Mitä nää jutut on ettei vauvan kanssa pysty syömään ruokaansa lämpimänä?

Se riippuu täysin lapsesta. Meillä esikoinen oli koliikki ja huusi jatkuvasti huonoa oloaan. Puklasi kaaressa ja puklaamisen jälkeen itki nälkää. Illat hirveetä huutoa ja yöt tosi katkonaisia. Kanniskelin vauvaa olkapäällä ja se suostui nukkumaan vatsani päällä vain puoli-istuvassa asennossa. Mies ei ollut kovinkaan osallistuva (pakeni töihin), eivätkä isovanhemmatkaan auttaneet. Ensimmäiset 4,5 kk olin tosi väsynyt. Ihan vain sen vuoksi, etten saanut nukkua.

Toinen lapsi olikin ihan helppo tapaus. Söi ja nukkui hyvin. Lapset on tehty pienellä ikäerolla, eikä vauvan ja taaperon hoito tuntunut yhdessäkään raskaalta. Ihanaa, kun sai nukkua ja herätä pirteänä. Itselläkin oli tietysti jo kokemusta vauvan hoidosta. Mutta ero lapsissa oli kuin yöllä ja päivällä. Edikoinen vain oli kipeä ja itki siksi. Molemmat yhtä rakkaita.

Mutta jos vauvan hoito tuntuu helpolta, ole onnellinen, teillä ei ole koliikkivauvaa. Koliikkivauva on sitten omanlaisensa extreme kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kanssa ymmärrä noita. Vaikka olin esikoisen kanssa ihan hermona JA tein kaikkea ylimääräistä häsläystä JA vauva oli välillä todella itkuinen..niin silti mulla oli päivisin vaikka miten paljon omaa aikaa. Ehdin lueskella, katella sarjoja, siivoilla ja sisustaa...värjätä hiuksia, selailla somea.

Ystävän esikoinen oli vähemmän itkuinen ja nukkui vaunuissa ulkona 4 tunnin päikkärit!!! Ystävällä oli jopa vähän tylsää päivisin.

Ja minä en ymmärrä teitä, jotka ajattelevat, että koska minun vauvani ja kavereiden vauvat, niin kaikki vauvat...Vauvoja on todella erilaisia!

Vastasit minulle. Minä hoidan työkseni pikkulapsia. Myös vaativia vauvoja lastensuojelun yksikössä. Sellaista vauvaa ei olekaan kenen kanssa ei ehtisi syödä, peseytyä, käydä suihkussa ym. Vaikka vauva itkisi 24/7 ( ja tämähän on sula mahdottomuus). Kyse on siitä miten äiti hoitaa tilanteet.

Kumma tämä kulttuuri missä on okei valittaa ja liioitella, ettei ehdi vessaan, kun hoitaa vauvaa. Mitä me naiset saadaan tosta irti?

Jostain syystä täytyy pitää yllä sitä myyttiä, ettei äiti ehdi edes pissalla käydä. Vaikka tosiasiassa valtaosa äideistä saa päivien aikana tuntien taukoja vauvanhoidosta. Suurin osa vauvoista on kuitenkin ihan terveitä ja terve vauva nukkuu ison osan vuorokautta.

Mutta osa ei saa jos heillä on esim. refluksivauva, meillä lapsi ei nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa tai sitten niin sisällä että olin vieressä. Yksin nukkui max 1/2h kärryissä/kotona.

Kun heräsi ei saanut hytkytettyä uudelleen nukkumaan. Joten vaihtoehtoina oli joko maata lapsen kanssa 2h tai sitten juosta ympäri mantuja 2h jos halusi että se nukkui.

Nukkui isompanakin päikkäreitä ainavain 1/2h, lopetin ne päiväunet sitten 2vuotiaana kun nukahtaminen kesti kauemmin kuin koko unet.

Ja lapsen serkku veti 2h koisia vielä 3v.

