Mistä voi johtua jos itsemurhan tehneen läheinen kieltää henkilön olleen masentunut?
Eräs henkilö teki siis jo vuosia sitten itsemurhan. Hän oli oman tietoni mukaan kamppaillut masennuksen/ahdistuksen kanssa jo pitkään, vaikka ei siltä ulospäin suoraan näyttänytkään. Tämän itsemurhan tehneen henkilön ystävä on kuitenkin edelleen vuosien jälkeen sitä mieltä, että ei kyseessä voinut olla masennus. Hän nyt vain tappoi itsensä, se oli ennemminkin ”päähänpisto” eikä kyseessä ollut mikään sairaus. Mikä tuollaisen kieltämisen taustalla voi olla? Olen näin ihmisen psykologiasta kiinnostuneena jo pitkään pohtinut, voiko olla niin että asia on jotenkin helpompi hyväksyä vierestä silloin, jos ikään kuin uskottelee itselleen että taustalla ei ollut mitään sellaista johon olisi kukaan voinut puuttua? Ettei silloin kukaan olisi voinut auttaa?
Minusta tuo on mielenkiintoista, sillä voisi kuvitella että nimenomaan tuollaisen selkeään syyhyn nojaten tragedia olisi helpompi käsittää. Että masennus sai tekemään niin, eikä henkilö ollut tekohetkellä oma itsensä. Mitä mieltä olette? Tiedän että asia on varmasti monelle arka, mutta jos täällä on itsemurhan tehneiden läheisiä paikalla, olisi mukava keskustella aiheesta. Auttaako teitä selitys siitä, että henkilön täytyi olla masentunut vai onko se vaikea hyväksyä? Enkä nyt siis väitä, että tietäisin mitä henkilön päässä on silloin liikkunut. En vaan ole itse koskaan kuullut, että ihminen voisi päätyä itsemurhaan ns. ”normaalissa” tilanteessa (eikä minkään esim. sotatilanteen keskellä jostain ulkoisesta pakosta, ole psykoosissa tms. ) jos ei ole masentuneessa tilassa, eli jos ei tunne olevansa umpikujassa. Mitä mieltä te olette? Voiko ihminen päätyä itsemurhaan hetken mielijohteesta jos ei ole taustaa mielenterveysongelmista? Ne kun voivat olla myös piilossa jopa ystäviltä. :(
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tekevät itsemurhan vaikka eivät olekaan masentuneita.
Niinkö? Mistä syystä?
Esimerkiksi jatkuva ja paha kutina on yksi itsemurhan syy. Kutinasta ja/tai kutisevasta ihottumasta kärsivä ei välttämättä ole masentunut. Hän on vain totaalisen ärsyyntynyt siihen kutinaan.
Samoin jatkuva tinnitus, joka estää esim. nukkumisen voi olla syynä.
Monet lääkärit tekevät itsemurhan, jos heillä ilmenee paha, paheneva sairaus, jonka tietävät johtavan kivuliaaseen ja tuskaiseen kuolemaan. Säästävät sillä itsemurhalla sekä itseään että läheisiään.
Vanhassa tutkimuksessa, joka käsitteli Suomalaisten itsemurhaa, etenkin nuorten miesten itsemurhien syyt jäävät välillä epäselviksi. Päihteiden ja alkoholin alaisena joku saattaa hetken mielijohteesta riistää hengen itseltään ilman mitään muille näkyvää loogista syytä.
Yleisimmin kuitenkin taustalla on pitkään jatkunut masennus tai muu mielenterveyteen liittyvä ongelma. Se ettei masennusta ole diagnosoitu, ei tarkoita, ettei siitä kärsi.
Ihminen on tehnyt itsemurhan.Sillä ei enää ole mitään merkitystä oliko masentunut vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on tehnyt itsemurhan.Sillä ei enää ole mitään merkitystä oliko masentunut vai ei.
