Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei tämä lopu ikinä, ei jaksa
Tässä nyt vuosi pitänyt jaksaa ja jaksaa. En enää kyllä jaksa.
Tajusin, että eihän tuolla hallituksella ole edes mitään suunnitelmaa koronavapaasta elämästä. Ne vaan puhuu sairaanhoidon kantokyvystä. Messukeskuskin voidaan ottaaa sairaalatilaksi. Ei ne edes ajattele että tämä virus olisi vuoden päästäkään pois.
Tämä paska jatkuu, kun ei edes yritetä tukahduttaa, vähän vaan koko ajan hillitään.
Kommentit (1556)
Juu eipä noi kolmen viikon "sulut" mihinkään auta. Järeämmät keinot käyttöön heti. Ei tää lopu koskaan. Ja totta ei jaksa enää olla vaan kotona, joten kyllä elän normaalisti välittämättä mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulinaa märinää ulinaa märinää jaksaminen ulinaa märinää uupumus ulinaa märinää ulinaa märinää jaksaminen ulinaa märinää ulinaa märinää ulinaa uupumus ulinaa märnää ulinaa jaksaminen ulinaa märinää ulinaa uupumus märinää ulinaa märinää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallituksella on kohta käsissään sadoittain mielenterveytensä menettäneitä ihmisiä.
Se, ettei pääse edes uimaan ja kirjastoon on jo aika tajutonta!Jos joltakin menee mielenterveys sen vuoksi ettei pääse uimahalliin tai kirjastoon, niin se tuskin oli alun perinkään vakaalla pohjalla.
Ihanan vähättelevää. Ihanko oikeasti et tajua että esim. yksinasuvalle ihmiselle tilanne on kärsimystä? Jos asut omassa pienessä kämpässä, pitäisi opiskella etänä, aloitit uudet opinnot etkä edes päässyt tutustumaan kehenkään. Ei ole yhtään kaveria. Kotipaikkakunnalle sua ei haluta koska pelätään tartuntaa. Vanhoilla kavereilla on perheet ja viettävät aikaa omissa oloissaan ettei tule tartuntaa. Kun on se uusi vauvakin tulossa. Itse istut pikkukämpässä, et saa mitään tehtyä, etäopinnot ei suju. Keskittyminen huonoa, motivaatio heikkenee. Uimahallissa käyminen olis kivaa mutta ei pääse. Kirjastossa opiskelu sujuu paremmin mutta se on suljettu. Lenkkipolultako jokaisen pitäisi saada sisältö elämäänsä? Jos BDI:stä 40 pistettä niin se motivaation löytäminen on aika vaikeaa. Ja hallitus kauniisti puhuu opiskelijoille ”jos on rankkaa hae apua”. No mistä? YTHS:llä voi käydä juttelemassa mutta ei se muutu rakensi ympärillä. Eikä se venlafaksiinikaan poista yksinäisyyttä tai epätoivoa. Onneksi Kela muistaa perimällä takaisin opintotuet, kun suorituksia ei ole tullut.
No tällaiset ihmiset on varmaan heikkoja, toisin kuin ylläoleva kommentoija. Ansaitseekin sairastua, luuserit.
Eikö teillä ole opiskelijaryhmiä jotka voivat tutustua ja jutella Teams/Zoom tms. palavereissa? Kyllä sinä hieman avuttomalta vaikutat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni ja äitini ovat eläneet sota-ajan lapsina. En osaa edes kuvitella, kuinka raskasta silloin on ollut, perheiden isät vielä rintamalla. Eikä mitään tietoa sodan loppumisesta. Täyspäisiä, kunnon kansalaisia ovat vanhempani.
Nyt meillä ei ole tietoa epidemian loppumisesta, mutta keinoja sen nujertamiseen alkaa olla. On jo monta rokotetta, joita myös jaetaan ja kehitetään koko ajan. Ollaan myös saatu kokemusta potilaiden hoitamisesta.
Ja on saatu ohjeet, miten toimia, jotta tartuntariski vähenee. Lisäksi koko ajan opetellaan uusia toimintatapoja, joiden avulla elämme uutta normaalia.
Vanhaan normaaliin ei ole paluuta, kuten ei ollut sodan jälkeenkään.
Kyllä me pärjätään.Tämä diipdaapa on juuri sitä mikä ei auta ketään pärjäämään. Kaiken lisäksi se on alentavaa ja infantilisoivaa niitä kohtaan jotka kärsii tilanteesta. Samoin kuin ehdotus mitä voi harrastaa ja vaikka ”opetella uuden kielen”. Ei, masentunut ja näköalaton ihminen ei hyödy noista teidän tsemppiohjeista.
Sodasta osa ei selvinnyt hengissä, osa selvinneistä sai pysyviä psyykkisiä ja fyysisiä vaurioita, osa selvisi ilman niitä. Koronarajoituksista kaikki ei selviä ilman psyykkisiä/muita merkittäviä vaurioita, osa selviää. Puheesi ”uudesta normaalista” on juuri esimerkki siitä, miksi rokotteet ei ratkaise tilannetta. Rokotteet toki auttaa lääketieteellisesti ongelmaan, mutta taustalla on ideologia juuri tästä ”uudesta normaalista” (eli eletään vastekin rajoitusten kanssa rokotteista huolimatta koska koronaa ei voida hyväksyä pysyväksi taudinaiheuttajaksi muiden joukossa).
Sanoisin että maailmanlaajuiset rajoitukset ovat ihmiskoe, jollaista ei ennen ole tehty. No ainakin saimme tänne tuntumaa siitä millaista on elää diktatuurissa, tämä ”uusi normaali”.