Joten kyllä meiltä huono-unisien vauvojen äitejä on olemassa, arvaa oleko katkera kaikille muille kun saivat hyvinnukkujat ja itelle tuli täys pska nukkuja vaikka mitä tehtiin, ei auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kanssa ymmärrä noita. Vaikka olin esikoisen kanssa ihan hermona JA tein kaikkea ylimääräistä häsläystä JA vauva oli välillä todella itkuinen..niin silti mulla oli päivisin vaikka miten paljon omaa aikaa. Ehdin lueskella, katella sarjoja, siivoilla ja sisustaa...värjätä hiuksia, selailla somea.

Ystävän esikoinen oli vähemmän itkuinen ja nukkui vaunuissa ulkona 4 tunnin päikkärit!!! Ystävällä oli jopa vähän tylsää päivisin.

Ja minä en ymmärrä teitä, jotka ajattelevat, että koska minun vauvani ja kavereiden vauvat, niin kaikki vauvat...Vauvoja on todella erilaisia!

Vastasit minulle. Minä hoidan työkseni pikkulapsia. Myös vaativia vauvoja lastensuojelun yksikössä. Sellaista vauvaa ei olekaan kenen kanssa ei ehtisi syödä, peseytyä, käydä suihkussa ym. Vaikka vauva itkisi 24/7 ( ja tämähän on sula mahdottomuus). Kyse on siitä miten äiti hoitaa tilanteet.

Kumma tämä kulttuuri missä on okei valittaa ja liioitella, ettei ehdi vessaan, kun hoitaa vauvaa. Mitä me naiset saadaan tosta irti?

Ehkäpä vain on kuitenkin parempi hyväksyä, että on erilaisia vauvoja, lapsia, äitejä, vanhempia ja elämäntilanteita. Työntekijän ja äidin vertaaminen muutenkin onnahtelee. Työntekijällä yleensä on lakisääteiset tauot ja työyhteisö tukena tuuraajineen. Hiukan eri asia olla 24/7 vastuussa ÄITINÄ omasta lapsestaan. Elämänkokemus tuo toivottavasti pikkuhiljaa nöyryyttä ja ymmärrystä muita kanssakulkijoita kohtaan, etenkin jos työskentelet lastensuojelun yksikössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AIka turhaa tulla kommentoimaan, että kumma juttu kun vauvanhoitoon kouluttautunut työkseen vauvoja hoitava osaa vauvanhoitorutiinit ja univajeinen uusi äiti ei. Oletteko ihan viisaita?

Joo, itsekään en ollut pidellyt vauvaa sylissä varmaan kuin 5 min koko elämässäni ennen kuin oma vauva syntyi. Hän nukkui 15-20 minuutin pätkiä sylissä tai vaunuissa, ei koskaan yksin paikoillaan. Lopun aikaa hän oli joko rinnalla tai huusi. Yöllä saattoi mennä jopa 1,5 h kerrallaan, mutta imi rintaa yölläkin, ja oma uneni jäi huonoksi ja katkonaiseksi. Väsyneenä ihan kaikki on raskasta, ei siinä pysty samanlaiseen organisointiin ja tehokkuuteen kuin levänneenä, kivuttomana ja lapsettomana kuvittelisi. Minulla oli vauva-aikana rytmihäiriöitä väsymyksen takia. Se vauvan itku sitäpaitsi on suorastaan ohjelmoitu tunkeutumaan vasta synnyttäneen äidin tietoisuuteen niin että ruokahalu menee, eikä vaan kestä enää sekuntiakaan.

Meillä pojan vauva oli tuollainen. Rättiväsynyt miniä toi 3 vko ikäisen lapsen meille viikonlopuksi (kävi päivällä imettämässä) ja kas, meillä vauva nukkui 4-5 tunnin yöunia, söi hyvin illalla pullosta eikä itkenyt, vaan kaikessa rauhassa pötkytteli unipesässä.

Kummallista, eikös?

Meilläkin vauva oli aina vieraskorea. Sama käytös jatkuu myös 3v iässä. Ei mitään uutta siis.

Osaako 3 vko ikäinen olla vieraskorea? Tai 5 vko ikäinen? Tai 7 vko ikäinen? Lapsi oli meillä 2 vko välein ja nukkuin joka kerta hyvin, söi hyvin ja viihtyi itsekseen. Kotona huusi 12 vrk koko ajan, kukaan ei voinut nukkua ja mummolassa oli sitten varmaan vieraskorea.

