnalleni ja olen rinnalla pysynyt. Emmekä ole edes 50 v vielä ja nämä asiat on tulleet kohdalle.

Tottakai voi. Mutta ei sen takia kannata heti sitä asennetta ottaa ettei mitään kannata ikinä yrittää kun uusi kumppani voi vaikka neliraajahalvaantua ekana päivänä. Että parempi nyt sitten vaan katkeroitua epäonnisen elämänvalinna kanssa jo kolmekymppisenä.

Tätähän mä just tarkoitinkin...

Oisko kuitenkin mitään, että keskustelisi niistä parisuhteen ongelmista ihan sen oman puolison kanssa, selvittäisi ne mitä voi ja jos ei voi niin sitten ero. Ap tuntuu pohtivan tätä nyt ihan yksin ja puoliso on kuin ulkopuolinen jonka voi nakata sivuun kun nyt just ei tunnukaan hyvältä ja nuorempaa uutta tilalle vaan.

No, kukin tavallaan ei se minulta pois ole, tahtoo vaan samat asiat toistua uusissakin parisuhteissa kun ei niitä ongelmakohtia käsitellä.

Tämän nimenomaisen parisuhteen akuutit ongelmakohdat tuskin toistuu, jollei ap valitse uudestaan 16 vuotta vanhempaa puolisoa....

Vierailija kirjoitti:

Setämies siellä kaljamahoineen ja harvahampaineen tuomaroi. On nää veikeitä.. haters gonna hate..

Kyllä on ääliömäistä peukuttaa tätä, kun ap ei edes kertonut sukupuoltaan .

Mammojen tyhmyys tuli esiin. Turha uikuttaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaveilla saa nuoresta miehestä, eri asia on, onko ap:llä siihen mahdollisuuksia. Ap näyttää mummolta nuorte miesten silmissä.

Mammojen räikeä ja typerä kaksinaamaisuus näkyy peukutuksissa.

Peukut kääntyisi jos kommentti olisi miehelle.

Olette hämmentävän tyhmiä.

Ul i m iehet haukkuu keski-ikäiset naiset joka päivä. Nyt kun asetelma on toisinpäin, alkaa itkupotkuraivarit. Olette hämmentävän tyhmiä 😅

Jep.

Taitaa monella tulla realiteetit vastaan kun se kolmekymppinen, keski-ikäiseen vaimoon vaihdettu, alkaa nähdä vaan vanhenevan papan.

Murska enemmistö alapeukkuja Ap:lle, kunnes käy ilmi, että Ap on nainen ja sitten peukut ylös. Really?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaveilla saa nuoresta miehestä, eri asia on, onko ap:llä siihen mahdollisuuksia. Ap näyttää mummolta nuorte miesten silmissä.

Mammojen räikeä ja typerä kaksinaamaisuus näkyy peukutuksissa.

Peukut kääntyisi jos kommentti olisi miehelle.

Olette hämmentävän tyhmiä.

Mitenkäs ne sun peukut jos tosiaan kommentti olisi miehelle? Vai onko sinun pukuttamiset parempaa peukuttamista? Teillä palstamiehillä ei ihan oikeasti ole varaa uikuttaa kun kerrankin näin päin ketju.

Kerrankin näin päin? Tarkoitit kai tuhatta kertaa?

Täällähän solvataan 40v miehiä tauotta.

Kyllä. Ketjuissa jotka 40v miehet aloittavat sovatakseen 40v naisia. Huomaatko kuvion?

Näytä yksikin ketju joka on oikeasti miehen tekemä eikä mielisairaan miäswihaajan joka esiintyy miehenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaveilla saa nuoresta miehestä, eri asia on, onko ap:llä siihen mahdollisuuksia. Ap näyttää mummolta nuorte miesten silmissä.

Mammojen räikeä ja typerä kaksinaamaisuus näkyy peukutuksissa.

Peukut kääntyisi jos kommentti olisi miehelle.

Olette hämmentävän tyhmiä.

Mitenkäs ne sun peukut jos tosiaan kommentti olisi miehelle? Vai onko sinun pukuttamiset parempaa peukuttamista? Teillä palstamiehillä ei ihan oikeasti ole varaa uikuttaa kun kerrankin näin päin ketju.

Kerrankin näin päin? Tarkoitit kai tuhatta kertaa?

Täällähän solvataan 40v miehiä tauotta.

Kyllä. Ketjuissa jotka 40v miehet aloittavat sovatakseen 40v naisia. Huomaatko kuvion?

Näytä yksikin ketju joka on oikeasti miehen tekemä eikä mielisairaan miäswihaajan joka esiintyy miehenä.

Kumma juttu, kun nämä nimenomaiset ketjut on sitten kuitenkin aina täynnä mielisairaita näiswihaajia suoltamassa tuubaansa. Että kuinka sattuukaan että ne on aina naisten aloittamia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... ikä jolloin miehet jostain ihmeen syystä samaan aikaan sekä ukkoutuvat, että kuvittelevat olevansa kuumimmillaan 🙈 ..

Kyllä keski-ikä on melkeinpä sukupuoleen katsomatta aikaa jolloin rupeaa kelpaamaan itselleen. Pahmillaan sitä sitten nolaa itsensä . Mutta kovin tervetulleena vaiheena koen tämän itsetunnon lisääntymisen.

35-45 -vuotiaat naiset luulevat olevansa niin nuorekkaita ja eläväisiä jotka matkustelevat ja lipittävät viiniä ja...noh matkustelevat ja lipittelevät viiniä. Menee vain hetki ja sitten ollaankin jo mummoiässä. Kannattiko tuhota hyvä parisuhde? Niinpä.