Lue keskustelun säännöt.
Mitä nää jutut on ettei vauvan kanssa pysty syömään ruokaansa lämpimänä?
04.03.2021 |
Tai käymään vessassa tai suihkussa. Äitikin voi olla vähän itsekäs. Tai ei edes itsekäs vaan pitää kiinni ihan omista perustarpeista jotta jaksaa. Jos vauva on just syönyt ja kuivitettu hänet voi laittaa sylistä muualle jotta saa syötyä. jos on kovin itkuinen, laittaa kantoliinaan ja siihen, saat itse syötyä kuitenkin. Vauvan ei ole pakko olla rinnalla kokoaikaa, voit käydä vessassa vaikka vauva itkisikin ilman 2min syliä. suihkussa sitteriin? kuinka vaikeaa tämä voi olla? kyllähän ihmisen perus tarpeistaan pitää huolehtia, eikä jokaiseen vauvan itkuun ja nitinään ole pakko sillä sekunnilla reagoida.
Kommentit (132)
Ihan hyvin ehtii. Ehdin esikoisen kanssa, joka oli herkkä itkemään, ja ehdin seuraavien kanssa vaikka siinä samassa piti hoitaa isompia. Vauva sitteriin ja suihkun ovelle odottamaan, jos et tosiaan ole vauvan nukkuessa ehtinyt suihkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tässä tulee mieleen, että totta kai vauva itkee, jos se on koko ajan saanut olla sylissä ja yhtäkkiä pukataan lattialle vielä niin, että äiti katoaa jonnekin.
En kanssa ymmärrä noita. Vaikka olin esikoisen kanssa ihan hermona JA tein kaikkea ylimääräistä häsläystä JA vauva oli välillä todella itkuinen..niin silti mulla oli päivisin vaikka miten paljon omaa aikaa. Ehdin lueskella, katella sarjoja, siivoilla ja sisustaa...värjätä hiuksia, selailla somea.
Ystävän esikoinen oli vähemmän itkuinen ja nukkui vaunuissa ulkona 4 tunnin päikkärit!!! Ystävällä oli jopa vähän tylsää päivisin.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pienen vauvan itkuun on käsittääkseni kyllä hyvä vastata aika lailla just sillä sekunnilla, jotta perus turvallisuuden tunne muodostuu. Meillä koliikkivauvan kanssa söin ruokani usein kylmänä, sillä halusin hoivata pientäni hädän hetkellä. Kokeilin kyllä myös liinaa ja kantoreppua, mutta vauva suorastaan inhosi sitä. Nyt hänestä on kasvanut tasapainoisen oloinen taapero, jolla vaikuttaa olevan tosi hyvät taidot tunteiden säätelyssä ikäisekseen.
Niin ja piti vielä sanoa, että vauva saattoi syödä vaikka 9h putkeen tissiä...Ei siinä ehtinyt kuin juosta välillä vessassa käymään. Toki moni olisi varmasti ollut syöttämättä, mutta halusin antaa vauvalle lohdun tissistä, kun sitä oikeasti kaipasi, vaikkakin osin käytti vain tuttina. Varmasti jopa meidän vauvan kanssa olisi ehtinyt syödä ruoan lämpimänä, jos olisi sen priorisoinut. Eikä sekään mielestäni huono juttu ole. Itse kuitenkin pärjäsin hyvin myös kylmällä ruoalla...Miehen tullessa kotiin ehdin syödä sitten kyllä ruokaa lämpimänä ja usein hän myös syötti minua samalla, kun imetin vauvaamme.
