Lue keskustelun säännöt.
Korona on opettanut mitkä asiat elämässä ovat olleet parhaita - kokemukset matkoilla
06.03.2021 |
Pariisin herääminen varhainen aamu kun kaupunki herää. Loppumattomalta tuntuva Ilta-aurinko Rooman kukkulalla. Wienin museoiden loppumattomat aarteet ja kahviloiden leivokset. Illallinen ystävien kanssa Pesaron pikkuravintolan syleilevän lämpimässä kesäyössä. Ilta loppuun asti hiotussa konsertissa Lontoossa. New Yorkin huimaava futurismi.
Ne ovat elämän todellisia huippuhetkiä. Joita aion vielä kokea lukemattomia, ihan pian.
Kommentit (49)
Olen matkustellut melko paljon. Kokenut sen asiaksi, jota haluan tehdä uudestaan ja uudestaan.
En kuitenkaan saa nyt kaivettua ehkä tätä samaa fiilistä tai kaipuuta. Matkusteluun liittyy paljon vaivaa (varaukset, suunnittelu, pitkät lennot jne.) Tottakai ne pitää sisällään myös ihania hetkiä, mutta viime vuonna pitkästä aikaa palauduin lomilla kunnolla.
Luulen, että en ole ensimmäisten joukossa varaamassa matkaa sitten kun tilanne taas muuttuu. Suomessa on aika kiva olla, lomillakin :)
Mutta sitä olen miettinyt miten ryysis tulee olemaan matkailun avautuessa, saattaa näkyä myls hinnoissa hetken aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Matkustaminen on yksi suurimmista intohimoistani. Elän muutenkin oikein hyvää elämää ja rakastan myös arkea sielunkumppanini kanssa, mutta kyllä ne matkoilla koetut asiat ovat jotain niin erityistä ja reissussa luodut muistot ikimuistoisimpia.
Se tunne kun neljän päivän vaelluksen jälkeen saapui varhain aamusta Machu Picchulle, vuoria peittänyt pilviverho väistyi ja aamuaurinko valaisi Incojen kadonneen kaupungin rauniot silmiemme edessä. Se näky oli jotain niin sanoinkuvaamattoman ihmeellistä, että salpasi hengen ja liikutti kyyneliin asti.
Se tunne joka kerta kun sukeltaa riutalla joka on niin täynnä väriä ja elämää ja siellä painottomana kaikenlaisten trooppisten kalojen ympäröimänä kokee aidosti olevansa ihan toisessa maailmassa.
Se tunne kun on koko päivän kiivennyt vuorenhuippua kohti ja istahtaa syömään eväsleipiä käsittämättömän upeiden maisemien ääreen ja fiilis on kuin olisi koko maailman huipulla.
Se tunne kun vietti koko päivän puisella katamaraanilla puikkelehtien vehreyttä pursuilevien saarien välissä vesiputouksia jahdaten, vain minä, mieheni ja katamaraanin omistava paikallinen perhe joilla riittää tietoa ja tarinaa ympäristöstä ja kulttuurista. Ja jotka laittavat kannella olevalla alkeisella grillillä niin hyvää ruokaa että pökerryttää.
Se tunne, kun Atacaman aavikolla Chilessä pääsi omin silmin näkemään, miksi sitä paikkaa kutsutaan maailman parhaaksi tähtitaivaan katselupaikaksi. Kun pieni ihmismieli yrittää ymmärtää ylhäällä loistavaa selkeää linnunrataa miljardine ja yhä miljardine tähtineen ja tuntee olonsa samalla niin pieneksi, samalla niin suureksi osaksi maailmankaikkeutta.
Se tunne, kun herää teltasta keskellä Afrikan savannia ja parinkymmenen metrin päässä kävelee villikirahveja puiden oksia mutustellen, vähät välittämättä ihmisten läsnäolosta. Kun myöhemmin safariautossa istuessa todistaa kun gepardi singahtaa juoksuun ja laukkaa hirmuvauhtia suoraan auton ohi kaikessa uljaudessaan. Kun joutuu arviolta viidenkymmenen elefantin perheen keskelle niiden siirtyessä juomapaikalta savannia kohti.