Wtf meillä lapsi 2,5v eikä isovanhemmat ole halunneet vieläkään ottaa hoitoon. Olen kateellinen.

Helppo lapsi, helppo hoitaa. Meni nukkumaan klo 23.30 illalla ja heräsi suunnilleen 4.30 syömään, nukahti samantien ja heräsi klo 8 jälkeen. Viihtyi hyvin itsekseen, riitti, että kuuli kodin ääniä.

Kotona huusi selkä kaarella, ei päästänyt vessaan ei suihkuun. Mummolassa ei ollut mitään tällaisia ongelmia. On se ihmeellistä, että lapsi osasi koreilla jo 3 vko iästä lähtien eli varmaan se sitten pelkäsi meitä niin, että ei uskaltanut huutaa.

Kyllä, se on suojelukeino noin pienellä 3vk vauvalla, he eivät tiedä olevansa erillisiä äidistään joten oli annihilaatio ksuhun vuoksi rauhallinen. Eihän se mitään muuta voi tehdä. Huutaminen aiheuttaa helposti vieraissa agressiota joten on parempi että vauva ei reagoi liikaa.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/10/12/minka-ikainen-lapsi-kestaa-yon…

Minua on aina jopa hävettänyt kun en ole kokenut mitään tuollaista. Tein 3 lasta viidessä vuodessa, kertaakaan en ole jäänyt syömättä, käymättä vessassa tai valvonut yhtään yötä. Nautin täysin siemauksin noista ajoista, ikinä ennen elämässä ollut noin helppoa ja rentoa aikaa.

Lapset päästi minut superhelpolla, näin anonyyminä voin sen myöntää. Nyt kun nuorin on 9 niin tuntuu että elän lasten suhteen rankinta aikaa, jokainen osoittautunut jollain tasolla haasteelliseksi tai erityiseksi. Ei mitään mistä ei selvittäisi, sanonta mitä isommat lapset niin sitä isommat murheet pitää todellakin paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kanssa ymmärrä noita. Vaikka olin esikoisen kanssa ihan hermona JA tein kaikkea ylimääräistä häsläystä JA vauva oli välillä todella itkuinen..niin silti mulla oli päivisin vaikka miten paljon omaa aikaa. Ehdin lueskella, katella sarjoja, siivoilla ja sisustaa...värjätä hiuksia, selailla somea.

Ystävän esikoinen oli vähemmän itkuinen ja nukkui vaunuissa ulkona 4 tunnin päikkärit!!! Ystävällä oli jopa vähän tylsää päivisin.

Meidän vauva nukkui max 10-20min päikkäreitä. Yritäpä siinä ajassa tehdä kaikki mainitsemasi asiat. :) Öisin heräili myös vähintään kahden tunnin välein.

Sama homma. Hyvä että ehdin vessassa käydä ja kitinä alkoi jo ja kun on äärimmäisen väsynyt siis todella väsynyt niin ei kestä yhtään sitä itkua. Mies ei pitänyt isyyslomaa ja laitokselta pääsimme kotiin maanantaina ja mies arkipäivisin töissä.

Vierailija kirjoitti:

En kanssa ymmärrä noita. Vaikka olin esikoisen kanssa ihan hermona JA tein kaikkea ylimääräistä häsläystä JA vauva oli välillä todella itkuinen..niin silti mulla oli päivisin vaikka miten paljon omaa aikaa. Ehdin lueskella, katella sarjoja, siivoilla ja sisustaa...värjätä hiuksia, selailla somea.

Ystävän esikoinen oli vähemmän itkuinen ja nukkui vaunuissa ulkona 4 tunnin päikkärit!!! Ystävällä oli jopa vähän tylsää päivisin.[