Omilla vauvoillani on ollut jokin aisti, että ovat osanneet herätä juuri silloin, kun olen saanut oman ruokani lautaselle. Tätä tapahtui todella usein, ehkä syynä oli ruoan tekemisestä johtuvan äänen loppuminen? Useimmiten söinkin vauvan ollessa hereillä, siinä ei koskaan ollut ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pienen vauvan itkuun on käsittääkseni kyllä hyvä vastata aika lailla just sillä sekunnilla, jotta perus turvallisuuden tunne muodostuu. Meillä koliikkivauvan kanssa söin ruokani usein kylmänä, sillä halusin hoivata pientäni hädän hetkellä. Kokeilin kyllä myös liinaa ja kantoreppua, mutta vauva suorastaan inhosi sitä. Nyt hänestä on kasvanut tasapainoisen oloinen taapero, jolla vaikuttaa olevan tosi hyvät taidot tunteiden säätelyssä ikäisekseen.
Etkö saa vauvaa pidettyä sylissä ja toisella kädellä syötyä? Minä ainakin tein niin. Ei se mitään vaativaa akrobatiaa vaadi 😂
Mies laittoi korvatulpat korviin ja taputteli vauvaa sylissään samallaan, kuin oli tietokoneella toisella kädellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pienen vauvan itkuun on käsittääkseni kyllä hyvä vastata aika lailla just sillä sekunnilla, jotta perus turvallisuuden tunne muodostuu. Meillä koliikkivauvan kanssa söin ruokani usein kylmänä, sillä halusin hoivata pientäni hädän hetkellä. Kokeilin kyllä myös liinaa ja kantoreppua, mutta vauva suorastaan inhosi sitä. Nyt hänestä on kasvanut tasapainoisen oloinen taapero, jolla vaikuttaa olevan tosi hyvät taidot tunteiden säätelyssä ikäisekseen.
Niin ja piti vielä sanoa, että vauva saattoi syödä vaikka 9h putkeen tissiä...Ei siinä ehtinyt kuin juosta välillä vessassa käymään. Toki moni olisi varmasti ollut syöttämättä, mutta halusin antaa vauvalle lohdun tissistä, kun sitä oikeasti kaipasi, vaikkakin osin käytti vain tuttina. Varmasti jopa meidän vauvan kanssa olisi ehtinyt syödä ruoan lämpimänä, jos olisi sen priorisoinut. Eikä sekään mielestäni huono juttu ole. Itse kuitenkin pärjäsin hyvin myös kylmällä ruoalla...Miehen tullessa kotiin ehdin syödä sitten kyllä ruokaa lämpimänä ja usein hän myös syötti minua samalla, kun imetin vauvaamme.
Mutta nehän on ihania rauhan hetkiä kun vauva on tissillä! Mun tuli lueskeltua, syötyä ja tuijotettu Netflixiä kun imetin. Ne tuntui ihan omalta ajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä noita. Vaikka olin esikoisen kanssa ihan hermona JA tein kaikkea ylimääräistä häsläystä JA vauva oli välillä todella itkuinen..niin silti mulla oli päivisin vaikka miten paljon omaa aikaa. Ehdin lueskella, katella sarjoja, siivoilla ja sisustaa...värjätä hiuksia, selailla somea.
Ystävän esikoinen oli vähemmän itkuinen ja nukkui vaunuissa ulkona 4 tunnin päikkärit!!! Ystävällä oli jopa vähän tylsää päivisin.
Ja minä en ymmärrä teitä, jotka ajattelevat, että koska minun vauvani ja kavereiden vauvat, niin kaikki vauvat...Vauvoja on todella erilaisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pienen vauvan itkuun on käsittääkseni kyllä hyvä vastata aika lailla just sillä sekunnilla, jotta perus turvallisuuden tunne muodostuu. Meillä koliikkivauvan kanssa söin ruokani usein kylmänä, sillä halusin hoivata pientäni hädän hetkellä. Kokeilin kyllä myös liinaa ja kantoreppua, mutta vauva suorastaan inhosi sitä. Nyt hänestä on kasvanut tasapainoisen oloinen taapero, jolla vaikuttaa olevan tosi hyvät taidot tunteiden säätelyssä ikäisekseen.
