Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi johtua jos itsemurhan tehneen läheinen kieltää henkilön olleen masentunut?
02.03.2021 |
Eräs henkilö teki siis jo vuosia sitten itsemurhan. Hän oli oman tietoni mukaan kamppaillut masennuksen/ahdistuksen kanssa jo pitkään, vaikka ei siltä ulospäin suoraan näyttänytkään. Tämän itsemurhan tehneen henkilön ystävä on kuitenkin edelleen vuosien jälkeen sitä mieltä, että ei kyseessä voinut olla masennus. Hän nyt vain tappoi itsensä, se oli ennemminkin ”päähänpisto” eikä kyseessä ollut mikään sairaus. Mikä tuollaisen kieltämisen taustalla voi olla? Olen näin ihmisen psykologiasta kiinnostuneena jo pitkään pohtinut, voiko olla niin että asia on jotenkin helpompi hyväksyä vierestä silloin, jos ikään kuin uskottelee itselleen että taustalla ei ollut mitään sellaista johon olisi kukaan voinut puuttua? Ettei silloin kukaan olisi voinut auttaa?
Minusta tuo on mielenkiintoista, sillä voisi kuvitella että nimenomaan tuollaisen selkeään syyhyn nojaten tragedia olisi helpompi käsittää. Että masennus sai tekemään niin, eikä henkilö ollut tekohetkellä oma itsensä. Mitä mieltä olette? Tiedän että asia on varmasti monelle arka, mutta jos täällä on itsemurhan tehneiden läheisiä paikalla, olisi mukava keskustella aiheesta. Auttaako teitä selitys siitä, että henkilön täytyi olla masentunut vai onko se vaikea hyväksyä? Enkä nyt siis väitä, että tietäisin mitä henkilön päässä on silloin liikkunut. En vaan ole itse koskaan kuullut, että ihminen voisi päätyä itsemurhaan ns. ”normaalissa” tilanteessa (eikä minkään esim. sotatilanteen keskellä jostain ulkoisesta pakosta, ole psykoosissa tms. ) jos ei ole masentuneessa tilassa, eli jos ei tunne olevansa umpikujassa. Mitä mieltä te olette? Voiko ihminen päätyä itsemurhaan hetken mielijohteesta jos ei ole taustaa mielenterveysongelmista? Ne kun voivat olla myös piilossa jopa ystäviltä. :(
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltäminen on yksi ihan tunnistettuja kriisin kohtaamisen muotoja.
Kuinka kauan kieltäminen voi jatkua?
Yhtä kauan kuin ap:n keksimän masennuksen taakse meneminen. Ap:n on vaikea hyväksyä sitä, että joku tappaa itsensä ilman masennusta, päähänpistosta tai kostoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tekevät itsemurhan vaikka eivät olekaan masentuneita.
Niinkö? Mistä syystä?
Jokin kriisi elämässä jonka jälkeen ei näe enää mitää syytä jatkaa elämää. Avioero, läheisen kuolema, konkurssi, tms.
Niin, erittäin epäempaattisen ja veemäsen läheisen ihmisen piittaamattomuus ja mistään välittäminen, voi ajaa siihen.
Isä meni hi rteen, kun äiti petti. Kaveri söi tap pavan annoksen lääkkeitä, kun poikakaveri jätti. Tuttu meni junan alle riidan päätteeksi. Veli meni junan alle, kun ei enää keksinyt muutakaan..
Isä ja kaveri tap poivat itsensä päähänpistosta. Rakas satutti, kaikki loppui siihen paikkaan. Tekivät its emurhan muutaman tunnin kuluessa.
Tutun vaimo kertoo, että hän ei ainakaan ollut huomannut masennusta tms. Eikä he usein edes riidelleet, mutta tämä tapahtuma sai alkunsa, kun mies oli ollut juomassa ja vaimo ei ollut tykänyt. Päissään teki. Olisko selvinpäin ollut toiset ajatukset - ei saada koskaan tietää.
Veli taas oli narkomaani, että luulen hänen pyöritelleen ajatusta päässään. Yritti päästä kuiville, mutta viimeisessä puhelussa hän selitti mulle, että täällä ollaan ja syvällä. Meidän piti tavata seuraavana päivänä, muttei koskaan ehditty, kun meni junan alle samana iltana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tekevät itsemurhan vaikka eivät olekaan masentuneita.
Niinkö? Mistä syystä?
Surusta enimmäkseen. Jotkut vaan tylsyyttään. Kipujen vuoksi myös ja häpeästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tekevät itsemurhan vaikka eivät olekaan masentuneita.
Niinkö? Mistä syystä?
Eräs tyttö teki itsemurhan pikaistuksissa kun poikakaveri jätti.
