Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä tuli äidiksi
Ärsyttää
05.03.2021 |
Okei, hei kaikki äidit ja lapsettomat. Voitteko kertoa mikä ihme siinä mättää, että kun nainen saa lapsen, niin kaikki ympäriltä katoaa ja elämä on pelkkää lasta. Olen parin vuoden sisään menettänyt useamman hyvän ystävän äitiydylle. Mistään muusta ei näiden kanssa voi enää jauhaa kuin lapsista. Onko todella näin että enää ei ystävillä ole mitään sijaa elämässä kun tulee äidiksi? Miksi lapsettoman pitäisi olla kiinnostunut äiti-ihmisen asioista jos äiti-ihmistä ei kiinnosta lapsettoman asiat? Mikä siinä on että miehet on tässäkin asiassa paljon fiksumpia.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ilmiön. Olen nyt yli 40 ja menettänyt monta ystävää tuon takia. Mutta kaksi on jäänyt. Heistä kumpikin sai lapsen (ja vain yhden) vanhemmalla iällä. Heidän identiteetti oli varmaan jo niin vahvasti rakentunut muiden asioiden kuin äitiyden varaan, että tuota samaa ei tapahtunut.
Niin ja sulla ei tietenkään itsellä ole lapsia kun syyllistät muita..? 😂
Täydellisesti käyttäytyvät lapsettomat😁🙄
Mitä syyllistävää tuossa oli? Totesin vain, että moni ihmissuhde on katkennut. Mutta kaksi on säilynyt ja uusia tullut tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä lapsettomilla, jotka penäätte lapsen saaneilta ystäviltänne käytöstapoja ja huomaavaisuutta, itsellänne kuinka paljon ymmärrystä ja huomaavaisuutta näitä lapsen saaneita ystäviänne kohtaan? Kehukaapa nyt, miten olette itse niin paljon parempia ystäviä?
Onhan se ärsyttävää, mutta kyllä se parissa vuodessa tasaantuu.
Itsekin olin samanlainen ja vasta jälkikäteen tajusin, että vähän yli meni koko touhu ja suorittaminen, kun elämän tärkeimpänä päämääränä oli, että voin sanoa vauvan olevan täysimetetty.
Mutta aika auttaa! :)
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsettomilla, jotka penäätte lapsen saaneilta ystäviltänne käytöstapoja ja huomaavaisuutta, itsellänne kuinka paljon ymmärrystä ja huomaavaisuutta näitä lapsen saaneita ystäviänne kohtaan? Kehukaapa nyt, miten olette itse niin paljon parempia ystäviä?
No mä olen tuo, jolla kaksi ystävää pysyi, vaikka tuli äideiksi. Olen muistanut lahjalla, kun lapsi syntyi /sai nimen. Olen käynyt syntymäpäivillä. Olen ollut tukena kun ennen keskenmenoissa ja kävi lapsettomuushoidoissa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys ap. Tässä yritän vastata sinulle sekä omista kokemuksistani ja tiedosta ammentaen:
Äidiksi muuttumista on kuvattu lapsen kasvamista aikuiseksi puberteetin kautta. Muutos on hormoneineen, fyysisine ja psyykkisine sekä identiteetin muutoksineen yhtä suuri. Muutos vain tapahtuu lyhyemmässä ajassa kuin murrosiän muutokset. Nämä kaikki muutokset aiheuttavat yksin ja yhdessä paljon tunteita, joista iso osa ei ole mukavia: pelkoa menettämisestä, pelkoa toisen satuttamisesta, ahdistusta siitä, että elämä muuttuu, surua siitä, että on menettänyt vanhan elämän tilanteen jne. Vaikka kuinka vauva olisi toivottu, niin kaikkiin elämäntilanteiden muutoksiin kuuluu samalla suru, kun ei pysty yhdistämään, ainakaan täydellisesti, uutta ja vanhaa elämää.
Muutokset ajan käytössä: Ennen vauvaa viikkoni koostui seuraavista asioista, joista kertyi myös mielenkiintoista keskusteltavaa esim. ystävieni kanssa:
Hyvät yöunet
Säännöllinen ravinto, erilaisissa ravintoloissa ja kahviloissa käyminen
40h töitä
10h uusia opintoja
6h eri harrastuksia
4h kielten opiskelua
10-12h sanoma- ja aikakausilehtien lukemista
7h kirjojen lukemista
5 h elokuvia, sarjoja
10h ystävien tapaamisia
Niin töissä, opinnoissa, harrastuksissa yms tapasi ihmisiä, joilta taasen sai virikkeitä keskusteluun.
