Lue keskustelun säännöt.
Mitä nää jutut on ettei vauvan kanssa pysty syömään ruokaansa lämpimänä?
04.03.2021 |
Tai käymään vessassa tai suihkussa. Äitikin voi olla vähän itsekäs. Tai ei edes itsekäs vaan pitää kiinni ihan omista perustarpeista jotta jaksaa. Jos vauva on just syönyt ja kuivitettu hänet voi laittaa sylistä muualle jotta saa syötyä. jos on kovin itkuinen, laittaa kantoliinaan ja siihen, saat itse syötyä kuitenkin. Vauvan ei ole pakko olla rinnalla kokoaikaa, voit käydä vessassa vaikka vauva itkisikin ilman 2min syliä. suihkussa sitteriin? kuinka vaikeaa tämä voi olla? kyllähän ihmisen perus tarpeistaan pitää huolehtia, eikä jokaiseen vauvan itkuun ja nitinään ole pakko sillä sekunnilla reagoida.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Kun kaikki on niin helppoa, niin mistä johtuu että Suomessa on näin kovat lastensuojeluluvut? Ja yhä vaan kasvaa. Vauvat on helppoja, äidit ehtii harrastaa koko päivän jne., mutta silti vuosittain useat äidit epätoivoissaan ta ppaa, ravistelee ja murjoo itkuisia vauvojaan kun mikään ei auta. Vauvaparat vaan makaa tyytyväisenä viltillä silmät killottaen, kun äiti ne siitä riistää.
Ne äidit hermostuu, kun eivät saa tuijottaa ruutua koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä ole niin helppoa kuin kuvittelee. Paljon riippuu vauvasta, onko koliikkivaivaa, allergiaa, sairautta ym. Mikä tuo ns. Lisätyötä tai tiheän imun kausi, hampaat tulossa näin esimerkiksi. Myös minkäkokoinen perhe on, onko yksinhuoltaja tai perheessä jo ennestään paljon lapsia jotka vaativat myös hoitoa, huomiota ja kaikkee tätä :) Tai äiti voi olla vaan niin väsynyt ettei jaksa lämmittää sitä ruokaa tai käydä suihkussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AIka turhaa tulla kommentoimaan, että kumma juttu kun vauvanhoitoon kouluttautunut työkseen vauvoja hoitava osaa vauvanhoitorutiinit ja univajeinen uusi äiti ei. Oletteko ihan viisaita?
Joo, itsekään en ollut pidellyt vauvaa sylissä varmaan kuin 5 min koko elämässäni ennen kuin oma vauva syntyi. Hän nukkui 15-20 minuutin pätkiä sylissä tai vaunuissa, ei koskaan yksin paikoillaan. Lopun aikaa hän oli joko rinnalla tai huusi. Yöllä saattoi mennä jopa 1,5 h kerrallaan, mutta imi rintaa yölläkin, ja oma uneni jäi huonoksi ja katkonaiseksi. Väsyneenä ihan kaikki on raskasta, ei siinä pysty samanlaiseen organisointiin ja tehokkuuteen kuin levänneenä, kivuttomana ja lapsettomana kuvittelisi. Minulla oli vauva-aikana rytmihäiriöitä väsymyksen takia. Se vauvan itku sitäpaitsi on suorastaan ohjelmoitu tunkeutumaan vasta synnyttäneen äidin tietoisuuteen niin että ruokahalu menee, eikä vaan kestä enää sekuntiakaan.
Meillä pojan vauva oli tuollainen. Rättiväsynyt miniä toi 3 vko ikäisen lapsen meille viikonlopuksi (kävi päivällä imettämässä) ja kas, meillä vauva nukkui 4-5 tunnin yöunia, söi hyvin illalla pullosta eikä itkenyt, vaan kaikessa rauhassa pötkytteli unipesässä.
Kummallista, eikös?
Meilläkin vauva oli aina vieraskorea. Sama käytös jatkuu myös 3v iässä. Ei mitään uutta siis.
Osaako 3 vko ikäinen olla vieraskorea? Tai 5 vko ikäinen? Tai 7 vko ikäinen? Lapsi oli meillä 2 vko välein ja nukkuin joka kerta hyvin, söi hyvin ja viihtyi itsekseen. Kotona huusi 12 vrk koko ajan, kukaan ei voinut nukkua ja mummolassa oli sitten varmaan vieraskorea.
Wtf meillä lapsi 2,5v eikä isovanhemmat ole halunneet vieläkään ottaa hoitoon. Olen kateellinen.