Mieli ry.n sivulta
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista ajattelua, etteikö voisi olla masentunut ja samaan aikaan kärsiä jostain konkreettisesta ongelmasta ja surusta. Jos esim. itsemurhan tekee siksi koska puoliso jätti, ei syy ollut pelkästään että tuli jätetyksi. Silloin syy on, että masentui siitä jätetyksi tulemisesta niin pahasti että teki itsemurhan. Tai masentui siitä, että oli paljon fyysisiä kipuja tai siitä että sai potkut. Alkoholismi ja masennus myös kulkevat käsi kädessä, ei niitä voi aina erottaa koska ne helposti ruokkivat toisiaan. Täällä moni ei tunnu ymmärtävän masennuksen luonnetta. Sille voi olla selkeitä konkreettisia syitä jotka masentunut osaa nimetä itsekin, tai sitten monimutkaisempia syitä joista henkilö ei välttämättä itsekään saa tarpeeksi kiinni. Masennus ei ole mikään erillinen oma sairautensa tai oma valinta, vaan kimppu erilaisia syitä ja tekijöitä. Ap
Minulla on kokemusta useammankin läheisen itsemurhasta. Olin lapsi, joten tähän on sinänsä turha heittää "oma vikasi" -korttia. Olisin voinut avata aihetta ja vastata, mutta huomasin ennakkoasenteesi jo aloitusviestistäsi, jonka takia jätin sen tekemättä. Ja tässä oikeastaan vahvistit ajatukseni. Sen verran kommentoin, että uskon itsemurhia tehtävän myös hetken mielijohteesta. On tutkittu, että itsemurhayritystä edeltää joillakin psykoosi, jossa ei tavallaan ymmärrä enää mistään mitään, olo on niin paha, että on pakko kuolla nyt heti. Tuleeko tällainen sitten itsestään ja yllättäen vai ei? Vaikea sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni teki itsemurhan. Hän vaikutti aina iloiselta, kukaan ei kiusannut, koulussa menestyi loistavasti ja oli rakastettu lapsi ehjästä perheestä ja ns. kaikkien kaveri.
Mikäli hän olisi tehnyt itsemurhan kodin ulkopuolella uskoisin edelleen, että kyseessä olisi pakko ollut murha. Jos ei olisi todisteita uskoisin edelleen että kyseessä olisi ainakin vahinko tai päähänpisto. Päiväkirjasta selvisi, että lapseni oli kärsinyt pitkään vakavasta masennuksesta, suunnitellut tekoaan pitkään ja odottanut sopivaa tilaisuutta. Oli vain osannut peitellä tämän kaikilta eikä kertaakaan vihjaissut miten hänellä oli niin pohjattoman paha olla.
Olen todella pahoillani puolestasi. Oma lapseni kärsii masennuksesta. On iloinen, toimelias, harrastaa jne. Mutta haluaa kuolla. Ellen olisi sattunut olemaan läsnä ns. "herkällä" hetkellä, en ehkä koskaan olisi saanut tietää tästä. Ja tiesipä lähipiiri tai ei, se ei aina pelasta. Apua voi hakea ja sitä voi saada, mutta ihmeisiin ei lähipiirikään kykene.
Sellaista itsemurhan tehnyttä ei ole olemassakaan joka ei olisi kärsinyt jonkinasteisesta masennuksesta. Masentunut ei edes yleensä näytä apealta. Hetkellinen surumielisyys sekoitetaan yleensä masennukseen.
Syvää masennusta ei välttämättä huomaa mitenkään kuin ehkä jostain välinpitämättömyydestä tai aggressiivisuudesta. Loppuvaiheessa päätöksen tehnyt saattaa vaikuttaa jopa iloiselta, huojentuneelta ja toimeliaalta kun tekee ns kuolinsiivouksen.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni teki itsemurhan. Hän vaikutti aina iloiselta, kukaan ei kiusannut, koulussa menestyi loistavasti ja oli rakastettu lapsi ehjästä perheestä ja ns. kaikkien kaveri.
Mikäli hän olisi tehnyt itsemurhan kodin ulkopuolella uskoisin edelleen, että kyseessä olisi pakko ollut murha. Jos ei olisi todisteita uskoisin edelleen että kyseessä olisi ainakin vahinko tai päähänpisto. Päiväkirjasta selvisi, että lapseni oli kärsinyt pitkään vakavasta masennuksesta, suunnitellut tekoaan pitkään ja odottanut sopivaa tilaisuutta. Oli vain osannut peitellä tämän kaikilta eikä kertaakaan vihjaissut miten hänellä oli niin pohjattoman paha olla.