Aika uutena äitinä meni seuraavasti:
huonot yöunet
epäsäännöllinen ravinto
Entinen aika, joka on mennyt töissä, opinnoissa, harrastuksissa, sanomalehteä tai kirjaa lukiessa, sarjoja katsoessa meneekin siihen vauvaan. Huomattavaa on, että vaikka pystyisi jotain lukemaan/katsomaan, niin aivot ovat koko ajan hormonien ja väsymyksen vaikutuksessa omassa kuplassaan. Nukkuminen muuttuu äidillä hormonien vaikutuksesta: Synnytys ja imetys vaikuttaa siihen, että äiti herää tai havahtuu erityisesti oman lapsen ääniin ja äänettömyyteen helpommin, myös niihin "turhiin" varoituksiin. Isillä tuollaista hormoniannosta ei tule, ja siksi saattavat jatkaa siinä samassa huoneessa nukkumista, jossa vauva ääntelehtii. Ainakaan eivät herää yhtä helposti kuin äiti. Lisäksi isät käyvät yleensä töissä eivätkä ole fyysisesti sidottuja vauvaan imetyksen vuoksi. Isät eivät ole myöskään kantaneet vauvaa sisällään. Tutkimusten mukaan vasta kun lapsi on 7-vuotias, niin isillä on keskimäärin yhtä vahva suhde lapseen kuin äidillä. Nämä asiat ovat mm. syinä sille, miksi isät eivät ole samalla tavalla keskustelemassa pelkästään vauvoista.
Kysyisin, että jos ap pelkästään heräisit ja nousisit yöllä 3-4 kertaa ruokkimaan toista ihmistä, ja lisäksi havahtuisit hereille 3- 5 kertaa, niin kuinka säkenöivää keskusteluseuraa olisit esim. 3 kuukauden päästä? Tai ajattele, että työelämäsi olisi 40h viikossa yhtä ja samaa liukuhihnatyötä. Eikä siinä mitään: vapaa-ajallasi olisit myös tekemässä samaa liukuhihnatyötä. Samoin viikkonloput. Kun yöllä heräät, niin teet samaa liukuhihnatyötä 1-2 tuntia kerrallaan. Eikö silloin pienikin muutos esim. liukuhihnan värissä toisi suuren keskusteluaiheen mielestäsi? Arvaapa kuinka mielenkiintoinen se olisi keskustelukumppaniesi mielestä?
Tää on ehkä paras vastaus tähän aiheeseen koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisko olla, että niiden isäksi tulleiden kaverit ei heti ole päättämässä ystävyyttä kun isäksi tulleen puheen sekaan ilmestyy lapsiasiaa? Mun mies ja sen kaverit vaikuttaa ainakin aika rennoilta ja käy harrastamassa keskenään, puhuu vähän mistä vaan eikä selvästi jauha niistä lapsettoman asioista. Puhuvat vähän kaikesta, omista asioistaan tai maailman tilasta, töistä, opiskelusta... Ilmeisesti naisissa on näitä, joille lapsettomuus määrittää koko identiteetin eikä voi olla se nainen, jonka kaveri on ällö äiti-ihminen. Sellainen joka esim. äitiyslomalla ollessaan mainitsee millaista äitiyslomalla olo on ja miten aika kuluu. Siis eihän se ole enää yhtään niinkuin lapsettomana, se on muuttunut äidiksi!?!!? Ihminen=tilanne...
Tai voisiko olla, että sillä isällä helpommin jatkuu se muukin elämä ja mielenkiinnon kohteet siinä rinnalla, eikä kavereita upoteta korvia myöten pelkkiin vauva/lapsijuttuihin, vaan puhutaan muustakin kuten ennenkin.
Se, että toisen vanhemman puheeseen "ilmestyy lapsiasiaa" on eri asia kuin se, että mistään muusta ei enää puhuta. Eiköhän se isäkin saisi kaveripiiristä melko pian keltaista korttia, jos aina kesken miesten illan futispelin alkaisi sohvalla viritellä keskustelua minkälaista sosetta taapero tänään sormiruokaili.