Onneksi olkoon! Sulla ja sun kaverilla on ollut helpot vauvat. Itseäni suututtaa tuollaiset kommentoit koska mulle on käynyt niin että olen huomannut klo 15 iltapäivällä etten ole ehtinyt laittaman suuhuni yhtään mitään. Ai miten se on mahdollista? Siten että sun vauva kiljuu kivusta tuntikausia ja ainoa miten se nukkuu on heijaamalla sylissä ilman kantoliinaa, ja silloinkin vain pari minuuttia kerrallaan. Jostain kumman syystä sitä ei tunne edes nälkää kun on niin keskittynyt vauvan tuskan helpottamiseen. Onneksi saatiin apua neuvolasta mutta lastenlääkäri sairaalassa oli vaan sitä mieltä että kipu kuuluu vauvan elämään. Nykyään meidän 4 vuotias tarvii päivittäistä lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AIka turhaa tulla kommentoimaan, että kumma juttu kun vauvanhoitoon kouluttautunut työkseen vauvoja hoitava osaa vauvanhoitorutiinit ja univajeinen uusi äiti ei. Oletteko ihan viisaita?

Joo, itsekään en ollut pidellyt vauvaa sylissä varmaan kuin 5 min koko elämässäni ennen kuin oma vauva syntyi. Hän nukkui 15-20 minuutin pätkiä sylissä tai vaunuissa, ei koskaan yksin paikoillaan. Lopun aikaa hän oli joko rinnalla tai huusi. Yöllä saattoi mennä jopa 1,5 h kerrallaan, mutta imi rintaa yölläkin, ja oma uneni jäi huonoksi ja katkonaiseksi. Väsyneenä ihan kaikki on raskasta, ei siinä pysty samanlaiseen organisointiin ja tehokkuuteen kuin levänneenä, kivuttomana ja lapsettomana kuvittelisi. Minulla oli vauva-aikana rytmihäiriöitä väsymyksen takia. Se vauvan itku sitäpaitsi on suorastaan ohjelmoitu tunkeutumaan vasta synnyttäneen äidin tietoisuuteen niin että ruokahalu menee, eikä vaan kestä enää sekuntiakaan.

Meillä pojan vauva oli tuollainen. Rättiväsynyt miniä toi 3 vko ikäisen lapsen meille viikonlopuksi (kävi päivällä imettämässä) ja kas, meillä vauva nukkui 4-5 tunnin yöunia, söi hyvin illalla pullosta eikä itkenyt, vaan kaikessa rauhassa pötkytteli unipesässä.

Kummallista, eikös?

Meilläkin vauva oli aina vieraskorea. Sama käytös jatkuu myös 3v iässä. Ei mitään uutta siis.

Meillä kans kaverit nauroi sitä että miten mahdollista että meidän vauva itkee tuntikausia päivässä kun kylässä on niin tyytyväisen oloinen. Katsooko sen ympärilleen kotiin päästyään että ”ahaa, nyt ollaan kotona, aika rääkyä”. Mutta noin se vaan meni. Tyttö on nyt 6 v ja super sosiaalinen. Muiden ihmisten seura vaan piti sen niin tyytyväisenä. Ollaan kait tylsät vanhemmat.

🤷🏻‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omilla vauvoillani on ollut jokin aisti, että ovat osanneet herätä juuri silloin, kun olen saanut oman ruokani lautaselle. Tätä tapahtui todella usein, ehkä syynä oli ruoan tekemisestä johtuvan äänen loppuminen? Useimmiten söinkin vauvan ollessa hereillä, siinä ei koskaan ollut ongelmaa.

Meillä vauva huusi aina pää punaisena, jos näki äidin syövän mitä tahansa. Joten söin vain lähinnä iltaisin, kun lapsen isä oli tullut töistä kotiin, koska ruokahaluni katosi sen loputtoman huudon myötä aina.

Et sitten tullut ajatelleeksi syödä vauvan nukkuessa, tai ottanut vauvaa ruokapöytään oma lusikka kädessä. Tai antanut vauvan katsottavaksi jotain lelua silloin kun söit.

Osa on marttyyriäitien teeskentelyä, osa todellista ymmärtämättömyyttä. Varmaan on niitäkin äitejä, joilla ei ole yhtään ketään, joka huolehtisi lapsesta sillä aikaa kun itse syö.

Vauvalla ei käy kuinkaan, vaikka huutaisi pää punaisena sen aikaa, kun äiti käy vessassa, suihkussa tai syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AIka turhaa tulla kommentoimaan, että kumma juttu kun vauvanhoitoon kouluttautunut työkseen vauvoja hoitava osaa vauvanhoitorutiinit ja univajeinen uusi äiti ei. Oletteko ihan viisaita?