Helppo lapsi, helppo hoitaa. Meni nukkumaan klo 23.30 illalla ja heräsi suunnilleen 4.30 syömään, nukahti samantien ja heräsi klo 8 jälkeen. Viihtyi hyvin itsekseen, riitti, että kuuli kodin ääniä.
Kotona huusi selkä kaarella, ei päästänyt vessaan ei suihkuun. Mummolassa ei ollut mitään tällaisia ongelmia. On se ihmeellistä, että lapsi osasi koreilla jo 3 vko iästä lähtien eli varmaan se sitten pelkäsi meitä niin, että ei uskaltanut huutaa.
Minä olin väsymyksestä sellainen zombi, ettei pystynyt toimimaan kovin tehokkaasti tai järkevästi. En itseasiassa edes muista, miten tuolloin söin, vai söinkö lainkaan.
Suihkussa välillä jouduin käymään kahden lapsen kanssa ja olihan se aika sähläystä. Aika perus on myös kun ottaa kupin kuumaa kahvia niin eiköhän lapset oo jo vailla jotain :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AIka turhaa tulla kommentoimaan, että kumma juttu kun vauvanhoitoon kouluttautunut työkseen vauvoja hoitava osaa vauvanhoitorutiinit ja univajeinen uusi äiti ei. Oletteko ihan viisaita?
Joo, itsekään en ollut pidellyt vauvaa sylissä varmaan kuin 5 min koko elämässäni ennen kuin oma vauva syntyi. Hän nukkui 15-20 minuutin pätkiä sylissä tai vaunuissa, ei koskaan yksin paikoillaan. Lopun aikaa hän oli joko rinnalla tai huusi. Yöllä saattoi mennä jopa 1,5 h kerrallaan, mutta imi rintaa yölläkin, ja oma uneni jäi huonoksi ja katkonaiseksi. Väsyneenä ihan kaikki on raskasta, ei siinä pysty samanlaiseen organisointiin ja tehokkuuteen kuin levänneenä, kivuttomana ja lapsettomana kuvittelisi. Minulla oli vauva-aikana rytmihäiriöitä väsymyksen takia. Se vauvan itku sitäpaitsi on suorastaan ohjelmoitu tunkeutumaan vasta synnyttäneen äidin tietoisuuteen niin että ruokahalu menee, eikä vaan kestä enää sekuntiakaan.
Meillä pojan vauva oli tuollainen. Rättiväsynyt miniä toi 3 vko ikäisen lapsen meille viikonlopuksi (kävi päivällä imettämässä) ja kas, meillä vauva nukkui 4-5 tunnin yöunia, söi hyvin illalla pullosta eikä itkenyt, vaan kaikessa rauhassa pötkytteli unipesässä.
Kummallista, eikös?
Se varmaan johtuu siitä, että olet niin älykäs, poikkeuksellinen enkeli anopiksi, että vauvakaan ei voinut sitä vastustaa. Tai siitä, että miniä nyt vaan on vätys, joka ei onnistunu edes rauhassa pötkyttelevän vauvan kanssa elämään kunnialla.
Tai sitten se vauva vaan tosiaan kaipaa enemmän äidiltään kun joltain tuntemattomalta ihmiseltä, niin kuin vauvat tuppaavat tekemään.
Niillä, joilla on ollut helppo vauva, ja jotka ovat hoitaneet toisten vieraskoreita vauvoja, on tästä asiasta hyvin värittynyt käsitys.
Ehei, se johtui siitä, että annoin vauvan olla rauhassa, en koko ajan tuijottanut, hyppyyttänyt, käännellyt ja väännellyt, rynnännyt paikalle joka inahduksesta ja valvonut öitä siltä varalta, että jos se herää. Tuoreet äidit eivät anna vauvan olla vauva kaikessa rauhassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AIka turhaa tulla kommentoimaan, että kumma juttu kun vauvanhoitoon kouluttautunut työkseen vauvoja hoitava osaa vauvanhoitorutiinit ja univajeinen uusi äiti ei. Oletteko ihan viisaita?