Jos osa äidiksi tulleista (läheisimmistä) kavereista on kerran jäänyt rinnalle niin miksi pitää noin yleistää, että kaikki naiset muuttuu ihan mahdottomiksi vauvansa myötä? Varmaan osa ollut muutenkin etäisempiä ja kun elämäntilanteen eroaa enemmän niin alkaa olla jo mahdotonta keksiä yhteistä tekemistä ja puheenaiheita.
Meillä on kolme lasta ja ystävyys läheisimpiin eli ainoihin ystäviin on säilynyt eikä ole tullut edes mitään kriisejä sen suhteen. Olen ollut ihan tajuttomassa endorfiinipöllyssä ja olen edelleen tajuttoman rakastunut pieniin lapsiin. Ei mulla ollut oikeastaan tarvetta vuodattaa siitä ystäville ja vauvavuodet puhuttiin aika normaaleista asioista, lisäksi treenaamisesta koska yksi mun ykkösprojekti oli saada kroppa entistä parempaan kuntoon ja vissiin myös havahtumisesta kuinka paljon törkyä lapsiperheille myydään, siinä taisi olla uudet mammapuheenaiheet. Ei mulla ollut tarvetta luennoida äitiyden onnesta kun en osannut tunteitani edes kuvailla. Lisäksi olin itse lapsettomana osannut odottaa jotain sen kaltaista ja uskon ystävien ihan silmillään nähneen olon minusta, uskon, että heillä oli ihan kattava käsitys asiasta ilman, että yritän selittää ja äitiyden havainnointi olisi kaikki kaikessa. Jos joku alkaa suunnitella lasta niin tietysti saa kysyä, miten olen jonkun asian x kokenut. Ei ole tapahtunut vielä :D
Vain yhdellä kaverillani on lapsi, muut ovat lapsettomia, sisko on lapseton. Onnekseni elän ihan eri todellisuudessa kuin av:lla, jossa lapsettomat ja äidit on jatkuvassa sodassa, muuten olisi varmaan aika yksinäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla äitiys ei muuttanut elämää pelkiksi äitijutuiksi, ja jopa meidän ”manmaryhmässä” puhuttiin tosi paljon muistakin asioista kuin niistä vauvoistamme. Ja kun se elämä tosiaan pyörii alussa melko paljon lapsen tarpeiden ympärillä, niin halusin puhua ihan muista jutuista lapsettomien kavereiden kanssa. Yksikään minun kaverisuhteistani ei katkennut siihen, että sain lapsen. Yksikään ei myöskään ole katkennut siihen, että ne muut ovat saaneet lapsen 2-10 vuotta minun jälkeeni.
Mutta täytyy myös todeta, että kukaan meistä ei ole sitä tyyppiä, jonka koko elämä olisi edes muuttunut lapsen myötä, vaan lapsi on tullut ennemminkin osaksi entistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Tai ajattele, että työelämäsi olisi 40h viikossa yhtä ja samaa liukuhihnatyötä. Eikä siinä mitään: vapaa-ajallasi olisit myös tekemässä samaa liukuhihnatyötä. Samoin viikkonloput. Kun yöllä heräät, niin teet samaa liukuhihnatyötä 1-2 tuntia kerrallaan. Eikö silloin pienikin muutos esim. liukuhihnan värissä toisi suuren keskusteluaiheen mielestäsi? Arvaapa kuinka mielenkiintoinen se olisi keskustelukumppaniesi mielestä?
Ystäväni on omaishoitaja, joten tämä hieman huvitti.
Hieman yllättäen hän kyllä puhuu mielellään kaikesta muusta, paitsi äidistään. Oletan että haluaa tuulettaa aivojaan niinä harvoina kertoina kun kunnolla pystyy. Mutta joo, ei liittynyt aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan kiinnosta sinun ryypp.äämiset ja mies sekoilut enää. Minulla on oikeasti elämässä jotain tärkeää, LAPSI. Minä olen tehnyt jotain merkittävää, mitä sinä? Ei, ykkösellä viinipullon juomista ei lasketa..