Samoin eräs poika kun tyttökaveri jätti.
Sanoisin että hetken päähänpisto ja pikaistuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tekevät itsemurhan vaikka eivät olekaan masentuneita.
Niinkö? Mistä syystä?
Jokin kriisi elämässä jonka jälkeen ei näe enää mitää syytä jatkaa elämää. Avioero, läheisen kuolema, konkurssi, tms.
Kyllä, mutta kun kotona asuva nuori riistää henkensä ja vanhemmat ovat sitten moilasina, etteivät tienneet mistään mitään. Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä hän tietää, ettei tuo ihminen ollut masentunut tai vastaavaa. Minun itsemurhani jälkeen muutama ihminen tulee selittelemään ja erityisesti ihmettelemään tekoani monin eri tavoin, mutta vain minä tiedän todellisen syyn ja oman mielentilani.
Kuulostat kyllä masentuneelta. Oletko ajatellut että puhuisit asiasta jollekin? Itsemurha ei varmasti ole ainut ratkaisu.
Olen toki maininnut asiasta, mutta olen selvästi normaalin oloinen. Saamani vastaus on nimittäin aina se klisee, että tulevaisuudesta ei koskaan tiedä ja se voi olla vaikka kuinka hyvä. Minä tiedän, että en tule enää saamaan työtä tai rahaa, enkä saa takaisin kotiani, omaisiani, omaisuuttani enkä mitään muutakaan, millä koskaan oli merkitystä. Masentunut en ole, vaan realisti, joka ei lankea tavoittelemaan kuviteltua tulevaisuutta. Hengissä olen sen vuoksi, että minulla on vielä muutama juttu tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut monella tavalla masentunut. On ollut pientä alakuloa, itkuisuutta ja unettomuutta. On ollut itseinhoa, toivottomuutta ja sairauslomia. On ollut impulsiivisia itsemurha-ajatuksia esim moottoritiellä ajaessa ja juna-asemilla. Näissä em. tilanteissa on ollut 50-60 tsänssit kuolla ja jäädä eloon. No, olen jäänyt eloon.
Nuo pahimmat on olleet tilanteissa, joissa masennus on ollut hoitamaton. Olen opiskellut tai käynyt töissä. Kukaan ei ole tiennyt, mitä päässäni on liikkunut. Ei edes perhe. Sitä mielentilaa ei pysty kuvailemaan. On vain mustaa. Ja millään ei ole mitään väliä.
Juuri tuo millään ei mitään väliä - asenne tekee teistä PAHOJA Ihmisiä. Ei välitetä muista pätkän vertaa vaikka joku traumatisoituisi pahasti oman itsekkyytenne takia. Ja se masennus on ihan itsestä kii hoitaako sen pois vai ei. Tiedän mist puhun olen toipunut entinen masentunut ja alkoholisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tekevät itsemurhan vaikka eivät olekaan masentuneita.
Niinkö? Mistä syystä?
Jokin kriisi elämässä jonka jälkeen ei näe enää mitää syytä jatkaa elämää. Avioero, läheisen kuolema, konkurssi, tms.
Kyllä, mutta kun kotona asuva nuori riistää henkensä ja vanhemmat ovat sitten moilasina, etteivät tienneet mistään mitään. Hohhoijaa.
Kunhan vanhenet, ehkä viisastut.
Kommenttisi, että oli "oman tietosi mukaan kamppaillut" kuulostaa siltä, että et itsekään voi olla asiasta täysin varma.
Itsemurhan tekeminen ei edellytä masennusta - eikä välttämättä edes pitkään kestänyttä harkintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N 10% itsemurhista johtuu muista syistä kuin masennuksesta. Syy voi olla olosuhteet, ideologia, muu mielensairaus tai kriisi. Eli mahdollista kyllä.
Edelliseen lisäyksenä: halusi selittää teko masennuksella on ymmärrettävä, koska muuten asia jää selittämättömänä ahdistamaan mieltäsi entisäkin enemmän. Defenssi sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tekevät itsemurhan vaikka eivät olekaan masentuneita.
Niinkö? Mistä syystä?
Jokin kriisi elämässä jonka jälkeen ei näe enää mitää syytä jatkaa elämää. Avioero, läheisen kuolema, konkurssi, tms.
Kyllä, mutta kun kotona asuva nuori riistää henkensä ja vanhemmat ovat sitten moilasina, etteivät tienneet mistään mitään. Hohhoijaa.
Kunhan vanhenet ehkä viisastut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen itsmurhaa yrittäneen läheinen. Minun on helpompi ymmärtää, että se oli päähänpisto. Tiesin hänen olleen masentunut, mutta masennus ei tunnu minusta ymmärrettävältä. Olen itsekin ollut masentunut, eikä mieleeni edes tullut itseni tappaminen. Ja iso osa ihmisistä ovat masentuneita, eikä silti yritä mitään.