Sinun ei tarvitsisi ponnistaa kuin yksi millimetri pitemmälle järkeilyssäsi. Mitä jos tunnustettaisiin että mielenterveysongelmaisia on Suomessa ollut aina ja tulee aina olemaan ja heille on saatavilla hoitoa.
Ja myös pitkästyneitä kakaroita on ollut aina. Jos heitä ei heti viedä puuhalandiaan he alkavat kehittää sisäistä elämäänsä ja opettelevat leikkimään itse.
Mielenterveysongelmat ovat räjähtämässä käsiin. Ja riittävää apua ei riitä kaikille. Mt ongelmia on ollut aina ja tulee aina olemaankin, kuten koronaakin. Tilanne on kuitenkin pahentunut viime vuoden aikana ja rajoitukset osuvat pahiten siihen väestönosaan (nuoriin) jotka ovat vasta rakentamassa elämäänsä. Tämä on todella väärin. Mutta sullahan ne ihmiset on vaan pitkästyneitä kakaroita, joita voit itse paremmuuden kuplasta keski-ikäisenä perheellisenä ja empatiakyvyttömänä halveksua. Kun ei kosketa sua itseäs.
Te, jotka ette jaksa. Miten teidän jaksaminen voitaisiin ratkaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa huomaa miten koronakuplassaan hyvin jaksaneet ovat kapeakatseisia ja empatiakyvyttömiä. Minullakin on ollut asiat ihan hyvin, asun mukavassa talossa yhdessä mukavan mieheni kanssa ja pystyn tekemään etätöitä ja näkemään säännöllisesti ystäviäni... Kaipaan kyllä live-musiikkia ja ravintola-iltoja mutta jaksan ilmankin.
Silti ymmärrän heitä ketkä asuvat yksin yksiöissään ja ovat sinkkuja ja ovat menettäneet lähes kaiken iloa ja sosiaalisia kohtaamisia tuovan. Ymmärrän ja symppaan. En tiedä miten minä jaksaisin jos tämä tilanne olisi tapahtunut kuusi vuotta sitten, kun nuorena asuin ahtaassa parvekkeettomassa kerrostaloasunnossa kaukana kavereistani ja työskentelin osa-aikaisena kaupan kassana. Jos tuossa tilanteessa ne pienet elämään iloa tuoneet odotetut keikat, juhlat ja matkat olisivat peruuntuneet, eikä olisi ollut kalenterissa muita suunnitelmia kuin että Jaksaa, jaksaa jaksaa, niin en varmasti olisi jaksanut. Ihmisiä on erilaisia ja eri elämänvaiheissa.
Jaksamattomia syyllistetään minä-minä-minä asenteesta, vaikka yhtälailla nämä syyllistäjät ajattelevat vain omasta näkökentästään. "Miten joku ei jaksa kun MINÄ olen jaksanut 200 neliön talossani yhdessä mieheni ja kolmen muksuni kanssa ja tämä ei ole vaikuttanut MINUN harrastuksiini kun MINÄ en ole missään juottoloissa, museoissa tai uimahalleissa käynyt sitten vuoden 1998."
Mutta kun meillä ei ole ollut sitä ulkonaliikkumiskieltoa, mikä siis estää sinkkua tapaamasta ystäviä? Voi mennä vaikka kävelylle, ottaa kahvit termokseen ja istua vähän kauempana toisistaan. Ennen koronaakin sitä paitsi sosiaalinen kanssakäyminen on ollut pitkälti verkossa. En oikein ymmärrä mikä nyt on niin erilaista. Voi tavata ihmisiä, vähän eri tavalla vain. Ulkoilu luonnossa sitä paitsi nostaa ihan tutkitusti mielialaa, mutta uskallapas ehdottaa, heti on joku lukaalissa asuva parempiosainen.
ihan niinku ne frendit asuis naapurissa 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni ja äitini ovat eläneet sota-ajan lapsina. En osaa edes kuvitella, kuinka raskasta silloin on ollut, perheiden isät vielä rintamalla. Eikä mitään tietoa sodan loppumisesta. Täyspäisiä, kunnon kansalaisia ovat vanhempani.
Nyt meillä ei ole tietoa epidemian loppumisesta, mutta keinoja sen nujertamiseen alkaa olla. On jo monta rokotetta, joita myös jaetaan ja kehitetään koko ajan. Ollaan myös saatu kokemusta potilaiden hoitamisesta.
Ja on saatu ohjeet, miten toimia, jotta tartuntariski vähenee. Lisäksi koko ajan opetellaan uusia toimintatapoja, joiden avulla elämme uutta normaalia.
Vanhaan normaaliin ei ole paluuta, kuten ei ollut sodan jälkeenkään.
Kyllä me pärjätään.Tämä diipdaapa on juuri sitä mikä ei auta ketään pärjäämään. Kaiken lisäksi se on alentavaa ja infantilisoivaa niitä kohtaan jotka kärsii tilanteesta. Samoin kuin ehdotus mitä voi harrastaa ja vaikka ”opetella uuden kielen”. Ei, masentunut ja näköalaton ihminen ei hyödy noista teidän tsemppiohjeista.
Sodasta osa ei selvinnyt hengissä, osa selvinneistä sai pysyviä psyykkisiä ja fyysisiä vaurioita, osa selvisi ilman niitä. Koronarajoituksista kaikki ei selviä ilman psyykkisiä/muita merkittäviä vaurioita, osa selviää. Puheesi ”uudesta normaalista” on juuri esimerkki siitä, miksi rokotteet ei ratkaise tilannetta. Rokotteet toki auttaa lääketieteellisesti ongelmaan, mutta taustalla on ideologia juuri tästä ”uudesta normaalista” (eli eletään vastekin rajoitusten kanssa rokotteista huolimatta koska koronaa ei voida hyväksyä pysyväksi taudinaiheuttajaksi muiden joukossa).