Etkö saa vauvaa pidettyä sylissä ja toisella kädellä syötyä? Minä ainakin tein niin. Ei se mitään vaativaa akrobatiaa vaadi 😂
Mies laittoi korvatulpat korviin ja taputteli vauvaa sylissään samallaan, kuin oli tietokoneella toisella kädellä.
Vasen käteni on halvaantunut, sori siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä noita. Vaikka olin esikoisen kanssa ihan hermona JA tein kaikkea ylimääräistä häsläystä JA vauva oli välillä todella itkuinen..niin silti mulla oli päivisin vaikka miten paljon omaa aikaa. Ehdin lueskella, katella sarjoja, siivoilla ja sisustaa...värjätä hiuksia, selailla somea.
Ystävän esikoinen oli vähemmän itkuinen ja nukkui vaunuissa ulkona 4 tunnin päikkärit!!! Ystävällä oli jopa vähän tylsää päivisin.
Meidän vauva nukkui max 10-20min päikkäreitä. Yritäpä siinä ajassa tehdä kaikki mainitsemasi asiat. :) Öisin heräili myös vähintään kahden tunnin välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pienen vauvan itkuun on käsittääkseni kyllä hyvä vastata aika lailla just sillä sekunnilla, jotta perus turvallisuuden tunne muodostuu. Meillä koliikkivauvan kanssa söin ruokani usein kylmänä, sillä halusin hoivata pientäni hädän hetkellä. Kokeilin kyllä myös liinaa ja kantoreppua, mutta vauva suorastaan inhosi sitä. Nyt hänestä on kasvanut tasapainoisen oloinen taapero, jolla vaikuttaa olevan tosi hyvät taidot tunteiden säätelyssä ikäisekseen.
Niin ja piti vielä sanoa, että vauva saattoi syödä vaikka 9h putkeen tissiä...Ei siinä ehtinyt kuin juosta välillä vessassa käymään. Toki moni olisi varmasti ollut syöttämättä, mutta halusin antaa vauvalle lohdun tissistä, kun sitä oikeasti kaipasi, vaikkakin osin käytti vain tuttina. Varmasti jopa meidän vauvan kanssa olisi ehtinyt syödä ruoan lämpimänä, jos olisi sen priorisoinut. Eikä sekään mielestäni huono juttu ole. Itse kuitenkin pärjäsin hyvin myös kylmällä ruoalla...Miehen tullessa kotiin ehdin syödä sitten kyllä ruokaa lämpimänä ja usein hän myös syötti minua samalla, kun imetin vauvaamme.
WTF?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pienen vauvan itkuun on käsittääkseni kyllä hyvä vastata aika lailla just sillä sekunnilla, jotta perus turvallisuuden tunne muodostuu. Meillä koliikkivauvan kanssa söin ruokani usein kylmänä, sillä halusin hoivata pientäni hädän hetkellä. Kokeilin kyllä myös liinaa ja kantoreppua, mutta vauva suorastaan inhosi sitä. Nyt hänestä on kasvanut tasapainoisen oloinen taapero, jolla vaikuttaa olevan tosi hyvät taidot tunteiden säätelyssä ikäisekseen.
Etkö saa vauvaa pidettyä sylissä ja toisella kädellä syötyä? Minä ainakin tein niin. Ei se mitään vaativaa akrobatiaa vaadi 😂
Mies laittoi korvatulpat korviin ja taputteli vauvaa sylissään samallaan, kuin oli tietokoneella toisella kädellä.
Näin mäkin sanoisin, ellen olisi meidän vauvan äiti...Koliikin takia vauva kiemurteli sylissä ja jäntevänä olisi oikeasti tipahtanut lattialle, ellei häntä olisi pitänyt sylissä kahdella kädellä tuettuna. Ja olen ihan tosissani!