Onneksi en itse aikoineen sulkeutunut mihinkään vauvakuplaan, mutta suutin osa tuttavista on uponnut ja sittemmin siirtyneet vanhemmuuskuplaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaaleilla ihmisillä tuo "äitikupla" -vaihe kestää 1-3 vuotta. Jos lapsia on enemmän kuin yksi, lasketaan tämä aika siitä, kun kuopus syntyy. Eli kun nainen palaa vanhempainvapailta takaisin työelämään, alkaa muu maailma taas kiinnostaa. Kaikilla näin ei käy, vaan joillakin se lapsi (usein ainut lapsi) on hänen henkilökohtaisen maailmansa napa koko loppu elämänsä.
Hei tää ilmiö on nimenomaan yhden lasten vanhempien (yleensä äitien) parissa yleinen!!! Se ainokainen on maailman napa, siihen myös suhtaudutaan monesti "ikuisena vauvana".. Esimerkiksi työkaverini pitää lähteä kesken työpäivän kokkaamaan 13-vuotiaalleen lounasta :D sama lapsi ei ole ikinä ollut yksin kotona yhtä tuntia kauempaa.... LOL. Siis tämmöinen ylihuolehtivaisuus on yleistä. Lapsesta myös puhutaan taukoamatta.
Samaa ilmiötä en ole havainnut niiden parissa, joilla useampi lapsi. Heillä mahtuu aivoihin muutakin, kun lapsi ei oo enää vauva/taapero...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai ajattele, että työelämäsi olisi 40h viikossa yhtä ja samaa liukuhihnatyötä. Eikä siinä mitään: vapaa-ajallasi olisit myös tekemässä samaa liukuhihnatyötä. Samoin viikkonloput. Kun yöllä heräät, niin teet samaa liukuhihnatyötä 1-2 tuntia kerrallaan. Eikö silloin pienikin muutos esim. liukuhihnan värissä toisi suuren keskusteluaiheen mielestäsi? Arvaapa kuinka mielenkiintoinen se olisi keskustelukumppaniesi mielestä?
Ystäväni on omaishoitaja, joten tämä hieman huvitti.
Hieman yllättäen hän kyllä puhuu mielellään kaikesta muusta, paitsi äidistään. Oletan että haluaa tuulettaa aivojaan niinä harvoina kertoina kun kunnolla pystyy. Mutta joo, ei liittynyt aiheeseen.
Juu, se on tuo, että lapseton ei tiedä vastuita ja velvollisuuksista mitään, elämä on silkkaa skumppaa. Jotkut ei tajua, että moni asia tuo elämään velvollisuuksia. Ei elämä lapsettomana aikuisena ole mitään loputtomiin jatkuvaa nuoruuden vapautta (eikä kaikille nuoruuskaan ole sitä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaaleilla ihmisillä tuo "äitikupla" -vaihe kestää 1-3 vuotta. Jos lapsia on enemmän kuin yksi, lasketaan tämä aika siitä, kun kuopus syntyy. Eli kun nainen palaa vanhempainvapailta takaisin työelämään, alkaa muu maailma taas kiinnostaa. Kaikilla näin ei käy, vaan joillakin se lapsi (usein ainut lapsi) on hänen henkilökohtaisen maailmansa napa koko loppu elämänsä.
Hei tää ilmiö on nimenomaan yhden lasten vanhempien (yleensä äitien) parissa yleinen!!! Se ainokainen on maailman napa, siihen myös suhtaudutaan monesti "ikuisena vauvana".. Esimerkiksi työkaverini pitää lähteä kesken työpäivän kokkaamaan 13-vuotiaalleen lounasta :D sama lapsi ei ole ikinä ollut yksin kotona yhtä tuntia kauempaa.... LOL. Siis tämmöinen ylihuolehtivaisuus on yleistä. Lapsesta myös puhutaan taukoamatta.
Samaa ilmiötä en ole havainnut niiden parissa, joilla useampi lapsi. Heillä mahtuu aivoihin muutakin, kun lapsi ei oo enää vauva/taapero...
Mulla on eri kokemus. Monilapsisten elämä o yhtä lapsiperhehulinaa, yhden lapsen perheissä lapsetkin on jotenkin tosi pikku vanhoja
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan kiinnosta sinun ryypp.äämiset ja mies sekoilut enää. Minulla on oikeasti elämässä jotain tärkeää, LAPSI. Minä olen tehnyt jotain merkittävää, mitä sinä? Ei, ykkösellä viinipullon juomista ei lasketa..
