Tuliko nyt parempi olo kun sytytit kynttilän?

Ei pidä nuorten antaa elää oman onnensa nojassa. Rakkaus ja rajat.

Entä miten siihen kiusaamisen ehkäisyyn ryhdytään? Ettei tarvitse sytytellä kynttilöitä taas uusille uhreille.

Vierailija kirjoitti:

Entä miten siihen kiusaamisen ehkäisyyn ryhdytään? Ettei tarvitse sytytellä kynttilöitä taas uusille uhreille.

Ei tainnut tulla ideoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

H:n sukulaisille tiedoksi: uhria ei koskaan unohdeta, mutta ei myöskään H:tä. Älkää olko huolissanne. Kyllä kaikki muistavat, mitä H on tehnyt.

Tästä uhkausviestistä on nyt ilmoitettu poliisille.

Ihan mielenkiinnosta: Mitä tässä uhataan? Saattaa se polisikin joutua tätä pohtimaan.

Voisin kuvitella, että sukulaiset kokevat sen uhkaavana, että joku muistaa vielä vuosienkin päästä H:n rikokset. Mitään rikosta muistamisessa tai sen ilmituomisessa ei kuitenkaan ole.

Mikä on H?

Sytytin omalle pihalle. En ole oikeastaan paljonkaan seurannut ja ajatellut tapausta jostain syystä.

Eilinen jotenkin pysäytti miettimään ja ajattelemaan.

Illalla pohdin ja mietin jotenkin kaikenlaista.

Kyllä tämä oli hyvä asia tämä kynttiläjuttu.

Saattoi pysäyttää monia ja ehkä sitä kautta myös muuttaa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Entä miten siihen kiusaamisen ehkäisyyn ryhdytään? Ettei tarvitse sytytellä kynttilöitä taas uusille uhreille.

Asia lähtee yksilöistä. Se lähtee vaikka siitä ajatuksesta jollain ihmisellä että mitä kirjoitan jollekkin keskustelupalstalle.

Yhden ihmisen yksi viesti voi olla jollekin toiselle ihmiselle se joka katkaisee kamelin selän tai sitten antaa sen toivon pilkahduksen.

Sinänsä huvittavaa että sadat sytyttelee kynttilöitä ja kauhistelee. Kun tyyppi oli vielä elossa, kukaan ei sormeaan liikauttanut asian hyväksi.

Kuinka moni tekee arjessa oikeasti merkittäviä muutoksia. Nämä nuoret jotka kynttilöitä sytytti, menevätkö he nyt sitten koulussa niitten kiusattujen kanssa juttelemaan ja auttamaan. Puuttuvatko aikuiset kiusaamiseen kun sitä näkevät? Ei. Kun kersalauma huutelee horoa kadulla, aikuiset luikkivat äkkiä karkuun ja muut nuoret kääntävät katseensa. Mikään ei muutu.

Kohta sytytellään taas kynttiöitä ja leuhkitaan, kuinka koskaan ei unohdeta.

Olen kynttilöitä sytytellyt muidenkin kohtaloille, jotka koskettanut. Ja olen puuttunut kiusaamiseen ja jatkossakin aion puuttua. Tässä ketjussa mukana moni kiusaaja.

Kävelin 3km sytyttämään kynttilän kirkolle.

Itkin, koska ilmeisesti on suruja surtavana.

Myös ihmisten empatia on liikuttavaa.

Kun sytytän kynttilän myös kuolleelle miehelleni, ilmeisesti sekin on jonkun mielestä hyvesignalointia.

Hyvä, ettei itse tarvitse elää niin kyynisenä, vaan läheisen kuoleman jälkeen oikeasti merkitykselliset asiat ovat tärkeämpiä.

Ongelma on paljon syvempi kuin joku H, V ja A.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä huvittavaa että sadat sytyttelee kynttilöitä ja kauhistelee. Kun tyyppi oli vielä elossa, kukaan ei sormeaan liikauttanut asian hyväksi.

Kuinka moni tekee arjessa oikeasti merkittäviä muutoksia. Nämä nuoret jotka kynttilöitä sytytti, menevätkö he nyt sitten koulussa niitten kiusattujen kanssa juttelemaan ja auttamaan. Puuttuvatko aikuiset kiusaamiseen kun sitä näkevät? Ei. Kun kersalauma huutelee horoa kadulla, aikuiset luikkivat äkkiä karkuun ja muut nuoret kääntävät katseensa. Mikään ei muutu.

Kohta sytytellään taas kynttiöitä ja leuhkitaan, kuinka koskaan ei unohdeta.

Huomaatko että itse toimit kiusaajan lailla jostain syystä.

Eikö ole hyvä jos joku niistä, vaikka edes yksi, joka ei tehnyt mitään tämän jälkeen ehkä tekisi jotain.

Nyt viimeistään meidän on herättävä toimimaan nuorten hyväksi, sanoimme 2008 ja sytytimme kynttilän.

https://perusopetus.fi/2492008-sytyta-kynttila-kauhajoen-tragedian-uhri…

Vierailija kirjoitti:

Ei parempi, toisenlainen. Suru kääntyi vähän päättäväisyyden puolelle, ja yhteisöllisyys lohdutti.