Kyllä mäkin ehdin aika hyvin pienen vauvan kanssa (isomman kanssa voi olla varsin haastavaa esimerkiksi syödä oma lautanen tyhjäksi ruuan ollessa kuumaa) mutta silti pystyn kuvittelemaan että vauvoja on kovin erilaisia, kuten nuo koliikkivauvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin ehtii. Ehdin esikoisen kanssa, joka oli herkkä itkemään, ja ehdin seuraavien kanssa vaikka siinä samassa piti hoitaa isompia. Vauva sitteriin ja suihkun ovelle odottamaan, jos et tosiaan ole vauvan nukkuessa ehtinyt suihkuun.
Meidän ensimmäisen vauvan saattoikin jättää, kunnes olikin sitten seuraavaksi sitteri selässä kontallaan märällä lattialla.
Meidän toisella vauvalla oli niin paha refluksi ettei voinut olla ollenkaan selällään ja oli tosi itkuinen ensimmäisen vuoden. Pakko oli pitää pystyssä sylissä koko ajan.
Ja sitten kun niitä pieniä on monta niin ei ole vaikeaakaan ymmärtää miksi joskus voi ruoka jäähtyä lautaselle.
Mutta toki te olette ihan mahtavia zen-äitejä ja me muut jotain hermoheikkoja typeryksiä.
Vierailija kirjoitti:
Omilla vauvoillani on ollut jokin aisti, että ovat osanneet herätä juuri silloin, kun olen saanut oman ruokani lautaselle. Tätä tapahtui todella usein, ehkä syynä oli ruoan tekemisestä johtuvan äänen loppuminen? Useimmiten söinkin vauvan ollessa hereillä, siinä ei koskaan ollut ongelmaa.
Meillä vauva huusi aina pää punaisena, jos näki äidin syövän mitä tahansa. Joten söin vain lähinnä iltaisin, kun lapsen isä oli tullut töistä kotiin, koska ruokahaluni katosi sen loputtoman huudon myötä aina.
Ette te matamit nälkään kuole vaikkei se ruoka oliskaan lämmintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pienen vauvan itkuun on käsittääkseni kyllä hyvä vastata aika lailla just sillä sekunnilla, jotta perus turvallisuuden tunne muodostuu. Meillä koliikkivauvan kanssa söin ruokani usein kylmänä, sillä halusin hoivata pientäni hädän hetkellä. Kokeilin kyllä myös liinaa ja kantoreppua, mutta vauva suorastaan inhosi sitä. Nyt hänestä on kasvanut tasapainoisen oloinen taapero, jolla vaikuttaa olevan tosi hyvät taidot tunteiden säätelyssä ikäisekseen.
Niin ja piti vielä sanoa, että vauva saattoi syödä vaikka 9h putkeen tissiä...Ei siinä ehtinyt kuin juosta välillä vessassa käymään. Toki moni olisi varmasti ollut syöttämättä, mutta halusin antaa vauvalle lohdun tissistä, kun sitä oikeasti kaipasi, vaikkakin osin käytti vain tuttina. Varmasti jopa meidän vauvan kanssa olisi ehtinyt syödä ruoan lämpimänä, jos olisi sen priorisoinut. Eikä sekään mielestäni huono juttu ole. Itse kuitenkin pärjäsin hyvin myös kylmällä ruoalla...Miehen tullessa kotiin ehdin syödä sitten kyllä ruokaa lämpimänä ja usein hän myös syötti minua samalla, kun imetin vauvaamme.
Mutta nehän on ihania rauhan hetkiä kun vauva on tissillä! Mun tuli lueskeltua, syötyä ja tuijotettu Netflixiä kun imetin. Ne tuntui ihan omalta ajalta.
