Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi johtua jos itsemurhan tehneen läheinen kieltää henkilön olleen masentunut?
02.03.2021 |
Eräs henkilö teki siis jo vuosia sitten itsemurhan. Hän oli oman tietoni mukaan kamppaillut masennuksen/ahdistuksen kanssa jo pitkään, vaikka ei siltä ulospäin suoraan näyttänytkään. Tämän itsemurhan tehneen henkilön ystävä on kuitenkin edelleen vuosien jälkeen sitä mieltä, että ei kyseessä voinut olla masennus. Hän nyt vain tappoi itsensä, se oli ennemminkin ”päähänpisto” eikä kyseessä ollut mikään sairaus. Mikä tuollaisen kieltämisen taustalla voi olla? Olen näin ihmisen psykologiasta kiinnostuneena jo pitkään pohtinut, voiko olla niin että asia on jotenkin helpompi hyväksyä vierestä silloin, jos ikään kuin uskottelee itselleen että taustalla ei ollut mitään sellaista johon olisi kukaan voinut puuttua? Ettei silloin kukaan olisi voinut auttaa?
Minusta tuo on mielenkiintoista, sillä voisi kuvitella että nimenomaan tuollaisen selkeään syyhyn nojaten tragedia olisi helpompi käsittää. Että masennus sai tekemään niin, eikä henkilö ollut tekohetkellä oma itsensä. Mitä mieltä olette? Tiedän että asia on varmasti monelle arka, mutta jos täällä on itsemurhan tehneiden läheisiä paikalla, olisi mukava keskustella aiheesta. Auttaako teitä selitys siitä, että henkilön täytyi olla masentunut vai onko se vaikea hyväksyä? Enkä nyt siis väitä, että tietäisin mitä henkilön päässä on silloin liikkunut. En vaan ole itse koskaan kuullut, että ihminen voisi päätyä itsemurhaan ns. ”normaalissa” tilanteessa (eikä minkään esim. sotatilanteen keskellä jostain ulkoisesta pakosta, ole psykoosissa tms. ) jos ei ole masentuneessa tilassa, eli jos ei tunne olevansa umpikujassa. Mitä mieltä te olette? Voiko ihminen päätyä itsemurhaan hetken mielijohteesta jos ei ole taustaa mielenterveysongelmista? Ne kun voivat olla myös piilossa jopa ystäviltä. :(
Kommentit (101)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsemurha on ainoa keino lopettaa kivut. Apua en kipuihin saa. Lääkärit vaan hokee että kuinka kroonisiin kipuihin ei läkkeitä ole olemassa. Kivut on lähtöisin murtumasta, jota lääkärit ei muka huomanneet röntgenkuvista, vaikka radiologi sen lausunnossaan mainitsi. Tk:ssa lääkärit tajusi sen murtuneen VASTA 2kk kuluttua ja kolmannen röntgenkuvan jälkeen. Viikko murtumasta niin tk-lääkäri käski ottaa vaan jumppapallon ja jumpata MURTUNUTTA kättä. No en jumpannut. No onni oli, että se murtuma luutui oikeaan asentoon ILMAN kipsaamista. Kipujen kanssa liki 3kk, ennenkuin yhtäkään lääkäriä edes asia kiinnosti. Vaikka murtuman jälkeen ekan viikon aikana kävin lääkärissä, niin päivystyksessä kuin tk:ssakin 3 kertaa.
Tuosta murtumasta on jo useampi vuosi ja sama helvetti jatkuu. Paitsi ei oo sama, vaan pahempi. Ranteesta se lähti, siitä vuosi, niin kipeytyi kaularanka ja siitä puolivuotta niin kipeytyi olkapää. Vuoden ajan lääkärit suositteli kaularangan mri-kuvausta mut kukaan ei lähetettä suostunut tekemään kun sanoivat vaan että "katsellaan josko se siitä helpottuis." Kivut oli jatkunut kaularangassa jo 1,5vuotta ennenkuin se kuvattiin. Ahtaumaahan sieltä löytyi, mut ei kuulemma selitä mitään.
No tän kevään aikana on tilanne kärjistynyt entisestään. Yks päivä oli katse alaspäin parin min ajan ja liikutin samalla käsiä, no tuli kaularankaan hirveä paineentunne joka levis kaulan puolelle. Yhtäkkiä en saanut kunnolla henkeä. Että sellanen uus kiva oire tähän suohon lisää! En aio enää jatkaa tätä elämää, en kestä sitä että tää elämä menee tästä vielä hankalammaks.
En pysty enää tekee ruokaa koska kaularangassa kivut räjähtää kovaksi välittömästi jos käytän kumpaakaan kättä. En nuku öisin koska olkapäälle ei löydy sellasta asentoa jossa kivut ei pahenis. En pysty tekee enää mitään. Lääkärit sanoi viime kesään asti että "syö sitä buranaa vaan." Nykyään en sitä voi enää syödä, jos syön, niin vatsakrampit ja mahakivut on aivan karmeita.