Lue keskustelun säännöt.
Mitä nää jutut on ettei vauvan kanssa pysty syömään ruokaansa lämpimänä?
04.03.2021 |
Tai käymään vessassa tai suihkussa. Äitikin voi olla vähän itsekäs. Tai ei edes itsekäs vaan pitää kiinni ihan omista perustarpeista jotta jaksaa. Jos vauva on just syönyt ja kuivitettu hänet voi laittaa sylistä muualle jotta saa syötyä. jos on kovin itkuinen, laittaa kantoliinaan ja siihen, saat itse syötyä kuitenkin. Vauvan ei ole pakko olla rinnalla kokoaikaa, voit käydä vessassa vaikka vauva itkisikin ilman 2min syliä. suihkussa sitteriin? kuinka vaikeaa tämä voi olla? kyllähän ihmisen perus tarpeistaan pitää huolehtia, eikä jokaiseen vauvan itkuun ja nitinään ole pakko sillä sekunnilla reagoida.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
AIka turhaa tulla kommentoimaan, että kumma juttu kun vauvanhoitoon kouluttautunut työkseen vauvoja hoitava osaa vauvanhoitorutiinit ja univajeinen uusi äiti ei. Oletteko ihan viisaita?
Joo, itsekään en ollut pidellyt vauvaa sylissä varmaan kuin 5 min koko elämässäni ennen kuin oma vauva syntyi. Hän nukkui 15-20 minuutin pätkiä sylissä tai vaunuissa, ei koskaan yksin paikoillaan. Lopun aikaa hän oli joko rinnalla tai huusi. Yöllä saattoi mennä jopa 1,5 h kerrallaan, mutta imi rintaa yölläkin, ja oma uneni jäi huonoksi ja katkonaiseksi. Väsyneenä ihan kaikki on raskasta, ei siinä pysty samanlaiseen organisointiin ja tehokkuuteen kuin levänneenä, kivuttomana ja lapsettomana kuvittelisi. Minulla oli vauva-aikana rytmihäiriöitä väsymyksen takia. Se vauvan itku sitäpaitsi on suorastaan ohjelmoitu tunkeutumaan vasta synnyttäneen äidin tietoisuuteen niin että ruokahalu menee, eikä vaan kestä enää sekuntiakaan.
Meillä pojan vauva oli tuollainen. Rättiväsynyt miniä toi 3 vko ikäisen lapsen meille viikonlopuksi (kävi päivällä imettämässä) ja kas, meillä vauva nukkui 4-5 tunnin yöunia, söi hyvin illalla pullosta eikä itkenyt, vaan kaikessa rauhassa pötkytteli unipesässä.
Kummallista, eikös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AIka turhaa tulla kommentoimaan, että kumma juttu kun vauvanhoitoon kouluttautunut työkseen vauvoja hoitava osaa vauvanhoitorutiinit ja univajeinen uusi äiti ei. Oletteko ihan viisaita?
Joo, itsekään en ollut pidellyt vauvaa sylissä varmaan kuin 5 min koko elämässäni ennen kuin oma vauva syntyi. Hän nukkui 15-20 minuutin pätkiä sylissä tai vaunuissa, ei koskaan yksin paikoillaan. Lopun aikaa hän oli joko rinnalla tai huusi. Yöllä saattoi mennä jopa 1,5 h kerrallaan, mutta imi rintaa yölläkin, ja oma uneni jäi huonoksi ja katkonaiseksi. Väsyneenä ihan kaikki on raskasta, ei siinä pysty samanlaiseen organisointiin ja tehokkuuteen kuin levänneenä, kivuttomana ja lapsettomana kuvittelisi. Minulla oli vauva-aikana rytmihäiriöitä väsymyksen takia. Se vauvan itku sitäpaitsi on suorastaan ohjelmoitu tunkeutumaan vasta synnyttäneen äidin tietoisuuteen niin että ruokahalu menee, eikä vaan kestä enää sekuntiakaan.
Meillä pojan vauva oli tuollainen. Rättiväsynyt miniä toi 3 vko ikäisen lapsen meille viikonlopuksi (kävi päivällä imettämässä) ja kas, meillä vauva nukkui 4-5 tunnin yöunia, söi hyvin illalla pullosta eikä itkenyt, vaan kaikessa rauhassa pötkytteli unipesässä.
Kummallista, eikös?