Kokemuksia, kokemuksia. Korvaamattomia, ainutlaatuisia, ikimuistoisia kokemuksia jotka tekevät elämästäni rikkaamman kuin olisin koskaan ennen osannut haaveillakaan. On tuntunut oudolta ja ehkä vähän vaikealtakin olla vain kotona viimeisen vuoden ajan, mutta tietenkin ymmärrän pitää perspektiiviä enkä ole valittanut enkä edes harkinnut minnekään lähtöä. Kyllä sitä sitten ehtii. Ja nyt on saanut paljon rahaa säästöön kun ei ole kulunut yhtään mihinkään ylimääräiseen. Ensi vuonna, jos tilanne on ohi, lähden mieheni kanssa vuoden mittaiselle maailmanympärysmatkalle.
Kuulostaa tosi kliseiseltä, vaikka sinulle yksilönä tietysti ainutlaatuista.
Minusta kuulostaa ihanalle. Tuli niin paljon muistoja mieleen ja kova matkakuume. Minä myös olen todella onnellinen vain matkoilla, vaikka ei tavallisessa arjessani mitään erityistä vikaa ole. Jotenkin se vapauden tunne ja se, että koko ajan näkee ja kokee jotakin uutta. Juuri nyt, jos maailma olisi normaali, mieluusti lähtisin vaikka vain Espanjaan. Vuokratulla autolla kierreltäisiin miehen kanssa siellä. Rakastan erityisesti Kastilian ylänköjä, hienoja värejä autiossa maisemassa, vanhoja kaupunkeja hienoine rakennuksineen, lämpimiä päiviä ja viileän usvaisia aamuja. Tienvarren yksinäisessä baarissa aamupalaksi nautittua vahvaa kahvia ja paahdettua patonkia . Iltapäivän kylmää olutta aurinkoisella terassilla lounaalla. Kylänraitilla kävelyä iltasella kylänväen joukossa kun kaikki ovat iloisia ja päällä on kauniit vaatteet ja naisilla hiukset kauniisti kammattu. Esteettisiä elämyksiä koko ajan silmän täydeltä.
Oletko kokeillut lähteä kiertelemään autolla kotimaassa? Me teimme niin viime kesänä ja näimme paljon kaikkea hienoa :)
Tuntui myös vaivattomalta ja vapauttavalta, kun tiesi, että voimme kääntyä kotiin koska tahansa tai jatkaa pidemmälle, jos jokin uusi paikka alkoi kiinnostaa eikä tarvinnut pelata aikaa esim. varattujen lentojen tai hotellimajoitusten kanssa (toki olimme joitain yöpymisiä varanneet, mutta meillä oli myös teltta mukana - nukuimmekin siinä yhden yön (vähän huonosti tosin), mutta oli todella hauskaa tehdä aamupala pikku retkikeittimellä ja käydä aamu-uinnilla läheisessä järvessä).
Kahvia ja patonkia & olutta nautimme mekin!
Parasta lomareissulla on se, että saa aina mennä valmiiseen pöytään. Aamiainen, lounas ja päivällinen jossain muualla kuin itse laitettuna kotikeittiössä. Joka ilta voi testata eri ravintolan. Saa nukkua pitkään, juoda kahvia hotellihuoneen parvekkeella ja illalla viiniä ennen nukkumaan menoa. Joku muu siivoaa.
Upeita historiallisia nähtävyyksiä ja huikeita maisemia. Vaellusta Pohjois-Norjassa tai Skotlannissa.
Mä huvikseni suunnittelen matkoja ja selailen hotellisivustoja vaikka en tiedä, pääseekö enää milloinkaan mihinkään. Uskon kyllä, että joskus tämä pandemia on ohi. Pakko olla! Kauhea matkakuume.
Ja mun arjessa tai kotioloissa ei ole mitään vikaa. Mulla on kiva koti ja maailman paras mies, mutta lomailu ulkomailla kruunaa ihanan elämän :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Matkustaminen on yksi suurimmista intohimoistani. Elän muutenkin oikein hyvää elämää ja rakastan myös arkea sielunkumppanini kanssa, mutta kyllä ne matkoilla koetut asiat ovat jotain niin erityistä ja reissussa luodut muistot ikimuistoisimpia.
Se tunne kun neljän päivän vaelluksen jälkeen saapui varhain aamusta Machu Picchulle, vuoria peittänyt pilviverho väistyi ja aamuaurinko valaisi Incojen kadonneen kaupungin rauniot silmiemme edessä. Se näky oli jotain niin sanoinkuvaamattoman ihmeellistä, että salpasi hengen ja liikutti kyyneliin asti.