Joo, itsekään en ollut pidellyt vauvaa sylissä varmaan kuin 5 min koko elämässäni ennen kuin oma vauva syntyi. Hän nukkui 15-20 minuutin pätkiä sylissä tai vaunuissa, ei koskaan yksin paikoillaan. Lopun aikaa hän oli joko rinnalla tai huusi. Yöllä saattoi mennä jopa 1,5 h kerrallaan, mutta imi rintaa yölläkin, ja oma uneni jäi huonoksi ja katkonaiseksi. Väsyneenä ihan kaikki on raskasta, ei siinä pysty samanlaiseen organisointiin ja tehokkuuteen kuin levänneenä, kivuttomana ja lapsettomana kuvittelisi. Minulla oli vauva-aikana rytmihäiriöitä väsymyksen takia. Se vauvan itku sitäpaitsi on suorastaan ohjelmoitu tunkeutumaan vasta synnyttäneen äidin tietoisuuteen niin että ruokahalu menee, eikä vaan kestä enää sekuntiakaan.

Meillä pojan vauva oli tuollainen. Rättiväsynyt miniä toi 3 vko ikäisen lapsen meille viikonlopuksi (kävi päivällä imettämässä) ja kas, meillä vauva nukkui 4-5 tunnin yöunia, söi hyvin illalla pullosta eikä itkenyt, vaan kaikessa rauhassa pötkytteli unipesässä.

Kummallista, eikös?

Se varmaan johtuu siitä, että olet niin älykäs, poikkeuksellinen enkeli anopiksi, että vauvakaan ei voinut sitä vastustaa. Tai siitä, että miniä nyt vaan on vätys, joka ei onnistunu edes rauhassa pötkyttelevän vauvan kanssa elämään kunnialla.

Tai sitten se vauva vaan tosiaan kaipaa enemmän äidiltään kun joltain tuntemattomalta ihmiseltä, niin kuin vauvat tuppaavat tekemään.

Niillä, joilla on ollut helppo vauva, ja jotka ovat hoitaneet toisten vieraskoreita vauvoja, on tästä asiasta hyvin värittynyt käsitys.

Vieraskorea vauva =D Mitä hemmettiä =D ei vauva osaa olla vaativa äitään kohtaan vielä,eikä vieraskorea. Kyllä se nyt on niin, että pieni vauva aistii hermostuneisuuden ja epävarmuuden hoitajastaan. Monelta tuntuu puuttuvan semmonen johdonmukainen hoitaminen tyystin. ( eri juttu , jos koliikki ) 

Vauva aistii, sille tulee epävarma olo koska on täysin hoitajansa armoilla. Sama pätee koiranpentuihin. Valitetaan , että ne syö kaikki sienät ja huonekalut. Kas, ei oo yhtään koiraa ollu eläissäni , joka niin olis pentuna tehnyt meillä. Johdonmukainen hoitaminen niidenkin kanssa on auttanut siihen. Vauva/ lapsi tarvitsee tunteen , että on turvassa. Ja jos olet rauhallinen itse, niin se vaikuttaa tosi paljon siihen vauvan käytökseen.

Meillä on kolme lasta vajaassa 3,5 vuodessa ja yksin olin aika paljon keskenään lasten kanssa miehen reissuhommien takia. Kertaakaan en ollut syömättä, käymättä vessassa tai suihkussa. Olihan se haasteellista kun 3 vuotias touhottaa päättömästi ja 1,5 vuotias perässä samalla kun itse imetin/lohdutin /vaihdoin vaippaa vauvalle. Ruokailut meni yleensä niin että laitoin isommat pöytään syömään, lämmitin itselle ruoan, menin pöytään syömään ja vauvalle tissi suuhun tai pidin vain sylissä. Välillä itselle ruokaa suuhun, välillä autoin 1,5 vuotiaista tai kaadoin lisää maitoa yms. Ihan hyvin se meni kun ei hätäillyt mihinkään ja pyysi lapsia odottamaan vuoroaan. Jos oli vaikka vaipanvaihto kesken ja isommalla lapsella oli joku asia, pyysin odottamaan ja hoidin sen kun sain vaipan vaihdettua. Monesti tämä aiheutti huutoa,mutta kukaan meistä ei tänä aikana kuollut ja ihan täyspäisiä tuntuvat olevan nyt kouluikäisinä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin pienen vauvan itkuun on käsittääkseni kyllä hyvä vastata aika lailla just sillä sekunnilla, jotta perus turvallisuuden tunne muodostuu. Meillä koliikkivauvan kanssa söin ruokani usein kylmänä, sillä halusin hoivata pientäni hädän hetkellä. Kokeilin kyllä myös liinaa ja kantoreppua, mutta vauva suorastaan inhosi sitä. Nyt hänestä on kasvanut tasapainoisen oloinen taapero, jolla vaikuttaa olevan tosi hyvät taidot tunteiden säätelyssä ikäisekseen.