Tämä tapahtui minullekin. Olin äitini esikoinen. Äidin mukaan olin itkeskelevä vauva. Äidin täti tuli auttamaan vauvan hoidossa ja kuulemma olin ihan rauhallinen tädin hoivissa.
Vauva aistii hoitajansa mielentilan. Jos hoitaja on hermostunut, epävarma jne, se vaikuttaa vauvaan. Rauhallisen ja varmaotteisen ihmisen hoivassa vauvakin usein rauhoittuu.
No siis, jos nauttii syömisestä niin että joku huutaa korvanjuuressa niin go For it. Itseä se stressasi todella, enkä nauttinut siitä, siksi yritin rauhoittaa vauvan ensin.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pienen vauvan itkuun on käsittääkseni kyllä hyvä vastata aika lailla just sillä sekunnilla, jotta perus turvallisuuden tunne muodostuu. Meillä koliikkivauvan kanssa söin ruokani usein kylmänä, sillä halusin hoivata pientäni hädän hetkellä. Kokeilin kyllä myös liinaa ja kantoreppua, mutta vauva suorastaan inhosi sitä. Nyt hänestä on kasvanut tasapainoisen oloinen taapero, jolla vaikuttaa olevan tosi hyvät taidot tunteiden säätelyssä ikäisekseen.
Juu, on hyvä vastata, mutta se vastaaminen ei kyllä tarkoita sitä että aivan_just_sillä_sekunnilla se vauva olisi höösättävä syliin. Voi jutella iloisella äänellä, silitellä ym. ja jos tämä ei auta rauhoitteluun, sitten vasta syliin. Ja näin siinä sopivasti kerkeää sen ruokansakin syödä...
Vauvan, ja isommankin lapsen tarpeisiin pitää totta kai reagoida, mutta ei ylireagoida. Lapsi ei mene rikki siitä, jos se syliin pääsy välillä vähän viivästyy ja tulee pikku parku, kunhan vanhempi muuten reagoi positiivisesti ja ennakoitavasti lapsen tarpeisiin.
Mulle onneksi sattui aikoinaan hyväluonteinen esikoinen, olin todella epävarma vähän kaikesta, mutta vauva ei ollut moksiskaan hetkellisestä yksinolosta tai sitterissä olemisesta. Nyt jälkikäteen kun miettii, niin ihan kuin vauva olisi välillä ihmetellyt, että "mitä helkkaria tuo tuossa koko ajan pällistelee?" Teini-ikäkin meni hänen kanssaan hyvin rennosti. Oli hyvä oppi, kun seuraava olikin sitten huomattavasti vaativampi tapaus (toki oli taustalla myös selitys, sairastui korvatulehduskierteeseen puolivuotiaana, joka kesti 8kk, kunnes saatiin putket korviin eli oli oikeasti kipeä), mutta esikoisen opeilla en ihan joka hommaan hänne kanssaan hypännyt. Jos olisivat olleet noi lapset toisinpäin, ei varmaan olisi meillä kahta lasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AIka turhaa tulla kommentoimaan, että kumma juttu kun vauvanhoitoon kouluttautunut työkseen vauvoja hoitava osaa vauvanhoitorutiinit ja univajeinen uusi äiti ei. Oletteko ihan viisaita?
Joo, itsekään en ollut pidellyt vauvaa sylissä varmaan kuin 5 min koko elämässäni ennen kuin oma vauva syntyi. Hän nukkui 15-20 minuutin pätkiä sylissä tai vaunuissa, ei koskaan yksin paikoillaan. Lopun aikaa hän oli joko rinnalla tai huusi. Yöllä saattoi mennä jopa 1,5 h kerrallaan, mutta imi rintaa yölläkin, ja oma uneni jäi huonoksi ja katkonaiseksi. Väsyneenä ihan kaikki on raskasta, ei siinä pysty samanlaiseen organisointiin ja tehokkuuteen kuin levänneenä, kivuttomana ja lapsettomana kuvittelisi. Minulla oli vauva-aikana rytmihäiriöitä väsymyksen takia. Se vauvan itku sitäpaitsi on suorastaan ohjelmoitu tunkeutumaan vasta synnyttäneen äidin tietoisuuteen niin että ruokahalu menee, eikä vaan kestä enää sekuntiakaan.
