Miksi toisilleen sopimattomia sinkkuja yritetään parittaa?
Sinkkuna ollessa törmäsin siihen, että minut haluttiin parittaa jollekin vastakkaisen sukupuolen edustajalle, jonka kanssa minulla ei ollut juurikaan/mitään yhteistä. Perusteluina käytettiin mm. seuraavia asioita:
A) Ko. henkilö oli jonkun lähisukulainen (esim. lapsi) ja minusta haluttiin puoliso tuolle yksinäiselle lapselle. Pelättiin, että muuten ko. henkilö jäisi yksin. Väliä ei ollut sillä, millainen olin, kunhan nyt saataisiin lapselle puoliso ja mieluusti myös lapsia (riippumatta siitä, olisiko ko. ihminen kykenevä vanhemmaksi). Ei todellakaan tuntunut hyvältä lähtökohdalta parisuhteelle, että olisin toiselle "ihan vaan joku, kunhan saa seurustella". En myöskään halunnut olla ns. hyväntekijä siinä, että olisin seurustellut/perustanut perheen henkilön kanssa vain säälistä siksi, ettei hän jäisi yksin.
B) Olimme molemmat sinkkuja, niin sopisimme varmasti toisillemme kuin nakutettu. Viis siitä, vaikka olimme kuin yö ja päivä, mutta sinkkuus mystisesti tekee meistä toisillemme sopivia. Kyllä vannoutuneesta maalla asujasta ja Helsingin keskustassa viihtyvästä kaupunkilaisesta saa hyvän parin. Vaikka elämäntoiveet olisivat olleet täysin erilaiset (toinen toivoisi lapsia, toinen ei), niin silti kannattaisi yrittää. Ehkä toinen muuttaisi mieltään tai olisitte niin rakastuneita, ettei asialla olisikaan väliä.
C) Vedottiin siihen, etten saisi olla liian kranttu, joten hyvin erilaisen puolison pitäisi kelvata ja hoettiin, että on parempi olla jonkun kanssa parisuhteessa kuin elää yksin. Miksi ihmisen pitäisi joustaa kriteereistään, jos jotkut asiat ovat hänelle parisuhteessa kynnyskysymyksiä? Minä mm. olin ehdoton, etten halua runsaasti päihteitä käyttävää puolisoa, toisen pitää olla ystävällinen, sosiaalisilta taidoiltaan normaali, käydä töissä ja pitää huolta itsestään ja kodistaan. Tämä oli osan mielestä liikaa vaadittu ja peloteltiin, että jään tuolla menolla yksin. En jäänyt, vaan odotin rauhassa, että sopiva henkilö tulisi vastaan.
D) Minulle yritettiin tuputtaa ihmistä, jolla ei ole edellytyksiä aikuiseen parisuhteeseen, mutta "kun se on niin kiva tyyppi". Ei se paljon lämmitä, jos toinen on kiva, jos arjella ei ole mitään edellytyksiä sujua. Tyrkytettiin ihmisiä, jotka eivät kyenneet lainkaan huolehtimaan itsestään/kodistaan/hygieniastaan/toimeentulostaan. Arjen hallinta saattoi olla pitkälti hukassa, oli suuria henkisiä haasteita tai päihdeongelmia. Miksi tuollaisen ihmisen kanssa haluaisi viritellä yhteiselämää ja lapsiperhearkea, kun itsestäkään huolehtiminen ei onnistunut?
Kertokaa te fiksummat, miksi toisilleen sopimattomia sinkkuja yritetään parittaa?
Ap
Kommentit (88)
ihmisiltä vaan puuttuu ymmärrys siitä, että kaikki ei ajattele juuri niin kuin he
Mulle naureskeltiin, tyrkytettiin isäni ikäisiä miehiä, peräkamarinpoikia ja muita, kun halusin olla eroni jälkeen rauhassa yksin useamman vuoden. Joo, oli kurjaa olla yksin, mutta en todellakaan olisi valinnut noista miehistä ketään. Kyllä tuli moni sanomaan, että tällä menolla jään yksin ja kannattaisi nyt ottaa vielä se mukava Erkki-Petteri, kun on vapaalla jalalla. Osa ei edes uskonut eitä eli jos olin jo sanonut, etten ole kiinnostunut, niin myöhemmin tultiin kyselemään "etkö kuitenkin voisi". Pahimmat noista peräkamarinpojista laittoivat äitinsä/mummonsa asialle, eivät itse uskaltaneet tulla sanomaan sanaakaan. Sitten saattoi joku äiti tulla selittämään "kuinka Erkki-Petteri niin haluaisi tuollaisen vaimon kuin sinä olet. Erkki-Petteristä vaimon pitää olla juuri tuollainen." Kiva juttu, Erkki-Petteri voisi myös tulla kertomaan asian itse, eikä käyttää äitiä viestin viejänä...