Sanoisin että maailmanlaajuiset rajoitukset ovat ihmiskoe, jollaista ei ennen ole tehty. No ainakin saimme tänne tuntumaa siitä millaista on elää diktatuurissa, tämä ”uusi normaali”.
Sinun ei tarvitsisi ponnistaa kuin yksi millimetri pitemmälle järkeilyssäsi. Mitä jos tunnustettaisiin että mielenterveysongelmaisia on Suomessa ollut aina ja tulee aina olemaan ja heille on saatavilla hoitoa.
Ja myös pitkästyneitä kakaroita on ollut aina. Jos heitä ei heti viedä puuhalandiaan he alkavat kehittää sisäistä elämäänsä ja opettelevat leikkimään itse.
Mielenterveysongelmat ovat räjähtämässä käsiin. Ja riittävää apua ei riitä kaikille. Mt ongelmia on ollut aina ja tulee aina olemaankin, kuten koronaakin. Tilanne on kuitenkin pahentunut viime vuoden aikana ja rajoitukset osuvat pahiten siihen väestönosaan (nuoriin) jotka ovat vasta rakentamassa elämäänsä. Tämä on todella väärin. Mutta sullahan ne ihmiset on vaan pitkästyneitä kakaroita, joita voit itse paremmuuden kuplasta keski-ikäisenä perheellisenä ja empatiakyvyttömänä halveksua. Kun ei kosketa sua itseäs.
Miten tilanne mielestäsi pitäisi ratkaista? Jos rajoituksista nyt luovutaan, seuraavana huonosti menee riskiryhmäläisillä sekä sairaalan henkilökunnalla. Tämä johtaa myös mielenterveysongelmiin sekä muihin terveysongelmiin, kun korona leviää ja vammauttaa ihmisiä. Kerro sinä mikä olisi siis hyvä ratkaisu tähän asiaan, joka ei toisi muunlaisia ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni ja äitini ovat eläneet sota-ajan lapsina. En osaa edes kuvitella, kuinka raskasta silloin on ollut, perheiden isät vielä rintamalla. Eikä mitään tietoa sodan loppumisesta. Täyspäisiä, kunnon kansalaisia ovat vanhempani.
Nyt meillä ei ole tietoa epidemian loppumisesta, mutta keinoja sen nujertamiseen alkaa olla. On jo monta rokotetta, joita myös jaetaan ja kehitetään koko ajan. Ollaan myös saatu kokemusta potilaiden hoitamisesta.
Ja on saatu ohjeet, miten toimia, jotta tartuntariski vähenee. Lisäksi koko ajan opetellaan uusia toimintatapoja, joiden avulla elämme uutta normaalia.
Vanhaan normaaliin ei ole paluuta, kuten ei ollut sodan jälkeenkään.
Kyllä me pärjätään.Tämä diipdaapa on juuri sitä mikä ei auta ketään pärjäämään. Kaiken lisäksi se on alentavaa ja infantilisoivaa niitä kohtaan jotka kärsii tilanteesta. Samoin kuin ehdotus mitä voi harrastaa ja vaikka ”opetella uuden kielen”. Ei, masentunut ja näköalaton ihminen ei hyödy noista teidän tsemppiohjeista.
Sodasta osa ei selvinnyt hengissä, osa selvinneistä sai pysyviä psyykkisiä ja fyysisiä vaurioita, osa selvisi ilman niitä. Koronarajoituksista kaikki ei selviä ilman psyykkisiä/muita merkittäviä vaurioita, osa selviää. Puheesi ”uudesta normaalista” on juuri esimerkki siitä, miksi rokotteet ei ratkaise tilannetta. Rokotteet toki auttaa lääketieteellisesti ongelmaan, mutta taustalla on ideologia juuri tästä ”uudesta normaalista” (eli eletään vastekin rajoitusten kanssa rokotteista huolimatta koska koronaa ei voida hyväksyä pysyväksi taudinaiheuttajaksi muiden joukossa).
Sanoisin että maailmanlaajuiset rajoitukset ovat ihmiskoe, jollaista ei ennen ole tehty. No ainakin saimme tänne tuntumaa siitä millaista on elää diktatuurissa, tämä ”uusi normaali”.
Sinä infantilisoit itse itsesi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallituksella on kohta käsissään sadoittain mielenterveytensä menettäneitä ihmisiä.
Se, ettei pääse edes uimaan ja kirjastoon on jo aika tajutonta!Jos joltakin menee mielenterveys sen vuoksi ettei pääse uimahalliin tai kirjastoon, niin se tuskin oli alun perinkään vakaalla pohjalla.
Ihanan vähättelevää. Ihanko oikeasti et tajua että esim. yksinasuvalle ihmiselle tilanne on kärsimystä? Jos asut omassa pienessä kämpässä, pitäisi opiskella etänä, aloitit uudet opinnot etkä edes päässyt tutustumaan kehenkään. Ei ole yhtään kaveria. Kotipaikkakunnalle sua ei haluta koska pelätään tartuntaa. Vanhoilla kavereilla on perheet ja viettävät aikaa omissa oloissaan ettei tule tartuntaa. Kun on se uusi vauvakin tulossa. Itse istut pikkukämpässä, et saa mitään tehtyä, etäopinnot ei suju. Keskittyminen huonoa, motivaatio heikkenee. Uimahallissa käyminen olis kivaa mutta ei pääse. Kirjastossa opiskelu sujuu paremmin mutta se on suljettu. Lenkkipolultako jokaisen pitäisi saada sisältö elämäänsä? Jos BDI:stä 40 pistettä niin se motivaation löytäminen on aika vaikeaa. Ja hallitus kauniisti puhuu opiskelijoille ”jos on rankkaa hae apua”. No mistä? YTHS:llä voi käydä juttelemassa mutta ei se muutu rakensi ympärillä. Eikä se venlafaksiinikaan poista yksinäisyyttä tai epätoivoa. Onneksi Kela muistaa perimällä takaisin opintotuet, kun suorituksia ei ole tullut.