Meilläkin vauvojen itkuun on reagoitu nopeasti ja tuloksena kolme empaattista, tunne-elämältään tasapainoista lasta.

Ihan outo keskustelu!

Minusta tuota lausetta ei kuulukaan ottaa ihan kirjaimellisesti. Mitä se edes tarkoittaisi; koko vauvavuoden aikana ei yhtään kahvikupillista lämpimänä ehtinyt juoda, jos oli päävastuussa vauvasta?

Vauvoja on erilaisia. Ja vauvoilla on erilaisia vaiheita. 

Äitejä on erilaisia. Ja ei tarvitse lähteä syyttämään ketään vääränlaiseksi tai hermoheikoksi. Aika iso osa pienten esikoisvauvojen äideistä on vähän hermoheikkoja, ja aika iso kolmannen vauvan äideistä on paljon rennompia! Eli äiditkin muuttuvat sen äitiytensä aikana. 

Ja vielä: päiviä on erilaisia. Omien lasteni vauva-ajoilta muistan monenlaisia vaiheita. Oli päiviä tai viikkoja, jolloin tuntui että mitään ei ehdi. Ja toisaalta esim. suihkussa olen saanut käytyä aika hyvin (en ihan joka päivä) joko niin, että vauva nukkui päiväunia, tai niin, että huolehdin että vauva näki minut, eli oli jossain lattialla, sitterissä tai jossain vaiheessa liikkuvaisessa vaiheessa matkapinnasängyssä oven edessä.  Mutta tosiaan, suihkussa käyminen vaati säätämistä ja pohtimista ainakin lapsettomaan elämään verrattuna :) 

Itsekin ihmettelin, miten ihmeessä vauva osasi herätä just silloin, kun sain lämpimän ruuan lautaselle. Kun lapsi nukkui yleensä parvekkeella, meni siinä sen verran aikaa, että ruoka ehti jäähtyä ennen kuin pääsin takaisin.

Itse en olisi voinut imettää ja syödä itse samaan aikaan, kun imettämiseen tarvitsin kaksi kättä. Toisella pitelin vauvaa ja toisella rintaa. Kolmas käsi olisi ollut tarpeen moneen otteeseen.

Harva asia vituttaa niin paljon kuin äidit jotka tulevat elvistelemään miten helppoa heillä on ja muut ei vaan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin pienen vauvan itkuun on käsittääkseni kyllä hyvä vastata aika lailla just sillä sekunnilla, jotta perus turvallisuuden tunne muodostuu. Meillä koliikkivauvan kanssa söin ruokani usein kylmänä, sillä halusin hoivata pientäni hädän hetkellä. Kokeilin kyllä myös liinaa ja kantoreppua, mutta vauva suorastaan inhosi sitä. Nyt hänestä on kasvanut tasapainoisen oloinen taapero, jolla vaikuttaa olevan tosi hyvät taidot tunteiden säätelyssä ikäisekseen.

