Lue keskustelun säännöt.
Korona on opettanut mitkä asiat elämässä ovat olleet parhaita - kokemukset matkoilla
06.03.2021 |
Pariisin herääminen varhainen aamu kun kaupunki herää. Loppumattomalta tuntuva Ilta-aurinko Rooman kukkulalla. Wienin museoiden loppumattomat aarteet ja kahviloiden leivokset. Illallinen ystävien kanssa Pesaron pikkuravintolan syleilevän lämpimässä kesäyössä. Ilta loppuun asti hiotussa konsertissa Lontoossa. New Yorkin huimaava futurismi.
Ne ovat elämän todellisia huippuhetkiä. Joita aion vielä kokea lukemattomia, ihan pian.
Kommentit (49)
Kun rajat aukeavat lähden HETI. Aikaa on ja rahaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttää siltä että Israelin Eilatiin pääsee aika pian. 😍
Kaipaan matkustamista enemmän kuin mitään.
Onneksi ehdin käymään vaikka missä ennen tätä.
No tavallaan aika köyhä elämä jos elämä on vain siinä että pääsee pois johonkin.
Onhan nuo hienoja hetkiä mutta kyllä ainakin minä toivoisin elämäni lopussa muistavani elämäni huippuhetkinä hiukan toisenlaisia hetkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tavallaan aika köyhä elämä jos elämä on vain siinä että pääsee pois johonkin.
Onhan nuo hienoja hetkiä mutta kyllä ainakin minä toivoisin elämäni lopussa muistavani elämäni huippuhetkinä hiukan toisenlaisia hetkiä.
Eihän matkailua voi verrata omiin valmistujaisjuhliinsa, häihinsä, lastensa syntymiin jne. Matkat ovat vain helpoimmin toistettavia elämyksiä. Harvalle työnteko tai kotoilu antaa suuria elämyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa mistä haaveilla ja mitä muistella..
Itse kaipasin kotiin Kreikan matkalta vaikka kivaa olikin.
Ruotsi laivareissujen jälkeen oli tosi väsynyt vaikka en ryyppää. Toki olisi kiva käydä, ei sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistot ovat kauniita. Vaalikaa niitä, sillä paluuta entiseen ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun katselee Napolin kukkuloilta alas sinne lahdelle kirkkaana aamupäivänä.
Ja samaan aikaan joidenkin mielestä suomalainen ryteikkömettä on ”kaunis”.
🤦🏻♂️
Ei se sulje pois sitä, että jos matkustaa joskus muualle niin pystyy nauttimaan myös omasta maastaan ja paikkakunnastaan.
Matkailu avartaa sanoi joku viisas.
Toivon, että pääsen matkustamaan kun tämä aika tästä selkenee.
Nyt täytyy vain muistella sinistä merta, hiekkarantaa ja lämmintä tuulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä. Matkustaminen on yksi suurimmista intohimoistani. Elän muutenkin oikein hyvää elämää ja rakastan myös arkea sielunkumppanini kanssa, mutta kyllä ne matkoilla koetut asiat ovat jotain niin erityistä ja reissussa luodut muistot ikimuistoisimpia.
Se tunne kun neljän päivän vaelluksen jälkeen saapui varhain aamusta Machu Picchulle, vuoria peittänyt pilviverho väistyi ja aamuaurinko valaisi Incojen kadonneen kaupungin rauniot silmiemme edessä. Se näky oli jotain niin sanoinkuvaamattoman ihmeellistä, että salpasi hengen ja liikutti kyyneliin asti.
Se tunne joka kerta kun sukeltaa riutalla joka on niin täynnä väriä ja elämää ja siellä painottomana kaikenlaisten trooppisten kalojen ympäröimänä kokee aidosti olevansa ihan toisessa maailmassa.
Se tunne kun on koko päivän kiivennyt vuorenhuippua kohti ja istahtaa syömään eväsleipiä käsittämättömän upeiden maisemien ääreen ja fiilis on kuin olisi koko maailman huipulla.
Se tunne kun vietti koko päivän puisella katamaraanilla puikkelehtien vehreyttä pursuilevien saarien välissä vesiputouksia jahdaten, vain minä, mieheni ja katamaraanin omistava paikallinen perhe joilla riittää tietoa ja tarinaa ympäristöstä ja kulttuurista. Ja jotka laittavat kannella olevalla alkeisella grillillä niin hyvää ruokaa että pökerryttää.
Se tunne, kun Atacaman aavikolla Chilessä pääsi omin silmin näkemään, miksi sitä paikkaa kutsutaan maailman parhaaksi tähtitaivaan katselupaikaksi. Kun pieni ihmismieli yrittää ymmärtää ylhäällä loistavaa selkeää linnunrataa miljardine ja yhä miljardine tähtineen ja tuntee olonsa samalla niin pieneksi, samalla niin suureksi osaksi maailmankaikkeutta.
Se tunne, kun herää teltasta keskellä Afrikan savannia ja parinkymmenen metrin päässä kävelee villikirahveja puiden oksia mutustellen, vähät välittämättä ihmisten läsnäolosta. Kun myöhemmin safariautossa istuessa todistaa kun gepardi singahtaa juoksuun ja laukkaa hirmuvauhtia suoraan auton ohi kaikessa uljaudessaan. Kun joutuu arviolta viidenkymmenen elefantin perheen keskelle niiden siirtyessä juomapaikalta savannia kohti.