No tällaiset ihmiset on varmaan heikkoja, toisin kuin ylläoleva kommentoija. Ansaitseekin sairastua, luuserit.
Eikö teillä ole opiskelijaryhmiä jotka voivat tutustua ja jutella Teams/Zoom tms. palavereissa? Kyllä sinä hieman avuttomalta vaikutat.
Tarina ei ole mun elämästä vaan yhdistelmä monen nuoren/opiskelijan kokemusta, työni kautta. Itse olen keski-ikäinen ja hyväosainen. Teams/Zoom tutustumiset on kyllä taas selitystä, vähän sama kun sanoisit masentuneelle että ota itseäsi niskasta kiinni. Joo varmaan auttaa joitakin ihmisiä, mutta introvertimpi ei kyllä niissä helposti kaverisuhteita muodosta (toki sulle introverttiyskin lienee avuttomuutta/heikkous). Kyse on siitä että nykyiset olosuhteet aiheuttaa sairastumista psyykkisesti, mutta empatiakyky tilanteesta kärsiviä kohtaan loistaa poissaolollaan, kuten esimerkkisi osoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa hyvät jaksamattomat sellaisia ratkaisuja jotka samalla auttaisivat teitä mutta eivät aiheuttaisi ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallituksella on kohta käsissään sadoittain mielenterveytensä menettäneitä ihmisiä.
Se, ettei pääse edes uimaan ja kirjastoon on jo aika tajutonta!Jos joltakin menee mielenterveys sen vuoksi ettei pääse uimahalliin tai kirjastoon, niin se tuskin oli alun perinkään vakaalla pohjalla.
Ihanan vähättelevää. Ihanko oikeasti et tajua että esim. yksinasuvalle ihmiselle tilanne on kärsimystä? Jos asut omassa pienessä kämpässä, pitäisi opiskella etänä, aloitit uudet opinnot etkä edes päässyt tutustumaan kehenkään. Ei ole yhtään kaveria. Kotipaikkakunnalle sua ei haluta koska pelätään tartuntaa. Vanhoilla kavereilla on perheet ja viettävät aikaa omissa oloissaan ettei tule tartuntaa. Kun on se uusi vauvakin tulossa. Itse istut pikkukämpässä, et saa mitään tehtyä, etäopinnot ei suju. Keskittyminen huonoa, motivaatio heikkenee. Uimahallissa käyminen olis kivaa mutta ei pääse. Kirjastossa opiskelu sujuu paremmin mutta se on suljettu. Lenkkipolultako jokaisen pitäisi saada sisältö elämäänsä? Jos BDI:stä 40 pistettä niin se motivaation löytäminen on aika vaikeaa. Ja hallitus kauniisti puhuu opiskelijoille ”jos on rankkaa hae apua”. No mistä? YTHS:llä voi käydä juttelemassa mutta ei se muutu rakensi ympärillä. Eikä se venlafaksiinikaan poista yksinäisyyttä tai epätoivoa. Onneksi Kela muistaa perimällä takaisin opintotuet, kun suorituksia ei ole tullut.
No tällaiset ihmiset on varmaan heikkoja, toisin kuin ylläoleva kommentoija. Ansaitseekin sairastua, luuserit.
Eikö teillä ole opiskelijaryhmiä jotka voivat tutustua ja jutella Teams/Zoom tms. palavereissa? Kyllä sinä hieman avuttomalta vaikutat.
Meille tuli uusi työntekijä 9 kuukautta sitten. Vain kaksi on tavannut hänet toimistolla. Kukaan muu ei ole tavannut, koska ollaan etätöissä. Siitä huolimatta hän on päässyt oikein mainiosti työporukkaan mukaan. On oppinut jo tuntemaan meitä ja me häntä, kun ollaan päivittäin yhteydessä. Ja muutaman kerran on ollut etänä ihan vaan virkistystarkoitukseen olevia juttuja. Etäpikkujoulut jne. Opiskelijoille ei pitäisi olla mitään ongelmaa hyödyntää teknologiaa, tämän päivän oiskelijoillahan on ollut suunnileen kännykkä jo äitiyspakkauksen mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni ja äitini ovat eläneet sota-ajan lapsina. En osaa edes kuvitella, kuinka raskasta silloin on ollut, perheiden isät vielä rintamalla. Eikä mitään tietoa sodan loppumisesta. Täyspäisiä, kunnon kansalaisia ovat vanhempani.
Nyt meillä ei ole tietoa epidemian loppumisesta, mutta keinoja sen nujertamiseen alkaa olla. On jo monta rokotetta, joita myös jaetaan ja kehitetään koko ajan. Ollaan myös saatu kokemusta potilaiden hoitamisesta.
Ja on saatu ohjeet, miten toimia, jotta tartuntariski vähenee. Lisäksi koko ajan opetellaan uusia toimintatapoja, joiden avulla elämme uutta normaalia.
Vanhaan normaaliin ei ole paluuta, kuten ei ollut sodan jälkeenkään.