Hassua, itse en ole koskaan pystynyt syömään imettäessä. Kovakin nälkä muuttui aina lievään kuvotukseen imetyksen aikana. Tuli kyllä laihduttua imetysmaratonien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pienen vauvan itkuun on käsittääkseni kyllä hyvä vastata aika lailla just sillä sekunnilla, jotta perus turvallisuuden tunne muodostuu. Meillä koliikkivauvan kanssa söin ruokani usein kylmänä, sillä halusin hoivata pientäni hädän hetkellä. Kokeilin kyllä myös liinaa ja kantoreppua, mutta vauva suorastaan inhosi sitä. Nyt hänestä on kasvanut tasapainoisen oloinen taapero, jolla vaikuttaa olevan tosi hyvät taidot tunteiden säätelyssä ikäisekseen.
Niin ja piti vielä sanoa, että vauva saattoi syödä vaikka 9h putkeen tissiä...Ei siinä ehtinyt kuin juosta välillä vessassa käymään. Toki moni olisi varmasti ollut syöttämättä, mutta halusin antaa vauvalle lohdun tissistä, kun sitä oikeasti kaipasi, vaikkakin osin käytti vain tuttina. Varmasti jopa meidän vauvan kanssa olisi ehtinyt syödä ruoan lämpimänä, jos olisi sen priorisoinut. Eikä sekään mielestäni huono juttu ole. Itse kuitenkin pärjäsin hyvin myös kylmällä ruoalla...Miehen tullessa kotiin ehdin syödä sitten kyllä ruokaa lämpimänä ja usein hän myös syötti minua samalla, kun imetin vauvaamme.
Mutta nehän on ihania rauhan hetkiä kun vauva on tissillä! Mun tuli lueskeltua, syötyä ja tuijotettu Netflixiä kun imetin. Ne tuntui ihan omalta ajalta.
Hassua, itse en ole koskaan pystynyt syömään imettäessä. Kovakin nälkä muuttui aina lievään kuvotukseen imetyksen aikana. Tuli kyllä laihduttua imetysmaratonien aikana.
Meillä vauva söi äidinmaidon pullosta, joten toinen käsi piteli vauvaa ja toinen pulloa. Ei tuntunut omalta ajalta eikä ollut kolmatta kättä millä itse söisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä noita. Vaikka olin esikoisen kanssa ihan hermona JA tein kaikkea ylimääräistä häsläystä JA vauva oli välillä todella itkuinen..niin silti mulla oli päivisin vaikka miten paljon omaa aikaa. Ehdin lueskella, katella sarjoja, siivoilla ja sisustaa...värjätä hiuksia, selailla somea.
Ystävän esikoinen oli vähemmän itkuinen ja nukkui vaunuissa ulkona 4 tunnin päikkärit!!! Ystävällä oli jopa vähän tylsää päivisin.
Ja minä en ymmärrä teitä, jotka ajattelevat, että koska minun vauvani ja kavereiden vauvat, niin kaikki vauvat...Vauvoja on todella erilaisia!
Vastasit minulle. Minä hoidan työkseni pikkulapsia. Myös vaativia vauvoja lastensuojelun yksikössä. Sellaista vauvaa ei olekaan kenen kanssa ei ehtisi syödä, peseytyä, käydä suihkussa ym. Vaikka vauva itkisi 24/7 ( ja tämähän on sula mahdottomuus). Kyse on siitä miten äiti hoitaa tilanteet.
Kumma tämä kulttuuri missä on okei valittaa ja liioitella, ettei ehdi vessaan, kun hoitaa vauvaa. Mitä me naiset saadaan tosta irti?
Ainakin pienen vauvan itkuun on käsittääkseni kyllä hyvä vastata aika lailla just sillä sekunnilla, jotta perus turvallisuuden tunne muodostuu. Meillä koliikkivauvan kanssa söin ruokani usein kylmänä, sillä halusin hoivata pientäni hädän hetkellä. Kokeilin kyllä myös liinaa ja kantoreppua, mutta vauva suorastaan inhosi sitä. Nyt hänestä on kasvanut tasapainoisen oloinen taapero, jolla vaikuttaa olevan tosi hyvät taidot tunteiden säätelyssä ikäisekseen.