Joo, itsekään en ollut pidellyt vauvaa sylissä varmaan kuin 5 min koko elämässäni ennen kuin oma vauva syntyi. Hän nukkui 15-20 minuutin pätkiä sylissä tai vaunuissa, ei koskaan yksin paikoillaan. Lopun aikaa hän oli joko rinnalla tai huusi. Yöllä saattoi mennä jopa 1,5 h kerrallaan, mutta imi rintaa yölläkin, ja oma uneni jäi huonoksi ja katkonaiseksi. Väsyneenä ihan kaikki on raskasta, ei siinä pysty samanlaiseen organisointiin ja tehokkuuteen kuin levänneenä, kivuttomana ja lapsettomana kuvittelisi. Minulla oli vauva-aikana rytmihäiriöitä väsymyksen takia. Se vauvan itku sitäpaitsi on suorastaan ohjelmoitu tunkeutumaan vasta synnyttäneen äidin tietoisuuteen niin että ruokahalu menee, eikä vaan kestä enää sekuntiakaan.
Meillä pojan vauva oli tuollainen. Rättiväsynyt miniä toi 3 vko ikäisen lapsen meille viikonlopuksi (kävi päivällä imettämässä) ja kas, meillä vauva nukkui 4-5 tunnin yöunia, söi hyvin illalla pullosta eikä itkenyt, vaan kaikessa rauhassa pötkytteli unipesässä.
Kummallista, eikös?
Meilläkin vauva oli aina vieraskorea. Sama käytös jatkuu myös 3v iässä. Ei mitään uutta siis.
Osaako 3 vko ikäinen olla vieraskorea? Tai 5 vko ikäinen? Tai 7 vko ikäinen? Lapsi oli meillä 2 vko välein ja nukkuin joka kerta hyvin, söi hyvin ja viihtyi itsekseen. Kotona huusi 12 vrk koko ajan, kukaan ei voinut nukkua ja mummolassa oli sitten varmaan vieraskorea.
Wtf meillä lapsi 2,5v eikä isovanhemmat ole halunneet vieläkään ottaa hoitoon. Olen kateellinen.
Helppo lapsi, helppo hoitaa. Meni nukkumaan klo 23.30 illalla ja heräsi suunnilleen 4.30 syömään, nukahti samantien ja heräsi klo 8 jälkeen. Viihtyi hyvin itsekseen, riitti, että kuuli kodin ääniä.
Kotona huusi selkä kaarella, ei päästänyt vessaan ei suihkuun. Mummolassa ei ollut mitään tällaisia ongelmia. On se ihmeellistä, että lapsi osasi koreilla jo 3 vko iästä lähtien eli varmaan se sitten pelkäsi meitä niin, että ei uskaltanut huutaa.
Olet ilmeisesti itse isovanhempi? Vauva ja lapset yleisestikin erottavat omat vanhemmat ja vieraat ihmiset toisistaan. Tuoksutte vieraalle, kotinne kuulostaa ja näyttää vauvalle vieraalta. Hän ei tosiaan uskalla näyttää kaikkia tarpeitaan eikä ole oma itsensä, koska ette ole vauvan kiintymyksenkohteita. Pikkuvauvalla on yksi tai kaksi kiintymyssuhdetta (toivottavasti turvallisia), joissa hän uskaltaa olla oma itsensä, ne ovat isä ja äiti. Ette te isovanhemmat. Vauva ei luota teihin, koska ei voi tietää miten reagoitte. Vieras on hänelle potentiaalinen uhka, siksi näette vain rajoitetun ja hillityn vauvan käytöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AIka turhaa tulla kommentoimaan, että kumma juttu kun vauvanhoitoon kouluttautunut työkseen vauvoja hoitava osaa vauvanhoitorutiinit ja univajeinen uusi äiti ei. Oletteko ihan viisaita?
Joo, itsekään en ollut pidellyt vauvaa sylissä varmaan kuin 5 min koko elämässäni ennen kuin oma vauva syntyi. Hän nukkui 15-20 minuutin pätkiä sylissä tai vaunuissa, ei koskaan yksin paikoillaan. Lopun aikaa hän oli joko rinnalla tai huusi. Yöllä saattoi mennä jopa 1,5 h kerrallaan, mutta imi rintaa yölläkin, ja oma uneni jäi huonoksi ja katkonaiseksi. Väsyneenä ihan kaikki on raskasta, ei siinä pysty samanlaiseen organisointiin ja tehokkuuteen kuin levänneenä, kivuttomana ja lapsettomana kuvittelisi. Minulla oli vauva-aikana rytmihäiriöitä väsymyksen takia. Se vauvan itku sitäpaitsi on suorastaan ohjelmoitu tunkeutumaan vasta synnyttäneen äidin tietoisuuteen niin että ruokahalu menee, eikä vaan kestä enää sekuntiakaan.