Kyllä me pärjätään.Tämä diipdaapa on juuri sitä mikä ei auta ketään pärjäämään. Kaiken lisäksi se on alentavaa ja infantilisoivaa niitä kohtaan jotka kärsii tilanteesta. Samoin kuin ehdotus mitä voi harrastaa ja vaikka ”opetella uuden kielen”. Ei, masentunut ja näköalaton ihminen ei hyödy noista teidän tsemppiohjeista.
Sodasta osa ei selvinnyt hengissä, osa selvinneistä sai pysyviä psyykkisiä ja fyysisiä vaurioita, osa selvisi ilman niitä. Koronarajoituksista kaikki ei selviä ilman psyykkisiä/muita merkittäviä vaurioita, osa selviää. Puheesi ”uudesta normaalista” on juuri esimerkki siitä, miksi rokotteet ei ratkaise tilannetta. Rokotteet toki auttaa lääketieteellisesti ongelmaan, mutta taustalla on ideologia juuri tästä ”uudesta normaalista” (eli eletään vastekin rajoitusten kanssa rokotteista huolimatta koska koronaa ei voida hyväksyä pysyväksi taudinaiheuttajaksi muiden joukossa).
Sanoisin että maailmanlaajuiset rajoitukset ovat ihmiskoe, jollaista ei ennen ole tehty. No ainakin saimme tänne tuntumaa siitä millaista on elää diktatuurissa, tämä ”uusi normaali”.
Sinun ei tarvitsisi ponnistaa kuin yksi millimetri pitemmälle järkeilyssäsi. Mitä jos tunnustettaisiin että mielenterveysongelmaisia on Suomessa ollut aina ja tulee aina olemaan ja heille on saatavilla hoitoa.
Ja myös pitkästyneitä kakaroita on ollut aina. Jos heitä ei heti viedä puuhalandiaan he alkavat kehittää sisäistä elämäänsä ja opettelevat leikkimään itse.
Mielenterveysongelmat ovat räjähtämässä käsiin. Ja riittävää apua ei riitä kaikille. Mt ongelmia on ollut aina ja tulee aina olemaankin, kuten koronaakin. Tilanne on kuitenkin pahentunut viime vuoden aikana ja rajoitukset osuvat pahiten siihen väestönosaan (nuoriin) jotka ovat vasta rakentamassa elämäänsä. Tämä on todella väärin. Mutta sullahan ne ihmiset on vaan pitkästyneitä kakaroita, joita voit itse paremmuuden kuplasta keski-ikäisenä perheellisenä ja empatiakyvyttömänä halveksua. Kun ei kosketa sua itseäs.
Miten tilanne mielestäsi pitäisi ratkaista? Jos rajoituksista nyt luovutaan, seuraavana huonosti menee riskiryhmäläisillä sekä sairaalan henkilökunnalla. Tämä johtaa myös mielenterveysongelmiin sekä muihin terveysongelmiin, kun korona leviää ja vammauttaa ihmisiä. Kerro sinä mikä olisi siis hyvä ratkaisu tähän asiaan, joka ei toisi muunlaisia ongelmia?
Kiitos kysymyksestä!
A) kohdentaa rokotteet pahiten kärsiville alueille, jotta esim HUS-alue saataisiin rauhoittumaan. Se auttaisi myös muuta Suomea.
B) lopettaa ensiksi nuoriin kohdistuvat rajoitukset (etäkoulu pois eka toiselta asteelta ja yläasteelta, ja sitten korkealta asteelta). Tämä olisi tärkein!
C) saada edes 10% koronan hoitoon tulleesta rahasta lisärahoitukseksi jotta tilanteen aiheuttamat mt ongelmat voitaisiin hoitaa
D) lopettaa joka tartunnan raportointi, se ei auta ketään ja tätä on nyt tehty jo vuosi
E) tehdä exit suunnitelma, eli miten voidaan palata normaaliin. Myöntää, että korona ei lähde maailmasta vaan elämän tulee jatkua siltä huolimatta. Suunnitelma, koska ja millä sairausmäärällä esim tapahtumia voidaan järjestää jne.
F) lopettaa syyllistävä puhe
G) kirjastot, museot yms paikat missä tuskin tulee tartuntoja heti auki.
Kapakat saa puolestani pysyä kiinni vähän aikaa. Tärkeintä saada nuoret takaisin kouluun ekaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallituksella on kohta käsissään sadoittain mielenterveytensä menettäneitä ihmisiä.
Se, ettei pääse edes uimaan ja kirjastoon on jo aika tajutonta!Jos joltakin menee mielenterveys sen vuoksi ettei pääse uimahalliin tai kirjastoon, niin se tuskin oli alun perinkään vakaalla pohjalla.
Ihanan vähättelevää. Ihanko oikeasti et tajua että esim. yksinasuvalle ihmiselle tilanne on kärsimystä? Jos asut omassa pienessä kämpässä, pitäisi opiskella etänä, aloitit uudet opinnot etkä edes päässyt tutustumaan kehenkään. Ei ole yhtään kaveria. Kotipaikkakunnalle sua ei haluta koska pelätään tartuntaa. Vanhoilla kavereilla on perheet ja viettävät aikaa omissa oloissaan ettei tule tartuntaa. Kun on se uusi vauvakin tulossa. Itse istut pikkukämpässä, et saa mitään tehtyä, etäopinnot ei suju. Keskittyminen huonoa, motivaatio heikkenee. Uimahallissa käyminen olis kivaa mutta ei pääse. Kirjastossa opiskelu sujuu paremmin mutta se on suljettu. Lenkkipolultako jokaisen pitäisi saada sisältö elämäänsä? Jos BDI:stä 40 pistettä niin se motivaation löytäminen on aika vaikeaa. Ja hallitus kauniisti puhuu opiskelijoille ”jos on rankkaa hae apua”. No mistä? YTHS:llä voi käydä juttelemassa mutta ei se muutu rakensi ympärillä. Eikä se venlafaksiinikaan poista yksinäisyyttä tai epätoivoa. Onneksi Kela muistaa perimällä takaisin opintotuet, kun suorituksia ei ole tullut.