Niin ja piti vielä sanoa, että vauva saattoi syödä vaikka 9h putkeen tissiä...Ei siinä ehtinyt kuin juosta välillä vessassa käymään. Toki moni olisi varmasti ollut syöttämättä, mutta halusin antaa vauvalle lohdun tissistä, kun sitä oikeasti kaipasi, vaikkakin osin käytti vain tuttina. Varmasti jopa meidän vauvan kanssa olisi ehtinyt syödä ruoan lämpimänä, jos olisi sen priorisoinut. Eikä sekään mielestäni huono juttu ole. Itse kuitenkin pärjäsin hyvin myös kylmällä ruoalla...Miehen tullessa kotiin ehdin syödä sitten kyllä ruokaa lämpimänä ja usein hän myös syötti minua samalla, kun imetin vauvaamme.

Toi on jo sairasta ripustautumista vauvaan

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ihmettelin, miten ihmeessä vauva osasi herätä just silloin, kun sain lämpimän ruuan lautaselle. Kun lapsi nukkui yleensä parvekkeella, meni siinä sen verran aikaa, että ruoka ehti jäähtyä ennen kuin pääsin takaisin.

Itse en olisi voinut imettää ja syödä itse samaan aikaan, kun imettämiseen tarvitsin kaksi kättä. Toisella pitelin vauvaa ja toisella rintaa. Kolmas käsi olisi ollut tarpeen moneen otteeseen.

Imettämiseen kannattaa hankkia tyynyjä tai kokeilla muita asentoja, niin saattaa saada toisen tai jopa molemmat kätensä vapaaksi. Imetystyyny, makuultaan imettäminen, vauva mahan päällä makoillen, seisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ihmettelin, miten ihmeessä vauva osasi herätä just silloin, kun sain lämpimän ruuan lautaselle. Kun lapsi nukkui yleensä parvekkeella, meni siinä sen verran aikaa, että ruoka ehti jäähtyä ennen kuin pääsin takaisin.

Itse en olisi voinut imettää ja syödä itse samaan aikaan, kun imettämiseen tarvitsin kaksi kättä. Toisella pitelin vauvaa ja toisella rintaa. Kolmas käsi olisi ollut tarpeen moneen otteeseen.

Imettämiseen kannattaa hankkia tyynyjä tai kokeilla muita asentoja, niin saattaa saada toisen tai jopa molemmat kätensä vapaaksi. Imetystyyny, makuultaan imettäminen, vauva mahan päällä makoillen, seisten.

Mun piti käyttää rintakumia ja lapsi ei meinannut jaksaa imeä joten todellakin tarvin 2 kättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ihmettelin, miten ihmeessä vauva osasi herätä just silloin, kun sain lämpimän ruuan lautaselle. Kun lapsi nukkui yleensä parvekkeella, meni siinä sen verran aikaa, että ruoka ehti jäähtyä ennen kuin pääsin takaisin.

Itse en olisi voinut imettää ja syödä itse samaan aikaan, kun imettämiseen tarvitsin kaksi kättä. Toisella pitelin vauvaa ja toisella rintaa. Kolmas käsi olisi ollut tarpeen moneen otteeseen.

Imettämiseen kannattaa hankkia tyynyjä tai kokeilla muita asentoja, niin saattaa saada toisen tai jopa molemmat kätensä vapaaksi. Imetystyyny, makuultaan imettäminen, vauva mahan päällä makoillen, seisten.

Minä en osannut imettää makuullaan, sain siitä kovat hartiakivut. Seisten imettäminen? Siinä olisi  joutunut vähintään tunnin seisomaan, ei hyvänen aika. Minulla on isot ja raskaat rinnat, nehän valui vauvan kasvojen päälle, jos en toisella kädellä tukenut. Pienirintaisilla imettäminenkin on helpompaa etkä sinäkään tajua eroa.

Meillä vauva huusi refluksin vuoksi ensimmäiset 4 kk koko ajan, pois lukien se aika, kun imetin. Käytännössä siis ekat kuukaudet menivät niin, että istuin sohvalla imettämässä vauvaa. Jos vauva nukahti ja irrotin tissin suusta, hän heräsi, alkoi karjua ja puklasi kaiken pois.

Yhdessä vaiheessa kävin vessassakin niin, että imetin vauvaa samalla kun istuin pöntöllä. Kuulostaa ihan naurettavalta näin jälkikäteen, mutta silloin halusin vain tehdä kaikkeni estääkseni sen huutamisen ja pulautukset.