Meillä pojan vauva oli tuollainen. Rättiväsynyt miniä toi 3 vko ikäisen lapsen meille viikonlopuksi (kävi päivällä imettämässä) ja kas, meillä vauva nukkui 4-5 tunnin yöunia, söi hyvin illalla pullosta eikä itkenyt, vaan kaikessa rauhassa pötkytteli unipesässä.
Kummallista, eikös?
Meilläkin vauva oli aina vieraskorea. Sama käytös jatkuu myös 3v iässä. Ei mitään uutta siis.
Osaako 3 vko ikäinen olla vieraskorea? Tai 5 vko ikäinen? Tai 7 vko ikäinen? Lapsi oli meillä 2 vko välein ja nukkuin joka kerta hyvin, söi hyvin ja viihtyi itsekseen. Kotona huusi 12 vrk koko ajan, kukaan ei voinut nukkua ja mummolassa oli sitten varmaan vieraskorea.
Wtf meillä lapsi 2,5v eikä isovanhemmat ole halunneet vieläkään ottaa hoitoon. Olen kateellinen.
Helppo lapsi, helppo hoitaa. Meni nukkumaan klo 23.30 illalla ja heräsi suunnilleen 4.30 syömään, nukahti samantien ja heräsi klo 8 jälkeen. Viihtyi hyvin itsekseen, riitti, että kuuli kodin ääniä.
Kotona huusi selkä kaarella, ei päästänyt vessaan ei suihkuun. Mummolassa ei ollut mitään tällaisia ongelmia. On se ihmeellistä, että lapsi osasi koreilla jo 3 vko iästä lähtien eli varmaan se sitten pelkäsi meitä niin, että ei uskaltanut huutaa.
Oli meilläkin vauva hiljaa kotonaan 3 viikon iästä lähtien aina kun kylässä oli joku. Ovi kun sulkeutui vieraan poistuessa niin siitä alkoi huuto. Vasta uhmaiässä alkoi uskaltaa huutaa ja itkeä muidenkin kuin vanhempien nähden. Eikä silloinkaan kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AIka turhaa tulla kommentoimaan, että kumma juttu kun vauvanhoitoon kouluttautunut työkseen vauvoja hoitava osaa vauvanhoitorutiinit ja univajeinen uusi äiti ei. Oletteko ihan viisaita?
Joo, itsekään en ollut pidellyt vauvaa sylissä varmaan kuin 5 min koko elämässäni ennen kuin oma vauva syntyi. Hän nukkui 15-20 minuutin pätkiä sylissä tai vaunuissa, ei koskaan yksin paikoillaan. Lopun aikaa hän oli joko rinnalla tai huusi. Yöllä saattoi mennä jopa 1,5 h kerrallaan, mutta imi rintaa yölläkin, ja oma uneni jäi huonoksi ja katkonaiseksi. Väsyneenä ihan kaikki on raskasta, ei siinä pysty samanlaiseen organisointiin ja tehokkuuteen kuin levänneenä, kivuttomana ja lapsettomana kuvittelisi. Minulla oli vauva-aikana rytmihäiriöitä väsymyksen takia. Se vauvan itku sitäpaitsi on suorastaan ohjelmoitu tunkeutumaan vasta synnyttäneen äidin tietoisuuteen niin että ruokahalu menee, eikä vaan kestä enää sekuntiakaan.
Meillä pojan vauva oli tuollainen. Rättiväsynyt miniä toi 3 vko ikäisen lapsen meille viikonlopuksi (kävi päivällä imettämässä) ja kas, meillä vauva nukkui 4-5 tunnin yöunia, söi hyvin illalla pullosta eikä itkenyt, vaan kaikessa rauhassa pötkytteli unipesässä.
Kummallista, eikös?
Se varmaan johtuu siitä, että olet niin älykäs, poikkeuksellinen enkeli anopiksi, että vauvakaan ei voinut sitä vastustaa. Tai siitä, että miniä nyt vaan on vätys, joka ei onnistunu edes rauhassa pötkyttelevän vauvan kanssa elämään kunnialla.
Tai sitten se vauva vaan tosiaan kaipaa enemmän äidiltään kun joltain tuntemattomalta ihmiseltä, niin kuin vauvat tuppaavat tekemään.
Niillä, joilla on ollut helppo vauva, ja jotka ovat hoitaneet toisten vieraskoreita vauvoja, on tästä asiasta hyvin värittynyt käsitys.