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko suostua parituksiin, sano että haet itse ja sinkkuna ok.
Jotkut tekevät tämän parituksen täysin toisen paritettavan osapuolen tietämättä. Yhtäkkiä joku random tulee mukamas omasta aloitteestaan pokaamaan ja heti hänen jutuistaan osaat laskea 1 + 1, että joku kolmas osapuoli on koko jutun takana. Sinulle ei ole kerrottu koko asiasta mitään, vaan sille pokaajalle on vinkattu että tuossa olisi sinulle sopiva kumppani.
Siitä sopivuudesta voidaan sitten olla montaa mieltä.
Olen kuullut jälkikäteen kuinka sukulaiseni ovat suunnitelleet mulle jotain tuttujaan miesehdokkaiksi (vanhoja ukkoja). Siis sukulaiset, joiden kanssa olen todella harvoin tekemisissä ja joilla ei oikeasti ole mitään tietoa mun parisuhdekuvioista. Mutta kun en ole tuonut ketään heille näytille tai lähettänyt hääkutsua niin täytyyhän raukalle joku sulho hankkia :D
N26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka oon itse nainen, niin kyllä joskus hirvittää, kun katson tätä miesten näkökulmasta. Muutamalle kaverimiehelle on tyrkytetty vaikka millaisia naisia. Miehet ovat fiksuja, käyvät töissä jne. Sitten tarjotaan naisia, joita ei kiinnosta työssäkäynti tai muutenkaan huolehtia mistään.
On muuten yleinen kuvio näissä naittamisissa, että fiksulle ja skarpille tyypille tarjotaan aina jotain elämänhallintaongelmaista, henkisesti kehittymätöntä tmv. puolisoehdokasta. Harvemmin niin, että se toinen osapuoli olisi yhtä fiksu ja skarppi. Meinaavatko sitten, että se skarpimpi osapuoli pitäisi huolta tästä toisesta vai onko kyseessä aiemmassa viestissä mainittu ilkeyttään parittaminen.
Auts, tuli muistoja mieleen. Minua on pidetty hyvin aikaansaavana ja reippaana tyyppinä. En kuitenkaan ole justiina enkä halua pekkapuupäätä. Kuulin ensimmäisen kerran sanan "perässävedettävä" 80-luvun lopulla, kun eräs mies (johon olin aika ihastunut) havaitsi minut sokkotreffeillä itselleen tutun, äärimmäisen päättämättömän ja henkisesti velton tyypin kanssa. Meidät oli järjestetty yhteen sillä perusteella, että olimme kumpikin pitkiä ja urheilullisia, mutta ei se oikeasti riittänyt.
D) Minulle yritettiin tuputtaa ihmistä, jolla ei ole edellytyksiä aikuiseen parisuhteeseen, mutta "kun se on niin kiva tyyppi". Ei se paljon lämmitä, jos toinen on kiva, jos arjella ei ole mitään edellytyksiä sujua. Tyrkytettiin ihmisiä, jotka eivät kyenneet lainkaan huolehtimaan itsestään/kodistaan/hygieniastaan/toimeentulostaan. Arjen hallinta saattoi olla pitkälti hukassa, oli suuria henkisiä haasteita tai päihdeongelmia. Miksi tuollaisen ihmisen kanssa haluaisi viritellä yhteiselämää ja lapsiperhearkea, kun itsestäkään huolehtiminen ei onnistunut?
Tämä!! Perheen perustaminen on elämän suurin sitoumus, josta ei pääse täysin edes erotessa (lapsi kuitenkin aina yhdistää). Miksi elämän suurin sitoumus pitäisi tehdä sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole siihen halua samalla tavalla kuin itsellä on? Ei mua kiinnosta yksin ottaa vastuuta perhe-elämän pyörittämisestä, vaan haluan tehdä sen tasaveroisen kumppanin kanssa. Lapsiperheessä on sen verran hommaa jo muutenkin, etten kaipaisi siihen kumppania, joka olisi kuin yksi lapsista.
