Ystävä tuli äidiksi

Ymmärrät sitten joskus itse, jos saat lapsia.

Takaan, että koet ahaa-elämyksen.

Miten niin miehet ovat fiksumpia?

Minä ainakin olen tavannut tuoreita tai ei edes ihan vauvaikäisten lasten isiä, jotka ei muusta osaa puhuakaan kuin jälkikasvunsa ainutlaatuisuudesta.

Kärjistin. Kyllä näitäkin löytyy. Miehillä ystävyyssuhteet yleensä säilyy paremmin perheenlisäyksen jälkeen kuin naisilla. Miehiä ei kiinnosta niin paljoa onko toinen isä vai ei. -Ap

En osaa vastata kysymykseesi, mutta sama täällä. Ystävä sai lapsen kesällä ja siitä lähtien ei ole puhunut mistään muusta kertaakaan. Kuvia tulee viikoittain. Niissä aina vauva syö jotakin uutta ruokaa tai on oppinut uuden ilmeen tms.

Noh. Ensimmäiset pari vuotta elinpiiri sen pienen lapsen kanssa on tosi kapea. Ei oo muuta juteltavaa kun ei ole muuta sisältöä elämässä 🤷‍♀️ Samalla elämän prioriteetit menee uusiksi, ne asiat joista ennen tuntui tärkeältä keskustella, alkaa tuntua yhdentekeviltä. Elämään on tullut sellaista sisältöä, joka menee kaiken edelle ja on tärkeysjärjestyksessä ykkönen.

Käytöstapoja ei toki pitäisi unohtaa. Kun kertoo omia kuulumisiaan, kuuluu hyvään käytökseen kuunnella vastavuoroisesti toisen kuulumiset.

Niin ja kertaakaan ei ole kysynyt minulta, mitä kuuluu tai miten voin.

Äityis nyt muuttaa ihmistä, miten vaikeaa se on käsittää vaikkei itsellä lapsia olisikaan? Lapsettomat ystävät, lopettakaa tuo äitien syyllistäminen ja hämmästely ja hyväksykää se ystävänne muutuos naisesta ÄIDIKSI, lukekaa vaikka aiheesta vähän niin voitte koettaa edes tajuta muutosta jonka ystänne on juuri käynyt läpi.

Vierailija kirjoitti:

Noh. Ensimmäiset pari vuotta elinpiiri sen pienen lapsen kanssa on tosi kapea. Ei oo muuta juteltavaa kun ei ole muuta sisältöä elämässä 🤷‍♀️ Samalla elämän prioriteetit menee uusiksi, ne asiat joista ennen tuntui tärkeältä keskustella, alkaa tuntua yhdentekeviltä. Elämään on tullut sellaista sisältöä, joka menee kaiken edelle ja on tärkeysjärjestyksessä ykkönen.

Käytöstapoja ei toki pitäisi unohtaa. Kun kertoo omia kuulumisiaan, kuuluu hyvään käytökseen kuunnella vastavuoroisesti toisen kuulumiset.

Tietty. Ymmärrän. Ja lapsen pitääkin olla prioriteetti yksi, ei niitä muuten kannata tehdä. Aika karua vaan olettaa, että muiden pitäisi elää sitä vauvahuumaa mukana ja heidän ei tarvitse olla kiinnostuneita muiden asioista.

Koska elämä vauvan ja taaperon kanssa ei oikeastaan sisällä muuta. Milloinkaan et aikuisiässä ole niin kiinni psyykkisesti ja fyysisesti toisessa ihmisessä kuin oman lapsen kanssa. Muuta kuin rakastumisen psykoottisessa vaiheessa,jossa näet vesilätäkössä ja perunassa oman rakkaasi kasvot.

Vauvan ja äidin välille syntyvä vahva side on se syy,miksi sinäkin olet olemassa. Jos esiäitiesi mielessä olisi kilpailleet kivikaudella naapuriluolan nahkamekko tai keskiajalla torikauppiaan juorut ei kitisevä, hankala vauvaihminen olisi pysynyt hengissä. Eikä sinua niin kuin ei meistä ketään olisi enää olemassa.

Monet kalalajit ja matelijat kylläkin, ne eivät juuri lastensä elämästä piittaisi, ja eivät ne lapsosetkaan äitiänsä ikävöi.

Ystäväsi elämään tuli uusi maailman tärkein asia. Pariin vuoteen ei varmasti ole mitään tärkeämpää. Sen jälkeen varmasti häntä alkaa kiinnostamaan enemmän muutkin asiat. Onhan se pienen vauvan ja taaperon kanssa sellaista symbioosia, että vaikea ehkä jaksaa kiinnostua muusta. Pahin menee kyllä ohi jossain vaiheessa.