No tällaiset ihmiset on varmaan heikkoja, toisin kuin ylläoleva kommentoija. Ansaitseekin sairastua, luuserit.
Eikö teillä ole opiskelijaryhmiä jotka voivat tutustua ja jutella Teams/Zoom tms. palavereissa? Kyllä sinä hieman avuttomalta vaikutat.
Meille tuli uusi työntekijä 9 kuukautta sitten. Vain kaksi on tavannut hänet toimistolla. Kukaan muu ei ole tavannut, koska ollaan etätöissä. Siitä huolimatta hän on päässyt oikein mainiosti työporukkaan mukaan. On oppinut jo tuntemaan meitä ja me häntä, kun ollaan päivittäin yhteydessä. Ja muutaman kerran on ollut etänä ihan vaan virkistystarkoitukseen olevia juttuja. Etäpikkujoulut jne. Opiskelijoille ei pitäisi olla mitään ongelmaa hyödyntää teknologiaa, tämän päivän oiskelijoillahan on ollut suunnileen kännykkä jo äitiyspakkauksen mukana.
Aivan mahtavaa että hän on mukana porukassa! Tarkoitatko kuitenkin kommentillasi et yksinäiset ihmiset on yksinäisiä omaa syytään? Että pitäisi osata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni ja äitini ovat eläneet sota-ajan lapsina. En osaa edes kuvitella, kuinka raskasta silloin on ollut, perheiden isät vielä rintamalla. Eikä mitään tietoa sodan loppumisesta. Täyspäisiä, kunnon kansalaisia ovat vanhempani.
Nyt meillä ei ole tietoa epidemian loppumisesta, mutta keinoja sen nujertamiseen alkaa olla. On jo monta rokotetta, joita myös jaetaan ja kehitetään koko ajan. Ollaan myös saatu kokemusta potilaiden hoitamisesta.
Ja on saatu ohjeet, miten toimia, jotta tartuntariski vähenee. Lisäksi koko ajan opetellaan uusia toimintatapoja, joiden avulla elämme uutta normaalia.
Vanhaan normaaliin ei ole paluuta, kuten ei ollut sodan jälkeenkään.
Kyllä me pärjätään.Tämä diipdaapa on juuri sitä mikä ei auta ketään pärjäämään. Kaiken lisäksi se on alentavaa ja infantilisoivaa niitä kohtaan jotka kärsii tilanteesta. Samoin kuin ehdotus mitä voi harrastaa ja vaikka ”opetella uuden kielen”. Ei, masentunut ja näköalaton ihminen ei hyödy noista teidän tsemppiohjeista.
Sodasta osa ei selvinnyt hengissä, osa selvinneistä sai pysyviä psyykkisiä ja fyysisiä vaurioita, osa selvisi ilman niitä. Koronarajoituksista kaikki ei selviä ilman psyykkisiä/muita merkittäviä vaurioita, osa selviää. Puheesi ”uudesta normaalista” on juuri esimerkki siitä, miksi rokotteet ei ratkaise tilannetta. Rokotteet toki auttaa lääketieteellisesti ongelmaan, mutta taustalla on ideologia juuri tästä ”uudesta normaalista” (eli eletään vastekin rajoitusten kanssa rokotteista huolimatta koska koronaa ei voida hyväksyä pysyväksi taudinaiheuttajaksi muiden joukossa).
Sanoisin että maailmanlaajuiset rajoitukset ovat ihmiskoe, jollaista ei ennen ole tehty. No ainakin saimme tänne tuntumaa siitä millaista on elää diktatuurissa, tämä ”uusi normaali”.
Sinun ei tarvitsisi ponnistaa kuin yksi millimetri pitemmälle järkeilyssäsi. Mitä jos tunnustettaisiin että mielenterveysongelmaisia on Suomessa ollut aina ja tulee aina olemaan ja heille on saatavilla hoitoa.
Ja myös pitkästyneitä kakaroita on ollut aina. Jos heitä ei heti viedä puuhalandiaan he alkavat kehittää sisäistä elämäänsä ja opettelevat leikkimään itse.
Mielenterveysongelmat ovat räjähtämässä käsiin. Ja riittävää apua ei riitä kaikille. Mt ongelmia on ollut aina ja tulee aina olemaankin, kuten koronaakin. Tilanne on kuitenkin pahentunut viime vuoden aikana ja rajoitukset osuvat pahiten siihen väestönosaan (nuoriin) jotka ovat vasta rakentamassa elämäänsä. Tämä on todella väärin. Mutta sullahan ne ihmiset on vaan pitkästyneitä kakaroita, joita voit itse paremmuuden kuplasta keski-ikäisenä perheellisenä ja empatiakyvyttömänä halveksua. Kun ei kosketa sua itseäs.
Miten tilanne mielestäsi pitäisi ratkaista? Jos rajoituksista nyt luovutaan, seuraavana huonosti menee riskiryhmäläisillä sekä sairaalan henkilökunnalla. Tämä johtaa myös mielenterveysongelmiin sekä muihin terveysongelmiin, kun korona leviää ja vammauttaa ihmisiä. Kerro sinä mikä olisi siis hyvä ratkaisu tähän asiaan, joka ei toisi muunlaisia ongelmia?