Jo se lähtöoletus, että sinkku haluaa varmasti löytää parisuhteen. Ei kaikki halua. Ja rehellisesti sanottuna suurin osa vapaalla jalalla olevista vastakkaisen sukupuolen edustajista on sellaisia, etten osaa kuvitellakaan parisuhdetta.
Nyt kun kovasti yritän muistella niin kukaan ei ole koskaan yrittänyt parittaa mua kenellekään. Ehkä hyvä niin.
M35
Asutteko jossain 1800-luvun peräkylällä? Ihan kummallista menoa 😳
Oon perusluonteeltani reipas ja ahkera. Tähän vedoten sitten aina jaksettiin ehdotella, että voisin ottaa tuon Penan mieheksi, niin tulisi Penaankin ryhtiä tai sitten tasapainotettaisiin hyvin toisiamme, kun Pena on tottunut ottamaan rennosti ja juomaan kaljaa sohvalla.
Sori, mutta tietyissä asioissa vastakohdat ei viehätä enkä halua olla suhteessa se ainoa aktiivinen osapuoli. Olen sitä roolia testannut aikanaan, eikä ollut oma juttuni - meni hermot sekä toisella että minulla. Nykyisin on mukava, kun on samanlainen mies kuin itsekin olen. Tekee asioita, eikä kaikki ole yksin kenenkään kontolla. :)
Vierailija kirjoitti:
Asutteko jossain 1800-luvun peräkylällä? Ihan kummallista menoa 😳
Ei tarvi kuule asua edes missään 1800-luvun peräkylällä, vaan 2000-luvun Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Asutteko jossain 1800-luvun peräkylällä? Ihan kummallista menoa 😳
Samaa mietin.
"Mulla ois sulle mies.."
Mä: 30 ja sanoja: 29
Mies: 25
Sijainti: Uusimaa vuonna 2013
Taitavat kaikki keskustelussa voimaantuneet naiset olla ikisinkkuja vaikka muuta väittävät. Prinsessaunelman ylläpitäminen on sekä yhteiskunnan että nuoretn naisten kannalta haitallista.
Vierailija kirjoitti:
"Mulla ois sulle mies.."
Mä: 30 ja sanoja: 29
Mies: 25
Sijainti: Uusimaa vuonna 2013
Ja ongelma oli...?
Vierailija kirjoitti:
Taitavat kaikki keskustelussa voimaantuneet naiset olla ikisinkkuja vaikka muuta väittävät. Prinsessaunelman ylläpitäminen on sekä yhteiskunnan että nuoretn naisten kannalta haitallista.
Tulihan se sieltä! Prinsessaunelma = ei halua tulla naitetuksi kanssaan täysin yhteensopimattomalle ihmiselle :D
Vierailija kirjoitti:
Taitavat kaikki keskustelussa voimaantuneet naiset olla ikisinkkuja vaikka muuta väittävät. Prinsessaunelman ylläpitäminen on sekä yhteiskunnan että nuoretn naisten kannalta haitallista.
Siteeraten tonttuja: pärjätkää ite!
Ei sillä, mies löytyi lopulta tyystin toisaalta. Tämä juurikin haluaa tukea ja auttaa päin näköä sylkemisen sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mulla ois sulle mies.."
Mä: 30 ja sanoja: 29
Mies: 25
Sijainti: Uusimaa vuonna 2013Ja ongelma oli...?
Kyseinen mies ei tiennyt parituksesta. Suutahti kun kuuli.
Vierailija kirjoitti:
Taitavat kaikki keskustelussa voimaantuneet naiset olla ikisinkkuja vaikka muuta väittävät. Prinsessaunelman ylläpitäminen on sekä yhteiskunnan että nuoretn naisten kannalta haitallista.
Elättäjiä tarvitaan aina. Oota muistelen.. Niin nehän olikin niitä loisia eikä nekään käy.
Ai että! Miten ihmeessä meitä prinsessoja voikin tunkea ovista ja ikkunoista?
Ei ole pakko suostua parituksiin, sano että haet itse ja sinkkuna ok.