Ehei, se johtui siitä, että annoin vauvan olla rauhassa, en koko ajan tuijottanut, hyppyyttänyt, käännellyt ja väännellyt, rynnännyt paikalle joka inahduksesta ja valvonut öitä siltä varalta, että jos se herää. Tuoreet äidit eivät anna vauvan olla vauva kaikessa rauhassa!
Ja mielenterveysongelmien määrät on pilvissä teidän kasvattamilla lapsilla. Sattumaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AIka turhaa tulla kommentoimaan, että kumma juttu kun vauvanhoitoon kouluttautunut työkseen vauvoja hoitava osaa vauvanhoitorutiinit ja univajeinen uusi äiti ei. Oletteko ihan viisaita?
Joo, itsekään en ollut pidellyt vauvaa sylissä varmaan kuin 5 min koko elämässäni ennen kuin oma vauva syntyi. Hän nukkui 15-20 minuutin pätkiä sylissä tai vaunuissa, ei koskaan yksin paikoillaan. Lopun aikaa hän oli joko rinnalla tai huusi. Yöllä saattoi mennä jopa 1,5 h kerrallaan, mutta imi rintaa yölläkin, ja oma uneni jäi huonoksi ja katkonaiseksi. Väsyneenä ihan kaikki on raskasta, ei siinä pysty samanlaiseen organisointiin ja tehokkuuteen kuin levänneenä, kivuttomana ja lapsettomana kuvittelisi. Minulla oli vauva-aikana rytmihäiriöitä väsymyksen takia. Se vauvan itku sitäpaitsi on suorastaan ohjelmoitu tunkeutumaan vasta synnyttäneen äidin tietoisuuteen niin että ruokahalu menee, eikä vaan kestä enää sekuntiakaan.
Meillä pojan vauva oli tuollainen. Rättiväsynyt miniä toi 3 vko ikäisen lapsen meille viikonlopuksi (kävi päivällä imettämässä) ja kas, meillä vauva nukkui 4-5 tunnin yöunia, söi hyvin illalla pullosta eikä itkenyt, vaan kaikessa rauhassa pötkytteli unipesässä.
Kummallista, eikös?
Se varmaan johtuu siitä, että olet niin älykäs, poikkeuksellinen enkeli anopiksi, että vauvakaan ei voinut sitä vastustaa. Tai siitä, että miniä nyt vaan on vätys, joka ei onnistunu edes rauhassa pötkyttelevän vauvan kanssa elämään kunnialla.
Tai sitten se vauva vaan tosiaan kaipaa enemmän äidiltään kun joltain tuntemattomalta ihmiseltä, niin kuin vauvat tuppaavat tekemään.
Niillä, joilla on ollut helppo vauva, ja jotka ovat hoitaneet toisten vieraskoreita vauvoja, on tästä asiasta hyvin värittynyt käsitys.
Ehei, se johtui siitä, että annoin vauvan olla rauhassa, en koko ajan tuijottanut, hyppyyttänyt, käännellyt ja väännellyt, rynnännyt paikalle joka inahduksesta ja valvonut öitä siltä varalta, että jos se herää. Tuoreet äidit eivät anna vauvan olla vauva kaikessa rauhassa!
Eli vauva oli vieraassa paikassa hylättynä vailla tarvitsemaansa huomiota. Ja olet vielä ylpeä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin väsymyksestä sellainen zombi, ettei pystynyt toimimaan kovin tehokkaasti tai järkevästi. En itseasiassa edes muista, miten tuolloin söin, vai söinkö lainkaan.
Kireä, jännittynyt ja ahdistunut äiti saa vauvan huutamaan ja kierre on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin väsymyksestä sellainen zombi, ettei pystynyt toimimaan kovin tehokkaasti tai järkevästi. En itseasiassa edes muista, miten tuolloin söin, vai söinkö lainkaan.
Kireä, jännittynyt ja ahdistunut äiti saa vauvan huutamaan ja kierre on valmis.
Väärin. On itkuisia vauvoja, jotka saavat äidit jännittyneiksi, kireiksi ja ahdistuneiksi. Kehä kulkee tähän suuntaan. Ei kukaan ahdistu huvin vuoksi, vaikka seuraavana väitätkin, että äidit tahallaan itkettävät lapsiaan jotta saavat masentua. Masentuneena oleminen kun on niin kivaa äitien mielestä. Kertakaikkisen kelvottomat äidit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin väsymyksestä sellainen zombi, ettei pystynyt toimimaan kovin tehokkaasti tai järkevästi. En itseasiassa edes muista, miten tuolloin söin, vai söinkö lainkaan.