Tottakai on ymmärrettävää, että elämä ja kuulumiset hyvin pitkälti on sitä vauvaa lapsen saamisen jälkeen. Mutta edelleen olisi suotavaa osoittaa myös kiinnostusta toisen elämää ja kuulumisia kohtaan. Monesti paistaa läpi sellainen asenne, että äitiyden myötä kaikki muut asiat ovat turhanpäiväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Äityis nyt muuttaa ihmistä, miten vaikeaa se on käsittää vaikkei itsellä lapsia olisikaan? Lapsettomat ystävät, lopettakaa tuo äitien syyllistäminen ja hämmästely ja hyväksykää se ystävänne muutuos naisesta ÄIDIKSI, lukekaa vaikka aiheesta vähän niin voitte koettaa edes tajuta muutosta jonka ystänne on juuri käynyt läpi.

Oma ajattelumallisi "syyllistää" yhtälailla lapsettomia kuin lapsettomat äitejä. Ymmärrystä vaaditaan puolin ja toisin. Monikin asia nyt vaan muuttaa ihmisiä, ei pelkkä äidiksi tulo. Minä en halua jakaa ketään tiettyyn ryhmään. En vain ymmärrä miksi ihmisestä tulee yhtäkkiä pelkkä äiti ja kaikki muu hukkuu sen alle.

Riippuu niin ihmisestä. Kurjaa että yleistät kaikkiin naisiin. Minulla on kokemusta kun kaverini saivat lapsia, että osaa ei kiinnostanut enää mikään muu ja myönsivät sen, osa ei muuttunut ja juteltu on kuten ennenkin

Ystäväsi on valitettavasti kadonnut Mammalandiaan. Se on sellainen paikka, että kun sinne kerran käy, ei paluuta enää ole. Jos olet vela, suosittelen lämpimästi liittymistä velaryhmiin. Sieltä ei kukaan ainakaan häviä Mammalandiaan.

Normaaleilla ihmisillä tuo "äitikupla" -vaihe kestää 1-3 vuotta. Jos lapsia on enemmän kuin yksi, lasketaan tämä aika siitä, kun kuopus syntyy. Eli kun nainen palaa vanhempainvapailta takaisin työelämään, alkaa muu maailma taas kiinnostaa. Kaikilla näin ei käy, vaan joillakin se lapsi (usein ainut lapsi) on hänen henkilökohtaisen maailmansa napa koko loppu elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on ymmärrettävää, että elämä ja kuulumiset hyvin pitkälti on sitä vauvaa lapsen saamisen jälkeen. Mutta edelleen olisi suotavaa osoittaa myös kiinnostusta toisen elämää ja kuulumisia kohtaan. Monesti paistaa läpi sellainen asenne, että äitiyden myötä kaikki muut asiat ovat turhanpäiväisiä.

Jep. Aikaa on kirjoitella miten rankkaa on lapsen kanssa ja odottaa symppausta, mut aikaa eikä kiinnostusta ole kysyä mitä muiden elämään kuuluu, ei edes huvin vuoksi. Tai aikaa on laittaa joka viikko useampi kuva tai video siitä lapsesta ja odottaa jotain ihastunutta vastakaikua. Aika yksipuolista on. Luulisi piristävän puhua hetki jostain ihan muusta.

Hassua, että ap on mustasukkainen ystävästään, joka antaa aikansa nyt lapselleen.

Kannattaisi ap:kin hakea jotain muuta, uutta sisältöä elämäänsä, eikä syyllistää ja roikkua äidiksi tulleessa ystävässään.

Ap voi hankkia itselleen miehen, jos sitä ei vielä ole, ja sitten siihen vauvan.

Sittenpähän olet tasoissa ystäväsi kanssa ja teillä on runsaasti yhteisiä asioita, kun olette molemmat äitejä.

Asiat tärkeysjärjestykseen, ystävät on lopulta aika turhia.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on ymmärrettävää, että elämä ja kuulumiset hyvin pitkälti on sitä vauvaa lapsen saamisen jälkeen. Mutta edelleen olisi suotavaa osoittaa myös kiinnostusta toisen elämää ja kuulumisia kohtaan. Monesti paistaa läpi sellainen asenne, että äitiyden myötä kaikki muut asiat ovat turhanpäiväisiä.

No itse olen huomannut, että he jotka aiemminkin puhuivat lähinnä vain itsestään, puhuvat tietenkin lapsen saatuaan vain siitä eivätkä kysele muiden kuulumisia. Aiemmin tämä ei ehkä tullut niin selvästi ilmi, kun puheenaiheet oli kuitenkin vähän monipuolisempia verrattuna siihen vauvaelämään. Ne joiden kanssa vastavuoroinen keskustelu ja ennen kaikkea toisen kuuntelu ovat aina tulleet luonnostaan, osaavat keskustella edelleen vaikka vauva toikin ison muutoksen elämään.