Meillä pojan vauva oli tuollainen. Rättiväsynyt miniä toi 3 vko ikäisen lapsen meille viikonlopuksi (kävi päivällä imettämässä) ja kas, meillä vauva nukkui 4-5 tunnin yöunia, söi hyvin illalla pullosta eikä itkenyt, vaan kaikessa rauhassa pötkytteli unipesässä.
Kummallista, eikös?
Se varmaan johtuu siitä, että olet niin älykäs, poikkeuksellinen enkeli anopiksi, että vauvakaan ei voinut sitä vastustaa. Tai siitä, että miniä nyt vaan on vätys, joka ei onnistunu edes rauhassa pötkyttelevän vauvan kanssa elämään kunnialla.
Tai sitten se vauva vaan tosiaan kaipaa enemmän äidiltään kun joltain tuntemattomalta ihmiseltä, niin kuin vauvat tuppaavat tekemään.
Niillä, joilla on ollut helppo vauva, ja jotka ovat hoitaneet toisten vieraskoreita vauvoja, on tästä asiasta hyvin värittynyt käsitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pienen vauvan itkuun on käsittääkseni kyllä hyvä vastata aika lailla just sillä sekunnilla, jotta perus turvallisuuden tunne muodostuu. Meillä koliikkivauvan kanssa söin ruokani usein kylmänä, sillä halusin hoivata pientäni hädän hetkellä. Kokeilin kyllä myös liinaa ja kantoreppua, mutta vauva suorastaan inhosi sitä. Nyt hänestä on kasvanut tasapainoisen oloinen taapero, jolla vaikuttaa olevan tosi hyvät taidot tunteiden säätelyssä ikäisekseen.
Juu, on hyvä vastata, mutta se vastaaminen ei kyllä tarkoita sitä että aivan_just_sillä_sekunnilla se vauva olisi höösättävä syliin. Voi jutella iloisella äänellä, silitellä ym. ja jos tämä ei auta rauhoitteluun, sitten vasta syliin. Ja näin siinä sopivasti kerkeää sen ruokansakin syödä...
Vauvan, ja isommankin lapsen tarpeisiin pitää totta kai reagoida, mutta ei ylireagoida. Lapsi ei mene rikki siitä, jos se syliin pääsy välillä vähän viivästyy ja tulee pikku parku, kunhan vanhempi muuten reagoi positiivisesti ja ennakoitavasti lapsen tarpeisiin.
Jutella iloisella äänellä huutavalle vauvalle samalla kun syö? Aha.. en yleensä puhu samalla kuin syön, eikä se huutava vauva sitä edes kuulisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä noita. Vaikka olin esikoisen kanssa ihan hermona JA tein kaikkea ylimääräistä häsläystä JA vauva oli välillä todella itkuinen..niin silti mulla oli päivisin vaikka miten paljon omaa aikaa. Ehdin lueskella, katella sarjoja, siivoilla ja sisustaa...värjätä hiuksia, selailla somea.
Ystävän esikoinen oli vähemmän itkuinen ja nukkui vaunuissa ulkona 4 tunnin päikkärit!!! Ystävällä oli jopa vähän tylsää päivisin.
Ja minä en ymmärrä teitä, jotka ajattelevat, että koska minun vauvani ja kavereiden vauvat, niin kaikki vauvat...Vauvoja on todella erilaisia!
Vastasit minulle. Minä hoidan työkseni pikkulapsia. Myös vaativia vauvoja lastensuojelun yksikössä. Sellaista vauvaa ei olekaan kenen kanssa ei ehtisi syödä, peseytyä, käydä suihkussa ym. Vaikka vauva itkisi 24/7 ( ja tämähän on sula mahdottomuus). Kyse on siitä miten äiti hoitaa tilanteet.
Kumma tämä kulttuuri missä on okei valittaa ja liioitella, ettei ehdi vessaan, kun hoitaa vauvaa. Mitä me naiset saadaan tosta irti?
Jostain syystä täytyy pitää yllä sitä myyttiä, ettei äiti ehdi edes pissalla käydä. Vaikka tosiasiassa valtaosa äideistä saa päivien aikana tuntien taukoja vauvanhoidosta. Suurin osa vauvoista on kuitenkin ihan terveitä ja terve vauva nukkuu ison osan vuorokautta.
Tämä.