Siis ei minulle tarvitse selittää, että masennusta on eri asteista tms., mutta impulsiivisuus on vain helpompi ymmärtää, varsinkin tietää tyypin olevan impulsiivinen. Jos tyyppi olisi harkitseva hidas luonteeltaan, niin ehkä ajattelisin toisin. Ei se kieltämistä ole.
Toinen asia on se, että vaikea uskoa masennusta, jos sitä ei ole toisesta huomannut.
Mutta eihän nuo poissulje toisiaan mitenkään. Voihan sitä ajatella, että taustalla oli masennusta, mutta teko oli lopulta kuitenkin impulsiivinen päähänpisto? Ei-masentunut saa kuitenkin mahdollisesti aika erilaisia päähänpistoja. Voimia sinne, oli asia miten tuore tai vanha tahansa.
Juuri näin. Vaikeasti masentunut ei saa lamaannuksensa vuoksi edes itseään hen giltä. SS RI-lääkityksen aloittaminen on toiminut monelle itsmurhaåjalle piristysruiskeena, joka on antanut aloitekykyä.
Tuo on ihan potaskaa, että kukaan ei-masentunut päätyisi lopulliseen, peruuttamattomaan ratkaisuun. Miten itsekeskeisiä ihmiset voivatkaan olla: "ei me huomattu mitään".🙄 On näköjään helpompi kuvitella kaiken olevan kunnossa, vaikka uumoilisi jonkin olevan vinossa.
Tarkastellaanpa "epätyypillistä" tak "akuuttia masennusta".
Jos parantumattomasti sairas itsmurhajakandidaatti tekisi masennustestin, hän saisi varmasti hyvät pisteet. Siis vaikka ei olisi diagnosoitu masennusta. Sama pätee lähes kaikkiin muihin im-tapauksiin, vaikka ne olisi tehty sen isommin harkitsematta.
Masennus on sitä, että ei nähdä elämisen arvoista tulevaisuutta. Sen syy voi olla vaikka puolison pettäminen tai työpaikan menetys + velkojen kasaantunminen. Edelleen henkilö on ilman masennusdiagnoosia, vaikka täyttää masennuskriteerit (paitsi ajan suhteen; akuuttimasis ei ole kestänyt kauaa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tekevät itsemurhan vaikka eivät olekaan masentuneita.
Niinkö? Mistä syystä?
Jokin kriisi elämässä jonka jälkeen ei näe enää mitää syytä jatkaa elämää. Avioero, läheisen kuolema, konkurssi, tms.
Kyllä, mutta kun kotona asuva nuori riistää henkensä ja vanhemmat ovat sitten moilasina, etteivät tienneet mistään mitään. Hohhoijaa.
Kunhan vanhenet ehkä viisastut.
Toivottavasti sinulla on vielä aikaa viisastua.
Minä olen jo 63 v. ja olen "diagnosoinut" lapsen masennuksen valtameren takaakin.
Itsemurhaa ei tehdä päähänpistosta. Varmasti ovat olleet pitempään masentuneita mutta eivät vain näyttäneet sitä. Itsekin olen ulospäinsuuntautunut ja käyttäydyn muiden seurassa positiivisesti vaikka olen ollut masentunut. Varmaan minunkin kohdalla väitttäisiin "päähänpistoksi" jos tekisin itsarin.
Ihmeen moni täällä kuvittelee että masennuksen näkisi aina päältäpäin, ei todellakaan näe. Joten ette mitenkään voi tietää ettei itsarin tehneet olisi olleet masentuneita.
Kuvittelee, että masennus on epäluottamuslause itseään kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhaa ei tehdä päähänpistosta. Varmasti ovat olleet pitempään masentuneita mutta eivät vain näyttäneet sitä. Itsekin olen ulospäinsuuntautunut ja käyttäydyn muiden seurassa positiivisesti vaikka olen ollut masentunut. Varmaan minunkin kohdalla väitttäisiin "päähänpistoksi" jos tekisin itsarin.
Ihmeen moni täällä kuvittelee että masennuksen näkisi aina päältäpäin, ei todellakaan näe. Joten ette mitenkään voi tietää ettei itsarin tehneet olisi olleet masentuneita.
Kyllä niitä päähänpistoistakin tehdään.
Haluaa nähdä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Jos vaikka syntyy uudelleen niinkuin esim. peleissä "spawnaa"
Ihmisen geenit rajoittaa mitä kaikkea ihmisestä voi tulla. Jos niistä ei irtoa paljoa voi olla järkevämpi vaan jättää elämä väliin.