Se tunne joka kerta kun sukeltaa riutalla joka on niin täynnä väriä ja elämää ja siellä painottomana kaikenlaisten trooppisten kalojen ympäröimänä kokee aidosti olevansa ihan toisessa maailmassa.
Se tunne kun on koko päivän kiivennyt vuorenhuippua kohti ja istahtaa syömään eväsleipiä käsittämättömän upeiden maisemien ääreen ja fiilis on kuin olisi koko maailman huipulla.
Se tunne kun vietti koko päivän puisella katamaraanilla puikkelehtien vehreyttä pursuilevien saarien välissä vesiputouksia jahdaten, vain minä, mieheni ja katamaraanin omistava paikallinen perhe joilla riittää tietoa ja tarinaa ympäristöstä ja kulttuurista. Ja jotka laittavat kannella olevalla alkeisella grillillä niin hyvää ruokaa että pökerryttää.
Se tunne, kun Atacaman aavikolla Chilessä pääsi omin silmin näkemään, miksi sitä paikkaa kutsutaan maailman parhaaksi tähtitaivaan katselupaikaksi. Kun pieni ihmismieli yrittää ymmärtää ylhäällä loistavaa selkeää linnunrataa miljardine ja yhä miljardine tähtineen ja tuntee olonsa samalla niin pieneksi, samalla niin suureksi osaksi maailmankaikkeutta.
Se tunne, kun herää teltasta keskellä Afrikan savannia ja parinkymmenen metrin päässä kävelee villikirahveja puiden oksia mutustellen, vähät välittämättä ihmisten läsnäolosta. Kun myöhemmin safariautossa istuessa todistaa kun gepardi singahtaa juoksuun ja laukkaa hirmuvauhtia suoraan auton ohi kaikessa uljaudessaan. Kun joutuu arviolta viidenkymmenen elefantin perheen keskelle niiden siirtyessä juomapaikalta savannia kohti.
Kokemuksia, kokemuksia. Korvaamattomia, ainutlaatuisia, ikimuistoisia kokemuksia jotka tekevät elämästäni rikkaamman kuin olisin koskaan ennen osannut haaveillakaan. On tuntunut oudolta ja ehkä vähän vaikealtakin olla vain kotona viimeisen vuoden ajan, mutta tietenkin ymmärrän pitää perspektiiviä enkä ole valittanut enkä edes harkinnut minnekään lähtöä. Kyllä sitä sitten ehtii. Ja nyt on saanut paljon rahaa säästöön kun ei ole kulunut yhtään mihinkään ylimääräiseen. Ensi vuonna, jos tilanne on ohi, lähden mieheni kanssa vuoden mittaiselle maailmanympärysmatkalle.
Kuulostaa tosi kliseiseltä, vaikka sinulle yksilönä tietysti ainutlaatuista.
Minusta kuulostaa ihanalle. Tuli niin paljon muistoja mieleen ja kova matkakuume. Minä myös olen todella onnellinen vain matkoilla, vaikka ei tavallisessa arjessani mitään erityistä vikaa ole. Jotenkin se vapauden tunne ja se, että koko ajan näkee ja kokee jotakin uutta. Juuri nyt, jos maailma olisi normaali, mieluusti lähtisin vaikka vain Espanjaan. Vuokratulla autolla kierreltäisiin miehen kanssa siellä. Rakastan erityisesti Kastilian ylänköjä, hienoja värejä autiossa maisemassa, vanhoja kaupunkeja hienoine rakennuksineen, lämpimiä päiviä ja viileän usvaisia aamuja. Tienvarren yksinäisessä baarissa aamupalaksi nautittua vahvaa kahvia ja paahdettua patonkia . Iltapäivän kylmää olutta aurinkoisella terassilla lounaalla. Kylänraitilla kävelyä iltasella kylänväen joukossa kun kaikki ovat iloisia ja päällä on kauniit vaatteet ja naisilla hiukset kauniisti kammattu. Esteettisiä elämyksiä koko ajan silmän täydeltä.