Meillä on kaksoset. Tässä minä kaikessa rauhassa palstailen, toinen vauvoista nukkuu ja toinen ääntelee (ei itke, vaan kokeilee erilaisia kurlauksia tms.) vieressä sitterissä hurjasti huiskien. Annan hänen olla rauhassa, koska viihtyy itsekseen vaikka tiedän, että iso osa väsyneistä äideistä nappaisi tässä tilanteessa vauvan syliinsä ja ryhtyisi viihdyttämään, jotta se ei vain itkisi.
Eli en ole opettanut omiani siihen, että viihdytän. Lohdutan, jos pitää lohduttaa, mutta ei lapsi siihen menehdy, jos päästelee ääniä ja kokeilee erilaisia kommunikoinnin muotoja.
Suurin osa vauvoista ei kärsi koliikista 24/7.
Ja koska tämä rauha jatkuu, taidan ommella pari bodya ja housuja, saumurin ääni jostain syystä viihdyttää lapsia-
Olen huomannut että moni äiti ryntää heti sieppaamaan vauvan syliin kun vauva alkaa hiukankin äänellä tai vääntelehtiä. Vauva ei sitten opi viihdyttämään itseään kun ei saa siihen mahdollisuutta.
Ootapas kun se lapsi oppii liikkumaan....
Kyllähän pienen vauvan kanssa ehtii syödä, juoda, käydä suihkussa jne. Mutta sit kun se pikkutyyppi oppiikin liikkumaan eikä halua enää olla sylissä eikä malta nukkua kunnon päiväunia, silloin on ruoan syöminen lämpöisenä ja kahvin juominen kuumana harvinaista herkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vain joidenkin äitien kädettömyyttä.
Minä olen aina syönyt ruokani lämpimänä silloin kun nälkä on, toki joskus olen pitänyt vauvaa samalla sylissä/tissillä tai heijannut jalalla vaunuja tai sitteriä samalla.Nykyään on paljon kädettömiä äitejä, kun ei ole mitään kokemusta lapsista ennestään.
Elämästä vieraantuneita.Että minä inhoan sinun kaltaisia naisia. Olette kuvottavia kermaperseitä.
Siinäpä inhoat. Minä taas en jaksa sellaisia uhrin identiteetillä varustettuja naisia joille lapset, mies ym. on rasite joista rutistaan suunnilleen kilpaa toisten samanlaisten kanssa.
Aina pitää päästä uhriutumaan ja valittamaan milloin mistäkin.
Te puhutte vauvoista, mutta siis nun sisko jolla on 3vee ja 1vee edelleen ei ehdi syödä lämmintä ruokaa. Minä kyllä luulin ettähän liioittelee, mutta kun menin yökylään ymmärsin. Siis miten voi olla niin vaikeita lapsia, ei hetkeäkään rauhaa siis mun pää meinas hajota siellä. Siitä sekunnista kun ne herää alkaa aikamoinen rumbaa hän siis söi kunnolla vasta kun ne meni nukkumaan yöllä. Täytyy sanoa että kyllä hän oli itse osasyynä siihen että heillä oli on niin vaikea päivärytmi että siinä on mahdotonta istua allas rauhassa sohvalla edes jutella 5min ilman että joku siellä keskeyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä noita. Vaikka olin esikoisen kanssa ihan hermona JA tein kaikkea ylimääräistä häsläystä JA vauva oli välillä todella itkuinen..niin silti mulla oli päivisin vaikka miten paljon omaa aikaa. Ehdin lueskella, katella sarjoja, siivoilla ja sisustaa...värjätä hiuksia, selailla somea.
Ystävän esikoinen oli vähemmän itkuinen ja nukkui vaunuissa ulkona 4 tunnin päikkärit!!! Ystävällä oli jopa vähän tylsää päivisin.
Ja minä en ymmärrä teitä, jotka ajattelevat, että koska minun vauvani ja kavereiden vauvat, niin kaikki vauvat...Vauvoja on todella erilaisia!
Vastasit minulle. Minä hoidan työkseni pikkulapsia. Myös vaativia vauvoja lastensuojelun yksikössä. Sellaista vauvaa ei olekaan kenen kanssa ei ehtisi syödä, peseytyä, käydä suihkussa ym. Vaikka vauva itkisi 24/7 ( ja tämähän on sula mahdottomuus). Kyse on siitä miten äiti hoitaa tilanteet.
Kumma tämä kulttuuri missä on okei valittaa ja liioitella, ettei ehdi vessaan, kun hoitaa vauvaa. Mitä me naiset saadaan tosta irti?