Kokemuksia, kokemuksia. Korvaamattomia, ainutlaatuisia, ikimuistoisia kokemuksia jotka tekevät elämästäni rikkaamman kuin olisin koskaan ennen osannut haaveillakaan. On tuntunut oudolta ja ehkä vähän vaikealtakin olla vain kotona viimeisen vuoden ajan, mutta tietenkin ymmärrän pitää perspektiiviä enkä ole valittanut enkä edes harkinnut minnekään lähtöä. Kyllä sitä sitten ehtii. Ja nyt on saanut paljon rahaa säästöön kun ei ole kulunut yhtään mihinkään ylimääräiseen. Ensi vuonna, jos tilanne on ohi, lähden mieheni kanssa vuoden mittaiselle maailmanympärysmatkalle.
Asun tällaisessa unelmieni kohteessa. Erittäin kovat rajoitukset ja ulkonaliikkumiskiellot aiheuttivat sen etten ole voinut enää tehdä niitä asioita joista nautin ja jotka auttavat jaksamaan. Lopulta mielenterveyteni alkoi järkkyä mitä ei olisi Suomen löysemmillä rajoituksilla ja ulkoilumahdollisuuksilla ehkä tapahtunut. Onneksi olen hoidon piirissä.
Hyvä että teillä on matkoilta vain normaalin ajan kauniit muistot eikä ole tarvinnut kitua korona-ajan elämää paikoissa joissa elämä on huomattavasti vaikeampaa tässä tilanteessa kuin Suomessa. Ja kun korona on ohi niin pääsette taas nauttimaan normaalisti kaikista ihanista asioista näissä matkakohteissa.
Vierailija kirjoitti:
No tavallaan aika köyhä elämä jos elämä on vain siinä että pääsee pois johonkin.
Onhan nuo hienoja hetkiä mutta kyllä ainakin minä toivoisin elämäni lopussa muistavani elämäni huippuhetkinä hiukan toisenlaisia hetkiä.
Olen ajatellut että köyhä elämä on niillä jotka nyt koronan myötä ovat heränneet miten ihanaa on viettää aikaa perheen kanssa (eivätkö he ennen viettäneet?), miten hauskaa ulkoilu ja luonnossa liikkuminen on (eivät ennen sitä tehneet?), kuinka kivaa on laittaa kotona ruokaa ja vain oleilla (eivät ennen osanneet?) ja niin edes päin.
Näihin elämän perusasioihin vasta havahtuneet ovat eläneet sokeina ja köyhinä siitä perusarjesta ja sen ihanuudesta.
Minulle nuo on itsestään selviä, sitä elämän joka päiväistä suolaa jonka jaan rakkaideni kanssa uudelleen ja uudelleen.
Siksi kaipaan myös niitä erikoisia hetkiä joita en pääse kokemaan nyt.
Kaipaan Afrikkaa, Italiaa, Kaukasusta — niiden luontoa, kulttuuria, ihmisiä, ruokaa, valoa, musiikkia. Tunnin lenkki vaakasuorassa räntäsateessa ei paljoa lohduta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tavallaan aika köyhä elämä jos elämä on vain siinä että pääsee pois johonkin.
Onhan nuo hienoja hetkiä mutta kyllä ainakin minä toivoisin elämäni lopussa muistavani elämäni huippuhetkinä hiukan toisenlaisia hetkiä.
Olen ajatellut että köyhä elämä on niillä jotka nyt koronan myötä ovat heränneet miten ihanaa on viettää aikaa perheen kanssa (eivätkö he ennen viettäneet?), miten hauskaa ulkoilu ja luonnossa liikkuminen on (eivät ennen sitä tehneet?), kuinka kivaa on laittaa kotona ruokaa ja vain oleilla (eivät ennen osanneet?) ja niin edes päin.
Näihin elämän perusasioihin vasta havahtuneet ovat eläneet sokeina ja köyhinä siitä perusarjesta ja sen ihanuudesta.
Minulle nuo on itsestään selviä, sitä elämän joka päiväistä suolaa jonka jaan rakkaideni kanssa uudelleen ja uudelleen.
Siksi kaipaan myös niitä erikoisia hetkiä joita en pääse kokemaan nyt.
No ihan samaa olen ihmetellyt! Ulkomaanmatkailun lisäksi olen aina harrastanut ulkoilua, neulonut lukemattoman määrän villasukkia ja -paitoja, kokkaillut mieheni kanssa ja nauttinut Suomen luonnosta. Matkailu on ihanaa, ja vielä ihanampaa on ollut tulla kotiin.
Matkailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tavallaan aika köyhä elämä jos elämä on vain siinä että pääsee pois johonkin.
Onhan nuo hienoja hetkiä mutta kyllä ainakin minä toivoisin elämäni lopussa muistavani elämäni huippuhetkinä hiukan toisenlaisia hetkiä.
Eihän matkailua voi verrata omiin valmistujaisjuhliinsa, häihinsä, lastensa syntymiin jne. Matkat ovat vain helpoimmin toistettavia elämyksiä. Harvalle työnteko tai kotoilu antaa suuria elämyksiä.
Jaa. Minä en ole juhlinut häitä enkä valmistujaisia. Ei ole kiinnostanut. Kyllä enemmän on ollut huippuhetkiä matkoilla.
5/5
Kaipaan tällä hetkellä jopa sitä kun ”Hyvät naiset ja herrat, saavumme hetken kuluttua Tukholmaan. Maihinnousu tapahtuu kannelta 4. Automatkustajia pyydetään siirtymään...”