Oletko kokeillut lähteä kiertelemään autolla kotimaassa? Me teimme niin viime kesänä ja näimme paljon kaikkea hienoa :)
Tuntui myös vaivattomalta ja vapauttavalta, kun tiesi, että voimme kääntyä kotiin koska tahansa tai jatkaa pidemmälle, jos jokin uusi paikka alkoi kiinnostaa eikä tarvinnut pelata aikaa esim. varattujen lentojen tai hotellimajoitusten kanssa (toki olimme joitain yöpymisiä varanneet, mutta meillä oli myös teltta mukana - nukuimmekin siinä yhden yön (vähän huonosti tosin), mutta oli todella hauskaa tehdä aamupala pikku retkikeittimellä ja käydä aamu-uinnilla läheisessä järvessä).
Kahvia ja patonkia & olutta nautimme mekin!
No meillä oli sama vapaus viime kesänä Viro-Latvia-Liettua reissulla.
Vierailija kirjoitti:
Mulle taas muistutti siitä, että elämän tärkeimpiä asioita ovat ne läheiset ihmiset. Kun saat ihmisen teho-osastolta hengityskoneesta elävänä ja takaisin , voittaa se mennen tullen kaikki reissut. Vaikka niitäkin kaipaan kyllä.
Itse en tarvitse koronaa muistuttamaan tärkeistä ihmisistä, vaan se näkyy toimissani muulloinkin. Ja tottakai ne matkatkin teen mieluiten niiden tärkeiden ihmisten kanssa. En nauttisi matkoista yksin yhtään samoin kuin niiden rakkaiden ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Matkustaminen on yksi suurimmista intohimoistani. Elän muutenkin oikein hyvää elämää ja rakastan myös arkea sielunkumppanini kanssa, mutta kyllä ne matkoilla koetut asiat ovat jotain niin erityistä ja reissussa luodut muistot ikimuistoisimpia.
Se tunne kun neljän päivän vaelluksen jälkeen saapui varhain aamusta Machu Picchulle, vuoria peittänyt pilviverho väistyi ja aamuaurinko valaisi Incojen kadonneen kaupungin rauniot silmiemme edessä. Se näky oli jotain niin sanoinkuvaamattoman ihmeellistä, että salpasi hengen ja liikutti kyyneliin asti.
Se tunne joka kerta kun sukeltaa riutalla joka on niin täynnä väriä ja elämää ja siellä painottomana kaikenlaisten trooppisten kalojen ympäröimänä kokee aidosti olevansa ihan toisessa maailmassa.
Se tunne kun on koko päivän kiivennyt vuorenhuippua kohti ja istahtaa syömään eväsleipiä käsittämättömän upeiden maisemien ääreen ja fiilis on kuin olisi koko maailman huipulla.
Se tunne kun vietti koko päivän puisella katamaraanilla puikkelehtien vehreyttä pursuilevien saarien välissä vesiputouksia jahdaten, vain minä, mieheni ja katamaraanin omistava paikallinen perhe joilla riittää tietoa ja tarinaa ympäristöstä ja kulttuurista. Ja jotka laittavat kannella olevalla alkeisella grillillä niin hyvää ruokaa että pökerryttää.
Se tunne, kun Atacaman aavikolla Chilessä pääsi omin silmin näkemään, miksi sitä paikkaa kutsutaan maailman parhaaksi tähtitaivaan katselupaikaksi. Kun pieni ihmismieli yrittää ymmärtää ylhäällä loistavaa selkeää linnunrataa miljardine ja yhä miljardine tähtineen ja tuntee olonsa samalla niin pieneksi, samalla niin suureksi osaksi maailmankaikkeutta.
Se tunne, kun herää teltasta keskellä Afrikan savannia ja parinkymmenen metrin päässä kävelee villikirahveja puiden oksia mutustellen, vähät välittämättä ihmisten läsnäolosta. Kun myöhemmin safariautossa istuessa todistaa kun gepardi singahtaa juoksuun ja laukkaa hirmuvauhtia suoraan auton ohi kaikessa uljaudessaan. Kun joutuu arviolta viidenkymmenen elefantin perheen keskelle niiden siirtyessä juomapaikalta savannia kohti.