Jostain syystä täytyy pitää yllä sitä myyttiä, ettei äiti ehdi edes pissalla käydä. Vaikka tosiasiassa valtaosa äideistä saa päivien aikana tuntien taukoja vauvanhoidosta. Suurin osa vauvoista on kuitenkin ihan terveitä ja terve vauva nukkuu ison osan vuorokautta.
Tämä.
Meillä on kaksoset. Tässä minä kaikessa rauhassa palstailen, toinen vauvoista nukkuu ja toinen ääntelee (ei itke, vaan kokeilee erilaisia kurlauksia tms.) vieressä sitterissä hurjasti huiskien. Annan hänen olla rauhassa, koska viihtyy itsekseen vaikka tiedän, että iso osa väsyneistä äideistä nappaisi tässä tilanteessa vauvan syliinsä ja ryhtyisi viihdyttämään, jotta se ei vain itkisi.
Eli en ole opettanut omiani siihen, että viihdytän. Lohdutan, jos pitää lohduttaa, mutta ei lapsi siihen menehdy, jos päästelee ääniä ja kokeilee erilaisia kommunikoinnin muotoja.
Suurin osa vauvoista ei kärsi koliikista 24/7.
Ja koska tämä rauha jatkuu, taidan ommella pari bodya ja housuja, saumurin ääni jostain syystä viihdyttää lapsia-
Lapset on erilaisia. Toiset viihtyy yksin toiset ei. Omani huusi niin, että oksensi, jos menin esim. vessaan. Oli pakko ottaa lapsi mukaan. Nykyään eskari-ikäinen eikä vieläkään leiki yksin. Hankalaa, koska sisaruksia ei ole. (Varsinkin nyt korona-aikaan, kun leikkitreffitkin on pannassa.)
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä jaksanut kuunnella sitä vauvanitkua jotta olisin vaan kylmästi syönyt. Haukkasin jotain jotta ei ollut liian nälkä.
Otelläni vauvan itku nosti sykettä ja ahdisti, sehän sen tarkoitus onkin, että saadaan vanhempien huomio jotta jää henkiin.
Jos vauvan itku on ihan sama huutaakp vai ei , ei sitä lasta tule hoidettua yhtä hyvin kuin sellainen jolla primitiivireaktiot toimii eli nostetaan se lapsi syliin ja lohdutetaan/syötetään/ jne.
Ei mikään ihme että on tunnekylmiä aikuisia, heidät on varmaan jätetty huutamaan itsekseen.
Joo, kylläpä sä nyt olet parempi Äiti kun et antanut vauvasi itkeä sekuntiakaan, vaan olit koko ajan vain hänen tarpeitaan varten ja sysäsit omasi syrjään....
Eikun hetkinen. Vai voisikohan olla, että esimerkiksi se äidin ravinnontarpeesta huolehtiminen on myös lapsen tarpeiden huomioimista, varsinkin jos äiti imettää? Kukaan ei ole tässäkään ketjussa tainnut kannustaa siihen, että itkevä vauva jätettäisiin täysin huomiotta, joten aika hyvin vedät mutkia suoriksi.
Nykyvanhempien väsymys ja valitus kuinka heiltä vaaditaan niin kamalan paljon nykyisin, näkyy tässäkin ketjussa. Ne vaihtoehdot kun tuntuu olevan joko vauvan täysi huomioimattomuus = huono vanhempi, tai sitten se, että joka ikinen pikku inahduskin pitää huomioida kun "vauvan tarpeisiin pitää vastata!!1!"=hyvä vanhempi. Kukaan ei missäänkoskaanikinä ole väittänyt että joka ikisestä vauvan pikku inahduksesta on vanhemman jätettävä välittömästi kaikki se mitä hän oli sillä hetkellä tekemässä ja keskityttävä 100% vauvaan. Mutta jostain kumman syystä sen osa haluaa näin ymmärtää ja vaikka sieltä "hyvästä äitiydestään" onkin kiva ylenkatsoa jonkin aikaa niitä muita mammoja, joiden asenne hommaan on vähän lunkimpi, niin uupumukseenhan se pingotus usein johtaa... Eikä se ole hyvä vauvalle sitten sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootapas kun se lapsi oppii liikkumaan....