Kiitos kysymyksestä!
A) kohdentaa rokotteet pahiten kärsiville alueille, jotta esim HUS-alue saataisiin rauhoittumaan. Se auttaisi myös muuta Suomea.
B) lopettaa ensiksi nuoriin kohdistuvat rajoitukset (etäkoulu pois eka toiselta asteelta ja yläasteelta, ja sitten korkealta asteelta). Tämä olisi tärkein!
C) saada edes 10% koronan hoitoon tulleesta rahasta lisärahoitukseksi jotta tilanteen aiheuttamat mt ongelmat voitaisiin hoitaa
D) lopettaa joka tartunnan raportointi, se ei auta ketään ja tätä on nyt tehty jo vuosi
E) tehdä exit suunnitelma, eli miten voidaan palata normaaliin. Myöntää, että korona ei lähde maailmasta vaan elämän tulee jatkua siltä huolimatta. Suunnitelma, koska ja millä sairausmäärällä esim tapahtumia voidaan järjestää jne.
F) lopettaa syyllistävä puhe
G) kirjastot, museot yms paikat missä tuskin tulee tartuntoja heti auki.Kapakat saa puolestani pysyä kiinni vähän aikaa. Tärkeintä saada nuoret takaisin kouluun ekaksi.
Tuota e-kohtaa minäkin olen odottanut pitkään. Toimittajat ovat kysyneet asiasta monta kertaa, mutta saaneet vain epämääräisiä vastauksia. Ainoa, mitä on joskus aiemmin sanottu, on se, että kun 80% suomalaisista on saanut rokotteen. Mutta on samalla sanottu, että pelkästään sekään ei riitä. Mitä muuta sitten pitää vielä tapahtua? Melko varmasti pitää sen jälkeen vielä odottaa, että sairaalahoidon tarve ei ala nousta uudelleen. Mutta pitääkö tapahtua vieä jotain muuta? Muakin kiinnostaisi tietää, mitkä ovat ne kriteerit, joiden perusteella epidemian voidaan katsoa olevan ohi edes Suomessa. Eli vastausta kysymykseen, mitä me suomalaiset tässä nyt tarkalleen ottaen odotamme?
Jaksaisin paremmin, jos ei koko ajan saisi pelätä henkensä puolesta. Olen nelikymppinen kolmen kouluikäisen lapsen totaali-yh, joka kuuluu riskiryhmään ja jonka on päivittäin käytävä töissä niin, että ihmiskontakteja ei voi mitenkään välttää. Ja lapset tietenkin käyvät koulua ja koko ajan on siinäkin riski, että tuovat tartunnan kotiin. Minä haluaisin kunnon rajoitukset päälle siihen asti, kunnes ihmiset on saatu rokotettua, jotta pysyisin hengissä ja lapseni eivät jäisi orvoiksi. Kuten kaikki muutkin kaltaiseni riskiryhmäläiset, joilla ei ole mahdollisuutta koko perheen voimin eristäytyä kotiin. Rokotusten saamiseen ei käsittääkseni kuitenkaan ihan hirveän pitkää aikaa enää ole. Ja kyllä, minua ärsyttää kaikki rajoituksista valittajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni ja äitini ovat eläneet sota-ajan lapsina. En osaa edes kuvitella, kuinka raskasta silloin on ollut, perheiden isät vielä rintamalla. Eikä mitään tietoa sodan loppumisesta. Täyspäisiä, kunnon kansalaisia ovat vanhempani.
Nyt meillä ei ole tietoa epidemian loppumisesta, mutta keinoja sen nujertamiseen alkaa olla. On jo monta rokotetta, joita myös jaetaan ja kehitetään koko ajan. Ollaan myös saatu kokemusta potilaiden hoitamisesta.
Ja on saatu ohjeet, miten toimia, jotta tartuntariski vähenee. Lisäksi koko ajan opetellaan uusia toimintatapoja, joiden avulla elämme uutta normaalia.
Vanhaan normaaliin ei ole paluuta, kuten ei ollut sodan jälkeenkään.
Kyllä me pärjätään.Minun vanhempani ovat sodan jälkeen syntyneitä suuria ikäluokkia. Eivät olleet täysipäisiä kunnon kansalaisia. Toinen teki itsemurhan ja toinen on mielenterveysongelmainen. Kyllä se sota rikkoi ja moni ei selvinnyt, ainakaan henkisesti. Isovanhempani selvisivät fyysisesti sodasta rintamalla, mutta henkisesti olivat rikkinäisiä ja juuri ne ”kovat” arvot omaavia. Tuo vaikutus näkyi vanhemmissani ja myös sitä kautta lapsuudessani, jossa olin myös paljon isovanhempieni kanssa tekemisessä.
Eli kun tähän halutaan nostaa sota esille esimerkiksi, niin hyvä ymmärtää että kyllä se sota rikkoi paljon ja ei se aina tai monellekaan ollut mikään ”selviytymistarina”.
Kyllä tämä nykynelikymppisten terapiainto on seurausta juurikin siitä, että ne sukupolvia muhineet mykkyydet halutaan edes osin purkaa. Minunkin äitini puhuu pilkallisesti meistä hemmotelluista vänisijöistä. Ja minunkin suvussani itsemurhaa ja mielisairautta.