Mihin olet suuntaamassa päättäväisyytesi? Mitä konkreettista aiot jatkossa tehdä lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen?

Minua nuorten kanssa työskentelevänä tämä kynttilöiden sytyttely tympii. Se on yhtä tyhjän kanssa kuin sairaanhoitajille aploderaaminen palkankorotusten sijaan. Näkisin mielelläni kynttiläkuvien sijaan päivityksiä, joissa ilmoittaudutaan mukaan vapaaehtoistoimintaan. Esimerkiksi tukiperheistä on valtava pula.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulle ainakin tuli. Tähän asti on ollut sellainen olo, ettei voi osoittaa mitenkään sitä, että välittää ja tuntee, siis tavallaan itselleenkään, koska ratkaisu sen osoittamiselle ja tuntemiselle ei ole se, että alkaa käyttää enemmän omaa aikaansa muiden asioista huolehtimiseen.

Se, miten mä välitän on se, etten itse, omassa elämänpiirissäni, ikinä sortuisi tuollaiseen toimintaan ketään ihmistä kohtaan, kuin nuo pojat, mutta mitä se auttaa maailman tilanteeseen? Sellainen tunne tässä tulee.

Kynttilän sytyttäminen helpotti, koska sain konkreettisesti osoittaa välittäväni kyllä, vaikkei se maailmaa muutakaan. Se riitti minulle.

En käsitä, miten joku voi toimia noin, kuin ne kiusaajat, se on aivan hirveää ja jos näkisin sellaista tapahtuvan ja tajuaisin, mistä on kyse, puuttuisin asiaan. Mutta kun kukaan ei nähnyt... jos ne keskenään vain ovat tätä harrastaneet. Eikä uhri kyennyt kellekään kertomaan.

Se on asia, johon tulisi pystyä panostamaan.

Onpa itsekeskeinen viesti: mitään konkreettista et aio jatkossakaan tehdä, mutta SINULLE tuli parempi mieli, kun sytytit kynttilän.

Öyhöttäjät polttelevat palmuöljykynttilöitä välittämättä ilmastonmuutoksesta...

Tälläisissä kollektivisisa suruista ihmiset usein käsittelevät enemmänkin omia esille nousevia tunteita. Mutta eihän se ole paha.

Hautajaisetkin rituaalina palvelevat enemmän niitä jälkeenjääneitä kuin vainajaa.

Omien tuntemusten kohtaaminen voi avata tietä eteenpäin.

Tämäkin tapahtuma on monella ihmisellä nostanut esille omaa koettua tuskaa tai syyllisyyttä.

Ei tullut parempi mieli. Kiusaaminen on ihmisen perusluonteessa. Ei se mihinkään katoa. Ihminen on kauhea laji.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on paljon syvempi kuin joku H, V ja A.

Näin. Se on hyvin hyvin paljon syvempi.

Se on koko yhteiskunnallisen asennekulttuurin muutos. Osittain rappeutuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulle ainakin tuli. Tähän asti on ollut sellainen olo, ettei voi osoittaa mitenkään sitä, että välittää ja tuntee, siis tavallaan itselleenkään, koska ratkaisu sen osoittamiselle ja tuntemiselle ei ole se, että alkaa käyttää enemmän omaa aikaansa muiden asioista huolehtimiseen.

Se, miten mä välitän on se, etten itse, omassa elämänpiirissäni, ikinä sortuisi tuollaiseen toimintaan ketään ihmistä kohtaan, kuin nuo pojat, mutta mitä se auttaa maailman tilanteeseen? Sellainen tunne tässä tulee.

Kynttilän sytyttäminen helpotti, koska sain konkreettisesti osoittaa välittäväni kyllä, vaikkei se maailmaa muutakaan. Se riitti minulle.

En käsitä, miten joku voi toimia noin, kuin ne kiusaajat, se on aivan hirveää ja jos näkisin sellaista tapahtuvan ja tajuaisin, mistä on kyse, puuttuisin asiaan. Mutta kun kukaan ei nähnyt... jos ne keskenään vain ovat tätä harrastaneet. Eikä uhri kyennyt kellekään kertomaan.

Se on asia, johon tulisi pystyä panostamaan.

Onpa itsekeskeinen viesti: mitään konkreettista et aio jatkossakaan tehdä, mutta SINULLE tuli parempi mieli, kun sytytit kynttilän.

Ihminen ei voi muuttaa kuin itseään. Jos haluamme esimerkiksi rauhaa maailmaan, lähtee se jokaiselta meiltä sisältä. Ei ole ulkopuolella olevaa taianomaista voimaa, joka tämän meille toisi. Siksi ei ole yhdentekevää edes yhden ihmisen pieni ele ja teko.

En moiti kynttilöiden sytyttelijöitä. Mutta kun on näitä syrjäytymiseen ja kiusaamiseen liittyneitä maansuruja nähty 20 vuoden aikana jo aika monta, väkisin tulee kyyniseksi.

Kiusaaminen lähtee siitä, ettei hyväksytä kaikkia samanarvoisina joukkoon. Olisi hienoa nähdä joukkoliike erilaisuuden hyväksymisen puolesta. Uhrien sureminen on ymmärrettävää, mutta ei ratkaise mitään.