Kyllähän pienen vauvan kanssa ehtii syödä, juoda, käydä suihkussa jne. Mutta sit kun se pikkutyyppi oppiikin liikkumaan eikä halua enää olla sylissä eikä malta nukkua kunnon päiväunia, silloin on ruoan syöminen lämpöisenä ja kahvin juominen kuumana harvinaista herkkua.
Siinä iässä lapsi istuu syöttötuolissa pöydän ääressä muiden perheenjäsenten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootapas kun se lapsi oppii liikkumaan....
Kyllähän pienen vauvan kanssa ehtii syödä, juoda, käydä suihkussa jne. Mutta sit kun se pikkutyyppi oppiikin liikkumaan eikä halua enää olla sylissä eikä malta nukkua kunnon päiväunia, silloin on ruoan syöminen lämpöisenä ja kahvin juominen kuumana harvinaista herkkua.Siinä iässä lapsi istuu syöttötuolissa pöydän ääressä muiden perheenjäsenten kanssa.
No ei istu! Yksi meidän muksuista lähti liikkeelle alta kolmen kuukauden iässä ja siihenkin asti nukkui 5min pätkissä. Iloinen tapaus, mutta piti mut nälässä ja suihkun tarpeessa ihan eri tasolla kuin muut lapseni ollessaan vauvoja.
Eihän siihen tarvita kuin yksi megapuklu tai jäätävät niskapaskat, kun niitä siivotessa ja pestessä ruoka jo jäähtyy.
Vessaan pääsemättömyyttä en kyllä minäkään ymmärrä, sehän onnistuu vaikka vauva sylissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä noita. Vaikka olin esikoisen kanssa ihan hermona JA tein kaikkea ylimääräistä häsläystä JA vauva oli välillä todella itkuinen..niin silti mulla oli päivisin vaikka miten paljon omaa aikaa. Ehdin lueskella, katella sarjoja, siivoilla ja sisustaa...värjätä hiuksia, selailla somea.
Ystävän esikoinen oli vähemmän itkuinen ja nukkui vaunuissa ulkona 4 tunnin päikkärit!!! Ystävällä oli jopa vähän tylsää päivisin.
Meidän vauva nukkui max 10-20min päikkäreitä. Yritäpä siinä ajassa tehdä kaikki mainitsemasi asiat. :) Öisin heräili myös vähintään kahden tunnin välein.
Et 20 minuutissa ehdi syödä? Et 20 minuutissa ehdi suihkuun?
No jos päivän aikana on 20min aikaa, niin harvapa siinä ajassa syö, käy vessassa ja suihkussa ja viettää omaa aikaa. Vai luuletko, että kaikki vauvat nukkuvat monta kertaa päivässä?
Itse otin ne vauvan lepohetket omina lepohetkinäni. Valitettavan usein tuli tingittyä siitä omasta ruokahetkestä. Ja muutenkin, ei niitä miksikään ruokailuiksi voinut kutsua, sillä ruoka piti hotkia kiireessä, sillä muuten tuli olla valmiina toimimaan vauvan itkun, nälän tai muiden tarpeiden takia.
Vieläkin taaperoiässä koen asetelman hankalaksi, sillä olen itse kasvissyöjä. Osan ruoasta tietysti syömme samana, mutta laitan lapselle aina ensin ruoan ja sitten syön vasta itse, mitä kiireessä kerkeän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootapas kun se lapsi oppii liikkumaan....
Kyllähän pienen vauvan kanssa ehtii syödä, juoda, käydä suihkussa jne. Mutta sit kun se pikkutyyppi oppiikin liikkumaan eikä halua enää olla sylissä eikä malta nukkua kunnon päiväunia, silloin on ruoan syöminen lämpöisenä ja kahvin juominen kuumana harvinaista herkkua.Siinä iässä lapsi istuu syöttötuolissa pöydän ääressä muiden perheenjäsenten kanssa.
Ja huutaa, heittelee lautasia, riekkuu niin että meinaa kaatua.. hyvää ruokahalua ;)
¨Minä tein vauvan nukkuessa yliopisto-opintoja useita kursseja. Ehdin myös katsoa saippuasarjoja ja tehdä käsitöitä. Kotihommat tuli hoidettua ja suihkut ihan kivasti. Vauva ei ollut koskaa yksinään huutamassa, vaan tarpeisiin aina vastattiin asianmukaisesti. Vauvavuonna oli mahdollisuus tehdä myös pitkiä tuntien kävelylenkkejä vauvan nukkuessa vaunuissa. t: äiti 40+