Ota osa. Minun lapseni yritti sitä, mutta selvisi 50-50 tilanteesta. Minä tiesin, että hän oli masentunut ja olin hakenut kaiken avun. Olin vienyt yksityiselle ja lopulta päätyi psykiatriseen avohoitoon. Kävimme yhdessä avohoidossa kahta päivää aikaisemmin. Hoitava psykiatri ja psykologi (kokeneita molemmat) olivat täysin järkyttyneitä tapahtuneesta, eivät ikinä olisi osanneet odottaa ratkaisua. Minä osasin odottaa, mutta kun ei saa apua, niin ei saa apua - tai pitäisikö sanoa ”ei löydy apua” - vaikka kaikki yritin yksityistä myöten.
Minun lapseni elää, mutta huoleni ei ole ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on siis vainajan sairauksiin liittyvät dokumentit vai miksi hän olettaa, että itsemurhan tehnyt oli masentunut?
Parhaan kaverini veli tappoi itsensä ja kaverini väitti vuosia, että veli oli masentunut, siksi hän teki mitä teki. Kaikille muille oli päivänselvää, että kyseessä oli narkkarin huumepäissään tekemä typeryys, mitään masennusdiagnoosia ei koskaan tehty.
Narkkareille ei tehdä masennusdiagnooseja tai muutakaan, koska ovat narkkareita ja suurinosa ihmisistä (jopa ns. ammattilaisista) on niin pohjattoman typeriä, että luulevat ihmisen ongelman olevan päihdeongelma, vaikka päihdeongelma on aina oire jostain (esim. masennuksesta).
Narkkarit käyttää nautintoaineita siksi, että ne on nautintoaineita eli niillä on kivaa ja ihanaa. Silti ne tekee itsareita enemmän kuin muut eikä päideongelma ole oire mistään muusta kuin siitä, että haluaa kokea kaikkea ihanaa.
Huom. Itsarin voi tehdä monestakin eri syystä. Jos esim. on paha sairaus joka aiheuttaa paljon kipuja, lihakset eivät toimi normaalisti, oksentelet päivittäin jne. muita oireita joihin ei lääkitys auta taikka ole edes keksitty parannusta. Ei kaikki ihmiset kestä taikka halua elää oireidensa kanssa vuodesta toiseen! Joillain on myös kamalia muistoja joista jotkut haluavat päästä lopullisesti eroon. Eivät vain kykene elämään kauheuksien kanssa joka päivä. Eivät kaikki ole masentuneita!
Kaikki itsemurhan tehneet eivät ole olleet masentuneita eivätkä kaikki masentuneet tee itsemurhaa.
Vierailija kirjoitti:
Huom. Itsarin voi tehdä monestakin eri syystä. Jos esim. on paha sairaus joka aiheuttaa paljon kipuja, lihakset eivät toimi normaalisti, oksentelet päivittäin jne. muita oireita joihin ei lääkitys auta taikka ole edes keksitty parannusta. Ei kaikki ihmiset kestä taikka halua elää oireidensa kanssa vuodesta toiseen! Joillain on myös kamalia muistoja joista jotkut haluavat päästä lopullisesti eroon. Eivät vain kykene elämään kauheuksien kanssa joka päivä. Eivät kaikki ole masentuneita!
Krooninen kipu jos joku aiheuttaa masennusta. Kukaan joka kärsii tuollaisista kivuista ei voi olla masentumatta.
Jotkut tekevät itsemurhan psykoosissa, joka aiheutunut lääkkeiden, huumausaineiden ja alkoholin yhteiskäytöstä/väärinkäytöstä. Miehillä tämä yleisempi syy kuin naisilla.
Tuenpas sitä ystävää tässä. Ei itsemurhassa ole aina kyse ainakaan ensisijaisesti masennuksesta. Se voi olla täysin rationaalinen ja viisas valinta, siten että jos muutkin todella ymmärtäisivät hänen näkökulmansa, he myös ymmärtäisivät miksi hän ratkaisuunsa päätyi, eivätkä ihmettelisi sitä, tai ainakaan väittäisi naiivisti vain masennukseksi. Siksi hän saattaa olla seurassa jopa joviaali, hymyilevä kaikkienkaveri. Kunnes yhtäkkiä tekee näennäisen puskista itsemurhan. Ei hän ollut masentunut, te vain ette tunteneet häntä. Tämä maailma nyt on sellainen, että joskus voi olla oikeasti parempi kuolla kuin jatkaa elämää. Minä ymmärrän kaikkia itsemurhan tehneitä, ja sitä harkitsevia, enkä lakaise heidän monimutkaisia elämänkohtaloitaan yhden kaikenkattavan nimekkeen alle, ikään kuin se mitään selittäisi.