Kireä, jännittynyt ja ahdistunut äiti saa vauvan huutamaan ja kierre on valmis.
Aina nykyäidin vika kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten likainen äiti on jos ei koskaan pääse suihkuun? Eikö se vauvakin jo yökkää maidot kuvotuksesta.
Jos vauvaa pitää imettää 9 tuntia putkeen, ei äidiltä tule maitoa, vaan siinä lutkutetaan nälissään tyhjää rintaa.
Yksikään vauva ei pysty syömään 9 tuntia.
Lisäruuan paikka.
Vau, tällaista momshamingia vuonna 2021 ja vielä Vauva-palstalla.
Jos ette osaa asettua toisen asemaan, niin parempi olla hiljaa.
Vauvat ovat ERILAISIA. Jos sinun vauvasi viihtyi sitterissä, se ei tarkoita, että kaikkien vauvat viihtyvät. Jos sinun vauvasi nukkui 2 tunnin päiväunia, se ei tarkoita, että kaikkien nukkuvat.
Itselläni keskoskaksoset, joilla refluksi. Sitteriin olivat liian pieniä eikä se painon lisäännyttyäkään toiminut refluksin takia. Omat yöunet 3-4 tuntia yössä. Jos sain vauvat nukahtamaan joskus päiväunille samaan aikaan esim. vartiksi, pyöritin älytöntä pyykkivuorta, pesin pulloja, pumppasin maitoa ja joskus tosiaan sain haukattua jotain suuhuni; Yleensä aamupalaa siinä klo 12-13 maissa ja varsinaista ruokaa siinä 19-20 maissa miehen tultua kotiin töistä. Silloinkin yksi vauva sylissäni.
Voin sanoa, että on juhlaa, kun nyt 1-vuotiaiden kanssa onnistun syömään aamupalaa ja lounasta normaaliin aikaan ja päivällinenkin kuuluu taas ruokarytmiini. Ja ei, älä yritäkään tulla vähättelemään kokemustani tai väittää minua huonoksi äidiksi ja organisoijaksi. Voin sanoa, että annoin kaikkeni ja vielä enemmän ja jaksoin juuri ja juuri siihen asti, että vähän helpotti. Koska näin se vain on, että vauvat ja tilanteet ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Jos vauvaa pitää imettää 9 tuntia putkeen, ei äidiltä tule maitoa, vaan siinä lutkutetaan nälissään tyhjää rintaa.
Yksikään vauva ei pysty syömään 9 tuntia.Lisäruuan paikka.
Ja minä imetin 14 tuntia vuorokaudesta. Jonkun viikon tätä jaksoin, sitten vaihdoin korvikkeeseen ja elämä helpottui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin väsymyksestä sellainen zombi, ettei pystynyt toimimaan kovin tehokkaasti tai järkevästi. En itseasiassa edes muista, miten tuolloin söin, vai söinkö lainkaan.
Kireä, jännittynyt ja ahdistunut äiti saa vauvan huutamaan ja kierre on valmis.
Väärin. On itkuisia vauvoja, jotka saavat äidit jännittyneiksi, kireiksi ja ahdistuneiksi. Kehä kulkee tähän suuntaan. Ei kukaan ahdistu huvin vuoksi, vaikka seuraavana väitätkin, että äidit tahallaan itkettävät lapsiaan jotta saavat masentua. Masentuneena oleminen kun on niin kivaa äitien mielestä. Kertakaikkisen kelvottomat äidit.
Epävarmuus vauvan ensimmäisestä päivästä alkaen ja halu tehdä kaikki täydellisesti on nuorten äitien kirous. Vaaditte liikaa itseltänne ja puratte huonon olonne muihin. Lapsen isäkään ei osaa tehdä mitään oikein niin hänkään ei voi olla avuksi ja myöhemmin muistellaan kuinka jätettiin yksin huolehtimaan pienestä. Kukaan ei auttanut, arvosteltiin vain.
Itse muistan, että lämmitin samaa kahvikupillista mikrossa kolmekin kertaa, enkä silti ehtinyt juoda sitä kuumana. Kyllä sitä vaan on mentävä jos vauva yrjöö päälleen tai kakat tursuaa niskasta
Wtf meillä lapsi 2,5v eikä isovanhemmat ole halunneet vieläkään ottaa hoitoon. Olen kateellinen.