Mä en ole koskaan ryypännyt enkä sekoillut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaaleilla ihmisillä tuo "äitikupla" -vaihe kestää 1-3 vuotta. Jos lapsia on enemmän kuin yksi, lasketaan tämä aika siitä, kun kuopus syntyy. Eli kun nainen palaa vanhempainvapailta takaisin työelämään, alkaa muu maailma taas kiinnostaa. Kaikilla näin ei käy, vaan joillakin se lapsi (usein ainut lapsi) on hänen henkilökohtaisen maailmansa napa koko loppu elämänsä.
Hei tää ilmiö on nimenomaan yhden lasten vanhempien (yleensä äitien) parissa yleinen!!! Se ainokainen on maailman napa, siihen myös suhtaudutaan monesti "ikuisena vauvana".. Esimerkiksi työkaverini pitää lähteä kesken työpäivän kokkaamaan 13-vuotiaalleen lounasta :D sama lapsi ei ole ikinä ollut yksin kotona yhtä tuntia kauempaa.... LOL. Siis tämmöinen ylihuolehtivaisuus on yleistä. Lapsesta myös puhutaan taukoamatta.
Samaa ilmiötä en ole havainnut niiden parissa, joilla useampi lapsi. Heillä mahtuu aivoihin muutakin, kun lapsi ei oo enää vauva/taapero...
Mulla on eri kokemus. Monilapsisten elämä o yhtä lapsiperhehulinaa, yhden lapsen perheissä lapsetkin on jotenkin tosi pikku vanhoja
Eri, ei lainatuista. Hyvä, nyt päästään kilpaa tekemään oikein rankkoja yleistyksiä. Niilläpä oma olo paranee. Hyvästi AV!
Huvittavaa miten palstamammat sitten kuitekin itkevät kun ystävät ovat hylänneet lapsen saannin vuoksi mutta eivät vaan suostu näkemään omaa osuuttaan asiassa. Tämäkin ketju sen todistaa. Ystävyyteen tarvitaan sitä että molemmat ovat kiinnostuneita toistensa asioista mutta näille mammoille se tarkoittaa että ystävän pitää olla vain ja ainoastaan kiinnostunut heidän elämästään ja lapsistaan ilman mitään vastavuoroisuutta. Kun lapseton ystävä on kuukausia kuunnellut sitä vaahtoamista lapsen päiväunista ja syömisistä eikä kertaakaan ole ystävä kysynyt lapsettomalta että mitä sinulle kuuluu, ja jos itse yrittää, kertoa niin kekseytetään ja jatketaan suu vaahdossa kertomaan omasta vauva-arjesta. On selvää että mammaystävää ei enää kiinnosta olla oikea ystävä. Häntä kiinnostaa vaan omat asiansa. Sitten kuitenkin itketään kun ystävä hylkäsi lapsen takia.
Ja muissa ketjuissa hehkutetaan miten äitiys ei muuta mitään, kannattaa hankkia lapsia kun se ei vaikuta mitenkään harrastuksiin eikä ihmissuhteisiin. Mistään ei kuulemma tarvitse lapsen takia luopua. Totuus paistaa sitten taas näistä ketjuista. Päättäkää jo.
Jos ystävät ovat oikeasti tärkeitä, ne ovat tärkeitä myös raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Anna ystävällesi aikaa, mahdollisuuksia ystävyyden palautumiseen on, mutta tarvitsette ehkä vähän lomaa toisistanne.
Alue: Aihe vapaa
Voisko olla, että niiden isäksi tulleiden kaverit ei heti ole päättämässä ystävyyttä kun isäksi tulleen puheen sekaan ilmestyy lapsiasiaa? Mun mies ja sen kaverit vaikuttaa ainakin aika rennoilta ja käy harrastamassa keskenään, puhuu vähän mistä vaan eikä selvästi jauha niistä lapsettoman asioista. Puhuvat vähän kaikesta, omista asioistaan tai maailman tilasta, töistä, opiskelusta... Ilmeisesti naisissa on näitä, joille lapsettomuus määrittää koko identiteetin eikä voi olla se nainen, jonka kaveri on ällö äiti-ihminen. Sellainen joka esim. äitiyslomalla ollessaan mainitsee millaista äitiyslomalla olo on ja miten aika kuluu. Siis eihän se ole enää yhtään niinkuin lapsettomana, se on muuttunut äidiksi!?!!? Ihminen=tilanne...