Jos muuten masennuslääkkeistä on apua, miksi Suomessa on masennusta aina vain enemmän vaikka yhä useampi ja useampi syö lääkkeitä? Voisiko vikaa olla jossain muualla kuin ihmisten "viallisissa aivokemioissa"?
Vierailija kirjoitti:
Tuenpas sitä ystävää tässä. Ei itsemurhassa ole aina kyse ainakaan ensisijaisesti masennuksesta. Se voi olla täysin rationaalinen ja viisas valinta, siten että jos muutkin todella ymmärtäisivät hänen näkökulmansa, he myös ymmärtäisivät miksi hän ratkaisuunsa päätyi, eivätkä ihmettelisi sitä, tai ainakaan väittäisi naiivisti vain masennukseksi. Siksi hän saattaa olla seurassa jopa joviaali, hymyilevä kaikkienkaveri. Kunnes yhtäkkiä tekee näennäisen puskista itsemurhan. Ei hän ollut masentunut, te vain ette tunteneet häntä. Tämä maailma nyt on sellainen, että joskus voi olla oikeasti parempi kuolla kuin jatkaa elämää. Minä ymmärrän kaikkia itsemurhan tehneitä, ja sitä harkitsevia, enkä lakaise heidän monimutkaisia elämänkohtaloitaan yhden kaikenkattavan nimekkeen alle, ikään kuin se mitään selittäisi.
Jos muuten masennuslääkkeistä on apua, miksi Suomessa on masennusta aina vain enemmän vaikka yhä useampi ja useampi syö lääkkeitä? Voisiko vikaa olla jossain muualla kuin ihmisten "viallisissa aivokemioissa"?
Mitenkä eutanasia, myös henkisistä sairauksista ?
Hollannissa myös joku nainen oli saanut eutanasian masennuksen vuoksi, tällaisen uutisen näin muutama vuosi sitten. Hollannissa on löysin eutanasia laki, ihmisen tappaminen ei enää ole ehdottomasti kielletty kuten meillä ja monissa muissa maissa.
En haluaisi olla ystäväsi tai edes tuttusi, jos rupeaisit selittämään minulle, miten itsemurhan tehnyt läheiseni on ollut masentunut, mutta minä en sitä vaan suostu hyväksymään. En kerta kaikkiaan haluaisi ruotia asiaa kaltaisesi tunteettoman analyytikon kanssa. En myöskään hyväksyisi, että jaksaisit minuun liittyviä tuumailujasi jollain keskustelupalstalla. Eikö sinulle riitä se, että olen menettänyt läheiseni. Miksi sinuun pitää nyt ryhtyä julkisesti puoskaroimaan minuakin? Laittaisin kyllä välit poikki kaltaisesi ihmisen kanssa.
50 luvunlapsi kirjoitti:
Kaikki itsemurhan tehneet eivät ole olleet masentuneita eivätkä kaikki masentuneet tee itsemurhaa.
Juuri näin. Siskoni teki itsemurhan puhtaasta pelosta. Eksänsä vainosi häntä ja uhkaili, mikään keino (toiselle paikkakunnalle muuttaminen, nimen vaihtaminen, puhelinnumeroiden vaihtaminen yms) ei auttanut, ja ainoa keino saada tämä vaino loppumaan oli itsemurha.
Vierailija kirjoitti:
Umpikuja on voinut johtua fyysisestäkin sairaudesta (kovat kivut) joka on äkisti pahentunut ennen kuin mieli ehtii varsinaisesti masentua.
Tää tulee olemaan mun itsemurhan syy. Jaksan vielä hetken, ennenkuin on AIKA lähteä.
Tehdäänhän täälläkin kunniaitsemurhia ja jopa laajennettuja sellaisia mm. taloudellidessa umpikujassa.