Uhriutunut valittaminen ja syyllisten etsintä on ihan eri asia kuin se mikä on terapian tavoite: uhriudesta irtipääseminen ja kyky löytää oma vapaus vaikeistakin olosuhteista. Elämä voi olla hyvää pienituloisuudesta tai vammasta huolimatta. Nyt tätä taitoa juuri kysytään: millaista liikkumatilaa minulla (tai jokaisella) vielä on. Se luonnossa liikkuminen tai lenkki korttelien ympäri voi oikeasti pitää kuuppaa koossa. Jokainen auttakoon nyt itseään jaksamaan, meillä on valtavat mahdollisuudet vaikka sivistää itseämme koronasukussa netin ja kirjojen kautta. Kun se marina ei tosiaan paranna asioita yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa huomaa miten koronakuplassaan hyvin jaksaneet ovat kapeakatseisia ja empatiakyvyttömiä. Minullakin on ollut asiat ihan hyvin, asun mukavassa talossa yhdessä mukavan mieheni kanssa ja pystyn tekemään etätöitä ja näkemään säännöllisesti ystäviäni... Kaipaan kyllä live-musiikkia ja ravintola-iltoja mutta jaksan ilmankin.
Silti ymmärrän heitä ketkä asuvat yksin yksiöissään ja ovat sinkkuja ja ovat menettäneet lähes kaiken iloa ja sosiaalisia kohtaamisia tuovan. Ymmärrän ja symppaan. En tiedä miten minä jaksaisin jos tämä tilanne olisi tapahtunut kuusi vuotta sitten, kun nuorena asuin ahtaassa parvekkeettomassa kerrostaloasunnossa kaukana kavereistani ja työskentelin osa-aikaisena kaupan kassana. Jos tuossa tilanteessa ne pienet elämään iloa tuoneet odotetut keikat, juhlat ja matkat olisivat peruuntuneet, eikä olisi ollut kalenterissa muita suunnitelmia kuin että Jaksaa, jaksaa jaksaa, niin en varmasti olisi jaksanut. Ihmisiä on erilaisia ja eri elämänvaiheissa.
Jaksamattomia syyllistetään minä-minä-minä asenteesta, vaikka yhtälailla nämä syyllistäjät ajattelevat vain omasta näkökentästään. "Miten joku ei jaksa kun MINÄ olen jaksanut 200 neliön talossani yhdessä mieheni ja kolmen muksuni kanssa ja tämä ei ole vaikuttanut MINUN harrastuksiini kun MINÄ en ole missään juottoloissa, museoissa tai uimahalleissa käynyt sitten vuoden 1998."
Mutta kun meillä ei ole ollut sitä ulkonaliikkumiskieltoa, mikä siis estää sinkkua tapaamasta ystäviä? Voi mennä vaikka kävelylle, ottaa kahvit termokseen ja istua vähän kauempana toisistaan. Ennen koronaakin sitä paitsi sosiaalinen kanssakäyminen on ollut pitkälti verkossa. En oikein ymmärrä mikä nyt on niin erilaista. Voi tavata ihmisiä, vähän eri tavalla vain. Ulkoilu luonnossa sitä paitsi nostaa ihan tutkitusti mielialaa, mutta uskallapas ehdottaa, heti on joku lukaalissa asuva parempiosainen.
Kaikki ei tykkää käydä kävelyllä. Kaikilla ei ole siihen halukasta seuraa. Kaikki ei ole tavannut kavereita aiemmin verkossa, vaan esim harrastuksissa, kahviloissa. Kaikki ei ole ehtinyt saada uusia kavereita esim. paikkakunnan vaihdoksen myötä ennen sulkuja. Kaikille ei riitä jos käy kerran viikossa-kuussa kaverin kanssa kävelyllä, jos muun ajan käy etäkoulua tai tekee etätöitä omassa kopissa. Ylipäänsä kävelyn ehdottaminen koronan ratkaisemiseksi on hölmöä. Luuletko että muille ei ole tullut mieleen tässä vuoden aikana että voisi käydä kävelyllä? Tai että monet ei olisi käyneet kävelyllä ja kärsivät silti? Kyllä tuo vähän antaa sellaisen kuvan ettet tajua millainen tilanne voi olla muille, esim. että sulla on perhe ja puoliso ja sitä kautta oot eri asemassa kuin sinkku ja sulle varmaan riittääkin se kävelyretki kaverin kanssa silloin tällöin. Ylipäänsä ihmiset kaipaa empatiaa ja ymmärrystä siitä että ovat uupuneita ja se voi auttaa enemmän kuin tällaiset ratkaisujen tarjoamiset. Siitä tulee vaikutelma sinusta että olisit parempiosaiset likaamista asuva kun jakelet näitä neuvoja kysymättä.
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kaikkea eniten ottaa päähän se, että nämä hallituksen umpitollot päästivät viruksenkantajat juoksentelemaan rajojen yli vapaasti ilman pakollista testitulosta tai pakollista testausta siinä.
Imagokysymys, ystävä hyvä. Vihreä sisäministerimme ei kuuna kullan valkeana suostu rajojen täydelliseen sulkemiseen.
Eipä sen puoleen suostu vihreä ulkoministerimmekään.
Alue: Aihe vapaa
Mutta kun meillä ei ole ollut sitä ulkonaliikkumiskieltoa, mikä siis estää sinkkua tapaamasta ystäviä? Voi mennä vaikka kävelylle, ottaa kahvit termokseen ja istua vähän kauempana toisistaan. Ennen koronaakin sitä paitsi sosiaalinen kanssakäyminen on ollut pitkälti verkossa. En oikein ymmärrä mikä nyt on niin erilaista. Voi tavata ihmisiä, vähän eri tavalla vain. Ulkoilu luonnossa sitä paitsi nostaa ihan tutkitusti mielialaa, mutta uskallapas ehdottaa, heti on joku lukaalissa asuva parempiosainen.