Kokemuksia, kokemuksia. Korvaamattomia, ainutlaatuisia, ikimuistoisia kokemuksia jotka tekevät elämästäni rikkaamman kuin olisin koskaan ennen osannut haaveillakaan. On tuntunut oudolta ja ehkä vähän vaikealtakin olla vain kotona viimeisen vuoden ajan, mutta tietenkin ymmärrän pitää perspektiiviä enkä ole valittanut enkä edes harkinnut minnekään lähtöä. Kyllä sitä sitten ehtii. Ja nyt on saanut paljon rahaa säästöön kun ei ole kulunut yhtään mihinkään ylimääräiseen. Ensi vuonna, jos tilanne on ohi, lähden mieheni kanssa vuoden mittaiselle maailmanympärysmatkalle.
Kuulostaa tosi kliseiseltä, vaikka sinulle yksilönä tietysti ainutlaatuista.
Minusta kuulostaa ihanalle. Tuli niin paljon muistoja mieleen ja kova matkakuume. Minä myös olen todella onnellinen vain matkoilla, vaikka ei tavallisessa arjessani mitään erityistä vikaa ole. Jotenkin se vapauden tunne ja se, että koko ajan näkee ja kokee jotakin uutta. Juuri nyt, jos maailma olisi normaali, mieluusti lähtisin vaikka vain Espanjaan. Vuokratulla autolla kierreltäisiin miehen kanssa siellä. Rakastan erityisesti Kastilian ylänköjä, hienoja värejä autiossa maisemassa, vanhoja kaupunkeja hienoine rakennuksineen, lämpimiä päiviä ja viileän usvaisia aamuja. Tienvarren yksinäisessä baarissa aamupalaksi nautittua vahvaa kahvia ja paahdettua patonkia . Iltapäivän kylmää olutta aurinkoisella terassilla lounaalla. Kylänraitilla kävelyä iltasella kylänväen joukossa kun kaikki ovat iloisia ja päällä on kauniit vaatteet ja naisilla hiukset kauniisti kammattu. Esteettisiä elämyksiä koko ajan silmän täydeltä.
Oletko kokeillut lähteä kiertelemään autolla kotimaassa? Me teimme niin viime kesänä ja näimme paljon kaikkea hienoa :)
Tuntui myös vaivattomalta ja vapauttavalta, kun tiesi, että voimme kääntyä kotiin koska tahansa tai jatkaa pidemmälle, jos jokin uusi paikka alkoi kiinnostaa eikä tarvinnut pelata aikaa esim. varattujen lentojen tai hotellimajoitusten kanssa (toki olimme joitain yöpymisiä varanneet, mutta meillä oli myös teltta mukana - nukuimmekin siinä yhden yön (vähän huonosti tosin), mutta oli todella hauskaa tehdä aamupala pikku retkikeittimellä ja käydä aamu-uinnilla läheisessä järvessä).
Kahvia ja patonkia & olutta nautimme mekin!
No meillä oli sama vapaus viime kesänä Viro-Latvia-Liettua reissulla.
Sitä en epäile, mutta jos rajat ovat kiinni, niin on kotimaassakin paljon nähtävää ja kilometrejä riittää isompaankin reissuun. Ymmärrän sen, että on hauska lähteä pois kodista nauttimaan uusista maisemista ja syödä jonkun muun laittamaa ruokaa jne., mutta itselläni ei ainakaan ole pakkoa lähteä nimenomaan ulkomaille lomailemaan.
Toivottavasti Interrail-liput olisivat pandemian jälkeen halvempia. On tullut paskottua ilmastoa siksi koska lentäminen on niin halpaa ja vaivatonta. Junan kyydissä näkisi myös paremmin maisemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tavallaan aika köyhä elämä jos elämä on vain siinä että pääsee pois johonkin.
Onhan nuo hienoja hetkiä mutta kyllä ainakin minä toivoisin elämäni lopussa muistavani elämäni huippuhetkinä hiukan toisenlaisia hetkiä.
Eihän matkailua voi verrata omiin valmistujaisjuhliinsa, häihinsä, lastensa syntymiin jne. Matkat ovat vain helpoimmin toistettavia elämyksiä. Harvalle työnteko tai kotoilu antaa suuria elämyksiä.
Minä olen kyllä valinnut kotini ja kaikki siellä olevat esineet, jopa ikkunasta näkyvän maiseman ja lähikävelylenkin niin, että ne antavat minulle rauhaa, energiaa, tasapainoa, hyvää oloa jne. Siksi matkat ovat bonuksia hyvään arkeen, mutta ei ole tarvetta päästä pois kotoa.
Ilmeisesti käyt vain kaupunkilomilla kun et luonnosta ole kiinnostunut?